Nyt menee jo liian pitkälle. Itkuinen lapseni soitti koulusta, saako tulla kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota kotikouluun! En päästäisi enää sinne.

Mä en tiedä pystytäänkö me siihen. Suoraan sanoen en usko. Tämähän olisi ihanteellisin vaihtoehto, mutta pojalla on erityisen tuen päätös. Hänellä on laaja-alainen oppimisvaikeus, matematiikan oppimisvaikeus, adhd ja asperger. Hän tarvitsee niin paljon apua koulunkäyntiin, että en tiedä onko musta häntä siinä tukemaan.

Olisiko pienryhmä hänelle paras vaihtoehto?

Toivottavasti saat haettua apua pojalle ❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kiusaaminen on kärjistynyt väkivallaksi ja lapsi on tullut verisenä kotiin, on tilanne erittäin vakava ja rehtorin olisi pitänyt puuttua asiaan jo ajat sitten.

Sopisi jo kiusaajat erottaa koulusta ja siirtää toiseen kouluun.

Se on alunperinkin tainnut olla väkivaltaa, ei vain noin isoa tai ainakin jonkunlaista provosointia siihen. Luulen, että noiden kiusaajien mielestä on hauskaa ärsyttää mun poikaa, koska hänellä on vaikeuksia hillitä omia tunteitaan ja joutuu sen takia mukaan noihin tilanteisiin ja suuttuu oikeasti... Oikeasti ei haluaisi. Tätä olen koulussakin yrittänyt sanoa, vaan valitettavasti mulla on tunne, että koulussa ei oikein ymmärretä kuinka vakavaa tuollainen on. Mua ihan oikeasti pelottaa myös se, että oma lapseni suuttuu niin kovasti, että satuttaa pahasti vahingossa jotain kiusaajista. Siis sen lisäksi, että omalle lapselle sattuu jotain.

Oletko tehnyt lapsestasi lasun? Jos epäilet, että voisi hakata jonkun ihan kunnolla niin onko tuo nyt ihan täysillä käyvä kaveri?

Täysillä käyvä ei ole, jos antaa itseään jatkuvasti hakata eikä puolustaudu.

Omana koukuaikana turpiin veto oli ainoa tapa lopettaa kiusaaminen.

Aikansa kun kärsiin, niin siitä vaan, sanoi Zaikowski.

Ja tääkin on vähän kaksipiippuinen juttu mun pojan kohdalla. En mä äitinä halua joka viikko kuulla, kun poikaa on tönitty, härnätty, lyöty tai vedetty turpaan "leikillään" ja turhauttaa, että mitään ei tapahdu, vaikka olen omasta mielestäni kaiken tehnyt, mitä osaan ja voin. Lapsi oireilee kotona illalla kun pelkää, vaikka koulussa sitä ei näytä. Voitte itse miettiä, miltä tuntuu kun kolme tai neljä poikaa piirittää sut ja alkaa "vitsillä" tönimään sua. En yhtään ihmettele, että häntä pelottaa, mutta ei siitä tappelustakaan ole mitään hyötyä. Silloin kun hän tuli verta valuen koulusta niin mun oli melkein mahdotonta saada mun lapseen kontaktia kun hän oli niin turhautunut. Silloin oikeasti mietin, että miten kukaan uskaltaa alkaa härnäämään ja ärsyttämään mun poikaa. Mä ainakin pelkään, että hän voi satuttaa toista pahastikin kun on jo sen verran voimakas eikä pysty yhtään hillitsemään itseään. Pelkään myös oman lapseni puolesta. Kyllä nämä tilanteet pitää aikuisten avulla saada ilman väkivaltaa hoidettua.

Pelkäätkö että se satuttaa sua?

En pelkää. Joskus pienenä on mua purrut ja potkinut, kun on menettänyt kokonaan hermonsa, mutta tuosta on tosiaan jo kauan. Nykyään purkaa vihaansa muilla keinoin, potkii maata/ovea, huutaa, karjuu, itkee... Välillä saattaa alkaa lyömään päätään seinään ja se on tosi hurjaa. Silloin yritän mennä jotenkin väliin ettei satuta itseään, mutta tästä yritetään päästä pois ja paljon nuo kohtaukset jo väheni ala-asteen aikana. Nyt en on taas lisääntyneet... mutta ei poika muihin kohdista väkivaltaa suuttuessaan ellei häntä siihen provosoida.

Miten voit olla siitä noin varma, jos hän ei kuitenkaan pysty hillitsemään raivoaan?

Laita poika nyrkkeilyn tms harrastuksen pariin. Itselle tehtiin nuorena niin ja hakkasin kiusaajat huolella ja siihen loppui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kiusaaminen on kärjistynyt väkivallaksi ja lapsi on tullut verisenä kotiin, on tilanne erittäin vakava ja rehtorin olisi pitänyt puuttua asiaan jo ajat sitten.

Sopisi jo kiusaajat erottaa koulusta ja siirtää toiseen kouluun.

Se on alunperinkin tainnut olla väkivaltaa, ei vain noin isoa tai ainakin jonkunlaista provosointia siihen. Luulen, että noiden kiusaajien mielestä on hauskaa ärsyttää mun poikaa, koska hänellä on vaikeuksia hillitä omia tunteitaan ja joutuu sen takia mukaan noihin tilanteisiin ja suuttuu oikeasti... Oikeasti ei haluaisi. Tätä olen koulussakin yrittänyt sanoa, vaan valitettavasti mulla on tunne, että koulussa ei oikein ymmärretä kuinka vakavaa tuollainen on. Mua ihan oikeasti pelottaa myös se, että oma lapseni suuttuu niin kovasti, että satuttaa pahasti vahingossa jotain kiusaajista. Siis sen lisäksi, että omalle lapselle sattuu jotain.

Pitäisikö tuossa tilanteessa kuraattorin tms keskustella koko luokan kanssa yksittäin ensin ja sitten ryhminä ja yhdessä? Meillä alakouluvuosina vastaava poika oli vaarassa joutua hampaisiin, mutta opettajat ja avustajat olivat tiukkoina huolehtimassa, että jannut ymmärtävät ettei tilanne parane millään lailla härnäämisestä ja provosoimisesta vaan muuttuu entistä rasittavammaksi heille. Pitää ymmärtää, ettei kaikista kiusaajista ole pelkästään hauskaa ärsyttää erityistä vaan siihen ajaa myös turhautuminen. Meidän pojan puheiden mukaan tilanne vaikutti rassaavan poikia kovasti kun erityislapsi kävi käsiksi ja lyömään milloin mistäkin syystä, joihin heillä ei ollut osaa. Alakoulun edetessä tilanne on asettunut, molemmat osapuolet ovat alkaneet tottua toisiinsa, sikäli kun tiedän. Me taas vanhempina emme osanneet kauheasti auttaa kun emme tienneet mitä tehdä. Yritettiin kompata opettajan viestiä, että provosoiminen ei ole järkevä linja, ja kyseltiin välillä miten tämän kanssa menee ja onko tilanne ennallaan. Ei ole enää tullut valituksia pojilta meille päin asiasta ja erityisen tietoviisautta esim. maantiedossa ihaillaan. Pojat tuntuvat antavan arvoa sille, että toinen on vaikeuksistaan huolimatta pärjännyt kohtuullisesti, koska he ovat itse nähneet niin selvästi, minkälaisia hankaluuksia vastaan tämä joutuu kamppailemaan ihan itsensä kanssa. Ääniherkkyyttä, vaikeus ymmärtää asiat muuten kuin kirjaimellisesti jne. 

Tämänkin olen kuullut noiden poikien vanhempien suusta moneen kertaan. Ymmärrän tämän jollain tavalla, että pojilla voi olla välillä vaikeuksia ymmärtää toisiaan ja heille tulee väärinymmärryksiä, mutta en usko, että tässä on se syy. Ovat kuitenkin jo yläasteella ja tunteneet koko ala-asteen eikä silloin ollut ongelmia. Toiseen perheen poika sanoi yhdessä tapaamisessa suoraan, että mun pojan kanssa on kiva tapella. Hän kertoi pitävänsä sitä leikkinä. Ainoa vain, että toisen turpaan vetäminen ei ole leikkiä. Tämä kun koulussa ymmärrettäisiin. Tuossakin tapaamisessa tuli olo, että nuo lapset saivat koulun henkilökunnan ja vanhempiensa siunauksen tuolle toiminnalleen; ei pojat ole ymmärtäneet ajatella asiaa noin, tuohan on ollut vain leikkiä. Seuraavalla viikolla mun poika kertoi, että yksi näistä pojista oli tunkenut hänen takin sisään niskaan lunta. Erikoinen käsitys leikistä. Kyllä tuo vahvistaa minussa ainakin sitä käsitystä, että tuota tehdään vaan ärsyttääkseen mun lasta.

Siis onko ne kiusaajat pojan "kavereita"?

Eivät ole, mutta tulevat kuulema usein ns. moikkaamaan ja samalla provosoimaan.

Ok. Onko sillä ollenkaan kavereita?

Kuulema pari poikaa koulussa, mutta mun mielestä poika ei kovin usein nää näitä poikia vapaa-ajalla. Vapaa-aikana on kavereita tietokonepelien ja uintiharrastuksen kautta. Mun pojalla on tosin sellainen luonne, että ei häntä haittaa olla yksinkään.

Eli pelien takia on väki valtainen ja yli vilkas?

En edes yritä ottaa tätä kommenttia tosissani 😁

Älä nyt jos jollakin on lukihäiriö?

Jos lähtee mukaan, niin on vikaa kyllä sinunkin pojassasi. Ihan hyvin voi lähteä pois.

Vierailija kirjoitti:

Arvostan tuota, että olet ottanut totiset keinot käyttöön ja tehnyt rikosilmoituksen. Yleinen ajatus on, että rikos ei ole rikos, kun se on tapahtunut koulussa. Ja että se on koulun sisäinen asia. Koululla ei voi olla muuta periaatetta kuin nollatoleranssi väkivallan suhteen. Ja jos koulu ei pysty turvallisuutta takaamaan, niin koulu on rikkonut lakia.

Olen jo pari päivää tätä miettinyt, mutta nyt keksin. Asia ei ole edennyt ap, koska olet tehnyt rikosilmoituksen alaikäisistä lapsista, eikö vain? Heidät on puhuteltu ja nuhdeltu ja tehty lasut? Tee rikosilmoitus koulusta. Koulussa ei hoideta hommia eikä taata kaikkien lasten oikeutta turvalliseen koulupäivään. Siihen poliisien tulee puuttua, jos en ihan väärässä ole.

Vierailija kirjoitti:

Jos lähtee mukaan, niin on vikaa kyllä sinunkin pojassasi. Ihan hyvin voi lähteä pois.

Pari sivua aiemmin aloittaja kertoi, ettei poika voi lähteä tilanteesta pois, kun se on päällä.

Voi kun on isot ongelmat

Laita poika Steiner-kouluun. Siellähän ei ole koulukiusaamista. Opetus on mitä on, mutta sehän oppilaista vain hauskaa. Poika saa 20-vuotiaana käteensä lukion päästötodistuksen, jolla ei ole sen enempää arvoa kuin paperinenäliinalla.

Minua ärsyttävät nämä kiusaamiskeskustelut. Todellinen kiusaaminen on tietysti kamalaa, ja se pitää saada loppumaan. Mutta näissä palstan keskusteluissa näkökulma on aina yksipuolinen, eikä todellisuutta tiedä täällä kukaan. Silti ollaan lynkkaamassa oletetut kiusaajat, opettajat ja rehtorit. Kiusaaminen on joskus selkeää ja yksipuolista, mutta ei läheskään aina. Harva lapsi on kategorisesti pelkästään kiusattu tai kiusaaja. Aina pitää kuulla molempia osapuolia, kuten myös niitä aikuisia, jotka siellä koulussa ovat. Kaikkea aikuiset eivät näe, eivätkä aina edes halua nähdä, mutta aika paljon kuitenkin. Itse alkuopettajana törmään esimerkiksi jatkuvasti lapsiin, jotka kokevat kiusaamisena sen, etteivät muut tee oman mielen mukaan. Kotona valitetaan, ettei oteta leikkiin mukaan - todellisuudessa muut eivät halua leikkiä viikko toisensa jälkeen samaa hevosleikkiä, eikä mikään muu leikki kelpaa. Tai lapsi pälättää tunnilla jatkuvasti ääneen, kaveri kyllästyy ja käskee olla hiljaa - kiusaamista. Pitäisi siis erotella oikea kiusaaminen ja tarttua siihen, myös vanhempien. Kannattaa myös aina kysyä, mitä sinä oma lapseni teit, ennenkuin ryntää koululle syyttämään kaikkia muita.

Tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus puolustella koulujen toimintaa, mutta malttia toivoisin, kaikilta osapuolilta.

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttävät nämä kiusaamiskeskustelut. Todellinen kiusaaminen on tietysti kamalaa, ja se pitää saada loppumaan. Mutta näissä palstan keskusteluissa näkökulma on aina yksipuolinen, eikä todellisuutta tiedä täällä kukaan. Silti ollaan lynkkaamassa oletetut kiusaajat, opettajat ja rehtorit. Kiusaaminen on joskus selkeää ja yksipuolista, mutta ei läheskään aina. Harva lapsi on kategorisesti pelkästään kiusattu tai kiusaaja. Aina pitää kuulla molempia osapuolia, kuten myös niitä aikuisia, jotka siellä koulussa ovat. Kaikkea aikuiset eivät näe, eivätkä aina edes halua nähdä, mutta aika paljon kuitenkin. Itse alkuopettajana törmään esimerkiksi jatkuvasti lapsiin, jotka kokevat kiusaamisena sen, etteivät muut tee oman mielen mukaan. Kotona valitetaan, ettei oteta leikkiin mukaan - todellisuudessa muut eivät halua leikkiä viikko toisensa jälkeen samaa hevosleikkiä, eikä mikään muu leikki kelpaa. Tai lapsi pälättää tunnilla jatkuvasti ääneen, kaveri kyllästyy ja käskee olla hiljaa - kiusaamista. Pitäisi siis erotella oikea kiusaaminen ja tarttua siihen, myös vanhempien. Kannattaa myös aina kysyä, mitä sinä oma lapseni teit, ennenkuin ryntää koululle syyttämään kaikkia muita.

Tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus puolustella koulujen toimintaa, mutta malttia toivoisin, kaikilta osapuolilta.

Juurikin näin. Meidän kadulla on kuusi omakotitaloa, joissa lähes kaikissa on ala-asteikäisiä lapsia. Koskaan ei esiintynyt mitään ongelmia - lapset leikkivät keskenään tai pienemmissä koonpanoissa vaihtelevasti. Viime kesänä yhden talon asukkaat vaihtuivat ja uusilla asukkailla on 7- ja 9-vuotiaat lapset. Siitä se helvetti alkoi niin meidän kodeissamme kuin koulussa. Lähes viikoittain tulee tämän perheen vanhemmilta viestiä, kuinka heidän lapsia kiusataan eikä oteta leikkeihin mukaan. Ongelma on, että tämä sisaruspari ei kestä sitä, että joku haluaa leikkiä jotain muuta tai että he eivät saa olla ns. pääosassa kaikissa leikeissä ja määrätä, mitä leikitään. Nämä lapset määräilevät muita ja myös jatkuvasti eristävät jonkun toisista lapsista pois leikistä kostoksi siitä, että lapsi on ollut jostain eri mieltä heidän kanssaan. Esimerkiksi he tekevät tulevalle synttärisankarille listan ketä kadun lapsista saa ja ketä ei saa kutsua synttäreille. Kun tämä ei onnistu, on se muka kiusaamista. Vanhempansa ovat täysin sokeita lastensa psykopaattiselle käytökselle. Me muut vanhemmat olemme ihan voimattomia tämän perheen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kiusaaminen on kärjistynyt väkivallaksi ja lapsi on tullut verisenä kotiin, on tilanne erittäin vakava ja rehtorin olisi pitänyt puuttua asiaan jo ajat sitten.

Sopisi jo kiusaajat erottaa koulusta ja siirtää toiseen kouluun.

Se on alunperinkin tainnut olla väkivaltaa, ei vain noin isoa tai ainakin jonkunlaista provosointia siihen. Luulen, että noiden kiusaajien mielestä on hauskaa ärsyttää mun poikaa, koska hänellä on vaikeuksia hillitä omia tunteitaan ja joutuu sen takia mukaan noihin tilanteisiin ja suuttuu oikeasti... Oikeasti ei haluaisi. Tätä olen koulussakin yrittänyt sanoa, vaan valitettavasti mulla on tunne, että koulussa ei oikein ymmärretä kuinka vakavaa tuollainen on. Mua ihan oikeasti pelottaa myös se, että oma lapseni suuttuu niin kovasti, että satuttaa pahasti vahingossa jotain kiusaajista. Siis sen lisäksi, että omalle lapselle sattuu jotain.

Oletko tehnyt lapsestasi lasun? Jos epäilet, että voisi hakata jonkun ihan kunnolla niin onko tuo nyt ihan täysillä käyvä kaveri?

Täysillä käyvä ei ole, jos antaa itseään jatkuvasti hakata eikä puolustaudu.

Omana koukuaikana turpiin veto oli ainoa tapa lopettaa kiusaaminen.

Aikansa kun kärsiin, niin siitä vaan, sanoi Zaikowski.

Ja tääkin on vähän kaksipiippuinen juttu mun pojan kohdalla. En mä äitinä halua joka viikko kuulla, kun poikaa on tönitty, härnätty, lyöty tai vedetty turpaan "leikillään" ja turhauttaa, että mitään ei tapahdu, vaikka olen omasta mielestäni kaiken tehnyt, mitä osaan ja voin. Lapsi oireilee kotona illalla kun pelkää, vaikka koulussa sitä ei näytä. Voitte itse miettiä, miltä tuntuu kun kolme tai neljä poikaa piirittää sut ja alkaa "vitsillä" tönimään sua. En yhtään ihmettele, että häntä pelottaa, mutta ei siitä tappelustakaan ole mitään hyötyä. Silloin kun hän tuli verta valuen koulusta niin mun oli melkein mahdotonta saada mun lapseen kontaktia kun hän oli niin turhautunut. Silloin oikeasti mietin, että miten kukaan uskaltaa alkaa härnäämään ja ärsyttämään mun poikaa. Mä ainakin pelkään, että hän voi satuttaa toista pahastikin kun on jo sen verran voimakas eikä pysty yhtään hillitsemään itseään. Pelkään myös oman lapseni puolesta. Kyllä nämä tilanteet pitää aikuisten avulla saada ilman väkivaltaa hoidettua.

Pelkäätkö että se satuttaa sua?

En pelkää. Joskus pienenä on mua purrut ja potkinut, kun on menettänyt kokonaan hermonsa, mutta tuosta on tosiaan jo kauan. Nykyään purkaa vihaansa muilla keinoin, potkii maata/ovea, huutaa, karjuu, itkee... Välillä saattaa alkaa lyömään päätään seinään ja se on tosi hurjaa. Silloin yritän mennä jotenkin väliin ettei satuta itseään, mutta tästä yritetään päästä pois ja paljon nuo kohtaukset jo väheni ala-asteen aikana. Nyt en on taas lisääntyneet... mutta ei poika muihin kohdista väkivaltaa suuttuessaan ellei häntä siihen provosoida.

Miten voit olla siitä noin varma, jos hän ei kuitenkaan pysty hillitsemään raivoaan?

Koska ei ole mua kohtaan vuosiin mitään väkivaltaa kohdistanut. Vaikka on suuttunut mulle niin ei ole mua yrittänyt uhkailla tai mitään. Luulisi, että jos hän vihaisena olisi väkivaltainen luonnostaan niin hän olisi sitä myös mua kohtaan. Varmaan, jos mä menisin häntä lyömään tai potkimaan niin hän löisi ja potkisi takaisin. En kyllä näkisi mitään järkeä sellaisessa touhussa.

Kovat piippuun nyt. Rehtorillakin on esimies, tee valitus koulutoimenjohtajalle koskien koulua, rehtoria että kiusaamistaja ja vaadi kiusaajien siirtämistä pois koulusta. Sitten toinen valitus aviin. Ole jatkuvasti yhdeydessä sosiaalitoimeen.

Kysäise paikallislehdestä haluavatko tehdä jutun koulusta jossa on vakavaa fyysistäkin väkivaltaa ja rehtori ei tee mitään asialle.

En päästäisi omaa lastani tuonne

Vierailija kirjoitti:

Voi kun on isot ongelmat

Kyllä mä sanoisin isoksi ongelmaksi kun oma lapsi joutuu pelkäämään koulumatkojaan. Ei niin pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kiusaaminen on kärjistynyt väkivallaksi ja lapsi on tullut verisenä kotiin, on tilanne erittäin vakava ja rehtorin olisi pitänyt puuttua asiaan jo ajat sitten.

Sopisi jo kiusaajat erottaa koulusta ja siirtää toiseen kouluun.

Se on alunperinkin tainnut olla väkivaltaa, ei vain noin isoa tai ainakin jonkunlaista provosointia siihen. Luulen, että noiden kiusaajien mielestä on hauskaa ärsyttää mun poikaa, koska hänellä on vaikeuksia hillitä omia tunteitaan ja joutuu sen takia mukaan noihin tilanteisiin ja suuttuu oikeasti... Oikeasti ei haluaisi. Tätä olen koulussakin yrittänyt sanoa, vaan valitettavasti mulla on tunne, että koulussa ei oikein ymmärretä kuinka vakavaa tuollainen on. Mua ihan oikeasti pelottaa myös se, että oma lapseni suuttuu niin kovasti, että satuttaa pahasti vahingossa jotain kiusaajista. Siis sen lisäksi, että omalle lapselle sattuu jotain.

Oletko tehnyt lapsestasi lasun? Jos epäilet, että voisi hakata jonkun ihan kunnolla niin onko tuo nyt ihan täysillä käyvä kaveri?

Täysillä käyvä ei ole, jos antaa itseään jatkuvasti hakata eikä puolustaudu.

Omana koukuaikana turpiin veto oli ainoa tapa lopettaa kiusaaminen.

Aikansa kun kärsiin, niin siitä vaan, sanoi Zaikowski.

Ja tääkin on vähän kaksipiippuinen juttu mun pojan kohdalla. En mä äitinä halua joka viikko kuulla, kun poikaa on tönitty, härnätty, lyöty tai vedetty turpaan "leikillään" ja turhauttaa, että mitään ei tapahdu, vaikka olen omasta mielestäni kaiken tehnyt, mitä osaan ja voin. Lapsi oireilee kotona illalla kun pelkää, vaikka koulussa sitä ei näytä. Voitte itse miettiä, miltä tuntuu kun kolme tai neljä poikaa piirittää sut ja alkaa "vitsillä" tönimään sua. En yhtään ihmettele, että häntä pelottaa, mutta ei siitä tappelustakaan ole mitään hyötyä. Silloin kun hän tuli verta valuen koulusta niin mun oli melkein mahdotonta saada mun lapseen kontaktia kun hän oli niin turhautunut. Silloin oikeasti mietin, että miten kukaan uskaltaa alkaa härnäämään ja ärsyttämään mun poikaa. Mä ainakin pelkään, että hän voi satuttaa toista pahastikin kun on jo sen verran voimakas eikä pysty yhtään hillitsemään itseään. Pelkään myös oman lapseni puolesta. Kyllä nämä tilanteet pitää aikuisten avulla saada ilman väkivaltaa hoidettua.

Pelkäätkö että se satuttaa sua?

En pelkää. Joskus pienenä on mua purrut ja potkinut, kun on menettänyt kokonaan hermonsa, mutta tuosta on tosiaan jo kauan. Nykyään purkaa vihaansa muilla keinoin, potkii maata/ovea, huutaa, karjuu, itkee... Välillä saattaa alkaa lyömään päätään seinään ja se on tosi hurjaa. Silloin yritän mennä jotenkin väliin ettei satuta itseään, mutta tästä yritetään päästä pois ja paljon nuo kohtaukset jo väheni ala-asteen aikana. Nyt en on taas lisääntyneet... mutta ei poika muihin kohdista väkivaltaa suuttuessaan ellei häntä siihen provosoida.

Miten voit olla siitä noin varma, jos hän ei kuitenkaan pysty hillitsemään raivoaan?

No ei olisi haittaa, jos pistäisi kiusaajat pinoon. Joskus ei muu mene perille. Itse ehkä olisin jo ehkä käyttänyt kyseenalaisia keinoja.

Arvostan kyllä rikosilmoituksen ja lasun tekoa. Kyllä siinä vanhempaa ehkä jo alkaa kiinostamaan kun tulee kutsu poliiikuulusteluun ja ilmoitus viranomaisten kotikäynnistä. 

Eri

Jonkun pitäisi yksinkertaisesti vetästä naamat verille näiltä kiusaajilta, jotta tajuaisivat oman typeryytensä ja haavoittuvaisuutensa.

Siinä kohtaa kun saa turpaansa ei voi syyttää kuin itseään siitä, että on aukonut päätään.