Nyt menee jo liian pitkälle. Itkuinen lapseni soitti koulusta, saako tulla kotiin.

Ystäväni pojalla on asperger ja hahmotushäiriö ja vaikeuksia lukea ilmeita muiden kasvoista. Hän hermostui helposti koulussa ja löi luokkakavereitaa ja nämä löivät takaisin ja välillä tietenkin häntä ärsytettiin kun yksikin väärä sana sai pakan sekaisin ja nyrkit olivat sitten pystyssä molemmilla osapuolilla. Pojan vanhemmat ottivat yhteyttä kouluun ja välillä kiusaajien vanhemmat, kun kokivat että lapsi itse kiusasi myös näitä kiusaajia. Poika oli ja on edelleen fiksu kouluaineissa ja homma ratkesi sillä, että pääsi hyvälle pienluokalle. Siellä kuormitus vähäisempää ja tosi hyvät opettajat.

Onko kiusaamiseen liittyen tehty koskaan kansalaisaloitetta, jolla haettu esim. jonkun tyyppistä lakimuutosta että kiusaajien koulu voitaisiin vaihtaa esim. tällaisessa tilanteessa jos rikosilmoitukset, lasut ja koulu ei muuta tilannetta? Tai jotain selkeitä toimenpiteitä näiden tilanteiden ratkomiseksi, jos kerran koulut, vanhemmat, poliisit tai lastensuojelu eivät löydä riittävän tehokkaita toimenpiteitä? Joku muutoshan tähän pitää tulla, että kiusatut ei ole aina niitä pahnanpohjimmaisia joita heitellään.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta jo tuo valittaminen. Ketään ei kiinnosta.

Miksi et mene sellaiseen keskusteluun joka sua kiinnostaa? On meitäkin, joita tämä aihe kiinnostaa.

Tuleeko muille tästä K o s k e l a mieleen? Ärsyttää, kun mikään ei muutu, vaikka kuinka puhutaan. Suututtaa, että vanhemmat, opet, reksit, sossut eikå edes poliisit voi tehdä noille tyranneille mitään... Toivottavasti tässä tapauksessa riittää, että aloittaja saa osoitettua lapselleen että on hänen puolellaan ja saa pidettyä lapsensa erossa noista kiusaajapojista. Ne on s a d i s t i s i a kakaroita. Ei terve lapsi nauti tappelemisesta, lyömisestä ja sellaisesta.

Tee Aville valitus koulun toiminnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtikö ukko lätkimään, kun lapsi osoittautui hankalaksi?

Ps. Kuka yläkoululainen POIKA soittaa itkuisen puhelun äidilleen koulusta. Kohta sitä kiusataan vieläkin enemmän.

Aito ihminen, joka ei peittele sitä kuka on ja mitä tuntee. On minunkin soittanut. Pojalla oli paukahtanut nilkasta liikkatunnilla nivelsiteet. Oli halunnut soittaa mulle ja itki kun sattui niin paljon. Ei häntä siitä kiusattu vaan hyvin ottivat pojan vastaan kun palasi kouluun. Ei normaali ihminen koe tarvetta kiusata ketään sen takia, että toinen itkee, vain luuseri tekee sellaista.

Tuo on ihan eri asia. Kaverit varmasti ymmärtää, että kaveria sattuu ja silloin itkeminen on ok. Sun lapsesi on ollut sankari noiden kavereiden silmissä, kun se on tullut takaisin kouluun. Sen sijaan, jos itkee jostain pahasta mielestä äidille, niin kyllä teinit kiusaa. Anteeksi vain.

Ja sinun mielestäsi fyysisen kivun takia itkeminen on sallitumpaa kuin psyykkisen kivun, koska....?

Tämä on paska normi. Meillä pojalla pääsi itku kesken koulupäivän yhden asian takia ja hän sai kuulla siitä aika kauan. Sitten loppui, kun laitoin luokanvalvojalle viestiä ja pyysin kertomaan itkun syyn kaikille. Sen jälkeen ei onneksi ole ollut ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kiusaaminen on kärjistynyt väkivallaksi ja lapsi on tullut verisenä kotiin, on tilanne erittäin vakava ja rehtorin olisi pitänyt puuttua asiaan jo ajat sitten.

Sopisi jo kiusaajat erottaa koulusta ja siirtää toiseen kouluun.

Se on alunperinkin tainnut olla väkivaltaa, ei vain noin isoa tai ainakin jonkunlaista provosointia siihen. Luulen, että noiden kiusaajien mielestä on hauskaa ärsyttää mun poikaa, koska hänellä on vaikeuksia hillitä omia tunteitaan ja joutuu sen takia mukaan noihin tilanteisiin ja suuttuu oikeasti... Oikeasti ei haluaisi. Tätä olen koulussakin yrittänyt sanoa, vaan valitettavasti mulla on tunne, että koulussa ei oikein ymmärretä kuinka vakavaa tuollainen on. Mua ihan oikeasti pelottaa myös se, että oma lapseni suuttuu niin kovasti, että satuttaa pahasti vahingossa jotain kiusaajista. Siis sen lisäksi, että omalle lapselle sattuu jotain.

Oletko tehnyt lapsestasi lasun? Jos epäilet, että voisi hakata jonkun ihan kunnolla niin onko tuo nyt ihan täysillä käyvä kaveri?

Täysillä käyvä ei ole, jos antaa itseään jatkuvasti hakata eikä puolustaudu.

Omana koukuaikana turpiin veto oli ainoa tapa lopettaa kiusaaminen.

Aikansa kun kärsiin, niin siitä vaan, sanoi Zaikowski.

Ja tääkin on vähän kaksipiippuinen juttu mun pojan kohdalla. En mä äitinä halua joka viikko kuulla, kun poikaa on tönitty, härnätty, lyöty tai vedetty turpaan "leikillään" ja turhauttaa, että mitään ei tapahdu, vaikka olen omasta mielestäni kaiken tehnyt, mitä osaan ja voin. Lapsi oireilee kotona illalla kun pelkää, vaikka koulussa sitä ei näytä. Voitte itse miettiä, miltä tuntuu kun kolme tai neljä poikaa piirittää sut ja alkaa "vitsillä" tönimään sua. En yhtään ihmettele, että häntä pelottaa, mutta ei siitä tappelustakaan ole mitään hyötyä. Silloin kun hän tuli verta valuen koulusta niin mun oli melkein mahdotonta saada mun lapseen kontaktia kun hän oli niin turhautunut. Silloin oikeasti mietin, että miten kukaan uskaltaa alkaa härnäämään ja ärsyttämään mun poikaa. Mä ainakin pelkään, että hän voi satuttaa toista pahastikin kun on jo sen verran voimakas eikä pysty yhtään hillitsemään itseään. Pelkään myös oman lapseni puolesta. Kyllä nämä tilanteet pitää aikuisten avulla saada ilman väkivaltaa hoidettua.

Pelkäätkö että se satuttaa sua?

En pelkää. Joskus pienenä on mua purrut ja potkinut, kun on menettänyt kokonaan hermonsa, mutta tuosta on tosiaan jo kauan. Nykyään purkaa vihaansa muilla keinoin, potkii maata/ovea, huutaa, karjuu, itkee... Välillä saattaa alkaa lyömään päätään seinään ja se on tosi hurjaa. Silloin yritän mennä jotenkin väliin ettei satuta itseään, mutta tästä yritetään päästä pois ja paljon nuo kohtaukset jo väheni ala-asteen aikana. Nyt en on taas lisääntyneet... mutta ei poika muihin kohdista väkivaltaa suuttuessaan ellei häntä siihen provosoida.

Ja ikää oli?? Saako se koulussakin noita kohtauksia? Hävettäisi jos olisi oma.

Vierailija kirjoitti:

Kuvitellaan tilanne missä aikuinen, vaikkapa rehtori tai kansanedustaja työpaikalle ja jo matkalla sinne, saisi uhkailua, pahoinpitelyä ja sanallista häirintää toisilta kollegoiltaan...? Niin, ajatus on täysin vastoin mitään toimintatapoja, tällaista ei voisi tapahtua aikuisten maailmassa ilman että siihen etsittäisiin ratkaisua ja rangaistusta. Kuitenkin lapsen ollessa kyseessä, asiaa hyssytellään, kielletään, vähätellään, usein vielä koulun ( rehtorin), taholta. Kansanedustajat eivät myöskään tee tälle ongelmalle mitään. Vanhemmat, jotka lähtevät puolustamaan lapsiaan, teilataan hankalina ihmisinä. Lopulta kun kukaan ( rehtori), ei puutu asiaan, joutuu kiusattu vaihtamaan koulua ja näin koetaan yhden ongelman ratkenneen.

Meillähän osa aikuisistakin elää kuvaamasi uhan alla ja virkavalta ei pysty oikeasti aitaa. Esim. Lähestymiskielto ja sen rikkominen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kiusaaminen on kärjistynyt väkivallaksi ja lapsi on tullut verisenä kotiin, on tilanne erittäin vakava ja rehtorin olisi pitänyt puuttua asiaan jo ajat sitten.

Sopisi jo kiusaajat erottaa koulusta ja siirtää toiseen kouluun.

Se on alunperinkin tainnut olla väkivaltaa, ei vain noin isoa tai ainakin jonkunlaista provosointia siihen. Luulen, että noiden kiusaajien mielestä on hauskaa ärsyttää mun poikaa, koska hänellä on vaikeuksia hillitä omia tunteitaan ja joutuu sen takia mukaan noihin tilanteisiin ja suuttuu oikeasti... Oikeasti ei haluaisi. Tätä olen koulussakin yrittänyt sanoa, vaan valitettavasti mulla on tunne, että koulussa ei oikein ymmärretä kuinka vakavaa tuollainen on. Mua ihan oikeasti pelottaa myös se, että oma lapseni suuttuu niin kovasti, että satuttaa pahasti vahingossa jotain kiusaajista. Siis sen lisäksi, että omalle lapselle sattuu jotain.

Oletko tehnyt lapsestasi lasun? Jos epäilet, että voisi hakata jonkun ihan kunnolla niin onko tuo nyt ihan täysillä käyvä kaveri?

Täysillä käyvä ei ole, jos antaa itseään jatkuvasti hakata eikä puolustaudu.

Omana koukuaikana turpiin veto oli ainoa tapa lopettaa kiusaaminen.

Aikansa kun kärsiin, niin siitä vaan, sanoi Zaikowski.

Ja tääkin on vähän kaksipiippuinen juttu mun pojan kohdalla. En mä äitinä halua joka viikko kuulla, kun poikaa on tönitty, härnätty, lyöty tai vedetty turpaan "leikillään" ja turhauttaa, että mitään ei tapahdu, vaikka olen omasta mielestäni kaiken tehnyt, mitä osaan ja voin. Lapsi oireilee kotona illalla kun pelkää, vaikka koulussa sitä ei näytä. Voitte itse miettiä, miltä tuntuu kun kolme tai neljä poikaa piirittää sut ja alkaa "vitsillä" tönimään sua. En yhtään ihmettele, että häntä pelottaa, mutta ei siitä tappelustakaan ole mitään hyötyä. Silloin kun hän tuli verta valuen koulusta niin mun oli melkein mahdotonta saada mun lapseen kontaktia kun hän oli niin turhautunut. Silloin oikeasti mietin, että miten kukaan uskaltaa alkaa härnäämään ja ärsyttämään mun poikaa. Mä ainakin pelkään, että hän voi satuttaa toista pahastikin kun on jo sen verran voimakas eikä pysty yhtään hillitsemään itseään. Pelkään myös oman lapseni puolesta. Kyllä nämä tilanteet pitää aikuisten avulla saada ilman väkivaltaa hoidettua.

Pelkäätkö että se satuttaa sua?

En pelkää. Joskus pienenä on mua purrut ja potkinut, kun on menettänyt kokonaan hermonsa, mutta tuosta on tosiaan jo kauan. Nykyään purkaa vihaansa muilla keinoin, potkii maata/ovea, huutaa, karjuu, itkee... Välillä saattaa alkaa lyömään päätään seinään ja se on tosi hurjaa. Silloin yritän mennä jotenkin väliin ettei satuta itseään, mutta tästä yritetään päästä pois ja paljon nuo kohtaukset jo väheni ala-asteen aikana. Nyt en on taas lisääntyneet... mutta ei poika muihin kohdista väkivaltaa suuttuessaan ellei häntä siihen provosoida.

Ja ikää oli?? Saako se koulussakin noita kohtauksia? Hävettäisi jos olisi oma.

Kas kun et vielä kysynyt, onko lapsi ihan tavallinen ja normaali! Se, että on erityislapsi tarkoittaa ylläri pylläri juuri sitä, ettei käytös ole ns. normaalia. Mitä ihmeen virkaa millään diagnooseilla ja kuntoutuksilla ym. olisikaan, jos jokin oireyhtymä, vamma tai muu ei vaikuttaisi elämään mitenkään? Vanhemmat voivat tehdä KAIKKENSA, eikä lapsi silti ole tavallinen. Toki mitä enemmän tekee oikeita asioita, sitä paremmin menee. Oma Asperger-lapseni oli pienenä juuri sellainen, jota sinä varmaan olisit hävennyt, ja nyt aikuisena käyttäytyy hyvin tavallisen ihmisen tavoin kiitos kasvuvuosien. Luulen, ettei siinä varmaan olisi kauheasti auttanut joku häpeäminen, rakkaus paljon enemmän.

Tsemppiä sinulle, ap, meitä on paljon samassa veneessä olevia. Sijassasi tekisin niin, että ottaisin lapsen kotikouluun niin, että vaatisin tukitoimia koululta. Viet asian niin pitkälle (koulutoimi, lastensuojelu...), että joku tekee jotain. Uhkaat vaikka antaa iltapäivälehdille juttuvinkin miten kaupunki X hoitaa puolustuskyvyttömien lasten asiaa, niin alkaa tapahtua. Maine on kaupungille kaikki kaikessa, eivät lapset. Ja jos viet asian oikeuteen ja on riski, että kaupunki joutuu maksamaan, niin sittenkin tapahtuu, koska money talks, vaikkei lapset kiinnostakaan.

Oikeasti, olet lapsesi ainoa toivo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtikö ukko lätkimään, kun lapsi osoittautui hankalaksi?

Ps. Kuka yläkoululainen POIKA soittaa itkuisen puhelun äidilleen koulusta. Kohta sitä kiusataan vieläkin enemmän.

Aito ihminen, joka ei peittele sitä kuka on ja mitä tuntee. On minunkin soittanut. Pojalla oli paukahtanut nilkasta liikkatunnilla nivelsiteet. Oli halunnut soittaa mulle ja itki kun sattui niin paljon. Ei häntä siitä kiusattu vaan hyvin ottivat pojan vastaan kun palasi kouluun. Ei normaali ihminen koe tarvetta kiusata ketään sen takia, että toinen itkee, vain luuseri tekee sellaista.

Tuo on ihan eri asia. Kaverit varmasti ymmärtää, että kaveria sattuu ja silloin itkeminen on ok. Sun lapsesi on ollut sankari noiden kavereiden silmissä, kun se on tullut takaisin kouluun. Sen sijaan, jos itkee jostain pahasta mielestä äidille, niin kyllä teinit kiusaa. Anteeksi vain.

Ja sinun mielestäsi fyysisen kivun takia itkeminen on sallitumpaa kuin psyykkisen kivun, koska....?

Niin se meidän miesten maailmassa vain on eikä läheskään kaikki itke edes kivusta. Kerran eräs kaveri taittoi keskisormen niin että se sojotti ihan luonnottomaan suuntaan ja hän karjui ja meinasi pyörtyä. Myöhemmin sanoi että silloin meinasi päästä parku kuin kakaralla.

Mikä niissä kyynelistä on niin noloa? En ymmärrä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtikö ukko lätkimään, kun lapsi osoittautui hankalaksi?

Ps. Kuka yläkoululainen POIKA soittaa itkuisen puhelun äidilleen koulusta. Kohta sitä kiusataan vieläkin enemmän.

Aito ihminen, joka ei peittele sitä kuka on ja mitä tuntee. On minunkin soittanut. Pojalla oli paukahtanut nilkasta liikkatunnilla nivelsiteet. Oli halunnut soittaa mulle ja itki kun sattui niin paljon. Ei häntä siitä kiusattu vaan hyvin ottivat pojan vastaan kun palasi kouluun. Ei normaali ihminen koe tarvetta kiusata ketään sen takia, että toinen itkee, vain luuseri tekee sellaista.

Tuo on ihan eri asia. Kaverit varmasti ymmärtää, että kaveria sattuu ja silloin itkeminen on ok. Sun lapsesi on ollut sankari noiden kavereiden silmissä, kun se on tullut takaisin kouluun. Sen sijaan, jos itkee jostain pahasta mielestä äidille, niin kyllä teinit kiusaa. Anteeksi vain.

Ja sinun mielestäsi fyysisen kivun takia itkeminen on sallitumpaa kuin psyykkisen kivun, koska....?

Niin se meidän miesten maailmassa vain on eikä läheskään kaikki itke edes kivusta. Kerran eräs kaveri taittoi keskisormen niin että se sojotti ihan luonnottomaan suuntaan ja hän karjui ja meinasi pyörtyä. Myöhemmin sanoi että silloin meinasi päästä parku kuin kakaralla.

Mikä niissä kyynelistä on niin noloa? En ymmärrä?

En ymmärrä minäkään. 

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kiusaaminen on kärjistynyt väkivallaksi ja lapsi on tullut verisenä kotiin, on tilanne erittäin vakava ja rehtorin olisi pitänyt puuttua asiaan jo ajat sitten.

Sopisi jo kiusaajat erottaa koulusta ja siirtää toiseen kouluun.

Se on alunperinkin tainnut olla väkivaltaa, ei vain noin isoa tai ainakin jonkunlaista provosointia siihen. Luulen, että noiden kiusaajien mielestä on hauskaa ärsyttää mun poikaa, koska hänellä on vaikeuksia hillitä omia tunteitaan ja joutuu sen takia mukaan noihin tilanteisiin ja suuttuu oikeasti... Oikeasti ei haluaisi. Tätä olen koulussakin yrittänyt sanoa, vaan valitettavasti mulla on tunne, että koulussa ei oikein ymmärretä kuinka vakavaa tuollainen on. Mua ihan oikeasti pelottaa myös se, että oma lapseni suuttuu niin kovasti, että satuttaa pahasti vahingossa jotain kiusaajista. Siis sen lisäksi, että omalle lapselle sattuu jotain.

Oletko tehnyt lapsestasi lasun? Jos epäilet, että voisi hakata jonkun ihan kunnolla niin onko tuo nyt ihan täysillä käyvä kaveri?

Täysillä käyvä ei ole, jos antaa itseään jatkuvasti hakata eikä puolustaudu.

Omana koukuaikana turpiin veto oli ainoa tapa lopettaa kiusaaminen.

Aikansa kun kärsiin, niin siitä vaan, sanoi Zaikowski.

Varsinkin tyttötyyppisessä kiusaamisessa turpiin veto on täysin turhaa. Vai vietkö koko luokan turpakäräjille, jos kukaan ei halua puhua sinulle yhdessäkään ryhmätyössä?

Et siis lukenut ed viestiä. Nimenomaan kommentoin hakkaamista, enkä mitään puhumattomuutta.

Luetun ymmärtäminen kehiin ennenkuin kommentoi.

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko muille tästä K o s k e l a mieleen? Ärsyttää, kun mikään ei muutu, vaikka kuinka puhutaan. Suututtaa, että vanhemmat, opet, reksit, sossut eikå edes poliisit voi tehdä noille tyranneille mitään... Toivottavasti tässä tapauksessa riittää, että aloittaja saa osoitettua lapselleen että on hänen puolellaan ja saa pidettyä lapsensa erossa noista kiusaajapojista. Ne on s a d i s t i s i a kakaroita. Ei terve lapsi nauti tappelemisesta, lyömisestä ja sellaisesta.

Tulee. Jo aloituksesta vähän, mutta mitä pidemmälle luin, sitä vakuuttuneempi olen. Olen todella huolissani noista kiusaajista. On varmasti jotain mt-ongelmia taustalla tai huonot perheolot. Ei ole tervettä käytöstä. Ja kukaan aikuinen ei huolestu Koskelan tapahtumien jälkeen, kun lapsi kertoo, että on kivaa tapella?? Voi kun veetuttaa aloittajan ja aloittajan lapsen puolesta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä ei koulun henkilökunta hoida hommiaan.

Yksinkertaisesti näin. Valitusta eteenpäin, ota yhteyttä rehtorin esihenkilöön.

Sen jälkeen kannattaa varautua, että tulee kylmää kohtelua myös koulun puolelta.

Aivan se ja sama. Eivät hoida hommiaan, heitä ei tarvitse mielistellä eli eteenpäin vaan asiaa.

Mutta onko se lapselle se ja sama? Voi ihan hyvin joutua silmätikuksi.

Siinähän koulu sitten vasta mokaisikin.

Tiedän naisen joka on mennyt ihan kaupunginhallituksen kokoukseen asti poikansa kiusaamisen vuoksi ja opettaja sai potkut sen jälkeen, että kyllä sitä voi vaikka mitä tapahtua kun vaan tarpeeksi sinnillä ajaa lapsensa asiaa.

Onhan niitä joka alalla työntekijöitä, jotka eivät hoida työtään kunnolla ja saavat siitä seurauksia. Ei opettajat ole sen kummemmassa asemassa eikä opettajan virka saa olla mikään suojatyöpaikka jossa voi laiminlyödä työnsä miten vaan saamatta mitään seurauksia.

Oppilaiden turvallisuus on aika merkittävä tekijä kouluympäristössä, ja keinoja kyllä olisi jos henkilökuntaa kiinnostaisi.

Ei näitä asioita joka koulussa hoideta noin huonosti.

Voi hyvänen aika näitä juttuja. Ketään opettajaa ei irtisanota ellei ole itse ollut kiusaavana osapuolena. Mitä se edes auttaisi? Kiusaajat lopettavat kiusaamisen, kun opettaja vaihtuu?

Jos opettaja hoitaa työnsä huonosti, niin tietysti voidaan irtisanoa.

Ja mainitsemasi silmätikuksi ottaminen on myös kiusaamista. Jos opettaja vaihtuu parempaan, niin tietysti se auttaa; uusi, parempi opettaja voi saada kiusaamisen aisoihin.

Etenkin jos on jo valmiiksi tietoinen, mikä tilanne luokassa on ja päättänyt ratkaista sen.

Edelleenkin keinoja on, kaikissa kouluissa kiusaajaa ei edes päästetä välkälle, porukoita voidaan hajottaa jne.

Virasta irtisanominen on sellainen prosessi, että taustalla pitää olla jotain hyvin epäasiallista ja toistuvaa käytöstä. Kukaan järjellinen esimies ei lähde prosessiin sen takia, että opettaja ei saa kiusaamista aisoihin. Jos et usko, voit tutkia mitä tahansa koulua, jossa kiusaamisesta on ihan mediassa puhuttu ja huomata, että ketään ei ole sieltä virasta irtisanottu. Kiusaamisesta seuraa palavereja ja kaikkea näennäistoimintaa, mutta kenenkään työpaikka ei ole oikeasti vaarassa. Välituntivalvojanakaan ei tarvitse nähdä kiusaamista kunhan on määrätyssä paikassa eikä tule mitään seuraamuksia.

Vierailija kirjoitti:

Onko kiusaamiseen liittyen tehty koskaan kansalaisaloitetta, jolla haettu esim. jonkun tyyppistä lakimuutosta että kiusaajien koulu voitaisiin vaihtaa esim. tällaisessa tilanteessa jos rikosilmoitukset, lasut ja koulu ei muuta tilannetta? Tai jotain selkeitä toimenpiteitä näiden tilanteiden ratkomiseksi, jos kerran koulut, vanhemmat, poliisit tai lastensuojelu eivät löydä riittävän tehokkaita toimenpiteitä? Joku muutoshan tähän pitää tulla, että kiusatut ei ole aina niitä pahnanpohjimmaisia joita heitellään.

En tiedä, mutta kannattaisin tätä heti. Mun omat lapset eivät ole kiusattuja, mutta äitinä silti näitä juttuja lukee ihan sydän sykkyrällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko muille tästä K o s k e l a mieleen? Ärsyttää, kun mikään ei muutu, vaikka kuinka puhutaan. Suututtaa, että vanhemmat, opet, reksit, sossut eikå edes poliisit voi tehdä noille tyranneille mitään... Toivottavasti tässä tapauksessa riittää, että aloittaja saa osoitettua lapselleen että on hänen puolellaan ja saa pidettyä lapsensa erossa noista kiusaajapojista. Ne on s a d i s t i s i a kakaroita. Ei terve lapsi nauti tappelemisesta, lyömisestä ja sellaisesta.

Ja kukaan aikuinen ei huolestu Koskelan tapahtumien jälkeen, kun lapsi kertoo, että on kivaa tapella??

Tämä näin! Luulisi, että nyt oltaisiin tuntosarvet pystyssä näiden asioiden äärellä. Ilmeisesti ei olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kiusaaminen on kärjistynyt väkivallaksi ja lapsi on tullut verisenä kotiin, on tilanne erittäin vakava ja rehtorin olisi pitänyt puuttua asiaan jo ajat sitten.

Sopisi jo kiusaajat erottaa koulusta ja siirtää toiseen kouluun.

Se on alunperinkin tainnut olla väkivaltaa, ei vain noin isoa tai ainakin jonkunlaista provosointia siihen. Luulen, että noiden kiusaajien mielestä on hauskaa ärsyttää mun poikaa, koska hänellä on vaikeuksia hillitä omia tunteitaan ja joutuu sen takia mukaan noihin tilanteisiin ja suuttuu oikeasti... Oikeasti ei haluaisi. Tätä olen koulussakin yrittänyt sanoa, vaan valitettavasti mulla on tunne, että koulussa ei oikein ymmärretä kuinka vakavaa tuollainen on. Mua ihan oikeasti pelottaa myös se, että oma lapseni suuttuu niin kovasti, että satuttaa pahasti vahingossa jotain kiusaajista. Siis sen lisäksi, että omalle lapselle sattuu jotain.

Pitäisikö tuossa tilanteessa kuraattorin tms keskustella koko luokan kanssa yksittäin ensin ja sitten ryhminä ja yhdessä? Meillä alakouluvuosina vastaava poika oli vaarassa joutua hampaisiin, mutta opettajat ja avustajat olivat tiukkoina huolehtimassa, että jannut ymmärtävät ettei tilanne parane millään lailla härnäämisestä ja provosoimisesta vaan muuttuu entistä rasittavammaksi heille. Pitää ymmärtää, ettei kaikista kiusaajista ole pelkästään hauskaa ärsyttää erityistä vaan siihen ajaa myös turhautuminen. Meidän pojan puheiden mukaan tilanne vaikutti rassaavan poikia kovasti kun erityislapsi kävi käsiksi ja lyömään milloin mistäkin syystä, joihin heillä ei ollut osaa. Alakoulun edetessä tilanne on asettunut, molemmat osapuolet ovat alkaneet tottua toisiinsa, sikäli kun tiedän. Me taas vanhempina emme osanneet kauheasti auttaa kun emme tienneet mitä tehdä. Yritettiin kompata opettajan viestiä, että provosoiminen ei ole järkevä linja, ja kyseltiin välillä miten tämän kanssa menee ja onko tilanne ennallaan. Ei ole enää tullut valituksia pojilta meille päin asiasta ja erityisen tietoviisautta esim. maantiedossa ihaillaan. Pojat tuntuvat antavan arvoa sille, että toinen on vaikeuksistaan huolimatta pärjännyt kohtuullisesti, koska he ovat itse nähneet niin selvästi, minkälaisia hankaluuksia vastaan tämä joutuu kamppailemaan ihan itsensä kanssa. Ääniherkkyyttä, vaikeus ymmärtää asiat muuten kuin kirjaimellisesti jne. 

Tämänkin olen kuullut noiden poikien vanhempien suusta moneen kertaan. Ymmärrän tämän jollain tavalla, että pojilla voi olla välillä vaikeuksia ymmärtää toisiaan ja heille tulee väärinymmärryksiä, mutta en usko, että tässä on se syy. Ovat kuitenkin jo yläasteella ja tunteneet koko ala-asteen eikä silloin ollut ongelmia. Toiseen perheen poika sanoi yhdessä tapaamisessa suoraan, että mun pojan kanssa on kiva tapella. Hän kertoi pitävänsä sitä leikkinä. Ainoa vain, että toisen turpaan vetäminen ei ole leikkiä. Tämä kun koulussa ymmärrettäisiin. Tuossakin tapaamisessa tuli olo, että nuo lapset saivat koulun henkilökunnan ja vanhempiensa siunauksen tuolle toiminnalleen; ei pojat ole ymmärtäneet ajatella asiaa noin, tuohan on ollut vain leikkiä. Seuraavalla viikolla mun poika kertoi, että yksi näistä pojista oli tunkenut hänen takin sisään niskaan lunta. Erikoinen käsitys leikistä. Kyllä tuo vahvistaa minussa ainakin sitä käsitystä, että tuota tehdään vaan ärsyttääkseen mun lasta.

Siis onko ne kiusaajat pojan "kavereita"?

Eivät ole, mutta tulevat kuulema usein ns. moikkaamaan ja samalla provosoimaan.

Ok. Onko sillä ollenkaan kavereita?

Kuulema pari poikaa koulussa, mutta mun mielestä poika ei kovin usein nää näitä poikia vapaa-ajalla. Vapaa-aikana on kavereita tietokonepelien ja uintiharrastuksen kautta. Mun pojalla on tosin sellainen luonne, että ei häntä haittaa olla yksinkään.

Eli pelien takia on väki valtainen ja yli vilkas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ja mistä sä olet rikosilmoitukset tehnyt, jos ne ei ät ole johtaneet mihinkään?

Mihin sinä luulet että rikosilmoitus johtaa? Luuletko että jos teini lyö toista teiniä, että hän joutuisi siitä vankilaan 2 vuodeksi?

Rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15v. Poliisi voi ottaa tuota nuorempia johonkin puhutteluun, mutta tuskin yleensä ehtivät.

Korvausvelvollisuus on jo alle 15 v.  Poliisin Ankkuriryhmä auttoi meidän lasta, kun oli väkivaltaa koulussa. Heillä oli aikaa. Kyllä se rikosilmoitus kannattaa tehdä, eikä jäädä odottelemaan että tilanne pahenee vielä pahemmaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kiusaaminen on kärjistynyt väkivallaksi ja lapsi on tullut verisenä kotiin, on tilanne erittäin vakava ja rehtorin olisi pitänyt puuttua asiaan jo ajat sitten.

Sopisi jo kiusaajat erottaa koulusta ja siirtää toiseen kouluun.

Se on alunperinkin tainnut olla väkivaltaa, ei vain noin isoa tai ainakin jonkunlaista provosointia siihen. Luulen, että noiden kiusaajien mielestä on hauskaa ärsyttää mun poikaa, koska hänellä on vaikeuksia hillitä omia tunteitaan ja joutuu sen takia mukaan noihin tilanteisiin ja suuttuu oikeasti... Oikeasti ei haluaisi. Tätä olen koulussakin yrittänyt sanoa, vaan valitettavasti mulla on tunne, että koulussa ei oikein ymmärretä kuinka vakavaa tuollainen on. Mua ihan oikeasti pelottaa myös se, että oma lapseni suuttuu niin kovasti, että satuttaa pahasti vahingossa jotain kiusaajista. Siis sen lisäksi, että omalle lapselle sattuu jotain.

Pitäisikö tuossa tilanteessa kuraattorin tms keskustella koko luokan kanssa yksittäin ensin ja sitten ryhminä ja yhdessä? Meillä alakouluvuosina vastaava poika oli vaarassa joutua hampaisiin, mutta opettajat ja avustajat olivat tiukkoina huolehtimassa, että jannut ymmärtävät ettei tilanne parane millään lailla härnäämisestä ja provosoimisesta vaan muuttuu entistä rasittavammaksi heille. Pitää ymmärtää, ettei kaikista kiusaajista ole pelkästään hauskaa ärsyttää erityistä vaan siihen ajaa myös turhautuminen. Meidän pojan puheiden mukaan tilanne vaikutti rassaavan poikia kovasti kun erityislapsi kävi käsiksi ja lyömään milloin mistäkin syystä, joihin heillä ei ollut osaa. Alakoulun edetessä tilanne on asettunut, molemmat osapuolet ovat alkaneet tottua toisiinsa, sikäli kun tiedän. Me taas vanhempina emme osanneet kauheasti auttaa kun emme tienneet mitä tehdä. Yritettiin kompata opettajan viestiä, että provosoiminen ei ole järkevä linja, ja kyseltiin välillä miten tämän kanssa menee ja onko tilanne ennallaan. Ei ole enää tullut valituksia pojilta meille päin asiasta ja erityisen tietoviisautta esim. maantiedossa ihaillaan. Pojat tuntuvat antavan arvoa sille, että toinen on vaikeuksistaan huolimatta pärjännyt kohtuullisesti, koska he ovat itse nähneet niin selvästi, minkälaisia hankaluuksia vastaan tämä joutuu kamppailemaan ihan itsensä kanssa. Ääniherkkyyttä, vaikeus ymmärtää asiat muuten kuin kirjaimellisesti jne. 

Tämänkin olen kuullut noiden poikien vanhempien suusta moneen kertaan. Ymmärrän tämän jollain tavalla, että pojilla voi olla välillä vaikeuksia ymmärtää toisiaan ja heille tulee väärinymmärryksiä, mutta en usko, että tässä on se syy. Ovat kuitenkin jo yläasteella ja tunteneet koko ala-asteen eikä silloin ollut ongelmia. Toiseen perheen poika sanoi yhdessä tapaamisessa suoraan, että mun pojan kanssa on kiva tapella. Hän kertoi pitävänsä sitä leikkinä. Ainoa vain, että toisen turpaan vetäminen ei ole leikkiä. Tämä kun koulussa ymmärrettäisiin. Tuossakin tapaamisessa tuli olo, että nuo lapset saivat koulun henkilökunnan ja vanhempiensa siunauksen tuolle toiminnalleen; ei pojat ole ymmärtäneet ajatella asiaa noin, tuohan on ollut vain leikkiä. Seuraavalla viikolla mun poika kertoi, että yksi näistä pojista oli tunkenut hänen takin sisään niskaan lunta. Erikoinen käsitys leikistä. Kyllä tuo vahvistaa minussa ainakin sitä käsitystä, että tuota tehdään vaan ärsyttääkseen mun lasta.

Siis onko ne kiusaajat pojan "kavereita"?

Eivät ole, mutta tulevat kuulema usein ns. moikkaamaan ja samalla provosoimaan.

Ok. Onko sillä ollenkaan kavereita?

Kuulema pari poikaa koulussa, mutta mun mielestä poika ei kovin usein nää näitä poikia vapaa-ajalla. Vapaa-aikana on kavereita tietokonepelien ja uintiharrastuksen kautta. Mun pojalla on tosin sellainen luonne, että ei häntä haittaa olla yksinkään.

Eli pelien takia on väki valtainen ja yli vilkas?

En edes yritä ottaa tätä kommenttia tosissani 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ollut aina itse henkilökohtaisesti tehnyt valitukset? Laita ensi kerralla isä asialle, jos mahdollista ja mahdollisimman ponnekkaasti. Meillä ei otettu asiaa kovin vakavasti ennen kuin mies laittoi sähköpostia. Kirjoitus oli myös sellainen, ettei jäänyt epäselväksi mikään. Kas kummaa koulu hoiti asian, tosin ei ollut mistään näin vakavasta kyse.

Ompa hyvä idea kun toinen on just kertonut, että mies on kuollut. Sitä järkeä voi ja on ihan suotavaa käyttää.

En tiennyt