Nyt menee jo liian pitkälle. Itkuinen lapseni soitti koulusta, saako tulla kotiin.

Voisiko kouluttaa vapaaehtoisia välituntivalvojia kouluun. Mieluimmin parimetrisiä ja 150-kiloisia sumopainijoita. Pikku poitsut eivät uskaltaisi isotella ilman seuraamuksia.

Voi pientä :( en haluaisi saada omalta lapseltani itkuista pyyntöä päästä kotiin kesken koulupäivän. Toivottavasti joku ihme tapahtuisi ja lapsesi saisi olla rauhassa.

Kouluilla on konsteja jos vaikka mitä, kunhan löytyy motivaatio niitä löytää. Minun Asperger-pojallani oli ongelmia yläkoulussa, kuormittui aivan yli pitkän päivän aikana. Ns. asiantuntijoiden mukaan tarvitsi vain jotain ryhmäterapiaa (eli lisää pituutta päivään) ja mietittiin, onko masentunut, kun sanoi, että väsyttää. Paula Tillin jutuista sain pontta vaatia umpiväsyneelle nuorelle lyhyempiä koulupäiviä. (Siis se väsymys ei liittynyt unen määrään tms. vaan ei kestänyt meteliä ym.) Olin kuullut, että tässä samassa koulussa järjestettiin sisäilmaoireileville nuorille opetusta suurin piirtein jossian Prisman kahvilassa ja tämän nostin kokouksessa esiin. Lyhennettyihin koulupäiviin suostuttiin oikopäätä. Ja kuka sen idean keksi? Minä, täysin maallikko, kukaan asiantuntija ei tajunnut, että pojan "väsyttää" tarkoitti "väsyttää". Siitä alkoi pojan uusi elämä. Ihan varmasti löytyy konsteja ottaa lapsi kotikouluun jotenkin tuetusti ym. En nyt näistä tarkemmin tiedä, mutta käsittääkseni kaupungin voi vaikka haastaa oikeuteen, jos se ei hoida velvollisuuksiaan (kuten turvalllista koulupäivää nuorelle). Uhkaus tästä ja luulen, että alkaa lyyti kirjoittaa.

Mikdi monet luulee, että tämä tapahtui Helsingissä? Siellähän on nyt hiihtoloma, ei ole koulua…

Meidän yläasteella puututtiin heti tilanteeseen, ja päälle käyjä vietti jonkun aikaa välitunnit yksin luokassa. Ja hänelle ilmoitettiin, että jos yksikin ilmoitus tulee vielä, tämä toistuu ja tulee vielä lisää seurauksia. Ei sitten toistunut, enää tiedä mikä olisi ollut seuraava aste. Mutta he tosiaan eristivät kiusaajan, ei kiusattua.

Vierailija kirjoitti:

Mikdi monet luulee, että tämä tapahtui Helsingissä? Siellähän on nyt hiihtoloma, ei ole koulua…

Koska he asuvat helsingissä ja kuvittelevat että muualla ei ole elämää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kiusaaminen on kärjistynyt väkivallaksi ja lapsi on tullut verisenä kotiin, on tilanne erittäin vakava ja rehtorin olisi pitänyt puuttua asiaan jo ajat sitten.

Sopisi jo kiusaajat erottaa koulusta ja siirtää toiseen kouluun.

Se on alunperinkin tainnut olla väkivaltaa, ei vain noin isoa tai ainakin jonkunlaista provosointia siihen. Luulen, että noiden kiusaajien mielestä on hauskaa ärsyttää mun poikaa, koska hänellä on vaikeuksia hillitä omia tunteitaan ja joutuu sen takia mukaan noihin tilanteisiin ja suuttuu oikeasti... Oikeasti ei haluaisi. Tätä olen koulussakin yrittänyt sanoa, vaan valitettavasti mulla on tunne, että koulussa ei oikein ymmärretä kuinka vakavaa tuollainen on. Mua ihan oikeasti pelottaa myös se, että oma lapseni suuttuu niin kovasti, että satuttaa pahasti vahingossa jotain kiusaajista. Siis sen lisäksi, että omalle lapselle sattuu jotain.

Pitäisikö tuossa tilanteessa kuraattorin tms keskustella koko luokan kanssa yksittäin ensin ja sitten ryhminä ja yhdessä? Meillä alakouluvuosina vastaava poika oli vaarassa joutua hampaisiin, mutta opettajat ja avustajat olivat tiukkoina huolehtimassa, että jannut ymmärtävät ettei tilanne parane millään lailla härnäämisestä ja provosoimisesta vaan muuttuu entistä rasittavammaksi heille. Pitää ymmärtää, ettei kaikista kiusaajista ole pelkästään hauskaa ärsyttää erityistä vaan siihen ajaa myös turhautuminen. Meidän pojan puheiden mukaan tilanne vaikutti rassaavan poikia kovasti kun erityislapsi kävi käsiksi ja lyömään milloin mistäkin syystä, joihin heillä ei ollut osaa. Alakoulun edetessä tilanne on asettunut, molemmat osapuolet ovat alkaneet tottua toisiinsa, sikäli kun tiedän. Me taas vanhempina emme osanneet kauheasti auttaa kun emme tienneet mitä tehdä. Yritettiin kompata opettajan viestiä, että provosoiminen ei ole järkevä linja, ja kyseltiin välillä miten tämän kanssa menee ja onko tilanne ennallaan. Ei ole enää tullut valituksia pojilta meille päin asiasta ja erityisen tietoviisautta esim. maantiedossa ihaillaan. Pojat tuntuvat antavan arvoa sille, että toinen on vaikeuksistaan huolimatta pärjännyt kohtuullisesti, koska he ovat itse nähneet niin selvästi, minkälaisia hankaluuksia vastaan tämä joutuu kamppailemaan ihan itsensä kanssa. Ääniherkkyyttä, vaikeus ymmärtää asiat muuten kuin kirjaimellisesti jne. 

Tämänkin olen kuullut noiden poikien vanhempien suusta moneen kertaan. Ymmärrän tämän jollain tavalla, että pojilla voi olla välillä vaikeuksia ymmärtää toisiaan ja heille tulee väärinymmärryksiä, mutta en usko, että tässä on se syy. Ovat kuitenkin jo yläasteella ja tunteneet koko ala-asteen eikä silloin ollut ongelmia. Toiseen perheen poika sanoi yhdessä tapaamisessa suoraan, että mun pojan kanssa on kiva tapella. Hän kertoi pitävänsä sitä leikkinä. Ainoa vain, että toisen turpaan vetäminen ei ole leikkiä. Tämä kun koulussa ymmärrettäisiin. Tuossakin tapaamisessa tuli olo, että nuo lapset saivat koulun henkilökunnan ja vanhempiensa siunauksen tuolle toiminnalleen; ei pojat ole ymmärtäneet ajatella asiaa noin, tuohan on ollut vain leikkiä. Seuraavalla viikolla mun poika kertoi, että yksi näistä pojista oli tunkenut hänen takin sisään niskaan lunta. Erikoinen käsitys leikistä. Kyllä tuo vahvistaa minussa ainakin sitä käsitystä, että tuota tehdään vaan ärsyttääkseen mun lasta.

Ala-asteella eivät kiusanneet mutta yläasteella alkoi? Tuliko pojille joku tarve esittää kovaa poikaa vai alkoiko murkkuikä? Vanhempien pitäisi miettiä oman pojan motiiveja tehdä tuollaista. Ei normaali lapsi nauti siitä, että pääsee tappelemaan tai tunkemaan lunta kaverin takin sisään. Ainakaan toivottavasti.

Miten se oireilee kotona?

Mulle tulee tästä nyt erittäin paha fiilis ja tässä on liikaa samoja piirteitä yhden vasta julkisuudessa olleen tapauksen kanssa. Pidät nyt huolen lapsestasi. Muuttakaa vaikka toiselle paikkakunnalle, mutta älä jätä yksin!

Vierailija kirjoitti:

Miten se oireilee kotona?

Riippuu tosi paljon päivästä. Joskus on todella hyväntuulinen eikä oireile mitenkään, mutta joskus huutaa, karjuu, itkee tai hakkaa päätään seinään/potkii oman huoneen ovea jonkun ihan pienen asian takia. Jos on tuollainen päivä niin tiedän, että jotain on käynyt, kun on noin turhautunut ja ahdistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kiusaaminen on kärjistynyt väkivallaksi ja lapsi on tullut verisenä kotiin, on tilanne erittäin vakava ja rehtorin olisi pitänyt puuttua asiaan jo ajat sitten.

Sopisi jo kiusaajat erottaa koulusta ja siirtää toiseen kouluun.

Se on alunperinkin tainnut olla väkivaltaa, ei vain noin isoa tai ainakin jonkunlaista provosointia siihen. Luulen, että noiden kiusaajien mielestä on hauskaa ärsyttää mun poikaa, koska hänellä on vaikeuksia hillitä omia tunteitaan ja joutuu sen takia mukaan noihin tilanteisiin ja suuttuu oikeasti... Oikeasti ei haluaisi. Tätä olen koulussakin yrittänyt sanoa, vaan valitettavasti mulla on tunne, että koulussa ei oikein ymmärretä kuinka vakavaa tuollainen on. Mua ihan oikeasti pelottaa myös se, että oma lapseni suuttuu niin kovasti, että satuttaa pahasti vahingossa jotain kiusaajista. Siis sen lisäksi, että omalle lapselle sattuu jotain.

Pitäisikö tuossa tilanteessa kuraattorin tms keskustella koko luokan kanssa yksittäin ensin ja sitten ryhminä ja yhdessä? Meillä alakouluvuosina vastaava poika oli vaarassa joutua hampaisiin, mutta opettajat ja avustajat olivat tiukkoina huolehtimassa, että jannut ymmärtävät ettei tilanne parane millään lailla härnäämisestä ja provosoimisesta vaan muuttuu entistä rasittavammaksi heille. Pitää ymmärtää, ettei kaikista kiusaajista ole pelkästään hauskaa ärsyttää erityistä vaan siihen ajaa myös turhautuminen. Meidän pojan puheiden mukaan tilanne vaikutti rassaavan poikia kovasti kun erityislapsi kävi käsiksi ja lyömään milloin mistäkin syystä, joihin heillä ei ollut osaa. Alakoulun edetessä tilanne on asettunut, molemmat osapuolet ovat alkaneet tottua toisiinsa, sikäli kun tiedän. Me taas vanhempina emme osanneet kauheasti auttaa kun emme tienneet mitä tehdä. Yritettiin kompata opettajan viestiä, että provosoiminen ei ole järkevä linja, ja kyseltiin välillä miten tämän kanssa menee ja onko tilanne ennallaan. Ei ole enää tullut valituksia pojilta meille päin asiasta ja erityisen tietoviisautta esim. maantiedossa ihaillaan. Pojat tuntuvat antavan arvoa sille, että toinen on vaikeuksistaan huolimatta pärjännyt kohtuullisesti, koska he ovat itse nähneet niin selvästi, minkälaisia hankaluuksia vastaan tämä joutuu kamppailemaan ihan itsensä kanssa. Ääniherkkyyttä, vaikeus ymmärtää asiat muuten kuin kirjaimellisesti jne. 

Tämänkin olen kuullut noiden poikien vanhempien suusta moneen kertaan. Ymmärrän tämän jollain tavalla, että pojilla voi olla välillä vaikeuksia ymmärtää toisiaan ja heille tulee väärinymmärryksiä, mutta en usko, että tässä on se syy. Ovat kuitenkin jo yläasteella ja tunteneet koko ala-asteen eikä silloin ollut ongelmia. Toiseen perheen poika sanoi yhdessä tapaamisessa suoraan, että mun pojan kanssa on kiva tapella. Hän kertoi pitävänsä sitä leikkinä. Ainoa vain, että toisen turpaan vetäminen ei ole leikkiä. Tämä kun koulussa ymmärrettäisiin. Tuossakin tapaamisessa tuli olo, että nuo lapset saivat koulun henkilökunnan ja vanhempiensa siunauksen tuolle toiminnalleen; ei pojat ole ymmärtäneet ajatella asiaa noin, tuohan on ollut vain leikkiä. Seuraavalla viikolla mun poika kertoi, että yksi näistä pojista oli tunkenut hänen takin sisään niskaan lunta. Erikoinen käsitys leikistä. Kyllä tuo vahvistaa minussa ainakin sitä käsitystä, että tuota tehdään vaan ärsyttääkseen mun lasta.

Siis onko ne kiusaajat pojan "kavereita"?

Eivät ole, mutta tulevat kuulema usein ns. moikkaamaan ja samalla provosoimaan.

Ok. Onko sillä ollenkaan kavereita?

Auttaako koulukuraattori?

En alkaisi yhtään katsomaan, jos lapseni tulee verta valuen koulusta kotiin.

No saiko se tulla kotio?

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee tästä nyt erittäin paha fiilis ja tässä on liikaa samoja piirteitä yhden vasta julkisuudessa olleen tapauksen kanssa. Pidät nyt huolen lapsestasi. Muuttakaa vaikka toiselle paikkakunnalle, mutta älä jätä yksin!

Ihan sama ajatus heräsi mullakin aloituksesta. Minä en katsoisi enää yhtään, jos nuo toimet eivät ole tähänkään asti auttaneet. Ei teillä ole muuta mahdollisuutta kuin laittaa poika toiseen kouluun. Noihin _kavereihin_ ei saa kiintyä.

Lasi menemään niistä kiusaajalapsista. Siihen kirjoitat, että ovat väkivaltaisia ja kiusaavat koulussa eikä koulun ja vanhempien toimenpiteet ole auttaneet. Lasu on oikea osoite, koska poliisi ei voi rangaistuksia laittaa tuon ikäisille.

Vierailija kirjoitti:

No saiko se tulla kotio?

No mitäpä itse tekisit, jos sun lapsi sulle tuollaisen puhelun soittaisi? Toivottavasti hakisit lapsesi kotiin. Luulen, että niin aloittajakin on tehnyt. Melkein uskaltaisin laittaa tonnin vetoa siitä.

Ovatko kiusaajat ns. parempien perheiden poikia, joiden vanhemmat pyörivät samoissa seurapiireissä kuin rehtori ja osa opettajistakin? Tämä tuli mieleeni, kun näyttää siltä, että mitkään toimenpiteet eivät tehoa noihin nulikoihin. Paljon vähemmästä ennen huonosti käyttäytyvät pojat (ja tytötkin) lähetettiin kasvatuslaitokseen. Yhden luokkatoverini isoveli oli vähän paha suustaan ja joutui sinne. Kyse ei ollut koulukiusaamisesta kuitenkaan, korkeintaan jonkinlaisesta opettajan kiusaamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kiusaaminen on kärjistynyt väkivallaksi ja lapsi on tullut verisenä kotiin, on tilanne erittäin vakava ja rehtorin olisi pitänyt puuttua asiaan jo ajat sitten.

Sopisi jo kiusaajat erottaa koulusta ja siirtää toiseen kouluun.

Se on alunperinkin tainnut olla väkivaltaa, ei vain noin isoa tai ainakin jonkunlaista provosointia siihen. Luulen, että noiden kiusaajien mielestä on hauskaa ärsyttää mun poikaa, koska hänellä on vaikeuksia hillitä omia tunteitaan ja joutuu sen takia mukaan noihin tilanteisiin ja suuttuu oikeasti... Oikeasti ei haluaisi. Tätä olen koulussakin yrittänyt sanoa, vaan valitettavasti mulla on tunne, että koulussa ei oikein ymmärretä kuinka vakavaa tuollainen on. Mua ihan oikeasti pelottaa myös se, että oma lapseni suuttuu niin kovasti, että satuttaa pahasti vahingossa jotain kiusaajista. Siis sen lisäksi, että omalle lapselle sattuu jotain.

Pitäisikö tuossa tilanteessa kuraattorin tms keskustella koko luokan kanssa yksittäin ensin ja sitten ryhminä ja yhdessä? Meillä alakouluvuosina vastaava poika oli vaarassa joutua hampaisiin, mutta opettajat ja avustajat olivat tiukkoina huolehtimassa, että jannut ymmärtävät ettei tilanne parane millään lailla härnäämisestä ja provosoimisesta vaan muuttuu entistä rasittavammaksi heille. Pitää ymmärtää, ettei kaikista kiusaajista ole pelkästään hauskaa ärsyttää erityistä vaan siihen ajaa myös turhautuminen. Meidän pojan puheiden mukaan tilanne vaikutti rassaavan poikia kovasti kun erityislapsi kävi käsiksi ja lyömään milloin mistäkin syystä, joihin heillä ei ollut osaa. Alakoulun edetessä tilanne on asettunut, molemmat osapuolet ovat alkaneet tottua toisiinsa, sikäli kun tiedän. Me taas vanhempina emme osanneet kauheasti auttaa kun emme tienneet mitä tehdä. Yritettiin kompata opettajan viestiä, että provosoiminen ei ole järkevä linja, ja kyseltiin välillä miten tämän kanssa menee ja onko tilanne ennallaan. Ei ole enää tullut valituksia pojilta meille päin asiasta ja erityisen tietoviisautta esim. maantiedossa ihaillaan. Pojat tuntuvat antavan arvoa sille, että toinen on vaikeuksistaan huolimatta pärjännyt kohtuullisesti, koska he ovat itse nähneet niin selvästi, minkälaisia hankaluuksia vastaan tämä joutuu kamppailemaan ihan itsensä kanssa. Ääniherkkyyttä, vaikeus ymmärtää asiat muuten kuin kirjaimellisesti jne. 

Tämänkin olen kuullut noiden poikien vanhempien suusta moneen kertaan. Ymmärrän tämän jollain tavalla, että pojilla voi olla välillä vaikeuksia ymmärtää toisiaan ja heille tulee väärinymmärryksiä, mutta en usko, että tässä on se syy. Ovat kuitenkin jo yläasteella ja tunteneet koko ala-asteen eikä silloin ollut ongelmia. Toiseen perheen poika sanoi yhdessä tapaamisessa suoraan, että mun pojan kanssa on kiva tapella. Hän kertoi pitävänsä sitä leikkinä. Ainoa vain, että toisen turpaan vetäminen ei ole leikkiä. Tämä kun koulussa ymmärrettäisiin. Tuossakin tapaamisessa tuli olo, että nuo lapset saivat koulun henkilökunnan ja vanhempiensa siunauksen tuolle toiminnalleen; ei pojat ole ymmärtäneet ajatella asiaa noin, tuohan on ollut vain leikkiä. Seuraavalla viikolla mun poika kertoi, että yksi näistä pojista oli tunkenut hänen takin sisään niskaan lunta. Erikoinen käsitys leikistä. Kyllä tuo vahvistaa minussa ainakin sitä käsitystä, että tuota tehdään vaan ärsyttääkseen mun lasta.

Siis onko ne kiusaajat pojan "kavereita"?

Eivät ole, mutta tulevat kuulema usein ns. moikkaamaan ja samalla provosoimaan.

Ok. Onko sillä ollenkaan kavereita?

Kuulema pari poikaa koulussa, mutta mun mielestä poika ei kovin usein nää näitä poikia vapaa-ajalla. Vapaa-aikana on kavereita tietokonepelien ja uintiharrastuksen kautta. Mun pojalla on tosin sellainen luonne, että ei häntä haittaa olla yksinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee tästä nyt erittäin paha fiilis ja tässä on liikaa samoja piirteitä yhden vasta julkisuudessa olleen tapauksen kanssa. Pidät nyt huolen lapsestasi. Muuttakaa vaikka toiselle paikkakunnalle, mutta älä jätä yksin!

Ihan sama ajatus heräsi mullakin aloituksesta. Minä en katsoisi enää yhtään, jos nuo toimet eivät ole tähänkään asti auttaneet. Ei teillä ole muuta mahdollisuutta kuin laittaa poika toiseen kouluun. Noihin _kavereihin_ ei saa kiintyä.

Voi ette ehkä edes arvaa, kuinka paljon minäkin olen tätä miettinyt ja sanonut tuota samaa pojalle. Olen samaa mieltä, että vaikka nuo olisivat ainoita kavereita maapallolla, niin heidän seuraan ei kannata pyrkiä. Kerran on saanut kunnolla turpaansa ja useamman kerran on tönitty ja potkittu ja annettu lumipesuja. Pojat itse pitävät sitä leikkinä, vaikka mun lapsi sitä pelkää. Ei ole kovin kiva sellainen leikki...

Lasu menemään joka kerta. Tai pari riittävän isoa kaveria pitämään pojille puhuttelu. Takakontin kautta.