Lue keskustelun säännöt.
8 v ei kihloja
21.02.2022 |
Olemme seurustelleet 8 vuotta. Mies ei ole kosinut, ei kihlannut, eikä meillä ole lapsia. Tämä asia sattuu minua ja tekee minut surulliseksi. haluaisin vain tuntea olevani rakastettu, ja mies välittäisi minusta ja että olisi turvallinen ja varma olo parisuhteesta. Haluaisin naimisiin ja perheen. Koska ei olla edes kihloissa, tuntuu, etten ole hänelle minkään arvoinen ja että mies voi hylätä minut milloin vain. Olen arvoton. Miehellä ei ollut ongelmaa kihlata exäänsä vuoden seurustelun jälkeen. Tämä on vaurioittanut itseluottamustani ja minä-kuvaani :( Olen onneton, enkä tiedä mitä tehdä :( Auttakaa!
Kommentit (71)
Miksi kihlata, jos ei halua naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä mies on sanonut, kun olet puhunut asiasta hänelle?
Kyllä se mies kosii, jos on tosissaan. Ja tällaiset asia kuin naimisiinmeno ja perheen perustaminen, nehän puhutaan jo siinä alkumetreillä. Jos toiselle on tärkeää, että haluaa naimisiin (eikä vain avoliittoon) ja haluaa lapsen tai kaksi, ja toinen ei naimisiin tai perhettä halua, niin eihän siitä parisuhdetta synny.
Minä ihmettelen näitä, jotka kertovat että 10 vuotta on oltu avoliitossa ja lapsiakin on kaksi, mutta mies ei vain kosi. Jos teille on se avioliitto tärkeää, niin älkää lähtekö tuolle tielle ollenkaan! Älkää suostuko avoliittoon, jos naimisiinmeno on teille tärkeää.
Muistakaa kuitenkin huolehtia käytännön asioista te kaikki, jotka rakennatte elämäänne avoliittoon. Avopuoliso ei ole lähiomainen, ei edes sukulainen lain edessä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan olette seurustelleet ennen kihloja, perheenperustamista tai naimisiinmenoa? Onko normaalia vai epänormaalia että kahdeksan vuoden parisuhteessa mies ei ole edes kihlannut?
t: AP
Minä olin 29v ja mieheni 31v, kun tapasimme. Meillä oli melko vauhdikas alku. Mies kosi jo parin kuukauden seurustelun jälkeen, mutta en uskaltanut tuossa kohtaa vielä suostua, kun tuntui, ettei tunneta vielä tarpeeksi. Tästä muutama kuukausi eteenpäin teimme ulkomaanmatkan, jonka jälkeen molemmilla oli vähän sellainen olo, että ei tästä tule mitään ja meillä oli pieni tauko, ehkä viikon tai kaksi, sellainen epäröinnin hetki molemmilla.
Mutta jatkoimme seurustelua ja noin 7kk seurustelun jälkeen mies kosi ja siinä kohtaa oli jo helppo suostua ja menimme seuraavana päivänä ostamaan sormukset. Minä itse asiassa ostin vain vihkisormuksen, kun mies oli jo hääpäivänkin miettinyt valmiiksi ja menimme naimisiin 8kk seurustelun jälkeen. Mies alkoi heti pitää sormustaan, minä vasta häiden jälkeen.
Muutin miehen luokse hääpäivää edeltävänä päivänä. Menimme maistraatissa kahdestaan naimisiin, todistajatkin oli sieltä viran puolesta. Mutta pynttäydyttiin ja mies osti minulle kukkiakin.
Vaikka meillä oli ajatus, että lapsi saa tulla kun on tullakseen, oli se silti vähän yllätys kun reilu kaksi kuukautta häiden jälkeen huomasin olevani raskaana. Aika lyhyeksi jäi meillä se aika, että oltiin kahdestaan tuoreena avioparina. Miehen poikamiesboksin tilalle piti etsiä perheasunto ja teimme kaupat uudiskohteesta aikalailla vuosi ensitreffien jälkeen. Lapsi syntyi 11,5kk häiden jälkeen ja uuteen kotiin pääsimme muuttamaan, kun lapsi oli 2,5kk. Ensimmäisen puolentoista vuoden aikana siis menimme naimisiin, ostimme ensimmäisen yhteisen kotimme ja saimme lapsen. Eikä se edes tuntunut kovalta vauhdilta, kun rinnalla oli turvallisen tuntuinen mies.
Nyt on oltu 22v naimisissa ja lapsi on jo omillaan, ollaan ehditty jo kolme vuotta olla kaksistaan.
Toivottavasti ap:kin löytäisi itselleen miehen, joka haluaa viipymättä naimisiin! Kyllä ne miehet alkavat toimia, kun oikea nainen osuu kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyisen mieheni tapasin uuden taloyhtiön talkoissa seuraavana vuonna. Halusin ekojen tapaamisten aikana tehdä heti selväksi että olen 30 ja tiedän mitä haluan. Haluaako hän samaa.
Sanoin etten ala odottelemaan enää edes sitä kahta vuotta että suhde etenee.No, ostettiin yhteinen talo 1,5 vuoden kohdalla ensitapaamisesta, odotin kaksosia ja olimme kihloissa. Naimisiin menimme lapsien ollessa n.9kk vanhoja.
Nyt 6 yhteisen vuoden jälkeen meillä on myös koiranpentu 🤣
Ihana tarina teillä, lapsilukukin tuli kerralla täyteen <3 Ja ehditte vielä saada koiranpennunkin iltatähdeksi <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan olette seurustelleet ennen kihloja, perheenperustamista tai naimisiinmenoa? Onko normaalia vai epänormaalia että kahdeksan vuoden parisuhteessa mies ei ole edes kihlannut?
t: APMinä olin 29v ja mieheni 31v, kun tapasimme. Meillä oli melko vauhdikas alku. Mies kosi jo parin kuukauden seurustelun jälkeen, mutta en uskaltanut tuossa kohtaa vielä suostua, kun tuntui, ettei tunneta vielä tarpeeksi. Tästä muutama kuukausi eteenpäin teimme ulkomaanmatkan, jonka jälkeen molemmilla oli vähän sellainen olo, että ei tästä tule mitään ja meillä oli pieni tauko, ehkä viikon tai kaksi, sellainen epäröinnin hetki molemmilla.
Mutta jatkoimme seurustelua ja noin 7kk seurustelun jälkeen mies kosi ja siinä kohtaa oli jo helppo suostua ja menimme seuraavana päivänä ostamaan sormukset. Minä itse asiassa ostin vain vihkisormuksen, kun mies oli jo hääpäivänkin miettinyt valmiiksi ja menimme naimisiin 8kk seurustelun jälkeen. Mies alkoi heti pitää sormustaan, minä vasta häiden jälkeen.
Muutin miehen luokse hääpäivää edeltävänä päivänä. Menimme maistraatissa kahdestaan naimisiin, todistajatkin oli sieltä viran puolesta. Mutta pynttäydyttiin ja mies osti minulle kukkiakin.
Vaikka meillä oli ajatus, että lapsi saa tulla kun on tullakseen, oli se silti vähän yllätys kun reilu kaksi kuukautta häiden jälkeen huomasin olevani raskaana. Aika lyhyeksi jäi meillä se aika, että oltiin kahdestaan tuoreena avioparina. Miehen poikamiesboksin tilalle piti etsiä perheasunto ja teimme kaupat uudiskohteesta aikalailla vuosi ensitreffien jälkeen. Lapsi syntyi 11,5kk häiden jälkeen ja uuteen kotiin pääsimme muuttamaan, kun lapsi oli 2,5kk. Ensimmäisen puolentoista vuoden aikana siis menimme naimisiin, ostimme ensimmäisen yhteisen kotimme ja saimme lapsen. Eikä se edes tuntunut kovalta vauhdilta, kun rinnalla oli turvallisen tuntuinen mies.
Nyt on oltu 22v naimisissa ja lapsi on jo omillaan, ollaan ehditty jo kolme vuotta olla kaksistaan.
Toivottavasti ap:kin löytäisi itselleen miehen, joka haluaa viipymättä naimisiin! Kyllä ne miehet alkavat toimia, kun oikea nainen osuu kohdalle.
Täytyy kyllä todeta, ettei kaikki miehet halua naimisiin tai perhettä, vaikka kuinka olisi "oikea nainen". On myös naisia, jotka eivät noita asioita halua elämäänsä. Mutta fakta on se, että suhteesta ei vaan tule mitään, jos toinen haluaa ja toinen ei. Nämä asiat käydään läpi jo suhteen alussa eikä vaan oleteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä odottele vaan ala "vihjailemaan" kovalla kädellä. Niin se meilläkin meni. Aloin vaan puhua millaisen sormuksen haiuan jne. Mieheni ei tainnut vain tajuta, että avioliitto on minulle tärkeä. Ollaan oltu naimisissa monta vuotta ja hyvin menee.
Jospa mies on vaan sitä mieltä, ettei koe avioliittoa tarpeelliseksi, ihan yksinkertaisesti. Kihlautuminenkin tarkoittaa sitä, että on päätetty mennä naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa:
Asioista on keskusteltu. Olen ottanut eron esille yhä useammin, ja joka kerran hän on saanut vakuutettua minut jäämään lupailemalla minulle asioita joita kaikkein eniten tarvitsen ja haluan: kihlat, häät, perhe. Niitä hän ei kuitenkaan ole minulle antanut. Näin on ollut 8 vuotta. Joka kerran olen sinisilmäisesti uskonut hänen tyhjät lupauksensa ja tässä sitä nyt ollaan :( Tunnen oloni tyhmäksi ja arvottomaksi.
Iän mukana naisen hedelmällisyys alkaa laskea. Joko valitset sen mahdollisuuden, ettet koskaan ehdi saada lapsia tämän miehen kanssa ennen keski-ikäistymistäsi, tai valitset eron ja etsit sopivan kumppanin, jonka kanssa hankit lapsia, kun siihen vielä on mahdollisuus. Miksi roikkua miehessä, joka ei täytä lupauksiaan? Ja miksi mies roikkuu sinussa, kun hänellä on aivan erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat, kuin sinulla?
Jaksaisitko kuitenkin käydä köyttä ostamassa?