Lue keskustelun säännöt.
8 v ei kihloja
21.02.2022 |
Olemme seurustelleet 8 vuotta. Mies ei ole kosinut, ei kihlannut, eikä meillä ole lapsia. Tämä asia sattuu minua ja tekee minut surulliseksi. haluaisin vain tuntea olevani rakastettu, ja mies välittäisi minusta ja että olisi turvallinen ja varma olo parisuhteesta. Haluaisin naimisiin ja perheen. Koska ei olla edes kihloissa, tuntuu, etten ole hänelle minkään arvoinen ja että mies voi hylätä minut milloin vain. Olen arvoton. Miehellä ei ollut ongelmaa kihlata exäänsä vuoden seurustelun jälkeen. Tämä on vaurioittanut itseluottamustani ja minä-kuvaani :( Olen onneton, enkä tiedä mitä tehdä :( Auttakaa!
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette?!
Esimerkiksi tuota lapsi-asiaa ei voi ikuisuuksiin jahkata. Naisen hedelmällisyys laskee radikaalisti 35-vuoden jälkeen.
30-35v. Ahdistaa. Halusin ydinperheen ja tavallista arkea. Nyt minusta tuntuu että joudun yksin ja onnettomana sivusta seuraamaan muiden perheonnea ja jään ilman perhettä koska tuhlasin 8v mieheen joka esitti pystyvänsä antamaan ne minulle mutta edes kihloihin en hänen kanssaan päässyt :( t: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat epätoivoiselta. Olen pahoillani puolestasi! Se vain on niin, että pakottaa ei ketään voi, sinä taas et enää usko tyhjiin lupauksiin eli olet viisastunut kokemuksesta.
Istu alas ja mieti rauhassa mitä voit tehdä itsesi eteen. Ehkä teidän tarinanne vain on saapunut päätepisteeseen. Älä pelkää yksinoloa. Tällä hetkellä elät tyhjiössä. Elämän on mentävä, ja se menee väistämättä eteenpäin. Sinua varten on elämällä tarjolla vielä vaikka mitä, kunhan uskallat toimia.
Rehellisesti: olisitko miehesi kosinnasta vilpittömän onnellinen ja luottavainen kaiken tuon jälkeen?
"Rehellisesti: olisitko miehesi kosinnasta vilpittömän onnellinen ja luottavainen kaiken tuon jälkeen?"
Tämä kysymys satuttaa. En olisi. Koska viimeiseen asti toivoin että mies olisi kosinut minua oma-aloitteisesti niin olisin voinut olla varma hänen tunteistaan ja tuntea myös oman asemani varmaksi ja turvalliseksi hänen seurassaan. Hänen ystävänsä ovat pari kertaa kysyneet että milloin te menette kihloihin tai naimisiin tai että milloin tulee lapsia ja niissä tilanteissa olen poistunut nopeasti paikalta koska purskahdin itkuun enkä ymmärrä miksi miesystäväni ei tajua kun jopa hänen ystävänsä tajuavat :(
Kuinka kauan olette seurustelleet ennen kihloja, perheenperustamista tai naimisiinmenoa? Onko normaalia vai epänormaalia että kahdeksan vuoden parisuhteessa mies ei ole edes kihlannut?
t: AP
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan olette seurustelleet ennen kihloja, perheenperustamista tai naimisiinmenoa? Onko normaalia vai epänormaalia että kahdeksan vuoden parisuhteessa mies ei ole edes kihlannut?
t: AP
Seurusteltiin aikoinaan viisi vuotta, ennen kuin mentiin kihloihin. Avioon ei ehditty koskaan. Kaveri oli yhdessä avovaimonsa kanssa 25 vuotta, ennen kuin menivät avikseen juuri ennen 50-vuotispäivää, koska se vaikuttaa mahdolliseen leskeneläkkeeseen. Toinen kaveri ehti olla yhdessä 12 vuotta ja tehdä lapsen, ennen kuin menivät naimisiin. Eli ainakin omassa tuttavapiirissäni ihan normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Kerää rohkeutesi ja kosi.
Niin, rakastaakohan nainenkaan miestään jos on ollut 8-vuotta aikaa kosia mutta mitään ei ole tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerää rohkeutesi ja kosi.
Niin, rakastaakohan nainenkaan miestään jos on ollut 8-vuotta aikaa kosia mutta mitään ei ole tapahtunut.
Tuskin.
Kihloihin ja naimisiin ehtii milloin vain, mutta lasten saaminen muuttuu sitä vaikeammaksi ja epätodennäköisemmäksi, mitä vanhempi nainen on. Älä tyydy kihlaukseen äläkä edes hääpäivään joskus tulevaisuudessa. Siirry suoraan lasten mietintään: milloin jätät ehkäisyn pois.
Mikäli ehkäisyn lopetus (eli lapsi) ei miehelle käy, niin erotkaa välittömästi. 30+ vuotiaana ei ole aikaa odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Näin on ollut 8 vuotta. Joka kerran olen sinisilmäisesti uskonut hänen tyhjät lupauksensa ja tässä sitä nyt ollaan :( Tunnen oloni tyhmäksi ja arvottomaksi."
Mitäpä jos myöntäisit itsellesi, että olet poikaystävällesi tyhjä ja ainakin arvoton ja päättäisit suhteen, joka on sinun kannaltasi onneton?
Mistä saisin tarpeeksi rohkeutta tähän? On kivuliasta tajuta, että olen tuhlannut 8 vuotta elämästäni ja kuvitellut meneväni siihen suuntaan mihin tiedän haluavani vain huomatakseni että minua on johdettu harhaan enkä löydä enää kotiin vaan olen eksyksissä :(
t: AP
Rohkeuden kerääminen onkin tässä kohtaa varmasti se suurin askel. Toivon sulle kovasti voimia siihen, jos tulette siihen tulokseen että suhde on järkevää päättää. Olen samoilla linjoilla monien muiden kommentoijien kanssa siitä, että jos mies ei vuosienkaan jälkeen ole valmis ottamaan uusia askeleita suhteessanne, vaikka tietää että sinä sitä toivoisit jo ikäsikin puolesta, voi olla parempi erota. Osaat hienosti sanoittaa tunteitasi ja ajatuksiasi tilanteeseen liittyen, ja se kertoo jo mielestäni kyvystäsi kyllä kerätä rohkeutta eroon, jos siihen päädyt. Jos yksinolo pelottaa, mieti mitä muita turvaverkkoja sinulla on ja hyödynnä niitä rohkeasti, kerro ystävillesi, että tarvitset tukea muutoksessa. Keskity positiivisiin asioihin, joita suhteen päättyminen voisi sinulle antaa (ehkä lisää omaa aikaa, vapaus valita kenties itselle mieluisampi asunto tai asunnon sijainti?) tai jotain muuta? Voisitko myös aloittaa jonkun uuden harrastuksen, joka toisi uutta sisältöä elämään? Kovasti tsemppiä ap! <3
No ehkä huomasi eksänsä kanssa, että se kihlaus ei takaa sen paremmin että suhde toimisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa:
Asioista on keskusteltu. Olen ottanut eron esille yhä useammin, ja joka kerran hän on saanut vakuutettua minut jäämään lupailemalla minulle asioita joita kaikkein eniten tarvitsen ja haluan: kihlat, häät, perhe. Niitä hän ei kuitenkaan ole minulle antanut. Näin on ollut 8 vuotta. Joka kerran olen sinisilmäisesti uskonut hänen tyhjät lupauksensa ja tässä sitä nyt ollaan :( Tunnen oloni tyhmäksi ja arvottomaksi.
Siis hei, hei hetkinen. Uhkailet erolla jos et saa sormusta? Ja ajattelet, että mies herää romanttisesti jostain unesta ja tajuaa että voi ei, menettää elämänsä rakkaan jos ei ota itseään niskasta kiinni? Mitä arvoa sillä kihlautumisella on jos se tehdään pakosta eikä rakkaudesta? Ja näinkö vähän arvostat kumppaniasi, että oikein uhkailemalla pakotat hänet kosimaan vaan koska sinä haluat? Eli jos mies sanoo, ettei kihloja heru, niin eroat koska sormus on suhdetta arvokkaampi? Onkohan tässä se syy miksi miestä ei kiinnosta kosia?
Minä en arvosta miestä joka roikottaa kumppaniaan tuollaisessa tilanteessa. Hän voisi suoraan sanoa että kihlat ei kiinnosta eikä lupailla tyhjää kuin ainakin pelkuriraukka. Siinä voisi ap sitten tehdä päätöksensä, jäädäkö vai lähteä.
Juuri näin. Ei ole hyvä mies ap:lle tuo.
Ei sen kihlautumisen kanssa tarvitse odotella vuosikausia, jos ikää on 30+. Eri asia nuorempien kohdalla.
Toki omat toiveet tulevaisuuden suhteen täytyy tehdä toiselle selviksi, asiallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli vitkuttelijamies viisi vuotta. Alkuun hän maalaili yhteistä tulevaisuutta, taloa, koiranpentua, perhettä, kesämökkiä. Asuttiin koko suhteemme ajan kerrostalo kaksiossa.
Aina kun otin esille suhteen etenemisen, hänen vastauksensa alkoi sit ku. Ja aina kun otin, tarkoitan että keskustelimme tästä muutamia kertoja vuodessa. Aina sitten kun tää edellinen sitku oli mennyt. Sit ku saan palkan korotuksen, sit ku kiireinen vaihe on ohi.
Lopulta totesin et ei hän varmaan mun kanssa perhettä halua, aloin kattelemaan omistusasuntoja yksinäni. Olin kuitenkin 29-vuotias.
Neljä kuukautta myöhemmin ostin rivitaloasunto yksinäni. Kerroin hänelle että voidaan muuttaa yhdessä, jos hän haluaa perheen kanssani, jos hän haluaa edetä suhteessamme mutta samalla tavalla en jatka. En halunnut painostaa mutta olihan sille pakko saada stoppi. Olin ollut tosi avoin sille mitä haluan mutta kaikki kieli siitä että mies ei halunnut samaa. Erottiin sitten aika pian sen jälkeen. Hän oli välillä muuttamassa kanssani ja välillä ei.
Nykyisen mieheni tapasin uuden taloyhtiön talkoissa seuraavana vuonna. Halusin ekojen tapaamisten aikana tehdä heti selväksi että olen 30 ja tiedän mitä haluan. Haluaako hän samaa.
Sanoin etten ala odottelemaan enää edes sitä kahta vuotta että suhde etenee.
No, ostettiin yhteinen talo 1,5 vuoden kohdalla ensitapaamisesta, odotin kaksosia ja olimme kihloissa. Naimisiin menimme lapsien ollessa n.9kk vanhoja.
Nyt 6 yhteisen vuoden jälkeen meillä on myös koiranpentu 🤣
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan olette seurustelleet ennen kihloja, perheenperustamista tai naimisiinmenoa? Onko normaalia vai epänormaalia että kahdeksan vuoden parisuhteessa mies ei ole edes kihlannut?
t: AP
Itse olin avoliitossa yli kymmenen vuotta miehen kanssa jonka kanssa en halunnut avioon. Nykyisessä suhteessa avioiduimme 1,5 vuoden kuluttua seurustelun aloittamisesta, tosin tunsimme toisemme entuudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ap, me emme voi tietää onko kyse siitä ettei mies halua lainkaan noita asioita vai hän ei halua sinun kanssasi. Siitä olisin kuitenkin aika varma että tuon miehen vaimoa sinusta ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa:
Asioista on keskusteltu. Olen ottanut eron esille yhä useammin, ja joka kerran hän on saanut vakuutettua minut jäämään lupailemalla minulle asioita joita kaikkein eniten tarvitsen ja haluan: kihlat, häät, perhe. Niitä hän ei kuitenkaan ole minulle antanut. Näin on ollut 8 vuotta. Joka kerran olen sinisilmäisesti uskonut hänen tyhjät lupauksensa ja tässä sitä nyt ollaan :( Tunnen oloni tyhmäksi ja arvottomaksi.
Siis hei, hei hetkinen. Uhkailet erolla jos et saa sormusta? Ja ajattelet, että mies herää romanttisesti jostain unesta ja tajuaa että voi ei, menettää elämänsä rakkaan jos ei ota itseään niskasta kiinni? Mitä arvoa sillä kihlautumisella on jos se tehdään pakosta eikä rakkaudesta? Ja näinkö vähän arvostat kumppaniasi, että oikein uhkailemalla pakotat hänet kosimaan vaan koska sinä haluat? Eli jos mies sanoo, ettei kihloja heru, niin eroat koska sormus on suhdetta arvokkaampi? Onkohan tässä se syy miksi miestä ei kiinnosta kosia?
Tässä manipuloivan miehen perussetti naiselle, joka haluaa perheen ja mies ei. Samaa sössöä kuunnelleena mies ei kuitenkaan vastavuoroisesti osannut vastata, miksi pullosta on tullut tärkeämpi kuin parisuhde? Älkää hyvät naiset menkö halpaan, vaan rohkeasti eteenpäin, jos ei toiveet kohtaa. Lapset ja avioliitto ovat parisuhteen perusasioita, joissa ei voi tehdä kompromissia, eikä erilaiset halut ole loukkaus toista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa:
Asioista on keskusteltu. Olen ottanut eron esille yhä useammin, ja joka kerran hän on saanut vakuutettua minut jäämään lupailemalla minulle asioita joita kaikkein eniten tarvitsen ja haluan: kihlat, häät, perhe. Niitä hän ei kuitenkaan ole minulle antanut. Näin on ollut 8 vuotta. Joka kerran olen sinisilmäisesti uskonut hänen tyhjät lupauksensa ja tässä sitä nyt ollaan :( Tunnen oloni tyhmäksi ja arvottomaksi.
Tyhmähän sinä oletkin. Satuilet täällä höpöhöpöjuttujasi, 0/5.
Mä luulin, että oli kyse 8-vuotiaasta lapsesta, joka ei ole päässyt vielä kihloihin. My bad.
19 vuotta yhdessä eikä vieläkään kihloissa, enkä mene vaikka pyydettäisiin 😝
Kyllä sitä parin vuoden yhdessä asumisen jälkeen tietää, haluaako toisen kanssa naimisiin vai ei. Molempien huonoimmatkin piirteet ovat tulleet esiin. Ei suhde voi junnata paikoillaan. Itse kosin ja toin esille toiveen lapsista. En tiedä kuinka kauan olisin saanut odotella kosintaa, jos en olisi itse toiminut, mutta 8 vuotta en olisi odottanut. Pari vuotta seurusteltiin ja asuttiin eri paikkakunnilla, pari vuotta asuttiin yhdessä. Naimisissa nyt 28v, lapsia 2.
Hipsu tuletko vaimokseni?