Lue keskustelun säännöt.
8 v ei kihloja
21.02.2022 |
Olemme seurustelleet 8 vuotta. Mies ei ole kosinut, ei kihlannut, eikä meillä ole lapsia. Tämä asia sattuu minua ja tekee minut surulliseksi. haluaisin vain tuntea olevani rakastettu, ja mies välittäisi minusta ja että olisi turvallinen ja varma olo parisuhteesta. Haluaisin naimisiin ja perheen. Koska ei olla edes kihloissa, tuntuu, etten ole hänelle minkään arvoinen ja että mies voi hylätä minut milloin vain. Olen arvoton. Miehellä ei ollut ongelmaa kihlata exäänsä vuoden seurustelun jälkeen. Tämä on vaurioittanut itseluottamustani ja minä-kuvaani :( Olen onneton, enkä tiedä mitä tehdä :( Auttakaa!
Kommentit (71)
Paljonpa olikin hyötyä exän kihlaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ei varmaan pidä kihlausta tärkeänä, teillä on pitkä suhde kyllä se on varmin merkki siitä että olette tosissanne yhdessä kuin mikään sormus sormessa. Nykyään on ihan normaali että ei mennä kihloihin tai naimisiin. Avoliitossa on niin hyvät oikeudet.
Ettekö ole jutelleet asiasta ollenkaan? Voithan sinäkin sanoa sille että haluat naimisiin ja lapsia, etkä vain odottaa miehen aloitetta.
Jospa mies veti ensimmäisestä päättyneestä kihlauksesta johtopäätökset, ettei se mitään varmuutta suhteeseen tuo. Oletko muuten ajatellut, että asiasta voisi tai olisi jo kauan sitten voinut keskustella? Ei periaatteelliset erot vaikenemalla häviä.
Vierailija kirjoitti:
Kerää rohkeutesi ja kosi.
Se on miehen tehtävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kihlat, avioliitto ja perhe on sinulle tärkeitä asioita, mikset ole tehnyt sitä selväksi 8 vuoden aikana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerää rohkeutesi ja kosi.
Se on miehen tehtävä
No kärsi sitten jos et osaa itse minkäänlaista vastuuta ottaa. Omituista minusta muutenkin jos nuo asiat ei ole tulleet kahdeksassa vuodessa esille, kun usein niistä puhutaan jo ihan suhteen alussa. Otatko ikinä mitään oma-aloitteisesti puheeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan sulla on ongelma itseluottamuksessa, mutta ei se ole miehesi syy. Ei meilläkään olisi avioliittoa ja lapsia jos minä (nainen) en olisi näissä asioissa ollut aloitteellinen. Ihan vapaaehtoisesti mies edelleen kanssani on 10 vuoden jälkeen ja onnelliselta vaikuttaa.
AP jatkaa:
Asioista on keskusteltu. Olen ottanut eron esille yhä useammin, ja joka kerran hän on saanut vakuutettua minut jäämään lupailemalla minulle asioita joita kaikkein eniten tarvitsen ja haluan: kihlat, häät, perhe. Niitä hän ei kuitenkaan ole minulle antanut. Näin on ollut 8 vuotta. Joka kerran olen sinisilmäisesti uskonut hänen tyhjät lupauksensa ja tässä sitä nyt ollaan :( Tunnen oloni tyhmäksi ja arvottomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerää rohkeutesi ja kosi.
Se on miehen tehtävä
Onpas vanhanaikainen mielipide. Miksi se olisi aina miehen tehtävä? Koska perinne? Eiköhän perinteitä voi jo vähän tuulettaa. Ja on toki tuuletettukin. Ja jos se on itselle tärkeää, että mies kosii, niin sitten on, se on fine, tietenkin. Mutta ei niin, että kaikkien naisten pitää aina ja kaikkialla olosuhteista riippumatta odottaa miehen kosintaa. Ja odottaa. Ja odottaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika harva mies suunnittelee ja haaveilee toteuttavansa mitään romanttista kosintaa. Yleensä kihlautumisesta sovitaan kun muutenkin jutellaan tulevaisuudesta. Millaisia nämä teidän keskustelut on olleet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on nyt takana 28 vuotta ilman kihloja eikä ole koskaan ollut sellainen olo, että mies voi koska tahansa jättää. Sitä joko luottaa ilman sormusta tai sitten ei, meillä on luotettu.
No, lupailu ilman aikomusta pitää lupauksia on valehtelua ja väärin. Ehkäpä puhut hänen kanssaan asiasta vielä kerran, ja sen jälkeen joko tyydyt tilanteeseen tai lähdet.
Mullekin on tärkeää mennä naimisiin, jos olen miehen kanssa tosissani. Mikäli taas itsellä on epäilyksiä parisuhteen kestämisen suhteen, ei myöskään syvempi sitoutuminen kiinnosta. Ihmiset on kovin erilaisia näiden asioiden suhteen. Joillekin tärkeintä on isot juhlat.
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa:
Asioista on keskusteltu. Olen ottanut eron esille yhä useammin, ja joka kerran hän on saanut vakuutettua minut jäämään lupailemalla minulle asioita joita kaikkein eniten tarvitsen ja haluan: kihlat, häät, perhe. Niitä hän ei kuitenkaan ole minulle antanut. Näin on ollut 8 vuotta. Joka kerran olen sinisilmäisesti uskonut hänen tyhjät lupauksensa ja tässä sitä nyt ollaan :( Tunnen oloni tyhmäksi ja arvottomaksi.
No nyt sanot sille että menette ostamaan sormukset ja juhlitte kihlajaiset seuraavana vapaana viikonloppuna. Ehkäisyn olet myös jättämässä pois päivään x mennessä. Jos tämä ei miehelle käy, lähdette eri suuntiin.
Meillä on oltu sillä lailla yli 12 vuotta, ei tässä nyt mitään kiirettä ole sormuskauppaa, annetaan himon vielä yltyä.
Luin kihoja ja ajattelin, että olette välttyneet kihomadoilta.
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa:
Asioista on keskusteltu. Olen ottanut eron esille yhä useammin, ja joka kerran hän on saanut vakuutettua minut jäämään lupailemalla minulle asioita joita kaikkein eniten tarvitsen ja haluan: kihlat, häät, perhe. Niitä hän ei kuitenkaan ole minulle antanut. Näin on ollut 8 vuotta. Joka kerran olen sinisilmäisesti uskonut hänen tyhjät lupauksensa ja tässä sitä nyt ollaan :( Tunnen oloni tyhmäksi ja arvottomaksi.
Melkoinen maitopoika olisikin jos kihlat ostaisi kun erosta jo puhetta.
Kerää rohkeutesi ja kosi.