Lue keskustelun säännöt.
8 v ei kihloja
21.02.2022 |
Olemme seurustelleet 8 vuotta. Mies ei ole kosinut, ei kihlannut, eikä meillä ole lapsia. Tämä asia sattuu minua ja tekee minut surulliseksi. haluaisin vain tuntea olevani rakastettu, ja mies välittäisi minusta ja että olisi turvallinen ja varma olo parisuhteesta. Haluaisin naimisiin ja perheen. Koska ei olla edes kihloissa, tuntuu, etten ole hänelle minkään arvoinen ja että mies voi hylätä minut milloin vain. Olen arvoton. Miehellä ei ollut ongelmaa kihlata exäänsä vuoden seurustelun jälkeen. Tämä on vaurioittanut itseluottamustani ja minä-kuvaani :( Olen onneton, enkä tiedä mitä tehdä :( Auttakaa!
Kommentit (71)
En ymmärrä miten voi jättää tulevaisuutensa täysin toisen ihmisen käsiin. Onhan se nyt selvää että tässä tapauksessa mies pitkittää ja pitkittää koska ei vain oikein halua.
Kuinka monta vuotta elämääsi aiot häneen vielä tuhlata? Jätä deadline, päivämäärä jolloin on toimittava, tai sinä lähdet. Ja ole valmis tekemään niin.
Toisaalta kannattaa miettiä haluaako kihloja kiristämällä. Olisi kivempaa löytää oikeasti rakastava mies kuin ottaa pelkuri joka sitten jättää sinut kun löytää mieluisamman. Mieti sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa:
Asioista on keskusteltu. Olen ottanut eron esille yhä useammin, ja joka kerran hän on saanut vakuutettua minut jäämään lupailemalla minulle asioita joita kaikkein eniten tarvitsen ja haluan: kihlat, häät, perhe. Niitä hän ei kuitenkaan ole minulle antanut. Näin on ollut 8 vuotta. Joka kerran olen sinisilmäisesti uskonut hänen tyhjät lupauksensa ja tässä sitä nyt ollaan :( Tunnen oloni tyhmäksi ja arvottomaksi.
Jos minua alettaisiin toistuvasti uhkailemaan erolla, miettisin entistäkin tarkemmin kannattaako naimisiinmenoa edes harkita.
Et halua kuulla tätä mutta valitettavasti noin pitkään yhdessä olleena se sormus olisi jo tullut jos on tullakseen. Ei halua sitoutua enempää sinuun.
Minä olen kerran vaatinut kihloja. Olimme olleet yhdessä 6 vuotta ja olin epävarma miehen tunteista. Sanoin että suhde loppuu muuten.
No, mies osti kihlat mutta ei se epävarmuus mihinkään loppunut. Mikään ei muuttunut suhteessamme. Hän halusi pitää minut koska pelkäsi jäädä yksin.
Sitten hän löysi rakkauden työpaikaltaan ja lemppasi minut. Eli vastahakoinen kihlaus EI MERKITSE MITÄÄN. Älä kuvittele että se muuttaa jotain suhteessanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa:
Asioista on keskusteltu. Olen ottanut eron esille yhä useammin, ja joka kerran hän on saanut vakuutettua minut jäämään lupailemalla minulle asioita joita kaikkein eniten tarvitsen ja haluan: kihlat, häät, perhe. Niitä hän ei kuitenkaan ole minulle antanut. Näin on ollut 8 vuotta. Joka kerran olen sinisilmäisesti uskonut hänen tyhjät lupauksensa ja tässä sitä nyt ollaan :( Tunnen oloni tyhmäksi ja arvottomaksi.
Jos minua alettaisiin toistuvasti uhkailemaan erolla, miettisin entistäkin tarkemmin kannattaako naimisiinmenoa edes harkita.
Ensimmäiset 3 vuotta odotin kärsivällisesti kihloja sanomatta niistä sanaakaan. Toivoin ja luotin että hän olisi kihlannut minut oma-aloitteisesti. Sitten kun seurustelua oli melkein 4v, sanoin hänelle että haluan kihloihin. Ilmeisesti en merkitse hänelle yhtään mitään :( Ja selvennykseksi, viimeiset 2v olen ottanut eron esille, koska tarvitsen rakkautta ja haluan kihloihin ja perheen eikä hän ole niitä minulle antanut. Joka kerran hän on valehdellut antavansa minulle ne mitä eniten tarvitsen mutta kaikki on ollut pelkkiä tyhjiä sanoja :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alat suunnittelemaan häitä ja katselemaan sormuksia avoimesti. Ilmoita jättäväsi ehkäisyn pois. Kerro, millaista kosintaa odotat.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kerran vaatinut kihloja. Olimme olleet yhdessä 6 vuotta ja olin epävarma miehen tunteista. Sanoin että suhde loppuu muuten.
No, mies osti kihlat mutta ei se epävarmuus mihinkään loppunut. Mikään ei muuttunut suhteessamme. Hän halusi pitää minut koska pelkäsi jäädä yksin.
Sitten hän löysi rakkauden työpaikaltaan ja lemppasi minut. Eli vastahakoinen kihlaus EI MERKITSE MITÄÄN. Älä kuvittele että se muuttaa jotain suhteessanne.
"Eli vastahakoinen kihlaus EI MERKITSE MITÄÄN. "
Näin minäkin siitä ajattelen :( Onko enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin erota? Minua pelottaa, ja kun on niin pitkään ollut parisuhteessa, niin sinkkuilu ei kiinnosta eikä tunnu kivalta :( Mutta ei tämä näinkään voi jatkua. Miten saan selvitettyä sen mitä minun täytyy tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Näin on ollut 8 vuotta. Joka kerran olen sinisilmäisesti uskonut hänen tyhjät lupauksensa ja tässä sitä nyt ollaan :( Tunnen oloni tyhmäksi ja arvottomaksi."
Mitäpä jos myöntäisit itsellesi, että olet poikaystävällesi tyhjä ja ainakin arvoton ja päättäisit suhteen, joka on sinun kannaltasi onneton?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa:
Asioista on keskusteltu. Olen ottanut eron esille yhä useammin, ja joka kerran hän on saanut vakuutettua minut jäämään lupailemalla minulle asioita joita kaikkein eniten tarvitsen ja haluan: kihlat, häät, perhe. Niitä hän ei kuitenkaan ole minulle antanut. Näin on ollut 8 vuotta. Joka kerran olen sinisilmäisesti uskonut hänen tyhjät lupauksensa ja tässä sitä nyt ollaan :( Tunnen oloni tyhmäksi ja arvottomaksi.
No nyt sanot sille että menette ostamaan sormukset ja juhlitte kihlajaiset seuraavana vapaana viikonloppuna. Ehkäisyn olet myös jättämässä pois päivään x mennessä. Jos tämä ei miehelle käy, lähdette eri suuntiin.
Juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä olette?!
Esimerkiksi tuota lapsi-asiaa ei voi ikuisuuksiin jahkata. Naisen hedelmällisyys laskee radikaalisti 35-vuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Näin on ollut 8 vuotta. Joka kerran olen sinisilmäisesti uskonut hänen tyhjät lupauksensa ja tässä sitä nyt ollaan :( Tunnen oloni tyhmäksi ja arvottomaksi."
Mitäpä jos myöntäisit itsellesi, että olet poikaystävällesi tyhjä ja ainakin arvoton ja päättäisit suhteen, joka on sinun kannaltasi onneton?
Mistä saisin tarpeeksi rohkeutta tähän? On kivuliasta tajuta, että olen tuhlannut 8 vuotta elämästäni ja kuvitellut meneväni siihen suuntaan mihin tiedän haluavani vain huomatakseni että minua on johdettu harhaan enkä löydä enää kotiin vaan olen eksyksissä :(
t: AP
Ehdottomasti jättäisin tuon miehen. Jos olet jo monta vuotta puhunut noista asioista eikä toinen välitä, miten vielä jaksat katsella tuollaista? Eihän kihlaus, häät tai lapsen saaminen tuntuisi enää miltään sen jälkeen kun toinen on vuosikausia ilman syytä vitkutellut ja ohittanut toiveesi. Etsi uusi mies!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat epätoivoiselta. Olen pahoillani puolestasi! Se vain on niin, että pakottaa ei ketään voi, sinä taas et enää usko tyhjiin lupauksiin eli olet viisastunut kokemuksesta.
Istu alas ja mieti rauhassa mitä voit tehdä itsesi eteen. Ehkä teidän tarinanne vain on saapunut päätepisteeseen. Älä pelkää yksinoloa. Tällä hetkellä elät tyhjiössä. Elämän on mentävä, ja se menee väistämättä eteenpäin. Sinua varten on elämällä tarjolla vielä vaikka mitä, kunhan uskallat toimia.
Rehellisesti: olisitko miehesi kosinnasta vilpittömän onnellinen ja luottavainen kaiken tuon jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa:
Asioista on keskusteltu. Olen ottanut eron esille yhä useammin, ja joka kerran hän on saanut vakuutettua minut jäämään lupailemalla minulle asioita joita kaikkein eniten tarvitsen ja haluan: kihlat, häät, perhe. Niitä hän ei kuitenkaan ole minulle antanut. Näin on ollut 8 vuotta. Joka kerran olen sinisilmäisesti uskonut hänen tyhjät lupauksensa ja tässä sitä nyt ollaan :( Tunnen oloni tyhmäksi ja arvottomaksi.
Siis hei, hei hetkinen. Uhkailet erolla jos et saa sormusta? Ja ajattelet, että mies herää romanttisesti jostain unesta ja tajuaa että voi ei, menettää elämänsä rakkaan jos ei ota itseään niskasta kiinni? Mitä arvoa sillä kihlautumisella on jos se tehdään pakosta eikä rakkaudesta? Ja näinkö vähän arvostat kumppaniasi, että oikein uhkailemalla pakotat hänet kosimaan vaan koska sinä haluat? Eli jos mies sanoo, ettei kihloja heru, niin eroat koska sormus on suhdetta arvokkaampi? Onkohan tässä se syy miksi miestä ei kiinnosta kosia?
Et ole tuhlannut mitään. Älä ajattele niin. Elämä ei ole mikään täydellinen suoritus. Me kaikki elämme joskus syystä tai toisesta tyhjäkäynnillä.
Nyt olet herännyt ajattelemaan, ja se on edistystä. Pian uskallat jo tehdä päätöksiä ja jatkaa rohkeasti eteenpäin.
mies on 8 vuotta saanut mitä haluaa eli vakkaripånon. ei tullut mieleen ekana päivänä kun tapasitte jo kysyä mitä mies haluaa suhteelta? kannattaa jättää ne makuuhuone jutut avioliittoon niin on hyvät mahdollisuudet saada puolisoksi mies eikä sikaa.
Tapasin miehen, josta olin heti varma, että hän on minulle sopiva.
Niinpä tuumasin, että miten olisi kihlat. Kihlat oli tasan 1 kuukauden jälkeen ensitapaamisesta.
Vihkitilaisuus 11 kk jälkeen ensitapaamisesta.
Olemme olleet kimpassa 11 vuotta.
Kyllä toisesta aistii jo alussa, mikä on meininki ja onko tosissaan halua sitoutua näkyvästi sormuksin. Aamen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa:
Asioista on keskusteltu. Olen ottanut eron esille yhä useammin, ja joka kerran hän on saanut vakuutettua minut jäämään lupailemalla minulle asioita joita kaikkein eniten tarvitsen ja haluan: kihlat, häät, perhe. Niitä hän ei kuitenkaan ole minulle antanut. Näin on ollut 8 vuotta. Joka kerran olen sinisilmäisesti uskonut hänen tyhjät lupauksensa ja tässä sitä nyt ollaan :( Tunnen oloni tyhmäksi ja arvottomaksi.
Siis hei, hei hetkinen. Uhkailet erolla jos et saa sormusta? Ja ajattelet, että mies herää romanttisesti jostain unesta ja tajuaa että voi ei, menettää elämänsä rakkaan jos ei ota itseään niskasta kiinni? Mitä arvoa sillä kihlautumisella on jos se tehdään pakosta eikä rakkaudesta? Ja näinkö vähän arvostat kumppaniasi, että oikein uhkailemalla pakotat hänet kosimaan vaan koska sinä haluat? Eli jos mies sanoo, ettei kihloja heru, niin eroat koska sormus on suhdetta arvokkaampi? Onkohan tässä se syy miksi miestä ei kiinnosta kosia?
Minä en arvosta miestä joka roikottaa kumppaniaan tuollaisessa tilanteessa. Hän voisi suoraan sanoa että kihlat ei kiinnosta eikä lupailla tyhjää kuin ainakin pelkuriraukka. Siinä voisi ap sitten tehdä päätöksensä, jäädäkö vai lähteä.
Olen tehnyt hänelle selväksi, että odotan häneltä minimissään edes sitä kihlausta. Vastaus on tyyliin "joojoo" vaikka molemmat yli 30v :( En edes tiedä, että rakastaako hän minua enää. On niin paha olla tämän takia :'( Kirjoitan tätä tunnekuohun vallassa ja itkettää :((( En tiedä mitä tehdä