Mitä tehdä? Puoliso haluaa nykyään kaikessa eri asiaa kuin minä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttaisin omakotitaloon vain jos mies lupaisi hoitaa kaikki työt siellä. Mutta huolestuttavalle kuulostaa ettei mies jousta missään eikä tee kompromisseja. Kuunteleeko lapsien toiveita?

Tässä on vain ap:n valitustarina, miehen kertomana tarina voisi olla ihan erilainen.

Ja mitä ihmettä tuo "jos mies lupaa hoitaa kaikki kotityöt" on? En ymmärrä ollenkaan. Kyllä normaali nainen jaksaa tehdä oikein hyvin omakotitalon töitä ja ainakin meidän lähellä on taloja, jotka ovat postimerkin kokoisella tontilla, joten ulkotöitä ei käytännöllisesti katsoen ole.

Kaikki työt, ei kaikki kotityöt. Lukemisen ymmärtäminen. Eiköhän maalla kasvanut mies halua ison pihan.

Mies hoitaa katon, rännit, kunnostukset, pihatyöt, istutukset, lumityöt, korjaukset yms.

No aika harva omakotitalossa lapsuutensa viettänyt mies ei osaisi varautua noihin. Tai siihen, että nainen ei niitä tee.

Onko teidän suhteessa jäljellä tahtoa rakastaa? Kysypä sitä mieheltäsikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerropa onko teidän suhteessa joku asia hyvin? Miksi et haluaisi erota? Mies kuulostaa idiootilta.

Lasten takia en haluaisi erota.

Ap

Tässä jäi nyt aika lailla auki se, että mitä iloa lapsille siis on tuosta isästään? Raha?

Tämä. Eihän se isä edes tee niiden kanssa mitään.

Tekeekö se mies mitä lasten kanssa yleensäkään? Suostuuko tekemään mitään mitä sinä haluat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minustakin tässä on ydinongelmana nimenomaan miehesi kyvyttömyys keskustella ja joustaa. Jos sinäkin olet valmis joustamaan, tulisi hänenkin olla. Itse asiat, joissa pitäisi joustaa, ovat kuitenkin mielestäni lopulta aika pieniä. Voisiko olla niin, että miehesi kokee, että pienikin sinun toiveidesi huomioiminen olisi jonkinlaista alistumista? Onko hänen pidettävä pintansa pienimmissäkin asioissa vain siksi, että kokisi säilyttävänsä itsemääräämisoikeutensa?

Oletteko harkinneet pariterapiaan menoa?

Osut varmaan oikeaan :( . Mihinkään terapiaan en kuitenkaan häntä saa, hän ei tule siinäkään asiassa yhtään vastaan. Ap

Oletko ehdottanut hänelle suoraan pariterapiaa, vai oletatko että hän ei suostu? Et ainakaan menetä mitään ehdottamalla. Jos hän vastaa, ettei näe sellaiselle tarvetta tms., niin kerro rehellisesti, ettet tiedä, kuinka kauan tätä suhdetta jaksat jos asiat eivät muutu. Painota, että ongelma on nimenomaan jouston ja kommunikaation ongelmat, eivät nämä konkreettiset asiat joista olette eri mieltä. Ei asumisratkaisut tai joulun vietot oikeasti parisuhteita kaada, vaan nimenomaan kompromissien puute. Jos koet, että miehen joustamattomuuden taustalla voisi olla juurikin kokemus itsemääräämisoikeuden kaventumisesta, voithan kysyä myös häneltä suoraan, kokeeko hän näin. Eli esim. sanoin "Koetko, että jos joustaisit myös välillä minun toiveideni mukaan, sinä joutuisit alistumaan tahtooni/se veisi sinulta pois itsemääräämisoikeuden?"

Muista myös kaikessa kommunikaatiossa yleisesti minä-lauseet ja äärimmäisyyksien välttäminen; kerro, että "minusta tuntuu, että sinä et huomioi riittävän usein minun toiveitani" sen sijaan, että sanoisit "sinä et koskaan huomioi minun toiveitanI".

Onpa kurja tilanne. Tsemppiä, toivon todella että saatte kelkan käännettyä!

AP taisi jossain sanoa, että hän on muuttunut lasten myötä? No, mies ei vaan ole muuttunut sinun mukanasi, ja se ei tee miehen mielipiteistä vääriä. Joustaahan molempien pitäisi, jotta yhteiselo sujuisi jouhevasti, mutta ei vain toista osapuolta voi syyttää.

Mies siis haluaa että muu perhe elää niinkuin hän tahtoo, välittämättä siitä että muu perhe ei sitä tahdo?

Tekeekö se mies ikinä ruokaa? Kysyykö silloin muilta mitä haluaisivat syödä vai tekeekö vaan mitä itse haluaa?

Mitä sinä ja lapset teette kun olette siellä appivanhempien tiluksilla? Mies tekee töitä mutta miten muu perhe?

Missä narsistikortti?

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö se mies ikinä ruokaa? Kysyykö silloin muilta mitä haluaisivat syödä vai tekeekö vaan mitä itse haluaa?

Tekee. Saattaa kysyä haluaako muut pihviä, jauhelihakastiketta ja uunipossua. Jos vastaan että ei tee mieli lihaa vaan maistuisi vaikka kanakastike tai kasviskeitto niin hän vastaa että ”en tykkää niistä laitan possun uuniin”. Ap

Olisiko parasta myontaa että teillä ei ole mitään yhteistä ja ero on hyvästä jos ei ole sovintoa tiedossa

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä ja lapset teette kun olette siellä appivanhempien tiluksilla? Mies tekee töitä mutta miten muu perhe?

Miehen vanhemmat on omissa hommissaan, minä joudun yksin kaiken ajan katsomaan pienten lastemme perään ja lisäksi laittamaan osan ruoista ka tiskeistä ym. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minustakin tässä on ydinongelmana nimenomaan miehesi kyvyttömyys keskustella ja joustaa. Jos sinäkin olet valmis joustamaan, tulisi hänenkin olla. Itse asiat, joissa pitäisi joustaa, ovat kuitenkin mielestäni lopulta aika pieniä. Voisiko olla niin, että miehesi kokee, että pienikin sinun toiveidesi huomioiminen olisi jonkinlaista alistumista? Onko hänen pidettävä pintansa pienimmissäkin asioissa vain siksi, että kokisi säilyttävänsä itsemääräämisoikeutensa?

Oletteko harkinneet pariterapiaan menoa?

Osut varmaan oikeaan :( . Mihinkään terapiaan en kuitenkaan häntä saa, hän ei tule siinäkään asiassa yhtään vastaan. Ap

Oletko ehdottanut hänelle suoraan pariterapiaa, vai oletatko että hän ei suostu? Et ainakaan menetä mitään ehdottamalla. Jos hän vastaa, ettei näe sellaiselle tarvetta tms., niin kerro rehellisesti, ettet tiedä, kuinka kauan tätä suhdetta jaksat jos asiat eivät muutu. Painota, että ongelma on nimenomaan jouston ja kommunikaation ongelmat, eivät nämä konkreettiset asiat joista olette eri mieltä. Ei asumisratkaisut tai joulun vietot oikeasti parisuhteita kaada, vaan nimenomaan kompromissien puute. Jos koet, että miehen joustamattomuuden taustalla voisi olla juurikin kokemus itsemääräämisoikeuden kaventumisesta, voithan kysyä myös häneltä suoraan, kokeeko hän näin. Eli esim. sanoin "Koetko, että jos joustaisit myös välillä minun toiveideni mukaan, sinä joutuisit alistumaan tahtooni/se veisi sinulta pois itsemääräämisoikeuden?"

Muista myös kaikessa kommunikaatiossa yleisesti minä-lauseet ja äärimmäisyyksien välttäminen; kerro, että "minusta tuntuu, että sinä et huomioi riittävän usein minun toiveitani" sen sijaan, että sanoisit "sinä et koskaan huomioi minun toiveitanI".

Onpa kurja tilanne. Tsemppiä, toivon todella että saatte kelkan käännettyä!

Kiitos tsempistä. Olen kyllä ehdottanut muutamankin kerran terapiaa. Ap

No tuota joko ero tai terapia. Kuulostaa kun mies olisi tahallaan hankala ja vmäinen. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä mutta tuo on jo tahallista kiusantekoa.

Saisitko sen ukkos kirjoittamaan oman versionsa tänne. Jotenkin tuntuu, että kaikki ei nyt mätsää.

Vierailija kirjoitti:

Saisitko sen ukkos kirjoittamaan oman versionsa tänne. Jotenkin tuntuu, että kaikki ei nyt mätsää.

Hänen versio on se että minä olen muuttunut todella itsekkääksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö se mies ikinä ruokaa? Kysyykö silloin muilta mitä haluaisivat syödä vai tekeekö vaan mitä itse haluaa?

Tekee. Saattaa kysyä haluaako muut pihviä, jauhelihakastiketta ja uunipossua. Jos vastaan että ei tee mieli lihaa vaan maistuisi vaikka kanakastike tai kasviskeitto niin hän vastaa että ”en tykkää niistä laitan possun uuniin”. Ap

Hän elää yksin vissiin mielestään. En katselis päivääkään noin röyhkeää käytöstä tai tekisin jatkossa ruuat vain itselle ja lapsille ja mies saisi tehdä omansa yksin. Ja tekisin lapsien kanssa mitä tahtoisin ja mies saisi yksin heilua missä lystää. Joulutkin.

Kuulostaa ihan jollekin juntille 50 v peräkammarinpojalle tuo käytös.

Jossain vaiheessa kun lapset olivat vielä aika pieniä, meillä kävi samoin.

Miehestä tuli kovin joustamaton, omaehtoinen ja keskustelematon.

Ei itse koskaan halunnut mitään tai ehdottanut mitään ja kun minä halusin ja ehdotin, saattoi joskus suostua ja tulla johonkin mukaan, mutta mökötti sitten koko jutun ajan, olipa se sitten kaupassa käynti, leikkipuistossa käynti, uimahalli, laskettelu tai mikä hyvänsä.

Kaikki viitseliäisyys loppui, ruoka olisi aina nakit ja ranskikset, jos en laittaisi ruokaa, kaikki kodinhoitoon, talon huoltoon ja auton huoltoon liittyvät asiat ovat 'hankalia' ja 'helpompi kun sä hoidat'. Ja minähän hoidin, kun oli pakko, kukaan muukaan ei olisi tehnyt.

Ihan samalla olin töissä ja ihan yhtä lailla tienasin kuin mieskin, silti koko parisuhde ja koko perhe oli minun harteillani.

Uuvuin täysin ja mies ei halunnut tehdä mitään enempää kuin aiemmin, mitään erilaista kuin aiemmin. Olin niin loppuun ajettu, että itkin ääneen ja sanoin, että kuolen kohta tähän uupumukseen.

Mies katsoi vain ja sanoi 'älä ole naurettava'.

Tuossa kohtaa oli pakko pyyhkiä kyyneleet ja jatkaa eteenpäin, mies ei hoida mitään, lapset tarvitsevat vanhemman, edes yhden, ja se olen minä.

Muutamaa päivää myöhemmin, mies sanoi minulle, älä odota liikoja minulta, ihan yht'äkkiä, ihan asiaan liittymättä. Siinä hetkessä tajusin, että en ole odottanut mitään enää vuosiin, että tämä liitto täytyy lopettaa, pian todella kuolen tähän.

Hyvä Ap, älä jää katsomaan tuota miehen en halua sitä tai tätä- venkoilua yhtään enempää, mitään hyvää siitä ei seuraa ja joudut aina itse tekemään kompromissit, taipumaan, tekemään kaiken työn ja itse et saa muuta kuin pettymystä, uupumusta ja ajan, voimavarojen ja rahankin hukkaa.

Elämän pitää olla muutakin kuin elossa olemista.