Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä? Puoliso haluaa nykyään kaikessa eri asiaa kuin minä
21.02.2022 |
Ollaan oltu vuosia yhdessä, kaksi pientä lastakin on. Ensimmäiset vuodet meni niin että tykättiin samoista asioista ja haluttiin samoja asioita. Oli kyse sitten vapaa-ajasta, lomanvietosta, sisustuksesta, ruoasta, perheen perustamisesta tai mistä vain.
Nyt hän haluaa joka pikkuasiassakin eri asiaa kuin minä. Yhtään mikään ei onnistu kitkatta enää. Isoista asioista päättäminen on muuttunut niin mahdottomaksi että niihin ei enää voida edes ryhtyä. Lomareissuille ei päästä kun halutaan niin täysin eri asioita.
Puoliso ei jousta yhtään. Minä joustan välillä, mutta en aina. Kun ehdotan kompromissia niin vastaus on mallia ei käy. Välillä ei riidellä vaan tehdään sitten vain erikseen asioita, syödään eri aikaan eri ruokaa, ulkoillaan eri aikaan eri suunnissa, vietetään lomat erikseen jne. Välillä tulee riitaa koska puoliso loukkaantuu ja suuttuu siitä että haluan eri asiaa kuin hän. Ihan hirvittävän uuvuttavaa ja ahdistavaa elämä näin.
Onko tästä enää paluuta hyvää arkeen?
Kommentit (165)
Ap:n ukko kuulostaa ihan siltä, että tyyppi elää jotain poikamieselämää vaikka on perheellinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut aiemmassa avioliitossa tällainen tilanne!
Mies muuttui yhtäkkiä sellaiseksi, että vänkäsi kaikesta vastaan ja oli ihan eri mieltä kuin aiemmin oli ollut. Lisäksi alkoi viipyä harrastuksessaan eikä lähtenyt enää meidän yhteisiin menoihin. Haastoi riitaa, oli pahantuulinen jatkuvasti jne. Jos ei saanut tahtoaan jossain älyttömässä asiassa läpi, suuttui. Pahin oli, kun oltiin muuttamassa vieraalle paikkakunnalle töiden takia (minä muuttaisin ensin ja hän pari kuukautta myöhemmin perässä). Mies sanoi, että meidät pitäisi ottaa paljon isompi asunto kuin olimme etukäteen suunnitelleet. En suostunut tuohon, sillä emme tarvinneet noita ylimääräisiä neliöitä mihinkään (eikä niihin olisi ollut suoraan sanottuna varaakaan), asuimme kahdestaan eikä ollut lapsia. Mies suuttui tuosta ja oli vihainen, kun vuokrattiin etukäteen sovitun kokoinen iso kaksio.
Minä muutin tuohon uuteen asuntoon ja mies jäi vielä asumaan vanhaan asuntoomme. Mies ei koskaan muuttanut tuohon uuteen kotiimme, vaan viikkoa ennen muuttopäiväänsä tunnusti haluavansa erota. Kävi ilmi, että oli pettänyt minua yli vuoden ja koko tuon ajan oli vängännyt kaikesta vastaan, ollut ilkeä, poissaoleva yms. Selkäni takana oli vuokrannut toisen asunnon eri kaupungista ja muutti sinne. Onneksi en suostunut miehen oikutteluihin, olisin yksin asunut neljän huoneen asunnossa ja joutunut muuttamaan (kaksioon saatoin jäädä yksinkin).
Summa summarum. Minä en hetkeäkään usko, että terve aikuinen ihminen muuttuu yhtäkkiä aivan erilaiseksi ihmiseksi ja kaikki mielipiteet vaihtuvat. Miehelläsi on toinen nainen ja hän yrittää saada turhista kinoista kanssasi oikeutuksen sille, miksi pettää. Osa heittäytyy vaikeaksi myös siksi, jotta puoliso ottaisi sen eron ja voisi itse sanoa olevansa se jätetty osapuoli ja saada muiden säälin osakseen (vaikka siis itse olisi sen eron halunnut).
Uskon kun ap sanoo, että tuskin on toista naista, mutta varmaan on jostain muusta syystä paha tai syyllinen olo kun noin käyttäytyy. Haluaa ehkä ap:sta eroon, mutta miehethän ei eroa ennen kuin nainen hakee eroa. Eivät vaan saa aikaiseksi.
Veikkaan, että perhe-elämä vetää hermot kireälle ja ehkä lasten saanti ylipäätään ei ollut ihan sellainen kokemus kuin AP:n mies kuvitteli. Mies ei kestä sitä, että arki on nykyään erilaista verrattuna siihen minkälaista se oli kun hän ja AP elivät vielä kahdestaan. Aika tavallinen tarina, loppujen lopuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisitko sen ukkos kirjoittamaan oman versionsa tänne. Jotenkin tuntuu, että kaikki ei nyt mätsää.
Hänen versio on se että minä olen muuttunut todella itsekkääksi.
ApKuten itsekin sanoit että olet muuttunut mutta syytät miestä että ei ole muuttunut sinun mukana niin en ihan äkkiä lähtisi syyttämään miestä itsekkääksi kun on pysynyt samanlaisena kun on ollut.
Kumpihan tuossakin suhteessa on todellisuudessa itsekäs....Kun saa lapsia niin olisi kyllä vähän pakko muuttua jotta perhe-elämä onnistuisi.
Miten se pakko muuttua koskee vain niitä asioita mitä nainen haluaisi tapahtuvan? Tarkoitan miten lapset vaikuttaa asioihin nainen tässä aloituksessa valittaa asuinpaikka, ruokavalio, lomakohteet ja tekeminen kun toinen haluaa aktiivisuutta sekä tekemistä ja toinen haluaa helppoutta sekä tekemisen välttelyä
Joskus täytyy vain myöntää, että on kasvettu erilleen.
Itse olen aina tiennyt, etten halua asua Helsingin keskustassa, mutta nykyinen sinällään ihan mukana espoolaislähiöelämä on saanut minutkin haluamaan haja-asutusalueelle. Kilometri olisi sopiva etäisyys lähimpään naapuriin. Onneksi mieheni on samaa mieltä, valitettavasti työt pitää meidät vielä pääkaupunkiseudulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän siinä ero tulee jos toinen ei yhtään jousta ja pitää kiinni vaan siitä mitä itse haluaa eikä muuta perhettä huomioi. Et sinäkään voi elää vain häntä miellyttäen itsesi unohtaen.
No jos tarkastelee objektiivisella tasolla noita kysymyksiä, niin eihän noista käy ilmi, että mies selkeästi valinnoissaan jyräisi toisen.
Enemmänkin tässä kirjoittaja hakee hassusti kuoroa omille valinnoilleen.
Mitä tarkoitat? Esim heidän lomat. Ap ei haluaisi sinne työleirille. Mies haluaa aina vain sinne. Aplle kävisi kompromissi että osa lomista siellä osa helpon lomailun paikoissa. Miehelle tämä ei käy. Eikä sekään että menee lasten kanssa työleirille ja ap on jossain muualla.
Vaikea uskoa, että kyseessä on jokin joko/tai-kysymys. Melko naivi kirjoitus sulta.
Miksi sinun on vaikea uskoa. Minun ex oli juuri tuollainen että lomilla suostui vain mökille ja aina olisi pitänyt olla vain siellä. Meillä ei kylläkään ollut lapsia. Mutta koskaan en saanut häntä esim ulkomaille tai edes kotimaan kaupunkilomalle.
Harva mies haluaa shoppailu lomalle. Kaupunkilomilla on harvoin muuta tekemistä kun kiertää kauppoja ja kahviloita eli kiertää paikkoja tuhlaamassa rahaa turhuuksiin
Älä yleistä. Minun ex-mieheni kaahasi kansallispuistossa lomaillessamme joka päivä pakoputki kuumana lähimpään kyläpahaseen ”tuulettumaan” kahvilaan ja ostoksille, kun ei kestänyt olla rauhassa ilman shoppailua hetkeäkään. Sama mies oli jo ensimmäisenä iltana lähdössä ajamaan kotiin, kun hyttyset ahdistivat häntä niin paljon.
En yleistänytkään sinä sen teit, kuten sanoin harva mies haluaa noita mutta en sanonut että kaikki, sinun ex kuului noihin harvoihin mitä tarkoitin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut aiemmassa avioliitossa tällainen tilanne!
Mies muuttui yhtäkkiä sellaiseksi, että vänkäsi kaikesta vastaan ja oli ihan eri mieltä kuin aiemmin oli ollut. Lisäksi alkoi viipyä harrastuksessaan eikä lähtenyt enää meidän yhteisiin menoihin. Haastoi riitaa, oli pahantuulinen jatkuvasti jne. Jos ei saanut tahtoaan jossain älyttömässä asiassa läpi, suuttui. Pahin oli, kun oltiin muuttamassa vieraalle paikkakunnalle töiden takia (minä muuttaisin ensin ja hän pari kuukautta myöhemmin perässä). Mies sanoi, että meidät pitäisi ottaa paljon isompi asunto kuin olimme etukäteen suunnitelleet. En suostunut tuohon, sillä emme tarvinneet noita ylimääräisiä neliöitä mihinkään (eikä niihin olisi ollut suoraan sanottuna varaakaan), asuimme kahdestaan eikä ollut lapsia. Mies suuttui tuosta ja oli vihainen, kun vuokrattiin etukäteen sovitun kokoinen iso kaksio.
Minä muutin tuohon uuteen asuntoon ja mies jäi vielä asumaan vanhaan asuntoomme. Mies ei koskaan muuttanut tuohon uuteen kotiimme, vaan viikkoa ennen muuttopäiväänsä tunnusti haluavansa erota. Kävi ilmi, että oli pettänyt minua yli vuoden ja koko tuon ajan oli vängännyt kaikesta vastaan, ollut ilkeä, poissaoleva yms. Selkäni takana oli vuokrannut toisen asunnon eri kaupungista ja muutti sinne. Onneksi en suostunut miehen oikutteluihin, olisin yksin asunut neljän huoneen asunnossa ja joutunut muuttamaan (kaksioon saatoin jäädä yksinkin).
Summa summarum. Minä en hetkeäkään usko, että terve aikuinen ihminen muuttuu yhtäkkiä aivan erilaiseksi ihmiseksi ja kaikki mielipiteet vaihtuvat. Miehelläsi on toinen nainen ja hän yrittää saada turhista kinoista kanssasi oikeutuksen sille, miksi pettää. Osa heittäytyy vaikeaksi myös siksi, jotta puoliso ottaisi sen eron ja voisi itse sanoa olevansa se jätetty osapuoli ja saada muiden säälin osakseen (vaikka siis itse olisi sen eron halunnut).
Uskon kun ap sanoo, että tuskin on toista naista, mutta varmaan on jostain muusta syystä paha tai syyllinen olo kun noin käyttäytyy. Haluaa ehkä ap:sta eroon, mutta miehethän ei eroa ennen kuin nainen hakee eroa. Eivät vaan saa aikaiseksi.
Veikkaan, että perhe-elämä vetää hermot kireälle ja ehkä lasten saanti ylipäätään ei ollut ihan sellainen kokemus kuin AP:n mies kuvitteli. Mies ei kestä sitä, että arki on nykyään erilaista verrattuna siihen minkälaista se oli kun hän ja AP elivät vielä kahdestaan. Aika tavallinen tarina, loppujen lopuksi.
Niihän se menee että nainen ajattelee itseään ja lapsiaan sekä vaatii mieheltä että ajattelee vain naista ja lapsia unohtaen itsensä
Lusikat jakoon vain, ei tuollaista Erkkikään jaksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän siinä ero tulee jos toinen ei yhtään jousta ja pitää kiinni vaan siitä mitä itse haluaa eikä muuta perhettä huomioi. Et sinäkään voi elää vain häntä miellyttäen itsesi unohtaen.
No jos tarkastelee objektiivisella tasolla noita kysymyksiä, niin eihän noista käy ilmi, että mies selkeästi valinnoissaan jyräisi toisen.
Enemmänkin tässä kirjoittaja hakee hassusti kuoroa omille valinnoilleen.
Mitä tarkoitat? Esim heidän lomat. Ap ei haluaisi sinne työleirille. Mies haluaa aina vain sinne. Aplle kävisi kompromissi että osa lomista siellä osa helpon lomailun paikoissa. Miehelle tämä ei käy. Eikä sekään että menee lasten kanssa työleirille ja ap on jossain muualla.
Vaikea uskoa, että kyseessä on jokin joko/tai-kysymys. Melko naivi kirjoitus sulta.
Miksi sinun on vaikea uskoa. Minun ex oli juuri tuollainen että lomilla suostui vain mökille ja aina olisi pitänyt olla vain siellä. Meillä ei kylläkään ollut lapsia. Mutta koskaan en saanut häntä esim ulkomaille tai edes kotimaan kaupunkilomalle.
Harva mies haluaa shoppailu lomalle. Kaupunkilomilla on harvoin muuta tekemistä kun kiertää kauppoja ja kahviloita eli kiertää paikkoja tuhlaamassa rahaa turhuuksiin
Kyllä minä olen kaupunkilomilla kierrellyt nähtävyyksiä ja hyvin harvoin shoppaillut mitään. Isommissa kaupungeissa on paljon nähtävää ja kokemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisitko sen ukkos kirjoittamaan oman versionsa tänne. Jotenkin tuntuu, että kaikki ei nyt mätsää.
Hänen versio on se että minä olen muuttunut todella itsekkääksi.
ApKuten itsekin sanoit että olet muuttunut mutta syytät miestä että ei ole muuttunut sinun mukana niin en ihan äkkiä lähtisi syyttämään miestä itsekkääksi kun on pysynyt samanlaisena kun on ollut.
Kumpihan tuossakin suhteessa on todellisuudessa itsekäs....Kun saa lapsia niin olisi kyllä vähän pakko muuttua jotta perhe-elämä onnistuisi.
Miten se pakko muuttua koskee vain niitä asioita mitä nainen haluaisi tapahtuvan? Tarkoitan miten lapset vaikuttaa asioihin nainen tässä aloituksessa valittaa asuinpaikka, ruokavalio, lomakohteet ja tekeminen kun toinen haluaa aktiivisuutta sekä tekemistä ja toinen haluaa helppoutta sekä tekemisen välttelyä
No jos se appivanhempien paikka tarkoittaa sitä että mies saa olla omissa hommissaan, ehkä leikata nurmikkoa ja muuta kivaa ja ap:n rooli on yksin vahtia kahta pientä lasta niin kyllä siinä lapset hyvinkin paljon vaikuttaa asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisitko sen ukkos kirjoittamaan oman versionsa tänne. Jotenkin tuntuu, että kaikki ei nyt mätsää.
Hänen versio on se että minä olen muuttunut todella itsekkääksi.
ApKuten itsekin sanoit että olet muuttunut mutta syytät miestä että ei ole muuttunut sinun mukana niin en ihan äkkiä lähtisi syyttämään miestä itsekkääksi kun on pysynyt samanlaisena kun on ollut.
Kumpihan tuossakin suhteessa on todellisuudessa itsekäs....Kun saa lapsia niin olisi kyllä vähän pakko muuttua jotta perhe-elämä onnistuisi.
Miten se pakko muuttua koskee vain niitä asioita mitä nainen haluaisi tapahtuvan? Tarkoitan miten lapset vaikuttaa asioihin nainen tässä aloituksessa valittaa asuinpaikka, ruokavalio, lomakohteet ja tekeminen kun toinen haluaa aktiivisuutta sekä tekemistä ja toinen haluaa helppoutta sekä tekemisen välttelyä
No jos se appivanhempien paikka tarkoittaa sitä että mies saa olla omissa hommissaan, ehkä leikata nurmikkoa ja muuta kivaa ja ap:n rooli on yksin vahtia kahta pientä lasta niin kyllä siinä lapset hyvinkin paljon vaikuttaa asioihin.
Tai jos mies ei koskaan suostu lasten kanssa leikkipuistoon ja ap on ainoa joka lapsia sinne koskaan vie niin kyllähän siinä mies jättää lapset täysin huomioimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumisen paikka. On ok haluta ja tehdäkin eri asioita, mutta pitää ehkä pysähtyä pohtimaan,tarvitseeko parisuhteenne kuitenkin jotain muutakin, jotta se voisi voida hyvin?!
Keskustelkaa siitä, mitä se voisi olla. Jotain ihan uutta? Tai kompromisseja? Lomia,joissa toteutuu molempien toiveet?
Ilman vastavuoroisuutta ei ulospääsyä varmaan ole, mutta pakolla homma ei etene. Haluatteko jatkaa kuitenkin yhdessä?Hän ei suostu kompromisseihin eikä joustamiseen. Tuntuu olevan vihainen ja loukkaantunut kun minä haluan (nykyään) eri asioita kuin hän, jos puhun kompromisseista niin hän hermostuu ”vaatimuksiini” ja sanoo ettei tykkää niistä asioista yhtään mitä minä ehdotan eikä siksi suostu niihin. Hän ei tule missään yhtään vastaan. Ei edes sinne leikkipuistoon tule vaikka lapset haluaisi. Ap
Surullista. Lapset haluaisivat isän seuraa, isä ei halua olla heidän kanssaan? Entä muualla kuin leikkipuistossa, jos se on niin epämieluisa paikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän siinä ero tulee jos toinen ei yhtään jousta ja pitää kiinni vaan siitä mitä itse haluaa eikä muuta perhettä huomioi. Et sinäkään voi elää vain häntä miellyttäen itsesi unohtaen.
No jos tarkastelee objektiivisella tasolla noita kysymyksiä, niin eihän noista käy ilmi, että mies selkeästi valinnoissaan jyräisi toisen.
Enemmänkin tässä kirjoittaja hakee hassusti kuoroa omille valinnoilleen.
Mitä tarkoitat? Esim heidän lomat. Ap ei haluaisi sinne työleirille. Mies haluaa aina vain sinne. Aplle kävisi kompromissi että osa lomista siellä osa helpon lomailun paikoissa. Miehelle tämä ei käy. Eikä sekään että menee lasten kanssa työleirille ja ap on jossain muualla.
Vaikea uskoa, että kyseessä on jokin joko/tai-kysymys. Melko naivi kirjoitus sulta.
Miksi sinun on vaikea uskoa. Minun ex oli juuri tuollainen että lomilla suostui vain mökille ja aina olisi pitänyt olla vain siellä. Meillä ei kylläkään ollut lapsia. Mutta koskaan en saanut häntä esim ulkomaille tai edes kotimaan kaupunkilomalle.
Harva mies haluaa shoppailu lomalle. Kaupunkilomilla on harvoin muuta tekemistä kun kiertää kauppoja ja kahviloita eli kiertää paikkoja tuhlaamassa rahaa turhuuksiin
Kyllä minä olen kaupunkilomilla kierrellyt nähtävyyksiä ja hyvin harvoin shoppaillut mitään. Isommissa kaupungeissa on paljon nähtävää ja kokemista.
Samanlaisia betoni helvettejä ne on kaikkia vaikka se betoni olisi eritavalla aseteltu. Tämä on tosin vain minun mielipide ja ihmisen rakentama on ihmisen rakentama sekä luonto on luonto. Moni mies (ei kaikki) haluaa lomalta rauhaa ja tekemistä sekä moni nainen (ei kaikki) haluaa menoa ja palveluita
Otan osaa, ap. Tilanne on meillä pitkälti samanlainen sillä erotuksella, että lapset alkaa olla jo täysikäisiä. Se itsekkyyskortti vedetään aina esiin. Olenkin miettinyt, olenko oikeasti niin itsekäs ja pikkuinen tyyppi, kun tuntuu että arjessa venyn ja paukun kuin kuminauha. Miten paljon enemmän pitäisi vielä venyä, että olisin hyvä ja epäitsekäs. Vai onko se vaan se että tietää, mistä narusta kannattaa vetää, että annan periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on nainen ja lapset jotka elää keskenään tavallista perhe-elämää ja sitten on mies joka kieltäytyy osallistumasta siihen.
Jos et tee miten minä haluan, olet itsekäs?
En minä ainakaan kaupunkilomaltabodota shoppailua, inhoa shoppailua niin Suomessa kuin ulkomailla. Museoita, nähtävyyksiä, jokiristeilyjä sen sijaan kohteesta riippuen.
Tavallinen tarina. Mies ei tykännytkään perhe-elämästä, ilmaisee se kiukuttelemalla.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nainen ja lapset jotka elää keskenään tavallista perhe-elämää ja sitten on mies joka kieltäytyy osallistumasta siihen.
Tässä mies haluaisi hoitaa kuntoaan, mutta naisen mielestä hän ei saisi tehdä niin. Miehen tekemä ruokakaan ei kelpaa naiselle ja nainen nyrpistelee nokkaansa miehen muillekin asioille, kuten miehen halulle auttaa vanhempiaan ja tehdä fyysistä työtä edes joskus. Tässä nainen ei ole tyytyväinen edes siihen, mitä mies telkkarista vapaa-aikanaan katsoo.
Minkälainen miehen pitäisi olla, että hän olisi nykyiselle ap:lle sopiva? Löysä sohvaperuna, joka kuitenkin olisi innokas aina katsomaan niitä dokkareita mitä ap haluaa, syömään pelkkiä ituja ja unohtamaan vanhempansa?
Joo, toivottavasti mies löytäisi vierelleen ihanan aktiivisen naisen, joka ei pelkää työn tekemistä ja joka arvostaisi vanhempiaan auttavaa miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nainen ja lapset jotka elää keskenään tavallista perhe-elämää ja sitten on mies joka kieltäytyy osallistumasta siihen.
Tässä mies haluaisi hoitaa kuntoaan, mutta naisen mielestä hän ei saisi tehdä niin. Miehen tekemä ruokakaan ei kelpaa naiselle ja nainen nyrpistelee nokkaansa miehen muillekin asioille, kuten miehen halulle auttaa vanhempiaan ja tehdä fyysistä työtä edes joskus. Tässä nainen ei ole tyytyväinen edes siihen, mitä mies telkkarista vapaa-aikanaan katsoo.
Minkälainen miehen pitäisi olla, että hän olisi nykyiselle ap:lle sopiva? Löysä sohvaperuna, joka kuitenkin olisi innokas aina katsomaan niitä dokkareita mitä ap haluaa, syömään pelkkiä ituja ja unohtamaan vanhempansa?
Joo, toivottavasti mies löytäisi vierelleen ihanan aktiivisen naisen, joka ei pelkää työn tekemistä ja joka arvostaisi vanhempiaan auttavaa miestä.
Älä nyt viitsi trollailla vai tyhmäkö olet. Ei ap ole miehen lenkkeilyä kieltämässä vaan haluaisi että mies tulisi välillä mukaan leikkikentälle koska lapset tykkää siellä olla.
Kaupunkilomilla voi käydä naisten kesken jos ei miestä kiinnosta. Mutta kyllä mun mies tykkää kierrellä kauniilla säällä mukavissa kaupungeissa ja ottaa välillä terassilla olutta tai skumppaa, mennä jokiristeilylle jne. Suostui jopa mieluusti lähtemään kanssani jalkapallomatkalle kun hommasin liput La Liga -peliin, minne itse halusin. :)