avioliiton loppu. hirveä ahdistus ja pelko

Ap.. Mä otin. Mutta jos haluat kuulla enemmän niin meidän pitää kirjoitella yksityisesti. On liian henkilökohtaista jaettavaksi tänne. Haluatko kirjoitella spostin välityksellä? Vaikka yhtä nimettömästi jos haluat. Mulla on suuri sympatia sua kohtaan, tunnistan noita tunteita ja itse olin ilman ketään joka ymmärtäisi. Olen avuksi jos voin. -54

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 21:33"]Otitteko kukaan yhteyttä toiseen naiseen? Ap[/quote]

En ottanut. Jotenkin vain tuntui, että mä olen sen ihmisen yläpuolella, mä en sotkeennu tuollaisiin ihmisiin, omassakin miehessä oli tarpeeksi kestämistä. Ei vaan ollut mitään sanottavaa eikä kysyttävää. Mulle oli oikeastaan aivan sama mitä hän halusi tai ei halunnut, tuollaisia ihmisiä kun on ollut maailman sivu jotka eivät toisen omaa tai perhettä kunnioita, eniten olin pettynyt mieheeni että hän päätti tuoda tuollaisen ihmisen perheeseemme, ja olla itsekin tuollainen ihminen. Ja eniten olin nimenomaan pettynyt lastemme takia - tuo on vastoin kaikkea sitä minulle tärkeintä, mitä lapsillemme aina halusin opettaa: "perhe pitää aina yhtä ja on se turvaverkko, mihin voi aina pudota, perheenjäseniisi voit aina luottaa". Mieheni osoitti käytöksellään, että jopa oma perheenjäsen voi sinut pettää, se läheisistäkin läheisin. Mutta päätin osoittaa lapsillemme toisaalta myös, että äiti on juuri sitä mitä opettaa: ajattelee aina perheen parasta ja se joka ei perheeseemme halua kuulua, saa mennä. Se ei tee meistä yhtään sen vähempää tai enempää, meillä lopuilla on aina toisemme.

Olet oikeassa, luultavasti jos se ei olisi ollut tämä nainen, olisi se ollut joku toinen. Kuinka hiton vaikeaa vain on olla rehellinen? Olisi sitten tullut minulle sanomaan suoraan eikä olisi kierrättänyt umpi metsän halki vain että sain tietää hänen pettäneen.
.
Joku kysyi millainen suhde miehelläni oli, no en tiedä. Totuutta minulle ei kerrota kai. Vaikea oli nähtävästi miehen olla erossa naisest. Niin monesti jäivät kiinni ja silti sama jatkui. Seksin mies kieltää heidän osaltaan ovat kuulemma vain olleet kahvilla, nähneet muualla ja soitelleetu. En oikein voi uskoa.
Sama kai tuo millainen nainen tai millainen heidän suhde on tai oli, mieheni koki jotain mitä haluaa, ja se jokin en ole minä tai me.

Ap

Oletko ollut kotona ilman omaa työelämää? voitko kouluttaua kiinnostavalle alalle jos lapset jo isoja? Voimia

Haluatko pysyä kolmantena pyöränä vai antaa itsellesi vielä uuden mahdollisuuden oikean miehen kanssa? Tai ihan yksinkin jos niin tahtoo. Älä jää tuleen makaamaan. Tsemppiä

En ikinä jatkaisi miehen kanssa, joka haluaa erota. Joka siis ei halua olla kanssani. Mikään ei ole sen arvoista.

Järjellä tiedän itsekkin ettei tämä ole järkevää. Tiedostan kuinka loukattu olen, luottamusta ei ole. Nyt on mennyt jo niin kauan että asumme kuin kämppikset.
Sattuu vaan niin paljon. En tahdo luovuttaa ja kai miestäkin joku tässä pitää kun ei ole avioeroa laittanut vireille.
Olen ihan vakituisessa ammatissa, missä samalla jatkokouluttaudun.

Mutta kuinka tässä kävi näin? Meidän piti vanheta yhdessä. Nyt olen totaalisen yksin

Ap

Olet läheisriippuvianen ap. Alapa tutustumaan asiaan, varmaan auttaa.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:11"]Olet läheisriippuvianen ap. Alapa tutustumaan asiaan, varmaan auttaa.
[/quote]
Jokainen 18 vuotta naimisissa ollut on läheisriippuvainen. Tuossa ajassa hitsautuu jo niin kovin toiseen kiinni.

Ymmärrän, että ahdistaa ja pelottaa. En voi kuitenkaan mitenkään käsittää, että roikut ihmisessä, joka ei halua olla kanssasi naimisissa. Hän on loukannut sinua ja tuhonnut avioliittonne. Muutos pelottaa, mutta ajan kanssa huomat, että tuska helpottaa ja on taas kevyempi hengittää. Yksinolo ei ole mikään peikko. Voimia nyt ratkaisuun! Älä suostu tossuksi!

Ap, onko parempi sitten vaikka olla yksin kuin elää koko loppu elämä ja vanhuus epäluulo mielessä, ihmisen kanssa johon ei luota? Jonka kanssa on hankala olla, kotona koko ajan huono ilmapiiri? Itsekin sen 17 v naimisissa olleena voin täysin kuvitella tunteesi ja pelon. 

Eroamalla antaisit itsellesi mahdollisuuden olla rauhassa. Ei ole mahdotonta löytää uutta kumppaniakaan, tuttavapiirissäni on muutamakin viisikymppisenä uudelleen avioitunut ja nyt erittäin onnellinen nainen. 

Tärkeintä olisi, että voisitte miehesi kanssa puhua ja tehdä jonkinlaisen tilinpäätöksen. Vaatii molemmilta kiihkottoman asenteen. Ehkä parisuhdeneuvoja osaisi auttaa? Joku yhteinen välienselvittely teidän on tehtävä, ettei mikään jää painamaan, että asiat tulee käsiteltyä ja voitte sitten jatkaa joko yhdessä tai erikseen. 

Voin olla jopa läheisriippuvainen. En tiedä enää mitä olen. Olen peloissani. Tämä ei voi olla minun elämäni!

Välillä minut valtaa suunnaton raivo miestä kohtaan, välillä menettämisen pelko nappaa kurkusta kiinni että tuntuu että tukehdun. Hetken jopa toivon sitä.

En uskonut ettäs näin kävisi minulle. Että mieheni pettäisi minut, ihastuisi toiseen... Epäilen naisen olevan edelleen kuvioissa koska mieheni tarinat menoistaan ei täsmää..

Mitä se nainenkin kuvittelee? Roikkuu naimisissa olevan miehen kanssa, vai onko tämä vain kuvitelmaani..

Ap

En hetkeäkään edes miettisi jääväni. Minulla ei ole mitään pelkoa yksin olemista kohtaan, miksi olisi? Sehän on loistavaa, saa elää ja olla ihan niinkuin itse haluaa. Mikään mahti ei saisi minua kituuttamaan ainoaa lyhyttä elämääni tuollaisen surkimuksen kanssa. Ja miksi edes haluaisin sellaisen miehen, joka ei halua minua? Joka on valmis loukkaamaan ja pettämään? Ei ihmissuhteissa voi ajatella, että "luovuttaa"; elämä nyt vain heittelee välillä sinne tänne, ja silloin pitää tehdä isojakin ratkaisuja. Silloin luovutat, jos et pidä omaa elämääsi ja onnellisuuttasi missään arvossa.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:16"]Ap, onko parempi sitten vaikka olla yksin kuin elää koko loppu elämä ja vanhuus epäluulo mielessä, ihmisen kanssa johon ei luota? Jonka kanssa on hankala olla, kotona koko ajan huono ilmapiiri? Itsekin sen 17 v naimisissa olleena voin täysin kuvitella tunteesi ja pelon. 

Eroamalla antaisit itsellesi mahdollisuuden olla rauhassa. Ei ole mahdotonta löytää uutta kumppaniakaan, tuttavapiirissäni on muutamakin viisikymppisenä uudelleen avioitunut ja nyt erittäin onnellinen nainen. 

Tärkeintä olisi, että voisitte miehesi kanssa puhua ja tehdä jonkinlaisen tilinpäätöksen. Vaatii molemmilta kiihkottoman asenteen. Ehkä parisuhdeneuvoja osaisi auttaa? Joku yhteinen välienselvittely teidän on tehtävä, ettei mikään jää painamaan, että asiat tulee käsiteltyä ja voitte sitten jatkaa joko yhdessä tai erikseen. 
[/quote]

Parisuhdeneuvojalle mies ei suostu.. Olemme yrittäneet monet kerrat puhua. Lopputulos on ilmiriita tai että minä itken ja mies rauhoittelee ja toistelee että katsotaan nyt. Välillä taas kun yritän keskustella mies sanoo ettei tässä ole keskusteltavaa.

Elän jatkuvassa ristiaallokossa. Puolivuotta sitten olin valmis yrittämään kaikkeni ja uskoin tämän helpottavan. Nyt viime kuukaudet tämä on ollut kylmää sotaa. En edes muista millon olemme viimeksi harrastaneet mitään makuuhuoneen puolella.. Kuukausia sitten.
Välillä yritän olla kuin ei mitään mutta kai tämä pakokauhu on jo iskostunut minuun niin vakaasti että puskee pintaan ja alan räpiköidä..

Mutta kiitos vastauksestasi. Oikeasti.

'Ei ihmissuhteissa voi ajatella, että "luovuttaa"; elämä nyt vain heittelee välillä sinne tänne, ja silloin pitää tehdä isojakin ratkaisuja. Silloin luovutat, jos et pidä omaa elämääsi ja onnellisuuttasi missään arvossa.'

Ei voisi paremmin sanoa!

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:16"]Ymmärrän, että ahdistaa ja pelottaa. En voi kuitenkaan mitenkään käsittää, että roikut ihmisessä, joka ei halua olla kanssasi naimisissa. Hän on loukannut sinua ja tuhonnut avioliittonne. Muutos pelottaa, mutta ajan kanssa huomat, että tuska helpottaa ja on taas kevyempi hengittää. Yksinolo ei ole mikään peikko. Voimia nyt ratkaisuun! Älä suostu tossuksi!
[/quote]

Olen samaa mieltä! Repäise se laastari. Itke itkusi ja nouse! Nouse tämä yläpuolelle. Hymyile välillä vaikka sattuu, kyllä se helpottaa. Vuoden päästä voit hymyillä ilman kipua, voit olla ihminen.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:14"]

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:11"]Olet läheisriippuvianen ap. Alapa tutustumaan asiaan, varmaan auttaa. [/quote] Jokainen 18 vuotta naimisissa ollut on läheisriippuvainen. Tuossa ajassa hitsautuu jo niin kovin toiseen kiinni.

[/quote]

No ei siis todellakaan pidä paikkaansa! Urpoja ovat ne naiset ja miehet, jotka heittäytyvät läheisriippuvuuteen. Kyllä jokainen tekee ratkaisunsa ja valintansa ihan itse. Itse aina ollessani parisuhteessa, ei ole tullut mieleenkään ripustautua vain mieheen, vaan elämääni kuulu paljon muutakin.

Tämän tilanteen keskellä olen ymmälläni miten ihmiset ovat pystyneet eroamaan, mistä he saavat voimansa.
Ap

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:14"][quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:11"]Olet läheisriippuvianen ap. Alapa tutustumaan asiaan, varmaan auttaa.
[/quote]
Jokainen 18 vuotta naimisissa ollut on läheisriippuvainen. Tuossa ajassa hitsautuu jo niin kovin toiseen kiinni.
[/quote]
joo se ukko on vitun hitsaantunut yhteen. :D

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:28"][quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:14"]

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:11"]Olet läheisriippuvianen ap. Alapa tutustumaan asiaan, varmaan auttaa. [/quote] Jokainen 18 vuotta naimisissa ollut on läheisriippuvainen. Tuossa ajassa hitsautuu jo niin kovin toiseen kiinni.

[/quote]

No ei siis todellakaan pidä paikkaansa! Urpoja ovat ne naiset ja miehet, jotka heittäytyvät läheisriippuvuuteen. Kyllä jokainen tekee ratkaisunsa ja valintansa ihan itse. Itse aina ollessani parisuhteessa, ei ole tullut mieleenkään ripustautua vain mieheen, vaan elämääni kuulu paljon muutakin.
[/quote]

Kyllähän minunkin elämääni kuuluu paljon, harrastukset ja ystävät.. Luulin vain tämän kestävän että kaikesta voi selvitä. Yhdessä.
Ap