avioliiton loppu. hirveä ahdistus ja pelko

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:29"][quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:14"][quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:11"]Olet läheisriippuvianen ap. Alapa tutustumaan asiaan, varmaan auttaa. [/quote] Jokainen 18 vuotta naimisissa ollut on läheisriippuvainen. Tuossa ajassa hitsautuu jo niin kovin toiseen kiinni. [/quote] joo se ukko on vitun hitsaantunut yhteen. :D [/quote] Vaikka kuulostat ironiselta mutta niin minä luulin etta olemme yhtä, olisimme toistemme Ap

[/quote]

Toista ei voi omistaa. Vain hullu edes yrittää.

Mies voi myös olla hakematta eroa, koska näkee ap:n tuskan ja ajattelee, että antaa ajan vähän kulua ja tunteiden tasoittua. Säälistä siis on vielä matkassa. Tiedän muutaman näin toimineen miehen.

Tunnusta totuus: se avioliitto on nyt mennyttä. Et sinä yksin voi korjata sitä, mitä kaksi muuta on särkenyt. Teitä on nyt siinä liitossa 3, ja ne 2 muuta vetävät kahdestaan köyttä eri suuntaan kuin sinä.

Sen jälkeen hanki elämä, siis OMA. Lopeta se kuolleessa parisuhteessa roikkuminen ja suunnittele uusi tulevaisuus ilman tätä miestä.

Ei tottumus ole ollenkaan hyvä syy pitää kynsin ja hampain kiinni sellaisesta avioliitosta, jossa ei ole enää rakkautta eikä kunnioitusta, tuskin enää edes kiintymystä.

Se että liittoonne pääsi kolmas kertoo ettei kaikki ollut kunnossa. Miehesi päästi hänet sisään, eikä selvästi ole lopettanut suhdetta. Vaurio on liian suuri. Jos tuohon jäätte on se teidän surma - Mies on kanssasi säälistä ja sinä riudut rakkaudettomana.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 12:08"]Kerron Ap sinulle tarinani Koska tunnistan sinussa entisen itseni. Tarina on pitkä koska se on tosi.

Olin naimisissa 23vuotta entisen mieheni kanssa. Suhteemme oli myrskyisä. Ennen oikeaa eroa, vuosia ennen minä halusin erota, tai no, en minä halunnut. Halusin asioiden muuttuvan. Uhkailin erolla.
Selvennykseksi tässä kohtaa että mieheni ja minä rakensimme pala palalta upean paikan missä asuimme. Paikka on miehelle kaikki kaikessa. Erolla uhkailu siis toimi koska ajatuskin että paikkamme olisi vaakalaudalla sai miehessä aina ppaniikin.
Mieheni on komea, siis entinen mieheni, nuorempana ttodella todella komea. Mutta edelleen ikuinen poika. Ei mies. Ei suunnittele asioita etukäteen, ei edes pysty sellaiseen. Ei mitenkään luotettava tai vastuullinen. Kantaa vastuun asioista mitkä ovat hänelle tärkeitä, ensi sijaisia. Ei muuten.

-
Jatkoimme siis yhdessä eloa. Minusta meillä meni hyvi. Kunnes mieheni muuttui kertaheitolla. Syykin selvisi - toinen nainen, itseään puolta nuorempi kaunis 'nainen'. Olin vihainen ja murtunut. Tein kaikkeni että asiat paranisivat. Tapoin itseni.
Viimeinen keino minkä luulin toimivaksi oli erolla uhkailu. Mies ei toiminutkaan kuin ajattelin. Vaan alkoi keskustelemaan erosta. Pelästyin. Olin kauhuossani niinkuin sinäkin AP. Mikään ei auttanut. Hain eroa. Mutta näyttelin. Näyttelin vahvaa
Hymyilin, toivotin miehelleni kaikkea hyvää. Soitin toiselle naiselle ja kerroin että meidän välillämme ei ole pahaa ilmaa. Vaikka oli. Vihasin heitä.

- Vuosi on mennyt. Mies itkee minua takaisin ja 'toinem nainen ' itkee minulle kuinka vaikeaa heillä on.
Arvaa miksi? Nut minä en ole se kuka on este, olen se ketä kaivataan.
Minä taas en enää miestä kaipaa. Olen ehjä
[/quote]

Tykkään!

Ap sun täytyy päästää irti. Ei miestä kiinnosta. Roikut muuten koko loppuelämäsi löyhässä hirressä. Kun nyt eroat, putoat pohjalle, mutta löydät vielä onnen. Joko yksin tai jonkun toisen kanssa.

Ap, monet muutkin ovat selvinneet. Kyllä sinäkin.

Ap mene väestönliiton sivuille. Siellä on paljon hyvää tekstiä erosta selviämiseen!

Tärkeintä on varmaan ymmärtää, että avioliitto on jo ohi. Nyt on vaan edettävä sen mukaan. Perheasiainsovittelusta voit kysellä apua itsellesi.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 13:07"]Se että liittoonne pääsi kolmas kertoo ettei kaikki ollut kunnossa. Miehesi päästi hänet sisään, eikä selvästi ole lopettanut suhdetta. Vaurio on liian suuri. Jos tuohon jäätte on se teidän surma - Mies on kanssasi säälistä ja sinä riudut rakkaudettomana.

[/quote]

Onko aina niin että parisuhde on huono jos siihen tulee kolmas pyörä? Minusta tuntuu että varsinkin miehet saattavat vaan tarttua tilaisuuteen jos sellainen on tarjolla. Siis toki jos lähtee netistä etsimään seuraa niin varmaan silloin näin on, mutta jos vaikka töissä tai harrastuksessa säännöllisesti näkee viehättävää naista ja sitten tulee se kuuluisa pikkujoulu tms., niin siitä se lipsahtaa alkuun. Vai onko aina joku pielessä kotona?

Olen just avioparikurssilla.
Teidän on mentävä pariterapiaan puimaan tuota. Sitten on alettava sen terapeutin tuella yliavoimeksi. Miehesi antaa sun lukea koko ajan puhelintaan ja kaikkia muita viestivälineitä. Kuukausia tai vuosia kestää. Luottamus voi palautua vain näin.
.
Tämä, jos miehesi pystyy siihen sitoutumaan. Ei ole helppoa.

Ei ole aina kotona mikään pielessä jos toinen pettää. Osalle vain ei riitä se yksi nainen/mies vaikka olisi rakkautta, ystävyyttä, lapset ja elämä ok. Pitää vaan saada vielä vähän enemmän...seksiä, jännitystä ja vaihtelua. 

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 13:52"]Olen just avioparikurssilla.
Teidän on mentävä pariterapiaan puimaan tuota. Sitten on alettava sen terapeutin tuella yliavoimeksi. Miehesi antaa sun lukea koko ajan puhelintaan ja kaikkia muita viestivälineitä. Kuukausia tai vuosia kestää. Luottamus voi palautua vain näin.
.
Tämä, jos miehesi pystyy siihen sitoutumaan. Ei ole helppoa.
[/quote]

Minusta kuulostaa ettei Ap:n mies ole sitoutumassa mihinkään

36
Juu, vaikuttaa siltä, ettei se mies ole sitoutumassa mihinkään, mutta sille pitäisi yrittää selvittää, että sen on pakko haluta terapiaan ja sitten tuo kaikki yliavoimuus. Tai sitten ero, jos se ei halua sitoutua. Eihän sitä voi noin irrallaankaan jatkaa. Mutta ero on aina viimeinen vaihtoehto.
.
Pitää saada tyypistä ulos, miksi se käyttäytyy noin.

Ap:lle tekisi todella hyvää käydä jossakin keskustelemassa. Parisuhdeneuvonnan uskon olevan myöhäistä, sillä mies vaikuttaa jo jättäneen suhteen henkisesti. Hän on irrottautunut. Muutama keskustelukerta jonkun eroihin ja perheterapiaan erikoistuneen kanssa voisi auttaa ap:tä pääsemään eteenpäin, ja rohkaistua ottamaan seuraavan askeleen. Eronneille löytyy myös vertaistukea, keskustelu jonkun kanssa joka on saman läpikäynyt voi antaa voimaa.
Eroaminen pitkästä liitosta on kriisin paikka kenelle vain, siitä ei kannatakaan koittaa tehdä helpompaa kuin mitä se on. Hae itsellesi kaikki apu mitä tarvitset, ja anna itsellesi lupa pelätä ja olla heikko. Kun prosessi on lopulta ohi, voit yllättyäkin siitä miten hyvää elämäsi on! Löyhässä hirressä ei kannata roikkua. Voimia!

Jos kumpikaan ei pysty olemaan se lähtevä osapuoli niin joko jatkat nykyiseen tyyliin tai sitten alat elää omaa elämää. Hanki omia harrastuksia, ystäviä ja menoja, älä kysy lupaa niihin älä ilmoittele niistä. mene ja tee niinkuin lystäät. Varaa matka ihan yksin tai ystävän kanssa. Elä kuin sinkku vaikka kotonasi asuukin toinen aikuinen.

Kyllä sielun pohjasta asti raapaisee nämä erotarinat. Mutta kirjoita ylös tuntemuksiasi, sekin auttaa. Ne jututhan voi sitten hävittää myöhemmin tai säästää ja lukea vuosien päästä toisin silmin. Kirjoittaminen on omien sekavien ajatusten jäsentämistä ja itseterapointia.

Itselläkin erosta kokemusta. Elikkä siis meillä oli myös pidempään ollut jo vaikeaa ja itsekin mietin jo aikaisemmin, että olisikohan ero parempi ratkaisu. Mutta en koskaan aivan tosissani. Sitten se päivä tuli, sanoin miehelle että rakastan sinua, mutta vastausta ei kuulunut. Siitä tiesin heti, että nyt on oikeasti tosi kyseessä. Alkoi heti itku paniikki ja keskusteltiin asiasta, mutta ei päästy heti selvyyteen siitä, miten jatkaa. Alle viikossa tästä tuli kuitenkin päätös, että tämä oli nyt tässä. Tuska oli oikeasti aivan käsittämätöntä. Eikä sitä helpottanut sen asian kuuleminen, että miehellä oli jo toinen nainen. Sain sen itse selville eron jälkeen vasta. Peliä oli siis ollut jo suhteen aikana. Tuska oli aivan sietämätöntä. Varsinkin se, että tiesin olevani ainoa, joka erosta kärsii. Miehellä oli jo uusi onni. Sattui niin paljom että en päässyt enää ylös sängystä. Sattui niim paljon, että se oli jo fyysistäkin kipua. Mutta ajan kuluessa alkoi helpottaa ja huomasin, että pystyn taas hengittää ilman kipua. Aloin myös arvostaa asioita ihan uudella tavalla, etenkin itseäni. Ja olin todella helpottunut. Sain jotenkin itseni ihan uudestaan takaisin. Olin elänyt suhteen aikana kuin sumussa. Mä vaan sanon oikeasti: Kyllä se helpottaa, mä lupaan, että kaikki muuttuu vielä paljon paremmaksi. Tulet paljon onnellisemmaksi ja mietit lopuksi, että mitä edes teit tommosen mulkeron kanssa.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:29"]

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:14"][quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:11"]Olet läheisriippuvianen ap. Alapa tutustumaan asiaan, varmaan auttaa. [/quote] Jokainen 18 vuotta naimisissa ollut on läheisriippuvainen. Tuossa ajassa hitsautuu jo niin kovin toiseen kiinni. [/quote] joo se ukko on vitun hitsaantunut yhteen. :D

[/quote]

Kyllä se ukko olisi voinut jo laittaa avioeropaperit vetämään, jos olisi halunnut. Jostain syystä ei ole kuitenkaan tehnyt niin.

[/quote]

Eikö se ole päivän selvää, miksei mies tuossa tilanteessa eroa? Hänhän saa hiihtää kahta latua yhtä aikaa, kun vaimolla ei ole munaa viheltää peliä poikki.

Ap, on sinun asiasi erota tuollaisesta hyväksikäyttäjämiehestä. Jos et sitä tee, hän ei tule koskaan enää kohtelemaan sinua kunnioittavasti. Saisitko ehkä voimaa siitä ajatuksesta, että erottuasi, kun olet taas päässyt jaloillesi ja saanut itsekunnioituksesi takaisin, voitte vielä harkita yhteen palaamista ja suhteenne aloittamista uudestaan, puhtaalta pöydältä ja tasaveroisina ihmisyksilöinä? Eronkaan ei siis tarvitse välttämättä olla lopullinen ratkaisu. Mutta ero teidän täytyy tehdä, jos haluatte vielä joskus päästä tasapainoon keskenänne. Itse veikkaan, että kun olet saanut aikaiseksi erota, et kyllä halua enää harkitakaan moisen niljakkeen ottamista takaisin elämääsi. Huomaat, että olet itsenäinen, vahva ja hyvä ihminen, joka on onnellinen omillaan. Paljon onnellisempi kuin tuollaisessa haavoittavassa ihmissuhteessa.

Ehkä eron yksityiskohdista sopiminen miehesi kanssa on vaikeaa siksi, että miehellehän ei ole tuossa tilanteessa kannattavaa erota. Tällä hetkellä hänellä on aviovaimo ja rakastajatar. Jos eroaisitte, hän menettäisi ainakin toisen (ja monta kertaa tuossa tilanteessa voi se sivusuhdekin kuihtua kokoon, kun sitä ylläpitävää dynamiikkaa ei enää ole). Tietenkään hän ei ole kovin motivoitunut uurastamaan sen eteen, että saatte aikaiseksi erota. Se työ täytyy siis sinun tehdä. Me voimme auttaa sinua alkuun suunnitelmissa, jos kerrot lisää asumisjärjestelyistänne, yhteisestä omaisuudestanne jne. Onko teillä lapsia?

Voimia!

Kiitos kaikille vastauksista.
Ymmärrän että tämä kuulostaa säälittävältä ja luultavasti onkin sitä. Yritin päivällä tuosta taas keskustella ja joo, ei se mies ole oikein innokas jatkamaan mutta ei ole myöskään innolla omaisuutta jakamassa..
Mies oli kyllä samaa mieltä,mitä täälläkin sanottiin,että meillä on ollut ongelmia pitemmän aikaa ja haluamme eri asioita. Tuntui että hän siis vain haluaa sen toisen naisen! Millä oikeudella hän pilasi kaiken? Kaikki mitä rakensimme on murskattu. Ehkä meillä ei kaikki ollut niin hyvin mutta pitikö mennä hölmöilemään..
Mikään puhelimen ratsaaminen ei auta koska mies on taitava piilottamaan jäljet. Kai heillä on joku järjestely että vain mies ottaa yhteyttä kun pystyy. Tosin tuo paljoa minun lähelläni oleile että vaikka olisivat koko ajan yhteyksissä

Ap

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 15:46"][quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:29"]

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:14"][quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:11"]Olet läheisriippuvianen ap. Alapa tutustumaan asiaan, varmaan auttaa. [/quote] Jokainen 18 vuotta naimisissa ollut on läheisriippuvainen. Tuossa ajassa hitsautuu jo niin kovin toiseen kiinni. [/quote] joo se ukko on vitun hitsaantunut yhteen. :D

[/quote]

Kyllä se ukko olisi voinut jo laittaa avioeropaperit vetämään, jos olisi halunnut. Jostain syystä ei ole kuitenkaan tehnyt niin.

[/quote]

Eikö se ole päivän selvää, miksei mies tuossa tilanteessa eroa? Hänhän saa hiihtää kahta latua yhtä aikaa, kun vaimolla ei ole munaa viheltää peliä poikki.

Ap, on sinun asiasi erota tuollaisesta hyväksikäyttäjämiehestä. Jos et sitä tee, hän ei tule koskaan enää kohtelemaan sinua kunnioittavasti. Saisitko ehkä voimaa siitä ajatuksesta, että erottuasi, kun olet taas päässyt jaloillesi ja saanut itsekunnioituksesi takaisin, voitte vielä harkita yhteen palaamista ja suhteenne aloittamista uudestaan, puhtaalta pöydältä ja tasaveroisina ihmisyksilöinä? Eronkaan ei siis tarvitse välttämättä olla lopullinen ratkaisu. Mutta ero teidän täytyy tehdä, jos haluatte vielä joskus päästä tasapainoon keskenänne. Itse veikkaan, että kun olet saanut aikaiseksi erota, et kyllä halua enää harkitakaan moisen niljakkeen ottamista takaisin elämääsi. Huomaat, että olet itsenäinen, vahva ja hyvä ihminen, joka on onnellinen omillaan. Paljon onnellisempi kuin tuollaisessa haavoittavassa ihmissuhteessa.

Ehkä eron yksityiskohdista sopiminen miehesi kanssa on vaikeaa siksi, että miehellehän ei ole tuossa tilanteessa kannattavaa erota. Tällä hetkellä hänellä on aviovaimo ja rakastajatar. Jos eroaisitte, hän menettäisi ainakin toisen (ja monta kertaa tuossa tilanteessa voi se sivusuhdekin kuihtua kokoon, kun sitä ylläpitävää dynamiikkaa ei enää ole). Tietenkään hän ei ole kovin motivoitunut uurastamaan sen eteen, että saatte aikaiseksi erota. Se työ täytyy siis sinun tehdä. Me voimme auttaa sinua alkuun suunnitelmissa, jos kerrot lisää asumisjärjestelyistänne, yhteisestä omaisuudestanne jne. Onko teillä lapsia?

Voimia!
[/quote]

Oi kiitos, sanoistasi huokui jokin vahvuuS.
Ongelmani on ehkä juuri tuo, halusin jonkun toivon tähän, en halua tippua mustaan aukkoon ilman toivoa paremmasta. Mutta jos tästä eroamme ja mies jatkaa elämää uuden kanssa taakseen katsomatta..
Meillä on kaksi lasta, molemmat jo kotoa pois muuttaneita

Ap

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 15:46"]Itselläkin erosta kokemusta. Elikkä siis meillä oli myös pidempään ollut jo vaikeaa ja itsekin mietin jo aikaisemmin, että olisikohan ero parempi ratkaisu. Mutta en koskaan aivan tosissani. Sitten se päivä tuli, sanoin miehelle että rakastan sinua, mutta vastausta ei kuulunut. Siitä tiesin heti, että nyt on oikeasti tosi kyseessä. Alkoi heti itku paniikki ja keskusteltiin asiasta, mutta ei päästy heti selvyyteen siitä, miten jatkaa. Alle viikossa tästä tuli kuitenkin päätös, että tämä oli nyt tässä. Tuska oli oikeasti aivan käsittämätöntä. Eikä sitä helpottanut sen asian kuuleminen, että miehellä oli jo toinen nainen. Sain sen itse selville eron jälkeen vasta. Peliä oli siis ollut jo suhteen aikana. Tuska oli aivan sietämätöntä. Varsinkin se, että tiesin olevani ainoa, joka erosta kärsii. Miehellä oli jo uusi onni. Sattui niin paljom että en päässyt enää ylös sängystä. Sattui niim paljon, että se oli jo fyysistäkin kipua. Mutta ajan kuluessa alkoi helpottaa ja huomasin, että pystyn taas hengittää ilman kipua. Aloin myös arvostaa asioita ihan uudella tavalla, etenkin itseäni. Ja olin todella helpottunut. Sain jotenkin itseni ihan uudestaan takaisin. Olin elänyt suhteen aikana kuin sumussa. Mä vaan sanon oikeasti: Kyllä se helpottaa, mä lupaan, että kaikki muuttuu vielä paljon paremmaksi. Tulet paljon onnellisemmaksi ja mietit lopuksi, että mitä edes teit tommosen mulkeron kanssa.
[/quote]

Tunnen tuskasi.. Olo on kuin halvaantuneella. En jaksa syödä, en edes tunne nälkää, haluan vain nukkua pimeässä. Suihkussa käyminen vaatii jo extraponnisteluja.

Kuinka kauan sinulla meni toipua? Halusiko miehesi erota selkeästi?

Ap