Olen 44-v ja koen että olen tipahtamaisillani nykyajasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä te tädittelijät kuvittelette tietävänne, mitkä nykyajan trendit on niitä, joiden kelkassa on hyvä pysyä? Miksi olette niin varmoja "kehityksen" suunnasta? Digitalisaatiokiihkon rinnalla on myös muita trendejä, juurikin esim. minimalismiin, hidastamiseen ja turhan teknologian ja ärsyketulvan karsimiseen liittyviä sellaisia. Esim. Suurten teknologiayhtiöiden työntekijät, niin entiset kuin nykyiset, ei itse käytä somea, koska tietävät perinpohjin sen olevan paskaa (tästä lisää esim Netflixin The Social Dilemma dokumentissa). On myös ihan tieteellinen fakta, että lähivuosina on suuri todennäköisyys massiivisille aurinkomyrskyille, jotka saattaa yhtäkkiä pistää sähkö- ja tietoverkot alas, niin että on pakko palata teknologiassa about sadan vuoden taa. Tää ei oo mitään foliohattuilua vaan ihan oikea uhka.

Että vetäkää itse pää pois sieltä pöhinäpensaasta ja seuratkaa aikaanne.

Kuka on sanonut, että digitalisaatio on se, jonka kelkassa pitää pysyä? Kyse on siitä, että maailma muuttuu eikä se siitä parane, että "Ennen kaikki oli paremmmin". Taaksepäin tässä ei mennä eikä tädit ole se maailmaa eteenpäin vievä. Aina tulee uusi sukupolbi ja maailman vievät eteenpäin.

Ei me vanhat. Eikä mitään kehitä, jos me jarruna huudamme, että ennen kaikki oli paremmin eikä nykynuorista ole mihinkään.

Mikään muu ei ole varmaa kuin se, että maailma muuttuu.

Miksi täällä hoetaan tota samaa? Sanoin jo aiemmin, että kyse ei ole siitä että "ennen oli kaikki paremmin" eikä varsinkaan että pitäisin nykynuorisoa kauheana.

Toisilla kai on se mielikuva, ehkä lähipiiristään, oikeista periaateänkyröistä, joille kaikki uusi on hapatusta. He eivät kuule ja ymmärrä mitään ajattelevaa kritiikkiäkään aivan toisilta ihmisiltä muuna kuin ennenkaikkioliparemmin-narinana. Siihen päälle tiedostamatonta tai tiedostettuakin naisvihaa, jota tuo tädittely on todellakin, eikä se muuta olekaan.

Tädittelemällä on olevinaan helppoa vaientaa puheet, jotka, mitä? Sisältävät jotain hankalia asioita, joita ei haluta ajatella? Vai mikähän siinä niin nyppii, että ajan ilmiöitä kritisoidaan ja joidenkin asioiden kehityksen suuntaa kyseenalaistetaan. Kaikki kehitys ei automaattisesti etene oikeaan suuntaan, ja lisää hyvinvointia.

Vierailija kirjoitti:

Moni käytännön asia on nykyään paljon paremmin kuin ennen. Se helpottaa ihmisten elämää. Mutta se, mikä kuitenkin on merkitsee enemmän, on heikentynyt. Solidaarisuus, epäitsekkyys, ihmisarvon tunnustaminen muilla kuin pinnallisilla seikoilla. Näiden seikkojen heikentyminen rapauttaa ihmismieltä. Olisiko ennen vanhaan ryhdytty videoimaan kännykällä, kun ihminen on hädässä ja muuta paskaa? Tämä vaan ihan yhtenä esimerkkinä, ei tarvitse juuttua jumiin siihen.

Onko helppous niin tärkeä itseisarvo, että sen varjolla voidaan hyväksyä kaikki muutokset? Vai tuleeko jossain kohdassa sellainen raja vastaan, että helppous kääntyy negatiiviseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni käytännön asia on nykyään paljon paremmin kuin ennen. Se helpottaa ihmisten elämää. Mutta se, mikä kuitenkin on merkitsee enemmän, on heikentynyt. Solidaarisuus, epäitsekkyys, ihmisarvon tunnustaminen muilla kuin pinnallisilla seikoilla. Näiden seikkojen heikentyminen rapauttaa ihmismieltä. Olisiko ennen vanhaan ryhdytty videoimaan kännykällä, kun ihminen on hädässä ja muuta paskaa? Tämä vaan ihan yhtenä esimerkkinä, ei tarvitse juuttua jumiin siihen.

Onko helppous niin tärkeä itseisarvo, että sen varjolla voidaan hyväksyä kaikki muutokset? Vai tuleeko jossain kohdassa sellainen raja vastaan, että helppous kääntyy negatiiviseksi?

Hyvä kysymys! On kääntynyt jo. Helppous laittaa itsestään kuvia nettiin tai pitää ihmisiin yhteyttä, on jo johtanut ihmisten masentumiseen ja jopa itsemurhiin (esim nettikiusaaminen). Se on muokannut myös ihmisten identiteettiä virheelliseen suuntaan, muuttanut kauneuskäsityksiä virheelliseen suuntaan (kuvamuokkaukset) jne.

Olen 40 v. ja pysyn kyllä ajassa kiinni, vaikka en enää käyttäydy kuin teinit. Esim. tutustun uuteen musiikkiin ja seuraan mieluiten uusien tekijöiden taidetta, jotta tiedän, mikä on relevanttia tässä ajassa. Olen kyllä myös suuntautumassa pedagogiseen ammattiin, joten siinä tuo "nuorison ymmärtäminen" on jokseenkin pakollista. Mutta itsekin koen olevani yhä nuori ihminen, en mikään täti. Kumppani on 10 v. nuorempi, enkä näe meissä päälle päin ikäeroa, henkisestikin olemme molemmat samalla aaltopituudella. Eihän suhteessa muuten järkeä olisikaan. Useimmin minä olen se, joka kumppanille selittää vaikka pop-kulttuurin viimeisimpiä koukeroita. Ehkä koenkin itseni nuoreksi, koska olen edelleen utelias maailmalle, jolloin ei tule olo, ettei pysyisi mukana.

Emojien nykymerkityksistä olen tipahtanut osittain pois kartalta, eli siitä huomaan iän vaikutuksen. Ja joskus polviin sattuu enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä te tädittelijät kuvittelette tietävänne, mitkä nykyajan trendit on niitä, joiden kelkassa on hyvä pysyä? Miksi olette niin varmoja "kehityksen" suunnasta? Digitalisaatiokiihkon rinnalla on myös muita trendejä, juurikin esim. minimalismiin, hidastamiseen ja turhan teknologian ja ärsyketulvan karsimiseen liittyviä sellaisia. Esim. Suurten teknologiayhtiöiden työntekijät, niin entiset kuin nykyiset, ei itse käytä somea, koska tietävät perinpohjin sen olevan paskaa (tästä lisää esim Netflixin The Social Dilemma dokumentissa). On myös ihan tieteellinen fakta, että lähivuosina on suuri todennäköisyys massiivisille aurinkomyrskyille, jotka saattaa yhtäkkiä pistää sähkö- ja tietoverkot alas, niin että on pakko palata teknologiassa about sadan vuoden taa. Tää ei oo mitään foliohattuilua vaan ihan oikea uhka.

Että vetäkää itse pää pois sieltä pöhinäpensaasta ja seuratkaa aikaanne.

Kuka on sanonut, että digitalisaatio on se, jonka kelkassa pitää pysyä? Kyse on siitä, että maailma muuttuu eikä se siitä parane, että "Ennen kaikki oli paremmmin". Taaksepäin tässä ei mennä eikä tädit ole se maailmaa eteenpäin vievä. Aina tulee uusi sukupolbi ja maailman vievät eteenpäin.

Ei me vanhat. Eikä mitään kehitä, jos me jarruna huudamme, että ennen kaikki oli paremmin eikä nykynuorista ole mihinkään.

Mikään muu ei ole varmaa kuin se, että maailma muuttuu.

Nyt mielestäni rakennat olkiukkoja.

Olen tuo kenen viestiä lainasit. Oon 28v nainen, joka on yli 5 vuotta sitten vapaaehtoisesti päättänyt elää nykyajan turhia hömpötyksiä seuraamatta. En esim omista mitään älyvehjettä.

Entä jos "kehityksen" jarruksi haluaakin asettua myös nuoret ihmiset? Jos me alle 30-vuotiaatkin näämme, että tää suunta on huono ja järjetön emmekä me ole tätä valinneet? En tiedä ketään ikäistäni joka ei ajattelisi kaihoisasti 90-lukua tai 2000-lukua, AIKAA ENNEN SOMEA ja kaikkea turhaa pöhinäpuhetta.

Tässä aikakaudessa ei ole oikeastaan mitään hyvää, musiikki ja "muoti" on täysin järkyttävää, kinkkurullia trikoissa tai strippibaarin tuotoksia drag queen meikeillä. Somepelleily ja puhelimien turhat lisähärpäkkeet vain naurattavat(olemmehan sukupolvea jotka itseasiassa kasvoivat kehittyvän teknologian mukana, sen mistä oli jotain hyötyäkin) Jokainen aikuinen kyllä tajuaa pysytellä erossa ikiteinien jutuista. Kannattaa keskittyä siihen mikä on tärkeää ja jolla on jotain arvoa eikä siihen mikä on aivopestyjen apinoiden "in" juttu tässä kuussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni käytännön asia on nykyään paljon paremmin kuin ennen. Se helpottaa ihmisten elämää. Mutta se, mikä kuitenkin on merkitsee enemmän, on heikentynyt. Solidaarisuus, epäitsekkyys, ihmisarvon tunnustaminen muilla kuin pinnallisilla seikoilla. Näiden seikkojen heikentyminen rapauttaa ihmismieltä. Olisiko ennen vanhaan ryhdytty videoimaan kännykällä, kun ihminen on hädässä ja muuta paskaa? Tämä vaan ihan yhtenä esimerkkinä, ei tarvitse juuttua jumiin siihen.

Onko helppous niin tärkeä itseisarvo, että sen varjolla voidaan hyväksyä kaikki muutokset? Vai tuleeko jossain kohdassa sellainen raja vastaan, että helppous kääntyy negatiiviseksi?

Juuri näin....Juuuuuri näin! Pidättelin itseäni kirjoittamasta tätä samaa asiaa ja hyvä niin koska joku kirjoitti tämän parempaan muotoon. Tätä helppouden evankeliumia on kailotettu vaikka kuinka paljon, mutta väitän että se on juuri yksi niistä perusprinsiipeistä, jotka ovat aiheuttaneet tämän lamaannuksen, tylsyyden ja näköalattomuuden. Luonnossa erittäin harva asia on helppoa. Kuolleet kalat uivat virran mukana. Eivät nuo päde tuollaisenaan ihmisiin, mutta onhan siinä nyt aivan suora yhtäläisyys vedettävissä sen suhteen, miten helppoja asiat ovat ja kuinka ihminen laiskistuu henkisesti ja fyysisesti. Ja se polku ei lopu yhteen kohtaan vaan jatkuu ja jatkuu...

Aivan sama kuin itseisarvoina olisivat "muutos" tai "kehitys". Eivät ne ole. Ihminen on helppouden kautta ulkoistanut itsensä yhteiskunnasta.

Olien 51, ja monissa asioissa esim. tasa-arvo ja gender hommissa selvästi pudonnut kelkasta, kun mun mielestä edes osan vouhkaista pitäisi perustua tosiasioihin, eikä yleiseen säätöön. toisaalta en mä nuorenakaan tajunnut kettutyttöjä tai feministejä.

Mä olen itse sitä mieltä, että nykynuoret on monella tapaa selvästi kunnollisempia kuin ainakaan minä ja kaveripiirini. Eihän ne edes ryyppää. Jonkun verran huumeita tullut tilalle, mutta harva nuori tuolla keskikalja kassin kanssa kuljeskelee ympäriinsä. Olen myös sitä mieltä, että me olemme vanhempina täysin epäonnistuneet paremman ja turvallisemman maailman luomisessa lapsillemme, vaan tuo todellisuus, jossa maailma loppuu viimeistään ylihuomenna ilmastonmuutos jne takia, varmasti masentaa ja vie tulevaisuuden uskoa.

Eli ihan mielelläni olenkin tippunut kelkasta, enkä aloittamassa elämää nyt. Enhän jaksa edes kuunnella sukulaistyttöjen juttuja jostain eheytyshoidoista.

Vierailija kirjoitti:

Olen 40 v. ja pysyn kyllä ajassa kiinni, vaikka en enää käyttäydy kuin teinit. Esim. tutustun uuteen musiikkiin ja seuraan mieluiten uusien tekijöiden taidetta, jotta tiedän, mikä on relevanttia tässä ajassa. Olen kyllä myös suuntautumassa pedagogiseen ammattiin, joten siinä tuo "nuorison ymmärtäminen" on jokseenkin pakollista. Mutta itsekin koen olevani yhä nuori ihminen, en mikään täti. Kumppani on 10 v. nuorempi, enkä näe meissä päälle päin ikäeroa, henkisestikin olemme molemmat samalla aaltopituudella. Eihän suhteessa muuten järkeä olisikaan. Useimmin minä olen se, joka kumppanille selittää vaikka pop-kulttuurin viimeisimpiä koukeroita. Ehkä koenkin itseni nuoreksi, koska olen edelleen utelias maailmalle, jolloin ei tule olo, ettei pysyisi mukana.

Emojien nykymerkityksistä olen tipahtanut osittain pois kartalta, eli siitä huomaan iän vaikutuksen. Ja joskus polviin sattuu enemmän. 

Asiallinen kirjoitus. Osaatko sanoa, mitkä ovat ne asiat konkreettisesti, joista nautit nykyaikana? En tarkoita mitään tyyliin "hiihtämistä" tai "matkustamista", koska kaikkia noita on voinut tehdä ennenkin, sillä erolla että jos menit Eurooppaan niin se oli 20 vuotta sitten vielä enemmän Eurooppa. Mutta noin yleisesti. Pidätkö nykymusiikista? Nykyelokuvista? Nykyautoista? Nykyisestä keskusteluilmapiiristä somessa tai tästä sensuroinnista jne jne? Tämä kiinnostaisi kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni käytännön asia on nykyään paljon paremmin kuin ennen. Se helpottaa ihmisten elämää. Mutta se, mikä kuitenkin on merkitsee enemmän, on heikentynyt. Solidaarisuus, epäitsekkyys, ihmisarvon tunnustaminen muilla kuin pinnallisilla seikoilla. Näiden seikkojen heikentyminen rapauttaa ihmismieltä. Olisiko ennen vanhaan ryhdytty videoimaan kännykällä, kun ihminen on hädässä ja muuta paskaa? Tämä vaan ihan yhtenä esimerkkinä, ei tarvitse juuttua jumiin siihen.

Onko helppous niin tärkeä itseisarvo, että sen varjolla voidaan hyväksyä kaikki muutokset? Vai tuleeko jossain kohdassa sellainen raja vastaan, että helppous kääntyy negatiiviseksi?

Juuri näin....Juuuuuri näin! Pidättelin itseäni kirjoittamasta tätä samaa asiaa ja hyvä niin koska joku kirjoitti tämän parempaan muotoon. Tätä helppouden evankeliumia on kailotettu vaikka kuinka paljon, mutta väitän että se on juuri yksi niistä perusprinsiipeistä, jotka ovat aiheuttaneet tämän lamaannuksen, tylsyyden ja näköalattomuuden. Luonnossa erittäin harva asia on helppoa. Kuolleet kalat uivat virran mukana. Eivät nuo päde tuollaisenaan ihmisiin, mutta onhan siinä nyt aivan suora yhtäläisyys vedettävissä sen suhteen, miten helppoja asiat ovat ja kuinka ihminen laiskistuu henkisesti ja fyysisesti. Ja se polku ei lopu yhteen kohtaan vaan jatkuu ja jatkuu...

Aivan sama kuin itseisarvoina olisivat "muutos" tai "kehitys". Eivät ne ole. Ihminen on helppouden kautta ulkoistanut itsensä yhteiskunnasta.

Niinpä!! Me ollaan taannuttu. Aivojen palkitsemisjärjestelmä on mennyt sekaisin, kun ei saada dopamiinia enää arjen askareista ja niissä onnistumisista. Kaikki tulee valmiina ja suurin osa "työstä" on merkityksellistä turhaa paskaa. Ihminen tarvitsee merkitystä elämäänsä. Kun kaikki tulee valmiina ja kirjaimellisesti nappia painamalla suoraan kotiovelle, ihmiset täyttää sitten elämäänsä ja turhautuneisuuttaan hakemalla dopamiinipotkuja jatkuvasta viihteestä, somefeedistä, päihteistä, pornosta, uusista tinder-mätseistä, shoppailusta, pelaamisesta jne. Menee hirveästi ihmisten omia resursseja ja luonnonvaroja, jotta meille olisi mahdollista tarjota kaikki se "täyte", jolla liian helpon elämän tyhjyyttä paikataan. Tää aika luo addiktioita.

Tää aika on tosi vieraannuttavaa. Me vieraannutaan omasta ruumiillisuudesta. Me vieraannutaan ympäristöstämme ja toisistamme. Me vieraannutaan jopa itsestämme, kun joka hetki pitää vastaanottaa ärsykkeitä ja somefeediä eikä osata olla enää omien ajatusten ja tunteiden kanssa. Täytetään pää ajatuksista joita ei olla itse ajateltu, omaksutaan joku ryhmäidentiteetti unohtaen kuka oikeasti itse on jne.

Kaikki tulee valmiina eikä mitään tarvi tehdä tai ajatella itse. Jokaista vaikeaa asiaa tai olotilaa voi paeta johonkin.

Sit jotkut odottaa muna pystyssä et tulis sota jotta vois ees hetken tuntea olevansa elossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni käytännön asia on nykyään paljon paremmin kuin ennen. Se helpottaa ihmisten elämää. Mutta se, mikä kuitenkin on merkitsee enemmän, on heikentynyt. Solidaarisuus, epäitsekkyys, ihmisarvon tunnustaminen muilla kuin pinnallisilla seikoilla. Näiden seikkojen heikentyminen rapauttaa ihmismieltä. Olisiko ennen vanhaan ryhdytty videoimaan kännykällä, kun ihminen on hädässä ja muuta paskaa? Tämä vaan ihan yhtenä esimerkkinä, ei tarvitse juuttua jumiin siihen.

Onko helppous niin tärkeä itseisarvo, että sen varjolla voidaan hyväksyä kaikki muutokset? Vai tuleeko jossain kohdassa sellainen raja vastaan, että helppous kääntyy negatiiviseksi?

Juuri näin....Juuuuuri näin! Pidättelin itseäni kirjoittamasta tätä samaa asiaa ja hyvä niin koska joku kirjoitti tämän parempaan muotoon. Tätä helppouden evankeliumia on kailotettu vaikka kuinka paljon, mutta väitän että se on juuri yksi niistä perusprinsiipeistä, jotka ovat aiheuttaneet tämän lamaannuksen, tylsyyden ja näköalattomuuden. Luonnossa erittäin harva asia on helppoa. Kuolleet kalat uivat virran mukana. Eivät nuo päde tuollaisenaan ihmisiin, mutta onhan siinä nyt aivan suora yhtäläisyys vedettävissä sen suhteen, miten helppoja asiat ovat ja kuinka ihminen laiskistuu henkisesti ja fyysisesti. Ja se polku ei lopu yhteen kohtaan vaan jatkuu ja jatkuu...

Aivan sama kuin itseisarvoina olisivat "muutos" tai "kehitys". Eivät ne ole. Ihminen on helppouden kautta ulkoistanut itsensä yhteiskunnasta.

Niinpä!! Me ollaan taannuttu. Aivojen palkitsemisjärjestelmä on mennyt sekaisin, kun ei saada dopamiinia enää arjen askareista ja niissä onnistumisista. Kaikki tulee valmiina ja suurin osa "työstä" on merkityksellistä turhaa paskaa. Ihminen tarvitsee merkitystä elämäänsä. Kun kaikki tulee valmiina ja kirjaimellisesti nappia painamalla suoraan kotiovelle, ihmiset täyttää sitten elämäänsä ja turhautuneisuuttaan hakemalla dopamiinipotkuja jatkuvasta viihteestä, somefeedistä, päihteistä, pornosta, uusista tinder-mätseistä, shoppailusta, pelaamisesta jne. Menee hirveästi ihmisten omia resursseja ja luonnonvaroja, jotta meille olisi mahdollista tarjota kaikki se "täyte", jolla liian helpon elämän tyhjyyttä paikataan. Tää aika luo addiktioita.

Tää aika on tosi vieraannuttavaa. Me vieraannutaan omasta ruumiillisuudesta. Me vieraannutaan ympäristöstämme ja toisistamme. Me vieraannutaan jopa itsestämme, kun joka hetki pitää vastaanottaa ärsykkeitä ja somefeediä eikä osata olla enää omien ajatusten ja tunteiden kanssa. Täytetään pää ajatuksista joita ei olla itse ajateltu, omaksutaan joku ryhmäidentiteetti unohtaen kuka oikeasti itse on jne.

Kaikki tulee valmiina eikä mitään tarvi tehdä tai ajatella itse. Jokaista vaikeaa asiaa tai olotilaa voi paeta johonkin.

Sit jotkut odottaa muna pystyssä et tulis sota jotta vois ees hetken tuntea olevansa elossa.

ja piti siis kirjottaa tietty et suurin osa työstä on MERKITYKSETÖNTÄ paskaa eikä merkityksellistä paskaa :D

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys! On kääntynyt jo. Helppous laittaa itsestään kuvia nettiin tai pitää ihmisiin yhteyttä, on jo johtanut ihmisten masentumiseen ja jopa itsemurhiin (esim nettikiusaaminen). Se on muokannut myös ihmisten identiteettiä virheelliseen suuntaan, muuttanut kauneuskäsityksiä virheelliseen suuntaan (kuvamuokkaukset) jne.

Ja sellainenkin asia kuin työn tekeminen asioiden eteen on vähän niin kuin väistymässä, kun totutaan siihen että kaikki saadaan helposti ja ilmaiseksi, ja monesti mistään ei nykyään tule lapsuudessa ja nuoruudessa sanktioita. Jos puhelin menee rikki tai teini hajottaa jopa tahallaan, niin vanhemmat ostavat uuden. Töihin ei tarvitse mennä, kun tuet juoksevat ja välivuodenkin voi pitää ennen opiskeluita, kun vanhemmat ja yhteiskunta kustantavat. Aina joku muu kantaa vastuuta ja se on sitä nykyajan väärää "helppoutta".

Aika on käynyt pinnalliseksi, turhat asiat ovat koko ajan eniten huomion  kohteena, esim. ns.  some-vaikuttajat ovat useimmiten ihmisiä, joilla ei ole mitään kiinnostavia ajatuksia, vaan ovat vain mainostajia.  Heillä ei ole koulutusta eikä sivistystä, mutta silti nuorisomme seuraa juuri heitä.

Viihteessä melua, huonoa tv-viihdettä, alkeellista musiikkia, suoratoistopalvelujen woke-hengessä tehtyjä "opettavaisia"  amerikkalaisia sarjafilmejä..Seis, maailma, tahdon ulos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä te tädittelijät kuvittelette tietävänne, mitkä nykyajan trendit on niitä, joiden kelkassa on hyvä pysyä? Miksi olette niin varmoja "kehityksen" suunnasta? Digitalisaatiokiihkon rinnalla on myös muita trendejä, juurikin esim. minimalismiin, hidastamiseen ja turhan teknologian ja ärsyketulvan karsimiseen liittyviä sellaisia. Esim. Suurten teknologiayhtiöiden työntekijät, niin entiset kuin nykyiset, ei itse käytä somea, koska tietävät perinpohjin sen olevan paskaa (tästä lisää esim Netflixin The Social Dilemma dokumentissa). On myös ihan tieteellinen fakta, että lähivuosina on suuri todennäköisyys massiivisille aurinkomyrskyille, jotka saattaa yhtäkkiä pistää sähkö- ja tietoverkot alas, niin että on pakko palata teknologiassa about sadan vuoden taa. Tää ei oo mitään foliohattuilua vaan ihan oikea uhka.

Että vetäkää itse pää pois sieltä pöhinäpensaasta ja seuratkaa aikaanne.

Kuka on sanonut, että digitalisaatio on se, jonka kelkassa pitää pysyä? Kyse on siitä, että maailma muuttuu eikä se siitä parane, että "Ennen kaikki oli paremmmin". Taaksepäin tässä ei mennä eikä tädit ole se maailmaa eteenpäin vievä. Aina tulee uusi sukupolbi ja maailman vievät eteenpäin.

Ei me vanhat. Eikä mitään kehitä, jos me jarruna huudamme, että ennen kaikki oli paremmin eikä nykynuorista ole mihinkään.

Mikään muu ei ole varmaa kuin se, että maailma muuttuu.

Nyt mielestäni rakennat olkiukkoja.

Olen tuo kenen viestiä lainasit. Oon 28v nainen, joka on yli 5 vuotta sitten vapaaehtoisesti päättänyt elää nykyajan turhia hömpötyksiä seuraamatta. En esim omista mitään älyvehjettä.

Entä jos "kehityksen" jarruksi haluaakin asettua myös nuoret ihmiset? Jos me alle 30-vuotiaatkin näämme, että tää suunta on huono ja järjetön emmekä me ole tätä valinneet? En tiedä ketään ikäistäni joka ei ajattelisi kaihoisasti 90-lukua tai 2000-lukua, AIKAA ENNEN SOMEA ja kaikkea turhaa pöhinäpuhetta.

Sinun mallisi on myös nykyajan trendi. Varmaan paljon nykyään on erilaisia ei materialistisia suuntauksia. Se on sitä kehitystä.

Se haikailu menneille vuosikymmenille on sensjaan turhaa. Haikailet johonkin, mitä ei ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä te tädittelijät kuvittelette tietävänne, mitkä nykyajan trendit on niitä, joiden kelkassa on hyvä pysyä? Miksi olette niin varmoja "kehityksen" suunnasta? Digitalisaatiokiihkon rinnalla on myös muita trendejä, juurikin esim. minimalismiin, hidastamiseen ja turhan teknologian ja ärsyketulvan karsimiseen liittyviä sellaisia. Esim. Suurten teknologiayhtiöiden työntekijät, niin entiset kuin nykyiset, ei itse käytä somea, koska tietävät perinpohjin sen olevan paskaa (tästä lisää esim Netflixin The Social Dilemma dokumentissa). On myös ihan tieteellinen fakta, että lähivuosina on suuri todennäköisyys massiivisille aurinkomyrskyille, jotka saattaa yhtäkkiä pistää sähkö- ja tietoverkot alas, niin että on pakko palata teknologiassa about sadan vuoden taa. Tää ei oo mitään foliohattuilua vaan ihan oikea uhka.

Että vetäkää itse pää pois sieltä pöhinäpensaasta ja seuratkaa aikaanne.

Kuka on sanonut, että digitalisaatio on se, jonka kelkassa pitää pysyä? Kyse on siitä, että maailma muuttuu eikä se siitä parane, että "Ennen kaikki oli paremmmin". Taaksepäin tässä ei mennä eikä tädit ole se maailmaa eteenpäin vievä. Aina tulee uusi sukupolbi ja maailman vievät eteenpäin.

Ei me vanhat. Eikä mitään kehitä, jos me jarruna huudamme, että ennen kaikki oli paremmin eikä nykynuorista ole mihinkään.

Mikään muu ei ole varmaa kuin se, että maailma muuttuu.

Miksi täällä hoetaan tota samaa? Sanoin jo aiemmin, että kyse ei ole siitä että "ennen oli kaikki paremmin" eikä varsinkaan että pitäisin nykynuorisoa kauheana.

Toisilla kai on se mielikuva, ehkä lähipiiristään, oikeista periaateänkyröistä, joille kaikki uusi on hapatusta. He eivät kuule ja ymmärrä mitään ajattelevaa kritiikkiäkään aivan toisilta ihmisiltä muuna kuin ennenkaikkioliparemmin-narinana. Siihen päälle tiedostamatonta tai tiedostettuakin naisvihaa, jota tuo tädittely on todellakin, eikä se muuta olekaan.

Tädittelemällä on olevinaan helppoa vaientaa puheet, jotka, mitä? Sisältävät jotain hankalia asioita, joita ei haluta ajatella? Vai mikähän siinä niin nyppii, että ajan ilmiöitä kritisoidaan ja joidenkin asioiden kehityksen suuntaa kyseenalaistetaan. Kaikki kehitys ei automaattisesti etene oikeaan suuntaan, ja lisää hyvinvointia.

Täti voi yhtä hyvin olla Setä. Aika usein onkin. Kukkahattutäti on yksi alahaara näistä tädeistä. Sormi pystyssä saarnaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä te tädittelijät kuvittelette tietävänne, mitkä nykyajan trendit on niitä, joiden kelkassa on hyvä pysyä? Miksi olette niin varmoja "kehityksen" suunnasta? Digitalisaatiokiihkon rinnalla on myös muita trendejä, juurikin esim. minimalismiin, hidastamiseen ja turhan teknologian ja ärsyketulvan karsimiseen liittyviä sellaisia. Esim. Suurten teknologiayhtiöiden työntekijät, niin entiset kuin nykyiset, ei itse käytä somea, koska tietävät perinpohjin sen olevan paskaa (tästä lisää esim Netflixin The Social Dilemma dokumentissa). On myös ihan tieteellinen fakta, että lähivuosina on suuri todennäköisyys massiivisille aurinkomyrskyille, jotka saattaa yhtäkkiä pistää sähkö- ja tietoverkot alas, niin että on pakko palata teknologiassa about sadan vuoden taa. Tää ei oo mitään foliohattuilua vaan ihan oikea uhka.

Että vetäkää itse pää pois sieltä pöhinäpensaasta ja seuratkaa aikaanne.

Kuka on sanonut, että digitalisaatio on se, jonka kelkassa pitää pysyä? Kyse on siitä, että maailma muuttuu eikä se siitä parane, että "Ennen kaikki oli paremmmin". Taaksepäin tässä ei mennä eikä tädit ole se maailmaa eteenpäin vievä. Aina tulee uusi sukupolbi ja maailman vievät eteenpäin.

Ei me vanhat. Eikä mitään kehitä, jos me jarruna huudamme, että ennen kaikki oli paremmin eikä nykynuorista ole mihinkään.

Mikään muu ei ole varmaa kuin se, että maailma muuttuu.

Nyt mielestäni rakennat olkiukkoja.

Olen tuo kenen viestiä lainasit. Oon 28v nainen, joka on yli 5 vuotta sitten vapaaehtoisesti päättänyt elää nykyajan turhia hömpötyksiä seuraamatta. En esim omista mitään älyvehjettä.

Entä jos "kehityksen" jarruksi haluaakin asettua myös nuoret ihmiset? Jos me alle 30-vuotiaatkin näämme, että tää suunta on huono ja järjetön emmekä me ole tätä valinneet? En tiedä ketään ikäistäni joka ei ajattelisi kaihoisasti 90-lukua tai 2000-lukua, AIKAA ENNEN SOMEA ja kaikkea turhaa pöhinäpuhetta.

Sinun mallisi on myös nykyajan trendi. Varmaan paljon nykyään on erilaisia ei materialistisia suuntauksia. Se on sitä kehitystä.

Se haikailu menneille vuosikymmenille on sensjaan turhaa. Haikailet johonkin, mitä ei ole olemassakaan.

Kai sitä voi haikailla jotain asioita jotka joskus aiemmin ovat olleet paremmin/toimivampia? Ei se, että näkee jossain aiheessa kehityksen menneen huonompaan suuntaan, tarkoita sitä, että tahtoisi kaikissa asioissa palata ajassa taaksepäin tai jumahtaa johonkin mahdottomaan staattisuuteen, kuten jotkut nämä tädittelijät tuntuu olettavan. Ihmisen on mahdollista oppia virheistä ja tajuta, että ehkä jotkut hommat toimikin entisellä mallilla paremmin eikä uudistukset uudistusten takia vie aina kohti jotain parempaa. Hyvänä esimerkkinä vaikka monet koulumaailman uudistukset, jotka sekä oppilaiden että opettajien mielestä ovat vaan haitanneet niin oppimista kuin opettamistakin.

Tai sit vaikka joku ilmastonmuutoksen hidastaminen. Mitä jos parhaita tuloksia ei saakaan uudesta teknologiasta vaan siitä, et nimenomaan luovutaan monista uusista asioista ja palataan vanhoihin tapoihin? Esim et vegaanisen valmisruoan valikoiman kasvamisen sijaan useammat ihmiset ottaiskin vaik pari kanaa ja alkaisivat kasvattaa takapihallaan tai naapurustossaan papuja? Mut eihän se varmaan käy, koska sit ihmiset ostais vähemmän eikä enemmän eikä talous kasvais.

Oma filosofiani on se, että pysyttelen kartalla siitä, mitä tapahtuu, mutta osallistun vain asioihin, jotka itseäni kiinnostavat. Esimerkiksi tiedän kyllä, mikä on TikTok ja minulla on tilikin, koska halusin tietää mikä juttu se on. En kuitenkaan käytä sitä, koska se ei kiinnosta enkä koe sitä hyödylliseksi. Sama esimerkiksi kryptovaluuttojen kanssa jne.

Täytän ens kuussa vasta 28 ja tunnen myös samoin. Varsinkin nykyteinien massamuoti on jo hyvin erilaista kun mun teinivuosien aikana, kun somen suosio alkoi vasta nousemaan. Nykyajan teinit on kyllä saaneet someinspiraatioita meiltä 90-luvulla syntyneiltä "sometähdiltä" tosi paljon, enkä todellakaan samaistu niidenkään elämään. En tajua ollenkaan tätä oman pärstän ja jokaikisen tekemänsä asian postaamista someen, kun maailmassa on paljon mielenkiintoisempia kun asioita kuin jonkun oman pärstän esitteleminen. Onneks en oo nykyajan teini. Sama pätee myös meihin nuoriin aikuisiin ja vanhempiikin. Facebookissakin lähinnä mun eri euroviisuryhmien kautta tulleet ulkomaalaiset "kaverit" vaan jakaa samoja juttuja joka ikinen päivä Facebookiin eli omien pärstiensä kuvia eri ympäristöissä ja luulevat, että kaikki muka tykkäävät niistä. Pliis keksikää jo jotain uutta sisältöä elämiinne ja someihinne. Kaipaan todellakin sitä aikaa, kun kameroilla kuvattiin lähinnä vain maisemia eikä omaa pärstää. Itse en oo pian julkaissut enää mitään henkilökohtaisia julkaisuja Facebookissa 4 vuoteen ja tää on ollu ihanan vapauttavaa!<3 Instagramiinkin julkaisen vain mun omapiirtämien kuntavaakunoiden kuvia enkä yhtään mitään muuta.

Tää mun yleinen uiminen vastavirtaan valtavirran kanssa johtuu toki diagnosoidusta aspergerista, mutta somen ja oikean elämän kautta saamani kuvan ansiosta voin todeta, ettei kyllä neurotyypillisetkään ihmiset kulje ihan täysillä tässä maailmassa. Aina kun meitä aspergereita pidetään outoina. Voisin pitää kyllä sometauon tänä vuonna kun mua ei kiinnosta siellä enää mikään muu lähinnä kuin euroviisu-uutiset. Jatkuvat selfien näpsimiset someen kertovat mulle ihmisen pinnallisuudesta ja narsismista eikä mistään muusta. Sori.

Tän nykyteknologian kehityksestä oon myös samaa mieltä ja oon vähän pyöritellyt näin yliopisto-opiskelijana silmiä, kun lähiopetuksen aikaan oon nähny joidenkin kirjoittavan luennoilla kyseisen luennon muistiinpanot kannettavalle. On se toki ympäristöystävällistä ja blaa blaa, mutta itse kirjotan ne aina vihkoon ihan lyijykynällä edelleen. Nykyteknologia on tehnyt ihmisistä laiskoja, vaikka siis itsekin pelaan tietokonepelejä aika ahkerasti, etten voi tässä asiassa leikkiä mitään puhtaista pulmusta. Silti mua kiinnostaa myös ihan reaalimaailman jutut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni käytännön asia on nykyään paljon paremmin kuin ennen. Se helpottaa ihmisten elämää. Mutta se, mikä kuitenkin on merkitsee enemmän, on heikentynyt. Solidaarisuus, epäitsekkyys, ihmisarvon tunnustaminen muilla kuin pinnallisilla seikoilla. Näiden seikkojen heikentyminen rapauttaa ihmismieltä. Olisiko ennen vanhaan ryhdytty videoimaan kännykällä, kun ihminen on hädässä ja muuta paskaa? Tämä vaan ihan yhtenä esimerkkinä, ei tarvitse juuttua jumiin siihen.

Onko helppous niin tärkeä itseisarvo, että sen varjolla voidaan hyväksyä kaikki muutokset? Vai tuleeko jossain kohdassa sellainen raja vastaan, että helppous kääntyy negatiiviseksi?

Juuri näin....Juuuuuri näin! Pidättelin itseäni kirjoittamasta tätä samaa asiaa ja hyvä niin koska joku kirjoitti tämän parempaan muotoon. Tätä helppouden evankeliumia on kailotettu vaikka kuinka paljon, mutta väitän että se on juuri yksi niistä perusprinsiipeistä, jotka ovat aiheuttaneet tämän lamaannuksen, tylsyyden ja näköalattomuuden. Luonnossa erittäin harva asia on helppoa. Kuolleet kalat uivat virran mukana. Eivät nuo päde tuollaisenaan ihmisiin, mutta onhan siinä nyt aivan suora yhtäläisyys vedettävissä sen suhteen, miten helppoja asiat ovat ja kuinka ihminen laiskistuu henkisesti ja fyysisesti. Ja se polku ei lopu yhteen kohtaan vaan jatkuu ja jatkuu...

Aivan sama kuin itseisarvoina olisivat "muutos" tai "kehitys". Eivät ne ole. Ihminen on helppouden kautta ulkoistanut itsensä yhteiskunnasta.

Kysymys kuuluu onko luetteloimasi asiat totta. Mielestäni ei ole. Nykyaika tunnustaa yhä enemmän ihmisarvon. En näe muitakaan kohtia oikeina.

Aina on ollut ihmisiä, jotka poistuvat yhteiskunnasta, hakevat luonnon keskeltä erakkona itseään ja totuutta.

Muutenkin tuo purkauksesi voisi olla 60-luvulta, jolloin alettiin käyttää enemmän koneita. Tai jopa 20-luvulta tai 1800-luvulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni käytännön asia on nykyään paljon paremmin kuin ennen. Se helpottaa ihmisten elämää. Mutta se, mikä kuitenkin on merkitsee enemmän, on heikentynyt. Solidaarisuus, epäitsekkyys, ihmisarvon tunnustaminen muilla kuin pinnallisilla seikoilla. Näiden seikkojen heikentyminen rapauttaa ihmismieltä. Olisiko ennen vanhaan ryhdytty videoimaan kännykällä, kun ihminen on hädässä ja muuta paskaa? Tämä vaan ihan yhtenä esimerkkinä, ei tarvitse juuttua jumiin siihen.

Onko helppous niin tärkeä itseisarvo, että sen varjolla voidaan hyväksyä kaikki muutokset? Vai tuleeko jossain kohdassa sellainen raja vastaan, että helppous kääntyy negatiiviseksi?

Hyvä kysymys! On kääntynyt jo. Helppous laittaa itsestään kuvia nettiin tai pitää ihmisiin yhteyttä, on jo johtanut ihmisten masentumiseen ja jopa itsemurhiin (esim nettikiusaaminen). Se on muokannut myös ihmisten identiteettiä virheelliseen suuntaan, muuttanut kauneuskäsityksiä virheelliseen suuntaan (kuvamuokkaukset) jne.

1996 oli ennätys vuosi itsemurhista. Eikä kiusaaminenkaan ole lisääntynyt, päinvastoin. Ei myöskään yksinäisyys tai masennus. Eikä helppous todellakaan ole tämän syynä.

Eipä kauneuskäsityskään ole nyt ollenkaan pahimmillaan!