Lue keskustelun säännöt.
Olen 44-v ja koen että olen tipahtamaisillani nykyajasta
En jaksa koko ajan opetella uutta, uusia nykyajan sanoja ja termejä. En jaksa työelämän vaatimuksia ja tuntuu että aika menee liian kovaa ohi ja mä haluaisin vain olla rauhassa ja hissutella eteenpäin omaan tahtiini.
Miten te muut mun ikäiset, jaksatteko pysyä "aallon harjalla"?
Kommentit (953)
Täytän 40 tänä vuonna. Viimeiset 10 vuotta ovat tuntuneet absurdeilta, nykyaika on syvältä kaikin muin puolin kuin lääketieteen kehityksen kannalta. Lähes kaikki muu uusi on puhtaasti haitallista. En halua mukaan tähän kaikkeen, varsinkaan en ala käyttää tuota Orwellilaista uuskieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytän ens kuussa vasta 28 ja tunnen myös samoin. Varsinkin nykyteinien massamuoti on jo hyvin erilaista kun mun teinivuosien aikana, kun somen suosio alkoi vasta nousemaan. Nykyajan teinit on kyllä saaneet someinspiraatioita meiltä 90-luvulla syntyneiltä "sometähdiltä" tosi paljon, enkä todellakaan samaistu niidenkään elämään. En tajua ollenkaan tätä oman pärstän ja jokaikisen tekemänsä asian postaamista someen, kun maailmassa on paljon mielenkiintoisempia kun asioita kuin jonkun oman pärstän esitteleminen. Onneks en oo nykyajan teini. Sama pätee myös meihin nuoriin aikuisiin ja vanhempiikin. Facebookissakin lähinnä mun eri euroviisuryhmien kautta tulleet ulkomaalaiset "kaverit" vaan jakaa samoja juttuja joka ikinen päivä Facebookiin eli omien pärstiensä kuvia eri ympäristöissä ja luulevat, että kaikki muka tykkäävät niistä. Pliis keksikää jo jotain uutta sisältöä elämiinne ja someihinne. Kaipaan todellakin sitä aikaa, kun kameroilla kuvattiin lähinnä vain maisemia eikä omaa pärstää. Itse en oo pian julkaissut enää mitään henkilökohtaisia julkaisuja Facebookissa 4 vuoteen ja tää on ollu ihanan vapauttavaa!<3 Instagramiinkin julkaisen vain mun omapiirtämien kuntavaakunoiden kuvia enkä yhtään mitään muuta.
Tää mun yleinen uiminen vastavirtaan valtavirran kanssa johtuu toki diagnosoidusta aspergerista, mutta somen ja oikean elämän kautta saamani kuvan ansiosta voin todeta, ettei kyllä neurotyypillisetkään ihmiset kulje ihan täysillä tässä maailmassa. Aina kun meitä aspergereita pidetään outoina. Voisin pitää kyllä sometauon tänä vuonna kun mua ei kiinnosta siellä enää mikään muu lähinnä kuin euroviisu-uutiset. Jatkuvat selfien näpsimiset someen kertovat mulle ihmisen pinnallisuudesta ja narsismista eikä mistään muusta. Sori.
Tän nykyteknologian kehityksestä oon myös samaa mieltä ja oon vähän pyöritellyt näin yliopisto-opiskelijana silmiä, kun lähiopetuksen aikaan oon nähny joidenkin kirjoittavan luennoilla kyseisen luennon muistiinpanot kannettavalle. On se toki ympäristöystävällistä ja blaa blaa, mutta itse kirjotan ne aina vihkoon ihan lyijykynällä edelleen. Nykyteknologia on tehnyt ihmisistä laiskoja, vaikka siis itsekin pelaan tietokonepelejä aika ahkerasti, etten voi tässä asiassa leikkiä mitään puhtaista pulmusta. Silti mua kiinnostaa myös ihan reaalimaailman jutut.Ei nuoret ole lainkaan kuvaamasi kaltaisia. Nuorimmat ei käytä fb lainkaan. Nuo itseään kuvaavat ovat hyvin pieni ryhmä. Kuten nämä kojujulkkistyypitkin vanhemmissa ikäpolvissa. Kukaan ei odota sinulta suomen kautta yhtään mitään.
Miksi ei saisi tehdä läppärillä muistiinpanoja, jos haluaa? Onko tämä sitä laiskuutta, vai mikä?
Oman kokemukseni mukaan nuoret ovat hyvinkin kiinni maailmassa. Fiksuja, asiallisia, hyvät arvot, liikaakin kiinni reaalimaailmassa. Minulla on paljon kokemusta nuorista työn kautta ja perheessä. Koskaan ei ole ollut näin fiksuja nuoria!
Saa toki tehdä läppärillä muistiinpanoja jos haluaa. Itse oon vain enemmän sen perinteisemmän linjan kannalla. Muuten nykyään pääosa opiskelujutuista tapahtuu nykyään tietoteknologian kautta. Omassa lähipiirissäni on vain näitä pärstäesittelijöitä, vaikka onneks heiltäkin löytyy löytyy sentään jotain järkevyyttä päästä, kuten mun äidiltä. Omasta fuksiryhmästäni vain tuntuu löytyvän näitä massan mukana menijöitä, jotka ovat liittyneet someen jakamaan selfieitä silkan ryhmäpaineen takia. Itse en näin heppoisin perustein alkaisi tekemään samaa asiaa jonkun massan takia vain sen takia että esimerkiksi saisin kavereita omasta fuksiryhmästäni. Mulle on tärkeämpää olla oma itseni ja seisoa omien arvojeni takana.
Tämä on hyvä! Jokaiselle on tärkeää olla oma itsensä ja seisoa omien arvojensa takana. Se on aina vaikeaa aluksi, kun etsii itseään.
Mielestäni nykyajan nuorille tämä on kokoajan helpompaa, kun yhteiskunnassa hyväksytään yhä paremmin erilaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyään ei saisi tykätä asioista, joita on voinut ennenkin tehdä? Moni tykkää hiihtää tai laittaa pihaa. Moni kokee Eutoopan nyt turvallisempana kuin vaikka 90-luvulla. Silloin ei kaikkiin maihin voinut mennä lainkaan.
Totta kai saa tykätä samoista asioista. Yritin vain tiedustella, että kokeeko kirjoittaja nykyään olevan asioita, jotka olivat parempia kuin ennen. Mutta tuo käsityksesi Euroopan turvallisuudesta ei pidä paikkaansa. Olen matkustanut turistina eniten juuri 90-luvulla Euroopassa. Olin vieläpä Irlannissa juuri 20 vuotta sitten, myös Pohjois-Irlannissa. Mutta ainakin silloin Eurooppa oli Eurooppa. Ei, silloin (70-90 luku) oli paljon idyllisempää matkustaa. En oikein edes tiedä, miten suhtautuisin tuohon mainitsemaasi esimerkkiin matkustamisesta, se ei kestä yhtään syvempää tarkastelua...
Vierailija kirjoitti:
Täytän 40 tänä vuonna. Viimeiset 10 vuotta ovat tuntuneet absurdeilta, nykyaika on syvältä kaikin muin puolin kuin lääketieteen kehityksen kannalta. Lähes kaikki muu uusi on puhtaasti haitallista. En halua mukaan tähän kaikkeen, varsinkaan en ala käyttää tuota Orwellilaista uuskieltä.
Vaikea käsittää mikä sinut on tähän ajanut. Mihin olen noin pettynyt.
En tajua myöskään mikä mielestäsi on niin syvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aitous ja arvot ovat kadonneet. Halutaan täyttää elämä teennäisellä paskalla.
Juokseminen jonkun perässä päättömästi toisiin verraten tekee meistä tyhjiä kuoria.
Ihminen " köyhtyy" jatkuvan tietotulvan takia, ei eroteta oleellista.
Yhteisöllisyys katoaa itsekkyyden lisääntyessä ja jokainen luulee olevansa uniikki lumihiutale.
Oikeuksia on enenmmän kuin velvollisuukia, joka huutaa kovemmin saa äänensä kuuluviin ja selkeät faktat jyrätään.
Onko nykyaikana hyvinvointi lisääntynyt vai luulemmeko niin?Tähän kiteytyy hyvin modernin aikakauden huonous. Mikään hyvinvointi ei ole lisääntynyt. Ei mikään. Ihmiset perustelevat, että nykyään olisi muka enemmän "vapautta". Ei, olemme entistä riippuvaisempia ja eri trendien ja agendojen vankeja. Tuo tasa-arvo nyt on kaikista epäonnistunein argumentti. Kansainväliset tutkimuslaitokset ovat jo kauan aikaa julkaisseet tilastoja, josta ilmenee miten Suomi on ollut yksi demokratian ja sananvapauden kärkimaista. Päinvastoin, tasa-arvo on hävinnyt kuin tuhka tuuleen! Nyt on vähemmistöjen arvot nostettu jalustalle. Tavallisia asioita et saa enää puhua, ihmisiä savustetaan ulos työpaikoilta, yhteistyökumppaneita painostetaan luopumaan yhteistyöstä ja kaikenlainen epätasa-arvoinen käytös ja toiminta on lisääntynyt. Pahinta tietysti on se, että logiikalla ja faktoilla ei tunnu olevan enää merkitystä, vaikka siihen koko yhteiskuntien rakentuminen on perustunut.
Mitä? Miksi ihmisiä on savustettu ulos työpaikoiltaan?
Hyvinvointi on lisääntynyt kaikilla mittareilla. Vapaus olla oma itsensä on lisääntynyt, ennen sai olla vain yhdenlaisia ajatuksia ja toimintaa.
Tämän vuodatuksesi voi ymmärtää vain yhdellä tavalla. Tämä on se ponttisi"Päinvastoin, tasa-arvo on hävinnyt kuin tuhka tuuleen! Nyt on vähemmistöjen arvot nostettu jalustalle"
Eli kaipaat sellaista tasa-arvoa, jossa vähemmistöjä ei ole, heillä ei ole arvoa.
Tämä kuvaa hyvin näkökulmaasi ja selittää kaipuu aikaan, jolloin vahvimman sana oli ainut sana. Ideologiasi tuli selväksi, olihan ketjussa jo aiemminkin monia samanmielisiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyään ei saisi tykätä asioista, joita on voinut ennenkin tehdä? Moni tykkää hiihtää tai laittaa pihaa. Moni kokee Eutoopan nyt turvallisempana kuin vaikka 90-luvulla. Silloin ei kaikkiin maihin voinut mennä lainkaan.
Totta kai saa tykätä samoista asioista. Yritin vain tiedustella, että kokeeko kirjoittaja nykyään olevan asioita, jotka olivat parempia kuin ennen. Mutta tuo käsityksesi Euroopan turvallisuudesta ei pidä paikkaansa. Olen matkustanut turistina eniten juuri 90-luvulla Euroopassa. Olin vieläpä Irlannissa juuri 20 vuotta sitten, myös Pohjois-Irlannissa. Mutta ainakin silloin Eurooppa oli Eurooppa. Ei, silloin (70-90 luku) oli paljon idyllisempää matkustaa. En oikein edes tiedä, miten suhtautuisin tuohon mainitsemaasi esimerkkiin matkustamisesta, se ei kestä yhtään syvempää tarkastelua...
Minä olen myös matkustellut 90-luvulla Euroopassa. Ei pohjois-Irlantiin menty lainkaan. Pommit Paukku. Jopa Lontoossa
Nykyään ei tällaista pelkoa ole. Ja Rurooppa on juuri kuten pitääkin.
Eikö se ole normaalia, että hyvin samoista asioista ihmiset tykkää kuin ennenkin. Ja sekin on normaalia, että ihmiset jää monissa asioissa oman nuoruutensa wikaa. Kuten vaikka kampauksessa tai musiikkimausta. Ei kai tässä mitään erikoista ole?
Voi silti olla tyytyväinen elämäänsä. Elää ilman nykyajan kauhistella vaikka vanhempi ihminen onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyään ei saisi tykätä asioista, joita on voinut ennenkin tehdä? Moni tykkää hiihtää tai laittaa pihaa. Moni kokee Eutoopan nyt turvallisempana kuin vaikka 90-luvulla. Silloin ei kaikkiin maihin voinut mennä lainkaan.
Totta kai saa tykätä samoista asioista. Yritin vain tiedustella, että kokeeko kirjoittaja nykyään olevan asioita, jotka olivat parempia kuin ennen. Mutta tuo käsityksesi Euroopan turvallisuudesta ei pidä paikkaansa. Olen matkustanut turistina eniten juuri 90-luvulla Euroopassa. Olin vieläpä Irlannissa juuri 20 vuotta sitten, myös Pohjois-Irlannissa. Mutta ainakin silloin Eurooppa oli Eurooppa. Ei, silloin (70-90 luku) oli paljon idyllisempää matkustaa. En oikein edes tiedä, miten suhtautuisin tuohon mainitsemaasi esimerkkiin matkustamisesta, se ei kestä yhtään syvempää tarkastelua...
Minä olen myös matkustellut 90-luvulla Euroopassa. Ei pohjois-Irlantiin menty lainkaan. Pommit Paukku. Jopa Lontoossa
Nykyään ei tällaista pelkoa ole. Ja Rurooppa on juuri kuten pitääkin.
Eikö se ole normaalia, että hyvin samoista asioista ihmiset tykkää kuin ennenkin. Ja sekin on normaalia, että ihmiset jää monissa asioissa oman nuoruutensa wikaa. Kuten vaikka kampauksessa tai musiikkimausta. Ei kai tässä mitään erikoista ole?
Voi silti olla tyytyväinen elämäänsä. Elää ilman nykyajan kauhistella vaikka vanhempi ihminen onkin.
Lisään vielä, että oli ankeaa reilatessa, kun ei ollut nettiä. Kaatosateessa rinkka selässä etsit karttaa ja kävit ovelta ovelle kysymässä tilaa yöpaikoista. Nykyään otat kännykän käteen, katsot karttaa. Varaat majotuksen, haet sinne reitin.
Ja rahat. Matkasekit piilossa. Etsi rahanvaihtopiste, mwksa komissiot. Mitä jos rahat loppuu?
En yhtään kaipaa wikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai sentään nämä nykyaikaan pettyneet ole persuja?
Aika monesta kommentista saa sellaisen kuvan.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että oli ankeaa reilatessa, kun ei ollut nettiä. Kaatosateessa rinkka selässä etsit karttaa ja kävit ovelta ovelle kysymässä tilaa yöpaikoista. Nykyään otat kännykän käteen, katsot karttaa. Varaat majotuksen, haet sinne reitin.
Ja rahat. Matkasekit piilossa. Etsi rahanvaihtopiste, mwksa komissiot. Mitä jos rahat loppuu?
En yhtään kaipaa wikaa.
Heh, voi että kun oli ankeaa kun ei ollut älypuhelinta kädessä kertomassa suoraan että minne pitää mennä, tai joutui ihan karttaa katsomaan. Tai että joutui vaihtamaan rahaa. Tiedätkö, maailmankatsomuksemme eroaa niin paljon, että en lähde perustelemaan enempää sitä mikä entisajan matkustamisessa oli parempaa.
Helppous, mikä ihana tekosyy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytän kesällä 28 ja olen ollut ihan pihalla siitä mitä tapahtuu. Olen vanhan aikainen, en jaksa tehdä kaikkea niin nopeasti mitä ennen pakko pitää aina parin tunnin miettimistauko. Väsymys tulee jo kello kuudelta, kahvin voimalla jaksaa. Seuraan somea ja trendejä mutta tuntuu että pää on ihan sumua. Välillä olen ilman puhelinta koska mielestäni somessa on välillä ihan tyhmiä trendejä ja haasteita. Olen kasvanut disneyn ja kirjojen parissa.
Vierailija kirjoitti:
Tismalleen sama. Saan tästä pelkotiloja, sillä nyt olen nelikymppisenä pudonnut lähes kaikesta. Minulla ei ole oikein mitään turvaverkkoa, enkä tiedä miten pärjään, kun nyt jo tuntuu dementiltä. Vihaan sitä, että koti täyttyy johdoista ja erilaisista laitteista, jotka kestävät vain pari vuotta. Minne niitäkin voi viedä, kun pitäisi omat tiedot niistä jotenkin tyhjentää. Pakko niitä on hankkia, jotta saa asiansa hoidettua. Sitten on itse vastuussa tietosuojastakin, vaikkei tajua mistään mitään. Tuntuu, että pelkkiä velvollisuuksia koko elämä. Sähköposti tukossa eikä aina saa selvää onko mainoksia vai asiaa. Myös pinnallinen somesosiaalisuus on yhtä ahdistelua. Kokoajan pitäisi olla saatavilla, reagoida ja kommunikointi on pelkkää muruttelua ja emojia. En minä sellaista kaipaa. Kellään ei ole enää aikaa vastata edes viestiin, mutta somessa kyllä häärätään esittelemässä elämää yleisölle ja vaihtamassa turhanpäivästä kehuskelua. Olen kuin joku noita-akka tai syrjäytynyt kylähullu.
Tämän takia medialukutaitoa pitäisi opettaa vanhemmillekkin jotenkin. Omat vanhempani 65 ja 70v eivät erota millään ruudulta mainosta ja tärkeitä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että oli ankeaa reilatessa, kun ei ollut nettiä. Kaatosateessa rinkka selässä etsit karttaa ja kävit ovelta ovelle kysymässä tilaa yöpaikoista. Nykyään otat kännykän käteen, katsot karttaa. Varaat majotuksen, haet sinne reitin.
Ja rahat. Matkasekit piilossa. Etsi rahanvaihtopiste, mwksa komissiot. Mitä jos rahat loppuu?
En yhtään kaipaa wikaa.
Heh, voi että kun oli ankeaa kun ei ollut älypuhelinta kädessä kertomassa suoraan että minne pitää mennä, tai joutui ihan karttaa katsomaan. Tai että joutui vaihtamaan rahaa. Tiedätkö, maailmankatsomuksemme eroaa niin paljon, että en lähde perustelemaan enempää sitä mikä entisajan matkustamisessa oli parempaa.
Helppous, mikä ihana tekosyy...
Joo. Maailmankatsomuksemme eroavat kuin yö ja päivä. Tosiaan en kaipaa sitä epävarmuutta ja kaatosateessa majapaikan etsimistä reilatessa.
Ja olen iloinen, että lapsillani on tämäkin HELPOMPAA.
Entisajan matkustamisesta oli tietty meille vanhoille parempaa se, että olimme nuoria. Nuorena kaikki tuntuu paremmalta.
Sinulle toki myös se, että oli vähemmän väärän värisiä ihmisiä. Toki Euroopassa oli enemmän kuin Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Täytän kesällä 28 ja olen ollut ihan pihalla siitä mitä tapahtuu. Olen vanhan aikainen, en jaksa tehdä kaikkea niin nopeasti mitä ennen pakko pitää aina parin tunnin miettimistauko. Väsymys tulee jo kello kuudelta, kahvin voimalla jaksaa. Seuraan somea ja trendejä mutta tuntuu että pää on ihan sumua. Välillä olen ilman puhelinta koska mielestäni somessa on välillä ihan tyhmiä trendejä ja haasteita. Olen kasvanut disneyn ja kirjojen parissa.
Varaa aika terveyskeskuksesta. Ei selity "nykyajalla" noi oireesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulen, että toi on aika lailla asenteesta kiinni. Mä olen 49 ja elän koko ajan elämäni parasta aikaa, niin elin aina kaikissa muissakin aikaisemmissa elämänvaiheissa.
Aloitin just opinnot, mulla on mukava miesystävä, raha-asiat hyvällä tolalla, olen verrattain terve. Urheilen ja liikun paljon. Mä suhtaudun kaikkeen uuteen uteliaisuudella. Ei kaikesta tarvitse pitää, mutta mä haluan tutustua ensin ennen kuin päätän mielipiteeni.
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen, että toi on aika lailla asenteesta kiinni. Mä olen 49 ja elän koko ajan elämäni parasta aikaa, niin elin aina kaikissa muissakin aikaisemmissa elämänvaiheissa.
Aloitin just opinnot, mulla on mukava miesystävä, raha-asiat hyvällä tolalla, olen verrattain terve. Urheilen ja liikun paljon. Mä suhtaudun kaikkeen uuteen uteliaisuudella. Ei kaikesta tarvitse pitää, mutta mä haluan tutustua ensin ennen kuin päätän mielipiteeni.
Sama täällä. Paitsi olen vanhempi ja sama mies on ollu kauan.
Elän elämäni parasta aikaa 55-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aitous ja arvot ovat kadonneet. Halutaan täyttää elämä teennäisellä paskalla.
Juokseminen jonkun perässä päättömästi toisiin verraten tekee meistä tyhjiä kuoria.
Ihminen " köyhtyy" jatkuvan tietotulvan takia, ei eroteta oleellista.
Yhteisöllisyys katoaa itsekkyyden lisääntyessä ja jokainen luulee olevansa uniikki lumihiutale.
Oikeuksia on enenmmän kuin velvollisuukia, joka huutaa kovemmin saa äänensä kuuluviin ja selkeät faktat jyrätään.
Onko nykyaikana hyvinvointi lisääntynyt vai luulemmeko niin?Tähän kiteytyy hyvin modernin aikakauden huonous. Mikään hyvinvointi ei ole lisääntynyt. Ei mikään. Ihmiset perustelevat, että nykyään olisi muka enemmän "vapautta". Ei, olemme entistä riippuvaisempia ja eri trendien ja agendojen vankeja. Tuo tasa-arvo nyt on kaikista epäonnistunein argumentti. Kansainväliset tutkimuslaitokset ovat jo kauan aikaa julkaisseet tilastoja, josta ilmenee miten Suomi on ollut yksi demokratian ja sananvapauden kärkimaista. Päinvastoin, tasa-arvo on hävinnyt kuin tuhka tuuleen! Nyt on vähemmistöjen arvot nostettu jalustalle. Tavallisia asioita et saa enää puhua, ihmisiä savustetaan ulos työpaikoilta, yhteistyökumppaneita painostetaan luopumaan yhteistyöstä ja kaikenlainen epätasa-arvoinen käytös ja toiminta on lisääntynyt. Pahinta tietysti on se, että logiikalla ja faktoilla ei tunnu olevan enää merkitystä, vaikka siihen koko yhteiskuntien rakentuminen on perustunut.
Kun suvaitsevaisuudesta puhutaan niin sekin on usein pelkkää hyvesignalointia nykyään, eikä ihminen välttämättä edes oikeasti ole sitä mieltä. Moni somessakin muka puolustaa jotain asiaa vain koska haluaa antaa itsestään hyviksen kuvan, mutta tosiasiassa ei ole edes miettinyt koko asiaa sen pidemmälle, tai ei uskalla sanoa todellista mielipidettään. Olen tämän huomannut monien tuttujeni kohdalla, että kyllä siellä somessa ollaan niin jonkun asian puolesta, mutta koska tunnen ne ihmiset henkilökohtaisesti niin tiedän ettei se ole edes totta! Tekis mieli mennä sinne kertomaan mitä ne tyypit oikeasti puhuu kyseisestä aiheesta, mutta sittenhän minä olen se pahis ja kusipää, koska mitään en voi todistaa.
Ja sitten nämä uskonto asiat. Esimerkiksi niitä tietyn uskonnon edustajia (en kirjoita koska sensuuri) ei saa ollenkaan kritisoida, koska sormi pystyssä toitotetaan heidän oikeuttaan uskonnonvapauteen. No miksei se uskonnonvapaus koske muitakin uskontoja? Miksi kaikki on nyt esimerkiksi Päivi Räsäsen kimpussa? Missä on hänen uskonnonvapaus? Mitään tasa-arvoa ei ole kuin juhlapuheissa, kun halutaan omaa kilpeään kiillottaa.
Ja kuka muutenkin tekee nämä päätökset, että mitä mieltä mistäkin saa olla ja mistä saa puhua? Mistä ne päätökset oikeesti tulee? Mietittekö sitä koskaan? Joku mainitsi aiemmin kuinka 90-luvulla haukuttiin kaikkia. No niin juuri, silloin haukuttiin KAIKKIA. Se oli sentään tasapuolista. Ei ollut sensuuria. Nyt on tietyt asiat ja ihmiset sellaisia suojelukohteita joista ei saa sanoa yhtään mitään asiallistakaan kritiikkiä ja toisia saa ihan vapaasti pyörittää tervassa ja höyhenissä ja tehdä heistä pilkkaa ja huumoria.
Minä olen syntynyt 1993 ja minustakin tuntuu että olen putoamassa nykyajasta. En työssäni kylläkään vaan enemmänkin kulttuurillisesti. Olen olut täysi-ikäinen 10,5 vuotta ja koen että maailma on muuttunut tänä aikana aika paljon.
Olen hyvin pitkälti pudonnut kärryiltä kaiken woketuksen suhteen. En minä muista että silloin kun olin 18 olisi puhuttu muunsukupuolisuudesta tai kehitetty ongelmaa jostain Afrikan Tähdestä. En todellakaan muista että silloin ihmiset olisivat puhuneet jostain ”super turvattomasta olostaan” jos toinen ihminen sanoi sanan jota ei olisi haluttu kuulla. Toivon todella että tämä on vain lyhyt, muutamia vuosia kestävä vaihe ja että liiallinen itsensä ja omien tunteiden pohtiminen loppuisi.
Silloin kun minä olin ala-astelainen niin tytöt olivat tyttöjä ja pojat poikia, koulussa luettiin ruokarukous ja jos en väärin muista niin meidän todella lempeän opettajan johdolla leikittiin liikuntatunnilla ”kuka pelkää mustaa miestä”. Ja tästä ei siis ole kuin noin 20 vuotta.
Mitä on tapahtunut? Ja mihin tämä voi oikein mennä? Ennustaisin että tämä kehitys ei tee meille hyvää. Joten siinä mielessä olen ihan tyytyväinen että olen pudonnut kelkasta enkä nykyajan hermoille mukaan haluakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sentään nämä nykyaikaan pettyneet ole persuja?
Aika monesta kommentista saa sellaisen kuvan.
Eiköhän sitä nykyaikaan turhautunutta vastarannankiiskeä löydy ihan kaikkien puolueiden kannattajista ja puoluekentän ulkopuolelta.
Unabomber oli äärivasemmalla ja hän se vasta teknologista kehitystä vastustukin. Onhan sitä anarkoprimitismiä ja vaikka mitä aatetta. Hippejä ja muita kulutuskriittisiä, downshiftaajia, burnoutin polttamia entisiä startup-yrittäjiä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni käytännön asia on nykyään paljon paremmin kuin ennen. Se helpottaa ihmisten elämää. Mutta se, mikä kuitenkin on merkitsee enemmän, on heikentynyt. Solidaarisuus, epäitsekkyys, ihmisarvon tunnustaminen muilla kuin pinnallisilla seikoilla. Näiden seikkojen heikentyminen rapauttaa ihmismieltä. Olisiko ennen vanhaan ryhdytty videoimaan kännykällä, kun ihminen on hädässä ja muuta paskaa? Tämä vaan ihan yhtenä esimerkkinä, ei tarvitse juuttua jumiin siihen.
Onko helppous niin tärkeä itseisarvo, että sen varjolla voidaan hyväksyä kaikki muutokset? Vai tuleeko jossain kohdassa sellainen raja vastaan, että helppous kääntyy negatiiviseksi?
Hyvä kysymys! On kääntynyt jo. Helppous laittaa itsestään kuvia nettiin tai pitää ihmisiin yhteyttä, on jo johtanut ihmisten masentumiseen ja jopa itsemurhiin (esim nettikiusaaminen). Se on muokannut myös ihmisten identiteettiä virheelliseen suuntaan, muuttanut kauneuskäsityksiä virheelliseen suuntaan (kuvamuokkaukset) jne.
1996 oli ennätys vuosi itsemurhista. Eikä kiusaaminenkaan ole lisääntynyt, päinvastoin. Ei myöskään yksinäisyys tai masennus. Eikä helppous todellakaan ole tämän syynä.
Eipä kauneuskäsityskään ole nyt ollenkaan pahimmillaan!
Ysärin puolivälissä julkisuuteen nousi Procaz. Kyseessä oli ensimmäisen sukupolven SSRI-lääke, jota kutsuttiin myös nimellä onnellisuuspilleri.
Sen sijaan että kyttäät itsemurhatilastoja, sinun pitäisi kytätä SSRI-lääkkeiden käyttäjämääriä. Niitä käyttää Suomessa melkein 500 000 ihmistä, ja käyttäjämäärät ovat edelleen kasvussa. Määrä on valtava ja kertoo ehdottomasti jostain.
Ehkäpä sinun kannattaisi lukea Aldous Huxleyn kirja Uusi uljas maailma, niin ymmärrät paremmin. Soma ei ole kovin kaukana näistä SSRI-lääkkeistä.
Tähän kiteytyy hyvin modernin aikakauden huonous. Mikään hyvinvointi ei ole lisääntynyt. Ei mikään. Ihmiset perustelevat, että nykyään olisi muka enemmän "vapautta". Ei, olemme entistä riippuvaisempia ja eri trendien ja agendojen vankeja. Tuo tasa-arvo nyt on kaikista epäonnistunein argumentti. Kansainväliset tutkimuslaitokset ovat jo kauan aikaa julkaisseet tilastoja, josta ilmenee miten Suomi on ollut yksi demokratian ja sananvapauden kärkimaista. Päinvastoin, tasa-arvo on hävinnyt kuin tuhka tuuleen! Nyt on vähemmistöjen arvot nostettu jalustalle. Tavallisia asioita et saa enää puhua, ihmisiä savustetaan ulos työpaikoilta, yhteistyökumppaneita painostetaan luopumaan yhteistyöstä ja kaikenlainen epätasa-arvoinen käytös ja toiminta on lisääntynyt. Pahinta tietysti on se, että logiikalla ja faktoilla ei tunnu olevan enää merkitystä, vaikka siihen koko yhteiskuntien rakentuminen on perustunut.