Te joiden puoliso kuorsaa
Mitä ihmettä enää voi tehdä? 20 aviovuoden jälkeen kuorsaaminen, törinä, tukkoinen ja tukehtuva kaikenlainen ähke on riistäytynyt aivan uusiin sfääreihin.
Uniapneatestaus tehtiin, mutta sattui erittäin huonolle yölle, jona perhesyistä ei kukaan nukkunut häävin silmäystäkään. Testiä ei ainakaan julkisella puolella lähivuosina uusita.Somnofittiä ei pysty pitää, kun nenä tukossa. Nenän tukkoisuuteen on kaikki avaavat suihkeet kokeiltu, mutta edes reseptillisiä ei voi käyttää jatkuvasti. Nukkuma-asennolla tai tyynyjen korkeudella ei vaikutusta.
Kotona voin paeta toiseen päähän taloa, mutta nyt hiihtoloma koko perheen voimin lähestyy. Koko loma on omalta kohdalta murehdittu pilalle jo etukäteen, kun tietää millainen yöllinen helvetti odottaa kun päivät on ulkoiltu ja uni oikein raskaasti maistuu.
Vaikka tietää, että se toinen ei voi yhtään mitään kuorsaamiselleen, niin silti ärsyttää niin maan perusteellisesti. Tämä siis syö jo ihan avio-onnea, sillä toki myös päivisin mieheni on väsynyt tehtyään koko kropalla töitä hengityksensä eteen yöt pitkät. Oma ärsyyntyneisyys myös harmittaa, mutta ongelma on kyllä ihan todellinen. Yksi lapsistamme juoksi kerran mm yläkerrasta alas, kun luuli kavereiden tulleen traktorilla pihaan eräänä iltayönä. Siinä hiukan vertailupohjaa äänekkydelle.
Mutta, onko kohtalotovereita, tai vaikka minkälaisia positiivisia kokemuksia vaikka vaihtoehtolääketieteen saralta ?
Kommentit (252)
Vierailija kirjoitti:
Naisena en kyllä varmasti kuorsaa, tiedon vahvistaneet mies, lapset, siskoni ja anoppikin :D mutta mies kuorsaa, pahimmillaan kuulostaa sellaiselta asfalttikatuporalta! Asennosta se jotenkin riippuu, tuuppaan sen aina kyljelleen tai suoristan niskan niin hiljenee. Isällään todettiin myös uniapnea, mutta on myös pahasti ylipainoinen, mieheni hoikka. Olen joskus epäillyt, että miehellänikin saattaa olla lyhyitä hengityakatkoksia nukkuessa, 10 sekunnin verran on voinut olla vaikea havaita, että hengittääkö. Että luulen, että tulossa kyllä on jos ei vielä ole ja olen yrittänyt hoputtaa testiin. Pitää aina öisin sitä töniessä varmistaa, että tönin sellaiseen asentoon, missä henki kulkee. Hengitysteiden rakenteestakin se kai on kiinni, mutta onpa sen isäkin vielä elossa vaikkei käytä öisin mitään niitä laitteita ja 80 v jo mittarissa. Kamalaa on kyllä ollut yöpyä anoppilassa kun ei ole voinut appea käydä kääntelemässä kun senkin kuorsaus kuuluu toiseen huoneeseen. Anopilla jotkin unilääkkeet käytössä.
Minun miehelläni nämä hengityskatkokset päättyivät aina jäätävään korahdukseen. Mutta inhottava niitä oli kuunnella, kun joskus yöllä heräsin. En edes tiedä, heräsinkö siihen, että mies ei hengitä, vai johonkin muuhun. Mutta siinä yöllä kun kuuntelee, kuinka toinen tekee hengitysliikkeitä mutta henki ei vaan kulje, ja odottelee, että saako se nyt henkeä vai ei, niin ei ole kivaa kuunneltavaa! Ja aina se kauhea korahdus, kun hengi vihdoin taas lähtee kulkemaa o_O
Itse kuorsauksen kanssa olin kyllä tottunut nukkumaan, kun mies on kuorsannut varsin voimakkaasti jo siitä lähtien kun tapasimme. Mutta noihin hengityskatkoihin en vain tottunut. Onneksi nyt kuuluu vain CPAP-laitteen pihinää.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme pelko joillakin miehillä on lääkärissäkäyntiin? Pelkäävätkö, että löytyykin jotain vakavaa? Meillä menee "kiltisti" aina työpaikan lääkärille kun kehotan, oli asia mikä tahansa. Pari luomea lääkäri on poistanut selästä kun sanoin, että käy näyttämässä ja lääkäri oli kehunut, että onneksi on vaimot olemassa jotka patistaa näytille. Lisäksi otsasta poistettiin pieni patti, mikä oli kiusannut miestä vuosia mutta ei vain saanut aikaiseksi ennen kuin sanoi että mene nyt niin pääset miettimästä onko se syöpä vai lipooma vai mikä.
Kuorsauslaitekin on, en edes kuule mitä ääntä se pitää - tosin asumme kaupungin keskustassa ja ihan hiljaista ei ole koskaan. Miten se voi häiritä?
No, hyvä on, jos jossain paikassa pääsee sinne lääkäriin... Aiemmin jo kirjoitin, ettei täällä pääse ede päivystykseen vaikka hengenmeno uhkaisi. Kiirettömiä aikoja ei vain yksinkertaisesti ole. Eikä kyseessä ole mikään kaupunkin paikka vaan keskikokoinen maalaiskylä. Lääkäreitä kyllä on. Montakin. Mutta en tiedä mitä ne tekee kun kerta aikaa ei koskaan ole potilaille. Hiljan yritin aikaa mutta ei sellaista annettu kiirreettömänä ollenkaan. Ei kuulemma ole kalenteria sinne asti vielä avoinna... En tiedä mitä pelleiyä tämä sitten on mutta olihan eilen juttua että yli 6 kk on olleet jonot ja ylikin jossain päin suomea.
Vierailija kirjoitti:
Minä itseasiassa totuin kuorsaukseen, vaikka puolisini on hirvittävin kuorsaaja johon olen koskaan törmännyt. Hakeutui kuitenkin ihan itse väsymystään uniapneatesteihin, ja tämä on meilläkin lopettanut kuorsauksen.
Ikävä kyllä minusta on sivutuotteena tullut herkkäunisempi, ja joudun heti tönimään ukon hereille, jos on nukahtanut ilman laitetta. Tai jos se on kääntyilyn jäljiltä hieman huonosti naamalla, se vinkuna ja tuulenvire niskassa vasta ärsyttävää onkin!Ei muuta kuin uuteen testiin tai omiin makkareihin.
Minäkin olin oppinut nukkumaan miehen kuorsauksen säestyksellä. Mutta toisaalta vauva-ajoista on jäänyt sellainen tietynlainen herkkyys, että reagoi poikkeaviin ääniin. Minullakin on tuota, että huomaan heti jos maski on huonosti ja vinkuu ja sanon siitä sitten miehelle, että "maski vuotaa" ja hän sen korjaa.
Hän kävi juuri vaihtamassa maskin uudenlaiseen ja tämä uusi malli on sellainen, josta ulostuloilma tulee suoraan eteenpäin. Tänään aamulla heräsin siihen, kun mies nukkui kyljellään naama minuun päin ja maski puhalsi naamalleni :-D Onneksi oli jo muutenkin melkein aika herätä, niin ei harmittanut.
On nämä pihinät, vinkunat ja tuulenvireet silti pienempi paha kuin jäätävä kuorsaus ja korinat - ja ennen kaikkea se jatkuva väsymys ja terveyshaitat! Kyllähän CPAP-mies on virkeämpi ja enemmän hereillä, kuin uniapneamies, jolla ei ole diagnoosia ja hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tällaiset miehet ajattelisivat, jos lukisivat tämän ketjun läpi 🤔 Varmaan epärealistinen ajatus, että lukisivat. Uskomatonta, kun henkeä uhkaavan sairauden riskiä ei tunnusteta 😓
Selkeästi ne miehet tarttis sen, että joku niiden tuntema ja miehen mielestä miehekäs mies kertoisi, että kylläpä oli kauhea väsymys monta vuotta ja vaimo kiukkuinen, kun niin kovasti kuorsasin. Mutta enhän minä sitä uskonut enkä lääkäriin mennyt. Mutta niin vain kävi se väsymys niin pahaksi ettei tahtonut autolla ajokaan enää sujua eikä se väsymys lähtenyt vaikka kuinka otin päiväunia, niin varuiksi menin lääkäriin. Ne antoi sellaisen laitteen kotiin, joka sitä unta mittaa eikä sen kanssa ollut edes vaikea nukkua, eihän siinä ollut mitään piuhojakaan, mikä lie wifijuttu se oli. Kauhea määrä oli niitä hengityskatkoksia ja sain sen norsunkärsän sitten, mitä alkuun vähän vierastin. Mutta voi pojat kun nukuin hyvin sen kanssa, sitten kun siihen totuin, ja nyt olen kuin nuori mies joka taas jaksaa! Mammakin kehrää nyt tyytyväisenä kuin kissa ja on alkanut taas kiehnätä kimpussa, ja kyllähän sitä taas jaksaa senkin kanssa peuhata ihan uudella innolla, enpä olisi uskonut!
Vierailija kirjoitti:
Uniapnea on vaarallinen hoitamattomana, hautaan joutuu ennen aikaisesti! Sydän ja verisuonet ovat kovalla rasituksella hapen puutteesta. Isäni kuorsasi vuosikausia, ei mennyt tutkimuksiin eikä hoitoa etsinyt -kuoli sydänkohtaukseen nukkuessaan. Oli kuollessaan vähän yli 70-vuotias.
No, nimenomaisestiko? Oliko kuolintodistuksessaa niin? Tuon ikäisenä kuollaan jo muutenkin. Mulla nuorin tuttu meni sydäriin noin alle abaut 40 ikäisenä. isä ukko taas kuorsaa maajyrän lailla ja ikää n. 80... Vaari oli 72 v. ja kuorsasi vie karmeemmin mutta ei sydäriin kuollut...
Olen vanha nainen ja yö vieraani kertoivat kuorsaan Todella Häiritsevästi! Yksin asuvana sitä en tiennyt.Olen normaali painoinen.En esim. Tupakoi en kapakoi mutta keuhkoissani vikaa.Kotini olen hankkinyt kerakäytöisiä korvin laitetavia " tupoja" Miekä lie niden nimi?
Minun asuntoon kuuluu öisin naapurin ukon kuorsaus ja heräilen monta kertaa yössä. 80-luvulla rakennettu kerrostalo ja ei pahasti muut äänet häiritse. Mut yöt on karseita.
Meillä kuorsausongelma (osaltaan) johti avioeroon. Ei uskonut, myöntänyt mitään ongelmia itsellään olevan. Mies kuorsannee edelleen, nyt nukkuu yksin talossaan. Toivottavasti ei kuitenkaan vielä alle 5 -kymppisenä nukkuis ikuseen uneen, äkkikuoleman riski uniapneaa sairastavalla hyvin kohonnut
Kerronpa kokemuksestani minäkin, kuorsaaja. Olen normaalipainoinen, savuton nainen ja kuorsaan. Korjaan, kuorsasin. Perinnöllistä lienee, äitikin kuorsasi. En itse siitä kärsinyt, mutta mieheni sitäkin enemmän. Minulle auttoi kurkku- ja korvalääkärin tekemä toimenpide, jota kutsutaan nimellä kitalaen kuumennus. Voi kuulostaa hurjalta, mutta ei se paha ollut, vartin homma. Toki puudutuspiikit kitalakeen tuntuivat, mutta vastasi tässä jotain hammaskirurgista toimenpidettä. Tämän jälkeen en ole vuosiin kuorsannut. Tätä toimenpidettä tekevät ainakin pääkaupunkiseudulla jotkut tietyt asiaan erikoistuneet lääkärit, kannattaa googlata.
Vierailija kirjoitti:
Kahden makuuhuoneen systeemi on ihan toimiva muutenkin, jos tykkää omasta tilasta. Silti voi harrastaa seksiä! :)
Jaa, melkoinen akrobaatti saa olla. Tahtoisin nähdä videon tai piirroksen, miten ylettyy? Etenkin jos ei mikään mega varustus miehellä :P Tai sitten tosi ohut ja pitkä, niin voi tuikata oven raosta?
Minua jäi mietityttämään tämä, että AP pakenee työhuoneen lattialle ohuelle patjalle. Kyllä sen pitäisi mennä niin, että se joka häiritsee, vaihtaa huonetta. Auttaisiko, jos "pakottaisit" miehen sinne patjalle? Tai sitten ostat sinne hyvän sängyn itsellesi, ja heität miehen työhuonekamat makkariin? Nyt riittää tuo nöyristely.
Älkää olko liian kilttejä. Suututtaa nämä itsekkäät miehet!
Tiedän, tuo on hirveää. Kuorsaajamies vähätteli vuosia kuorsaamistaan eikä uskonut kun sanoin nukkumisen olevan mahdotonta hänen vieressään. Varsinkin silloin kun hän oli nauttinut alkoholia meteli oli infernaalinen.
Lopulta joutui muiden asioiden takia lääkäriin ja hänellä todettiin keskivaikea uniapnea.
Cpap-kone, laihdutus ja alko pois. Yöni sujuvat nykyään paljon paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Nukuttiin eri makuuhuoneissa, kunnes erottiin. Lomilla aina vuokrattiin huoneisto, että voitiin nukkua eri huoneissa.
Meillä sama juttu. Paitsi että ei olla vielä erottu.
Laivalla kaksi hyttiä mulla ja lapselle oma ja miehelle oma, lomilla aina iso kämppä ja mies nukkuu vuodesohvalla. Jos vanhempi lapsi on mukana, me tarvimme kaksi makkaria...
Ihan bebasta. Niin ja tosiaan pistin miehen makkarista vex 5 vuotta sitten. Kyllästyin nukkumaan korvatulpilla (ja sain ihottumat korviin niistä)
Kuorsataan molemmat, minulla uniapnea. Nukun niin usein eri huoneessa kuin mahdollista, myös korvatulpat ovat oiva apu.
Mun mies ei jostain kumman syystä suostu tutkimuksiin. Ikää on melkein 40v, vatsakas mies joka kuorsaa todella rajusti. Yhdessä emme ole juurikaan koskaan nukkuneet kuorsaamisen takia, hän nukkuu alakerrassa sohvalla ja me muut nukutaan yläkerrassa omissa huoneissamme ovet kiinni. Kuorsaaminen on siis aivan järkyttävää, ja usein heräilen kuuntelemaan että saako hän henkeä vai ei. Joku lääkäripelko varmaan taustalla, ehkä hän haluaa kuvitella olevansa kuolematon.
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika.
Emakkoko siellä?
Uudestaan apnea tutkimuksiin! Mieheltä leikattiin lopulta nielurisat ja kuorsaus loppui siihen. Samoin hengityskatkokset ja päiväsaikainen nukahtelu
Vierailija kirjoitti:
Hirveää kitinää. Ostakaa korvatulpat, pitäkää ne ja korvat puhtaana. Kermaperseet.
Et varmaan ole nukkunut kunnon kuorsaajan vierssä. Korvatulpat ei auta yhtään mitään.
No, niin näyt osaavan... Olen gluteeniton ja en juo kaljaa laikaan. Muitakaan alkoholeja. Vain vettä ja kahvissa vähänmaitoa. Silti kuorsaan ihan hemmetisti. Joten , älkää uskoko kaikkea luuloja muka tietäviltä... Apnea laite auttaa mutta täällä ei testeihin pääse. Ei pääse edes lääkäriin vaikka 3 kk. sitten podin taudin myötä hengitysvaikeuksia! Kuulemma normaalia ja kuuluu kuvaan. Ai sinerryskin? ja näköongelmat ja tajuttomuuskohtaukset... No, varmaankin...