Miten selviän koiran kuolemasta?

Se on vaan koira -.-

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 00:16"]Se on vaan koira -.-
[/quote]

Se voi olla sulle vain koira mutta toisille se on perheenjäsen. Älä vähättele muiden tuntemuksia jos et itse ole tuollaista varmaan edes kokenut.

Yleensä siitä selvitään ostamalla uusi entistä isompi hurtta tai pari.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 00:07"]Niinhän se on, että monille oman koiran poismeno ottaa kovemmalle kuin tutun ihmisen. Nehän ovat kuin omia lapsia.
[/quote]

Mä menetin vuoden aikana koiran, tädin, ystävän ja papan. Kyllä koiraa on noista tullut eniten itkettyä. Ystävän menetystä itkin kanssa kauheasti, mutta välillä se itku muuttui koiran itkemiseksi enkä välillä enää tiennyt kumpaa itkeä

Minä en pidä niitä koiraihmisiä kovin koiraihmisinä jotka kohtelevat koiraansa kuin lasta ja ajattelevat etteivät ikinä hanki uutta "koska tämä Muffe oli paras kaikista." Itse olen parikin koiraa menettänyt enkä ole ajatellut "Miten tästä selviän?" - tottakai sitä itkee ja suree ja muistelee, so? Niin sitä surtaisiin muitakin jotka ovat huolenpitosi varassa ja aina antamassa pyyteetöntä rakkautta. Mulla meni 6kk kun otin uuden koiran, koska halusin edelleen koiran. Muistot jäi, suru ei.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 00:27"]Minä en pidä niitä koiraihmisiä kovin koiraihmisinä jotka kohtelevat koiraansa kuin lasta ja ajattelevat etteivät ikinä hanki uutta "koska tämä Muffe oli paras kaikista." Itse olen parikin koiraa menettänyt enkä ole ajatellut "Miten tästä selviän?" - tottakai sitä itkee ja suree ja muistelee, so? Niin sitä surtaisiin muitakin jotka ovat huolenpitosi varassa ja aina antamassa pyyteetöntä rakkautta. Mulla meni 6kk kun otin uuden koiran, koska halusin edelleen koiran. Muistot jäi, suru ei.
[/quote]

No mitä ihmisiä ne sitten on - lapsi-ihmisiä?

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 00:27"]Minä en pidä niitä koiraihmisiä kovin koiraihmisinä jotka kohtelevat koiraansa kuin lasta ja ajattelevat etteivät ikinä hanki uutta "koska tämä Muffe oli paras kaikista." Itse olen parikin koiraa menettänyt enkä ole ajatellut "Miten tästä selviän?" - tottakai sitä itkee ja suree ja muistelee, so? Niin sitä surtaisiin muitakin jotka ovat huolenpitosi varassa ja aina antamassa pyyteetöntä rakkautta. Mulla meni 6kk kun otin uuden koiran, koska halusin edelleen koiran. Muistot jäi, suru ei.
[/quote]

miksi täällä palstalla on aina näitä mielensäpahoittajia. Ota nyt se luu pois pyllystä. Toisille se eläin on kuin vauva ja sitä suree. Ei kaikkien ole pakko ottaa uutta koiraa ollakseen "koiraihmisiä". Toiset ei vaan pysty ja se ei tee heistä huonompaa. Esimerkiksi jos vaikk joltain vanhukselta kuolee koira niin miksi hänen kannattaisi edes ottaa kun oma ikä tulee jo vastaan.

Surettaa miten tulen ikinä pärjäämään ilman tuota kissavanhustani. Nukkuu vierelläni joka yö. On lohduttanut minua monessa surussa, aina jotenkin ymmärtää kun on surua ja tulee käpertymään syliin. Uskollisin ystäväni. Jos olen sairas, silloin myös tulee aivan iholle kehräämään. Itkettää lähestyvä lähtö jo etukäteen <3

Itse itkin viimeksi eilen, eikun nyt... kun nypin kissankarvoja sängyn reunoista. Se oli vanha ja vaivainen, mutta ei se kyllä auta suruuni millään tavoin. Näen koko ajan mielessäni sen tumman katseen. Hirveä olo koko ajan. On siitä jo vähän aikaa, mutta tuska on kova eikä millään ole niin paljon merkitystä kuin ennen. Nyt minua ei tarvitse kukaan :( Rakastin pitää huolta pienestä :'( Elämä on vain kamalaa ilman sitä. Niin se vain on.

Se sattuu jonkun aikaa aivan perkeleesti, ja kaikista pahinta on se, ettei asialle voi tehdä mitään. Vaikka kuinka itkisi ja kaipaisi niin se koira ei tule takaisin. Pikkuhiljaa helpottaa, ja kun myöhemmin muistelet koiraasi, et enää itke vaan hymyilet onnellisena siitä että sait pitää sen osana elämääsi. Aika parantaa haavat mutta arvet on ikuisia. Tsemppiä. 

Mä olin aivan romuna koiran kuolemasta. Parin kk päästä hankin koiranpennun, en korvatakseni menetystä, mutta en osannut olla ilman koiraa enää. Välillä kuitenkin mietin tätä edesmennyttä lemmikkiäni ja saatan tirauttaa muutaman kyyneleenkin, varsinkin jos katson valokuvia meistä yhdessä. Tästäkin on jo yli 5 vuotta, mutta ikävä ei lopu koskaan.

voisit jättää hyvästit sille täällä

https://www.youtube.com/results?search_query=koirani+muistolle

Meidän koiralla todettiin lymfooma ja siitä noin kahden kuukauden päästä jouduttiin lopettamaan :'( Se oli sydäntäsärkevää, sillä koira oli vasta 7v ja ennen kuin syöpä todettiin hän oli todella elinvoimainen ja iloinen, ja oli toki sitä vielä pitkään lymfooman toteamisen jälkeenkin kunnes kunto sitten vain romahti. Mulla alkoi itkettää jo tämän keskustelun otsikko, ja itkin meidän koiraa joka päivä noin puolen vuoden ajan... Mulle auttoi kuitenkin paljon se että meillä on lisäksi kaksi kissaa, joita saan vielä hoitaa <3

Nina?

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 00:27"]Minä en pidä niitä koiraihmisiä kovin koiraihmisinä jotka kohtelevat koiraansa kuin lasta ja ajattelevat etteivät ikinä hanki uutta "koska tämä Muffe oli paras kaikista." Itse olen parikin koiraa menettänyt enkä ole ajatellut "Miten tästä selviän?" - tottakai sitä itkee ja suree ja muistelee, so? Niin sitä surtaisiin muitakin jotka ovat huolenpitosi varassa ja aina antamassa pyyteetöntä rakkautta. Mulla meni 6kk kun otin uuden koiran, koska halusin edelleen koiran. Muistot jäi, suru ei.
[/quote]

Emme kohdelleet koiraa kuin lasta mutta oli se meille perheenjäsen ja lapsen paras ystävä. Ihan käytännön syistä emme ota uutta koiraa. Ei ole aikaa eikä mshdollisuuksia opettaa sisäsiistiksi enkä halua että koira joutuu olemaan yksin kymmenen tuntia päivässä. Ei olisi koiralle enää hoitajaa koska vanhemmat ja appivanhemmat asuvat nykyään kaukana. Ei minun tarvitsisi sinulle edes perustella syytä mutta kerroinpa kuitenkin. Ja mielestäni on itsekästä ottaa uusi koira vain lohdutukseksi ja vain omaksi iloksi. Ja vielä se että koiran eläinlääkärikuluihin meni tuhansia euroja eikä nyt enää olisi sellaisia summia käyttää kun en ole enää töissä vaan opiskelen. Ap

Uusi koira. Niin se menee.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 06:56"]Uusi koira. Niin se menee.
[/quote]

Niin varmaan useammilla menee mutta ei meillä. Ei ainakaan niin kauan kuin opiskelen. Eikä varmaan kerrostaloon enää ikinä. Ap

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 23:47"]

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 23:44"]Aika parantaa haavat. Miksi koira kuoli? Oliko vanha ja/tai sairas? Itseäni helpotti ajatus, että koira oli vanha. Ei sairas, mutta ei kerennyt vanhentumassa niin vanhaksi, että olisi tullut kipuja/sairauksia. Nukkui pois omassa pedissä. [/quote] Vanha ja sairas. Ajattelin myös että vanha koira ei enää parane, pikemminkin päinvastoin, ja että ei ehtinyt kärsiä ainakaan pahoista kivuista. Ja eli hyvän ja onnellisen elämän. Rankkaa on kun mielessä on se hyväntuulinen ja innostunut ilme ja hännänheilutus. Ap

[/quote]

Olit ihana emäntä/isäntä. Liian moni antaa eläimen kärsiä kun ei raski lopettaa. Me katseltiin koiran kipuja kaksi päivää, lääkittiin toki kipuja ja sitten piikille. Kannattais tehdä nyt jotain kivaa. Jos on varaa, lähde reissuun. 

Paljon haleja!!!

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 07:00"][quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 23:47"]

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 23:44"]Aika parantaa haavat. Miksi koira kuoli? Oliko vanha ja/tai sairas? Itseäni helpotti ajatus, että koira oli vanha. Ei sairas, mutta ei kerennyt vanhentumassa niin vanhaksi, että olisi tullut kipuja/sairauksia. Nukkui pois omassa pedissä. [/quote] Vanha ja sairas. Ajattelin myös että vanha koira ei enää parane, pikemminkin päinvastoin, ja että ei ehtinyt kärsiä ainakaan pahoista kivuista. Ja eli hyvän ja onnellisen elämän. Rankkaa on kun mielessä on se hyväntuulinen ja innostunut ilme ja hännänheilutus. Ap

[/quote]

Olit ihana emäntä/isäntä. Liian moni antaa eläimen kärsiä kun ei raski lopettaa. Me katseltiin koiran kipuja kaksi päivää, lääkittiin toki kipuja ja sitten piikille. Kannattais tehdä nyt jotain kivaa. Jos on varaa, lähde reissuun. 

Paljon haleja!!!
[/quote]

Sitä se eläinlääkärikin sanoi kun aikaa varailin. Kysyin vielä eläinlääkärin mielipidettä ennenkuin teimme lopullisen päätöksen. Koira olisi vielä muutaman kuukauden pärjännyt, mutta elämä ei ollut enää niin laadukasta että olisi nauttinut. Alkoi olla jo vaivoja niin paljon. Pihalle piti välillä kantaa, suolisto oireili ja koira oli jo sokea. Ap

Meiltäkin lähti 15-vuotias koira. Lopettamispäätös oli ihan kamala. Mutta oikea. 

Meillä on kaksi nuorta koiraa. Se auttaa.