Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei välitä yhtään, vaikka hajoan vaikean vauvavuoden alle
Hän ei koskaan soita tai tarjoa apuaan. Pahinta kuitenkin on, että kertoessani vauvan koliikki-itkuista, omasta uupumuksestani, huolestani ja univelastani hän ei kommentoi niitä mitenkään. Hän haluaa vaan suloisia kuvia vauvasta ja käydessään kylässä sylittelee ja kuvaa vauvaa eli ottaa vain "parhaat palat". Tuntuu niin pahalta kun oma äiti ei osoita mitään myötätuntoa tai totea, että "sinulla kuulostaa olevan rankkaa". Sekin jo auttaa kun joku huomaa ja myöntää, että nyt on rankkaa aikaa.
Kommentit (1209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dink sukupolvi hoidatti mummoillaan ilman palkkaa kokopäiväisesti ei arvostusta ei mitään kun vanhenivat. Vielä perinnötkin halusviat kahmia ja ryöstää arvotavarat ennen muiden perillisten kuolinpesään eli kotiin saapumista. Sanomattakin on selvää, että ei noita rosvoja ole sen koomin näkynyt. Halveksittava sukuoolvi ja lapsen samanmukaisia, ikävä kyllä. Sen tekee, minkä oppii
Minä olen isoäiti ja äiti ja anoppi olivat työelämässä kun lapsemme olivat pieniä, ihan päiväkoti heidät hoiti silloin kun me töissä olimme. Joten lopetapas tuo typerä öyhötys.
Ja perinnönkin sai lapset, kun isänsä ehti kuolla ennen omia vanhempiaan.
Minä perin kokonaista 25 000 € vanhemmiltani, hurraa. Hoidin heitä ja autoin ilmaiseksi monta vuotta. Sisaret perivät saman vaikka eivät rikkaa ristiin laittaneet.
Samoin, isovanhemmat olivat töissä kun meidän muksut oli pieniä, päiväkotiin ne vietiin. Eikä ole perintöjä kuulunut, talovanhus ja vähän maata, niissä mitään perimistä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaisiko joku ohi aiheen, eli auttamisesta, paasaavista ja omaa sairaskertomusta vuodattavista mummoista vihdoin tähän AP pointtiin: mikä niissä muutamassa sanassa "ymmärrän että on raskasta," maksaa? Kiitos.
Surullista kun omat lapset on koston eikä rakkauden kohteita syntymästään asti.
Minä voin osaltani vastata. Poikani lapsi on koliikkivauva, kuten oli poikanikin. Kun sanoin, että ymmärrän, raskasta on, niin miniäni tokaisi, että v*ttu tässä ei ymmärtämiset nyt auta. Yritin sanoa, että etsitään apua jostain, tai voisiko poikani ottaa vaikka palkatonta edes viikon, että miniä saisi nukuttua. Miniä karjaisi, että saat ana millä me sitten eletään.
Me veimme aikoinaan pojan koliikin takia lääkäriin ja viisas lääkäri antoi minulle miedon unilääkkeen, että en herännyt lapsen joka ininään, ja sain voimaa kestää sen 13 kuukautta minkä homma kesti. Mieheni ja isovanhemmat olivat töissä, kuten minäkin olen.
Minunkin miniäni kiroilee ja juuri tuota v-sanaa käyttää lastenkin kuullen, voi että se on rumaa. En tahdo millään jaksaa olka siellä kun en itse ole koskaan lapsilleni kiroillut.
jätit kertomatta että äitisi varoitteli sinua kulttuuri eroista suhteessasi varmaan haistattelit hänelle hoida siis ihan itse sekahedelmäsi
Vierailija kirjoitti:
Missä vauvan isä? Se on ensisijaisesti hänen asiansa ottaa koppi, jos sinä vauvan äitinä väsähdät. Niinhän se menisi jos vaikka kuolisit, että isälle se lapsi työnnettäisiin. Jos ja kun äitisi on ns. vaurioitunut ihminen niin ethän tietenkään voi hänen huostaansa lastasi lykätä hoitoon. Ehkä hän tietää itse ettei ole ns. äitimatskua eikä edes yritä enää sellaista. Kun raskaaksi tulo, synnytys ei vaadi ihmiseltä kovin paljon, mutta äitiys vaatii.
Kerrotko mistä käy ilmi että äiti on "vaurioitunut ihminen"? Vain siitä, ettei hänellä ole ehkä aikaa rynnätä joka kerta hoitamaan lasta kun hemmoteltu tytär sitä vaatii? Jo nyt on hieman kaukaa haettu diagnoosi. Paha mieli ei oikeuta kyllä diagnosoimaan omia vanhempia narsisteiksi ja muuten sairaiksi. Äidin pitää itse kasvaa vanhemmaksi, sitä ei voi kiertää lykkäämällä vauva isovanhemmalle.
Suomessa kuulumisia ei omat vanhemmat tai varsinkaan idit yleens kysele. Kiva sää keskustelu max. Jkin kylmääv trauna empatiakyvyssä kautta sukupolvien ja nyt on sitten tää minämin pississukupolvi äiteinä, jotka taas ei osaa muuta kuin vaatia ja kiitollisuutta ei ole pätkääkään kehenkään päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mykysulupolvi on lyll aika tavalla itsetietoista pissisukupoövea kulla on oikeus.. enkä nyt sano sanaa Sanna M, vaikka käytöksessä paljon samaa uhmaa ja itsekeskeisyyttä. Mikä syynä..
Liikaa curlingia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti pahin on jo ohi.
Ap. lapsi on sinun, ei äitisi.
Itsellänikin vaikea vauvavuosi. Kaikki kommentit alapeukutetaan ja modet poistavat armotta aloitukset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
surullinen vauvaaja kirjoitti:
Itsellänikin vaikea vauvavuosi. Kaikki kommentit alapeukutetaan ja modet poistavat armotta aloitukset!
Kun minulla oli lapset pieniä keskityin heihin, en palstaspämmäämiseen, kuten sinä teet.
Tää ei varmaan auta yhtään mut just siks mä en ookaan koskaan halunnu lapsia kun itsellä oli kylmä, vihainen ja tunneköyhä (tunnevammainen) äiti.
Zemppiä. Hae apua ja tukea muualta. Äitilläsi on varmasti omat syynsä miksi toimii noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaisiko joku ohi aiheen, eli auttamisesta, paasaavista ja omaa sairaskertomusta vuodattavista mummoista vihdoin tähän AP pointtiin: mikä niissä muutamassa sanassa "ymmärrän että on raskasta," maksaa? Kiitos.
Surullista kun omat lapset on koston eikä rakkauden kohteita syntymästään asti.
Turha toivo, parempi jättää nämä kiireiset mummit tänne vuodattamaan elämänsä vääryyksiä jotka on oikeus purkaa eteenpäin. Aika kauas tultiin alkuperäisestä jonka sanoma tiivistyy jo otsikkoon. Toivon täydestä sydämestä ap pärjäilee (been there done that ja kyllä tosiaan kuormittaa) ja hyvä että tälle mulle kohderyhmälle löytyi purkautumispaikka tästä alkujaan asiallisesta keskustelusta. Hei-hei!
Vierailija kirjoitti:
Tää ei varmaan auta yhtään mut just siks mä en ookaan koskaan halunnu lapsia kun itsellä oli kylmä, vihainen ja tunneköyhä (tunnevammainen) äiti.
Zemppiä. Hae apua ja tukea muualta. Äitilläsi on varmasti omat syynsä miksi toimii noin.
Mä mietin just samaa, kun tän keskustelun yhteenvetona meidän kaikkien tuollaisten äitien tyttärien olisi kannattanut jättää lisääntymättä. Aika ikviä päätöksiä ihan vain äidin takia, monelle lapsi on elämän isoin haave.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusavuttomien ei pidä hankkia lapsia. Sen nyt sanoo järkikin.
Olisiko kannattanut miettiä mihin ryhdyin kun antauduit vauvakuumeelle ja painostit sekä kiristit miehen isäksi
Toisaalta, jos on välit katkaistu vanhempiin ,täteihin ja setiin ym niin ei ne yhtkki ala kiinnsotumaan et voivoi ku söpö jne. Suhteet kulkee kaksisuuntaisesti, sortsi siitä lumihiutaleet.
Vierailija kirjoitti:
Uusavuttomien ei pidä hankkia lapsia. Sen nyt sanoo järkikin.
Sinäkö tiesit täsmälleen millaisia lapsia sinulle tulee ja millainen vanhempi olet? Etkä tarvinnut niistä huolehtimiseen sen enempää puolisoa kuin äitiäsikään? Rispektit sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti pahin on jo ohi.
Ap. lapsi on sinun, ei äitisi.
Niin, mutta ap on äitinsä lapsi. Tuon verran äiti välittää omasta tyttärestään. Karma iskee sitten aikanaan. Mutta ei todellakaan kannata luottaa siihen että omasta äidistä on mitään tukea. Sen varaan ei pidä laskea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaisiko joku ohi aiheen, eli auttamisesta, paasaavista ja omaa sairaskertomusta vuodattavista mummoista vihdoin tähän AP pointtiin: mikä niissä muutamassa sanassa "ymmärrän että on raskasta," maksaa? Kiitos.
Surullista kun omat lapset on koston eikä rakkauden kohteita syntymästään asti.
Turha toivo, parempi jättää nämä kiireiset mummit tänne vuodattamaan elämänsä vääryyksiä jotka on oikeus purkaa eteenpäin. Aika kauas tultiin alkuperäisestä jonka sanoma tiivistyy jo otsikkoon. Toivon täydestä sydämestä ap pärjäilee (been there done that ja kyllä tosiaan kuormittaa) ja hyvä että tälle mulle kohderyhmälle löytyi purkautumispaikka tästä alkujaan asiallisesta keskustelusta. Hei-hei!
Mukavaa,että nuo minä, minä ja minä ihmiset poistuu, ei heillä ole mitään annettavaa keskustelulle.
Mistäpä me tiedämme mitkä sen äidin/mummun rahkeet ovat, meillähän on vain valittajan kertomus ja se ei todellakaan ole kuin yksi näkemys asiasta.