Äitini ei välitä yhtään, vaikka hajoan vaikean vauvavuoden alle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mummitkaan enää samaa laatua kuin ennen. Tunne-elämältään normaali synnyttänyt nainen osaa ja haluaa auttaa omaa tytärtään. Tietysti kunnioittaen sitä seikkaa, että vauvan äiti päättää miten toimitaan ja mummin asia on avustaa.

Vai parhaat palat lapsesta, voi jumaliste!

Mitä ne mahtaa olla? Kauneimmat kakkapökäleet vai mitä?

Hehee, kiitos sinulle tästä -päivän hyvän mielen viesti ja naurut <3 lainaan noita sinun "kauniita pökäleitä" vielä joku kerta :'D

Ja hyvin tiivistetty tuossa ekassa kappaleessa tärkein.

Miniät on nykyään suoraan hemmetistä, se on pakko sanoa, kun ikäisteni naisten kanssa juttelee. Tytölleen voi aina suoraan sanoa, miniälle on vaikeampaa ja poikapolot sitten siinä välissä taiteilee.

Sama minulla, vanhimman pojan vaimo on fiksu, nuorimman vaimo teettää kaiken muilla jos vain mahdollista. Onneksi poika sanoi, ettei tule kuin yksi lapsi, kuulema sen verran helvettiä kotona vaimon kanssa on. Erohan tuosta tullenee. Minä en sekaannu enää ollenkaan, ei vaan sitä suunsoittoa jaksa. Onneksi ei ole pakko. 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Muistakaa valittajat se, että kun olette itse ikääntyneitä ja on monenmoista vaivaa itselläänkin ei välttämättä jaksa enää lisärasitteita. Kun vanhenette itsekin niin näätte millaisia mummoja olette omien lastenne lapsille.

Moni ikääntynyt tuttuni on todennut, että työelämä vei mehut kertakaikkiaan ja hyvä kun saa vetäytyä omaan lepoon ja rauhaan. Lastenlapsia kestää pienen pieninä annoksina. Joskus ei lainkaan. Nykyajan lapset ovat paljon vaativimpia mitä ennen oli.

Asia ei ole lainkaan mustavalkoinen. Itse ainakin ymmärrän täysin, ettei kaikki jaksa. Ei voi syyllistää isovanhempia. Tuntuu näitä lukiessa, että harvoin mikään on täysin hyvin. Toinen mummo tuppaa liiaksikin avuksi ja toinen ei lainkaan...

Asiallinen kommentti. Miksi alapeukut?

Villi veikkaus ulkopuoliselta: olisko esim siksi, että kukaan täysjärkinen tuskin tuossa kunnossa olevalta edellyttääkään. Moni sensijaan ei ole tuossa kunnossa vaan elämänsä kunnossa, mutta nuo jonkun kommentoimat kynsihuollot ja uudet miesystävät vaan täyttää koko kalenterin. Toiseksi, se henkinen tuki taisi olla aloituksen ydin -yksi ymmärryksen sana ei maksa mitään keneltäkään omasta tilanteesta riippumatta, mutta voi olla toiselle eteenpäin auttava voima.

Olisipa kiva tietää paljonkohan tämä ap antaa henkistä tukea vanheneville läheisilleen, kovin kuulostaa minä, minä ja sitten vielä minä -tyypiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Muistakaa valittajat se, että kun olette itse ikääntyneitä ja on monenmoista vaivaa itselläänkin ei välttämättä jaksa enää lisärasitteita. Kun vanhenette itsekin niin näätte millaisia mummoja olette omien lastenne lapsille.

Moni ikääntynyt tuttuni on todennut, että työelämä vei mehut kertakaikkiaan ja hyvä kun saa vetäytyä omaan lepoon ja rauhaan. Lastenlapsia kestää pienen pieninä annoksina. Joskus ei lainkaan. Nykyajan lapset ovat paljon vaativimpia mitä ennen oli.

Asia ei ole lainkaan mustavalkoinen. Itse ainakin ymmärrän täysin, ettei kaikki jaksa. Ei voi syyllistää isovanhempia. Tuntuu näitä lukiessa, että harvoin mikään on täysin hyvin. Toinen mummo tuppaa liiaksikin avuksi ja toinen ei lainkaan...

Asiallinen kommentti. Miksi alapeukut?

Villi veikkaus ulkopuoliselta: olisko esim siksi, että kukaan täysjärkinen tuskin tuossa kunnossa olevalta edellyttääkään. Moni sensijaan ei ole tuossa kunnossa vaan elämänsä kunnossa, mutta nuo jonkun kommentoimat kynsihuollot ja uudet miesystävät vaan täyttää koko kalenterin. Toiseksi, se henkinen tuki taisi olla aloituksen ydin -yksi ymmärryksen sana ei maksa mitään keneltäkään omasta tilanteesta riippumatta, mutta voi olla toiselle eteenpäin auttava voima.

Sepä se. Mummon kunto ja jaksaminen ei välttämättä ole avautunut lähipiirille. Siitäkin on kokemuksia. Joku mummo voi esittää jotain muuta ja ottaa vilkkaat lapset pariksi päiväksi ja odottaa, jotta hoitovastuu loppuisi. Kun lapset haetaan huokaa syvään ja hartaasti.

Tuollasta kertoi tuttu ikäihminen. Jotkut suostuvat, kun tuntuu että on "pakko" hoitaa.

Yleispätevää käytäntöä ei taida olla. Ilman muuta aina voi olla "kuulevana korvana ja empaattisen ymmärtävänä" kun toinen haluaa purkaa väsymystään ja ahdistustaan. Voi myös neuvoa, mistä voisi saada apua ja voimaa. Toki, siitäkin nuoremmat saavat usein kiukun mieluummin kuin ottavat vastaan " neuvoja" äidiltään...kuuluu, että mitä sinä minulle neuvoja jakelet, osaan etsiä itsekin...Mitä tiedän, niin jostain syystä moni vanhus ei ilkeä valittaa väsymystään  ja huonoa jaksamistaan lapsilleen ja yrittää auttaa oman jaksamisen äärirajoillakin. Siitä ei hyvää seuraa, se on selvä.

Kuten on jo todettu, nykysin mummot ovat iäkkäämpää ikäluokkaa kuin joskus ennen. Tätini tuli mummoksi reilusti  yli 70 -vuotiaana, kun itsekin sai lapsensa ( kaksi) liki 40- vuotiaana. Ja hänen toinen lapsensa sai ainokaisensa kun oli 43v. Lapset opiskelivat ja saivat kunnon "jalansijan" ennen kuin avioituivat, kuten moni tekee nykyään.

Soitin hiljattain tädilleni, on nyt 91v ja asuu edelleen ok-talossa. Hän katsoi jonkin verran lastenlastensa perään silloin kun oli "nuorempi" , mutta hänen lapsensa eivät edellyttäneet häneltä kovin suurta panosta lastenhoidossa. Niin pitäisi ollakin.

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut. Hän vain on henkisesti niin etäinen ja vaurioitunut ihminen, että ei pysty osoittamaan myötätuntoa. Sitä se on ollut koko minun elämän ajan, mutta silti otan nyt jotenkin tosi raskaasti hänen piittaamattomuuden kun olen itse tosi herkässä ja vaikeassa tilanteessa ensimmäisen lapseni kanssa, jolla on koliikki ja joka itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ja pelkään, että en saa omaan lapseeni luotua hyvää suhdetta vaan tulen olemaan samanlainen vaurioitunut ihminen hänelle.

Ap

En jaksanut lukea koko pitkää ketjua, mutta vastaan silti. "ei muita velvollisuuksia kuin työssäkäynti".....hmmm.itse olen 50+ v kahden pikkuisen mummi. Tiedän, että tyttärelläni on tosi rankkaa yksin lasten kanssa ja pyrin auttamaan minkä JAKSAN, koska kolmivuorotyö, omat vaihdevuodet, vielä teini-ikäisiä omia lapsia kotona, kotityöt(siivous, kauppa-asia, okt pihatyöt yms) on raskasta!! Lisäksi se lastelasten hoito on tuplasti rankempaa kuin omien lasten hoito aikanaan!! Jos mulla on pitkän työputekn välissä yksi vapaapäivä, useimmiten en vaan JAKSA lähteä lapsenlapsia hoitamaan, vaikka kyllä haluaisinkin ja heitä ihan suunnattoman paljon rakastan! Ja tytärtäni myös!

Asiat vaan ei aina ole niin mustavalkoisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mummitkaan enää samaa laatua kuin ennen. Tunne-elämältään normaali synnyttänyt nainen osaa ja haluaa auttaa omaa tytärtään. Tietysti kunnioittaen sitä seikkaa, että vauvan äiti päättää miten toimitaan ja mummin asia on avustaa.

Vai parhaat palat lapsesta, voi jumaliste!

Mitä ne mahtaa olla? Kauneimmat kakkapökäleet vai mitä?

Hehee, kiitos sinulle tästä -päivän hyvän mielen viesti ja naurut <3 lainaan noita sinun "kauniita pökäleitä" vielä joku kerta :'D

Ja hyvin tiivistetty tuossa ekassa kappaleessa tärkein.

Miniät on nykyään suoraan hemmetistä, se on pakko sanoa, kun ikäisteni naisten kanssa juttelee. Tytölleen voi aina suoraan sanoa, miniälle on vaikeampaa ja poikapolot sitten siinä välissä taiteilee.

Sama minulla, vanhimman pojan vaimo on fiksu, nuorimman vaimo teettää kaiken muilla jos vain mahdollista. Onneksi poika sanoi, ettei tule kuin yksi lapsi, kuulema sen verran helvettiä kotona vaimon kanssa on. Erohan tuosta tullenee. Minä en sekaannu enää ollenkaan, ei vaan sitä suunsoittoa jaksa. Onneksi ei ole pakko. 😅

Sama kokemus. Meillä miniän ja pojan puheluihin vastaa nykyään aina pappa, vaikka puhelut minulle tulevatkin. Pappaa ei kumma kyllä pyydetä mihinkään, kuulumisia vaikeana vaan kysellään. Se nauraakin aina, ettei miniä uskalla älistä yhtään hänelle. Ihan pakollisiin menoihin poika isäänsä ja minua sitten isältään kysyen pyytää avuksi. Ja niihin on menty. Miniä on käärmeissään kun pitää käydä kynsi ja ripsihuolloissa Illalla ja lauantaina, ne eivät ole pakollisia menoja, poika joutaa lapsensa hoitamaan kun rouva kaunistautuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Muistakaa valittajat se, että kun olette itse ikääntyneitä ja on monenmoista vaivaa itselläänkin ei välttämättä jaksa enää lisärasitteita. Kun vanhenette itsekin niin näätte millaisia mummoja olette omien lastenne lapsille.

Moni ikääntynyt tuttuni on todennut, että työelämä vei mehut kertakaikkiaan ja hyvä kun saa vetäytyä omaan lepoon ja rauhaan. Lastenlapsia kestää pienen pieninä annoksina. Joskus ei lainkaan. Nykyajan lapset ovat paljon vaativimpia mitä ennen oli.

Asia ei ole lainkaan mustavalkoinen. Itse ainakin ymmärrän täysin, ettei kaikki jaksa. Ei voi syyllistää isovanhempia. Tuntuu näitä lukiessa, että harvoin mikään on täysin hyvin. Toinen mummo tuppaa liiaksikin avuksi ja toinen ei lainkaan...

Asiallinen kommentti. Miksi alapeukut?

Villi veikkaus ulkopuoliselta: olisko esim siksi, että kukaan täysjärkinen tuskin tuossa kunnossa olevalta edellyttääkään. Moni sensijaan ei ole tuossa kunnossa vaan elämänsä kunnossa, mutta nuo jonkun kommentoimat kynsihuollot ja uudet miesystävät vaan täyttää koko kalenterin. Toiseksi, se henkinen tuki taisi olla aloituksen ydin -yksi ymmärryksen sana ei maksa mitään keneltäkään omasta tilanteesta riippumatta, mutta voi olla toiselle eteenpäin auttava voima.

Voi voi, olet niin väärässä. Olen 65-vuotias selkääni ikäni sairastanut mummin, sairas vain pahenee, mutta ei miniäni sitä huomioi. Jatkuvasti on soittamassa, että tule, niin hän pääsee kampaamoon, kauppaan, kaverille, kynsien laittoon. Poikani pääsee töistä klo 16, ja on viikonloput kotona, olen todennut, että varaa ajat lauantaille ja käykää illalla kaupassa. Hirveä huuto lapsille, että ei mummi tuukaan. Miksi lapsille ensin sanoo, että mummu tulee, kyllä pitää ensin minulta kysyä. Matkaakin on, näillä bensan hinnoilla tuntuu eläkeläisen kukkarossa.

Voi niin tuttua. Kuluja tulee viikossa kun bensaa polttaa lapsenvahtihommiin. Lisäksi se väsymys, kun tulen kotiin on pakko nukkua monta tuntia, uuvun niin totaalisesti kolme vilkasta poikaa, vanhin täyttää lähiaikoina neljä. Huh, huh.

Olen pojalle sanonut, että laitan auton talveksi seisontaa (ja nautin rauhasta) koska bensa on niin hallista. Ihana, saan olla talven vapaa!

Dink sukupolvi hoidatti mummoillaan ilman palkkaa kokopäiväisesti ei arvostusta ei mitään kun vanhenivat. Vielä perinnötkin halusviat kahmia ja ryöstää arvotavarat ennen muiden perillisten kuolinpesään eli kotiin saapumista. Sanomattakin on selvää, että ei noita rosvoja ole sen koomin näkynyt. Halveksittava sukuoolvi ja lapsen samanmukaisia, ikävä kyllä. Sen tekee, minkä oppii

Vierailija kirjoitti:

Oma anoppini on kiinnostunut myös vain söpöistä vauvakuvista ja haluaa omilla ehdoillaan söpöillä lapsenlapsen kanssa. On useamman kerran sanonut harvojen vierailujen aikana, että "minä olen jo omien lapsieni vaipat vaihtanut, saatte tehdä itse omat työnne".

Mitään pyyntöjä ei ota kuuleviin korviinsa siitä, mitä vaippamerkkiä herkkäihoinen lapsi käyttää tai muuta. Lapsi sai allergisen reaktion, kun kokeilimme hänen varta vasten ostamia kemikaalituotteita.

Saa tehdä miten haluaa, mutta itse aion kyllä ottaa huomioon mahdollisten lapsieni toiveet avusta ja lapsen hoitotuotteista.

Minkä helkutin takia mummo joutuu ostelemaan hoitotuotteita vauvalle?

Ei olis tullut kuuloonkaan edes silloin kun minä olin nuori äiti, eli 30 v sitten. Enkä ostele lapsenlapselleni kemikaaleja - en edes karkkeja; ne on vanhempien vastuulla me asiat.

Meillä on lapsenlapsia seitsemän kappaletta. Meiltä toivotut ja annetut hoitomäärät ovat pysyneet onneksi sellaisina, että lapsia on kiva päästä välillä hoitamaan ja näkemään. Oma työ uuvuttaa, sairauksiakin on, osaamme sanoa itse, että on lupa pyytää, mutta joskus sitten vaan ei sovi.

Sanomattakin lienee selvää, että seitsemästä tulee sitten vuoden mittaan jo aika monta hoitokeikkaa, synttäriä yms. Rakkaita ovat koko jälkipolvi, ja onneksi fiksuja nämä nuoret vanhemmat esimerkiksi siinä, että ymmärtävät aikaamme ja energiaamme kuluu myös sen vanhimman polven asioiden hoitoon , jopa ovat taroutuneet itse ottamaan esim äidistäni vastuuta, kun itse joiduin sairaalaan.

Haisee siltä että toukka on jokun mtun siittämä ja ämmä itkee nyt kun äitee ei auta

Vastaisiko joku ohi aiheen, eli auttamisesta, paasaavista ja omaa sairaskertomusta vuodattavista mummoista vihdoin tähän AP pointtiin: mikä niissä muutamassa sanassa "ymmärrän että on raskasta," maksaa? Kiitos.

Surullista kun omat lapset on koston eikä rakkauden kohteita syntymästään asti.

Vierailija kirjoitti:

Tirrikka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että moni täällä on sitä mieltä, että ap:n äidin velvollisuus olisi jotenkin erityisesti tukea aikuista lastansa. Äiti on jo velvollisuutensa tehnyt. Nyt on ap:n vuoro tehdä oma osansa äitinä omalle lapselleen.

Tähän juuri kiteytyy mikä Suomessa on pielessä. Perhekeskeisyys ja lähimmäisistä huolehtiminen puuttuu, kaikessa pitää pärjätä yksin. Tämä on niin surullista.

Tsemppiä ap, tiedän miltä sinusta tuntuu

Suomessa on iät ja ajat ajateltu lasten olevan lähinnä välttämätön paha. Ihan vasta viime vuosina alettiin puhumaan positiivisesta kasvatuksesta. Ennen tätä sai huutaa, lyödä ja piiskata kenenkään puuttumatta. Aikanaan opettajatkin käyttivät karttakeppiä sekä nurkkaan laittamista pitääkseen oppilaat ojennuksessa.

Soittakaa niille demareille ketä olette äänestäneet puuttumaan kaikkialle ja korvaamaan kansalaisyhteiskunnan. Kaikkea ei voi saada.

Vierailija kirjoitti:

Dink sukupolvi hoidatti mummoillaan ilman palkkaa kokopäiväisesti ei arvostusta ei mitään kun vanhenivat. Vielä perinnötkin halusviat kahmia ja ryöstää arvotavarat ennen muiden perillisten kuolinpesään eli kotiin saapumista. Sanomattakin on selvää, että ei noita rosvoja ole sen koomin näkynyt. Halveksittava sukuoolvi ja lapsen samanmukaisia, ikävä kyllä. Sen tekee, minkä oppii

Minä olen isoäiti ja äiti ja anoppi olivat työelämässä kun lapsemme olivat pieniä, ihan päiväkoti heidät hoiti silloin kun me töissä olimme. Joten lopetapas tuo typerä öyhötys.

Ja perinnönkin sai lapset, kun isänsä ehti kuolla ennen omia vanhempiaan.

Minä perin kokonaista 25 000 € vanhemmiltani, hurraa. Hoidin heitä ja autoin ilmaiseksi monta vuotta. Sisaret perivät saman vaikka eivät rikkaa ristiin laittaneet.

Ei äitiys tarkoita sitä, että on velvollinen hoitamaan lapsensa lisäksi hänenkin lapsensa, kuinka monta niitä edes tuleekaan. Äitiys ei jatku aivan ikuisesti, varsinkaan jos lapsi käyttäytyy huonosti aikuisena, panee välejä poikki ja hankkiutuu tahallaan ongelmiin. Kyllä vanhemmalla on oikeus vetäytyä suhteesta aivan samalla tavalla kuin lapsellakin. Isovanhemmuus on sellainen kuin siitä sovitaan. Toiset haluaa olla mukana perheen elämässä, toiset eivät siihen pysty esim. vaativan työn takia. Perheellä ei ole mitään oikeutta velvoittaa isovanhempia osallistumaan lastenhoitoon. Kaikki tapahtuu täysin omasta tahdosta ja vapaaehtoisesti, se pitää nuoren perheen ymmärtää. Nuori perhe on itse ensisijaisessa vastuussa lapsistaan, se tulisi olla selvää jo seurusteluajoista lähtien. Äiti ja isovanhempi ei riennä ratkaisemaan huolia ja murheita, eikä toimi ilmaisena lapsenvahtina silloin kun huvittaisi lähteä bilettämään. Tästä on ihan turha lumihiutalelapsen alkaa itkemään, eikä siinä ole mitään ilkeyttä mukana. Näin se elämä vain menee.

Vierailija kirjoitti:

Vastaisiko joku ohi aiheen, eli auttamisesta, paasaavista ja omaa sairaskertomusta vuodattavista mummoista vihdoin tähän AP pointtiin: mikä niissä muutamassa sanassa "ymmärrän että on raskasta," maksaa? Kiitos.

Surullista kun omat lapset on koston eikä rakkauden kohteita syntymästään asti.

Minä voin osaltani vastata. Poikani lapsi on koliikkivauva, kuten oli poikanikin. Kun sanoin, että ymmärrän, raskasta on, niin miniäni tokaisi, että v*ttu tässä ei ymmärtämiset nyt auta. Yritin sanoa, että etsitään apua jostain, tai voisiko poikani ottaa vaikka palkatonta edes viikon, että miniä saisi nukuttua. Miniä karjaisi, että saat ana millä me sitten eletään.

Me veimme aikoinaan pojan koliikin takia lääkäriin ja viisas lääkäri antoi minulle miedon unilääkkeen, että en herännyt lapsen joka ininään, ja sain voimaa kestää sen 13 kuukautta minkä homma kesti. Mieheni ja isovanhemmat olivat töissä, kuten minäkin olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Muistakaa valittajat se, että kun olette itse ikääntyneitä ja on monenmoista vaivaa itselläänkin ei välttämättä jaksa enää lisärasitteita. Kun vanhenette itsekin niin näätte millaisia mummoja olette omien lastenne lapsille.

Moni ikääntynyt tuttuni on todennut, että työelämä vei mehut kertakaikkiaan ja hyvä kun saa vetäytyä omaan lepoon ja rauhaan. Lastenlapsia kestää pienen pieninä annoksina. Joskus ei lainkaan. Nykyajan lapset ovat paljon vaativimpia mitä ennen oli.

Asia ei ole lainkaan mustavalkoinen. Itse ainakin ymmärrän täysin, ettei kaikki jaksa. Ei voi syyllistää isovanhempia. Tuntuu näitä lukiessa, että harvoin mikään on täysin hyvin. Toinen mummo tuppaa liiaksikin avuksi ja toinen ei lainkaan...

Asiallinen kommentti. Miksi alapeukut?

Villi veikkaus ulkopuoliselta: olisko esim siksi, että kukaan täysjärkinen tuskin tuossa kunnossa olevalta edellyttääkään. Moni sensijaan ei ole tuossa kunnossa vaan elämänsä kunnossa, mutta nuo jonkun kommentoimat kynsihuollot ja uudet miesystävät vaan täyttää koko kalenterin. Toiseksi, se henkinen tuki taisi olla aloituksen ydin -yksi ymmärryksen sana ei maksa mitään keneltäkään omasta tilanteesta riippumatta, mutta voi olla toiselle eteenpäin auttava voima.

Olisipa kiva tietää paljonkohan tämä ap antaa henkistä tukea vanheneville läheisilleen, kovin kuulostaa minä, minä ja sitten vielä minä -tyypiltä.

Tuskinpä tuossa hetkessä siihen rahkeet riittää ja vain tyhmä sitä edellyttäisikään. Muusta ajasta elämästä se ei taida kertoa mitään.

Missä vauvan isä? Se on ensisijaisesti hänen asiansa ottaa koppi, jos sinä vauvan äitinä väsähdät. Niinhän se menisi jos vaikka kuolisit, että isälle se lapsi työnnettäisiin. Jos ja kun äitisi on ns. vaurioitunut ihminen niin ethän tietenkään voi hänen huostaansa lastasi lykätä hoitoon. Ehkä hän tietää itse ettei ole ns. äitimatskua eikä edes yritä enää sellaista. Kun raskaaksi tulo, synnytys ei vaadi ihmiseltä kovin paljon, mutta äitiys vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tirrikka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että moni täällä on sitä mieltä, että ap:n äidin velvollisuus olisi jotenkin erityisesti tukea aikuista lastansa. Äiti on jo velvollisuutensa tehnyt. Nyt on ap:n vuoro tehdä oma osansa äitinä omalle lapselleen.

Tähän juuri kiteytyy mikä Suomessa on pielessä. Perhekeskeisyys ja lähimmäisistä huolehtiminen puuttuu, kaikessa pitää pärjätä yksin. Tämä on niin surullista.

Tsemppiä ap, tiedän miltä sinusta tuntuu

Suomessa on iät ja ajat ajateltu lasten olevan lähinnä välttämätön paha. Ihan vasta viime vuosina alettiin puhumaan positiivisesta kasvatuksesta. Ennen tätä sai huutaa, lyödä ja piiskata kenenkään puuttumatta. Aikanaan opettajatkin käyttivät karttakeppiä sekä nurkkaan laittamista pitääkseen oppilaat ojennuksessa.

Soittakaa niille demareille ketä olette äänestäneet puuttumaan kaikkialle ja korvaamaan kansalaisyhteiskunnan. Kaikkea ei voi saada.

Persuille ei kannata soittaa, ne ei osaa hoitaa edes omia asioitaan. Persujen pennut on aina likaisia.

Vierailija kirjoitti:

Hei, tään jutun aloitus on on tehty jo 6 kuukautta sitten, helmikuussa. Tilanne voi olla jo vähän toinen. Miksi jatkatte tämän asian jauhamista.

Taitaa olla ikuisuusongelma. Toisten mielestä mummon pitää hoitaa ja pitää jaksaa hoitaa ja toisten mielestä ei mitään velvoitetta tehdä mitään.

Ja nimenomaan mummoa kohtaan on vaade. Miksi ei yhtälailla isoisää/ ukkia/ vaaria?

Kai hekin osaavat vahtia isompia lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaisiko joku ohi aiheen, eli auttamisesta, paasaavista ja omaa sairaskertomusta vuodattavista mummoista vihdoin tähän AP pointtiin: mikä niissä muutamassa sanassa "ymmärrän että on raskasta," maksaa? Kiitos.

Surullista kun omat lapset on koston eikä rakkauden kohteita syntymästään asti.

Minä voin osaltani vastata. Poikani lapsi on koliikkivauva, kuten oli poikanikin. Kun sanoin, että ymmärrän, raskasta on, niin miniäni tokaisi, että v*ttu tässä ei ymmärtämiset nyt auta. Yritin sanoa, että etsitään apua jostain, tai voisiko poikani ottaa vaikka palkatonta edes viikon, että miniä saisi nukuttua. Miniä karjaisi, että saat ana millä me sitten eletään.

Me veimme aikoinaan pojan koliikin takia lääkäriin ja viisas lääkäri antoi minulle miedon unilääkkeen, että en herännyt lapsen joka ininään, ja sain voimaa kestää sen 13 kuukautta minkä homma kesti. Mieheni ja isovanhemmat olivat töissä, kuten minäkin olen.

Niin tuttua. Meillä tyttö oli kaamea koliikkitapaus ja nyt hänellä on sama homma. Kun menimme viikonloppuna avuksi ja kehotimme tytärtä ajamaan meille nukkumaan, sanoin, että pärjäämme kyllä, olen pärjännyt hänenkin kanssaan nuorena. Ei apu kelvannut, ei kuulema voi millään jättää lasta edes kolmeksi tunniksi. Isänsä raivostui ihan tykkänään, piti puhuttelun ja sanoi, että sopii sitten pärjätä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vastaisiko joku ohi aiheen, eli auttamisesta, paasaavista ja omaa sairaskertomusta vuodattavista mummoista vihdoin tähän AP pointtiin: mikä niissä muutamassa sanassa "ymmärrän että on raskasta," maksaa? Kiitos.

Surullista kun omat lapset on koston eikä rakkauden kohteita syntymästään asti.

Niitä on ehkä vaikea löytää sanavarastostaan, jos ei koskaan ole saanut niitä itse kuulla.

Itse asiassa, tuo varsinkin vanhemman polven viljelemä "sellasta se on" on tarkoitettu merkitseään suurin piirtein samaa, vaikka nykyäidit äitihuuruissaan kuulevat senkin loukkauksena. "Sellaista se on" tarkoittaa, että kyllä, ymmärrän, tiedän miltä toi tuntuu, koska olen itsekin sen kokenut, ja siitä selviää, se menee ohi, niin kuin kaikki muukin.