Henkisen polun kulkijat - ulkopuolisuus ja kuulumattomuus saa välillä miettimään, että jospa sitä ei olisi herännyt ollenkaan. Muilla?

Lammas kuitenkin valvoo sutta lampaiden vaatteissa joskus tai jää käärmeen suuhun, joten mustana lampaana parempi siinä mielessä. Se on hyvin ikävää kun se petollinen käärme puree kun sinisilmäisesti uskoo ihmisistä hyvää. 

Henkisen polun kulkijoita. Osa a) mt-ongelmainen on manipuloitu. Osa b) he jotka rahastavat tällä ( kulissi)  henkisyydellään 

Vierailija kirjoitti:

Henkisen polun kulkijoita. Osa a) mt-ongelmainen on manipuloitu. Osa b) he jotka rahastavat tällä ( kulissi)  henkisyydellään 

Olen kyllä miettinyt usein olevani myös onnekas, että en ole tällaiseen rooliin syntynyt elämässä, jossa elämänkatsomukseni on hyvin suppea ja muita ihmisiä alas ampuva. Toisaalta tuo on hyvin inhimillistä, että jos ei itseä aihe varsinaisesti ole koskettanut, niin mistäpä sitä voi edes tietää mistä toinen puhuu. Kuin yrittäisi sokealle kuvailla miltä jokin näyttää tai moittia toista sen takia, että nukkuu/on unessa eli aika turhanpäiväistä. -ap 

Ensimmäiset vuodet tuntuivat raskailta ja yksinäisiltä, olisin halunnut jutella asiasta muiden kanssa. Nyt ymmärrän että oma selkeys olisi saattanut hävitä kaiken sen keskustelun ja jakamisen alle ja oma totuus hämärtyä. 

Kestä se yksinäisyyden tunne ja elä eteenpäin, älä tyrkytä uutta todellisuuttasi kenellekään, jokainen on omassa kehitysvaiheessaan eikä sitä pidä mielestäni häiritä. Jos joku kaipaa muutosta, nikn löytää sen kyllä. 

Mieheni olen pitänyt näistä erillään, enkä edes haluaisi kuunnella että joku muu jaarittelisi omia ajatuksiaan valaistumisesta koko ajan. 

On myös aika mielenkiintoista tarkkailla välillä ympäristöä ja huomata mitä oivalluksia ihmisillä tulee näistä asioista.

Lisäys vielä edelliseen. Oma kehitysvaiheesi ei tee sinusta sen parempaa tai sen huonompaa kuin kenestäkään muusta. Jos tämä ei pidä kohdallasi paikkaansa, niin olet yhä egon johtama. Elämä ei ole kilpailua muiden kanssa, vaan oman itsensä kanssa. 

Mulla on haasteeksi ajan myötä muodostunut se, että katson ja teen (tai jätän tekemättä) asioita hyvin paljon tietyn tärkeysjärjestyksen mukaan kriteerinä "kestävän hyvän tuottaminen lähiympäristölle ja itselle". Tämän on toki aina osittain subjektiivinen asia, mutta aika paljon perusteita voi rakentaa myös ihan tutkitun tiedon varaan. "Hyvän" mittarina en käytä pelkästään helposti mitattavia suureita, vaan myös emotionaalisen hyvän tuottamista ja kärsimyksen vähentämistä jollain tavalla tiedostavien organismien kohdalla (sentientismi), joita toki onkin sitten vähän vaikeampi mitata objektiivisesti. 

Tämän seurauksena kuilu itseni ja muiden ihmisten välillä on kasvanut, koska se minkä koen itse tärkeäksi on usein aika erilaista verrattuna siihen, mitä läheiset ihmiset näkevät tärkeäksi tai mielekkääksi. En väitä olevani esimerkillinen ihminen tai ketään parempi, koska tämä on johtanut myös valintoihin, joilla on negatiivinen vaikutus tiettyyn ihmisiin ja ihmissuhteisiin. Esim. olen lopettanut tietyssä porukassa säännöllisen urheiluharrastuksen, koska koen, että enemmän hyvää saan aikaan tekemällä senkin ajan vapaaehtoistöitä läheisessä eläinsuojeluyhdistyksessä. Varmasti osa kavereista on pettynyt, etten enää tulee pelaamaan heidän kanssaan, mutta koen, että kokonaisuudessaan (hyödyt vs. haitat) valintani on positiivinen. Hyväksyn kyllä, että joku näkee tai kokee asian päinvastoin ja pitää toimintaani itsekkäänä. Sitähän se onkin, mutta itse näen sen terveenä itsekkyytenä, johon ei liity hedonistisia piirteitä. Toki tähänkin on varmasti olemassa ihan pätevä vasta-argumentti. 

Henkinen polku :D 

Voi teitä mammoja.

Osaisiko joku kertoa miksi tälläinen huuhaa on aina naisten juttu?

Ehkä joku haluaa käyttää tämän elämän vain hauskanpitoon ja sitten seuraavan taas itsensä kehittämiseen. Ymmärrän tämän hyvin kun omalla kohdalla tämä elämä on ollut paljolti yhtä velvollisuutta, totisuutta ja kivireen vetämistä. Välillä haluaisi vaan pitää hauskaa.

Sehän täällä on se idea, vapaa tahto.

En puhu oikeastaan varsinaisesta sellaisista ulkoapäin näyttävistä henkisistä asioista kuten tarot-korteista, enkeliterapioista, rummutuksista etc. vaikka ei niissäkään varsinaisesti mitään vikaa ole mutta se mitä sisäisesti tapahtuu, niin on se oleellisin asia. Eli se miten kokee ja aistii maailman, on hyvin herkkä tietämään/tuntemaan asioita laajalta näkökannalta ja elää jatkuvasti sen sisäisen tietämisen tilasta. Siinä on jotain todella pyhää kun se puoli on avautunut ja on vaikeaa tasapainotella tässä persoonan/mielen, ihmisyyden roolissa kun on samaan aikaan herkistynyt myös laajemalle tietoisuudelle. Sitä on vaikea selittää täysin millaista se on ja se opettaa koko ajan vaikka välillä on on välitilassa eikä pinnalla tapahdu paljoakaan. -ap 

Meitä on monia mutta aika monilla meistä ei ole tuollaista synkroomaa, että onpa rankkaa kun minä olen näin paljon muita parempi :D

Vierailija kirjoitti:

Lisäys vielä edelliseen. Oma kehitysvaiheesi ei tee sinusta sen parempaa tai sen huonompaa kuin kenestäkään muusta. Jos tämä ei pidä kohdallasi paikkaansa, niin olet yhä egon johtama. Elämä ei ole kilpailua muiden kanssa, vaan oman itsensä kanssa. 

Tähän haluaisin sanoa, että elämä ei ole kilpailua muita vastaan (B-klusterinen hulluus) eikä myöskään kilvoittelua itsensä kanssa (A-klusterinen hulluus). Nuo molemmat polut ovat kärsimystä lisäävää. Elämä on keskinäisriippuvaista yhteistyötä ja yhteiseloa (C-klusterin hulluus).

Sehän on oma valintasi mihin elämäsi käytät. Ystävätkin usein vaihtuvat kun ihminen ajan kanssa muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Lisäys vielä edelliseen. Oma kehitysvaiheesi ei tee sinusta sen parempaa tai sen huonompaa kuin kenestäkään muusta. Jos tämä ei pidä kohdallasi paikkaansa, niin olet yhä egon johtama. Elämä ei ole kilpailua muiden kanssa, vaan oman itsensä kanssa. 

Tämä on juurikin näin. Toivottavasti aloituksestani ei saanut kuvaa, että olisin kenenkään yläpuolella, en ole. On vain ihmisiä, jotka ovat enemmän unessa kuin toiset, niin se on helpointa kuvailla ja jokainen tulee kyllä lopulta heräämään. Tiedostan, että tämä on yksinäinen polku syystä.  On mielenkiintoista välillä jakaa ajatuksiaan tästä välillä muiden kanssa, jotka kokevat samaa. -ap 

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiset vuodet tuntuivat raskailta ja yksinäisiltä, olisin halunnut jutella asiasta muiden kanssa. Nyt ymmärrän että oma selkeys olisi saattanut hävitä kaiken sen keskustelun ja jakamisen alle ja oma totuus hämärtyä. 

Kestä se yksinäisyyden tunne ja elä eteenpäin, älä tyrkytä uutta todellisuuttasi kenellekään, jokainen on omassa kehitysvaiheessaan eikä sitä pidä mielestäni häiritä. Jos joku kaipaa muutosta, nikn löytää sen kyllä. 

Mieheni olen pitänyt näistä erillään, enkä edes haluaisi kuunnella että joku muu jaarittelisi omia ajatuksiaan valaistumisesta koko ajan. 

On myös aika mielenkiintoista tarkkailla välillä ympäristöä ja huomata mitä oivalluksia ihmisillä tulee näistä asioista.

Minä kyllä puhun henkisyydestä samalla ta valla kuin muut puhuvat säästä ja politiikasta. Se on osa elämääni ja jos joku ei siitä halua osallistua niin hankkikoot muita kavereita ja seuraa. Pysykööt vaikka etäisyydellä. En ala pienentämään itseäni ja vähentämään olemustani siksi, että jotakuta häiritsee hengelliset teemat. Se on hänen ongelmansa, ei minun.

Tuo "valaistuminen" on muutenkin vähän huono konsepti, mitä sillä tarkoitetaan? Sitä ensimmäistä oivallusta, että hetkinen elämä on muutakin kuin vaan materiaa? Kuulostaa siltä kuin olisi herännyt siihen, että puissa on lehdet, ja nyt guruilisi sillä.

Omasta elämästäni jäi pois paljon asioita, joita tein toisten ihmisten mieliksi, mutta koin itse turhiksi ja rasittaviksi. Yhdistysten jäsenyyksiä ja turhia kissanristiäisiä. Energiat vievien ihmisten tapaamisia, ihmiset, jotka nauttivat pahantahtoisesta juoruamisesta ym. Ylipäätään asiat joista tulee aina negatiivisia seuraamuksia.

Hämi kyllä tähän kategoriaan kuuluu myös muutama rakas läheinen. Heitä tapaan, mutta harvemmin. 

Olen hyvin, hyvin paljon yksinäni. Enenevässä määrin. Mutta niin kauan kuin olen tässä kehossa, niin tämä keho elää tässä maailmassa. Pyrin olemaan vain oma itseni ja kuuntelemaan itseäni, mitä ikinä töissä teen. En näe siinä mitään ristiriitaa. Turhanpäiväisyyden tunteen kyllä tunnistan, mutta se on muiden ihmisten valinta. Antaa heidän elää, miten elävät. 

Olen ollut henkisellä tiellä vuodesta 2010. Mitään mt-ongelmia minulla ei ole ikinä ollut. Enkä ole ikinä tehnyt tällä rahaa, eikä kukaan ulkopuolinen minusta tiedä. Aviomieheni sanoi kerran, että minä olen ”sellainen noita”, eli jotain hän on huomannut. Ja ei, en ole noita. 

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku kertoa miksi tälläinen huuhaa on aina naisten juttu?

Trendi on tällä hetkellä sellainen. Kuitenkin valtarakenteissa ja organisaatioissa on edelleen papisto joka koostuu pitkälti miehistä. Ennen vanhaan papisto oli kuninkaita lähimpänä ja edelleen kuninkaalliset kumartavat papistolle, kun muu maailma kumartaa kuninkaille. Tästä voi päätellä jotakin siitä, miten valtavan voimakas henki on verrattuna maalliseen valtaan.

Mutta palatakseni tuohon trendiin, ihminen on syntyessään henkinen. Jokainen syntyvä vauva on telepaattinen ja yhteydessä henkimaailmaan. Kulttuurinen trendi on kuitenkin kitkeä tämä pois ja alentaa lapset täysin materiaaliseen todellisuuteen, ihmisten alaisuuteen, vaikka ovat oikeasti lähes jumalan kaltaisia. Koulussa näitä aivoalueita surkastutetaan ja lapsia ohjataan pakottamalla enemmän ja enemmän ihmisen valtaa vastaanottavaan suuntaan, kuin hengellistä. Eli sen kuninkaan ja papin alaisuuteen, kun alun perin on ollut vain jumalan alainen.

Joku sanoi, että ihminen uhrasi henkisen aspektin korostaakseen intellektuellia ja mekaanista, mutta tämä oli vain yhden ihmisen (miehen) mielipide. En usko, että kaikki ovat ollenkaan uhranneet sitä tai edes lähteneet mukaan tuohon palikka-rationaalisuus-pakotukseen. Jotkut miehet ovat, toisaalta se voi olla joillekin miehille myös heidän aivokapasiteettinsa suurin kehitysaskel. Henkisyys on niistä viimeisimpiä, jota ennen tulee monia muita ongelmia, mitä on taltutettava.

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin, hyvin paljon yksinäni. Enenevässä määrin. Mutta niin kauan kuin olen tässä kehossa, niin tämä keho elää tässä maailmassa. Pyrin olemaan vain oma itseni ja kuuntelemaan itseäni, mitä ikinä töissä teen. En näe siinä mitään ristiriitaa. Turhanpäiväisyyden tunteen kyllä tunnistan, mutta se on muiden ihmisten valinta. Antaa heidän elää, miten elävät. 

Olen ollut henkisellä tiellä vuodesta 2010. Mitään mt-ongelmia minulla ei ole ikinä ollut. Enkä ole ikinä tehnyt tällä rahaa, eikä kukaan ulkopuolinen minusta tiedä. Aviomieheni sanoi kerran, että minä olen ”sellainen noita”, eli jotain hän on huomannut. Ja ei, en ole noita. 

Yksinäisyys ei varsinaisesti kuulu hengellisen käsitteistöön. Esimerkiksi erakkomunkit sanovat, että ihminen on koko ajan "pyhien" ympäröimänä. Ja se on totta, ihminen on koko ajan kaikenlaisten henkien ympäröimänä, niitä on joka puolella. Ihminen joka on virittäytynyt tähän ja kokee ne, eivät he edes tarvitse seuraa toisista ihmisistä, sillä he pystyvät vuorovaikuttamaan näiden henkien kanssa. Eivät he siis ole yksin vaan heidän seuransa on se henkimaailma ja muut hengellisesti virittäytyneet. Korkean henkisyyden ihmiset pystyvät vuorovaikutamaan myös toistensa kanssa ajan ja paikan yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäys vielä edelliseen. Oma kehitysvaiheesi ei tee sinusta sen parempaa tai sen huonompaa kuin kenestäkään muusta. Jos tämä ei pidä kohdallasi paikkaansa, niin olet yhä egon johtama. Elämä ei ole kilpailua muiden kanssa, vaan oman itsensä kanssa. 

Tähän haluaisin sanoa, että elämä ei ole kilpailua muita vastaan (B-klusterinen hulluus) eikä myöskään kilvoittelua itsensä kanssa (A-klusterinen hulluus). Nuo molemmat polut ovat kärsimystä lisäävää. Elämä on keskinäisriippuvaista yhteistyötä ja yhteiseloa (C-klusterin hulluus).

Totta väärin ilmaistu. Ajatuksena oli että ihminen kehittää itseään ja kasvattaa omaa luonnettaan vertaamatta itseään muihin. Kilpailu on väärä sana tässä kohtaa.