Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei välitä yhtään, vaikka hajoan vaikean vauvavuoden alle
Hän ei koskaan soita tai tarjoa apuaan. Pahinta kuitenkin on, että kertoessani vauvan koliikki-itkuista, omasta uupumuksestani, huolestani ja univelastani hän ei kommentoi niitä mitenkään. Hän haluaa vaan suloisia kuvia vauvasta ja käydessään kylässä sylittelee ja kuvaa vauvaa eli ottaa vain "parhaat palat". Tuntuu niin pahalta kun oma äiti ei osoita mitään myötätuntoa tai totea, että "sinulla kuulostaa olevan rankkaa". Sekin jo auttaa kun joku huomaa ja myöntää, että nyt on rankkaa aikaa.
Kommentit (1209)
Itse olen hoitanut kaikki omat lapseni ja apua emme ole muilta saaneet. Joka lapset tekee niin ne itse myös hoitakoon. Lapsia ei kuskata omien vanhempien vaivooksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just nyt tuntuu että voisin tehdä tytölleni samoin. Hän on lukioikäinen, todella itsekeskeinen tyyppi. Tähän kun vielä pamauttais mulle vauvan hoidettavaksi, niin tekisin kyllä selvän pesäeron, että se on hänen vauva, ja aika ruveta ottamaan pää pois pensaasta, jokainen on vastuussa käytöksestään ja valinnoistaan.
Toki auttaisin, jos näin kävis (ja hänellä tosiaan voi käydä, kun ei tunnu oppivan elämän realiteetteja millään!), mutta kunhan nyt vaan kerroin. Ei ne äidit pahoja ole, vaikkei hypikään 24/7 aikuisten lasten pillin mukaan.
Olen nyt kohta 5 vuotta sietänyt aivan ala-arvoista draamaa. 80% koko perheen energiasta ja rahoistakin leijonan osa menee prinsessan oikkuihin. Silti itkee että äiti on paskaläpi, jos joskus käytän yhden päivän omiin harrastuksiini tai 100€ omasta palkastani itseeni. Silloin hän menee koulupsykologille itkemään että äiti on hirviö eikä välitä. Myöhäisteini, joten pientä toivoa on, että kasvaa aikuiseksi, mutta tunnen vastaavia "aikuisiakin".Hyi miten puhut omasta tyttärestäsi 🤦😳
Tuo äitihän kertoo vaan tosiasiat. Ei ne tuossa iässä olevat lapset eikä vanhemmatkaan ole läheskään aina mitään asiallisia normaaleja tyyppejä. Kokemusta on ,kaksi lapsistamme käyttäytyy ihan tavallisesti ja yksi on tuollainen ainaisesti äksyilevä tapaus ( poikia kaikki). Kyllä se äiti ja isä myös tuntevia ihmisia ovat. Kun ei normi kasvatus auta, niin käsitellään kiukkupussia
ja sen lapsia , niinkuin kuuluu.Näin munkin narsistinen äiti puhuu minusta. Että kiukkuileva tytär, olkoon omissa oloissaan, en auta, en välitä kiukuttelijan lapsista enkä suostu olemaan mummo niille.
Kannattaisi kuunnella vaan se toinenkin puoli tarinasta. Se miten narsistinen äiti laittoi minut jo pikkutaaperosta syntipukiksi. Miten syytti mua kaikesta. Miten rankaisi minua väkivallalla kaikista omista ongelmistaan. Miten syrji ja halveksi minua samalla sisarusta lellien ja kehuen. Miten hylkäsi minut selviämään yksin kun muutin nuorena pois kotoa, ja samalla hyysäsi ja auttoi ja maksoi kaiken suosikkilapselleen.Mulle tulee aina todella paha viba näistä kostan kiukuttelevalle lapselle ja hylkään hänet ja hänen lapsensa -jutuille. Yleensä näissä on syy sylttytehtaalla eli siellä alkuperäisissä vanhemmissa
Kuulostaa täysin omalta tarinalta, kiva että joku jakaa kokemuksen mutta harmi että joku muukin on joutunut saman kokemaan. Tämänhetkinen tilanne ap:n kaltainen siinä, ettei empatiaa ym löydy (apua en odotakkaan), ihan suoraan on naureskellut että nytpä kärsit saman kuin minä sinun kanssa. Meillä herätään vähintään 2h välein, kuulemma olin vielä kamalampi öisin, vaikka vauvakirjassa kyllä lukee 2heräystä koko yössä. Jos joku asia on varma, niin tulen katkaisemaan tämän koston ketjun oman tyttären kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just nyt tuntuu että voisin tehdä tytölleni samoin. Hän on lukioikäinen, todella itsekeskeinen tyyppi. Tähän kun vielä pamauttais mulle vauvan hoidettavaksi, niin tekisin kyllä selvän pesäeron, että se on hänen vauva, ja aika ruveta ottamaan pää pois pensaasta, jokainen on vastuussa käytöksestään ja valinnoistaan.
Toki auttaisin, jos näin kävis (ja hänellä tosiaan voi käydä, kun ei tunnu oppivan elämän realiteetteja millään!), mutta kunhan nyt vaan kerroin. Ei ne äidit pahoja ole, vaikkei hypikään 24/7 aikuisten lasten pillin mukaan.
Olen nyt kohta 5 vuotta sietänyt aivan ala-arvoista draamaa. 80% koko perheen energiasta ja rahoistakin leijonan osa menee prinsessan oikkuihin. Silti itkee että äiti on paskaläpi, jos joskus käytän yhden päivän omiin harrastuksiini tai 100€ omasta palkastani itseeni. Silloin hän menee koulupsykologille itkemään että äiti on hirviö eikä välitä. Myöhäisteini, joten pientä toivoa on, että kasvaa aikuiseksi, mutta tunnen vastaavia "aikuisiakin".Hyi miten puhut omasta tyttärestäsi 🤦😳
Tuo äitihän kertoo vaan tosiasiat. Ei ne tuossa iässä olevat lapset eikä vanhemmatkaan ole läheskään aina mitään asiallisia normaaleja tyyppejä. Kokemusta on ,kaksi lapsistamme käyttäytyy ihan tavallisesti ja yksi on tuollainen ainaisesti äksyilevä tapaus ( poikia kaikki). Kyllä se äiti ja isä myös tuntevia ihmisia ovat. Kun ei normi kasvatus auta, niin käsitellään kiukkupussia
ja sen lapsia , niinkuin kuuluu.Näin munkin narsistinen äiti puhuu minusta. Että kiukkuileva tytär, olkoon omissa oloissaan, en auta, en välitä kiukuttelijan lapsista enkä suostu olemaan mummo niille.
Kannattaisi kuunnella vaan se toinenkin puoli tarinasta. Se miten narsistinen äiti laittoi minut jo pikkutaaperosta syntipukiksi. Miten syytti mua kaikesta. Miten rankaisi minua väkivallalla kaikista omista ongelmistaan. Miten syrji ja halveksi minua samalla sisarusta lellien ja kehuen. Miten hylkäsi minut selviämään yksin kun muutin nuorena pois kotoa, ja samalla hyysäsi ja auttoi ja maksoi kaiken suosikkilapselleen.Mulle tulee aina todella paha viba näistä kostan kiukuttelevalle lapselle ja hylkään hänet ja hänen lapsensa -jutuille. Yleensä näissä on syy sylttytehtaalla eli siellä alkuperäisissä vanhemmissa
Kuulostaa täysin omalta tarinalta, kiva että joku jakaa kokemuksen mutta harmi että joku muukin on joutunut saman kokemaan. Tämänhetkinen tilanne ap:n kaltainen siinä, ettei empatiaa ym löydy (apua en odotakkaan), ihan suoraan on naureskellut että nytpä kärsit saman kuin minä sinun kanssa. Meillä herätään vähintään 2h välein, kuulemma olin vielä kamalampi öisin, vaikka vauvakirjassa kyllä lukee 2heräystä koko yössä. Jos joku asia on varma, niin tulen katkaisemaan tämän koston ketjun oman tyttären kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on omat lapsensa hoitanut aikuisiksi ja lisääntymisikään. Hänellä ei ole enää hoitovelvollisuutta, hän saa valita parhaat palat vauvoista, ei ole velvollisuutta ottaa koko pakettia. Koko paketti on nyt sinun vastuullasi, sinun lapsestasi on kyse. Jos lapsella on toinenkin vanhempi, niin vaadi häntä ottamaan vastuunsa.
Hyvä esimerkki lukutaidottoman vastauksesta, kun ydin tuntui olevan ettei ole sydäntä edes ymmärtää ja sanallisesti tsempata tytärtä.
Ja siitä huolimatta käytännössä kaikki tuon jälkeisetkin vastaukset keskittyy raivoamaan kuinka mummoilla ei ole hoitovelvoitetta. Hohhoi, opetelkaa lukemaan ja purkakaa omat patoumanne oikeasti eikä netissä raivoamalla -tämä keskustelu avaa aika hyvin sitä, miksi Suomessa on niin paljon henkistå pahoinvointia joka siirtyy vaan eteenpäin sukupolvilta kuten kostosta joku kommentoi.
Nimenomaan, sairas ketju. Ei auteta koska ei ole enää pakko, ei heru empatiaa koska tyttären pitää ensin ymmärtää äitiään ja vasta sitten EHKÄ sitä itse ansaitsisi. Kostetaan "vaikealle" lapselle ja tämän lapsille, eli ap:n pitäisi sitten kostaa koliikkivauvalle ja tämän mahdollisille lapsille sitten tulevaisuudessa kun kehtaa huutaa niin paljon. Sairasta, sairasta. Tää koko ketju on kuin tunnevammaisten ihmisten oksennusämpäri.
Ihan hirveän paha mieli tuli kun luin avauksesi.
Isoäitinä oleminen on ihaninta mitä voi kuvitella vaikka myönnän, etten taitaisi fyysisesti jaksaa enää jatkuvasti ympärivuorokautista vauvan-taaperon kanssa olemista.
Mutta jos lapseni pyytää tai sanoo että nyt olisi tarvetta mummille, niin ei kyllä ole sellaista kertaa vielä ollut etteikö lapselle olisi syli ja hoito järjestynyt.
Paitsi silloin kun makasin koronan kourissa, mutta silloin ei lasta olisi minulle annettu.
Jotenkin tekisi mieli neuvoa, että kuulehan mummo, kuvia tippuu ja meiltä päin tippuu läheisyyttä sitä mukaa kun itse sitä jaat tyttärellesi ja lapsenlapsellesi.
Harmittaa ihan hirveästi.
Ja tiedän, ettei tässä "voimahalit" auta vaikka haluaisin niitä jakaakin sinulle.
Ai niin, tuli yksi idea mieleen: tutulla oli vähän samanlainen tilanne. Omat kynnet ja uusi miesystävä ja matkat olivat se numero yksi ja niin tämän kaverin tytär suunnitteli ottavansa varamummon perheelle. Heillä kun oli tuttu joka ei ollut ikinä saanut lapsia ja joka suri sitä ja uskaltautui tarjoutumaan tilanteessa varamummoksi.
"Oikealle" mummolle tuli kamala hätä että hän taitaa jäädä lapsenlapsensa elämässä kakkoseksi ja yhtäkkiä sitä aikaa liikenikin.
Varamummo on kuitenkin yhä vielä rakas perheenjäsen siinä perheessä.
Löytyisikö vaikka kaupunkiosafasesta tai jostain muualta halukkaita varamummoksi? Voisi olla vaikka teillä apuna jos et uskalla heti alkuun päästää lasta vieraan kanssa ulos touhuilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, tään jutun aloitus on on tehty jo 6 kuukautta sitten, helmikuussa. Tilanne voi olla jo vähän toinen. Miksi jatkatte tämän asian jauhamista.
Oma anoppini on kiinnostunut myös vain söpöistä vauvakuvista ja haluaa omilla ehdoillaan söpöillä lapsenlapsen kanssa. On useamman kerran sanonut harvojen vierailujen aikana, että "minä olen jo omien lapsieni vaipat vaihtanut, saatte tehdä itse omat työnne".
Mitään pyyntöjä ei ota kuuleviin korviinsa siitä, mitä vaippamerkkiä herkkäihoinen lapsi käyttää tai muuta. Lapsi sai allergisen reaktion, kun kokeilimme hänen varta vasten ostamia kemikaalituotteita.
Saa tehdä miten haluaa, mutta itse aion kyllä ottaa huomioon mahdollisten lapsieni toiveet avusta ja lapsen hoitotuotteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menee nyt ehkä hieman aiheen vierestä, mutta omat vanhempani olivat huolissaan kun ei useamman vuoden seurustelun aikana tullut lapsenlasta. Lopulta aika oli meille oikea ja saimme vauvan. Monesti pyysimme vanhempiani käymään / ehdotimme että voisimme tulla kylään. Koskaan ei käynyt, aina oli jotain muuta. Jouluna ja syntymäpäivinä toki nähtiin ja vauva/lapsi sai paljon lahjoja. Ne olivatkin ainoat päivät vuodessa, jolloin lasta haluttiin nähdä. Tietenkin ottivat paljon kuvia, joita sitten esittelevät töissä työkavereille ja vapaa-ajalla ystäville.
Kertaakaan ei olla sieltä suunnalta saatu konkreettista apua. Kertaakaan ei lapsi ole ollut siellä yökylässä. Vuodet vierivät ja lapsi on jo sen verran vanha ymmärtääkseen, että hänellä on vain yksi mummola ja sitten pari tyyppiä, joita kuulemma pitäisi kutsua mummoksi ja papaksi. Vuodet vierivät eikä lapsi osoita minkäänlaista kiinnostusta vanhempiini. Jotka vanhenevat. Ja surevat että lapsenlapsi on niin etäinen. Kyllä tänä kesänä kyseltiin, että tulisimme käväisemään (huom. käväisemään) kesämökillä (jonne on meiltä 200km matkaa). Ei yön yli, ei viikonlopuksi, vain päiväseltään käymään. Onneksi kesä oli meidän osaltamme täynnä toimintaa ja tekemistä, että sitä vapaata viikonloppua ei vain löytynyt.
On ollut meillekin (vanhemmille) kova paikka myöntää, että lapsemme ei kiinnosta eikä hänen kanssaan haluta viettää aikaa. Olemme vain todenneet, että ei sitten. Mutta edestä löydätte. Turha itkeä, miksei lapsi ollessaan teini-ikäinen halua tulla käymään esim. sairaalaan. Mitä hän nyt puolituntemattomia ihmisiä lähtisi katsomaan?
Itse olen kokenut saman. Toisten isovanhempien luona (asuvat kauempana) oltiin kesäisin pari viikkoa putkeen ilman omia vanhempia ja pidettiin yhteyttä muutenkin paljon. Toisia näin ehkä jouluna ja kerran kesällä jos oli juhlia (asuvat samassa kaupungissa). Sanomattakin selvää, kummat ovat läheisempiä.
Mutta ymmärrän toki, ei isovanhempien ole pakko lapsenlapsiaan hoitaa, etenkin jos on monta lasta ja kaikilla jo lapsia niin viikonloput ja lomat on äkkiä buukattu täyteen lastenlasten hoitoa.
"Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut." Tällaisena isoäiti-ikäisenä voin kertoa, että vuosien myötä se pelkkä töissäkäynti alkaa kuormittaa. Olen näistä kirjoituksista, joissa kaivataan isovanhempia apuun, usein huomannut sen, että nuoremmat eivät aivan ymmärrä mitä vanheneminen ihimiselle tekee. Uni huononee ja kaikesta rasituksesta palautuminen kestää paljon, paljon pidempään, naisilla vaihdevuodet aiheuttavat melkoisen läjän erilaisia ongelmia. Omille lapsille asiasta ei paljon puhuta kun ajatellaan, että nuoremmilla on omassa elämässään tarpeeksi tekemistä. Saman ikäisten kanssa tavatessa jaksamisongelmista puhutaan jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa valittajat se, että kun olette itse ikääntyneitä ja on monenmoista vaivaa itselläänkin ei välttämättä jaksa enää lisärasitteita. Kun vanhenette itsekin niin näätte millaisia mummoja olette omien lastenne lapsille.
Moni ikääntynyt tuttuni on todennut, että työelämä vei mehut kertakaikkiaan ja hyvä kun saa vetäytyä omaan lepoon ja rauhaan. Lastenlapsia kestää pienen pieninä annoksina. Joskus ei lainkaan. Nykyajan lapset ovat paljon vaativimpia mitä ennen oli.
Asia ei ole lainkaan mustavalkoinen. Itse ainakin ymmärrän täysin, ettei kaikki jaksa. Ei voi syyllistää isovanhempia. Tuntuu näitä lukiessa, että harvoin mikään on täysin hyvin. Toinen mummo tuppaa liiaksikin avuksi ja toinen ei lainkaan...
Ja usein me isovanhemmat olemme vanhempia kuin isovanhemmat ennen. Minä olen 68 v monisairas eläkeläinen, miniäni mielestä minun pitäisi hoitaa lapsia monta kertaa viikossa pitkiä aikoja, koska olen tyttärenikin lapsia hoitanut sillon tällöin reilu 10 v sitten. Niin olen hoitanut mutta silloin olin terve. Juuri eilen sanoin pojalleni, että hän eli nuoruutta liki nelikymppiseksi, reissasi ja biletti. Hän ei tajunnut, että me vanhemmat vanhenemme, ei meiltä voi samaa vaatia kuin 10-20 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa valittajat se, että kun olette itse ikääntyneitä ja on monenmoista vaivaa itselläänkin ei välttämättä jaksa enää lisärasitteita. Kun vanhenette itsekin niin näätte millaisia mummoja olette omien lastenne lapsille.
Moni ikääntynyt tuttuni on todennut, että työelämä vei mehut kertakaikkiaan ja hyvä kun saa vetäytyä omaan lepoon ja rauhaan. Lastenlapsia kestää pienen pieninä annoksina. Joskus ei lainkaan. Nykyajan lapset ovat paljon vaativimpia mitä ennen oli.
Asia ei ole lainkaan mustavalkoinen. Itse ainakin ymmärrän täysin, ettei kaikki jaksa. Ei voi syyllistää isovanhempia. Tuntuu näitä lukiessa, että harvoin mikään on täysin hyvin. Toinen mummo tuppaa liiaksikin avuksi ja toinen ei lainkaan...
Asiallinen kommentti. Miksi alapeukut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on omat lapsensa hoitanut aikuisiksi ja lisääntymisikään. Hänellä ei ole enää hoitovelvollisuutta, hän saa valita parhaat palat vauvoista, ei ole velvollisuutta ottaa koko pakettia. Koko paketti on nyt sinun vastuullasi, sinun lapsestasi on kyse. Jos lapsella on toinenkin vanhempi, niin vaadi häntä ottamaan vastuunsa.
Hyvä esimerkki lukutaidottoman vastauksesta, kun ydin tuntui olevan ettei ole sydäntä edes ymmärtää ja sanallisesti tsempata tytärtä.
Ja siitä huolimatta käytännössä kaikki tuon jälkeisetkin vastaukset keskittyy raivoamaan kuinka mummoilla ei ole hoitovelvoitetta. Hohhoi, opetelkaa lukemaan ja purkakaa omat patoumanne oikeasti eikä netissä raivoamalla -tämä keskustelu avaa aika hyvin sitä, miksi Suomessa on niin paljon henkistå pahoinvointia joka siirtyy vaan eteenpäin sukupolvilta kuten kostosta joku kommentoi.
Nimenomaan, sairas ketju. Ei auteta koska ei ole enää pakko, ei heru empatiaa koska tyttären pitää ensin ymmärtää äitiään ja vasta sitten EHKÄ sitä itse ansaitsisi. Kostetaan "vaikealle" lapselle ja tämän lapsille, eli ap:n pitäisi sitten kostaa koliikkivauvalle ja tämän mahdollisille lapsille sitten tulevaisuudessa kun kehtaa huutaa niin paljon. Sairasta, sairasta. Tää koko ketju on kuin tunnevammaisten ihmisten oksennusämpäri.
Just näin, harmittaa että menin sohaisemaan muurahaispesää herättämällä tämän helmikuisen ketjun henkiin kommentillani -AP ei toivottavasti lue tätä kaikkea kuraa ja tilanne on jo parempi :( Minun oli tuossa juuri myös tuo toinen kommentti tästä kostosta (mummi ihan avoimesti naureskelee että kärsi nyt samoin kuin minä kanssasi jne).
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän paha mieli tuli kun luin avauksesi.
Isoäitinä oleminen on ihaninta mitä voi kuvitella vaikka myönnän, etten taitaisi fyysisesti jaksaa enää jatkuvasti ympärivuorokautista vauvan-taaperon kanssa olemista.
Mutta jos lapseni pyytää tai sanoo että nyt olisi tarvetta mummille, niin ei kyllä ole sellaista kertaa vielä ollut etteikö lapselle olisi syli ja hoito järjestynyt.
Paitsi silloin kun makasin koronan kourissa, mutta silloin ei lasta olisi minulle annettu.
Jotenkin tekisi mieli neuvoa, että kuulehan mummo, kuvia tippuu ja meiltä päin tippuu läheisyyttä sitä mukaa kun itse sitä jaat tyttärellesi ja lapsenlapsellesi.
Harmittaa ihan hirveästi.
Ja tiedän, ettei tässä "voimahalit" auta vaikka haluaisin niitä jakaakin sinulle.
Ai niin, tuli yksi idea mieleen: tutulla oli vähän samanlainen tilanne. Omat kynnet ja uusi miesystävä ja matkat olivat se numero yksi ja niin tämän kaverin tytär suunnitteli ottavansa varamummon perheelle. Heillä kun oli tuttu joka ei ollut ikinä saanut lapsia ja joka suri sitä ja uskaltautui tarjoutumaan tilanteessa varamummoksi.
"Oikealle" mummolle tuli kamala hätä että hän taitaa jäädä lapsenlapsensa elämässä kakkoseksi ja yhtäkkiä sitä aikaa liikenikin.
Varamummo on kuitenkin yhä vielä rakas perheenjäsen siinä perheessä.
Löytyisikö vaikka kaupunkiosafasesta tai jostain muualta halukkaita varamummoksi? Voisi olla vaikka teillä apuna jos et uskalla heti alkuun päästää lasta vieraan kanssa ulos touhuilemaan.
Onpa hirveä kirjoitus. Omat kynnet olivat tärkeämmät, on tämä naisen elämä hirveää, omaa elämää ei saa olla edes sitten kun lapset ovat aikuisia.
Huh, huh. Pelottaa vanhuus vaikka olen vasta 35-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on omat lapsensa hoitanut aikuisiksi ja lisääntymisikään. Hänellä ei ole enää hoitovelvollisuutta, hän saa valita parhaat palat vauvoista, ei ole velvollisuutta ottaa koko pakettia. Koko paketti on nyt sinun vastuullasi, sinun lapsestasi on kyse. Jos lapsella on toinenkin vanhempi, niin vaadi häntä ottamaan vastuunsa.
Hyvä esimerkki lukutaidottoman vastauksesta, kun ydin tuntui olevan ettei ole sydäntä edes ymmärtää ja sanallisesti tsempata tytärtä.
Ja siitä huolimatta käytännössä kaikki tuon jälkeisetkin vastaukset keskittyy raivoamaan kuinka mummoilla ei ole hoitovelvoitetta. Hohhoi, opetelkaa lukemaan ja purkakaa omat patoumanne oikeasti eikä netissä raivoamalla -tämä keskustelu avaa aika hyvin sitä, miksi Suomessa on niin paljon henkistå pahoinvointia joka siirtyy vaan eteenpäin sukupolvilta kuten kostosta joku kommentoi.
Nimenomaan, sairas ketju. Ei auteta koska ei ole enää pakko, ei heru empatiaa koska tyttären pitää ensin ymmärtää äitiään ja vasta sitten EHKÄ sitä itse ansaitsisi. Kostetaan "vaikealle" lapselle ja tämän lapsille, eli ap:n pitäisi sitten kostaa koliikkivauvalle ja tämän mahdollisille lapsille sitten tulevaisuudessa kun kehtaa huutaa niin paljon. Sairasta, sairasta. Tää koko ketju on kuin tunnevammaisten ihmisten oksennusämpäri.
Just näin, harmittaa että menin sohaisemaan muurahaispesää herättämällä tämän helmikuisen ketjun henkiin kommentillani -AP ei toivottavasti lue tätä kaikkea kuraa ja tilanne on jo parempi :( Minun oli tuossa juuri myös tuo toinen kommentti tästä kostosta (mummi ihan avoimesti naureskelee että kärsi nyt samoin kuin minä kanssasi jne).
Täällä ikätoverit julistaa, että jos äiti/mummu ei hoida niin sittenpä me hylätään vanhukset jos sairastuvat.
Minun vanhemmat on olleet lasten kanssa normaalit kyläilyt ja ihan pakkotilanteet, ymmärrän, etteivät enempää jaksa. En minä heitä hylkää, herrasiunaa, pitää ihmisen olla mieleltään sairas ja kostonhimoinen kun tuommoista suunnittelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa valittajat se, että kun olette itse ikääntyneitä ja on monenmoista vaivaa itselläänkin ei välttämättä jaksa enää lisärasitteita. Kun vanhenette itsekin niin näätte millaisia mummoja olette omien lastenne lapsille.
Moni ikääntynyt tuttuni on todennut, että työelämä vei mehut kertakaikkiaan ja hyvä kun saa vetäytyä omaan lepoon ja rauhaan. Lastenlapsia kestää pienen pieninä annoksina. Joskus ei lainkaan. Nykyajan lapset ovat paljon vaativimpia mitä ennen oli.
Asia ei ole lainkaan mustavalkoinen. Itse ainakin ymmärrän täysin, ettei kaikki jaksa. Ei voi syyllistää isovanhempia. Tuntuu näitä lukiessa, että harvoin mikään on täysin hyvin. Toinen mummo tuppaa liiaksikin avuksi ja toinen ei lainkaan...
Asiallinen kommentti. Miksi alapeukut?
Villi veikkaus ulkopuoliselta: olisko esim siksi, että kukaan täysjärkinen tuskin tuossa kunnossa olevalta edellyttääkään. Moni sensijaan ei ole tuossa kunnossa vaan elämänsä kunnossa, mutta nuo jonkun kommentoimat kynsihuollot ja uudet miesystävät vaan täyttää koko kalenterin. Toiseksi, se henkinen tuki taisi olla aloituksen ydin -yksi ymmärryksen sana ei maksa mitään keneltäkään omasta tilanteesta riippumatta, mutta voi olla toiselle eteenpäin auttava voima.
Eikö ihmiset enää vietä aikaa perheensä kanssa ihan vaan koska se on kivaa? Meillä on elokuvailtoja siskojen ja äitini kanssa säännöllisesti, syödään hyvää ruokaa ja jutellaan. Siinä samalla äitini viettää aikaa lasteni kanssa, voin antaa hetkeksi vauvan syliin niin että saan rauhassa syödä ruokaa. Eipä tarvitse kuskata äitille hoitoon ollenkaan. Kun saan riittävästi henkistä tukea, jaksan paljon paremmin katkonaisia öitä ja huutavia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän paha mieli tuli kun luin avauksesi.
Isoäitinä oleminen on ihaninta mitä voi kuvitella vaikka myönnän, etten taitaisi fyysisesti jaksaa enää jatkuvasti ympärivuorokautista vauvan-taaperon kanssa olemista.
Mutta jos lapseni pyytää tai sanoo että nyt olisi tarvetta mummille, niin ei kyllä ole sellaista kertaa vielä ollut etteikö lapselle olisi syli ja hoito järjestynyt.
Paitsi silloin kun makasin koronan kourissa, mutta silloin ei lasta olisi minulle annettu.
Jotenkin tekisi mieli neuvoa, että kuulehan mummo, kuvia tippuu ja meiltä päin tippuu läheisyyttä sitä mukaa kun itse sitä jaat tyttärellesi ja lapsenlapsellesi.
Harmittaa ihan hirveästi.
Ja tiedän, ettei tässä "voimahalit" auta vaikka haluaisin niitä jakaakin sinulle.
Ai niin, tuli yksi idea mieleen: tutulla oli vähän samanlainen tilanne. Omat kynnet ja uusi miesystävä ja matkat olivat se numero yksi ja niin tämän kaverin tytär suunnitteli ottavansa varamummon perheelle. Heillä kun oli tuttu joka ei ollut ikinä saanut lapsia ja joka suri sitä ja uskaltautui tarjoutumaan tilanteessa varamummoksi.
"Oikealle" mummolle tuli kamala hätä että hän taitaa jäädä lapsenlapsensa elämässä kakkoseksi ja yhtäkkiä sitä aikaa liikenikin.
Varamummo on kuitenkin yhä vielä rakas perheenjäsen siinä perheessä.
Löytyisikö vaikka kaupunkiosafasesta tai jostain muualta halukkaita varamummoksi? Voisi olla vaikka teillä apuna jos et uskalla heti alkuun päästää lasta vieraan kanssa ulos touhuilemaan.
Onpa hirveä kirjoitus. Omat kynnet olivat tärkeämmät, on tämä naisen elämä hirveää, omaa elämää ei saa olla edes sitten kun lapset ovat aikuisia.
Huh, huh. Pelottaa vanhuus vaikka olen vasta 35-vuotias.
Samaa ajattelin. Mikä tekee osasta nuoria äitejä niin ilkeitä ja rumia ihmisiä? Näitä on ollut lähipiirissä, jatkuvaa valitusta, että muut ei tee sitä ja ei tee tätä. Enpä ole enää tekemisissä, myrkyllisiä ihmisiä, jotka imee kaiken hapen. Enkä ole ainut, joka kaveripiirissä näin ajattelee. Vapaaehtoisten pitämään päiväkerhoonkin piti estää yhtä tulemasta, kun muut sanoivat ettei sitä ihmistä jaksa kukaan kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mummitkaan enää samaa laatua kuin ennen. Tunne-elämältään normaali synnyttänyt nainen osaa ja haluaa auttaa omaa tytärtään. Tietysti kunnioittaen sitä seikkaa, että vauvan äiti päättää miten toimitaan ja mummin asia on avustaa.
Vai parhaat palat lapsesta, voi jumaliste!
Mitä ne mahtaa olla? Kauneimmat kakkapökäleet vai mitä?
Hehee, kiitos sinulle tästä -päivän hyvän mielen viesti ja naurut
Ja hyvin tiivistetty tuossa ekassa kappaleessa tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa valittajat se, että kun olette itse ikääntyneitä ja on monenmoista vaivaa itselläänkin ei välttämättä jaksa enää lisärasitteita. Kun vanhenette itsekin niin näätte millaisia mummoja olette omien lastenne lapsille.
Moni ikääntynyt tuttuni on todennut, että työelämä vei mehut kertakaikkiaan ja hyvä kun saa vetäytyä omaan lepoon ja rauhaan. Lastenlapsia kestää pienen pieninä annoksina. Joskus ei lainkaan. Nykyajan lapset ovat paljon vaativimpia mitä ennen oli.
Asia ei ole lainkaan mustavalkoinen. Itse ainakin ymmärrän täysin, ettei kaikki jaksa. Ei voi syyllistää isovanhempia. Tuntuu näitä lukiessa, että harvoin mikään on täysin hyvin. Toinen mummo tuppaa liiaksikin avuksi ja toinen ei lainkaan...
Asiallinen kommentti. Miksi alapeukut?
Villi veikkaus ulkopuoliselta: olisko esim siksi, että kukaan täysjärkinen tuskin tuossa kunnossa olevalta edellyttääkään. Moni sensijaan ei ole tuossa kunnossa vaan elämänsä kunnossa, mutta nuo jonkun kommentoimat kynsihuollot ja uudet miesystävät vaan täyttää koko kalenterin. Toiseksi, se henkinen tuki taisi olla aloituksen ydin -yksi ymmärryksen sana ei maksa mitään keneltäkään omasta tilanteesta riippumatta, mutta voi olla toiselle eteenpäin auttava voima.
Voi voi, olet niin väärässä. Olen 65-vuotias selkääni ikäni sairastanut mummin, sairas vain pahenee, mutta ei miniäni sitä huomioi. Jatkuvasti on soittamassa, että tule, niin hän pääsee kampaamoon, kauppaan, kaverille, kynsien laittoon. Poikani pääsee töistä klo 16, ja on viikonloput kotona, olen todennut, että varaa ajat lauantaille ja käykää illalla kaupassa. Hirveä huuto lapsille, että ei mummi tuukaan. Miksi lapsille ensin sanoo, että mummu tulee, kyllä pitää ensin minulta kysyä. Matkaakin on, näillä bensan hinnoilla tuntuu eläkeläisen kukkarossa.
Muistakaa valittajat se, että kun olette itse ikääntyneitä ja on monenmoista vaivaa itselläänkin ei välttämättä jaksa enää lisärasitteita. Kun vanhenette itsekin niin näätte millaisia mummoja olette omien lastenne lapsille.
Moni ikääntynyt tuttuni on todennut, että työelämä vei mehut kertakaikkiaan ja hyvä kun saa vetäytyä omaan lepoon ja rauhaan. Lastenlapsia kestää pienen pieninä annoksina. Joskus ei lainkaan. Nykyajan lapset ovat paljon vaativimpia mitä ennen oli.
Asia ei ole lainkaan mustavalkoinen. Itse ainakin ymmärrän täysin, ettei kaikki jaksa. Ei voi syyllistää isovanhempia. Tuntuu näitä lukiessa, että harvoin mikään on täysin hyvin. Toinen mummo tuppaa liiaksikin avuksi ja toinen ei lainkaan...