Äitini ei välitä yhtään, vaikka hajoan vaikean vauvavuoden alle

Miten ihmeessä yhden vauvan hoito voi olla noin vaikeaa? Itse oon välillä ollu yltiöpositiivinen kun uusi äippä kitisee ihan tyhmiä. Ehkä kun äiti yrittää vihjata et ottaisit rennommin? Tätä ei tietty saa sanoa koska erityisherkkä lumihiutale hajoaa jos pitää imettää 3 kertaa yössä..

Sulla on nyt myös tunteet herkässä kaiken uuden kanssa.

Ehkä äitisi ei ymmärrä, miten rankkaa sulla on ja mitä häneltä kaipaisit? Voisitko sanoa hänelle ihan suoraan, että mitä häneltää toivot tai tarvitset?

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä yhden vauvan hoito voi olla noin vaikeaa? Itse oon välillä ollu yltiöpositiivinen kun uusi äippä kitisee ihan tyhmiä. Ehkä kun äiti yrittää vihjata et ottaisit rennommin? Tätä ei tietty saa sanoa koska erityisherkkä lumihiutale hajoaa jos pitää imettää 3 kertaa yössä..

Vauvoja on erilaisia, synnytykset ja imetykset menee eri Ttavoin. Vaativan vauvan kanssa voi todella olla vaikeampaa kuin rauhallisen vauvan ja useamman isomman. 3 kertaa yössä on varsin vähäinen heräilymäärä, jotkut heräilee 3 kertaa tunnissa...

MISÄ ON ISÄ JA ANOPPI

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvola antaa ohjeet, joiden mukaan

1) kaikki harrastukset seis, nyt keskitytään perheeseen (myös isä)

2) kaikki kodin ulkopuolinen seis, nyt keskitytään lepäämään jokainen mahdollinen hetki - eikä mitään selittelyjä, että jaksaa paremmin, kun pääsee tuulettumaan, ei jaksa!

3) täydellinen sometauko, koska ilman sitä nukkuu paremmin ja on aikaa nukkua

4) vähemmän sotkua, vähemmän siivoamista eli kaikki heti paikalleen

Näillä jaksaa paremmin, mutta onhan se kieltämättä tylsää, kun aikuiselle sanotaan, että puhelin pois ja pää tyynyyn, kun on kivampi syyttää äitiä.

Keskimääräinen koliikkilapsen vamhempi reagoi neuvoihin näin:

1) mitkä ihmeen harrastukset?

2) mikä kodin ulkopuolinen elämä? Käyn ulkona vain ruokakaupassa ja vaunulenkillä. Auttaako jos isäirtisanoutuu töistään?

3) nukun muutaman 30-40 min jakson yössä, koska lapsi heräilee koko ajan. Some ei minua herätä.

4) eli nyt pitäisi jaksaa laittaa vielä kotikin järjestykseen kaiken muun lisäksi?

Hah, oli kyllä maailman turhimmat neuvot ja vastaisin niihin ihan samalla tavalla kuin sinä. Joillakin todella ei ole mitään käsitystä oikeasti huonosti nukkuvan vauvan kanssa elämisestä.

Oma vauvani heräsi joka yö 2 tunnin välein 3-vuotiaaksi asti ja siihen ei liittynyt puhelimen käyttö tai some mitenkään. Molemmat vanhemmat kävivät kokopäivätyössä. Vasta lapsen ollessa 4-vuotias aloimme miettimään riittäisikö voimavarat jonkun harrastuksen aloittamiseen. Voimia muille samaa kokeville.

Työpaikalla yksi väsynyt äiti oli saanut apua  vauvojen  unikoulusta. En tiedä miten siihen pääsee ja maksaako se jotain. Sen avulla hänen itkevä ja heräilevä pienokaisensa alkoi nukkua pitempiä jaksoja kerralla.  Hän oli ollut tosi väsynyt siinä vaiheessa, kun pääsivät tuohon hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut. Hän vain on henkisesti niin etäinen ja vaurioitunut ihminen, että ei pysty osoittamaan myötätuntoa. Sitä se on ollut koko minun elämän ajan, mutta silti otan nyt jotenkin tosi raskaasti hänen piittaamattomuuden kun olen itse tosi herkässä ja vaikeassa tilanteessa ensimmäisen lapseni kanssa, jolla on koliikki ja joka itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ja pelkään, että en saa omaan lapseeni luotua hyvää suhdetta vaan tulen olemaan samanlainen vaurioitunut ihminen hänelle.

Ap

Ehkä äitisi on vaan kyllästynyt avuttomuuteesi ja valittamiseesi ja ajattelee sen olevan vain oikein sinulle, että joudut kohtaamaan vähän oikeitakin haasteita elämässä katkenneiden kynsien ja liian vähän tykkäyksiä saaneiden somejulkaisujen lisäksi?

Y H Y Y Y Y ON_NIIN_KAMALAN_ITKUINEN_OLO KUN MÄ HAJOOOOON TÄN VAUVAVUODEN ALLE Y H Y Y Y Y Y 😫😩😫😩😭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä yhden vauvan hoito voi olla noin vaikeaa? Itse oon välillä ollu yltiöpositiivinen kun uusi äippä kitisee ihan tyhmiä. Ehkä kun äiti yrittää vihjata et ottaisit rennommin? Tätä ei tietty saa sanoa koska erityisherkkä lumihiutale hajoaa jos pitää imettää 3 kertaa yössä..

Vauvoja on erilaisia, synnytykset ja imetykset menee eri Ttavoin. Vaativan vauvan kanssa voi todella olla vaikeampaa kuin rauhallisen vauvan ja useamman isomman. 3 kertaa yössä on varsin vähäinen heräilymäärä, jotkut heräilee 3 kertaa tunnissa...

Itseasiassa ap ei ole kertonut miten on rankkaa, joidenkin mielestä vauvan normaali käytös vie kaikki voimat ja ihan hajottaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvola antaa ohjeet, joiden mukaan

1) kaikki harrastukset seis, nyt keskitytään perheeseen (myös isä)

2) kaikki kodin ulkopuolinen seis, nyt keskitytään lepäämään jokainen mahdollinen hetki - eikä mitään selittelyjä, että jaksaa paremmin, kun pääsee tuulettumaan, ei jaksa!

3) täydellinen sometauko, koska ilman sitä nukkuu paremmin ja on aikaa nukkua

4) vähemmän sotkua, vähemmän siivoamista eli kaikki heti paikalleen

Näillä jaksaa paremmin, mutta onhan se kieltämättä tylsää, kun aikuiselle sanotaan, että puhelin pois ja pää tyynyyn, kun on kivampi syyttää äitiä.

Keskimääräinen koliikkilapsen vamhempi reagoi neuvoihin näin:

1) mitkä ihmeen harrastukset?

2) mikä kodin ulkopuolinen elämä? Käyn ulkona vain ruokakaupassa ja vaunulenkillä. Auttaako jos isäirtisanoutuu töistään?

3) nukun muutaman 30-40 min jakson yössä, koska lapsi heräilee koko ajan. Some ei minua herätä.

4) eli nyt pitäisi jaksaa laittaa vielä kotikin järjestykseen kaiken muun lisäksi?

Hah, oli kyllä maailman turhimmat neuvot ja vastaisin niihin ihan samalla tavalla kuin sinä. Joillakin todella ei ole mitään käsitystä oikeasti huonosti nukkuvan vauvan kanssa elämisestä.

Oma vauvani heräsi joka yö 2 tunnin välein 3-vuotiaaksi asti ja siihen ei liittynyt puhelimen käyttö tai some mitenkään. Molemmat vanhemmat kävivät kokopäivätyössä. Vasta lapsen ollessa 4-vuotias aloimme miettimään riittäisikö voimavarat jonkun harrastuksen aloittamiseen. Voimia muille samaa kokeville.

Työpaikalla yksi väsynyt äiti oli saanut apua  vauvojen  unikoulusta. En tiedä miten siihen pääsee ja maksaako se jotain. Sen avulla hänen itkevä ja heräilevä pienokaisensa alkoi nukkua pitempiä jaksoja kerralla.  Hän oli ollut tosi väsynyt siinä vaiheessa, kun pääsivät tuohon hoitoon.

Unikouluiksi kutsutaan erilaisia menetelmiä joiden avulla vauvaa/lasta opetetaan nukahtamaan ja nukkumaan itse. Niihin saa ohjeita kirjoista, tai esimerkiksi unijunalta maksulliset ohjeet. Ristiriitaista vaan on se, että ainakin itse olin aina niin väsynyt etten jaksanut aloittaa unikoulua.

Äiti on aina äiti kirjoitti:

Kasvatusasiat eivät ole helppoja ja huonot toimintamallit siirtyvät helposti sukupolvelta toiselle. Mutta voi käydä niinkin, että jos itse pääsee tapahtuneesta yli, pystyy luomaan omat kasvatusperiaatteensa ja oppii ymmärtämään myös edellisiä sukupolvia.

90-luvulla minulla oli jo kaksi lasta. Olin nuorena vakaasti päättänyt, että jos joskus hankin omia lapsia, en ikinä lyö heitä ja päätökseni piti.

Mutta minua kasvatettiin 60-luvulla varmaan tyypilliseen ajan tapaan. Äiti löi joka päivä (mummulta perityllä) pyykkikartulla. Perustelu oli se, että jos en ollut juuri sinä päivänä mitään pahaa tehnyt, niin kuitenkin olin tehnyt jotain, josta en vaan ollut jäänyt kiinni.

Syntymäpäivänä äiti kuitenkin löi pullapitkolla, joka kuivattiin juuri tätä tarkoitusta varten. Se pitko sitten syötiin seuraavana sunnuntaina jälkiruuaksi, eli tehtiin ns. pullamaitoa. Kuivan pullapalan päälle kaadettiin kuumaa maitoa ja annos koristeltiin mansikkahillolla. Se oli reilua sentään ja pullamaito oli ihana jälkiruoka

Kateeksi käy. Rakastan pullamaitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro neuvolassa jaksamisongelmistasi. Voit myös tehdä oman kotikuntasi sosiaalitoimeen perheestäsi lastensuojeluilmoituksen. Tukea on helpompi saada, jos on sosiaalitoimen asiakkuus.

Tsemppiä!

Ootko tyhmä vai tyhmä?

Asiasta on kirjoitettu paljon mediassa. Usein on tosin kyseessä murrosikäisten lasten vanhemmat, joka tekevät la-su -ilmoituksen omasta lapsestaan. Lapsella on niissä tapauksissa yleensä päihdeongelma, vakavampi käytöshäiriö, ADHD  tai psyykeen liittyvää ongelmaa. Ilmoitus on heille ainoa keino saada apua, jota yhteiskunta ilmeisesti panttaa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on niin vihamielinen kasvatuskulttuuri - ollut siis satoja vuosia, vasta nyt lähivuosina muuttunut - että ei ne vanhat vanhemmat koe menettävänsä mitään kun eivät ole lastensa ja lastenlasten elämässä mitenkään. Omat vanhemmat valitsi sen että eivät ala ollenkaan isovanhemmiksi. Eli ilmoittivat että eivät aio pitää yhteyttä eikä heitä saa kutsua sillä nimellä, eivätkä halua mitään kuvia tsm lapsista.

Tämä on toki ok, heidän valinta. Ja ymmärrän jopa vähän heitä. Eivät ole lapsirakkaita eivätkä olisi halunneet varmaan omia lapsia, tekivät ne kun oli kuulemma ”pakko”. Eli jos ne eläisi nyt tässä ajassa niin olisivat veloja.

Jos ja kun omaan lapseen ei synny mitään rakkautta koskaan - kuten omassa tapauksessani oli, en ole koskaan saanut minkäänlaista rakkautta vanhemmiltani - niin ei heitä silloin kiinnosta aikuisen lapsen elämä, lastenlasten syntymä tai lastenlasten kasvu ja kehitys.

On niin pitkä perinne sillä että lapset on välttämätön paha ja niitä voi kohdella miten paskasti ja väkivaltaisesti haluaa. Omassa suvussa on varmaan kymmeniä sukupolvia hakattu ja piesty lapsia. Mä olen ensimmäinen joka lopetti tuon. Eli vasta nyt se katkesi.

Tiiätkö, en kyllä ikipäivänä usko, että omat vanhempasi ovat valinneet, etteivät rupea isovanhemmiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut. Hän vain on henkisesti niin etäinen ja vaurioitunut ihminen, että ei pysty osoittamaan myötätuntoa. Sitä se on ollut koko minun elämän ajan, mutta silti otan nyt jotenkin tosi raskaasti hänen piittaamattomuuden kun olen itse tosi herkässä ja vaikeassa tilanteessa ensimmäisen lapseni kanssa, jolla on koliikki ja joka itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ja pelkään, että en saa omaan lapseeni luotua hyvää suhdetta vaan tulen olemaan samanlainen vaurioitunut ihminen hänelle.

Ap

Susta tuntuu nyt tuolta väsymyksen ja uupumuksen vuoksi. Olin samassa tilanteessa ja mulla meni aikaa siihen, että sain luotua suhteen lapseen. Aika helpotti, mutta olihan se ihan järjettömän raskas vaihe. Asiat parani kun lapsi kasvoi ja oli yli vuoden kun sain levättyä pahimmat uupumiset pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti omat lapset ei lisäänny vielä muutamaan vuoteen. Oma elämä on melkoista härdelliä tämän korona takia. Pitkää päivää ja vapailtakin soitetaan töihin. Olen ihan raato ja vaihdevuodet ja kivut ja säryt vaivaa. Ykkösvapailla vain nukun univelkoja pois. Ahdistaa ja sydän pompottaa väsymyksestä, että koska tämä helpottaa.

Lisäksi huoli miehen voinnista. Sairastaa ja ei tiedä, selviääkö.

Tuntuu, että vasta olen toipumassa lasten vaikeista murrosiöistä. Kaatoivat pahan olonsa minun niskaan, ei isänsä.

Ei olisi voimavaroja ottaa tähän vielä vauvoja hoidettavaksi, kun tuntuu, että itse romahda.

Lisäksi omat vanhemmat hoidettavana ja autettavina.

Koska tämä helpottaisi

Tuskin ne sun murkut alkaa lisääntyä vielä pitkään aikaan jos koskaan.

Olen kuullut että koulut ovat nykyään lähinnä lekottelupaikkoja. Joten varmista että jälkeläisesi tietävät mistä lapset tulevat ja miten kondomia käytetään.

Sun elämä kuulostaa pahalta. Toisaalta itsekin kolme lähiomaista dementikkoa huolehtineena pystyn eläytymään osaan tuosta.

Mutta nyt kun lapsesi aikuistuvat auttamissuhteen kuuluu kääntyä toisin päin. Sitä paitsi sinun vanhempasi ovat heidän isovanhempiaan. Joten täyspäinen ja vastuulliseksi ja empaattiseksi kasvanut nuori hoitaa osansa mummien ja vaarien auttamisesta. Nuori ihminen on terve ja vahva.

Vai näetkö tähän jotain estettä?

Omat vanhempani auttoivat paljon ja voisivat lapsiamme. Mutta eipä heitä kiinnosta sairaat isovanhemmat nyt, kun vanhempani tarvitsisivat apua. Heillä on nuorten menot ja elämä.

Joten ei pidä paikkaansa, että jos hoidat lapsenlapsia, ne huolehtii sinusta ja käy katsomassa, kun olet vanha ja sairas

Sun äitisi on omat työnsä jo tehnyt ja sä olet ihan vapaaehtoisesti hankkinut lapsesi. Miksi se olisi äitisi asia? Olet aikuinen ja sinun pitäisi pärjätä itse ja lapsen isän kuuluu auttaa sinua, ei äitisi. Missä lapsen isä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oikea äiti kirjoitti:

Ei äitisi sinua tarvitse enää paapoa. Laita miehesi auttamaan, kun on sinut paksuksi aikoinaan pannut. Olisit ajatellut asioita ennen naintia. Osta lapsenhoitopalveluja. Älä rasita enää vanhaa äitiäsi. Ole aikuinen äläkä valita. 

"Ole aikuinen äläkä valita." :D Pahimmat tuntemani valittajat ovat lähinnä vain keski-ikäisiä tai eläkeläisiä. Saanko sanoa heille aina tästä lähtien "Ole aikuinen äläkä valita"? - eri

Pahimmat tuntemani valittajat ovat nykynuoret. Joka muuta väittää on ääliö.

Vanhat ovat hoitaneet, työnsä, perheensä ja rakentaneet tämän maan.

Nuoret ei kestä yhden lapsen kanssa vaikka koneet tekee työt, äitiysvapaan on pitkät, on lapsilisät jne.

Ja päässeet töihin pelkästään kävelemällä sisään ilman koulutuksia, pääsivät nuorina eläkkeelle ja nostavat suurempaa eläkettä kuin monen työssäkäyvän palkka on. Joka muuta väittää, on ääliö.

Joo, on se 840 e suuri eläke. 3 lasta kokopäivätyön ohessa kasvattanut ilman päiväkotia ja isovanhempien apua. Lapset olivat sisällä kun töitä tein, 7 pv viikossa, ilman lomia. Työstä synnärille ja synnäriltä kotiin, heti osapäivätyö kotona ja kodinhoito päälle. Kehtaa jotkut puhua mitä sattuu ja valittaa synnytysmasennuksiaan

Tämä on aivan järkyttävä ohjelma! Ja että Suomessa on näin moniongelmaisia ja elämänhallinnan ongelmista kärsiviä tyttöjä. Missä on alaikäisten lasten äidit ja isät? Minä voin pahoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kas kun ennen - esim 60-70-80-luvulla, kaikki teki lapsia. Hullut, luonnevikaiset, lapsia vihaavat, ihan kaikki. Tässä se syy miksi sitten iso osa tuon ikäluokan ihmisistä ei välitä aikuisista lapsistaan ollenkaan eikä ole välttämättä mitenkään näiden elämässä mukana.

Nykypäivänä vanhemmuus on valinta ja siihen ei ole pakko ryhtyä. Ja vain sellaiset ryhtyy jotka haluaa olla lastensa elämässä mukana.

Tämä on se ”perspektiiviharha” mitä moni ei ketjussa tajua. Tästä se johtuu että osa vanhoista vanhemmista erakoituu eikä pidä yhteyttä lapsiinsa.

Näidenkin tyttöjen vanhemmuus on varmaan ollut valinta ja vanhemmat ovat elämässä mukana.

https://areena.yle.fi/1-50974105

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä oikein odotan lapsenlapsia. Jätän kyllä kaikki harrastukset, kunhan saan vain auttaa uutta perhettä ja pientä hoitaa.

Miehellekin olen jo sanonut, että ei kannata odottaa eläkkeellä sitä, että vihdoin on aikaa minun kanssa matkustella ja mökillä puuhastelua. Menkööt yksin, minä hoidan vauvoja.

En ymmärrä itsekkäitä ja tunnekylmiä mummoja, jotka hyppää kaiken maailman hypyissä ja juoksevat ukkonsa kanssa aurinkorannoilla tai mökeillä. Lapsistaan pitää kantaa vastuu loppuun asti. Sitten voi toivoa, että hoitavat minutkin, ettei tarvi laitoksiin lähteä

Senlainen kauhumummo siellä odottamassa 😳

Lapsesi eivät hanki lapsia sinun mummokuumeesi takia, ja heille kuuluu antaa mahdollisuus rakentaa omanlaisensa perhe-elämä. Sinä et voi päättää olla osa heidän perhettä, varsinkaan noin totaalisti!

(Ei se sinun lapsesi puoliso tule ikinä tuollaista perhettä jaksamaan, eli vika on kyllä sitten sinun, tunkeutujan, kun heille ero koittaa!)

Tuskin oma lapsesikaan haluaa jatkaa symbioosia äitinsä kanssa siihen asti että yhdessä ajatte huoneen vanhainkodissa.

Heh heh

https://www.vauva.fi/keskustelu/3295426/vauvan-tehtava-hoitaa-isoaitia

Joo, kannattaa lukea välillä tätä ketjua, niin tilanne tasapainottuu.

Tää on niin tätä. Minulla on muutamia lapsenlapsia , joita olen ilolla saanut hoitaa, nyt ovat kohta aikuisia.. Kemiat pelaa erinomaisesti tyttäreni kanssa.

Toinen tyttärestäni on ollut ikäänsä hirveän hankala ihminen - luojan kiitos, ettei hänelllä ole lapsia. Mikään ei varmasti olisi kelvannut hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin että vanhemmat itse ”tilaavat” vanhuutensa sillä miten lapsiaan kohtelevat. Tän kun kaikki tajuaisi niin monelta ongelmalta selvittäisiin.

Sanoo hän joka on valmis sysäämään lapsensa heti isovanhemman hoitoon kun yksi uneton yö takana tai vatsanpuruja vauvalla. Meillä kotona 2-vuotias ja 9kk ikäiset kaksoset eikä tulisi mieleenkään siirtää hoitovastuuta muille, etenkään ilman korvausta. Palkallista apua saa, jos tarvetta on.