Yle: Walhelmin perheen isä on välillä syömättä, jotta lapsille riittää ruokaa – mutta onko rivitalossa asuvalla perheellä sittenkään oikeutta puhua köyhyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rouva on reilusti ylipainoinen ja hänellä on "oikeus" tehdä paljon lapsia. Luuli "saavansa hyvän elämän" tultuaan Suomeen.  Adoptiovanhemmat eivät ole köyhiä, mitä tuo on opiskellut?

Mulla on oikeudet, siinäpä asennetta. 

Etkö lukenut juttua? Adoption jälkeen hän päätyi lastenkotiin. Todella rankka lapsuus.

Niinpä. Perheen äiti asui ensin lapsena perheensä kanssa Kolumbiassa ulkona(!), sitten tuli 6-vuotiaana Suomeen adoptioperheeseen jossa elämä oli melkoista helvettiä, ja sieltä pelastuttuaan kasvoi aikuiseksi eri laitoksissa. Ja nyt sairastaa sydämen vajaatoimintaa, jonka takia työkyky on mennyt.

Ainakaan mulla ei ole sydäntä sanoa, että tämän perheen äidin olisi pitänyt toimia fiksummin. Rankka lapsuus on varmasti jättänyt jälkensä. 

Meinaat että rankka lapsuus on jonkinlainen vapaudut vankilasta -kortti, jonka jälkeen ei tarvitse otttaa mitään vastuuta mistään koskaan?

Missä se raja menee? Minä olen autisti ja minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi teininä, tarkoittaako tämä nyt että voin lakata tekemästä järkeviä valintoja ja yhteiskunta ja av-raati vaan silittää päätä? Serkkuni sai antennijohdolla selkäänsä sen mitä isä äidin hakkaamiselta jouti antamaan, saako hänkin antaa firmansa ajautua konkurssiin ja yhteiskunta ja av-raati silittää päätä?

Vai koskeeko tämä kaikki kenties vain ei-suomalaisia?

Ihan riippumatta siitä, mitä lapsuudessa on tapahtunut, aikuinen oikeustoimikelpoinen ihminen on vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Tämä yhteiskunta ei yksinkertaisesti VOI toimia sillä tavalla, että jos osaa esittää riittävän rankan nyyhkytarinan, kaikki annetaan anteeksi.

Varsinkin kun aina niistä hirvittävistä oloistakin joku ponnistaa pinnalle. Jopa huipulle.

Jälleen kerran: Ihmiset ovat luonteeltaan, taipumuksiltaan, mieltymyksiltään, arvoiltaan, puutteiltaan, kyvyiltään jne. E-R-I-L-A-I-S-I-A!

Miten uskomattoman tyhmä täytyy ihmisen olla, ettei näin yksinkertaista ja itsestään selvää asiaa tajua?

Minä kerron: S-A-A-P-A-S-T-A-K-I-N  T-Y-H-M-E-M-P-I. Sori.

Ahaa, eli vaikea lapsuus on vapaudut vankilasta -kortti silloin, kun taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat sopivia?

Voitko yksilöidä, millaiset taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat niitä, joiden takia ei tarvitse itse yrittää ottaa vastuuta mistään koskaan?

Olet siis vakavissasi sitä mieltä, että ankea lapsuus+sopivat taipumukset, mieltymykset ja arvot jne tekevät sen, että toisilla tässä yhteiskunnassa on pelkkiä oikeuksia, ei lainkaan velvollisuuksia?

Ja toisella taipumus-mieltymys-arvot jne-yhdistelmällä sitten on velvollisuuksiakin?

Ennen vanhaan ajateltiin, että naisten taipumukset, mieltymykset, arvot jne. ei oikein soveltuneet opiskeluun, palkkatyön tekoon (rahvaan naisia tietysti lukuunottamatta, mutta rahvaan miehikään ei pidetty oikein minään). Tästä seurasi sitten sinänsä täysin johdonmukaisesti se, että naiset (ja rahvas) eivät saaneet äänestää, koska jos taipumukset, mieltymykset jne. eivät sovellu vastuunottoon, ei ihmiselle tietenkään voida antaa äänestämisen kaltaista vastuunalaista oikeuttakaan.

Oikeuksien mukana tulee aina myös velvollisuuksia. Sori siitä, mutta niin se aikuisten maailmassa menee. Saat tehdä mitä haluat, mutta sinä, ja sinä yksin vastaat jokaisesta päätöksestäsi.

Ihan riippumatta taipumuksista, arvoista jne.

Jätitkö tarkoituksella pois ne puutteet kyvyt, lienevät arvoja ja mieltymyksia vahvemmat tekijät puhuttaessa opiskelusta tai työllistymisesä.

On melko yleinen harha kuvitella, että kaikki menestys ja hyvä elämässä on omaa ansiota vaikka sattumalla ja onnella on suurempi vaikutus. Joku onnistuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tapaamaan juuri oikeat ihmiset, pysymään terveenä jne, kun taas toinen on saanut kokea epäonnistumisia kerta toisensa jälkeen.

Ja on todella yleinen naurettava hölinä tämä että menestyjä on vain onnekas.

Ei ole. Hän on sitkeä. Nousee ja yrittää uudestaan, nousee ja yrittää.

On helppo nousta ja yrittää uudestaan ja uudestaan kun vierellä on tukijoita ja käytössä resursseja, jotka mahdollistaa nousemisen. Jonkun toisen voimat ja resurssit saattaa riittää vain yhteen yritykseen eikä nousemiseen saa apua.

Moni vertaa itseään tämän perheen äitiin ja raivoaa sen takia. Voisiko hetkeksi pysähtyä miettimään, olisiko itselle sattunut noin miljoona kertaa paremmat numerot elämän lottoarvonnassa?

Minusta on jo saavutus, että hän on rakastava äiti lapsilleen. Se ei ole itsestäänselvyys, jos on itse lapsena jäänyt vaille kaikkea normaalia perhe-elämää ja kulkenut heittopussina kadun, lastenkodin, adoptiperheen ja laitosten välillä eikä elämässä ole ollut yhtään pysyvää aikuista.

Juttelin kerran lastenkodissa työskennelleen kanssa ja hän kertoi, että pitkään lastensuojelulaitoksissa olevilta nuorilta jää kokonaan välistä esim. oman talouden hallinnan taidot. Laitoksessa kun ei ole vanhempia, joilta oppisi näitä eikä henkilökunta hoida siellä omia raha-asioitaan.

Lapset ja nuoret oppivat, että asiat vain tapahtuvat, ruoka tulee jääkaappiin jne. Siksi moni on täysin hukassa aikuisena eikä osaa hoitaa asioitaan.

Onko hän käynyt peruskoulun? Siellä opetetaan raha-asioita vaikka kuinka paljon eri oppitunneilla, mm yhteiskuntaopissa ja kotitaloudessa.

Mikään peruskoulu ei opeta sitä jokapäiväistä elämää, mitä normaaleissa perheissä eletään lasten kanssa. Lapset oppii arjessa miten aikuiset toimivat ja sisäistävät perusasiat.

Jos sellaista perusarkea ei ole perheenä, ei niitä niin vain sisäistetå. Moni ei tunnu tajuavan, miten moni arkinen asia omassa elämässä on opittu monien vuosien yksitoikkoisella itsestäänselvyyksien toistolla.

Voisi verrata kalaan, jonka ei tartte ajatella että ympärillä on vettä koska se on itsestäänselvyys. Kaikilla sitä vettä ei olekaan.

Puhut hyvin epäkunnioittavasti, kuin jostain holhottavista. Nämä kaksi, tukevasti aikuista, ihmistä osaavat varmasti opetella asiat tai etsiä apua, jos eivät itsenäisesti opi. He eivät ole teinejä tai edes parikymppisiä. Ei puhuta heistä kuin lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rouva on reilusti ylipainoinen ja hänellä on "oikeus" tehdä paljon lapsia. Luuli "saavansa hyvän elämän" tultuaan Suomeen.  Adoptiovanhemmat eivät ole köyhiä, mitä tuo on opiskellut?

Mulla on oikeudet, siinäpä asennetta. 

Etkö lukenut juttua? Adoption jälkeen hän päätyi lastenkotiin. Todella rankka lapsuus.

Niinpä. Perheen äiti asui ensin lapsena perheensä kanssa Kolumbiassa ulkona(!), sitten tuli 6-vuotiaana Suomeen adoptioperheeseen jossa elämä oli melkoista helvettiä, ja sieltä pelastuttuaan kasvoi aikuiseksi eri laitoksissa. Ja nyt sairastaa sydämen vajaatoimintaa, jonka takia työkyky on mennyt.

Ainakaan mulla ei ole sydäntä sanoa, että tämän perheen äidin olisi pitänyt toimia fiksummin. Rankka lapsuus on varmasti jättänyt jälkensä. 

Meinaat että rankka lapsuus on jonkinlainen vapaudut vankilasta -kortti, jonka jälkeen ei tarvitse otttaa mitään vastuuta mistään koskaan?

Missä se raja menee? Minä olen autisti ja minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi teininä, tarkoittaako tämä nyt että voin lakata tekemästä järkeviä valintoja ja yhteiskunta ja av-raati vaan silittää päätä? Serkkuni sai antennijohdolla selkäänsä sen mitä isä äidin hakkaamiselta jouti antamaan, saako hänkin antaa firmansa ajautua konkurssiin ja yhteiskunta ja av-raati silittää päätä?

Vai koskeeko tämä kaikki kenties vain ei-suomalaisia?

Ihan riippumatta siitä, mitä lapsuudessa on tapahtunut, aikuinen oikeustoimikelpoinen ihminen on vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Tämä yhteiskunta ei yksinkertaisesti VOI toimia sillä tavalla, että jos osaa esittää riittävän rankan nyyhkytarinan, kaikki annetaan anteeksi.

Varsinkin kun aina niistä hirvittävistä oloistakin joku ponnistaa pinnalle. Jopa huipulle.

Jälleen kerran: Ihmiset ovat luonteeltaan, taipumuksiltaan, mieltymyksiltään, arvoiltaan, puutteiltaan, kyvyiltään jne. E-R-I-L-A-I-S-I-A!

Miten uskomattoman tyhmä täytyy ihmisen olla, ettei näin yksinkertaista ja itsestään selvää asiaa tajua?

Minä kerron: S-A-A-P-A-S-T-A-K-I-N  T-Y-H-M-E-M-P-I. Sori.

Ahaa, eli vaikea lapsuus on vapaudut vankilasta -kortti silloin, kun taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat sopivia?

Voitko yksilöidä, millaiset taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat niitä, joiden takia ei tarvitse itse yrittää ottaa vastuuta mistään koskaan?

Olet siis vakavissasi sitä mieltä, että ankea lapsuus+sopivat taipumukset, mieltymykset ja arvot jne tekevät sen, että toisilla tässä yhteiskunnassa on pelkkiä oikeuksia, ei lainkaan velvollisuuksia?

Ja toisella taipumus-mieltymys-arvot jne-yhdistelmällä sitten on velvollisuuksiakin?

Ennen vanhaan ajateltiin, että naisten taipumukset, mieltymykset, arvot jne. ei oikein soveltuneet opiskeluun, palkkatyön tekoon (rahvaan naisia tietysti lukuunottamatta, mutta rahvaan miehikään ei pidetty oikein minään). Tästä seurasi sitten sinänsä täysin johdonmukaisesti se, että naiset (ja rahvas) eivät saaneet äänestää, koska jos taipumukset, mieltymykset jne. eivät sovellu vastuunottoon, ei ihmiselle tietenkään voida antaa äänestämisen kaltaista vastuunalaista oikeuttakaan.

Oikeuksien mukana tulee aina myös velvollisuuksia. Sori siitä, mutta niin se aikuisten maailmassa menee. Saat tehdä mitä haluat, mutta sinä, ja sinä yksin vastaat jokaisesta päätöksestäsi.

Ihan riippumatta taipumuksista, arvoista jne.

Jätitkö tarkoituksella pois ne puutteet kyvyt, lienevät arvoja ja mieltymyksia vahvemmat tekijät puhuttaessa opiskelusta tai työllistymisesä.

On melko yleinen harha kuvitella, että kaikki menestys ja hyvä elämässä on omaa ansiota vaikka sattumalla ja onnella on suurempi vaikutus. Joku onnistuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tapaamaan juuri oikeat ihmiset, pysymään terveenä jne, kun taas toinen on saanut kokea epäonnistumisia kerta toisensa jälkeen.

Ja on todella yleinen naurettava hölinä tämä että menestyjä on vain onnekas.

Ei ole. Hän on sitkeä. Nousee ja yrittää uudestaan, nousee ja yrittää.

On helppo nousta ja yrittää uudestaan ja uudestaan kun vierellä on tukijoita ja käytössä resursseja, jotka mahdollistaa nousemisen. Jonkun toisen voimat ja resurssit saattaa riittää vain yhteen yritykseen eikä nousemiseen saa apua.

Moni vertaa itseään tämän perheen äitiin ja raivoaa sen takia. Voisiko hetkeksi pysähtyä miettimään, olisiko itselle sattunut noin miljoona kertaa paremmat numerot elämän lottoarvonnassa?

Minusta on jo saavutus, että hän on rakastava äiti lapsilleen. Se ei ole itsestäänselvyys, jos on itse lapsena jäänyt vaille kaikkea normaalia perhe-elämää ja kulkenut heittopussina kadun, lastenkodin, adoptiperheen ja laitosten välillä eikä elämässä ole ollut yhtään pysyvää aikuista.

Juttelin kerran lastenkodissa työskennelleen kanssa ja hän kertoi, että pitkään lastensuojelulaitoksissa olevilta nuorilta jää kokonaan välistä esim. oman talouden hallinnan taidot. Laitoksessa kun ei ole vanhempia, joilta oppisi näitä eikä henkilökunta hoida siellä omia raha-asioitaan.

Lapset ja nuoret oppivat, että asiat vain tapahtuvat, ruoka tulee jääkaappiin jne. Siksi moni on täysin hukassa aikuisena eikä osaa hoitaa asioitaan.

- Hän ei ole rakastava äiti lapsilleen. Nuo lapset on tehty paikkaamaan hänen traumojaan, ei rakkaudesta.

- Hän on haalinut viisi lasta, joita ei pysty elättämään. 

- Nolannut nämä lapset toistuvast julkisilla ulostuloillaan.

- Antaa täysin kädettömän mallin elämiseen.

- Ja ihmienn voi kuule IHAN ITSE opetella asioita, eikä vain istua paksulla perseellä vinkumassa, miten kukaan ei kantanut kaikkea suoraan syliin - netti ja kirjasto on täynnä ohjeita miten perheen raha-asioita hoidetaan

Sellaista puppua ettei mitään rajaa. Kukaan ei opi oman talouden ja elämänsä hallintaa kirjasta. Sitä varten on lapsuus ja nuoruus, jonka aikana jokapäiväinen vuorovaikutus turvallisten hoivaavien aikuisten kanssa luo pohjan elämönhallinnalle.

Jos sellaisia aikuisia ei ole, lähtökohdat on huonommat kuin sellaisilla, joilla on edes jotain alkeellista turvaa kaaokselta. Opiskele edes alkeet turvallisen kiintymyssuhteen ja sen puuttumisen aiheuttamista vaikutuksista.

Ahaa siis. Tällä logiikalla voimme olettaa että kyseinen aikuinen nainen on infantiilin tasolla koska hei, eihän on ole millään voinut oppia mitään taitoja koko elämänsä aikana koska katulapsi. Kuinka pitkään mammuli voi käyttää katulapsi-korttia vastuusta luistamiseen? Haistakaa ny--

Naiseltahan käynnistyi se nyyhkytarina kuin nauhalta. Tottunut sitä jauhamalla lypsämään ja lypsämään.

Tässä on taustalla täydellinen typeryys. Kuinka tollo pitää aikuisten olla että alkaa työttömäksi jäätyään rahoittaa perheensä elämää pikavipeillä??

Menot tulojen mukaan, lapsimäärä samoin. Suomessa ei yksikään lapsiperhe joudu kadulle eikä joudu näkemään nälkää.

Sen sijaan leveästi eläviä ja valittavia elättejä täällä sosiaalidemokratiassa näköjään generoituu. Kyllä vtuttaa nousta huomenna töihin. Prkl.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tahansa laina tuntuu todellakin näin vähävaraisesta todella pelottavalta. Meillä kun ei ole mitään takalautaa. Pakko tunnustaa, että keskiluokan kikkailu lainoilla on hyvin kaukana meidän elämästä, kun ei ole ikinä ollut mitään omaisuutta. Lapset ovat säästeliäitä jo pakonkin sanelemana, mutta talousneuvoja en osaa antaa. Minulla on ollut elämässäni kymppitonnin ( markan) opintolaina jonka mutsi ryyppäsi, siinä kaikki.

Sinulla on nyt tässä hyvää aikaa tutustua opintolainoihin ja ASP-tiliin. Tai lapsillasi, jos ovat jo teinejä. Älä ainakaan tee sitä virhettä, että pelottelet lapsiasi turhaan ja vannotat, että älkää ainakaan opintolainaa ottako. Voit sanoa, että itseäsi pelottaa omasta taustastasi johtuen, etkä ole oikein perehtynyt. Mutta neuvo heitä tutustumaan näihin ja päättämään omalta kohdaltaan.

Opintolainastahan saa jopa osan anteeksi, kun valmistuu määräajassa. Esimerkiksi jos suorittaa AMK-tutkinnon määräajassa (ja on nostanut lainaa 12800€ opintoaikana), voi saada 3090€ vähennyksen lainasta valmistumisen jälkeen. Kela siis lyhentää lainaa tuolla 3090€ summalla ja takaisinmaksettavaa jää vähemmän. Tuon 3090€ siis saa vaikka olisi parkkeerannut sen rahan pankkitilille. Mutta jos ei ota lainaa, niin jää tuokin raha saamatta. Ja monet opiskelijat eivät älyä sitä lainaa ottaa, jos vanhemmat eivät ole neuvoneet. Saattavat myöhemmin kuulla siitä kavereiltaan, mutta voi olla että siinä kohtaa on jo vuoden tai kahden lainat jääneet nostamatta. 

Jos et koe pystyväsi yllyttämään lapsiasi lainanottoon, niin älä ainakaan pelottele ja lannista heitä etukäteen. Neuvo ottamaan asioista selvää ja harkitsemaan omasta puolestaan. 

Korot ovat nyt pikku hiljaa lähdössä nousuun, mutta opintolainat on vielä sellaisia lainoja, joissa se negatiivinen viitekorko vaikuttaa negatiivisesti. Tyttäreni opintolaina on muistaakseni 0,5% + 12kk euribor ja viime elokuussa, kun lainan korkoa tarkistettiin, se meni nollaan, kun 12kk euribor oli alle -0,5%. 

Miten niin ulkomaalaisia? Mistä se isä tänne on tullut jos suomalainen ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä hyvinvoivat alemman- ja ylemmän keskiluokan kultapossukerholaiset arvostelevat kovin sanoin jutun perhettä.

Hyvin havaitsee, ettei sitä ymmärrystä heikompiosaisia kohtaan tunnu moneltakaan löytyvän, jos ei ole omakohtaista kosketuspintaa asioihin. Tuomita kyllä silti osataan.

Vai ärsyttääkö arvostelijoita eniten se, ettei heillä itsellään ole noin lämmin suhde omiin lapsiinsa tai aikaa heille. Suhde, joka ei perustu rahalla ostettuun rakkauteen.

Harva ymmärtää, että voivat itsekin joskus olla köyhiä. Työkyky ja terveys voi mennä silmänräpäyksessä jos huono tuuri käy.

Tämä on aivan totta, että varsin hyvinkin pärjäävä ihminen voi yhtäkkiä olla köyhä. Kaikkea elämässä eteen tulevaa ei voi ennakoida ja harvalla on niin paljon omaisutta, että sen turvin pystyisi elämään vaikka ei enää ikinä voisi tehdä työtä tai saisi työtä, tai saisi kunnolla palkattua työtä (Suomessakin on työtä tekeviä köyhiä, matalapalkka-alojen tuloilla eletään kädestä suuhun, se on omakin elämäntilanteeni). Monella keskiluokkaisella on myös paljon velkaa, esimerkiksi iso asuntolaina jonka kanssa on katastrofi jos tulot tippuvat.

Ajatus omasta putoamisesta köyhyyteen pelottaa, ja siksi on mukavampi uskotella itselleen, että niin ei voisi koskaan käydä. Että ne köyhät, ne ovat ihan erilaisia kuin itse on, perustavanlaatuisella tavalla erilaisia, ne ovat Toisia, ja siksi ei itse voisi koskaan olla samassa tilanteessa. Köyhien toiseuttaminen etäännyttää köyhyyden itsestä, köyhyys ei koske Minua, koska Minä olen erilainen ihminen, fiksumpi, korkeamman moraalin omaava, yksinkertaisesti parempi, aivan eri lajia kuin nuo köyhät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rouva on reilusti ylipainoinen ja hänellä on "oikeus" tehdä paljon lapsia. Luuli "saavansa hyvän elämän" tultuaan Suomeen.  Adoptiovanhemmat eivät ole köyhiä, mitä tuo on opiskellut?

Mulla on oikeudet, siinäpä asennetta. 

Etkö lukenut juttua? Adoption jälkeen hän päätyi lastenkotiin. Todella rankka lapsuus.

Niinpä. Perheen äiti asui ensin lapsena perheensä kanssa Kolumbiassa ulkona(!), sitten tuli 6-vuotiaana Suomeen adoptioperheeseen jossa elämä oli melkoista helvettiä, ja sieltä pelastuttuaan kasvoi aikuiseksi eri laitoksissa. Ja nyt sairastaa sydämen vajaatoimintaa, jonka takia työkyky on mennyt.

Ainakaan mulla ei ole sydäntä sanoa, että tämän perheen äidin olisi pitänyt toimia fiksummin. Rankka lapsuus on varmasti jättänyt jälkensä. 

Meinaat että rankka lapsuus on jonkinlainen vapaudut vankilasta -kortti, jonka jälkeen ei tarvitse otttaa mitään vastuuta mistään koskaan?

Missä se raja menee? Minä olen autisti ja minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi teininä, tarkoittaako tämä nyt että voin lakata tekemästä järkeviä valintoja ja yhteiskunta ja av-raati vaan silittää päätä? Serkkuni sai antennijohdolla selkäänsä sen mitä isä äidin hakkaamiselta jouti antamaan, saako hänkin antaa firmansa ajautua konkurssiin ja yhteiskunta ja av-raati silittää päätä?

Vai koskeeko tämä kaikki kenties vain ei-suomalaisia?

Ihan riippumatta siitä, mitä lapsuudessa on tapahtunut, aikuinen oikeustoimikelpoinen ihminen on vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Tämä yhteiskunta ei yksinkertaisesti VOI toimia sillä tavalla, että jos osaa esittää riittävän rankan nyyhkytarinan, kaikki annetaan anteeksi.

Varsinkin kun aina niistä hirvittävistä oloistakin joku ponnistaa pinnalle. Jopa huipulle.

Jälleen kerran: Ihmiset ovat luonteeltaan, taipumuksiltaan, mieltymyksiltään, arvoiltaan, puutteiltaan, kyvyiltään jne. E-R-I-L-A-I-S-I-A!

Miten uskomattoman tyhmä täytyy ihmisen olla, ettei näin yksinkertaista ja itsestään selvää asiaa tajua?

Minä kerron: S-A-A-P-A-S-T-A-K-I-N  T-Y-H-M-E-M-P-I. Sori.

Ahaa, eli vaikea lapsuus on vapaudut vankilasta -kortti silloin, kun taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat sopivia?

Voitko yksilöidä, millaiset taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat niitä, joiden takia ei tarvitse itse yrittää ottaa vastuuta mistään koskaan?

Olet siis vakavissasi sitä mieltä, että ankea lapsuus+sopivat taipumukset, mieltymykset ja arvot jne tekevät sen, että toisilla tässä yhteiskunnassa on pelkkiä oikeuksia, ei lainkaan velvollisuuksia?

Ja toisella taipumus-mieltymys-arvot jne-yhdistelmällä sitten on velvollisuuksiakin?

Ennen vanhaan ajateltiin, että naisten taipumukset, mieltymykset, arvot jne. ei oikein soveltuneet opiskeluun, palkkatyön tekoon (rahvaan naisia tietysti lukuunottamatta, mutta rahvaan miehikään ei pidetty oikein minään). Tästä seurasi sitten sinänsä täysin johdonmukaisesti se, että naiset (ja rahvas) eivät saaneet äänestää, koska jos taipumukset, mieltymykset jne. eivät sovellu vastuunottoon, ei ihmiselle tietenkään voida antaa äänestämisen kaltaista vastuunalaista oikeuttakaan.

Oikeuksien mukana tulee aina myös velvollisuuksia. Sori siitä, mutta niin se aikuisten maailmassa menee. Saat tehdä mitä haluat, mutta sinä, ja sinä yksin vastaat jokaisesta päätöksestäsi.

Ihan riippumatta taipumuksista, arvoista jne.

Jätitkö tarkoituksella pois ne puutteet kyvyt, lienevät arvoja ja mieltymyksia vahvemmat tekijät puhuttaessa opiskelusta tai työllistymisesä.

On melko yleinen harha kuvitella, että kaikki menestys ja hyvä elämässä on omaa ansiota vaikka sattumalla ja onnella on suurempi vaikutus. Joku onnistuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tapaamaan juuri oikeat ihmiset, pysymään terveenä jne, kun taas toinen on saanut kokea epäonnistumisia kerta toisensa jälkeen.

Ja on todella yleinen naurettava hölinä tämä että menestyjä on vain onnekas.

Ei ole. Hän on sitkeä. Nousee ja yrittää uudestaan, nousee ja yrittää.

On helppo nousta ja yrittää uudestaan ja uudestaan kun vierellä on tukijoita ja käytössä resursseja, jotka mahdollistaa nousemisen. Jonkun toisen voimat ja resurssit saattaa riittää vain yhteen yritykseen eikä nousemiseen saa apua.

Moni vertaa itseään tämän perheen äitiin ja raivoaa sen takia. Voisiko hetkeksi pysähtyä miettimään, olisiko itselle sattunut noin miljoona kertaa paremmat numerot elämän lottoarvonnassa?

Minusta on jo saavutus, että hän on rakastava äiti lapsilleen. Se ei ole itsestäänselvyys, jos on itse lapsena jäänyt vaille kaikkea normaalia perhe-elämää ja kulkenut heittopussina kadun, lastenkodin, adoptiperheen ja laitosten välillä eikä elämässä ole ollut yhtään pysyvää aikuista.

Juttelin kerran lastenkodissa työskennelleen kanssa ja hän kertoi, että pitkään lastensuojelulaitoksissa olevilta nuorilta jää kokonaan välistä esim. oman talouden hallinnan taidot. Laitoksessa kun ei ole vanhempia, joilta oppisi näitä eikä henkilökunta hoida siellä omia raha-asioitaan.

Lapset ja nuoret oppivat, että asiat vain tapahtuvat, ruoka tulee jääkaappiin jne. Siksi moni on täysin hukassa aikuisena eikä osaa hoitaa asioitaan.

- Hän ei ole rakastava äiti lapsilleen. Nuo lapset on tehty paikkaamaan hänen traumojaan, ei rakkaudesta.

- Hän on haalinut viisi lasta, joita ei pysty elättämään. 

- Nolannut nämä lapset toistuvast julkisilla ulostuloillaan.

- Antaa täysin kädettömän mallin elämiseen.

- Ja ihmienn voi kuule IHAN ITSE opetella asioita, eikä vain istua paksulla perseellä vinkumassa, miten kukaan ei kantanut kaikkea suoraan syliin - netti ja kirjasto on täynnä ohjeita miten perheen raha-asioita hoidetaan

Sellaista puppua ettei mitään rajaa. Kukaan ei opi oman talouden ja elämänsä hallintaa kirjasta. Sitä varten on lapsuus ja nuoruus, jonka aikana jokapäiväinen vuorovaikutus turvallisten hoivaavien aikuisten kanssa luo pohjan elämönhallinnalle.

Jos sellaisia aikuisia ei ole, lähtökohdat on huonommat kuin sellaisilla, joilla on edes jotain alkeellista turvaa kaaokselta. Opiskele edes alkeet turvallisen kiintymyssuhteen ja sen puuttumisen aiheuttamista vaikutuksista.

Ahaa siis. Tällä logiikalla voimme olettaa että kyseinen aikuinen nainen on infantiilin tasolla koska hei, eihän on ole millään voinut oppia mitään taitoja koko elämänsä aikana koska katulapsi. Kuinka pitkään mammuli voi käyttää katulapsi-korttia vastuusta luistamiseen? Haistakaa ny--

Naiseltahan käynnistyi se nyyhkytarina kuin nauhalta. Tottunut sitä jauhamalla lypsämään ja lypsämään.

Onko totta että tämä "kärsivä" äiti on siis aikaisemminkin ollut nyyhkimässä jossain ohjelmassa? Näillä tietyillä on veressä tuo hyväuskoisten lypsäminen- ja suomalaisethan ovat tunnetusti hyväuskoisia typeryksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ulkomaalaisia? Mistä se isä tänne on tullut jos suomalainen ei ole?

Jochen Walhelm.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rouva on reilusti ylipainoinen ja hänellä on "oikeus" tehdä paljon lapsia. Luuli "saavansa hyvän elämän" tultuaan Suomeen.  Adoptiovanhemmat eivät ole köyhiä, mitä tuo on opiskellut?

Mulla on oikeudet, siinäpä asennetta. 

Etkö lukenut juttua? Adoption jälkeen hän päätyi lastenkotiin. Todella rankka lapsuus.

Niinpä. Perheen äiti asui ensin lapsena perheensä kanssa Kolumbiassa ulkona(!), sitten tuli 6-vuotiaana Suomeen adoptioperheeseen jossa elämä oli melkoista helvettiä, ja sieltä pelastuttuaan kasvoi aikuiseksi eri laitoksissa. Ja nyt sairastaa sydämen vajaatoimintaa, jonka takia työkyky on mennyt.

Ainakaan mulla ei ole sydäntä sanoa, että tämän perheen äidin olisi pitänyt toimia fiksummin. Rankka lapsuus on varmasti jättänyt jälkensä. 

Meinaat että rankka lapsuus on jonkinlainen vapaudut vankilasta -kortti, jonka jälkeen ei tarvitse otttaa mitään vastuuta mistään koskaan?

Missä se raja menee? Minä olen autisti ja minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi teininä, tarkoittaako tämä nyt että voin lakata tekemästä järkeviä valintoja ja yhteiskunta ja av-raati vaan silittää päätä? Serkkuni sai antennijohdolla selkäänsä sen mitä isä äidin hakkaamiselta jouti antamaan, saako hänkin antaa firmansa ajautua konkurssiin ja yhteiskunta ja av-raati silittää päätä?

Vai koskeeko tämä kaikki kenties vain ei-suomalaisia?

Ihan riippumatta siitä, mitä lapsuudessa on tapahtunut, aikuinen oikeustoimikelpoinen ihminen on vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Tämä yhteiskunta ei yksinkertaisesti VOI toimia sillä tavalla, että jos osaa esittää riittävän rankan nyyhkytarinan, kaikki annetaan anteeksi.

Varsinkin kun aina niistä hirvittävistä oloistakin joku ponnistaa pinnalle. Jopa huipulle.

Jälleen kerran: Ihmiset ovat luonteeltaan, taipumuksiltaan, mieltymyksiltään, arvoiltaan, puutteiltaan, kyvyiltään jne. E-R-I-L-A-I-S-I-A!

Miten uskomattoman tyhmä täytyy ihmisen olla, ettei näin yksinkertaista ja itsestään selvää asiaa tajua?

Minä kerron: S-A-A-P-A-S-T-A-K-I-N  T-Y-H-M-E-M-P-I. Sori.

Ahaa, eli vaikea lapsuus on vapaudut vankilasta -kortti silloin, kun taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat sopivia?

Voitko yksilöidä, millaiset taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat niitä, joiden takia ei tarvitse itse yrittää ottaa vastuuta mistään koskaan?

Olet siis vakavissasi sitä mieltä, että ankea lapsuus+sopivat taipumukset, mieltymykset ja arvot jne tekevät sen, että toisilla tässä yhteiskunnassa on pelkkiä oikeuksia, ei lainkaan velvollisuuksia?

Ja toisella taipumus-mieltymys-arvot jne-yhdistelmällä sitten on velvollisuuksiakin?

Ennen vanhaan ajateltiin, että naisten taipumukset, mieltymykset, arvot jne. ei oikein soveltuneet opiskeluun, palkkatyön tekoon (rahvaan naisia tietysti lukuunottamatta, mutta rahvaan miehikään ei pidetty oikein minään). Tästä seurasi sitten sinänsä täysin johdonmukaisesti se, että naiset (ja rahvas) eivät saaneet äänestää, koska jos taipumukset, mieltymykset jne. eivät sovellu vastuunottoon, ei ihmiselle tietenkään voida antaa äänestämisen kaltaista vastuunalaista oikeuttakaan.

Oikeuksien mukana tulee aina myös velvollisuuksia. Sori siitä, mutta niin se aikuisten maailmassa menee. Saat tehdä mitä haluat, mutta sinä, ja sinä yksin vastaat jokaisesta päätöksestäsi.

Ihan riippumatta taipumuksista, arvoista jne.

Jätitkö tarkoituksella pois ne puutteet kyvyt, lienevät arvoja ja mieltymyksia vahvemmat tekijät puhuttaessa opiskelusta tai työllistymisesä.

On melko yleinen harha kuvitella, että kaikki menestys ja hyvä elämässä on omaa ansiota vaikka sattumalla ja onnella on suurempi vaikutus. Joku onnistuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tapaamaan juuri oikeat ihmiset, pysymään terveenä jne, kun taas toinen on saanut kokea epäonnistumisia kerta toisensa jälkeen.

Ja on todella yleinen naurettava hölinä tämä että menestyjä on vain onnekas.

Ei ole. Hän on sitkeä. Nousee ja yrittää uudestaan, nousee ja yrittää.

On helppo nousta ja yrittää uudestaan ja uudestaan kun vierellä on tukijoita ja käytössä resursseja, jotka mahdollistaa nousemisen. Jonkun toisen voimat ja resurssit saattaa riittää vain yhteen yritykseen eikä nousemiseen saa apua.

Moni vertaa itseään tämän perheen äitiin ja raivoaa sen takia. Voisiko hetkeksi pysähtyä miettimään, olisiko itselle sattunut noin miljoona kertaa paremmat numerot elämän lottoarvonnassa?

Minusta on jo saavutus, että hän on rakastava äiti lapsilleen. Se ei ole itsestäänselvyys, jos on itse lapsena jäänyt vaille kaikkea normaalia perhe-elämää ja kulkenut heittopussina kadun, lastenkodin, adoptiperheen ja laitosten välillä eikä elämässä ole ollut yhtään pysyvää aikuista.

Juttelin kerran lastenkodissa työskennelleen kanssa ja hän kertoi, että pitkään lastensuojelulaitoksissa olevilta nuorilta jää kokonaan välistä esim. oman talouden hallinnan taidot. Laitoksessa kun ei ole vanhempia, joilta oppisi näitä eikä henkilökunta hoida siellä omia raha-asioitaan.

Lapset ja nuoret oppivat, että asiat vain tapahtuvat, ruoka tulee jääkaappiin jne. Siksi moni on täysin hukassa aikuisena eikä osaa hoitaa asioitaan.

- Hän ei ole rakastava äiti lapsilleen. Nuo lapset on tehty paikkaamaan hänen traumojaan, ei rakkaudesta.

- Hän on haalinut viisi lasta, joita ei pysty elättämään. 

- Nolannut nämä lapset toistuvast julkisilla ulostuloillaan.

- Antaa täysin kädettömän mallin elämiseen.

- Ja ihmienn voi kuule IHAN ITSE opetella asioita, eikä vain istua paksulla perseellä vinkumassa, miten kukaan ei kantanut kaikkea suoraan syliin - netti ja kirjasto on täynnä ohjeita miten perheen raha-asioita hoidetaan

Sellaista puppua ettei mitään rajaa. Kukaan ei opi oman talouden ja elämänsä hallintaa kirjasta. Sitä varten on lapsuus ja nuoruus, jonka aikana jokapäiväinen vuorovaikutus turvallisten hoivaavien aikuisten kanssa luo pohjan elämönhallinnalle.

Jos sellaisia aikuisia ei ole, lähtökohdat on huonommat kuin sellaisilla, joilla on edes jotain alkeellista turvaa kaaokselta. Opiskele edes alkeet turvallisen kiintymyssuhteen ja sen puuttumisen aiheuttamista vaikutuksista.

Ahaa siis. Tällä logiikalla voimme olettaa että kyseinen aikuinen nainen on infantiilin tasolla koska hei, eihän on ole millään voinut oppia mitään taitoja koko elämänsä aikana koska katulapsi. Kuinka pitkään mammuli voi käyttää katulapsi-korttia vastuusta luistamiseen? Haistakaa ny--

Naiseltahan käynnistyi se nyyhkytarina kuin nauhalta. Tottunut sitä jauhamalla lypsämään ja lypsämään.

Onko totta että tämä "kärsivä" äiti on siis aikaisemminkin ollut nyyhkimässä jossain ohjelmassa? Näillä tietyillä on veressä tuo hyväuskoisten lypsäminen- ja suomalaisethan ovat tunnetusti hyväuskoisia typeryksiä. 

Kyllä on.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ulkomaalaisia? Mistä se isä tänne on tullut jos suomalainen ei ole?

mamma on ainakin kolumbialainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokavalio oli raskaanpuoleinen. Makkaraa, perunaa, jauhelihaa, pekonia.

Ei vihreetä missään.

Eiköhän aika moni muukin mökillä grillaa. Eihän tuossa ollut kuin pari ruokailua.

Ja unohdit sitten, että kaurapuuroakin syötiin.

Äiti tuskin söi kaurapuuroa. Lapset ehkä ja isä kaapi kattilan pohjat. Äiti mussutti (salaa) suklaalevyä ja hörppi siideriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rouva on reilusti ylipainoinen ja hänellä on "oikeus" tehdä paljon lapsia. Luuli "saavansa hyvän elämän" tultuaan Suomeen.  Adoptiovanhemmat eivät ole köyhiä, mitä tuo on opiskellut?

Mulla on oikeudet, siinäpä asennetta. 

Etkö lukenut juttua? Adoption jälkeen hän päätyi lastenkotiin. Todella rankka lapsuus.

Niinpä. Perheen äiti asui ensin lapsena perheensä kanssa Kolumbiassa ulkona(!), sitten tuli 6-vuotiaana Suomeen adoptioperheeseen jossa elämä oli melkoista helvettiä, ja sieltä pelastuttuaan kasvoi aikuiseksi eri laitoksissa. Ja nyt sairastaa sydämen vajaatoimintaa, jonka takia työkyky on mennyt.

Ainakaan mulla ei ole sydäntä sanoa, että tämän perheen äidin olisi pitänyt toimia fiksummin. Rankka lapsuus on varmasti jättänyt jälkensä. 

Meinaat että rankka lapsuus on jonkinlainen vapaudut vankilasta -kortti, jonka jälkeen ei tarvitse otttaa mitään vastuuta mistään koskaan?

Missä se raja menee? Minä olen autisti ja minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi teininä, tarkoittaako tämä nyt että voin lakata tekemästä järkeviä valintoja ja yhteiskunta ja av-raati vaan silittää päätä? Serkkuni sai antennijohdolla selkäänsä sen mitä isä äidin hakkaamiselta jouti antamaan, saako hänkin antaa firmansa ajautua konkurssiin ja yhteiskunta ja av-raati silittää päätä?

Vai koskeeko tämä kaikki kenties vain ei-suomalaisia?

Ihan riippumatta siitä, mitä lapsuudessa on tapahtunut, aikuinen oikeustoimikelpoinen ihminen on vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Tämä yhteiskunta ei yksinkertaisesti VOI toimia sillä tavalla, että jos osaa esittää riittävän rankan nyyhkytarinan, kaikki annetaan anteeksi.

Varsinkin kun aina niistä hirvittävistä oloistakin joku ponnistaa pinnalle. Jopa huipulle.

Jälleen kerran: Ihmiset ovat luonteeltaan, taipumuksiltaan, mieltymyksiltään, arvoiltaan, puutteiltaan, kyvyiltään jne. E-R-I-L-A-I-S-I-A!

Miten uskomattoman tyhmä täytyy ihmisen olla, ettei näin yksinkertaista ja itsestään selvää asiaa tajua?

Minä kerron: S-A-A-P-A-S-T-A-K-I-N  T-Y-H-M-E-M-P-I. Sori.

Ahaa, eli vaikea lapsuus on vapaudut vankilasta -kortti silloin, kun taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat sopivia?

Voitko yksilöidä, millaiset taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat niitä, joiden takia ei tarvitse itse yrittää ottaa vastuuta mistään koskaan?

Olet siis vakavissasi sitä mieltä, että ankea lapsuus+sopivat taipumukset, mieltymykset ja arvot jne tekevät sen, että toisilla tässä yhteiskunnassa on pelkkiä oikeuksia, ei lainkaan velvollisuuksia?

Ja toisella taipumus-mieltymys-arvot jne-yhdistelmällä sitten on velvollisuuksiakin?

Ennen vanhaan ajateltiin, että naisten taipumukset, mieltymykset, arvot jne. ei oikein soveltuneet opiskeluun, palkkatyön tekoon (rahvaan naisia tietysti lukuunottamatta, mutta rahvaan miehikään ei pidetty oikein minään). Tästä seurasi sitten sinänsä täysin johdonmukaisesti se, että naiset (ja rahvas) eivät saaneet äänestää, koska jos taipumukset, mieltymykset jne. eivät sovellu vastuunottoon, ei ihmiselle tietenkään voida antaa äänestämisen kaltaista vastuunalaista oikeuttakaan.

Oikeuksien mukana tulee aina myös velvollisuuksia. Sori siitä, mutta niin se aikuisten maailmassa menee. Saat tehdä mitä haluat, mutta sinä, ja sinä yksin vastaat jokaisesta päätöksestäsi.

Ihan riippumatta taipumuksista, arvoista jne.

Jätitkö tarkoituksella pois ne puutteet kyvyt, lienevät arvoja ja mieltymyksia vahvemmat tekijät puhuttaessa opiskelusta tai työllistymisesä.

On melko yleinen harha kuvitella, että kaikki menestys ja hyvä elämässä on omaa ansiota vaikka sattumalla ja onnella on suurempi vaikutus. Joku onnistuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tapaamaan juuri oikeat ihmiset, pysymään terveenä jne, kun taas toinen on saanut kokea epäonnistumisia kerta toisensa jälkeen.

Ja on todella yleinen naurettava hölinä tämä että menestyjä on vain onnekas.

Ei ole. Hän on sitkeä. Nousee ja yrittää uudestaan, nousee ja yrittää.

On helppo nousta ja yrittää uudestaan ja uudestaan kun vierellä on tukijoita ja käytössä resursseja, jotka mahdollistaa nousemisen. Jonkun toisen voimat ja resurssit saattaa riittää vain yhteen yritykseen eikä nousemiseen saa apua.

Moni vertaa itseään tämän perheen äitiin ja raivoaa sen takia. Voisiko hetkeksi pysähtyä miettimään, olisiko itselle sattunut noin miljoona kertaa paremmat numerot elämän lottoarvonnassa?

Minusta on jo saavutus, että hän on rakastava äiti lapsilleen. Se ei ole itsestäänselvyys, jos on itse lapsena jäänyt vaille kaikkea normaalia perhe-elämää ja kulkenut heittopussina kadun, lastenkodin, adoptiperheen ja laitosten välillä eikä elämässä ole ollut yhtään pysyvää aikuista.

Juttelin kerran lastenkodissa työskennelleen kanssa ja hän kertoi, että pitkään lastensuojelulaitoksissa olevilta nuorilta jää kokonaan välistä esim. oman talouden hallinnan taidot. Laitoksessa kun ei ole vanhempia, joilta oppisi näitä eikä henkilökunta hoida siellä omia raha-asioitaan.

Lapset ja nuoret oppivat, että asiat vain tapahtuvat, ruoka tulee jääkaappiin jne. Siksi moni on täysin hukassa aikuisena eikä osaa hoitaa asioitaan.

- Hän ei ole rakastava äiti lapsilleen. Nuo lapset on tehty paikkaamaan hänen traumojaan, ei rakkaudesta.

- Hän on haalinut viisi lasta, joita ei pysty elättämään. 

- Nolannut nämä lapset toistuvast julkisilla ulostuloillaan.

- Antaa täysin kädettömän mallin elämiseen.

- Ja ihmienn voi kuule IHAN ITSE opetella asioita, eikä vain istua paksulla perseellä vinkumassa, miten kukaan ei kantanut kaikkea suoraan syliin - netti ja kirjasto on täynnä ohjeita miten perheen raha-asioita hoidetaan

Sellaista puppua ettei mitään rajaa. Kukaan ei opi oman talouden ja elämänsä hallintaa kirjasta. Sitä varten on lapsuus ja nuoruus, jonka aikana jokapäiväinen vuorovaikutus turvallisten hoivaavien aikuisten kanssa luo pohjan elämönhallinnalle.

Jos sellaisia aikuisia ei ole, lähtökohdat on huonommat kuin sellaisilla, joilla on edes jotain alkeellista turvaa kaaokselta. Opiskele edes alkeet turvallisen kiintymyssuhteen ja sen puuttumisen aiheuttamista vaikutuksista.

Ahaa siis. Tällä logiikalla voimme olettaa että kyseinen aikuinen nainen on infantiilin tasolla koska hei, eihän on ole millään voinut oppia mitään taitoja koko elämänsä aikana koska katulapsi. Kuinka pitkään mammuli voi käyttää katulapsi-korttia vastuusta luistamiseen? Haistakaa ny--

Naiseltahan käynnistyi se nyyhkytarina kuin nauhalta. Tottunut sitä jauhamalla lypsämään ja lypsämään.

Katsottiin ilmeisesti eri ohjelmaa. Hän kertoi taustastaan hyvin lyhyesti. Olisi ollut kiva kuulla enemmän ja sen, miten hän vältti huumeet eikä lähtenyt rikollisille teille, vaikka oli noin poikkeukselliset 18 ensimmäistä vuotta. Eikä tuollaisilla kertominen tuo penniäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kysymys: mitä hittoa noiden elämä on sinun elämästäsi pois? Saisitko sinä enemmän rahaa jos he eivät saisi? Olisitko onnellisempi kuin he jos hekään ei saisi?

Kannattaisi näiden täällä ulisijoidenkin katsoa enemmän omaan napaansa sillä se oma onnellisuus ja mielenrauha tulee sieltä, ei siitä että joku muu saa jotain enemmän tai muuta kuin minä. Kannattaisi keskittyä omaan matkaan ja tehdä siitä parempi eikä ulista että jo en minä niin ei muutkaan! Aina on joku joka saa sinua enemmän tai sinua vähemmän ja jos aiot tuhlata elämäsi siinä vinkumiseen niin sama kun pistäisit sen pimeän perunasäkin päähäsi jo tänään.

Niin, ja miksi nämä keskituloiset tai pienituloiset (mutta ei ihan köyhät) eivät noudata omia neuvojaan? Jos palkka on liian pieni, niin miksi ei vaihdeta parempipalkkaiseen työhön? Tai oteta lisähommia tai kouluttauduta uudelleen? Miksi ei karsita reilusti menoja?

Onko ihmisoikeus asua isossa omakotitalossa  - siis kenenkään oikeus ihan tulotasoon katsomatta? Sitä sietäisi pohtia. Tarvitseeko nelihenkinen perhe laadukkaseen asumiseen toistasataa neliötä? Omasta mielestäni ei. Jos asuntolaina tuntuu isolta menolta, niin oliko se pakko ottaa?

Pitääkö ulkomaanmatkalle päästä monta kertaa vuodessa tai edes kerran vuodessa? Onko se jokin ihmisoikeus? Jos ei polla kestä kotona olemista, niin suosittelen avun hakemista tunnetaitoihin ja - säätelyyn. Se ei nimittäin ole normaalia, että pää hajoaa, jos ei lomamatkalle pääse.

Voisin jatkaa listaa, mutta en jaksa. Toisten neuvominen on niin hemmetin helppoa ja niin herkullista. Maassa makaavien potkiminen kaikkein herkullisinta, eikö niin? Helpottaa niin hemmetisti omaa surkeaa oloa.

Iso osa asuu siellä ja siten kuin missä asuu siksi että heillä on TYÖT siellä.

Ja mikä maassa makaava tuo nyt oli?

Mikä työ edellyttää ison omakotitalon hankkimista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rouva on reilusti ylipainoinen ja hänellä on "oikeus" tehdä paljon lapsia. Luuli "saavansa hyvän elämän" tultuaan Suomeen.  Adoptiovanhemmat eivät ole köyhiä, mitä tuo on opiskellut?

Mulla on oikeudet, siinäpä asennetta. 

Etkö lukenut juttua? Adoption jälkeen hän päätyi lastenkotiin. Todella rankka lapsuus.

Niinpä. Perheen äiti asui ensin lapsena perheensä kanssa Kolumbiassa ulkona(!), sitten tuli 6-vuotiaana Suomeen adoptioperheeseen jossa elämä oli melkoista helvettiä, ja sieltä pelastuttuaan kasvoi aikuiseksi eri laitoksissa. Ja nyt sairastaa sydämen vajaatoimintaa, jonka takia työkyky on mennyt.

Ainakaan mulla ei ole sydäntä sanoa, että tämän perheen äidin olisi pitänyt toimia fiksummin. Rankka lapsuus on varmasti jättänyt jälkensä. 

Meinaat että rankka lapsuus on jonkinlainen vapaudut vankilasta -kortti, jonka jälkeen ei tarvitse otttaa mitään vastuuta mistään koskaan?

Missä se raja menee? Minä olen autisti ja minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi teininä, tarkoittaako tämä nyt että voin lakata tekemästä järkeviä valintoja ja yhteiskunta ja av-raati vaan silittää päätä? Serkkuni sai antennijohdolla selkäänsä sen mitä isä äidin hakkaamiselta jouti antamaan, saako hänkin antaa firmansa ajautua konkurssiin ja yhteiskunta ja av-raati silittää päätä?

Vai koskeeko tämä kaikki kenties vain ei-suomalaisia?

Ihan riippumatta siitä, mitä lapsuudessa on tapahtunut, aikuinen oikeustoimikelpoinen ihminen on vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Tämä yhteiskunta ei yksinkertaisesti VOI toimia sillä tavalla, että jos osaa esittää riittävän rankan nyyhkytarinan, kaikki annetaan anteeksi.

Varsinkin kun aina niistä hirvittävistä oloistakin joku ponnistaa pinnalle. Jopa huipulle.

Jälleen kerran: Ihmiset ovat luonteeltaan, taipumuksiltaan, mieltymyksiltään, arvoiltaan, puutteiltaan, kyvyiltään jne. E-R-I-L-A-I-S-I-A!

Miten uskomattoman tyhmä täytyy ihmisen olla, ettei näin yksinkertaista ja itsestään selvää asiaa tajua?

Minä kerron: S-A-A-P-A-S-T-A-K-I-N  T-Y-H-M-E-M-P-I. Sori.

Ahaa, eli vaikea lapsuus on vapaudut vankilasta -kortti silloin, kun taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat sopivia?

Voitko yksilöidä, millaiset taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat niitä, joiden takia ei tarvitse itse yrittää ottaa vastuuta mistään koskaan?

Olet siis vakavissasi sitä mieltä, että ankea lapsuus+sopivat taipumukset, mieltymykset ja arvot jne tekevät sen, että toisilla tässä yhteiskunnassa on pelkkiä oikeuksia, ei lainkaan velvollisuuksia?

Ja toisella taipumus-mieltymys-arvot jne-yhdistelmällä sitten on velvollisuuksiakin?

Ennen vanhaan ajateltiin, että naisten taipumukset, mieltymykset, arvot jne. ei oikein soveltuneet opiskeluun, palkkatyön tekoon (rahvaan naisia tietysti lukuunottamatta, mutta rahvaan miehikään ei pidetty oikein minään). Tästä seurasi sitten sinänsä täysin johdonmukaisesti se, että naiset (ja rahvas) eivät saaneet äänestää, koska jos taipumukset, mieltymykset jne. eivät sovellu vastuunottoon, ei ihmiselle tietenkään voida antaa äänestämisen kaltaista vastuunalaista oikeuttakaan.

Oikeuksien mukana tulee aina myös velvollisuuksia. Sori siitä, mutta niin se aikuisten maailmassa menee. Saat tehdä mitä haluat, mutta sinä, ja sinä yksin vastaat jokaisesta päätöksestäsi.

Ihan riippumatta taipumuksista, arvoista jne.

Jätitkö tarkoituksella pois ne puutteet kyvyt, lienevät arvoja ja mieltymyksia vahvemmat tekijät puhuttaessa opiskelusta tai työllistymisesä.

On melko yleinen harha kuvitella, että kaikki menestys ja hyvä elämässä on omaa ansiota vaikka sattumalla ja onnella on suurempi vaikutus. Joku onnistuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tapaamaan juuri oikeat ihmiset, pysymään terveenä jne, kun taas toinen on saanut kokea epäonnistumisia kerta toisensa jälkeen.

Ja on todella yleinen naurettava hölinä tämä että menestyjä on vain onnekas.

Ei ole. Hän on sitkeä. Nousee ja yrittää uudestaan, nousee ja yrittää.

On helppo nousta ja yrittää uudestaan ja uudestaan kun vierellä on tukijoita ja käytössä resursseja, jotka mahdollistaa nousemisen. Jonkun toisen voimat ja resurssit saattaa riittää vain yhteen yritykseen eikä nousemiseen saa apua.

Moni vertaa itseään tämän perheen äitiin ja raivoaa sen takia. Voisiko hetkeksi pysähtyä miettimään, olisiko itselle sattunut noin miljoona kertaa paremmat numerot elämän lottoarvonnassa?

Minusta on jo saavutus, että hän on rakastava äiti lapsilleen. Se ei ole itsestäänselvyys, jos on itse lapsena jäänyt vaille kaikkea normaalia perhe-elämää ja kulkenut heittopussina kadun, lastenkodin, adoptiperheen ja laitosten välillä eikä elämässä ole ollut yhtään pysyvää aikuista.

Juttelin kerran lastenkodissa työskennelleen kanssa ja hän kertoi, että pitkään lastensuojelulaitoksissa olevilta nuorilta jää kokonaan välistä esim. oman talouden hallinnan taidot. Laitoksessa kun ei ole vanhempia, joilta oppisi näitä eikä henkilökunta hoida siellä omia raha-asioitaan.

Lapset ja nuoret oppivat, että asiat vain tapahtuvat, ruoka tulee jääkaappiin jne. Siksi moni on täysin hukassa aikuisena eikä osaa hoitaa asioitaan.

- Hän ei ole rakastava äiti lapsilleen. Nuo lapset on tehty paikkaamaan hänen traumojaan, ei rakkaudesta.

- Hän on haalinut viisi lasta, joita ei pysty elättämään. 

- Nolannut nämä lapset toistuvast julkisilla ulostuloillaan.

- Antaa täysin kädettömän mallin elämiseen.

- Ja ihmienn voi kuule IHAN ITSE opetella asioita, eikä vain istua paksulla perseellä vinkumassa, miten kukaan ei kantanut kaikkea suoraan syliin - netti ja kirjasto on täynnä ohjeita miten perheen raha-asioita hoidetaan

Sellaista puppua ettei mitään rajaa. Kukaan ei opi oman talouden ja elämänsä hallintaa kirjasta. Sitä varten on lapsuus ja nuoruus, jonka aikana jokapäiväinen vuorovaikutus turvallisten hoivaavien aikuisten kanssa luo pohjan elämönhallinnalle.

Jos sellaisia aikuisia ei ole, lähtökohdat on huonommat kuin sellaisilla, joilla on edes jotain alkeellista turvaa kaaokselta. Opiskele edes alkeet turvallisen kiintymyssuhteen ja sen puuttumisen aiheuttamista vaikutuksista.

Ahaa siis. Tällä logiikalla voimme olettaa että kyseinen aikuinen nainen on infantiilin tasolla koska hei, eihän on ole millään voinut oppia mitään taitoja koko elämänsä aikana koska katulapsi. Kuinka pitkään mammuli voi käyttää katulapsi-korttia vastuusta luistamiseen? Haistakaa ny--

Naiseltahan käynnistyi se nyyhkytarina kuin nauhalta. Tottunut sitä jauhamalla lypsämään ja lypsämään.

Katsottiin ilmeisesti eri ohjelmaa. Hän kertoi taustastaan hyvin lyhyesti. Olisi ollut kiva kuulla enemmän ja sen, miten hän vältti huumeet eikä lähtenyt rikollisille teille, vaikka oli noin poikkeukselliset 18 ensimmäistä vuotta. Eikä tuollaisilla kertominen tuo penniäkään.

Kyllä näyttää tuovan. Ammattikarjakkohan hän on noilla lypsytaidoilla.

Oikeastihan se nyyhkytarina ei liittynyt yhtikäs mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ulkomaalaisia? Mistä se isä tänne on tullut jos suomalainen ei ole?

mamma on ainakin kolumbialainen. 

Äiti on suomalainen. Hänet adoptoitiin Kolumbiasta. Adoptiolapsi on adoptiovanhempiensa lapsi ihan virallisestikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kysymys: mitä hittoa noiden elämä on sinun elämästäsi pois? Saisitko sinä enemmän rahaa jos he eivät saisi? Olisitko onnellisempi kuin he jos hekään ei saisi?

Kannattaisi näiden täällä ulisijoidenkin katsoa enemmän omaan napaansa sillä se oma onnellisuus ja mielenrauha tulee sieltä, ei siitä että joku muu saa jotain enemmän tai muuta kuin minä. Kannattaisi keskittyä omaan matkaan ja tehdä siitä parempi eikä ulista että jo en minä niin ei muutkaan! Aina on joku joka saa sinua enemmän tai sinua vähemmän ja jos aiot tuhlata elämäsi siinä vinkumiseen niin sama kun pistäisit sen pimeän perunasäkin päähäsi jo tänään.

Niin, ja miksi nämä keskituloiset tai pienituloiset (mutta ei ihan köyhät) eivät noudata omia neuvojaan? Jos palkka on liian pieni, niin miksi ei vaihdeta parempipalkkaiseen työhön? Tai oteta lisähommia tai kouluttauduta uudelleen? Miksi ei karsita reilusti menoja?

Onko ihmisoikeus asua isossa omakotitalossa  - siis kenenkään oikeus ihan tulotasoon katsomatta? Sitä sietäisi pohtia. Tarvitseeko nelihenkinen perhe laadukkaseen asumiseen toistasataa neliötä? Omasta mielestäni ei. Jos asuntolaina tuntuu isolta menolta, niin oliko se pakko ottaa?

Pitääkö ulkomaanmatkalle päästä monta kertaa vuodessa tai edes kerran vuodessa? Onko se jokin ihmisoikeus? Jos ei polla kestä kotona olemista, niin suosittelen avun hakemista tunnetaitoihin ja - säätelyyn. Se ei nimittäin ole normaalia, että pää hajoaa, jos ei lomamatkalle pääse.

Voisin jatkaa listaa, mutta en jaksa. Toisten neuvominen on niin hemmetin helppoa ja niin herkullista. Maassa makaavien potkiminen kaikkein herkullisinta, eikö niin? Helpottaa niin hemmetisti omaa surkeaa oloa.

Iso osa asuu siellä ja siten kuin missä asuu siksi että heillä on TYÖT siellä.

Ja mikä maassa makaava tuo nyt oli?

Mikä työ edellyttää ison omakotitalon hankkimista?

Mistä ihmeestä sinä puhut?

Hyvä esimerkki, miksi abortin viikkorajaa tulisi Suomessa nostaa. Nämähän ovat selvästikin yrittäneet saada tyttöä, mutta edes viides lapsi ei ole ollut tyttö. Suomen aborttilaki ajaa perheitä köyhyyteen. Nämä ovat surullisia tapauksia ja pelkästään uskovaisten aborttivastustajien takia tämä on mahdollista. Toivottavasti viimeistään tämä saa hallituksen heräämään ja laittamaan vauhtia aborttilain käsittelyyn.

Kukaan ei näitä asioita voi ääneen sanoa, ei tämäkään perhe, että 1-2 poikaa olisi varmaan riittänyt tällekin perheelle, jos olisi se yksi tyttökin tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä hyvinvoivat alemman- ja ylemmän keskiluokan kultapossukerholaiset arvostelevat kovin sanoin jutun perhettä.

Hyvin havaitsee, ettei sitä ymmärrystä heikompiosaisia kohtaan tunnu moneltakaan löytyvän, jos ei ole omakohtaista kosketuspintaa asioihin. Tuomita kyllä silti osataan.

Vai ärsyttääkö arvostelijoita eniten se, ettei heillä itsellään ole noin lämmin suhde omiin lapsiinsa tai aikaa heille. Suhde, joka ei perustu rahalla ostettuun rakkauteen.

Harva ymmärtää, että voivat itsekin joskus olla köyhiä. Työkyky ja terveys voi mennä silmänräpäyksessä jos huono tuuri käy.

Tämä on aivan totta, että varsin hyvinkin pärjäävä ihminen voi yhtäkkiä olla köyhä. Kaikkea elämässä eteen tulevaa ei voi ennakoida ja harvalla on niin paljon omaisutta, että sen turvin pystyisi elämään vaikka ei enää ikinä voisi tehdä työtä tai saisi työtä, tai saisi kunnolla palkattua työtä (Suomessakin on työtä tekeviä köyhiä, matalapalkka-alojen tuloilla eletään kädestä suuhun, se on omakin elämäntilanteeni). Monella keskiluokkaisella on myös paljon velkaa, esimerkiksi iso asuntolaina jonka kanssa on katastrofi jos tulot tippuvat.

Ajatus omasta putoamisesta köyhyyteen pelottaa, ja siksi on mukavampi uskotella itselleen, että niin ei voisi koskaan käydä. Että ne köyhät, ne ovat ihan erilaisia kuin itse on, perustavanlaatuisella tavalla erilaisia, ne ovat Toisia, ja siksi ei itse voisi koskaan olla samassa tilanteessa. Köyhien toiseuttaminen etäännyttää köyhyyden itsestä, köyhyys ei koske Minua, koska Minä olen erilainen ihminen, fiksumpi, korkeamman moraalin omaava, yksinkertaisesti parempi, aivan eri lajia kuin nuo köyhät.

Ja vitut. Olen ollut köyhä, enkä mikään malliköyhä, jalo ja nöyrä. Vaan virheitä tehnyt ja paljon. Ikinä muita en ole köyhyydestä syyttänyt, lähinnä ehkä vanhempiani mutta mitäpä heidän syyttäminen auttaisi.

Suomessa köyhyydestä nousee, vaikkei olisi äärettömän ahkera ja neuvokas tai suurta verkostoa auttamassa. Vaatii ihan vaan sitä, että tekee itse pienen osansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ulkomaalaisia? Mistä se isä tänne on tullut jos suomalainen ei ole?

Jochen Walhelm.

Tiedän. Mutta onko syntynyt muualla ja lapsuusperheensä joskus muuttanut tänne? Eihän pelkkä ulkomaalainen nimi kerro ihmisen taustasta juurikaan mitään. Vaikka sukujuuret olisivat muualla niin hän voi olla ihan syntyperäinen suomalainen, kenties useassa polvessa jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ulkomaalaisia? Mistä se isä tänne on tullut jos suomalainen ei ole?

Jochen Walhelm.

Tiedän. Mutta onko syntynyt muualla ja lapsuusperheensä joskus muuttanut tänne? Eihän pelkkä ulkomaalainen nimi kerro ihmisen taustasta juurikaan mitään. Vaikka sukujuuret olisivat muualla niin hän voi olla ihan syntyperäinen suomalainen, kenties useassa polvessa jo.

Juuri näin. Miehen vanhemmilla oli kesämökkikin. Tuskinpa ulkomailta käsin mökkeilee.