Yle: Walhelmin perheen isä on välillä syömättä, jotta lapsille riittää ruokaa – mutta onko rivitalossa asuvalla perheellä sittenkään oikeutta puhua köyhyydestä?

Olen ollut köyhä nuorena aikuisena, siis yhdessä vaiheessa niin köyhä että näin kirjaimellisesti nälkää ja pyörrytti ja laihduin varmaan 10 kiloa noin viiden kuukauden aikana.  Onneksi kyllä lapseton sinkku. Syynä köyhyyteen oli se että työtuntejani kaupan alalla leikattiin aika roimasti ja meni monta kuukautta ennenkuin lopulta löysin toisen kokopäiväisen työpaikan. Köyhyys ei kokonaan poistunut koska palkka oli ihan minimi, elelin vaatimattomasti, mutta ainakin ruokaa sain taas tarpeeksi. Ja siihen aikaan ei ollut mitään leipäjonoja, ainakaan niin että olisin ollut niistä tietoinen, joten yritin pärjätä mahdollisimman vähällä. Ymmärrän omasta kokemuksesta ettei köyhyys ole kivaa, varsinkaan jos tuntuu ettei siitä ole ulospääsyä.

Siitä huolimatta aina kannattaa yrittää itse tehdä valintoja jotka minimoi köyhyyttä tai sen mahdollisuutta. Aina se ei onnistu mutta kyllä asiat voivat kehittyä parempaankin suuntaan.  Jos passivoituu ja jatkaa köyhyyttä edistävien valintojen tekemistä niin on tietenkin paljon todennäköisempää että köyhyys jatkuu. Olen pahoillani mutta lisälasten tekeminen jo olemassa olevaan köyhyyteen ei millään tavalla edistä sen vähenemistä.  Ei ole koskaan edistänyt. Se on valinta jonka ihminen tekee, eli saa ne lapset mutta joutuu luopumaan toiveestaan parempaan elintasoon.

Jos haluamme että näin ei olisi niin sitten koko yhteiskunta ja kansalaisten velvollisuudet ja oikeudet ja tulonjako olisi mietittävä radikaalisti uusiksi.  Tulevaisuutta ajatellen se voisi tietysti olla hyödyllinen ratkaisu jos saisimme Suomeen lisää väestöä silla tavalla. Ne jotka haluavat paljon lapsia, voisivat tehtailla sellaisia urakalla ja rajattomasti ja me muut maksaisimme sen. Ratkaisu muiden joukossa. Lyhyellä aikavälillä  se kyllä tarkoittaisi että kaikkien työssäkäyvien olisi sitouduttava luovuttamaan suurempi osa tuloistaan lapsiperheitten hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kysymys: mitä hittoa noiden elämä on sinun elämästäsi pois? Saisitko sinä enemmän rahaa jos he eivät saisi? Olisitko onnellisempi kuin he jos hekään ei saisi?

Kannattaisi näiden täällä ulisijoidenkin katsoa enemmän omaan napaansa sillä se oma onnellisuus ja mielenrauha tulee sieltä, ei siitä että joku muu saa jotain enemmän tai muuta kuin minä. Kannattaisi keskittyä omaan matkaan ja tehdä siitä parempi eikä ulista että jo en minä niin ei muutkaan! Aina on joku joka saa sinua enemmän tai sinua vähemmän ja jos aiot tuhlata elämäsi siinä vinkumiseen niin sama kun pistäisit sen pimeän perunasäkin päähäsi jo tänään.

Niin, ja miksi nämä keskituloiset tai pienituloiset (mutta ei ihan köyhät) eivät noudata omia neuvojaan? Jos palkka on liian pieni, niin miksi ei vaihdeta parempipalkkaiseen työhön? Tai oteta lisähommia tai kouluttauduta uudelleen? Miksi ei karsita reilusti menoja?

Onko ihmisoikeus asua isossa omakotitalossa  - siis kenenkään oikeus ihan tulotasoon katsomatta? Sitä sietäisi pohtia. Tarvitseeko nelihenkinen perhe laadukkaseen asumiseen toistasataa neliötä? Omasta mielestäni ei. Jos asuntolaina tuntuu isolta menolta, niin oliko se pakko ottaa?

Pitääkö ulkomaanmatkalle päästä monta kertaa vuodessa tai edes kerran vuodessa? Onko se jokin ihmisoikeus? Jos ei polla kestä kotona olemista, niin suosittelen avun hakemista tunnetaitoihin ja - säätelyyn. Se ei nimittäin ole normaalia, että pää hajoaa, jos ei lomamatkalle pääse.

Voisin jatkaa listaa, mutta en jaksa. Toisten neuvominen on niin hemmetin helppoa ja niin herkullista. Maassa makaavien potkiminen kaikkein herkullisinta, eikö niin? Helpottaa niin hemmetisti omaa surkeaa oloa.

Iso osa asuu siellä ja siten kuin missä asuu siksi että heillä on TYÖT siellä.

Ja mikä maassa makaava tuo nyt oli?

Mikä työ edellyttää ison omakotitalon hankkimista?

Mistä ihmeestä sinä puhut?

Lue aiemmat viestit.

En jalsa sun sössötyksiäsi selata.

No älä sitten kysele.

Älä sössötä isoista omakotitaloista. Naurettavaa.

Älytön paskamyrsky taas. Menkääs koivikkoon rauhoittumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se isä oli jotenkin hitaalla käyvän oloinen.

Äiti oli röyhkeä ja taitava manipuloija.

Äitistä samaa mieltä mutta isä oli hyvin varautunut ja selvästi onneton. Jotenkin luovuttaneen oloinenkin.

Isälle ja lapsille toivoisin hyvää mutta valitettavsti äiti ei saanut empatiaani nousemaan yhtään.

Olisko tämä julkisuushakuisuus kuitenkin enemmän tämän naisen juttu ja mies ei vain ole osannut kieltäytyä. Näistä on kuitenkin monta juttua netissä.

Mun kaverin pienituloinen perhe asui rivitalossa vuokralla. Ei ollut vapaana kuusihenkiselle perheelle sopivaa kerrostaloa kylän kahdesta kerrostalosta, yhdessä oli 1 kpl 4 h+k mutta siinä asui joku opettaja, sitten siinä oli pari 3h+k ja kaksioita, toisessa kerrostalossa oli 5 kpl 73 neliön kolmioita. He asuivat rivitalossa, jossa oli 2h+k+ruokatila eli toisin sanoen iso kaksiosainen keittiö, jonka ruokailutilasta oli tehty yhdelle lapselle huone+iso vaatehuone, josta oli tehty yhdelle huone.  Taloon heillä ei ollut varaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä hyvinvoivat alemman- ja ylemmän keskiluokan kultapossukerholaiset arvostelevat kovin sanoin jutun perhettä.

Hyvin havaitsee, ettei sitä ymmärrystä heikompiosaisia kohtaan tunnu moneltakaan löytyvän, jos ei ole omakohtaista kosketuspintaa asioihin. Tuomita kyllä silti osataan.

Vai ärsyttääkö arvostelijoita eniten se, ettei heillä itsellään ole noin lämmin suhde omiin lapsiinsa tai aikaa heille. Suhde, joka ei perustu rahalla ostettuun rakkauteen.

Harva ymmärtää, että voivat itsekin joskus olla köyhiä. Työkyky ja terveys voi mennä silmänräpäyksessä jos huono tuuri käy.

Tämä on aivan totta, että varsin hyvinkin pärjäävä ihminen voi yhtäkkiä olla köyhä. Kaikkea elämässä eteen tulevaa ei voi ennakoida ja harvalla on niin paljon omaisutta, että sen turvin pystyisi elämään vaikka ei enää ikinä voisi tehdä työtä tai saisi työtä, tai saisi kunnolla palkattua työtä (Suomessakin on työtä tekeviä köyhiä, matalapalkka-alojen tuloilla eletään kädestä suuhun, se on omakin elämäntilanteeni). Monella keskiluokkaisella on myös paljon velkaa, esimerkiksi iso asuntolaina jonka kanssa on katastrofi jos tulot tippuvat.

Ajatus omasta putoamisesta köyhyyteen pelottaa, ja siksi on mukavampi uskotella itselleen, että niin ei voisi koskaan käydä. Että ne köyhät, ne ovat ihan erilaisia kuin itse on, perustavanlaatuisella tavalla erilaisia, ne ovat Toisia, ja siksi ei itse voisi koskaan olla samassa tilanteessa. Köyhien toiseuttaminen etäännyttää köyhyyden itsestä, köyhyys ei koske Minua, koska Minä olen erilainen ihminen, fiksumpi, korkeamman moraalin omaava, yksinkertaisesti parempi, aivan eri lajia kuin nuo köyhät.

Ja vitut. Olen ollut köyhä, enkä mikään malliköyhä, jalo ja nöyrä. Vaan virheitä tehnyt ja paljon. Ikinä muita en ole köyhyydestä syyttänyt, lähinnä ehkä vanhempiani mutta mitäpä heidän syyttäminen auttaisi.

Suomessa köyhyydestä nousee, vaikkei olisi äärettömän ahkera ja neuvokas tai suurta verkostoa auttamassa. Vaatii ihan vaan sitä, että tekee itse pienen osansa.

Nouseeko aina? Nouseeko jos vaikka sairastuu tai vammautuu työkyvyttömäksi eikä ole ehtinyt kerryttää eläkettä? Nouseeko jos jää työttömäksi vanhemmalla iällä ja kukaan ei enää edes kutsu työhaastatteluun kun on liian vanha? Nouseeko jos omaa sellaiset oppimisvaikeudet, että moni matalapalkkatyökin on liian vaativaa? Nouseeko jos ei ole koskaan mistään saanut pärjäämisen ja normaalin elämän mallia?

Vaikka joku pystyy, vaikka sinä pystyit, ei se tarkoita, että jokainen pystyy, eikä se tarkoita, että se joka ei pysty on vain niin laiska ja huono ihminen.

Lässynlässynlää. Lue mihin kommenttiin olin vastannut. En puhut neliraajahalvaantuneista, lyhyeen kommenttiin Ei voi mahduttaa jokaista mahdollista skenaariota. Mutta leiki vaan Täti tai Setä Tietäväistä.

Suomessa se halvaantunutkaan ei kuole nälkään, kaikki on suhteellista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ulkomaalaisia? Mistä se isä tänne on tullut jos suomalainen ei ole?

Jochen Walhelm.

Tiedän. Mutta onko syntynyt muualla ja lapsuusperheensä joskus muuttanut tänne? Eihän pelkkä ulkomaalainen nimi kerro ihmisen taustasta juurikaan mitään. Vaikka sukujuuret olisivat muualla niin hän voi olla ihan syntyperäinen suomalainen, kenties useassa polvessa jo.

Walhelm on ihan suomalainen nimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ulkomaalaisia? Mistä se isä tänne on tullut jos suomalainen ei ole?

Jochen Walhelm.

Tiedän. Mutta onko syntynyt muualla ja lapsuusperheensä joskus muuttanut tänne? Eihän pelkkä ulkomaalainen nimi kerro ihmisen taustasta juurikaan mitään. Vaikka sukujuuret olisivat muualla niin hän voi olla ihan syntyperäinen suomalainen, kenties useassa polvessa jo.

Walhelm on ihan suomalainen nimi.

Jochen ei ole.

Minkäikäinen tuo nainen on? Näytti kuuskymppiseltä. Se mies voisi olla hänen poikansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se isä oli jotenkin hitaalla käyvän oloinen.

Äiti oli röyhkeä ja taitava manipuloija.

Äitistä samaa mieltä mutta isä oli hyvin varautunut ja selvästi onneton. Jotenkin luovuttaneen oloinenkin.

Isälle ja lapsille toivoisin hyvää mutta valitettavsti äiti ei saanut empatiaani nousemaan yhtään.

Karmea akka. Onkohan lypsänyt mieheltä soosit ja tuikannut itse sisäänsä? Kuka tuollaisen kanssa haluaisi lisääntyä. Tai sitten miehellä on läskifetissi.

Toivoisin kuitenkin asiallista keskustelua, ilman toisten ihmisten herjaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se isä oli jotenkin hitaalla käyvän oloinen.

Äiti oli röyhkeä ja taitava manipuloija.

Äitistä samaa mieltä mutta isä oli hyvin varautunut ja selvästi onneton. Jotenkin luovuttaneen oloinenkin.

Isälle ja lapsille toivoisin hyvää mutta valitettavsti äiti ei saanut empatiaani nousemaan yhtään.

Karmea akka. Onkohan lypsänyt mieheltä soosit ja tuikannut itse sisäänsä? Kuka tuollaisen kanssa haluaisi lisääntyä. Tai sitten miehellä on läskifetissi.

Toivoisin kuitenkin asiallista keskustelua, ilman toisten ihmisten herjaamista.

Mikäs moderaattori se sibä nyt olet?

Nyt en lukenut koko keskustelua kun on niin monta sivua, niin en tiedä oliko jo jotain seuraavasta?

Ohjelmassa kohdassa noin 4.07 perheen isä alkaa kertoa mistä velkaantuminen on alkanut. Kohdassa 4.18 hän sanoo: enhän mä ollut työttömänä kun pari kuukautta, mutta kuitenkin siitä se velkakierre on niiku alkanut"

Eli onko ollut jossain töissä sen IT-työn jälkeen? Miksi velkaantuminen on alkanut, jos on ollut silloin vain parin kk:n verran työttömänä?

On tietysti voinut olla jotain äkillisiä isompia menoja joihin lopputili lomapalkkoineen ei ole riittänyt ja pitänyt ottaa lainaa, mutta nyt en oikein saa kiinni tuosta.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut köyhä nuorena aikuisena, siis yhdessä vaiheessa niin köyhä että näin kirjaimellisesti nälkää ja pyörrytti ja laihduin varmaan 10 kiloa noin viiden kuukauden aikana.  Onneksi kyllä lapseton sinkku. Syynä köyhyyteen oli se että työtuntejani kaupan alalla leikattiin aika roimasti ja meni monta kuukautta ennenkuin lopulta löysin toisen kokopäiväisen työpaikan. Köyhyys ei kokonaan poistunut koska palkka oli ihan minimi, elelin vaatimattomasti, mutta ainakin ruokaa sain taas tarpeeksi. Ja siihen aikaan ei ollut mitään leipäjonoja, ainakaan niin että olisin ollut niistä tietoinen, joten yritin pärjätä mahdollisimman vähällä. Ymmärrän omasta kokemuksesta ettei köyhyys ole kivaa, varsinkaan jos tuntuu ettei siitä ole ulospääsyä.

Siitä huolimatta aina kannattaa yrittää itse tehdä valintoja jotka minimoi köyhyyttä tai sen mahdollisuutta. Aina se ei onnistu mutta kyllä asiat voivat kehittyä parempaankin suuntaan.  Jos passivoituu ja jatkaa köyhyyttä edistävien valintojen tekemistä niin on tietenkin paljon todennäköisempää että köyhyys jatkuu. Olen pahoillani mutta lisälasten tekeminen jo olemassa olevaan köyhyyteen ei millään tavalla edistä sen vähenemistä.  Ei ole koskaan edistänyt. Se on valinta jonka ihminen tekee, eli saa ne lapset mutta joutuu luopumaan toiveestaan parempaan elintasoon.

Jos haluamme että näin ei olisi niin sitten koko yhteiskunta ja kansalaisten velvollisuudet ja oikeudet ja tulonjako olisi mietittävä radikaalisti uusiksi.  Tulevaisuutta ajatellen se voisi tietysti olla hyödyllinen ratkaisu jos saisimme Suomeen lisää väestöä silla tavalla. Ne jotka haluavat paljon lapsia, voisivat tehtailla sellaisia urakalla ja rajattomasti ja me muut maksaisimme sen. Ratkaisu muiden joukossa. Lyhyellä aikavälillä  se kyllä tarkoittaisi että kaikkien työssäkäyvien olisi sitouduttava luovuttamaan suurempi osa tuloistaan lapsiperheitten hyväksi.

näissä lasten tekemisissä ja sen tukemisessa on edelleenkin se pointti että saadanko heistä tulevia veronmaksajia vai lisää tuettavia kun oppivat kotoa mallin mistä raha tulee. Näin keskituloisena ei olisi varaa enää yhtään kovempaan verotukseen ja en haikaile mihinkään miljonääriluokkaan, kunhan saisin tekemilleni työtunneille rahallisesti myös vastinetta, stressitasot kun on vähän eri kuin perusduunarilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rouva on reilusti ylipainoinen ja hänellä on "oikeus" tehdä paljon lapsia. Luuli "saavansa hyvän elämän" tultuaan Suomeen.  Adoptiovanhemmat eivät ole köyhiä, mitä tuo on opiskellut?

Mulla on oikeudet, siinäpä asennetta. 

Etkö lukenut juttua? Adoption jälkeen hän päätyi lastenkotiin. Todella rankka lapsuus.

Niinpä. Perheen äiti asui ensin lapsena perheensä kanssa Kolumbiassa ulkona(!), sitten tuli 6-vuotiaana Suomeen adoptioperheeseen jossa elämä oli melkoista helvettiä, ja sieltä pelastuttuaan kasvoi aikuiseksi eri laitoksissa. Ja nyt sairastaa sydämen vajaatoimintaa, jonka takia työkyky on mennyt.

Ainakaan mulla ei ole sydäntä sanoa, että tämän perheen äidin olisi pitänyt toimia fiksummin. Rankka lapsuus on varmasti jättänyt jälkensä. 

Meinaat että rankka lapsuus on jonkinlainen vapaudut vankilasta -kortti, jonka jälkeen ei tarvitse otttaa mitään vastuuta mistään koskaan?

Missä se raja menee? Minä olen autisti ja minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi teininä, tarkoittaako tämä nyt että voin lakata tekemästä järkeviä valintoja ja yhteiskunta ja av-raati vaan silittää päätä? Serkkuni sai antennijohdolla selkäänsä sen mitä isä äidin hakkaamiselta jouti antamaan, saako hänkin antaa firmansa ajautua konkurssiin ja yhteiskunta ja av-raati silittää päätä?

Vai koskeeko tämä kaikki kenties vain ei-suomalaisia?

Ihan riippumatta siitä, mitä lapsuudessa on tapahtunut, aikuinen oikeustoimikelpoinen ihminen on vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Tämä yhteiskunta ei yksinkertaisesti VOI toimia sillä tavalla, että jos osaa esittää riittävän rankan nyyhkytarinan, kaikki annetaan anteeksi.

Varsinkin kun aina niistä hirvittävistä oloistakin joku ponnistaa pinnalle. Jopa huipulle.

Jälleen kerran: Ihmiset ovat luonteeltaan, taipumuksiltaan, mieltymyksiltään, arvoiltaan, puutteiltaan, kyvyiltään jne. E-R-I-L-A-I-S-I-A!

Miten uskomattoman tyhmä täytyy ihmisen olla, ettei näin yksinkertaista ja itsestään selvää asiaa tajua?

Minä kerron: S-A-A-P-A-S-T-A-K-I-N  T-Y-H-M-E-M-P-I. Sori.

Ahaa, eli vaikea lapsuus on vapaudut vankilasta -kortti silloin, kun taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat sopivia?

Voitko yksilöidä, millaiset taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat niitä, joiden takia ei tarvitse itse yrittää ottaa vastuuta mistään koskaan?

Olet siis vakavissasi sitä mieltä, että ankea lapsuus+sopivat taipumukset, mieltymykset ja arvot jne tekevät sen, että toisilla tässä yhteiskunnassa on pelkkiä oikeuksia, ei lainkaan velvollisuuksia?

Ja toisella taipumus-mieltymys-arvot jne-yhdistelmällä sitten on velvollisuuksiakin?

Ennen vanhaan ajateltiin, että naisten taipumukset, mieltymykset, arvot jne. ei oikein soveltuneet opiskeluun, palkkatyön tekoon (rahvaan naisia tietysti lukuunottamatta, mutta rahvaan miehikään ei pidetty oikein minään). Tästä seurasi sitten sinänsä täysin johdonmukaisesti se, että naiset (ja rahvas) eivät saaneet äänestää, koska jos taipumukset, mieltymykset jne. eivät sovellu vastuunottoon, ei ihmiselle tietenkään voida antaa äänestämisen kaltaista vastuunalaista oikeuttakaan.

Oikeuksien mukana tulee aina myös velvollisuuksia. Sori siitä, mutta niin se aikuisten maailmassa menee. Saat tehdä mitä haluat, mutta sinä, ja sinä yksin vastaat jokaisesta päätöksestäsi.

Ihan riippumatta taipumuksista, arvoista jne.

Jätitkö tarkoituksella pois ne puutteet kyvyt, lienevät arvoja ja mieltymyksia vahvemmat tekijät puhuttaessa opiskelusta tai työllistymisesä.

On melko yleinen harha kuvitella, että kaikki menestys ja hyvä elämässä on omaa ansiota vaikka sattumalla ja onnella on suurempi vaikutus. Joku onnistuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tapaamaan juuri oikeat ihmiset, pysymään terveenä jne, kun taas toinen on saanut kokea epäonnistumisia kerta toisensa jälkeen.

Ja on todella yleinen naurettava hölinä tämä että menestyjä on vain onnekas.

Ei ole. Hän on sitkeä. Nousee ja yrittää uudestaan, nousee ja yrittää.

On helppo nousta ja yrittää uudestaan ja uudestaan kun vierellä on tukijoita ja käytössä resursseja, jotka mahdollistaa nousemisen. Jonkun toisen voimat ja resurssit saattaa riittää vain yhteen yritykseen eikä nousemiseen saa apua.

Moni vertaa itseään tämän perheen äitiin ja raivoaa sen takia. Voisiko hetkeksi pysähtyä miettimään, olisiko itselle sattunut noin miljoona kertaa paremmat numerot elämän lottoarvonnassa?

Minusta on jo saavutus, että hän on rakastava äiti lapsilleen. Se ei ole itsestäänselvyys, jos on itse lapsena jäänyt vaille kaikkea normaalia perhe-elämää ja kulkenut heittopussina kadun, lastenkodin, adoptiperheen ja laitosten välillä eikä elämässä ole ollut yhtään pysyvää aikuista.

Juttelin kerran lastenkodissa työskennelleen kanssa ja hän kertoi, että pitkään lastensuojelulaitoksissa olevilta nuorilta jää kokonaan välistä esim. oman talouden hallinnan taidot. Laitoksessa kun ei ole vanhempia, joilta oppisi näitä eikä henkilökunta hoida siellä omia raha-asioitaan.

Lapset ja nuoret oppivat, että asiat vain tapahtuvat, ruoka tulee jääkaappiin jne. Siksi moni on täysin hukassa aikuisena eikä osaa hoitaa asioitaan.

- Hän ei ole rakastava äiti lapsilleen. Nuo lapset on tehty paikkaamaan hänen traumojaan, ei rakkaudesta.

- Hän on haalinut viisi lasta, joita ei pysty elättämään. 

- Nolannut nämä lapset toistuvast julkisilla ulostuloillaan.

- Antaa täysin kädettömän mallin elämiseen.

- Ja ihmienn voi kuule IHAN ITSE opetella asioita, eikä vain istua paksulla perseellä vinkumassa, miten kukaan ei kantanut kaikkea suoraan syliin - netti ja kirjasto on täynnä ohjeita miten perheen raha-asioita hoidetaan

Sellaista puppua ettei mitään rajaa. Kukaan ei opi oman talouden ja elämänsä hallintaa kirjasta. Sitä varten on lapsuus ja nuoruus, jonka aikana jokapäiväinen vuorovaikutus turvallisten hoivaavien aikuisten kanssa luo pohjan elämönhallinnalle.

Jos sellaisia aikuisia ei ole, lähtökohdat on huonommat kuin sellaisilla, joilla on edes jotain alkeellista turvaa kaaokselta. Opiskele edes alkeet turvallisen kiintymyssuhteen ja sen puuttumisen aiheuttamista vaikutuksista.

Ahaa siis. Tällä logiikalla voimme olettaa että kyseinen aikuinen nainen on infantiilin tasolla koska hei, eihän on ole millään voinut oppia mitään taitoja koko elämänsä aikana koska katulapsi. Kuinka pitkään mammuli voi käyttää katulapsi-korttia vastuusta luistamiseen? Haistakaa ny--

Naiseltahan käynnistyi se nyyhkytarina kuin nauhalta. Tottunut sitä jauhamalla lypsämään ja lypsämään.

Katsottiin ilmeisesti eri ohjelmaa. Hän kertoi taustastaan hyvin lyhyesti. Olisi ollut kiva kuulla enemmän ja sen, miten hän vältti huumeet eikä lähtenyt rikollisille teille, vaikka oli noin poikkeukselliset 18 ensimmäistä vuotta. Eikä tuollaisilla kertominen tuo penniäkään.

Nii-in, tuollainen elämä ja nyt elää kunigattarena rivarissa Kirkkonummella(ei mitään halpaa aluetta) hienojen huonekalujen iphonien ja muiden härpäkkeiden keskellä. Eikä tarvinnut edes tehdä töitä, tehtailee lapsia tietyin väliajoin vaikka lompakossa 0e ja kyllä pärjää kun muut maksaa. Hitto, voi kun minäkin olisin elänyt noin poikkeuksellisen lapsuuden jos se takaa tuollaisen edenin puutarhan palkkioksi. 

Te tolvanat pidätte tätä elämäm koululaista jonain selviytyjien amazonina..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä hyvinvoivat alemman- ja ylemmän keskiluokan kultapossukerholaiset arvostelevat kovin sanoin jutun perhettä.

Hyvin havaitsee, ettei sitä ymmärrystä heikompiosaisia kohtaan tunnu moneltakaan löytyvän, jos ei ole omakohtaista kosketuspintaa asioihin. Tuomita kyllä silti osataan.

Vai ärsyttääkö arvostelijoita eniten se, ettei heillä itsellään ole noin lämmin suhde omiin lapsiinsa tai aikaa heille. Suhde, joka ei perustu rahalla ostettuun rakkauteen.

Harva ymmärtää, että voivat itsekin joskus olla köyhiä. Työkyky ja terveys voi mennä silmänräpäyksessä jos huono tuuri käy.

Tämä on aivan totta, että varsin hyvinkin pärjäävä ihminen voi yhtäkkiä olla köyhä. Kaikkea elämässä eteen tulevaa ei voi ennakoida ja harvalla on niin paljon omaisutta, että sen turvin pystyisi elämään vaikka ei enää ikinä voisi tehdä työtä tai saisi työtä, tai saisi kunnolla palkattua työtä (Suomessakin on työtä tekeviä köyhiä, matalapalkka-alojen tuloilla eletään kädestä suuhun, se on omakin elämäntilanteeni). Monella keskiluokkaisella on myös paljon velkaa, esimerkiksi iso asuntolaina jonka kanssa on katastrofi jos tulot tippuvat.

Ajatus omasta putoamisesta köyhyyteen pelottaa, ja siksi on mukavampi uskotella itselleen, että niin ei voisi koskaan käydä. Että ne köyhät, ne ovat ihan erilaisia kuin itse on, perustavanlaatuisella tavalla erilaisia, ne ovat Toisia, ja siksi ei itse voisi koskaan olla samassa tilanteessa. Köyhien toiseuttaminen etäännyttää köyhyyden itsestä, köyhyys ei koske Minua, koska Minä olen erilainen ihminen, fiksumpi, korkeamman moraalin omaava, yksinkertaisesti parempi, aivan eri lajia kuin nuo köyhät.

Ja vitut. Olen ollut köyhä, enkä mikään malliköyhä, jalo ja nöyrä. Vaan virheitä tehnyt ja paljon. Ikinä muita en ole köyhyydestä syyttänyt, lähinnä ehkä vanhempiani mutta mitäpä heidän syyttäminen auttaisi.

Suomessa köyhyydestä nousee, vaikkei olisi äärettömän ahkera ja neuvokas tai suurta verkostoa auttamassa. Vaatii ihan vaan sitä, että tekee itse pienen osansa.

Nouseeko aina? Nouseeko jos vaikka sairastuu tai vammautuu työkyvyttömäksi eikä ole ehtinyt kerryttää eläkettä? Nouseeko jos jää työttömäksi vanhemmalla iällä ja kukaan ei enää edes kutsu työhaastatteluun kun on liian vanha? Nouseeko jos omaa sellaiset oppimisvaikeudet, että moni matalapalkkatyökin on liian vaativaa? Nouseeko jos ei ole koskaan mistään saanut pärjäämisen ja normaalin elämän mallia?

Vaikka joku pystyy, vaikka sinä pystyit, ei se tarkoita, että jokainen pystyy, eikä se tarkoita, että se joka ei pysty on vain niin laiska ja huono ihminen.

Lässynlässynlää. Lue mihin kommenttiin olin vastannut. En puhut neliraajahalvaantuneista, lyhyeen kommenttiin Ei voi mahduttaa jokaista mahdollista skenaariota. Mutta leiki vaan Täti tai Setä Tietäväistä.

Suomessa se halvaantunutkaan ei kuole nälkään, kaikki on suhteellista.

Vaikutat aika aggressiiviselta ja jotenkin katkeralta. Ei tarvitse olla neliraajahalvaantunut, että asema työmarkkinoilla on vaikea tai mahdoton. Ja, niin, sinä itse kirjoitit kuinka Suomessa köyhyydestä nousee jos tekee itse oman pienen osansa. Tähän toteamukseen minä vastasin.

Lisäksi suomalainen köyhä ei vertaa tilannettaan kehitysmaiden köyhien tilanteeseen vaan keskivertosuomalaisen elintasoon, ja tämä on täysin inhimillistä. Hyvinvointivaltiossa myös tavataan ajatella, että ihminen tarvitsee elämäänsä muutakin kuin sen, että nyt sentään hengissä pysyy.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa, että miksi näissä köyhyysuutisissa on aina se törkeän ylipainoinen nainen ja miljoona lasta? En ole koskaan nähnyt köyhyysuutista hoikasta nuoresta, yksin asuvasta naisesta. 

Yleensä monet köyhät ovat ylipainoisia ihan siitä syystä, että heillä on jokin sairaus, joka aiheuttaa ylipainoa. Kuten tässäkin tällä naisella on sydämen vajaatoiminta. Siinä kerääntyy nestettä kehoon, joka näkyy "ylipainona" ja pidemmän päälle jos ja kun sitä ei saada poistettua, se alkaa sitoa rasvaakin kehoon eli lisää konkreettisesti painoa.

Jos ihmisellä on enemmän rahaa, hän saa myös paremmin hoidettua sairauksia, jolloin niiden oireet eivät pahene. Köyhä on riippuvainen julkisesta terveydenhoidosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ulkomaalaisia? Mistä se isä tänne on tullut jos suomalainen ei ole?

Jochen Walhelm.

Tiedän. Mutta onko syntynyt muualla ja lapsuusperheensä joskus muuttanut tänne? Eihän pelkkä ulkomaalainen nimi kerro ihmisen taustasta juurikaan mitään. Vaikka sukujuuret olisivat muualla niin hän voi olla ihan syntyperäinen suomalainen, kenties useassa polvessa jo.

Walhelm on ihan suomalainen nimi.

Ei kyllä vrk:n mukaan ko sukunimeä ole kovin monta koko Suomessa, alle 20 tällä hetkellä. Ja tuo Jochen myös on harvinainen nimi.

Vierailija kirjoitti:

Nyt en lukenut koko keskustelua kun on niin monta sivua, niin en tiedä oliko jo jotain seuraavasta?

Ohjelmassa kohdassa noin 4.07 perheen isä alkaa kertoa mistä velkaantuminen on alkanut. Kohdassa 4.18 hän sanoo: enhän mä ollut työttömänä kun pari kuukautta, mutta kuitenkin siitä se velkakierre on niiku alkanut"

Eli onko ollut jossain töissä sen IT-työn jälkeen? Miksi velkaantuminen on alkanut, jos on ollut silloin vain parin kk:n verran työttömänä?

On tietysti voinut olla jotain äkillisiä isompia menoja joihin lopputili lomapalkkoineen ei ole riittänyt ja pitänyt ottaa lainaa, mutta nyt en oikein saa kiinni tuosta.

Epämääräistä selittelyä ja tekosyiden keksintää.

Perheellisellä pitää aina olla puskurirahasto, pitää kuulua ammattiliittoon ja pitää tajuta että pikavippejä ei oteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa, että miksi näissä köyhyysuutisissa on aina se törkeän ylipainoinen nainen ja miljoona lasta? En ole koskaan nähnyt köyhyysuutista hoikasta nuoresta, yksin asuvasta naisesta. 

Yleensä monet köyhät ovat ylipainoisia ihan siitä syystä, että heillä on jokin sairaus, joka aiheuttaa ylipainoa. Kuten tässäkin tällä naisella on sydämen vajaatoiminta. Siinä kerääntyy nestettä kehoon, joka näkyy "ylipainona" ja pidemmän päälle jos ja kun sitä ei saada poistettua, se alkaa sitoa rasvaakin kehoon eli lisää konkreettisesti painoa.

Jos ihmisellä on enemmän rahaa, hän saa myös paremmin hoidettua sairauksia, jolloin niiden oireet eivät pahene. Köyhä on riippuvainen julkisesta terveydenhoidosta.

Hänen pitää laihduttaa. Sydän ei pidä läskeistä.

Ja kyse oli läskeistä, ei nesteestä. Se neste näkyisi nilkoissa eikä ne nilkat olleet thtään turvonneet.

Hän on vain läski. Kuten lapsistakib jo osa. Rasvaista ruokaa liikaa eikä liikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ulkomaalaisia? Mistä se isä tänne on tullut jos suomalainen ei ole?

Jochen Walhelm.

Tiedän. Mutta onko syntynyt muualla ja lapsuusperheensä joskus muuttanut tänne? Eihän pelkkä ulkomaalainen nimi kerro ihmisen taustasta juurikaan mitään. Vaikka sukujuuret olisivat muualla niin hän voi olla ihan syntyperäinen suomalainen, kenties useassa polvessa jo.

Walhelm on ihan suomalainen nimi.

Ei kyllä vrk:n mukaan ko sukunimeä ole kovin monta koko Suomessa, alle 20 tällä hetkellä. Ja tuo Jochen myös on harvinainen nimi.

37 entisenä tai nykyisenä nimenä joista yli 10 kuolleilla henkilöillä. On siis ollut jo jonkin aikaa kun on jo menneiden polvien nimi.