Yle: Walhelmin perheen isä on välillä syömättä, jotta lapsille riittää ruokaa – mutta onko rivitalossa asuvalla perheellä sittenkään oikeutta puhua köyhyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rouva on reilusti ylipainoinen ja hänellä on "oikeus" tehdä paljon lapsia. Luuli "saavansa hyvän elämän" tultuaan Suomeen.  Adoptiovanhemmat eivät ole köyhiä, mitä tuo on opiskellut?

Mulla on oikeudet, siinäpä asennetta. 

Etkö lukenut juttua? Adoption jälkeen hän päätyi lastenkotiin. Todella rankka lapsuus.

Niinpä. Perheen äiti asui ensin lapsena perheensä kanssa Kolumbiassa ulkona(!), sitten tuli 6-vuotiaana Suomeen adoptioperheeseen jossa elämä oli melkoista helvettiä, ja sieltä pelastuttuaan kasvoi aikuiseksi eri laitoksissa. Ja nyt sairastaa sydämen vajaatoimintaa, jonka takia työkyky on mennyt.

Ainakaan mulla ei ole sydäntä sanoa, että tämän perheen äidin olisi pitänyt toimia fiksummin. Rankka lapsuus on varmasti jättänyt jälkensä. 

Meinaat että rankka lapsuus on jonkinlainen vapaudut vankilasta -kortti, jonka jälkeen ei tarvitse otttaa mitään vastuuta mistään koskaan?

Missä se raja menee? Minä olen autisti ja minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi teininä, tarkoittaako tämä nyt että voin lakata tekemästä järkeviä valintoja ja yhteiskunta ja av-raati vaan silittää päätä? Serkkuni sai antennijohdolla selkäänsä sen mitä isä äidin hakkaamiselta jouti antamaan, saako hänkin antaa firmansa ajautua konkurssiin ja yhteiskunta ja av-raati silittää päätä?

Vai koskeeko tämä kaikki kenties vain ei-suomalaisia?

Ihan riippumatta siitä, mitä lapsuudessa on tapahtunut, aikuinen oikeustoimikelpoinen ihminen on vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Tämä yhteiskunta ei yksinkertaisesti VOI toimia sillä tavalla, että jos osaa esittää riittävän rankan nyyhkytarinan, kaikki annetaan anteeksi.

Varsinkin kun aina niistä hirvittävistä oloistakin joku ponnistaa pinnalle. Jopa huipulle.

Jälleen kerran: Ihmiset ovat luonteeltaan, taipumuksiltaan, mieltymyksiltään, arvoiltaan, puutteiltaan, kyvyiltään jne. E-R-I-L-A-I-S-I-A!

Miten uskomattoman tyhmä täytyy ihmisen olla, ettei näin yksinkertaista ja itsestään selvää asiaa tajua?

Minä kerron: S-A-A-P-A-S-T-A-K-I-N  T-Y-H-M-E-M-P-I. Sori.

Ahaa, eli vaikea lapsuus on vapaudut vankilasta -kortti silloin, kun taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat sopivia?

Voitko yksilöidä, millaiset taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat niitä, joiden takia ei tarvitse itse yrittää ottaa vastuuta mistään koskaan?

Olet siis vakavissasi sitä mieltä, että ankea lapsuus+sopivat taipumukset, mieltymykset ja arvot jne tekevät sen, että toisilla tässä yhteiskunnassa on pelkkiä oikeuksia, ei lainkaan velvollisuuksia?

Ja toisella taipumus-mieltymys-arvot jne-yhdistelmällä sitten on velvollisuuksiakin?

Ennen vanhaan ajateltiin, että naisten taipumukset, mieltymykset, arvot jne. ei oikein soveltuneet opiskeluun, palkkatyön tekoon (rahvaan naisia tietysti lukuunottamatta, mutta rahvaan miehikään ei pidetty oikein minään). Tästä seurasi sitten sinänsä täysin johdonmukaisesti se, että naiset (ja rahvas) eivät saaneet äänestää, koska jos taipumukset, mieltymykset jne. eivät sovellu vastuunottoon, ei ihmiselle tietenkään voida antaa äänestämisen kaltaista vastuunalaista oikeuttakaan.

Oikeuksien mukana tulee aina myös velvollisuuksia. Sori siitä, mutta niin se aikuisten maailmassa menee. Saat tehdä mitä haluat, mutta sinä, ja sinä yksin vastaat jokaisesta päätöksestäsi.

Ihan riippumatta taipumuksista, arvoista jne.

Jätitkö tarkoituksella pois ne puutteet kyvyt, lienevät arvoja ja mieltymyksia vahvemmat tekijät puhuttaessa opiskelusta tai työllistymisesä.

On melko yleinen harha kuvitella, että kaikki menestys ja hyvä elämässä on omaa ansiota vaikka sattumalla ja onnella on suurempi vaikutus. Joku onnistuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tapaamaan juuri oikeat ihmiset, pysymään terveenä jne, kun taas toinen on saanut kokea epäonnistumisia kerta toisensa jälkeen.

Ja on todella yleinen naurettava hölinä tämä että menestyjä on vain onnekas.

Ei ole. Hän on sitkeä. Nousee ja yrittää uudestaan, nousee ja yrittää.

On helppo nousta ja yrittää uudestaan ja uudestaan kun vierellä on tukijoita ja käytössä resursseja, jotka mahdollistaa nousemisen. Jonkun toisen voimat ja resurssit saattaa riittää vain yhteen yritykseen eikä nousemiseen saa apua.

Moni vertaa itseään tämän perheen äitiin ja raivoaa sen takia. Voisiko hetkeksi pysähtyä miettimään, olisiko itselle sattunut noin miljoona kertaa paremmat numerot elämän lottoarvonnassa?

Minusta on jo saavutus, että hän on rakastava äiti lapsilleen. Se ei ole itsestäänselvyys, jos on itse lapsena jäänyt vaille kaikkea normaalia perhe-elämää ja kulkenut heittopussina kadun, lastenkodin, adoptiperheen ja laitosten välillä eikä elämässä ole ollut yhtään pysyvää aikuista.

Juttelin kerran lastenkodissa työskennelleen kanssa ja hän kertoi, että pitkään lastensuojelulaitoksissa olevilta nuorilta jää kokonaan välistä esim. oman talouden hallinnan taidot. Laitoksessa kun ei ole vanhempia, joilta oppisi näitä eikä henkilökunta hoida siellä omia raha-asioitaan.

Lapset ja nuoret oppivat, että asiat vain tapahtuvat, ruoka tulee jääkaappiin jne. Siksi moni on täysin hukassa aikuisena eikä osaa hoitaa asioitaan.

Onko hän käynyt peruskoulun? Siellä opetetaan raha-asioita vaikka kuinka paljon eri oppitunneilla, mm yhteiskuntaopissa ja kotitaloudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rouva on reilusti ylipainoinen ja hänellä on "oikeus" tehdä paljon lapsia. Luuli "saavansa hyvän elämän" tultuaan Suomeen.  Adoptiovanhemmat eivät ole köyhiä, mitä tuo on opiskellut?

Mulla on oikeudet, siinäpä asennetta. 

Etkö lukenut juttua? Adoption jälkeen hän päätyi lastenkotiin. Todella rankka lapsuus.

Niinpä. Perheen äiti asui ensin lapsena perheensä kanssa Kolumbiassa ulkona(!), sitten tuli 6-vuotiaana Suomeen adoptioperheeseen jossa elämä oli melkoista helvettiä, ja sieltä pelastuttuaan kasvoi aikuiseksi eri laitoksissa. Ja nyt sairastaa sydämen vajaatoimintaa, jonka takia työkyky on mennyt.

Ainakaan mulla ei ole sydäntä sanoa, että tämän perheen äidin olisi pitänyt toimia fiksummin. Rankka lapsuus on varmasti jättänyt jälkensä. 

Meinaat että rankka lapsuus on jonkinlainen vapaudut vankilasta -kortti, jonka jälkeen ei tarvitse otttaa mitään vastuuta mistään koskaan?

Missä se raja menee? Minä olen autisti ja minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi teininä, tarkoittaako tämä nyt että voin lakata tekemästä järkeviä valintoja ja yhteiskunta ja av-raati vaan silittää päätä? Serkkuni sai antennijohdolla selkäänsä sen mitä isä äidin hakkaamiselta jouti antamaan, saako hänkin antaa firmansa ajautua konkurssiin ja yhteiskunta ja av-raati silittää päätä?

Vai koskeeko tämä kaikki kenties vain ei-suomalaisia?

Ihan riippumatta siitä, mitä lapsuudessa on tapahtunut, aikuinen oikeustoimikelpoinen ihminen on vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Tämä yhteiskunta ei yksinkertaisesti VOI toimia sillä tavalla, että jos osaa esittää riittävän rankan nyyhkytarinan, kaikki annetaan anteeksi.

Varsinkin kun aina niistä hirvittävistä oloistakin joku ponnistaa pinnalle. Jopa huipulle.

Jälleen kerran: Ihmiset ovat luonteeltaan, taipumuksiltaan, mieltymyksiltään, arvoiltaan, puutteiltaan, kyvyiltään jne. E-R-I-L-A-I-S-I-A!

Miten uskomattoman tyhmä täytyy ihmisen olla, ettei näin yksinkertaista ja itsestään selvää asiaa tajua?

Minä kerron: S-A-A-P-A-S-T-A-K-I-N  T-Y-H-M-E-M-P-I. Sori.

Ahaa, eli vaikea lapsuus on vapaudut vankilasta -kortti silloin, kun taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat sopivia?

Voitko yksilöidä, millaiset taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat niitä, joiden takia ei tarvitse itse yrittää ottaa vastuuta mistään koskaan?

Olet siis vakavissasi sitä mieltä, että ankea lapsuus+sopivat taipumukset, mieltymykset ja arvot jne tekevät sen, että toisilla tässä yhteiskunnassa on pelkkiä oikeuksia, ei lainkaan velvollisuuksia?

Ja toisella taipumus-mieltymys-arvot jne-yhdistelmällä sitten on velvollisuuksiakin?

Ennen vanhaan ajateltiin, että naisten taipumukset, mieltymykset, arvot jne. ei oikein soveltuneet opiskeluun, palkkatyön tekoon (rahvaan naisia tietysti lukuunottamatta, mutta rahvaan miehikään ei pidetty oikein minään). Tästä seurasi sitten sinänsä täysin johdonmukaisesti se, että naiset (ja rahvas) eivät saaneet äänestää, koska jos taipumukset, mieltymykset jne. eivät sovellu vastuunottoon, ei ihmiselle tietenkään voida antaa äänestämisen kaltaista vastuunalaista oikeuttakaan.

Oikeuksien mukana tulee aina myös velvollisuuksia. Sori siitä, mutta niin se aikuisten maailmassa menee. Saat tehdä mitä haluat, mutta sinä, ja sinä yksin vastaat jokaisesta päätöksestäsi.

Ihan riippumatta taipumuksista, arvoista jne.

Jätitkö tarkoituksella pois ne puutteet kyvyt, lienevät arvoja ja mieltymyksia vahvemmat tekijät puhuttaessa opiskelusta tai työllistymisesä.

On melko yleinen harha kuvitella, että kaikki menestys ja hyvä elämässä on omaa ansiota vaikka sattumalla ja onnella on suurempi vaikutus. Joku onnistuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tapaamaan juuri oikeat ihmiset, pysymään terveenä jne, kun taas toinen on saanut kokea epäonnistumisia kerta toisensa jälkeen.

Ja on todella yleinen naurettava hölinä tämä että menestyjä on vain onnekas.

Ei ole. Hän on sitkeä. Nousee ja yrittää uudestaan, nousee ja yrittää.

On helppo nousta ja yrittää uudestaan ja uudestaan kun vierellä on tukijoita ja käytössä resursseja, jotka mahdollistaa nousemisen. Jonkun toisen voimat ja resurssit saattaa riittää vain yhteen yritykseen eikä nousemiseen saa apua.

Moni vertaa itseään tämän perheen äitiin ja raivoaa sen takia. Voisiko hetkeksi pysähtyä miettimään, olisiko itselle sattunut noin miljoona kertaa paremmat numerot elämän lottoarvonnassa?

Minusta on jo saavutus, että hän on rakastava äiti lapsilleen. Se ei ole itsestäänselvyys, jos on itse lapsena jäänyt vaille kaikkea normaalia perhe-elämää ja kulkenut heittopussina kadun, lastenkodin, adoptiperheen ja laitosten välillä eikä elämässä ole ollut yhtään pysyvää aikuista.

Juttelin kerran lastenkodissa työskennelleen kanssa ja hän kertoi, että pitkään lastensuojelulaitoksissa olevilta nuorilta jää kokonaan välistä esim. oman talouden hallinnan taidot. Laitoksessa kun ei ole vanhempia, joilta oppisi näitä eikä henkilökunta hoida siellä omia raha-asioitaan.

Lapset ja nuoret oppivat, että asiat vain tapahtuvat, ruoka tulee jääkaappiin jne. Siksi moni on täysin hukassa aikuisena eikä osaa hoitaa asioitaan.

- Hän ei ole rakastava äiti lapsilleen. Nuo lapset on tehty paikkaamaan hänen traumojaan, ei rakkaudesta.

- Hän on haalinut viisi lasta, joita ei pysty elättämään. 

- Nolannut nämä lapset toistuvast julkisilla ulostuloillaan.

- Antaa täysin kädettömän mallin elämiseen.

- Ja ihmienn voi kuule IHAN ITSE opetella asioita, eikä vain istua paksulla perseellä vinkumassa, miten kukaan ei kantanut kaikkea suoraan syliin - netti ja kirjasto on täynnä ohjeita miten perheen raha-asioita hoidetaan

Sellaista puppua ettei mitään rajaa. Kukaan ei opi oman talouden ja elämänsä hallintaa kirjasta. Sitä varten on lapsuus ja nuoruus, jonka aikana jokapäiväinen vuorovaikutus turvallisten hoivaavien aikuisten kanssa luo pohjan elämönhallinnalle.

Jos sellaisia aikuisia ei ole, lähtökohdat on huonommat kuin sellaisilla, joilla on edes jotain alkeellista turvaa kaaokselta. Opiskele edes alkeet turvallisen kiintymyssuhteen ja sen puuttumisen aiheuttamista vaikutuksista.

Voisiko joku kertoa, että miksi näissä köyhyysuutisissa on aina se törkeän ylipainoinen nainen ja miljoona lasta? En ole koskaan nähnyt köyhyysuutista hoikasta nuoresta, yksin asuvasta naisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitän nyt palstaklassikon tähän, äidin tatuoinnit näyttävät vuoden 2010 jälkeen hankituilta.

Nimenomaan! Jokainen jolla on tatuointeja, tietää, että ne maksavat sievoisia summia. Myös isällä isoja kuvia hakattuna.

Tatuointeja tehdään myös ilmaiseksi. Nuoreni ”opiskelee” alaa ja tekee tatskoja ilmaiseksi sitä vastaan, että saa ilmaista harjoitusmateriaalia eli ihoa. Ensin tietysti harjoitteli tekoiholla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rouva on reilusti ylipainoinen ja hänellä on "oikeus" tehdä paljon lapsia. Luuli "saavansa hyvän elämän" tultuaan Suomeen.  Adoptiovanhemmat eivät ole köyhiä, mitä tuo on opiskellut?

Mulla on oikeudet, siinäpä asennetta. 

Etkö lukenut juttua? Adoption jälkeen hän päätyi lastenkotiin. Todella rankka lapsuus.

Niinpä. Perheen äiti asui ensin lapsena perheensä kanssa Kolumbiassa ulkona(!), sitten tuli 6-vuotiaana Suomeen adoptioperheeseen jossa elämä oli melkoista helvettiä, ja sieltä pelastuttuaan kasvoi aikuiseksi eri laitoksissa. Ja nyt sairastaa sydämen vajaatoimintaa, jonka takia työkyky on mennyt.

Ainakaan mulla ei ole sydäntä sanoa, että tämän perheen äidin olisi pitänyt toimia fiksummin. Rankka lapsuus on varmasti jättänyt jälkensä. 

Meinaat että rankka lapsuus on jonkinlainen vapaudut vankilasta -kortti, jonka jälkeen ei tarvitse otttaa mitään vastuuta mistään koskaan?

Missä se raja menee? Minä olen autisti ja minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi teininä, tarkoittaako tämä nyt että voin lakata tekemästä järkeviä valintoja ja yhteiskunta ja av-raati vaan silittää päätä? Serkkuni sai antennijohdolla selkäänsä sen mitä isä äidin hakkaamiselta jouti antamaan, saako hänkin antaa firmansa ajautua konkurssiin ja yhteiskunta ja av-raati silittää päätä?

Vai koskeeko tämä kaikki kenties vain ei-suomalaisia?

Ihan riippumatta siitä, mitä lapsuudessa on tapahtunut, aikuinen oikeustoimikelpoinen ihminen on vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Tämä yhteiskunta ei yksinkertaisesti VOI toimia sillä tavalla, että jos osaa esittää riittävän rankan nyyhkytarinan, kaikki annetaan anteeksi.

Varsinkin kun aina niistä hirvittävistä oloistakin joku ponnistaa pinnalle. Jopa huipulle.

Jälleen kerran: Ihmiset ovat luonteeltaan, taipumuksiltaan, mieltymyksiltään, arvoiltaan, puutteiltaan, kyvyiltään jne. E-R-I-L-A-I-S-I-A!

Miten uskomattoman tyhmä täytyy ihmisen olla, ettei näin yksinkertaista ja itsestään selvää asiaa tajua?

Minä kerron: S-A-A-P-A-S-T-A-K-I-N  T-Y-H-M-E-M-P-I. Sori.

Ahaa, eli vaikea lapsuus on vapaudut vankilasta -kortti silloin, kun taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat sopivia?

Voitko yksilöidä, millaiset taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat niitä, joiden takia ei tarvitse itse yrittää ottaa vastuuta mistään koskaan?

Olet siis vakavissasi sitä mieltä, että ankea lapsuus+sopivat taipumukset, mieltymykset ja arvot jne tekevät sen, että toisilla tässä yhteiskunnassa on pelkkiä oikeuksia, ei lainkaan velvollisuuksia?

Ja toisella taipumus-mieltymys-arvot jne-yhdistelmällä sitten on velvollisuuksiakin?

Ennen vanhaan ajateltiin, että naisten taipumukset, mieltymykset, arvot jne. ei oikein soveltuneet opiskeluun, palkkatyön tekoon (rahvaan naisia tietysti lukuunottamatta, mutta rahvaan miehikään ei pidetty oikein minään). Tästä seurasi sitten sinänsä täysin johdonmukaisesti se, että naiset (ja rahvas) eivät saaneet äänestää, koska jos taipumukset, mieltymykset jne. eivät sovellu vastuunottoon, ei ihmiselle tietenkään voida antaa äänestämisen kaltaista vastuunalaista oikeuttakaan.

Oikeuksien mukana tulee aina myös velvollisuuksia. Sori siitä, mutta niin se aikuisten maailmassa menee. Saat tehdä mitä haluat, mutta sinä, ja sinä yksin vastaat jokaisesta päätöksestäsi.

Ihan riippumatta taipumuksista, arvoista jne.

Jätitkö tarkoituksella pois ne puutteet kyvyt, lienevät arvoja ja mieltymyksia vahvemmat tekijät puhuttaessa opiskelusta tai työllistymisesä.

On melko yleinen harha kuvitella, että kaikki menestys ja hyvä elämässä on omaa ansiota vaikka sattumalla ja onnella on suurempi vaikutus. Joku onnistuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tapaamaan juuri oikeat ihmiset, pysymään terveenä jne, kun taas toinen on saanut kokea epäonnistumisia kerta toisensa jälkeen.

Ja on todella yleinen naurettava hölinä tämä että menestyjä on vain onnekas.

Ei ole. Hän on sitkeä. Nousee ja yrittää uudestaan, nousee ja yrittää.

On helppo nousta ja yrittää uudestaan ja uudestaan kun vierellä on tukijoita ja käytössä resursseja, jotka mahdollistaa nousemisen. Jonkun toisen voimat ja resurssit saattaa riittää vain yhteen yritykseen eikä nousemiseen saa apua.

Moni vertaa itseään tämän perheen äitiin ja raivoaa sen takia. Voisiko hetkeksi pysähtyä miettimään, olisiko itselle sattunut noin miljoona kertaa paremmat numerot elämän lottoarvonnassa?

Minusta on jo saavutus, että hän on rakastava äiti lapsilleen. Se ei ole itsestäänselvyys, jos on itse lapsena jäänyt vaille kaikkea normaalia perhe-elämää ja kulkenut heittopussina kadun, lastenkodin, adoptiperheen ja laitosten välillä eikä elämässä ole ollut yhtään pysyvää aikuista.

Juttelin kerran lastenkodissa työskennelleen kanssa ja hän kertoi, että pitkään lastensuojelulaitoksissa olevilta nuorilta jää kokonaan välistä esim. oman talouden hallinnan taidot. Laitoksessa kun ei ole vanhempia, joilta oppisi näitä eikä henkilökunta hoida siellä omia raha-asioitaan.

Lapset ja nuoret oppivat, että asiat vain tapahtuvat, ruoka tulee jääkaappiin jne. Siksi moni on täysin hukassa aikuisena eikä osaa hoitaa asioitaan.

- Hän ei ole rakastava äiti lapsilleen. Nuo lapset on tehty paikkaamaan hänen traumojaan, ei rakkaudesta.

- Hän on haalinut viisi lasta, joita ei pysty elättämään. 

- Nolannut nämä lapset toistuvast julkisilla ulostuloillaan.

- Antaa täysin kädettömän mallin elämiseen.

- Ja ihmienn voi kuule IHAN ITSE opetella asioita, eikä vain istua paksulla perseellä vinkumassa, miten kukaan ei kantanut kaikkea suoraan syliin - netti ja kirjasto on täynnä ohjeita miten perheen raha-asioita hoidetaan

Sellaista puppua ettei mitään rajaa. Kukaan ei opi oman talouden ja elämänsä hallintaa kirjasta. Sitä varten on lapsuus ja nuoruus, jonka aikana jokapäiväinen vuorovaikutus turvallisten hoivaavien aikuisten kanssa luo pohjan elämönhallinnalle.

Jos sellaisia aikuisia ei ole, lähtökohdat on huonommat kuin sellaisilla, joilla on edes jotain alkeellista turvaa kaaokselta. Opiskele edes alkeet turvallisen kiintymyssuhteen ja sen puuttumisen aiheuttamista vaikutuksista.

Nyyhkynyyhkynyyhky kyynel. Mitä potaskaa!!!!

Ne sijoitetut lapsethan saa vielä täysi-ikäisinäkin sekä rahallista tukea ja sosiaalityöntekijän apua.

Ja pääsevät pikakaistaan asuntoon kiinni jne.

Ja ehkäisy on keksitty jo 60-luvulla ja aivan varmasti siitä on tälle läjälle jauhettu neuvolassakin jo vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kysymys: mitä hittoa noiden elämä on sinun elämästäsi pois? Saisitko sinä enemmän rahaa jos he eivät saisi? Olisitko onnellisempi kuin he jos hekään ei saisi?

Kannattaisi näiden täällä ulisijoidenkin katsoa enemmän omaan napaansa sillä se oma onnellisuus ja mielenrauha tulee sieltä, ei siitä että joku muu saa jotain enemmän tai muuta kuin minä. Kannattaisi keskittyä omaan matkaan ja tehdä siitä parempi eikä ulista että jo en minä niin ei muutkaan! Aina on joku joka saa sinua enemmän tai sinua vähemmän ja jos aiot tuhlata elämäsi siinä vinkumiseen niin sama kun pistäisit sen pimeän perunasäkin päähäsi jo tänään.

noh ehkä se kokonaisveroaste saattaisi laskea, jos tämäntyyppisiä elätettäviä perheitä/kannustinloukkoja olisi vähemmän. Tämänkin perheen tuet on helposti päälle 2000e/kk netto  eli vuodessa 24000 etc, ja kun eivät ole ainoita tässä kategoriassa. Hiukan vetää hiljaiseksi nettomaksajana. Tämäntyyppisten artikkeleiden idea taitaa olla, että yhteiskunnan kuuluisi maksaa vielä enemmän..ja Suomi on jo nyt korvia myöten veloissa ja mielellään huudellaan että verotetaan keskiluokkaa kovemmin...no kun sille keskiluokalle ei jää verojen jälkeen kovinkaan paljon enemmän käteen...dokkarin kun katsoi niin siinä varmaan meni yhdellä aterialla jo litrakaupalla appelsiinimehua..useampi euro päivässä turhaan sokerisatsiin ja osa lapsista kunnolla tuhteja jo..ja äidillä tosiaan tämä vaikea lapsuus kortti, niin irtisanoutuu kaikesta vastuusta..ja mies raataa ja riutuu.

Sanot, että tämän perheen tuet ovat helposti päälle 2000€/kk.

Voi hyvänen aika, saat tuplata summan eikä riitä. Arvioin, että vähintään 5000€ kaikkineen, eli siinä on työttömyystuet, ttt, lapsilisät, sairaan lapsen hoitotuki, omaishoitajan palkkio asumistuki jne. Mitä vielä?

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa, että miksi näissä köyhyysuutisissa on aina se törkeän ylipainoinen nainen ja miljoona lasta? En ole koskaan nähnyt köyhyysuutista hoikasta nuoresta, yksin asuvasta naisesta. 

Ja ne kaksi lehmän kokoista koiraa.

Ja täysin harhainen kuva siitä mihin "heillä on oikeus".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä hyvinvoivat alemman- ja ylemmän keskiluokan kultapossukerholaiset arvostelevat kovin sanoin jutun perhettä.

Hyvin havaitsee, ettei sitä ymmärrystä heikompiosaisia kohtaan tunnu moneltakaan löytyvän, jos ei ole omakohtaista kosketuspintaa asioihin. Tuomita kyllä silti osataan.

Vai ärsyttääkö arvostelijoita eniten se, ettei heillä itsellään ole noin lämmin suhde omiin lapsiinsa tai aikaa heille. Suhde, joka ei perustu rahalla ostettuun rakkauteen.

Minä olen heikompiosiainen jolla oli varaa yhteen lapseen. Muistin ohjeen jonka mukaan ei kannata tehdä enempää lapsia kuin mitä pystyy yksin elättämään, koskee miehiä ja naisia. Kun ikinä ei tiedä jis toinen sairastuu tai tulee ero. Kivahan se olisi jos olisi suurperhe ympärillä mutta kun niistä lapsista täytyy myös huolehtia. Ei ikinä voi tietää kuinka pitkään hyvinvointivaltio on olemassa ja laskea sen varaan toimeentulo. Miten joku uskaltaa vaikka on itse kehitysmaassa syntynyt? Sitä en ymmärrä.

Minä jouduin käymään ankaran kilvoittelun siitä, että vaientaisin biologisen haluni saada kolmas lapsi. Halu oli oikeasti aivan korventava, ja itkin surusta, kun kävin laitattamassa kierukan.

Koska kuitenkin. Kävimme miehen kanssa tilanteemme raivorealistisesti läpi, ja kahdelle lapselle pystymme tarjoamaan kaiken sen, minkä koemme lasten tarvitsevan. Kolmas lapsi, vaikka olisikin varmasti toivottu ja rakas, keikauttaisi taloutemme niin, että sitten vähän kaikesta joutuisi kituuttamaan, enkä minä ainakaan palkallani elättäisi kolmea lasta.

Toimin siis omia halujani ja toiveitani vastaan rajoittaessani lapsilukuani - jo olemassa olevien lastemme parhaaksi. En tästä mitään mitalia odota, vaan lähinnä sitä että muut vanhemmat toimisivat samoin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rouva on reilusti ylipainoinen ja hänellä on "oikeus" tehdä paljon lapsia. Luuli "saavansa hyvän elämän" tultuaan Suomeen.  Adoptiovanhemmat eivät ole köyhiä, mitä tuo on opiskellut?

Mulla on oikeudet, siinäpä asennetta. 

Etkö lukenut juttua? Adoption jälkeen hän päätyi lastenkotiin. Todella rankka lapsuus.

Niinpä. Perheen äiti asui ensin lapsena perheensä kanssa Kolumbiassa ulkona(!), sitten tuli 6-vuotiaana Suomeen adoptioperheeseen jossa elämä oli melkoista helvettiä, ja sieltä pelastuttuaan kasvoi aikuiseksi eri laitoksissa. Ja nyt sairastaa sydämen vajaatoimintaa, jonka takia työkyky on mennyt.

Ainakaan mulla ei ole sydäntä sanoa, että tämän perheen äidin olisi pitänyt toimia fiksummin. Rankka lapsuus on varmasti jättänyt jälkensä. 

Meinaat että rankka lapsuus on jonkinlainen vapaudut vankilasta -kortti, jonka jälkeen ei tarvitse otttaa mitään vastuuta mistään koskaan?

Missä se raja menee? Minä olen autisti ja minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi teininä, tarkoittaako tämä nyt että voin lakata tekemästä järkeviä valintoja ja yhteiskunta ja av-raati vaan silittää päätä? Serkkuni sai antennijohdolla selkäänsä sen mitä isä äidin hakkaamiselta jouti antamaan, saako hänkin antaa firmansa ajautua konkurssiin ja yhteiskunta ja av-raati silittää päätä?

Vai koskeeko tämä kaikki kenties vain ei-suomalaisia?

Ihan riippumatta siitä, mitä lapsuudessa on tapahtunut, aikuinen oikeustoimikelpoinen ihminen on vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Tämä yhteiskunta ei yksinkertaisesti VOI toimia sillä tavalla, että jos osaa esittää riittävän rankan nyyhkytarinan, kaikki annetaan anteeksi.

Varsinkin kun aina niistä hirvittävistä oloistakin joku ponnistaa pinnalle. Jopa huipulle.

Jälleen kerran: Ihmiset ovat luonteeltaan, taipumuksiltaan, mieltymyksiltään, arvoiltaan, puutteiltaan, kyvyiltään jne. E-R-I-L-A-I-S-I-A!

Miten uskomattoman tyhmä täytyy ihmisen olla, ettei näin yksinkertaista ja itsestään selvää asiaa tajua?

Minä kerron: S-A-A-P-A-S-T-A-K-I-N  T-Y-H-M-E-M-P-I. Sori.

Ahaa, eli vaikea lapsuus on vapaudut vankilasta -kortti silloin, kun taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat sopivia?

Voitko yksilöidä, millaiset taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat niitä, joiden takia ei tarvitse itse yrittää ottaa vastuuta mistään koskaan?

Olet siis vakavissasi sitä mieltä, että ankea lapsuus+sopivat taipumukset, mieltymykset ja arvot jne tekevät sen, että toisilla tässä yhteiskunnassa on pelkkiä oikeuksia, ei lainkaan velvollisuuksia?

Ja toisella taipumus-mieltymys-arvot jne-yhdistelmällä sitten on velvollisuuksiakin?

Ennen vanhaan ajateltiin, että naisten taipumukset, mieltymykset, arvot jne. ei oikein soveltuneet opiskeluun, palkkatyön tekoon (rahvaan naisia tietysti lukuunottamatta, mutta rahvaan miehikään ei pidetty oikein minään). Tästä seurasi sitten sinänsä täysin johdonmukaisesti se, että naiset (ja rahvas) eivät saaneet äänestää, koska jos taipumukset, mieltymykset jne. eivät sovellu vastuunottoon, ei ihmiselle tietenkään voida antaa äänestämisen kaltaista vastuunalaista oikeuttakaan.

Oikeuksien mukana tulee aina myös velvollisuuksia. Sori siitä, mutta niin se aikuisten maailmassa menee. Saat tehdä mitä haluat, mutta sinä, ja sinä yksin vastaat jokaisesta päätöksestäsi.

Ihan riippumatta taipumuksista, arvoista jne.

Jätitkö tarkoituksella pois ne puutteet kyvyt, lienevät arvoja ja mieltymyksia vahvemmat tekijät puhuttaessa opiskelusta tai työllistymisesä.

On melko yleinen harha kuvitella, että kaikki menestys ja hyvä elämässä on omaa ansiota vaikka sattumalla ja onnella on suurempi vaikutus. Joku onnistuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tapaamaan juuri oikeat ihmiset, pysymään terveenä jne, kun taas toinen on saanut kokea epäonnistumisia kerta toisensa jälkeen.

Ja on todella yleinen naurettava hölinä tämä että menestyjä on vain onnekas.

Ei ole. Hän on sitkeä. Nousee ja yrittää uudestaan, nousee ja yrittää.

On helppo nousta ja yrittää uudestaan ja uudestaan kun vierellä on tukijoita ja käytössä resursseja, jotka mahdollistaa nousemisen. Jonkun toisen voimat ja resurssit saattaa riittää vain yhteen yritykseen eikä nousemiseen saa apua.

Moni vertaa itseään tämän perheen äitiin ja raivoaa sen takia. Voisiko hetkeksi pysähtyä miettimään, olisiko itselle sattunut noin miljoona kertaa paremmat numerot elämän lottoarvonnassa?

Minusta on jo saavutus, että hän on rakastava äiti lapsilleen. Se ei ole itsestäänselvyys, jos on itse lapsena jäänyt vaille kaikkea normaalia perhe-elämää ja kulkenut heittopussina kadun, lastenkodin, adoptiperheen ja laitosten välillä eikä elämässä ole ollut yhtään pysyvää aikuista.

Juttelin kerran lastenkodissa työskennelleen kanssa ja hän kertoi, että pitkään lastensuojelulaitoksissa olevilta nuorilta jää kokonaan välistä esim. oman talouden hallinnan taidot. Laitoksessa kun ei ole vanhempia, joilta oppisi näitä eikä henkilökunta hoida siellä omia raha-asioitaan.

Lapset ja nuoret oppivat, että asiat vain tapahtuvat, ruoka tulee jääkaappiin jne. Siksi moni on täysin hukassa aikuisena eikä osaa hoitaa asioitaan.

Huoh, se ei SILTI oikeuta tekemään uusia lapsia toisensa perään! Sinä aikuinen nainen olet vastuussa toosastasi ja siitä mitä sieltä tulee ulos. Mikään selittely ei tätä faktaa muuta. 

Hassua, että moni kemmentoi, kunka ylipainoinen nainen on päällepäsmäri ja ohjailee miestä ja koko perhettä. Sehän on kuin valtaosassa suomalaisia perheitä! Katsokaapas vain ympärillenne, niin juuri tällainen on aika tyypillinen suomalainen prismaperhe.

Vierailija kirjoitti:

Loiset kasvattavat uusia loisia, niin se menee. Eiköhän se poikakin kohta löydä pikavipit kun täyttää 18 v, sitten itkee hänkin köyhyyttä työttömänä.

Isän olisi jo 10 v sitten pitänyt mennä töihin tai kouluun, ei olisi enää ulosottoja tai köyhyyttä.

Ikävintä on se loisimisen malli jonka noi opettaa lapsilleen.

Ennen sairaan lapsen syntymääkin oli kerinnyt reilusti työllistymään ta oiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kysymys: mitä hittoa noiden elämä on sinun elämästäsi pois? Saisitko sinä enemmän rahaa jos he eivät saisi? Olisitko onnellisempi kuin he jos hekään ei saisi?

Kannattaisi näiden täällä ulisijoidenkin katsoa enemmän omaan napaansa sillä se oma onnellisuus ja mielenrauha tulee sieltä, ei siitä että joku muu saa jotain enemmän tai muuta kuin minä. Kannattaisi keskittyä omaan matkaan ja tehdä siitä parempi eikä ulista että jo en minä niin ei muutkaan! Aina on joku joka saa sinua enemmän tai sinua vähemmän ja jos aiot tuhlata elämäsi siinä vinkumiseen niin sama kun pistäisit sen pimeän perunasäkin päähäsi jo tänään.

Niin, ja miksi nämä keskituloiset tai pienituloiset (mutta ei ihan köyhät) eivät noudata omia neuvojaan? Jos palkka on liian pieni, niin miksi ei vaihdeta parempipalkkaiseen työhön? Tai oteta lisähommia tai kouluttauduta uudelleen? Miksi ei karsita reilusti menoja?

Onko ihmisoikeus asua isossa omakotitalossa  - siis kenenkään oikeus ihan tulotasoon katsomatta? Sitä sietäisi pohtia. Tarvitseeko nelihenkinen perhe laadukkaseen asumiseen toistasataa neliötä? Omasta mielestäni ei. Jos asuntolaina tuntuu isolta menolta, niin oliko se pakko ottaa?

Pitääkö ulkomaanmatkalle päästä monta kertaa vuodessa tai edes kerran vuodessa? Onko se jokin ihmisoikeus? Jos ei polla kestä kotona olemista, niin suosittelen avun hakemista tunnetaitoihin ja - säätelyyn. Se ei nimittäin ole normaalia, että pää hajoaa, jos ei lomamatkalle pääse.

Voisin jatkaa listaa, mutta en jaksa. Toisten neuvominen on niin hemmetin helppoa ja niin herkullista. Maassa makaavien potkiminen kaikkein herkullisinta, eikö niin? Helpottaa niin hemmetisti omaa surkeaa oloa.

eivät kaikki keskituloiset asu omakotitaloissa ja käyttävät jo näitä säästöniksejä valmiiksi..mut oletko tosiaan sitä mieltä että keskituloisten pitää opiskella ja raataa vielä enemmän, jotta voi maksaa vielä enemmän veroja, jotta nämä kun mulla on oikeus tyypit olisivat tyytyväisiä? ( spoiler- mikään ei tule riittämään)

Välillä keskiluokan olisi kyllä hyvä kohdistaa syyttävä sormensa sinne, minne sen oikeasti kuuluisikin osoittaa, eli aivan toiseen ääripäähän yhteiskuntaamme. Sinne niitä teidän maksamianne veroeuroja valuu 100x enemmän kuin näiden yhteiskunnan hylkimien reikäisiin taskunpohjiin.

Miksi tämä ei onnistu? Onko monella kuitenkin salattu sisäinen himo päästä osaksi juuri sitä samaa veroeurojen todellista koijari porukkaa, moraalista ja muista viis..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äänestäkää lisää SDP:tä ja Vihreitä, Vasemmistoa niin saadaan lisää näitä ruikuttajia Suomeen. Kun on lihava niin tietääkseni ruoka lihottaa, että heidän perheessään on näköjään varaa syödä. IHanaa olla suomalainen veronmaksaja ja maksaa näiden ruikuttajien elämää. Itse päädyin vain yhteen lapseen, halusin tarjota hänelle kunnon elintason. En kaipaa yhteiskunnan almuja, kotonani on opetettu ottamaan itse vastuu omasta elämästä, SE EI OLE YHTEISKUNNAN TEHTÄVÄ. Vaikka olisi kuinka rankka lapsuus sitä tätä, ota vastuu omasta elämästä. Itselläni ei ole ollut helppo elämä, en ole syntynyt kultalusikka suussa, mutta omalla asenteella olen pärjännyt.

Rankka lapsuus taitaa näkyä sulla esim. empatian puutteena ja ymmärtämättömyytenä, kovasydämisyytenä -  tunnevammaisuutena näin "suomeksi" ja suoraan sanottuna. Ja sun kaltaisia on tässä maassa paljon.

Asia ei olisi ongelma, jos te itse ymmärtäisitte olevanne avun tarpeessa, ja hakisitte sitä. Mutta kun te täysin valheellisesti kuvittelette olevanne "pärjääjiä" ja "menestyjiä".  Surullista.

Sinun empatiasi riittää kaikille muille paitsi suomalaisille. Niin tavallista teille antisuomi vassareille. Kyllä suomi auttaa nyy h nyy h ja oman maan kansalaiset saavat seisoa ulkona lumisateessa kodittomana kun on väärän värinen iho. 

Missään muussa maassa ei vihata oman maan kansalaisia niin kuin Suomessa, jokin geneettinen mielenterveyshäiriö. 

Tai sitten et tunne mitään muuta maata. Tervetuloa suureen maailmaan toteamaan kylmä todellisuus, jota et lomareissuilla tajua. Suomi on erittäin inhimillinen paikka kv. vertailussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rouva on reilusti ylipainoinen ja hänellä on "oikeus" tehdä paljon lapsia. Luuli "saavansa hyvän elämän" tultuaan Suomeen.  Adoptiovanhemmat eivät ole köyhiä, mitä tuo on opiskellut?

Mulla on oikeudet, siinäpä asennetta. 

Etkö lukenut juttua? Adoption jälkeen hän päätyi lastenkotiin. Todella rankka lapsuus.

Niinpä. Perheen äiti asui ensin lapsena perheensä kanssa Kolumbiassa ulkona(!), sitten tuli 6-vuotiaana Suomeen adoptioperheeseen jossa elämä oli melkoista helvettiä, ja sieltä pelastuttuaan kasvoi aikuiseksi eri laitoksissa. Ja nyt sairastaa sydämen vajaatoimintaa, jonka takia työkyky on mennyt.

Ainakaan mulla ei ole sydäntä sanoa, että tämän perheen äidin olisi pitänyt toimia fiksummin. Rankka lapsuus on varmasti jättänyt jälkensä. 

Meinaat että rankka lapsuus on jonkinlainen vapaudut vankilasta -kortti, jonka jälkeen ei tarvitse otttaa mitään vastuuta mistään koskaan?

Missä se raja menee? Minä olen autisti ja minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi teininä, tarkoittaako tämä nyt että voin lakata tekemästä järkeviä valintoja ja yhteiskunta ja av-raati vaan silittää päätä? Serkkuni sai antennijohdolla selkäänsä sen mitä isä äidin hakkaamiselta jouti antamaan, saako hänkin antaa firmansa ajautua konkurssiin ja yhteiskunta ja av-raati silittää päätä?

Vai koskeeko tämä kaikki kenties vain ei-suomalaisia?

Ihan riippumatta siitä, mitä lapsuudessa on tapahtunut, aikuinen oikeustoimikelpoinen ihminen on vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Tämä yhteiskunta ei yksinkertaisesti VOI toimia sillä tavalla, että jos osaa esittää riittävän rankan nyyhkytarinan, kaikki annetaan anteeksi.

Varsinkin kun aina niistä hirvittävistä oloistakin joku ponnistaa pinnalle. Jopa huipulle.

Jälleen kerran: Ihmiset ovat luonteeltaan, taipumuksiltaan, mieltymyksiltään, arvoiltaan, puutteiltaan, kyvyiltään jne. E-R-I-L-A-I-S-I-A!

Miten uskomattoman tyhmä täytyy ihmisen olla, ettei näin yksinkertaista ja itsestään selvää asiaa tajua?

Minä kerron: S-A-A-P-A-S-T-A-K-I-N  T-Y-H-M-E-M-P-I. Sori.

Ahaa, eli vaikea lapsuus on vapaudut vankilasta -kortti silloin, kun taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat sopivia?

Voitko yksilöidä, millaiset taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat niitä, joiden takia ei tarvitse itse yrittää ottaa vastuuta mistään koskaan?

Olet siis vakavissasi sitä mieltä, että ankea lapsuus+sopivat taipumukset, mieltymykset ja arvot jne tekevät sen, että toisilla tässä yhteiskunnassa on pelkkiä oikeuksia, ei lainkaan velvollisuuksia?

Ja toisella taipumus-mieltymys-arvot jne-yhdistelmällä sitten on velvollisuuksiakin?

Ennen vanhaan ajateltiin, että naisten taipumukset, mieltymykset, arvot jne. ei oikein soveltuneet opiskeluun, palkkatyön tekoon (rahvaan naisia tietysti lukuunottamatta, mutta rahvaan miehikään ei pidetty oikein minään). Tästä seurasi sitten sinänsä täysin johdonmukaisesti se, että naiset (ja rahvas) eivät saaneet äänestää, koska jos taipumukset, mieltymykset jne. eivät sovellu vastuunottoon, ei ihmiselle tietenkään voida antaa äänestämisen kaltaista vastuunalaista oikeuttakaan.

Oikeuksien mukana tulee aina myös velvollisuuksia. Sori siitä, mutta niin se aikuisten maailmassa menee. Saat tehdä mitä haluat, mutta sinä, ja sinä yksin vastaat jokaisesta päätöksestäsi.

Ihan riippumatta taipumuksista, arvoista jne.

Jätitkö tarkoituksella pois ne puutteet kyvyt, lienevät arvoja ja mieltymyksia vahvemmat tekijät puhuttaessa opiskelusta tai työllistymisesä.

On melko yleinen harha kuvitella, että kaikki menestys ja hyvä elämässä on omaa ansiota vaikka sattumalla ja onnella on suurempi vaikutus. Joku onnistuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tapaamaan juuri oikeat ihmiset, pysymään terveenä jne, kun taas toinen on saanut kokea epäonnistumisia kerta toisensa jälkeen.

Ja on todella yleinen naurettava hölinä tämä että menestyjä on vain onnekas.

Ei ole. Hän on sitkeä. Nousee ja yrittää uudestaan, nousee ja yrittää.

On helppo nousta ja yrittää uudestaan ja uudestaan kun vierellä on tukijoita ja käytössä resursseja, jotka mahdollistaa nousemisen. Jonkun toisen voimat ja resurssit saattaa riittää vain yhteen yritykseen eikä nousemiseen saa apua.

Moni vertaa itseään tämän perheen äitiin ja raivoaa sen takia. Voisiko hetkeksi pysähtyä miettimään, olisiko itselle sattunut noin miljoona kertaa paremmat numerot elämän lottoarvonnassa?

Minusta on jo saavutus, että hän on rakastava äiti lapsilleen. Se ei ole itsestäänselvyys, jos on itse lapsena jäänyt vaille kaikkea normaalia perhe-elämää ja kulkenut heittopussina kadun, lastenkodin, adoptiperheen ja laitosten välillä eikä elämässä ole ollut yhtään pysyvää aikuista.

Juttelin kerran lastenkodissa työskennelleen kanssa ja hän kertoi, että pitkään lastensuojelulaitoksissa olevilta nuorilta jää kokonaan välistä esim. oman talouden hallinnan taidot. Laitoksessa kun ei ole vanhempia, joilta oppisi näitä eikä henkilökunta hoida siellä omia raha-asioitaan.

Lapset ja nuoret oppivat, että asiat vain tapahtuvat, ruoka tulee jääkaappiin jne. Siksi moni on täysin hukassa aikuisena eikä osaa hoitaa asioitaan.

Onko hän käynyt peruskoulun? Siellä opetetaan raha-asioita vaikka kuinka paljon eri oppitunneilla, mm yhteiskuntaopissa ja kotitaloudessa.

Mikään peruskoulu ei opeta sitä jokapäiväistä elämää, mitä normaaleissa perheissä eletään lasten kanssa. Lapset oppii arjessa miten aikuiset toimivat ja sisäistävät perusasiat.

Jos sellaista perusarkea ei ole perheenä, ei niitä niin vain sisäistetå. Moni ei tunnu tajuavan, miten moni arkinen asia omassa elämässä on opittu monien vuosien yksitoikkoisella itsestäänselvyyksien toistolla.

Voisi verrata kalaan, jonka ei tartte ajatella että ympärillä on vettä koska se on itsestäänselvyys. Kaikilla sitä vettä ei olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rouva on reilusti ylipainoinen ja hänellä on "oikeus" tehdä paljon lapsia. Luuli "saavansa hyvän elämän" tultuaan Suomeen.  Adoptiovanhemmat eivät ole köyhiä, mitä tuo on opiskellut?

Mulla on oikeudet, siinäpä asennetta. 

Etkö lukenut juttua? Adoption jälkeen hän päätyi lastenkotiin. Todella rankka lapsuus.

Niinpä. Perheen äiti asui ensin lapsena perheensä kanssa Kolumbiassa ulkona(!), sitten tuli 6-vuotiaana Suomeen adoptioperheeseen jossa elämä oli melkoista helvettiä, ja sieltä pelastuttuaan kasvoi aikuiseksi eri laitoksissa. Ja nyt sairastaa sydämen vajaatoimintaa, jonka takia työkyky on mennyt.

Ainakaan mulla ei ole sydäntä sanoa, että tämän perheen äidin olisi pitänyt toimia fiksummin. Rankka lapsuus on varmasti jättänyt jälkensä. 

Meinaat että rankka lapsuus on jonkinlainen vapaudut vankilasta -kortti, jonka jälkeen ei tarvitse otttaa mitään vastuuta mistään koskaan?

Missä se raja menee? Minä olen autisti ja minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi teininä, tarkoittaako tämä nyt että voin lakata tekemästä järkeviä valintoja ja yhteiskunta ja av-raati vaan silittää päätä? Serkkuni sai antennijohdolla selkäänsä sen mitä isä äidin hakkaamiselta jouti antamaan, saako hänkin antaa firmansa ajautua konkurssiin ja yhteiskunta ja av-raati silittää päätä?

Vai koskeeko tämä kaikki kenties vain ei-suomalaisia?

Ihan riippumatta siitä, mitä lapsuudessa on tapahtunut, aikuinen oikeustoimikelpoinen ihminen on vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Tämä yhteiskunta ei yksinkertaisesti VOI toimia sillä tavalla, että jos osaa esittää riittävän rankan nyyhkytarinan, kaikki annetaan anteeksi.

Varsinkin kun aina niistä hirvittävistä oloistakin joku ponnistaa pinnalle. Jopa huipulle.

Jälleen kerran: Ihmiset ovat luonteeltaan, taipumuksiltaan, mieltymyksiltään, arvoiltaan, puutteiltaan, kyvyiltään jne. E-R-I-L-A-I-S-I-A!

Miten uskomattoman tyhmä täytyy ihmisen olla, ettei näin yksinkertaista ja itsestään selvää asiaa tajua?

Minä kerron: S-A-A-P-A-S-T-A-K-I-N  T-Y-H-M-E-M-P-I. Sori.

Ahaa, eli vaikea lapsuus on vapaudut vankilasta -kortti silloin, kun taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat sopivia?

Voitko yksilöidä, millaiset taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat niitä, joiden takia ei tarvitse itse yrittää ottaa vastuuta mistään koskaan?

Olet siis vakavissasi sitä mieltä, että ankea lapsuus+sopivat taipumukset, mieltymykset ja arvot jne tekevät sen, että toisilla tässä yhteiskunnassa on pelkkiä oikeuksia, ei lainkaan velvollisuuksia?

Ja toisella taipumus-mieltymys-arvot jne-yhdistelmällä sitten on velvollisuuksiakin?

Ennen vanhaan ajateltiin, että naisten taipumukset, mieltymykset, arvot jne. ei oikein soveltuneet opiskeluun, palkkatyön tekoon (rahvaan naisia tietysti lukuunottamatta, mutta rahvaan miehikään ei pidetty oikein minään). Tästä seurasi sitten sinänsä täysin johdonmukaisesti se, että naiset (ja rahvas) eivät saaneet äänestää, koska jos taipumukset, mieltymykset jne. eivät sovellu vastuunottoon, ei ihmiselle tietenkään voida antaa äänestämisen kaltaista vastuunalaista oikeuttakaan.

Oikeuksien mukana tulee aina myös velvollisuuksia. Sori siitä, mutta niin se aikuisten maailmassa menee. Saat tehdä mitä haluat, mutta sinä, ja sinä yksin vastaat jokaisesta päätöksestäsi.

Ihan riippumatta taipumuksista, arvoista jne.

Jätitkö tarkoituksella pois ne puutteet kyvyt, lienevät arvoja ja mieltymyksia vahvemmat tekijät puhuttaessa opiskelusta tai työllistymisesä.

On melko yleinen harha kuvitella, että kaikki menestys ja hyvä elämässä on omaa ansiota vaikka sattumalla ja onnella on suurempi vaikutus. Joku onnistuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tapaamaan juuri oikeat ihmiset, pysymään terveenä jne, kun taas toinen on saanut kokea epäonnistumisia kerta toisensa jälkeen.

Ja on todella yleinen naurettava hölinä tämä että menestyjä on vain onnekas.

Ei ole. Hän on sitkeä. Nousee ja yrittää uudestaan, nousee ja yrittää.

On helppo nousta ja yrittää uudestaan ja uudestaan kun vierellä on tukijoita ja käytössä resursseja, jotka mahdollistaa nousemisen. Jonkun toisen voimat ja resurssit saattaa riittää vain yhteen yritykseen eikä nousemiseen saa apua.

Moni vertaa itseään tämän perheen äitiin ja raivoaa sen takia. Voisiko hetkeksi pysähtyä miettimään, olisiko itselle sattunut noin miljoona kertaa paremmat numerot elämän lottoarvonnassa?

Minusta on jo saavutus, että hän on rakastava äiti lapsilleen. Se ei ole itsestäänselvyys, jos on itse lapsena jäänyt vaille kaikkea normaalia perhe-elämää ja kulkenut heittopussina kadun, lastenkodin, adoptiperheen ja laitosten välillä eikä elämässä ole ollut yhtään pysyvää aikuista.

Juttelin kerran lastenkodissa työskennelleen kanssa ja hän kertoi, että pitkään lastensuojelulaitoksissa olevilta nuorilta jää kokonaan välistä esim. oman talouden hallinnan taidot. Laitoksessa kun ei ole vanhempia, joilta oppisi näitä eikä henkilökunta hoida siellä omia raha-asioitaan.

Lapset ja nuoret oppivat, että asiat vain tapahtuvat, ruoka tulee jääkaappiin jne. Siksi moni on täysin hukassa aikuisena eikä osaa hoitaa asioitaan.

- Hän ei ole rakastava äiti lapsilleen. Nuo lapset on tehty paikkaamaan hänen traumojaan, ei rakkaudesta.

- Hän on haalinut viisi lasta, joita ei pysty elättämään. 

- Nolannut nämä lapset toistuvast julkisilla ulostuloillaan.

- Antaa täysin kädettömän mallin elämiseen.

- Ja ihmienn voi kuule IHAN ITSE opetella asioita, eikä vain istua paksulla perseellä vinkumassa, miten kukaan ei kantanut kaikkea suoraan syliin - netti ja kirjasto on täynnä ohjeita miten perheen raha-asioita hoidetaan

Sellaista puppua ettei mitään rajaa. Kukaan ei opi oman talouden ja elämänsä hallintaa kirjasta. Sitä varten on lapsuus ja nuoruus, jonka aikana jokapäiväinen vuorovaikutus turvallisten hoivaavien aikuisten kanssa luo pohjan elämönhallinnalle.

Jos sellaisia aikuisia ei ole, lähtökohdat on huonommat kuin sellaisilla, joilla on edes jotain alkeellista turvaa kaaokselta. Opiskele edes alkeet turvallisen kiintymyssuhteen ja sen puuttumisen aiheuttamista vaikutuksista.

Vanhin poika oli 16, nuorin 4, välissä kolme lasta.

Miten koko tänä aikana ei ole oppinut laskemaan? Siinäkin on kuitenkin ollut jo 11 vuotta välissä keksiä että "EI MULLA OLE VARAA NÄIHIN LAPSIIN"! Miksi on pitänyt vielä se viideskin pyöräyttää? Miksi?

Vähintään kaksi, ellei kolme noista lapsista on hankittu tieten tahtoen täydelliseen kaaokseen.

MISSÄ ON IHMISEN OMA VASTUU ELÄMÄSTÄÄN JA LAPSISTAAN?

Isä jättää syömättä mutta muu perhe on kyllä ulkonäön perusteella syönyt enemmän kuin tarpeeksi. Ihan tuon lyhyen vilkaisun perusteella löytyi monta asiaa josta voisi säästää ja miten saada elämänhallintaa kuntoon. Miksi ihmeessä köyhässä perheessä juodaan ruokajuomana mehua? Ei meidän varakkaassakaan perheessä juoteta lapsille sokerijuomia ruokajuomana, hampaatkin menee pilalle ja tulee älyttömän kalliiksi vaikka Lidlistä ostaisi kun vertaa siihen että joisivat vettä. Ja annoskoot pitäisi varmasti saada kuntoon, nyt ovat varmasti aika isot kun ovat johtaneet lähes koko perheen osalta ylipainoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rouva on reilusti ylipainoinen ja hänellä on "oikeus" tehdä paljon lapsia. Luuli "saavansa hyvän elämän" tultuaan Suomeen.  Adoptiovanhemmat eivät ole köyhiä, mitä tuo on opiskellut?

Mulla on oikeudet, siinäpä asennetta. 

Etkö lukenut juttua? Adoption jälkeen hän päätyi lastenkotiin. Todella rankka lapsuus.

Niinpä. Perheen äiti asui ensin lapsena perheensä kanssa Kolumbiassa ulkona(!), sitten tuli 6-vuotiaana Suomeen adoptioperheeseen jossa elämä oli melkoista helvettiä, ja sieltä pelastuttuaan kasvoi aikuiseksi eri laitoksissa. Ja nyt sairastaa sydämen vajaatoimintaa, jonka takia työkyky on mennyt.

Ainakaan mulla ei ole sydäntä sanoa, että tämän perheen äidin olisi pitänyt toimia fiksummin. Rankka lapsuus on varmasti jättänyt jälkensä. 

Meinaat että rankka lapsuus on jonkinlainen vapaudut vankilasta -kortti, jonka jälkeen ei tarvitse otttaa mitään vastuuta mistään koskaan?

Missä se raja menee? Minä olen autisti ja minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi teininä, tarkoittaako tämä nyt että voin lakata tekemästä järkeviä valintoja ja yhteiskunta ja av-raati vaan silittää päätä? Serkkuni sai antennijohdolla selkäänsä sen mitä isä äidin hakkaamiselta jouti antamaan, saako hänkin antaa firmansa ajautua konkurssiin ja yhteiskunta ja av-raati silittää päätä?

Vai koskeeko tämä kaikki kenties vain ei-suomalaisia?

Ihan riippumatta siitä, mitä lapsuudessa on tapahtunut, aikuinen oikeustoimikelpoinen ihminen on vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Tämä yhteiskunta ei yksinkertaisesti VOI toimia sillä tavalla, että jos osaa esittää riittävän rankan nyyhkytarinan, kaikki annetaan anteeksi.

Varsinkin kun aina niistä hirvittävistä oloistakin joku ponnistaa pinnalle. Jopa huipulle.

Jälleen kerran: Ihmiset ovat luonteeltaan, taipumuksiltaan, mieltymyksiltään, arvoiltaan, puutteiltaan, kyvyiltään jne. E-R-I-L-A-I-S-I-A!

Miten uskomattoman tyhmä täytyy ihmisen olla, ettei näin yksinkertaista ja itsestään selvää asiaa tajua?

Minä kerron: S-A-A-P-A-S-T-A-K-I-N  T-Y-H-M-E-M-P-I. Sori.

Ahaa, eli vaikea lapsuus on vapaudut vankilasta -kortti silloin, kun taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat sopivia?

Voitko yksilöidä, millaiset taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat niitä, joiden takia ei tarvitse itse yrittää ottaa vastuuta mistään koskaan?

Olet siis vakavissasi sitä mieltä, että ankea lapsuus+sopivat taipumukset, mieltymykset ja arvot jne tekevät sen, että toisilla tässä yhteiskunnassa on pelkkiä oikeuksia, ei lainkaan velvollisuuksia?

Ja toisella taipumus-mieltymys-arvot jne-yhdistelmällä sitten on velvollisuuksiakin?

Ennen vanhaan ajateltiin, että naisten taipumukset, mieltymykset, arvot jne. ei oikein soveltuneet opiskeluun, palkkatyön tekoon (rahvaan naisia tietysti lukuunottamatta, mutta rahvaan miehikään ei pidetty oikein minään). Tästä seurasi sitten sinänsä täysin johdonmukaisesti se, että naiset (ja rahvas) eivät saaneet äänestää, koska jos taipumukset, mieltymykset jne. eivät sovellu vastuunottoon, ei ihmiselle tietenkään voida antaa äänestämisen kaltaista vastuunalaista oikeuttakaan.

Oikeuksien mukana tulee aina myös velvollisuuksia. Sori siitä, mutta niin se aikuisten maailmassa menee. Saat tehdä mitä haluat, mutta sinä, ja sinä yksin vastaat jokaisesta päätöksestäsi.

Ihan riippumatta taipumuksista, arvoista jne.

Jätitkö tarkoituksella pois ne puutteet kyvyt, lienevät arvoja ja mieltymyksia vahvemmat tekijät puhuttaessa opiskelusta tai työllistymisesä.

On melko yleinen harha kuvitella, että kaikki menestys ja hyvä elämässä on omaa ansiota vaikka sattumalla ja onnella on suurempi vaikutus. Joku onnistuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tapaamaan juuri oikeat ihmiset, pysymään terveenä jne, kun taas toinen on saanut kokea epäonnistumisia kerta toisensa jälkeen.

Ja on todella yleinen naurettava hölinä tämä että menestyjä on vain onnekas.

Ei ole. Hän on sitkeä. Nousee ja yrittää uudestaan, nousee ja yrittää.

On helppo nousta ja yrittää uudestaan ja uudestaan kun vierellä on tukijoita ja käytössä resursseja, jotka mahdollistaa nousemisen. Jonkun toisen voimat ja resurssit saattaa riittää vain yhteen yritykseen eikä nousemiseen saa apua.

Moni vertaa itseään tämän perheen äitiin ja raivoaa sen takia. Voisiko hetkeksi pysähtyä miettimään, olisiko itselle sattunut noin miljoona kertaa paremmat numerot elämän lottoarvonnassa?

Minusta on jo saavutus, että hän on rakastava äiti lapsilleen. Se ei ole itsestäänselvyys, jos on itse lapsena jäänyt vaille kaikkea normaalia perhe-elämää ja kulkenut heittopussina kadun, lastenkodin, adoptiperheen ja laitosten välillä eikä elämässä ole ollut yhtään pysyvää aikuista.

Juttelin kerran lastenkodissa työskennelleen kanssa ja hän kertoi, että pitkään lastensuojelulaitoksissa olevilta nuorilta jää kokonaan välistä esim. oman talouden hallinnan taidot. Laitoksessa kun ei ole vanhempia, joilta oppisi näitä eikä henkilökunta hoida siellä omia raha-asioitaan.

Lapset ja nuoret oppivat, että asiat vain tapahtuvat, ruoka tulee jääkaappiin jne. Siksi moni on täysin hukassa aikuisena eikä osaa hoitaa asioitaan.

Onko hän käynyt peruskoulun? Siellä opetetaan raha-asioita vaikka kuinka paljon eri oppitunneilla, mm yhteiskuntaopissa ja kotitaloudessa.

Mikään peruskoulu ei opeta sitä jokapäiväistä elämää, mitä normaaleissa perheissä eletään lasten kanssa. Lapset oppii arjessa miten aikuiset toimivat ja sisäistävät perusasiat.

Jos sellaista perusarkea ei ole perheenä, ei niitä niin vain sisäistetå. Moni ei tunnu tajuavan, miten moni arkinen asia omassa elämässä on opittu monien vuosien yksitoikkoisella itsestäänselvyyksien toistolla.

Voisi verrata kalaan, jonka ei tartte ajatella että ympärillä on vettä koska se on itsestäänselvyys. Kaikilla sitä vettä ei olekaan.

No opetelkoon nyt. Minä en tuollaista kustanna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rouva on reilusti ylipainoinen ja hänellä on "oikeus" tehdä paljon lapsia. Luuli "saavansa hyvän elämän" tultuaan Suomeen.  Adoptiovanhemmat eivät ole köyhiä, mitä tuo on opiskellut?

Mulla on oikeudet, siinäpä asennetta. 

Etkö lukenut juttua? Adoption jälkeen hän päätyi lastenkotiin. Todella rankka lapsuus.

Niinpä. Perheen äiti asui ensin lapsena perheensä kanssa Kolumbiassa ulkona(!), sitten tuli 6-vuotiaana Suomeen adoptioperheeseen jossa elämä oli melkoista helvettiä, ja sieltä pelastuttuaan kasvoi aikuiseksi eri laitoksissa. Ja nyt sairastaa sydämen vajaatoimintaa, jonka takia työkyky on mennyt.

Ainakaan mulla ei ole sydäntä sanoa, että tämän perheen äidin olisi pitänyt toimia fiksummin. Rankka lapsuus on varmasti jättänyt jälkensä. 

Meinaat että rankka lapsuus on jonkinlainen vapaudut vankilasta -kortti, jonka jälkeen ei tarvitse otttaa mitään vastuuta mistään koskaan?

Missä se raja menee? Minä olen autisti ja minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi teininä, tarkoittaako tämä nyt että voin lakata tekemästä järkeviä valintoja ja yhteiskunta ja av-raati vaan silittää päätä? Serkkuni sai antennijohdolla selkäänsä sen mitä isä äidin hakkaamiselta jouti antamaan, saako hänkin antaa firmansa ajautua konkurssiin ja yhteiskunta ja av-raati silittää päätä?

Vai koskeeko tämä kaikki kenties vain ei-suomalaisia?

Ihan riippumatta siitä, mitä lapsuudessa on tapahtunut, aikuinen oikeustoimikelpoinen ihminen on vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Tämä yhteiskunta ei yksinkertaisesti VOI toimia sillä tavalla, että jos osaa esittää riittävän rankan nyyhkytarinan, kaikki annetaan anteeksi.

Varsinkin kun aina niistä hirvittävistä oloistakin joku ponnistaa pinnalle. Jopa huipulle.

Jälleen kerran: Ihmiset ovat luonteeltaan, taipumuksiltaan, mieltymyksiltään, arvoiltaan, puutteiltaan, kyvyiltään jne. E-R-I-L-A-I-S-I-A!

Miten uskomattoman tyhmä täytyy ihmisen olla, ettei näin yksinkertaista ja itsestään selvää asiaa tajua?

Minä kerron: S-A-A-P-A-S-T-A-K-I-N  T-Y-H-M-E-M-P-I. Sori.

Ahaa, eli vaikea lapsuus on vapaudut vankilasta -kortti silloin, kun taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat sopivia?

Voitko yksilöidä, millaiset taipumukset, mieltymykset ja arvot jne ovat niitä, joiden takia ei tarvitse itse yrittää ottaa vastuuta mistään koskaan?

Olet siis vakavissasi sitä mieltä, että ankea lapsuus+sopivat taipumukset, mieltymykset ja arvot jne tekevät sen, että toisilla tässä yhteiskunnassa on pelkkiä oikeuksia, ei lainkaan velvollisuuksia?

Ja toisella taipumus-mieltymys-arvot jne-yhdistelmällä sitten on velvollisuuksiakin?

Ennen vanhaan ajateltiin, että naisten taipumukset, mieltymykset, arvot jne. ei oikein soveltuneet opiskeluun, palkkatyön tekoon (rahvaan naisia tietysti lukuunottamatta, mutta rahvaan miehikään ei pidetty oikein minään). Tästä seurasi sitten sinänsä täysin johdonmukaisesti se, että naiset (ja rahvas) eivät saaneet äänestää, koska jos taipumukset, mieltymykset jne. eivät sovellu vastuunottoon, ei ihmiselle tietenkään voida antaa äänestämisen kaltaista vastuunalaista oikeuttakaan.

Oikeuksien mukana tulee aina myös velvollisuuksia. Sori siitä, mutta niin se aikuisten maailmassa menee. Saat tehdä mitä haluat, mutta sinä, ja sinä yksin vastaat jokaisesta päätöksestäsi.

Ihan riippumatta taipumuksista, arvoista jne.

Jätitkö tarkoituksella pois ne puutteet kyvyt, lienevät arvoja ja mieltymyksia vahvemmat tekijät puhuttaessa opiskelusta tai työllistymisesä.

On melko yleinen harha kuvitella, että kaikki menestys ja hyvä elämässä on omaa ansiota vaikka sattumalla ja onnella on suurempi vaikutus. Joku onnistuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tapaamaan juuri oikeat ihmiset, pysymään terveenä jne, kun taas toinen on saanut kokea epäonnistumisia kerta toisensa jälkeen.

Ja on todella yleinen naurettava hölinä tämä että menestyjä on vain onnekas.

Ei ole. Hän on sitkeä. Nousee ja yrittää uudestaan, nousee ja yrittää.

On helppo nousta ja yrittää uudestaan ja uudestaan kun vierellä on tukijoita ja käytössä resursseja, jotka mahdollistaa nousemisen. Jonkun toisen voimat ja resurssit saattaa riittää vain yhteen yritykseen eikä nousemiseen saa apua.

Moni vertaa itseään tämän perheen äitiin ja raivoaa sen takia. Voisiko hetkeksi pysähtyä miettimään, olisiko itselle sattunut noin miljoona kertaa paremmat numerot elämän lottoarvonnassa?

Minusta on jo saavutus, että hän on rakastava äiti lapsilleen. Se ei ole itsestäänselvyys, jos on itse lapsena jäänyt vaille kaikkea normaalia perhe-elämää ja kulkenut heittopussina kadun, lastenkodin, adoptiperheen ja laitosten välillä eikä elämässä ole ollut yhtään pysyvää aikuista.

Juttelin kerran lastenkodissa työskennelleen kanssa ja hän kertoi, että pitkään lastensuojelulaitoksissa olevilta nuorilta jää kokonaan välistä esim. oman talouden hallinnan taidot. Laitoksessa kun ei ole vanhempia, joilta oppisi näitä eikä henkilökunta hoida siellä omia raha-asioitaan.

Lapset ja nuoret oppivat, että asiat vain tapahtuvat, ruoka tulee jääkaappiin jne. Siksi moni on täysin hukassa aikuisena eikä osaa hoitaa asioitaan.

- Hän ei ole rakastava äiti lapsilleen. Nuo lapset on tehty paikkaamaan hänen traumojaan, ei rakkaudesta.

- Hän on haalinut viisi lasta, joita ei pysty elättämään. 

- Nolannut nämä lapset toistuvast julkisilla ulostuloillaan.

- Antaa täysin kädettömän mallin elämiseen.

- Ja ihmienn voi kuule IHAN ITSE opetella asioita, eikä vain istua paksulla perseellä vinkumassa, miten kukaan ei kantanut kaikkea suoraan syliin - netti ja kirjasto on täynnä ohjeita miten perheen raha-asioita hoidetaan

Sellaista puppua ettei mitään rajaa. Kukaan ei opi oman talouden ja elämänsä hallintaa kirjasta. Sitä varten on lapsuus ja nuoruus, jonka aikana jokapäiväinen vuorovaikutus turvallisten hoivaavien aikuisten kanssa luo pohjan elämönhallinnalle.

Jos sellaisia aikuisia ei ole, lähtökohdat on huonommat kuin sellaisilla, joilla on edes jotain alkeellista turvaa kaaokselta. Opiskele edes alkeet turvallisen kiintymyssuhteen ja sen puuttumisen aiheuttamista vaikutuksista.

Ahaa siis. Tällä logiikalla voimme olettaa että kyseinen aikuinen nainen on infantiilin tasolla koska hei, eihän on ole millään voinut oppia mitään taitoja koko elämänsä aikana koska katulapsi. Kuinka pitkään mammuli voi käyttää katulapsi-korttia vastuusta luistamiseen? Haistakaa ny--

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä parka on joutunut liemeen kun vaimo ei halua miettiä raha-asioita.

Siinä on äijäpolo lyönyt kätensä paskaan.

Äijäpolo oli koko haastattelun hiljaa, ja sai helpolla sädekehän päälleen. EIköhän ole kuitenkin pariskunnan yhteisistä päätöksistä kyse!

Ulkosuomalainen ihminen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äänestäkää lisää SDP:tä ja Vihreitä, Vasemmistoa niin saadaan lisää näitä ruikuttajia Suomeen. Kun on lihava niin tietääkseni ruoka lihottaa, että heidän perheessään on näköjään varaa syödä. IHanaa olla suomalainen veronmaksaja ja maksaa näiden ruikuttajien elämää. Itse päädyin vain yhteen lapseen, halusin tarjota hänelle kunnon elintason. En kaipaa yhteiskunnan almuja, kotonani on opetettu ottamaan itse vastuu omasta elämästä, SE EI OLE YHTEISKUNNAN TEHTÄVÄ. Vaikka olisi kuinka rankka lapsuus sitä tätä, ota vastuu omasta elämästä. Itselläni ei ole ollut helppo elämä, en ole syntynyt kultalusikka suussa, mutta omalla asenteella olen pärjännyt.

Rankka lapsuus taitaa näkyä sulla esim. empatian puutteena ja ymmärtämättömyytenä, kovasydämisyytenä -  tunnevammaisuutena näin "suomeksi" ja suoraan sanottuna. Ja sun kaltaisia on tässä maassa paljon.

Asia ei olisi ongelma, jos te itse ymmärtäisitte olevanne avun tarpeessa, ja hakisitte sitä. Mutta kun te täysin valheellisesti kuvittelette olevanne "pärjääjiä" ja "menestyjiä".  Surullista.

Sinun empatiasi riittää kaikille muille paitsi suomalaisille. Niin tavallista teille antisuomi vassareille. Kyllä suomi auttaa nyy h nyy h ja oman maan kansalaiset saavat seisoa ulkona lumisateessa kodittomana kun on väärän värinen iho. 

Missään muussa maassa ei vihata oman maan kansalaisia niin kuin Suomessa, jokin geneettinen mielenterveyshäiriö. 

Tai sitten et tunne mitään muuta maata. Tervetuloa suureen maailmaan toteamaan kylmä todellisuus, jota et lomareissuilla tajua. Suomi on erittäin inhimillinen paikka kv. vertailussa.

Missään muussa maassa ei paapota ulkomaalaisia niin kuin Suomessa, tiedät tämän itsekin. Jos asut norsunluutornissa et tietenkään tiedä köyhän NORMAALIN suomalaisen elämästä mitään.