Lue keskustelun säännöt.
Miksi sinkkumiehelle ei kelpaa naisen ystävyys?
12.02.2022 |
Monta kertaa on käynyt niin, että olen tavannut jotain miestä ihan kaverimeiningillä ja ollaan käyty kahvilla/syömässä, mutta mies yrittää hivuttaa tuttavuutta fyysisemmäksi. Kun en lämpene millekään seksille tai parisuhteelle, mies lopettaakin sen aiemmin kivan chattailyn ja muun juttelun kokonaan. Miksi?!?
Kommentit (821)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hämmentävää tuntuu olevan tuo miesten biologia ja etenkin impulssikontrolli näillä keskustelijoilla.
Olen itse nainen ja kuten aiemmin olen jo kertonut, minulla on miespuolisia ystäviä. En halua heitä seksuaalisesti ja minulle on täysin yhdentekevää, haluavatko he minua.
Niin kauan asia onkin yhdentekevä, kunnes ei enää ole. Vai mitä mieltä olisit siitä että kaikki miespuoliset kaverisi "jättäisivät" sinut kun alat seurustelemaan? Olisiko yhdentekevää, ja jos olisi, niin olivatko edes mitään kovin hyviä ystäviä?
Ei minua ole yksikään miespuoleinen kaveri "jättänyt" kun olen alkanut seurustella. Oletko itse niin toiminut?
Satuin rakastumaan naiseen, joka vaihtoi miestä kuin paitaa - koskaan ei tullut minun vuoroni. Naisen mielestä olimme ystäviä - ystävyys tarkoitti tosin hänen puoleltaan sitä, ettei hän koskaan ottanut oma-aloitteisesti yhteyttä.
Eikö sinun olisi kannattanut vetää johtopäätökset? Nainen on kaikkien muiden paitsi sinun kanssa eikä ota oma-aloitteisesti yhteyttä - hän ei vaan hanni sanoa että älä ole enää yhteyksissä. Luultavasti säälistä kun arvatenkin sulla ei ole yhtään kavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos saa paljon seksiä, niin mies voi helposti olla naisen kaveri. Mutta suurin osa sinkkumiehistä haluaa naiskavereilta seksiä ja ystävyys ei välttämättä ole vilpitöntä.
Tässä lienee perää. Selittäisi myös katkerien palstavänkääjien jutut. Heillähän seksiä ei ole kuin unissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmät ei tajua, että kaverin kautta tutustuu uusiin naisiin, ja voi löytyä se parisuhde.
Tyhmät puhuu telkkariohjelmista totena.
Ja sitten ne menee ravintolaan yksin murjottamaan, ja ihmettelee että miksi pidetään just niin creepyna kun oikeasti on.
Oikeasti, mitä laajemmat kaverpiirit, sitä helpompi on löytää se parisuhdekin. Ellei osaa olla kaveri, ei osaa olla parisuhteessakaan.
Mikko on kiinnostunut Niinasta mutta sai pakit. Niina voisi kuitenkin pitää Mikon keverinaan (ei mietitä miksi).
Mikko tekee näin ja tutustuu Niinan kavereihin. Siellä on Kaisa josta Mikko kiinnostuu. Kaisa ei ole yhtä kuuma pakkaus kuin Niina mutta kelpaa.
Kaisa on varmasti pöksyt märkänä tietäessään että oikeasti Mikko on kiinnostunut Niinasta. Mikko taas on varmasti ilahtunut ajatuksesta että homma jos menee Kaisan kanssa pieleen, hänen tekemisiään ruoditaan koko ystäväpiirin kesken, koska naiset pitävät toistensa puolta ja hei, ollaan nyt rehellisiä, valitseeko Niina ja Kaisa ystävyytensä joka on jatkunut ala-asteelta, vai jonku random Mikon joka oli hetken huvi.
Hanki niitä ystäviä niin saat sitten kokemusta muualtakin kuin kirjoittelemalla satuja.
Tämä. Huvittavaa seurata miten keskustelussa miehet yrittää kehitellä kaikki mahdolliset kauhuskenaariot ettei vaan tarvitsisi yrittää hankkia ystäviä ja sosiaalista elämää. Siis yhtäkään kiveä ei jätetä kääntämättä kun kuvaillaan miten kaikki tulee menemään pieleen eikä missään nimessä kannata 😅. No tehdään tärskyt tänne kymmenen vuoden päähän ystävänpäivänä. Täällä te sitten roikutte edelleen valittamassa.
Niinpä. On todella surullista että nuo miehet ovat noin sekaisin. Kun saisivat ajatukset puhtaaksi noista myrkyllisistä ajatuksista ja alkaisivat oikeasti elää avoimin luottavaisin mielin. Oman elämänsähän he tuolla pilaavat. Muut sitten elää, rakastuu ja kokee.
Mutta tämä kai se on se luonnonvalinta.
Käydessäni vaikka elokuvissa, taidenäyttelyssä tai konsertissa en kaipaa seuraa. Silloin kun olen käynyt vastaavissa kulttuuritapahtumissa kulloisenkin naisystäväni kanssa, en ole kokenut saavani hänen seurastaan mitään lisäarvoa.
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos tilanne on toisin päin? Mies haluaa olla naisen kanssa vain kavereita koska ei ole tästä riittävän kiinnostunut jotta ajattelisi tätä mahdollisena tyttöystävänä. Siis jos mies on tyytyväinen sinkkuna olemiseen ja hänelle riittää vallitseva tilanne eikä etsi mitään parisuhdetta. Vai aletaanko hänen heterouttaan epäillä jos ei käy kimppuun kuin sika limppuun?
Jos olisin sinkku ja minulla olisi kaverinainen, joka kaveruuden ehdoksi vaatisi seksiä hänen kanssaan, niin suostuisin välittömästi jos nainen vähänkin olisi normaalin näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käydessäni vaikka elokuvissa, taidenäyttelyssä tai konsertissa en kaipaa seuraa. Silloin kun olen käynyt vastaavissa kulttuuritapahtumissa kulloisenkin naisystäväni kanssa, en ole kokenut saavani hänen seurastaan mitään lisäarvoa.
Sama, eli naisena jos käyn tapahtumissa naispuolisen kaverin kanssa, ei se lisää nautintoa. Eri asia on sitten esim. mennä jälkeenpäin vaikka 'kahville' juttelemaan. Se tuo lisäarvoa. Voin aivan hyvin käydä tapahtumissa yksinkin, mitään en menetä.
Sen sijaan jos käyn tapahtumissa yhdessä miesystäväni kanssa, kyse on enemmän meidän yhdessäolostamme, "meidän jutusta", kuin siitä spektaakkelista, mikä sitten onkaan. Siitä tulee meidän yhteinen kokemus, joka lujittaa suhdettamme.
Tässä minun mielipiteeni asiasta, olen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hämmentävää tuntuu olevan tuo miesten biologia ja etenkin impulssikontrolli näillä keskustelijoilla.
Olen itse nainen ja kuten aiemmin olen jo kertonut, minulla on miespuolisia ystäviä. En halua heitä seksuaalisesti ja minulle on täysin yhdentekevää, haluavatko he minua.
Niin kauan asia onkin yhdentekevä, kunnes ei enää ole. Vai mitä mieltä olisit siitä että kaikki miespuoliset kaverisi "jättäisivät" sinut kun alat seurustelemaan? Olisiko yhdentekevää, ja jos olisi, niin olivatko edes mitään kovin hyviä ystäviä?
Ei minua ole yksikään miespuoleinen kaveri "jättänyt" kun olen alkanut seurustella. Oletko itse niin toiminut?
Satuin rakastumaan naiseen, joka vaihtoi miestä kuin paitaa - koskaan ei tullut minun vuoroni. Naisen mielestä olimme ystäviä - ystävyys tarkoitti tosin hänen puoleltaan sitä, ettei hän koskaan ottanut oma-aloitteisesti yhteyttä.
Eikö sinun olisi kannattanut vetää johtopäätökset? Nainen on kaikkien muiden paitsi sinun kanssa eikä ota oma-aloitteisesti yhteyttä - hän ei vaan hanni sanoa että älä ole enää yhteyksissä. Luultavasti säälistä kun arvatenkin sulla ei ole yhtään kavereita?
Vedin toki johtopäätökset, mutta rakkaus on sokea. Nainen ei kuitenkaan ollut vain säälistä kanssani, koska teimme myös useita yhteisiä lomamatkoja ja jaoimme hotellihuoneen (joka kerta nainen salasi matkat kulloiseltakin poikaystävältään). Tapasimme muutenkin säännöllisesti. Kertoi myös arvostaneensa sitä, että jaksoin pitää yhteyttä. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin sinä pienessä mielessäsi kuvittelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käydessäni vaikka elokuvissa, taidenäyttelyssä tai konsertissa en kaipaa seuraa. Silloin kun olen käynyt vastaavissa kulttuuritapahtumissa kulloisenkin naisystäväni kanssa, en ole kokenut saavani hänen seurastaan mitään lisäarvoa.
Sinulle naisystäväsi seura on siis yhdentekevää? Olet hänen/heidän kanssaan vain purkaaksesi seksuaalisia patoutumiasi? Oletko koskaan kyennyt luomaan henkisen yhteyden toiseen ihmiseen, oletko koskaan kohdannut toista ihmistä?
Mitäs sen kaverinaisen kanssa sitten tehtäisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa paljon seksiä, niin mies voi helposti olla naisen kaveri. Mutta suurin osa sinkkumiehistä haluaa naiskavereilta seksiä ja ystävyys ei välttämättä ole vilpitöntä.
Päätin jo vuosia sitten 5 vuotta kestäneen "ystävyyssuhteeni" naiseen. Viimeisellä tapaamiskerralla (jolloin nainen kertoi täysin yllättäen odottavansa lasta toiselle miehelle) nainen kysyi, olisinko jatkanut "ystävyyttämme", jos itselläni ei olisi ollut (romanttisia) tunteita häntä kohtaan. Vastasin rehellisesti: "En".
Hieman eri asia haluta seksiä ja olla romanttisia tunteita. Sinä siis olit häneen rakastunut etkä mitenkään salaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käydessäni vaikka elokuvissa, taidenäyttelyssä tai konsertissa en kaipaa seuraa. Silloin kun olen käynyt vastaavissa kulttuuritapahtumissa kulloisenkin naisystäväni kanssa, en ole kokenut saavani hänen seurastaan mitään lisäarvoa.
Sama, eli naisena jos käyn tapahtumissa naispuolisen kaverin kanssa, ei se lisää nautintoa. Eri asia on sitten esim. mennä jälkeenpäin vaikka 'kahville' juttelemaan. Se tuo lisäarvoa. Voin aivan hyvin käydä tapahtumissa yksinkin, mitään en menetä.
Sen sijaan jos käyn tapahtumissa yhdessä miesystäväni kanssa, kyse on enemmän meidän yhdessäolostamme, "meidän jutusta", kuin siitä spektaakkelista, mikä sitten onkaan. Siitä tulee meidän yhteinen kokemus, joka lujittaa suhdettamme.
Tässä minun mielipiteeni asiasta, olen nainen.
Juuri näin. Jos nainen on vain kaveri, en koe saavani hänen seurastaan mitään lisäarvoa. Jos taas olen rakastunut naiseen, haluan tietenkin olla hänen seurassaan niin paljon kuin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käydessäni vaikka elokuvissa, taidenäyttelyssä tai konsertissa en kaipaa seuraa. Silloin kun olen käynyt vastaavissa kulttuuritapahtumissa kulloisenkin naisystäväni kanssa, en ole kokenut saavani hänen seurastaan mitään lisäarvoa.
Me juuri muutama päivä sitten istuttiin kavereiden kanssa lasillisella ja keskusteltiin esim töistä, osalla tilanne on huono ja osalla taas liikaa töitä ja stressiä. Sellaisia normaalija asioita missä kenekään sulupuoli ei ole mitenkään oleellinen. Kyllä minä pidän arvossa sitä että minulla on ihmisiä joiden kanssa keskustella. Taiteenkin katselu on hauskempaa kun sen aikaan saamista ajatuksista voi puhua jonkun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa paljon seksiä, niin mies voi helposti olla naisen kaveri. Mutta suurin osa sinkkumiehistä haluaa naiskavereilta seksiä ja ystävyys ei välttämättä ole vilpitöntä.
Päätin jo vuosia sitten 5 vuotta kestäneen "ystävyyssuhteeni" naiseen. Viimeisellä tapaamiskerralla (jolloin nainen kertoi täysin yllättäen odottavansa lasta toiselle miehelle) nainen kysyi, olisinko jatkanut "ystävyyttämme", jos itselläni ei olisi ollut (romanttisia) tunteita häntä kohtaan. Vastasin rehellisesti: "En".
Hieman eri asia haluta seksiä ja olla romanttisia tunteita. Sinä siis olit häneen rakastunut etkä mitenkään salaa?
En halunnut häneltä vain seksiä vaan olin aidosti rakastunut (vielä 20 vuoden jälkeenkin minulla on tunteita häntä kohtaan). Hän oli tietoinen tästä. Ymmärrän, että suhteen rakentamista tietenkin hankaloitti se, että hän asui toisessa maassa (nainen on suomalainen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käydessäni vaikka elokuvissa, taidenäyttelyssä tai konsertissa en kaipaa seuraa. Silloin kun olen käynyt vastaavissa kulttuuritapahtumissa kulloisenkin naisystäväni kanssa, en ole kokenut saavani hänen seurastaan mitään lisäarvoa.
Me juuri muutama päivä sitten istuttiin kavereiden kanssa lasillisella ja keskusteltiin esim töistä, osalla tilanne on huono ja osalla taas liikaa töitä ja stressiä. Sellaisia normaalija asioita missä kenekään sulupuoli ei ole mitenkään oleellinen. Kyllä minä pidän arvossa sitä että minulla on ihmisiä joiden kanssa keskustella. Taiteenkin katselu on hauskempaa kun sen aikaan saamista ajatuksista voi puhua jonkun kanssa.
Itselleni taidealalla työskentelevänä (ja alalta myös väitelleenä) taiteen katselu ei ole "hauskaa". Keskustelen toki mielelläni, kun löydän ihmisen, jolta koen saavani jotain merkityksellistä. Useimmilta ihmisiltä en sitä saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käydessäni vaikka elokuvissa, taidenäyttelyssä tai konsertissa en kaipaa seuraa. Silloin kun olen käynyt vastaavissa kulttuuritapahtumissa kulloisenkin naisystäväni kanssa, en ole kokenut saavani hänen seurastaan mitään lisäarvoa.
Sama, eli naisena jos käyn tapahtumissa naispuolisen kaverin kanssa, ei se lisää nautintoa. Eri asia on sitten esim. mennä jälkeenpäin vaikka 'kahville' juttelemaan. Se tuo lisäarvoa. Voin aivan hyvin käydä tapahtumissa yksinkin, mitään en menetä.
Sen sijaan jos käyn tapahtumissa yhdessä miesystäväni kanssa, kyse on enemmän meidän yhdessäolostamme, "meidän jutusta", kuin siitä spektaakkelista, mikä sitten onkaan. Siitä tulee meidän yhteinen kokemus, joka lujittaa suhdettamme.
Tässä minun mielipiteeni asiasta, olen nainen.
En kyl tajua. Harva paikka tai asia on niin mielenkiintoinen, etteikö seura olisi paljon mielenkiintoisempi. Toisin sanoen en jaksaisi leffassa käydä yksin ja taidennäyttelytkin siinä ja siinä. Puolet koko touhun kiehtovuudesta on siinä, että voidaan vaihtaa mielipiteitä taiteesta tai leffasta tai teatterista ja konsertista tai mistä nyt milloinkin. Moneen juttuun lähden mukaan vain seuran takia enkä menis ollenkaan ilman sitä. Nainen minäkin.
Ehkä mä olen joltain toiselta planeetalta. Miesten halu vaikuttaa olevan aika valtaisia ongelma. Miesten halu tuottaa helvetillisen määrän ongelmia tähän maailmaan. En viitsi luetella, kyllä te tiedätte.
Eikö siihen haluun voisi keksiä jonkun pillerin, joka vähentäisi sitä, niin miehetkin voisi elää kuin ihmiset. Jotenkin tällä planeetalle tuo seksinhimo tuntuu olevan joku pyhä asia, jota ei saa hillitä, jos se aiheuttaa haittaa itselle tai muille.
Eikö se ole aika surkeaa elämää elää jossain himoissaan kuin joku kiimainen eläin, kiinni pornossa ja omassa kädessä. Eläimet kuohitaan kun ne alkaa sekoilla tällä tavalla, mutta jos ihmisille löytyisi joku pilleri tähän. Kyllä niitä lapsia silti saadaan aikaiseksi eikä seksikään lopu. Miehet on kautta aikojen laittaneet kaikki ongelmansa naisten syyksi. Se, että ei saa seksiä kuuluu tähän kategoriaan, vaikka ongelma on ihan vaan hormonaalinen ja hoituisi sillä, että vähän vähennettäisiin niitä hormoneja. Ei sillä, että naisten pitäisi olla kiinnostuneita kaiken maailman miehistä, vaikka genetiikka määrää, että kiinnostua kuuluu vain niistä parhaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käydessäni vaikka elokuvissa, taidenäyttelyssä tai konsertissa en kaipaa seuraa. Silloin kun olen käynyt vastaavissa kulttuuritapahtumissa kulloisenkin naisystäväni kanssa, en ole kokenut saavani hänen seurastaan mitään lisäarvoa.
Sinulle naisystäväsi seura on siis yhdentekevää? Olet hänen/heidän kanssaan vain purkaaksesi seksuaalisia patoutumiasi? Oletko koskaan kyennyt luomaan henkisen yhteyden toiseen ihmiseen, oletko koskaan kohdannut toista ihmistä?
Taisin muotoilla asian hieman väärin. Tarkoitin, että kun käyn tapaamani naisen kanssa (ensimmäisillä treffeillä) jossakin kulttuuritapahtumassa, en ole yleensä kokenut saavani tämän seurasta erityisempää lisäarvoa. Ei ole siis vielä päästy "seksuaalisten patoutumieni" purkamiseen asti. En muuten viitannut sanallakaan seksiin - miksi sinä sen teit? Etkö ole koskaan kyennyt kohtaamaan toista ihmistä sotkematta siihen seksuaalisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sen kaverinaisen kanssa sitten tehtäisiin?
Monen ihmisen kanssa ystävyys pyörii jonkun teeman ympärillä. Omista ystävistäni yhden kanssa aina juodaan alkoa ja kuunellaan musaa ja rentoudutaan. Toisen kanssa olen hänen henkinen tukensa raskaassa elämäntilaneteessa ja se on mulle ihan ok, vaikka ystävyytemme ei ole kovin tasa-arvoinen tässä suhteessa. Yhden kanssa taas ollaan mukana yhdistystoiminnassa ja tapaamme sen tiimoilta kerran viikossa ja joskus kahvittelemme muutenkin. Töissä minulla on yksi kaveri jonka kanssa en tapaa työn ulkopuolella, mutta käymme yhdessä kahvitauolla ja välillä syömässä lounasta ruokalan ulkopuolella jne. Hänen kanssaan on lähinnä vitsailua eikä jutella syvällisiä useinkaan ja monasti on muitakin ihmisiä mukana. Jokainen kaveruussuhde on erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käydessäni vaikka elokuvissa, taidenäyttelyssä tai konsertissa en kaipaa seuraa. Silloin kun olen käynyt vastaavissa kulttuuritapahtumissa kulloisenkin naisystäväni kanssa, en ole kokenut saavani hänen seurastaan mitään lisäarvoa.
Sama, eli naisena jos käyn tapahtumissa naispuolisen kaverin kanssa, ei se lisää nautintoa. Eri asia on sitten esim. mennä jälkeenpäin vaikka 'kahville' juttelemaan. Se tuo lisäarvoa. Voin aivan hyvin käydä tapahtumissa yksinkin, mitään en menetä.
Sen sijaan jos käyn tapahtumissa yhdessä miesystäväni kanssa, kyse on enemmän meidän yhdessäolostamme, "meidän jutusta", kuin siitä spektaakkelista, mikä sitten onkaan. Siitä tulee meidän yhteinen kokemus, joka lujittaa suhdettamme.
Tässä minun mielipiteeni asiasta, olen nainen.En kyl tajua. Harva paikka tai asia on niin mielenkiintoinen, etteikö seura olisi paljon mielenkiintoisempi. Toisin sanoen en jaksaisi leffassa käydä yksin ja taidennäyttelytkin siinä ja siinä. Puolet koko touhun kiehtovuudesta on siinä, että voidaan vaihtaa mielipiteitä taiteesta tai leffasta tai teatterista ja konsertista tai mistä nyt milloinkin. Moneen juttuun lähden mukaan vain seuran takia enkä menis ollenkaan ilman sitä. Nainen minäkin.
Olet pinnallinen. Hyvin yleinen piirre naisissa.
Päätin jo vuosia sitten 5 vuotta kestäneen "ystävyyssuhteeni" naiseen. Viimeisellä tapaamiskerralla (jolloin nainen kertoi täysin yllättäen odottavansa lasta toiselle miehelle) nainen kysyi, olisinko jatkanut "ystävyyttämme", jos itselläni ei olisi ollut (romanttisia) tunteita häntä kohtaan. Vastasin rehellisesti: "En".