Lue keskustelun säännöt.
Inhottava itkuherkkyys:-(
15.08.2008 |
Tuosta toisesta ketjusta tuli mieleeni että kärsiikö kukaan muu itkuherkkyydestä esim. työasioita hoidettaessa. Töissä kun pitäisi olla asiallinen ja jämpti, tunteilulle ei ole niin hirveästi tilaa.
Itselläni oli inhottava tilanne, kun jouduin kahden miespuolisen esimieheni kanssa käymään keskustelua itseäni todella paljon painavasta asiasta ja olin aivan kyynelten partaalla. Olin harjoitellut sanomiseni etukäteen mutta en sitten saanut kunnolla hoidettua asiaani kun pelkäsin että alan vollottamaan, jouduin skarppaamaan ja silti ääni värisi. Itkeminen olisi ollut todella noloa ja hämmentävää kummallekin osapuolelle....Miehet varsinkin ovat työasioissa niin jämptejä eivätkä kyllä lämpene naisten tunteilulle, siitä olen varma.
Inhottava piirre itsessäni, miksen voisi hoitaa asioita kylmänrauhallisesti ilman tunteiden puskemista pintaan :-( Voiko sitä opetella? Miten teillä muilla?
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkuherkkä täälläkin. Tosin itkuisuuteni on vähentynyt minimiin, kun sain masennuslääkkeet. Itkuisuus on yksi masennuksen oireista.
Minäkin olen tosi herkkä itkemään. Olen kuitenkin oppinut elämään asian kanssa ja ajattelen, että mieluummin vaikka sitten vähän voimakkaampi tunne-elämä kuin ei tunteita ollenkaan. En pidä asiaa enää ongelmana, vaikka se välillä vähän noloja tilanteita aiheuttaakin.
Sain itkeä kolmen vuoden terapiassa ensimmäisen vuoden, ja nykyään en pillitä enää joka tilanteessa. Mielialalääkeetkin vie itkuherkkyyttä, mutta ei poista alkuperäistä ongelmaa - jos sellainen on (kai jotkut voi olla itkuherkkiä ilman isompia ongelmiakin). En enää reagoi niin voimakkaasti stressiin, eikä minun tarvitse kotona pitää tuntikausien itkusessioita jostain mitättömästä asiasta, kuten aiemmin. Nykyään ne hoituu pikku nyyhkäisyllä - toki isot surut surettaa kauan edelleen.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 18:02"]
Olen todella itkuherkkä enkä yleensä häpeile sitä, pyyhkäisen pois ja nauran perään! Eilen tosin aloin itkeä miespuolisen kollegan kanssa käydyssä keskustelussa, koska siinä oli niin kova sävy ja suhtauduin intohimoisesti asiaan, jossa mies oli täysin eri mieltä. Koska hän oli niin kylmä ja kova minua kohtaan, itkin vielä enemmän. Miehet ei tunnu tajuavan, että joskus kannattais tulla toista vastaan edes muutamalla kohteliaalla ajatuksella (niin kuin minä tein), tai kommunikointi ei yksinkertaisesti vain pelaa. Hän taitaa ajatella, että olen epätasapainoton hullu (rivien välissä viittasi tähän), mutta en ole. Olen iloinen ja positiivinen ja fiksu - lisäksi vain vähän itkuherkkä.
[/quote]
Aikuinen tasapainoinen ihminen ei itke. Ei ainakaan mistää kuolemaa pienemmästä asiasta. Kasva aikuiseksi. Tuollaisen ihmisen kanssa ei voi puhua mistään eikä ottaa missään asiassa todesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi itkuherkkä. Ei kivaa työtilanteissa...
Jopas on vanha ketju.
Mutta jos lohduttaa niin minä olen toisinaan toivonut että pystyisin kyynelehtimään liikutuksesta. En vain pysty. Minulla on hymy herkässä ja nauru myös. En itke ilosta enkä surusta. En ole koskaan itkenyt ristiäisissä, häissä tai hautajaisissa. Välillä ajattelen että kylläpä minua mahdetaan pitää tunnekylmänä ihmisenä. Olisi hienoa pystyä näyttämään tunteensa.
Mutta jos olen jonkin tunnekuohun vallassa, kasvoni ovat täysin ilmeettömät. SE on noloa.