Lue keskustelun säännöt.
Inhottava itkuherkkyys:-(
15.08.2008 |
Tuosta toisesta ketjusta tuli mieleeni että kärsiikö kukaan muu itkuherkkyydestä esim. työasioita hoidettaessa. Töissä kun pitäisi olla asiallinen ja jämpti, tunteilulle ei ole niin hirveästi tilaa.
Itselläni oli inhottava tilanne, kun jouduin kahden miespuolisen esimieheni kanssa käymään keskustelua itseäni todella paljon painavasta asiasta ja olin aivan kyynelten partaalla. Olin harjoitellut sanomiseni etukäteen mutta en sitten saanut kunnolla hoidettua asiaani kun pelkäsin että alan vollottamaan, jouduin skarppaamaan ja silti ääni värisi. Itkeminen olisi ollut todella noloa ja hämmentävää kummallekin osapuolelle....Miehet varsinkin ovat työasioissa niin jämptejä eivätkä kyllä lämpene naisten tunteilulle, siitä olen varma.
Inhottava piirre itsessäni, miksen voisi hoitaa asioita kylmänrauhallisesti ilman tunteiden puskemista pintaan :-( Voiko sitä opetella? Miten teillä muilla?
Kommentit (28)
eivat siis olleet putkeen vaan aina silloin talloin useamman viikon ajalta. Olin kylla ilmoittanut aina toihin etta miksi en tule ja mika vialla.
Uusi manageri vaihtunut tyopaikalla jota en ollut viela tavannut ja olin ihan kusi sukassa kun menin puhutteluun, ja tiesin etta tulen itkemaan mutta toivoin etten nyt ihan ulise.
No, itkinhan mina niin paljon etta hyva kun pystyin puhumaan ja kylla vi...tti! Milta idiootilta varmasti naytin!! Mulla oli kylla hyvat evidenssit mukana joten paasin palkahasta eika mitaan jatkoseuraamuksia tullut.
Mulla oli siis ollut 4 perakkaista tulehdusta keuhkoissa, ja aina kun tuntui etta olin parempi ja pystyn tekemaan toita, ei siita tullutkaan mitaan tai tuli mutta en kyennyt menemaan enaa taas seuraavana yona. Nelja antibiiootikuuria, steroidit, kipulaakitys pistavaan kipuun keuhkoissa, sain jopa astmapiipun helpottamaan hengitysta, rontgenissa kavin, valilla omalaakari laittoi mut ensiapuun, happiarvot alhaiset kun ei voinut enaa hengittaa sun muuta.
Kamala itkuiita siis kylla olen, vatsasin tuohon toiseenkin ketjuun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt koko elämäni ottaa selvää, että miten tästä itkuherkkyydestä pääsisi eroon. Olen huomannut, että olen silloin herkimmilläni kun olen stressaantunut tai kun olen keskellä psm oireitani...Samoin jos olen tilaanteessa jossa pitää jonkin korkeamman auktoriteetin omaavan henkilön kanssa jutella vakavasti kuten edellinen mainitsi "puhuttelun" ym. olen erittäin itkuherkkä.
Viimeksi itkeskelin pomolleni kun menin kertomaan, että olen raskaana. Jotenkin pelkäsin millaisen vastanoton ilmoitukseni saa kun työpaikalla oli muutenkin ollut muitakin naisia taskaana ja ....noh, tiedätte miten työnantajat suhtautuu hedelmällisessä iässä oleviin naisiin.
Toinen tilanne jossa lähes aivan varmasti itken on sellainen jos tunnen, että minua on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti ja minun täytyisi puolustaa itseäni :(
En ole vieläkään keksinyt poppaskonstia millä tästä pääsisi eroon. Olen mietinyt, että pitäisikö mennä psykologille ja vaatia jotain pillereitä?
Jotkut sanoo, että jos on masentunut niin on tosi itkuherkkä. Olen varmasti joskus ollutkin masentunut mutta tällähetkellä elämäni on ihan kunnossa mutta silti itkettää helposti...
saataisiin näin vertaistukea toisistamme ;)
ja kuulosti niin tutulta nuot työpaikan vollotuskohtaukset! Ihana sentään kuulla että kohtalotovereita. Meillä se on varmaan sukuvikakin vielä kun kaksi siskoani on juuri samanlaisia.
Ja minulla itku tulee usein suuttumuksesta tai hermostumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen herkkä itkemään, kun pitäisi suuttua. Esim. jos riitelen miehen kanssa, niin kohta jo pillitän. olen jostain lukenut, että
asia liittyy jotenkin siihen, ettei uskalla näyttää agrsessiivisiä tunteitaan. Tosin huomaan, että poikani on myös samanlainen. Tilanateessa, jossa toinen uhmaikäinen karjuu ja potkii, hän vain itkee....
Olen itkuherkkä. Töissäkin kerran vollotin ihan ääneen kun esimies haukkui minut (aiheetta vieläpä). Edelleenkin hävettää. Mielialalääkitts on mutta ei ole auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kanssa yksi itkupilli. Itken päivittäin, milloin mistäkin. Sellaisia pieniä kyyneleitä, silmän kostumisia, joskus taas enemmän. Kyynelehtimistä en tosin sinänsä pidä itkemisenä, olen jotenkin jo tottunut siihen. Eron huomasin kun söin ahdistuneisuuteen vuoden verran Sertralin nimistä (masennus)lääkettä. Silloin tajusin yhtenä päivänä lääkettä syödessä että enpäs ole pitkään aikaan itkenyt. Joten sellaisesta voisi saada avun.. tosin eikö maailma ole aika kamala paikka jos pitää syödä lääkkeitä poistaakseen itkuherkkyyden itsestään, koska "maailma" tai ympäristömme ei sitä hyväksy!!!?!Mua inhottaa kyllä ylikaiken, kuinka tässä maailmassa koitetaan olla vahvoja ja robotteja ja tehokkuutta ja tunteettomuutta ihaillaan. Maailmasta on tulossa paha paikka :((
Olen 16. viestin kirjoittaja, lisäisin vielä, että eniten ketuttaa itkeä jos joku ilkeä ihminen on ilkeä. Silloin ei haluaisi näyttää että hän on onnistunut loukkaamaan tai murtamaan minut. Ex-anopin kanssa esimerkiksi tällaisia tilanteissa, joissa on jäänyt vatuttamaan että hän sai minut itkemään ja en pystynyt sitä pidättämään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 23:46"]
Olen 16. viestin kirjoittaja, lisäisin vielä, että eniten ketuttaa itkeä jos joku ilkeä ihminen on ilkeä. Silloin ei haluaisi näyttää että hän on onnistunut loukkaamaan tai murtamaan minut. Ex-anopin kanssa esimerkiksi tällaisia tilanteissa, joissa on jäänyt vatuttamaan että hän sai minut itkemään ja en pystynyt sitä pidättämään :(
[/quote]
Eli hävisit kaikki väittelyt
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 23:46"]
Olen 16. viestin kirjoittaja, lisäisin vielä, että eniten ketuttaa itkeä jos joku ilkeä ihminen on ilkeä. Silloin ei haluaisi näyttää että hän on onnistunut loukkaamaan tai murtamaan minut. Ex-anopin kanssa esimerkiksi tällaisia tilanteissa, joissa on jäänyt vatuttamaan että hän sai minut itkemään ja en pystynyt sitä pidättämään :(
[/quote]
Eli hävisit kaikki väittelyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkemisessä ja tunteissa ei ole mitään hävettävää. :) Terv. yks toinen itkuherkkä
Pöh. En hävinnyt yhtään mitään. Jälkeen päin ymmärsin, että kaikki on ollut turhaa sillä kyseessä oli narsistinen akka. Hullu. Joku persoonallisuushäiriö. Onneksi ei ole tarvinnut olla tekemisissä vuosiin, sillä tämä tunnevammainen ex-anoppi ei halua tavata edes lapsenlapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hormonikierukka vaan kehiin, kyllä loppuu!
Täällä myös itkuherkkä tunneihminen kovassa liike-elämässä. Olen vasta 25, mutta joutunut pidättämään itkua ihan toden teolla. Määräaikaisesta työstä, josta muitakin lähti ja jossa vaihtuvuus oli ihan puolivuosittaista, sielläkin lähtöä tehdessäni pillahdin sitten ihan lohduttomaan itkuun kun inhoan jäähyväisiä ja suhtaudun asioihin niin lopullisesti. Äsken kävin kolmivaiheisen työhaastattelun läpi ja kun kuulin saavani paikan olin toden teolla pillahtamas itkuun toimitusjohtajan edessä. Tosin menkat menossa mutta huhhuh.. Olin vaan jotenkin niin helpottunut ja samalla tunsin millaisen taakan tulen pian aloittamaan. Olen kokeillut Citalopramia, joka kyllä tuntui vähentävän herkkyyttä.
Niin ja jatkan vielä että narsistiesimiehen julkisten blondihaukkujen jälkeen kyyneleet kyllä tuli silmiin ja hammasta purtiin niin että näkyi.. Eväsipä silloinen pomo bonuksenikin hyvin epäreiluin ja epämääräisin perustein mutta tein lähtöä muutenkin. Taas pidätin itkua ja yritin vielä muutosta mutta kotona kohtaloni oli vain aivan hillitön tuntikausien itku... Voi huh.. Se oli ehkä aiheellistakin..
Mä olen kanssa itkuherkkä. Ikää 34.
Tämä tulee esille töissäkin, juuri jossakin epäoikeudenmukaisessa tilanteissa.
Itsellänikin on joskus ongelmia itkuherkkyyden vuoksi. Sekä negatiiviset että positiiviset asiat saattavat saada äänen värisemään. Onneksi "itkutilaan" olen joutunut vain kahdenkeskisissä kohtaamisissa. Tämä piirre on kyllä valitettavasti tuhonnut urani ainakin nykyisessä työpaikassani, jossa minulle onkin sanottu että "on ok näyttää tunteensa työpaikalla, mutta se että itkettää ei ole ok" Työskentelen esimiestehtävissä, en tosin kovin vaativissa enkä ole koskaan itkenyt alaisteni nähden.
Olen todella itkuherkkä enkä yleensä häpeile sitä, pyyhkäisen pois ja nauran perään! Eilen tosin aloin itkeä miespuolisen kollegan kanssa käydyssä keskustelussa, koska siinä oli niin kova sävy ja suhtauduin intohimoisesti asiaan, jossa mies oli täysin eri mieltä. Koska hän oli niin kylmä ja kova minua kohtaan, itkin vielä enemmän. Miehet ei tunnu tajuavan, että joskus kannattais tulla toista vastaan edes muutamalla kohteliaalla ajatuksella (niin kuin minä tein), tai kommunikointi ei yksinkertaisesti vain pelaa. Hän taitaa ajatella, että olen epätasapainoton hullu (rivien välissä viittasi tähän), mutta en ole. Olen iloinen ja positiivinen ja fiksu - lisäksi vain vähän itkuherkkä.
Olen jopa ihan avoimesti( noo, siirryin sentään syrjään) itkenytkin. Olen tosin naisvaltaisella työpaikalla töissä, joten asia ymmärrettiin.
Mutta minuakin kyllä asia häiritsee. Eilenkin nousi jo vedet silmiin kun kerroin kollegalle lapsistani ja kuinka ikävä heitä oli (alkanut juuri päivähoito ja työt..) ja että ärsytti. Miehenikin kanssa kun joskus riitelen niin helposti alan itkemään jos jotain ponnekasta joutuu sanomaan, eipä silti tuo haittaa, mieheni nähden voin vaikka vollottaa aivoni pihalle :). Eikä siis "itketä" yhtään... juunou.
Niin, onko sellaista tunteiden kovetus -opasta kellään? Minä(kin) kaipailen.
Ja ikää vastaajalla 36vee.