Lue keskustelun säännöt.
Vaimo vihaa vauvan kanssa oloa
23.06.2015 |
Pahoitteut provosoiva otsikko, mutta näin hän viimeksi ilmaisi asian. Meillä on 5kk ikäinen vauva, ihan perustapaus mielestäni, vaatii tietty huomiota ja hoivaa niinkuin kaikki vauvat muttei ole mitenkään poikkeuksellisen itkuinen tai huonouninen. Vaimoni ei ole enää alun jälkeen ollut kovin kiinnostunut vauvan hoidosta ja pääosin valittaa vauvasta. Suurin ongelma on kai vapauden puute, kun ei pääse menemään miten tykkää kun vauva rajoittaa. Vaimo oli ennen varsin menevää sorttia ja oma aika aina ollut tärkeää, mutta kuvittelin kai että vauva menisi omien menojen edelle. Vaimo itse siis kovasti vauvaa toivoi ja siksipä ajattelin että on ok sen kanssa ettei voi entiseen tapaan olla joka vkl menossa.
Ja kyllä, olen yrittänyt antaa hänelle omaa aikaa mutta mikään ei tunnu riittävän. Hän on ollut siitä asti kun vauva oli 1kk niin noin joka toinen viikonloppu omien kavereidensa kanssa viettämässä aikaa/bilettämässä tms. Lisäksi arkena vauva on täysin minun vastuulla tasan siitä asti kun astun kotiovesta sisään töistä tullessani. Tällöin vaimo viilettää omissa menoissa tai on vaan rauhassa, emme koskaan ole yhdessä perheenä.
Mietinkin onko muilla tämmöistä? Vaimo tekee usein (kohtuuttoman) suuren numeron omasta vauvan-ja kodinhoidostaan ja muistaa korostaa kuinka hän JOUTUU olemaan kotona. Tätä en kehtaa vaimolle sanoa, mutta itsestä tuntuu ettei hän hoida vauvaa muuta kun juuri ja juuri sen verran että vauvan tarpeet täyttyy, ei mitään ylimääräistä. Joskus jos vauva onkin ollut kitisevämpi päivällä ja vaatinut kanniskelua/huomiota niin vaimo laittelee vihaisia viestejä minulle töihin ja valittaa vauvasta ja siitä kuinka p*rseestä sen kanssa oleminen on. Kotihommia hän ei juuri tee ja joskus jos olen kysynyt viitsisikö pestä vaikka pyykkiä päivällä kun vauvallekaan ei ollut mitään puhdasta päälle, niin raivostui silmittömästi että kehtaan vaatia häneltä moista kun hän joutuu jo olemaan kotona vauvan kanssakin.
Peruspäivä menee niin että lähden aamulla töihin ja hyvin usein vaimolta alkaa jo aamupäivästä tulla viestejä vauvan rasittavuudesta. Tulen kotiin heti neljän jälkeen jolloin saan vauvan syliini heti eteisessä. Vaimo menee omiin menoihin ja minä lähden tytön kanssa yleensä ensin kauppaan, koska päivisin vaimo ei käy. Tullaan kaupasta ja teen ruokaa + siivoan keittiön ja kerään vauvan tuttipulloja ympäri kämppää. Sitten pyykin pesua tai muita kotihommia ja oleilen vauvan kanssa. Illalla pistän vauvan nukkumaan ja hoidan yöheräämiset ja syöttämiset. Vauva herää 2 kertaa syömään ja joskus huonompana yönä muuten vaan vielä kerran tai pari. Vaimo ei hoida yöheräilyjä koska ei kuulemma jaksa päivää vauvan kanssa mikäli ei saa edes nukkua. Itselläkin päivä alkaa usein aika tahmeasti mutta jos edes mainitsen omasta väsymyksestä niin vaimo yleensä reagoi raivostumalla koska hänellä on tuhat kertaa raskaampaa.
Tässäpä tämä avautuminen. Lähinnä haluaisin kuulla onko muilla tämmöistä ja meneekö helpommaksi kun lapsi kasvaa? Vaimon kanssa olen puhunut mahdollisesta masennuksesta mutta ei kuulemma ole masentunut vaan pelkästään vittuuntunut vauvan kanssa oloon ja oman ajan puutteeseen. Toisaalta myös kaikki muu jaksaa kiinnostaa paitsi vauvan- ja kodinhoito ja väsymystä valittaa vain vauvaan liittyen, esimerkiksi venähtänyt baari-ilta tuntuu vain piristävän eikä väsyttävän. Itselläni ei minkäänlaista vapaa-aikaa ole eikä tarvi haaveillakaan, tästäkin erehdyin kerran vaimolle sanomaan kun hän valitti omaa vapaa-ajan puutettaan. Raivarihan siitä seurasi. Sanomattakin selvää, että tämä vaikuttaa parisuhdeeseen aika hiton negatiivisesti!
Lisään vielä että emme ole enää erityisen nuoria (vaimo 35, itse muutaman vuoden vanhempi) eli jatkuvaa menemisen tarvetta ei voi selittää sillä ettei ehtinyt nuorena rellestää. Enpä olisi suostunut lapsentekoon ellei vaimo olisi sitä niin kovasti halunnut.
Kommentit (233)
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 17:59"]
Joo eipä tuo minustakaan ihan masentuneelta kuulosta. Ikävä kyllä ihan vaan vittumaiselta ja itsekkäältä ihmiseltä. Vaimosi kuulostaa jo ennen lasta olleen itsekäs ja lapsellinen, kiukutteli sinulle jos joutui olemaan viikonlopun kanssasi ilman jatkuvaa menemistä? Sinuna olisin eronnut jo kauan ennen lasta ja hankkinut sopivamman puolison. Miehet miksi suostutte tuommoisten eukkojen vaatimukseen hankkia lapsi?? ei se siitä puolisona parane, usein päin vastoin, kun se lapsi tulee. Ei kaikista naisista vaan ole äideiksi. Valitettavasti aloittaja on liian kiltti eikä tajua sanoa ämmälle että ei mennä joka ilta omissa menoissa eikä todellakaan riekuta missään baareissa monta kerta kuussa kun on pieni vauvakin hoidettavna. Joskus ihminen ei kykene vastuunottoon kuin äärimmäisen pakon edestä ja aloittajan vaimon ei tarvi ottaakaan vastuuta ja voi vinkua kuin teini-ikäinen konsanaan, koska aloittaja hoitaa sitten sen mitä vaimo ei viitsi. Lisäksi työssäkävän on annettava nukkua eikä töihin laiteta mitään paskaviestejä, kuka aikuinen ihminen niin edes tekee?? Tuntuu että ainut pointti on jakaa pahaa oloa tai korostaa omaa suurta kärsimystään kun "joutuu" oleman oman lapsensa kanssa jonka on varta vasten halunnut tehdä. Jos en tietäisi niin voisi ajatella ap:n vaimon olevan 15 vuotias.
En voi suositella tuohon tilanteeseen muuta kun että eroa ja äkkiä!!! ei todellakaan ole normaalia tuommoinen! se että vauva-aika on rankkaa ei tarkoita tuota todellakaan. Kyllä meilläkin oli rankkaa kun vauva nukku yöt puolen tunnin pätkissä ja kärsi koliikista ja allergioista. Silti en ikinä laitellut miehelle mitään viestejä töihin ja vauvan hoidin hyvin ja kotiakin sen minkä vauvan kanniskelulta ehti. Jotenkin sitä ajatteli että tämä on lyhyt vaihe elämässä ja sen kyllä kestää, niinkuin kestikin. Kertoo jokseenkin lyhytjänteisestä ajattelusta ja lapsellisuudesta tuo ap:n vaimon toiminta kun ei osata ajatella yhtään pidemmälle. Mutta kun tärkeintä on minä, minä ja minä ja tietty minun omat menoni, huoh... Eroa vetämään heti!
[/quote]joo huomattu on että jos ongelmia parisuhteessa on jo ennestään niin lapsen tulon jälkeen niitä vasta onkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika samanlaiselta kuin millaista meillä oli kun olin masentunut, sillä erolla etten halunnut lähteä kotoa mihinkään. Kaikki oli yhtä paskaa ja miehen olisi pitänyt olla onnellinen siitä että hän PÄÄSI töihin joka päivä. Kotitöistä en jaksanut välittää enkä ulkoilla lasten kanssa. Olin jatkuvasti äkäinen ja purin kiukkua erityisesti mieheen. Rakastin lapsiani mutta en osannut nauttia heistä kun oma mieli oli niin musta.
Masennus laukesi elämäntilanteen kriisin yhteydessä kun pääsin viikoksi sairaalaan nukkumaan univelkoja pois, puhumaan pahasta olosta ja sain lääkityksen. Siitä alkoi parantuminen ja elämä lasten kanssa on taas mielekästä.
Ap:n vaimo tarvitsee mielestäni apua. Entä jos soittaisit neuvolaan? Tai näyttäisit tämän ketjun hänelle?
Itse olen sitä mieltä että kantturalle tämä viesti ketju eteen luettavaksi ja jos niin käy niin voit minun puolestani kysyä:onko akka ihan sekaisin kun pikemminkin taitaa hänellä olla mitä helpoin kotiäidin rooli?Niin ja en kyllä edes äidiksi häntä kutsuisi vaan lastenhoitajaksi.Mulla on itsellä 3kk vauva ja ei tulisi kyllä mieleenkään pistää työssä käyvää isukkia yöllä heräämään vauvan takia! =D
No just toi, miks mies joutuu heräämään ja miks ei vaimo nuku sillon kun lapsi päivällä, js on kerran niiiin rankkaa??? Miks ei mies saa myös viikon lomaa? Eikö sillä rahalla minkä mies töistään saa, ole mitään arvoa? Miks ei voi pestä vaikka yhtä koneellista pyykkiä päivässä? Ei mahu mun kaaliin, ei. Ja olen siis itsekin äiti.
Mun ex-vaimo oli ja on just tollanen kuin aloittajallla. Ihan kirjaimellisesti. Häipyi toisen miehen mukaan ja olenkin jo vuosia ollut yh-isä. Kun tilanne on näin surkea niin ei ole pientäkään toivoa et vaimo ottas opiksi. Se ei vain pysty.... eroa! Yksin pärjää paremmin kuin moisen ka liitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä olisi, että vauva tuntee olevansa ihana ja rakastettu.
Te tarvitsette apua.
Mitä vaimosi tarvitsee voidakseen hyvin? Mitä Sinä tarvitset?
Onko mahdollista saada lasta mummolaan 1-2 yöksi, niin saat nukkua itsekin?
Jollain tavalla pystyn samaistumaan myös vaimoosi. Teen vaativaa asiantuntijatyötä, josta nautin. Miehen työpäivä tuntui siis rantalomalta minulle, päivä vauvan kanssa valvottujen öiden jälkeen tuntui siltä ettei mikään etene, enkä saanut mitään aikaiseksi. Muiden lapset nukkuivat 3h päikkärit. Meillä 2 x 40min/pvä. Minä olen ollut aina kodinhoidossa ja ruoanlaitossa aivan paska. Aloin tekemään päivän työkeikkoja kun vauva oli 4kk ja tunsin olevani lepokodissa.
Me ratkaisimme asian palkkaamalla siivoojan kahden viikon välein. Se helpotti vähän. Rakastin lasta alusta alkaen valtavasti, mutta iän myötä rakkaus kasvoi. Omaa aikaa tarvitsen edelleen päivittäin. Puolituntia lenkillä riittää.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 20:03"]Mun ex-vaimo oli ja on just tollanen kuin aloittajallla. Ihan kirjaimellisesti. Häipyi toisen miehen mukaan ja olenkin jo vuosia ollut yh-isä. Kun tilanne on näin surkea niin ei ole pientäkään toivoa et vaimo ottas opiksi. Se ei vain pysty.... eroa! Yksin pärjää paremmin kuin moisen ka liitossa.
[/quote]
Tämä on sinänsä totta, että yh:lla on enemmän vapaa-aikaakin kun vastuunpakoilijan kanssa. Yh voi järkätä hoitajan ja yöunet ilman, että toinen kitisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 14:49"]
Kyllä minuakin väsyttää herätä yöllä kolme kertaa lämmittämään pulloa samalla kun vaimo vetää sikeitä korvatulpat korvissa. Tuntuu vaan että mun on pakko hoitaa lapsi koska vaimo ei sitä tee.
ap
[/quote]Jonkin verran helpotusta tarjottavissa: 5 kk ikäiselle ei enää tarvitse lämmittää maitoa, voi antaa ihan huoneenlämpöistäkin.
Miksi suostuit lapsen tekoon vaimosi mieliksi? Luulitko ettet itse joudu vastuuseen?
Niin makaa kuin petaa...
vela-nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset sano sille vaimolle, että nyt loppuu. Sinullakin on oikeus vapaa-aikaan ja kotona olevan äidin on myös herättävä yöllä ja käytävä kaupassa ja pestävä myös joskus sitä pyykkiä.
Baarissakaan ei tarvi kahta kertaa kuukaudessa käydä. Ei muuta kun sanot sille, että jos ei lapsen ja kodinhoito kiinnosta niin ei muuta kun hankkii itselleen uuden osoitteen!
Kuulostaa tyypilliseltä nykyajan äidiltä joka ei edes tahdo ottaa vastuuta toisesta viattomasta avuttomasta ihmisestä eli lapsestaam! Kuulostaa tunnekylmältä paskiaišelta jonka heittäisin helvettiin ja ottaisin ehdottomasti yksinhuollon. Voi nimittäin oikeasti tehdä jotain pahaa lapšellesi jos pinna palaa pahasti...älä pilaa lapsesi varhaislapsuutta! Niitä vuosia pidetään tärkeimpinä perusturvallisuuden kannalta ja itseluottamuksen kehityksessä ihmisen elämässä. Äidin välinpitämättömyys vauvan reaktioihin ja vihamielinen suhtautuminen on tuhoisaa vauvalle. Tekisin melkein lasun jos homma ei parane. Masennus on liian helppo selitys heittää kehiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP tulethan taas kirjottamaan tilannepäivitystä!
Vaimosi on varmasti masentunut. Voisit mennä mukaan seuraavalle neuvolakäynnille ja puhua siellä avoimesti tilanteestanne. Voisitko sinä jäädä kotiin, ja vaimosi palata töihin?
Meillä olen aina ollut väsynyt vauvan kanssa (n=3) ja turhautunut vauva-arjen sitovuuteen. Olen kyllä hoitanut pääosin kaikki yöt. Illat ollaan hoidettu lapsia yhdessä, perheenä. Vapaa-aikaa on ollut kummallakin vähän. Kotitöitä en ole todella koskaan saanut juuri yksin ollessa tehtyä. Jos vauva on nukkunut, olen minäkin. Tilanne (oma mielialani) on aina helpottanut kun olen palannut töihin lasten ollessa n.1v. Minulle on ainakin ollut tosi tärkeää, että mies osallistuu omasta aloitteestaan, eli että iloisena, marttyroimatta kaappaisit lapsen hoitoosi. Ettei äidin tarvitse aina pyytää tai järjestää sinua avukseen. Osallituthan aktiivisti myös äidin ollessa yhdessä kanssanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 00:06"]
Viestittelyä talteen, jos erossa tulee huoltajuuskiistaa. Oletteko naimisissa, meneekö kaikki puoliksi? Voisit ohimennen ehdottaa vaimolle väliaikaista omaa asuntoa, jos asumuserosta olis hyötyä. Talous erilleen, ettet rahoita biletystä. Vaimo voi sitten aluksi tulla sun ja tytön kotiin töihin, eli hoitajaksi, ja kun löytää työpaikan, niin jäät itse kotiin. Ja vaimo käyttää ne illat työnhakuun. Hoitajan hommasta saa sen Kelan rahan, ja vaiko avustat vähän vuokrassa. Ihan selkeesti vaimo ei oo imettäny, tai on lopettanu liian aikaisin, joten kiintymyssuhde ei oo kehittyny kunnolla. Vaimo vois myös mennä vauvan kanssa ensikotiin arviointijaksolle.
[/quote]
Muuten ihan samaa mieltä, mutta imetyksellä ja kiintymyssuhteella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ei sitten mitään. Ruokkimisella ja kiintymyssuhteella on, mutta imetys on vain yksi tapa ruokkia. Meillä olisi aika paljon häiriintyneitä lapsia ja aikuisia, jos näin olisi.
Taitaa olla masennusta. Tai sitten totuus vain kolahti vasten kasvoja kun ei se vauvan hoito sitten ollutkaan pelkkää juhlaa. En voi tietää kun en ihmistä tunne eikä periaatteessa voi itseensä verrata. Mutta itse tällä hetkellä käyn kokopäiväisesti työssä, hoidan kotona 3v tyttöä, opiskelen yliopistossa työn ja perheen ohella, olrn raskaana 35viikolla ja mies on reissutöissä. Silti jaksan hoitaa kodin ja yleensä minä käyn kaupassa myös silloin kun mies on kotona. Ja olen virtaa täynnä vaikka kiviä kääntäisi. Miehellä raskas raksa työ joten en tuomitse kun on kotiinpalatessa väsynyt. En velvoita heti lapsen hoitoon. Silloin kun äiti on äitiyslomalla niin se tarkoittaa sitä että hän hoitaa kodin. Koska ei ole töissä. Mutta ollessani itse kotona about 2v niin huomasin sen puuduttavan. Kun menin töihin sain omaa aikaa ja virtaa ihan erilailla. Samat kotityöt tulee tehtyä silti eikä tunnu yhtään niin puuduttavalta. Suosittelen lämpimästi työelämään palaamista vaimollesi.
Itse olen käynyt läpi vaikean synnytyksen jälkeisen masennuksen, ja omaan aiheesta tietoa vielä ammattinikin kautta. Voin todeta, että synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ei ole kysymys.
Sun pitää vaan reipastua! Kyllä yksi mies pikkuvauvan hoitelee käden käänteessä! Voit mennä vauvan kanssa ruokaostoksille ja suunnitella herkullisia ruokalajeja vaimoa varten. Käyttäydy muutenkin hyvin, niin totut isän osaan. :)
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 21:56"]
Itse olen käynyt läpi vaikean synnytyksen jälkeisen masennuksen, ja omaan aiheesta tietoa vielä ammattinikin kautta. Voin todeta, että synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ei ole kysymys.
[/quote]Ei olekaan vaan vaimo on täyskusipää ja nyt vauvan saatuaan kusipäisyys noussut yli äärien!
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 21:56"]
Itse olen käynyt läpi vaikean synnytyksen jälkeisen masennuksen, ja omaan aiheesta tietoa vielä ammattinikin kautta. Voin todeta, että synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ei ole kysymys.
[/quote]
Saletisti on masennus!
Hei oikeesti, onnellisessa liitossa KUMPIKIN kunnioittaa sitä toista ja ajattelee vastapuolen parasta. Ja ei, ei sinun vaimo varmaan pariterapiaan suostu, kun siellä sanotaan, että kumpikin pyrkii tekemään 70% kotitöistä ja lastenhoidosta. Terveisin, taas se neljän lapsen äiti.