Lue keskustelun säännöt.
Vaimo vihaa vauvan kanssa oloa
23.06.2015 |
Pahoitteut provosoiva otsikko, mutta näin hän viimeksi ilmaisi asian. Meillä on 5kk ikäinen vauva, ihan perustapaus mielestäni, vaatii tietty huomiota ja hoivaa niinkuin kaikki vauvat muttei ole mitenkään poikkeuksellisen itkuinen tai huonouninen. Vaimoni ei ole enää alun jälkeen ollut kovin kiinnostunut vauvan hoidosta ja pääosin valittaa vauvasta. Suurin ongelma on kai vapauden puute, kun ei pääse menemään miten tykkää kun vauva rajoittaa. Vaimo oli ennen varsin menevää sorttia ja oma aika aina ollut tärkeää, mutta kuvittelin kai että vauva menisi omien menojen edelle. Vaimo itse siis kovasti vauvaa toivoi ja siksipä ajattelin että on ok sen kanssa ettei voi entiseen tapaan olla joka vkl menossa.
Ja kyllä, olen yrittänyt antaa hänelle omaa aikaa mutta mikään ei tunnu riittävän. Hän on ollut siitä asti kun vauva oli 1kk niin noin joka toinen viikonloppu omien kavereidensa kanssa viettämässä aikaa/bilettämässä tms. Lisäksi arkena vauva on täysin minun vastuulla tasan siitä asti kun astun kotiovesta sisään töistä tullessani. Tällöin vaimo viilettää omissa menoissa tai on vaan rauhassa, emme koskaan ole yhdessä perheenä.
Mietinkin onko muilla tämmöistä? Vaimo tekee usein (kohtuuttoman) suuren numeron omasta vauvan-ja kodinhoidostaan ja muistaa korostaa kuinka hän JOUTUU olemaan kotona. Tätä en kehtaa vaimolle sanoa, mutta itsestä tuntuu ettei hän hoida vauvaa muuta kun juuri ja juuri sen verran että vauvan tarpeet täyttyy, ei mitään ylimääräistä. Joskus jos vauva onkin ollut kitisevämpi päivällä ja vaatinut kanniskelua/huomiota niin vaimo laittelee vihaisia viestejä minulle töihin ja valittaa vauvasta ja siitä kuinka p*rseestä sen kanssa oleminen on. Kotihommia hän ei juuri tee ja joskus jos olen kysynyt viitsisikö pestä vaikka pyykkiä päivällä kun vauvallekaan ei ollut mitään puhdasta päälle, niin raivostui silmittömästi että kehtaan vaatia häneltä moista kun hän joutuu jo olemaan kotona vauvan kanssakin.
Peruspäivä menee niin että lähden aamulla töihin ja hyvin usein vaimolta alkaa jo aamupäivästä tulla viestejä vauvan rasittavuudesta. Tulen kotiin heti neljän jälkeen jolloin saan vauvan syliini heti eteisessä. Vaimo menee omiin menoihin ja minä lähden tytön kanssa yleensä ensin kauppaan, koska päivisin vaimo ei käy. Tullaan kaupasta ja teen ruokaa + siivoan keittiön ja kerään vauvan tuttipulloja ympäri kämppää. Sitten pyykin pesua tai muita kotihommia ja oleilen vauvan kanssa. Illalla pistän vauvan nukkumaan ja hoidan yöheräämiset ja syöttämiset. Vauva herää 2 kertaa syömään ja joskus huonompana yönä muuten vaan vielä kerran tai pari. Vaimo ei hoida yöheräilyjä koska ei kuulemma jaksa päivää vauvan kanssa mikäli ei saa edes nukkua. Itselläkin päivä alkaa usein aika tahmeasti mutta jos edes mainitsen omasta väsymyksestä niin vaimo yleensä reagoi raivostumalla koska hänellä on tuhat kertaa raskaampaa.
Tässäpä tämä avautuminen. Lähinnä haluaisin kuulla onko muilla tämmöistä ja meneekö helpommaksi kun lapsi kasvaa? Vaimon kanssa olen puhunut mahdollisesta masennuksesta mutta ei kuulemma ole masentunut vaan pelkästään vittuuntunut vauvan kanssa oloon ja oman ajan puutteeseen. Toisaalta myös kaikki muu jaksaa kiinnostaa paitsi vauvan- ja kodinhoito ja väsymystä valittaa vain vauvaan liittyen, esimerkiksi venähtänyt baari-ilta tuntuu vain piristävän eikä väsyttävän. Itselläni ei minkäänlaista vapaa-aikaa ole eikä tarvi haaveillakaan, tästäkin erehdyin kerran vaimolle sanomaan kun hän valitti omaa vapaa-ajan puutettaan. Raivarihan siitä seurasi. Sanomattakin selvää, että tämä vaikuttaa parisuhdeeseen aika hiton negatiivisesti!
Lisään vielä että emme ole enää erityisen nuoria (vaimo 35, itse muutaman vuoden vanhempi) eli jatkuvaa menemisen tarvetta ei voi selittää sillä ettei ehtinyt nuorena rellestää. Enpä olisi suostunut lapsentekoon ellei vaimo olisi sitä niin kovasti halunnut.
Kommentit (233)
ota ero siitä ämmästä ja eti uus parempi. työtön, joka vihaa lastaan vs hyvä liksanen jätkä, joka rakastaa lastaan.
taaai jos säkää et jaksa ni viskokaa se johoki adoptioon tai kirkon ovelle eväskorissa.
sun naises on paska äiti eikä se siitä muutaku pahene. pilaa varmasti vielä lapsenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 22:01"]
Saletisti on masennus!
[/quote]Osuuko joku näistä kohdalle?
Kyllä mä koen, että synnytysmasennuksesta kärsivä äiti ei lähde bilettämään viikonloppuisin tai lähde joka ilta miehen tullessa kotiin omiin harrastuksiin. Mielestäni tämä jo poissulkee masennuksen.
Olet aivan liian kiltti mies. Pane vaimosi kuriin ja ilmoita, että tämä peli ei enää vetele. Tuollaista menoa ei pidä kenenkään katsoa. Vaimosi huutaa ja suuttuu, mutta pysy lujana. Jos vaimo ei sittenkään tajua muuttaa toimintaansa, ota ero ja huoltajuus.
Oletko koettanut keskustella asiasta? Koska olet kuitenkin omien sanojesi mukaan tarjonnut niin paljon vapaa-aikaa kuin mahdollista? Ja olen eri mieltä monen vastaajan kanssa siitä, että vaimon pitäisi lukittautua neljän seinän sisälle. Saa sitä olla muutakin elämää kuin vauva, vaikka sitten bilettämistä. Menevälle ihmiselle on vaikeaa muuttaa elämäntyyliään dramaattisesti yhtäkkiä. Joten ap:n pitäisi vain sopia vaimon kanssa ajankäytöstä ja puhua asia läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Silloin kun äiti on äitiyslomalla niin se tarkoittaa sitä että hän hoitaa kodin. Koska ei ole töissä. Mutta ollessani itse kotona about 2v niin huomasin sen puuduttavan. Kun menin töihin sain omaa aikaa ja virtaa ihan erilailla. Samat kotityöt tulee tehtyä silti eikä tunnu yhtään niin puuduttavalta. Suosittelen lämpimästi työelämään palaamista vaimollesi"
Aikoinaan äitiyslomat ja muut perhevapaat ajateltiin kyllä lapsen edun ja hyvinvoinnin näkökulmasta, eikä suinkaan vanhempien tai että vanhemmat saisivat enemmän vapaa-aikaa, jos näin on, se on täydellistä yhteiskunnan turvaverkoston ja tukien väärin käyttöä, oli vanhemmat kuinka täydellisiä ja tehopakkauksia tahansa, vaan kaiken edellä on lapsen etu ja hyvinvointi.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:57"]
Voi tuli ihan kyyneleet silmiin kun luin tekstiäsi. En valitettavasti osaa auttaa, olemme miehen kanssa lapsettomuushoidoissa ja siksi tuntuu niin pahalta lukea tällaisesta. Toivottavasti asia paranee ajan kanssa, olet varmasti mahtava isä tyttärellesi. Lämmintä kesää ja voimia!
[/quote]
No voi kyynel tosiaan. Tsemppiä vaan lapsettomuushoitoihin, mutta älä nyt viitsi kiillottaa omaa sädekehääsi sillä että lapsenne mahdollisesti tulee vähän vaikeamman kautta. Et vielä tiedä miten itse reagoit yövalvomisiin, jatkuvaan läsnäolon vaateeseen, imetykseen jos siinä on ongelmia tai pahimmillaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Se että toivoo vauvaa todella kovasti, ei ole mikään tae siitä että kaikki sitten menee putkeen kun vauvan viimein saa. Toivottavasti sinulla menee kaikki hyvin.
[/quote]
Minullakin on kokemusta pitkästä lapsettomuudesta ja hoidoista. Kun viimein olin raskaana, yksi fiksu kätilö muistutti mua siitä, että se lapsi sitten käy ihan yhtä lailla välillä hermoille, vaikka kuinka onkin vuosia toivottu, älä koe tunnontuskia enempää, kuin helpollakaan lapsen saaneet. Minusta se oli hyvä neuvo. Lapsettomuus loppuu siihen, kun lapsi syntyy, mutta moni pitkään lapseton jää kiinni siihen lapsettomuuteen niin lujaa, että se on kriisin paikka, ja saati jos vauva onkin todella vaativa, voi olla ihan katastrofin ainekset kasassa. Minulla tuli myös ihan pala kurkkuun, kun luin ap:n kirjoituksia. Vaikka mullakin palaa välillä käpy tuohon vekaraan (joka silti on ehdottomasti parasta ja rakkainta ikinä), niin voin puhtaalla sydämellä sanoa, että olen kyllä hitokseen hyvä äiti, ja antaisin aika julmetun paljon, että meille suotaisiin vielä toinenkin lapsi, kun hoidoissa on saanut taas kulkea moneen kertaan. Kyllä se pistää vituttamaan, kun lukee tällaista, että joku omahyväinen ämmä on lapsen päättänyt hankkia, ikävä kyllä siinä noin vaan onnistunutkin, ja sitten suit sait kohtelee pienokaistaan tuolla tavalla! Turhaa marinaahan tää on, mutta perhana että on epäreilua, tuollanen tunnekylmä sohlo ei olis lasta ansainnut!
Sori, kun lähti sivuraiteille, mutta ap, mieti oikeasti sitä pientä lastasi nyt eniten, kyllä te pärjäätte vähemmälläkin rahalla (jos muija ei pärjää, niin siinähän siitä ehkä pääset samalla vaivalla..) ole sinä läsnä ja paras iskä lapsellesi, tee tilanteelle jotain! Älä anna tuon "äidin" tuhota pienen lapsen kehittymässä olevaa mieltä ja itsetuntoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkeenpä tekisin lastensuojeluilmotuksen jos olisin heidän kaveripiiristään ja tietäisin tuon.En siis isästä vaan olisin huolissani mitä tapahtuu kun äipällä palaa käpy ihan kunnolla....esimerkkejähän näistä naispuoleisista lapsensa tappajista on.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 22:21"]
Kyllä mä koen, että synnytysmasennuksesta kärsivä äiti ei lähde bilettämään viikonloppuisin tai lähde joka ilta miehen tullessa kotiin omiin harrastuksiin. Mielestäni tämä jo poissulkee masennuksen.
[/quote]
Ei se nyt ihan noinkaan mene. Masennusta on eri asteista ja oireilee jokaisella vähän eri tavoin. Moni masentunut käy kokopäivätyössä, hoitaa lapset, harrastaakin... Joku taas ei saa edes hampaitaan pestyä saati onnistu suihkuun raahautumaan, erakoituu täysin. Jos vaan jaksaa, niin olisi ihan suotavaa, että masentunut harrastaisi ja tapaisi kavereita, eikä ihan passivoituisi.
En lukenut koko keskustelua, enkä ala mitään omia diagnooseja ap:n vaimolle tekemään. Jos ei ole vielä ehdotettu, niin hakeudu ihmeessä esim. perheneuvolaan. Saisitte ulkopuolista näkökulmaa ja pääsisitte purkamaan tuntojaan jollekin ammattilaiselle. Olipa syy masennus tai vaimon vaikeudet sopeutua äidin rooliin, jotainhan tuolle tilanteelle täytyy tehdä, ennen kuin itse palat loppuun "yksinhuoltajana" olemiseen. Olisi tärkeää, että kumpikin vanhempi saa lepo- ja harrastusaikaa, sekä työssäkäyvä että kotona lasta hoitava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1) maitoa ei tarvitse lämmittää
2) tee vaikka viikon ajan listaa teidän vuorokaudesta, kuka tekee mitäkin kenen kanssa ja milloin, näytä vaimolle viikon lopulta jos hän vielä kokee tekevänsä itse kaiken
3) ota yhteys neuvolaan ja kerro että tarvitset(te) apua, joko vaimolle koska epäilet masennusta tai sitten perheneuvolaan yhteisesti/sinä vain puhumaan siitä tilanteestanne
Jos ero tulee, vaimo ei varmasti ole lasta ja huoltajuutta sinulle helpolla jättämässä, vaikka ei sitä lapsen hoitamista sietäisikään. Kerää siksi tukea ulkopuolisilta, että asia oikeasti on niin kuin sinä kerrot. Ja jos vaimo on työtön, hänhän saa ansiosidonnaista tms. mikäli jää pois vanhempainvapaalta vaikka töitä ei olisikaan, ja sinä saat sen vv-päivärahan sitten. Ettekö pärjää vähää aikaa sillä?
Ihmettelen monen kommenteja jotka kannustavat ap. hakemaan vaimostaan avioeroa tai jopa käyttämään väkivaltaa. Missä on lapsen oikeudet ja turva? Missä on näiden ihmisten vastuu omista kommentistaan tai ap. kannustamisesta, jos ne helpottavat ap:tä , mutta missä on viattoman lapset oikeudet molempiin vanhempiin.
Myös lapsi nauttii Suomen lain mukaista turvaa ja oikeutta ja oikeuden ja yksiselitteisesti molempiin vanhempiinsa (sitä samaa oikeutta ei vanhemmilla ole) myös siihen, jonka vanhemmuus menee rimaa hipoen.
Julkisen mestauksen sijaan, äiti tarvitsee apua ja lapsi äitiään ja ainut vaihtoehto siihen on saada ammattilaisen apua ja perheen hajoaminen on lapsen kannalta pahin mahdollinen vaihtoehto ja tuskin ap. saa apua puolisonsa julkisesta mestauksesta ja parjauksesta, jota monet kommentoijat täällä esittävät ja minusta se on erittäin loukkaavaa myös ap. koska nyt puhutaan hänen vaimostaan ja lapsen äidistä. Ap. ei ole pahimmin täällä parjannut vaimoaan, vaan esittänyt maltillisia mielipiteitä, toisin kuin monet kommentoijat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa surullista luettavaa. Jos et saa Ap vaimoasi ymmärtämään tilanteen vakavuutta, hanki itsellesi apua. Joko terveyskeskuksen tai neuvolan kautta. Neuvolassa on perhetyöntekijöitä, joille voi varata ajan ja puhua jaksamisesta ja parisuhdeongelmista. Terveyskeskuksessa, jos hyvin käy on psykiatrinen sairaanhoitaja, jolle voi varata ajan. Sun vaimollasi saattaa olla joku persoonallisuushäiriö, kuulostaa tosi huonolta vauvan ja sinun kannalta tuo käytös. Tosi paljon voimia sinulle, vaikutat hyvältä isältä ja hyvältä ihmiseltä.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 21:59"]
Sun pitää vaan reipastua! Kyllä yksi mies pikkuvauvan hoitelee käden käänteessä! Voit mennä vauvan kanssa ruokaostoksille ja suunnitella herkullisia ruokalajeja vaimoa varten. Käyttäydy muutenkin hyvin, niin totut isän osaan. :)
[/quote]
Just niin. Sun on otettava nyt vain reippaampi asenne. Aina kun tekee lapsen, kannattaa etukäteen miettiä selviäisikö sen hoitamisesta yksin. Susta tulee yh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 21:56"]
Itse olen käynyt läpi vaikean synnytyksen jälkeisen masennuksen, ja omaan aiheesta tietoa vielä ammattinikin kautta. Voin todeta, että synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ei ole kysymys.
[/quote]
Minulla oli täysin samat oireet, paitsi en käynyt baareissa ja diagnoosina oli synnytyksen jälkeinen masennus. Hoidoksi Cipramil 20 mg ja Temesta sekä keskusteluapu. Auttoi.
"En haluaisi sanoa tätä, mutta sääliksi käy lapsen tulevaisuus, kun äiti on itsekäs minäminäminä tyyppinen paska. Nyt jätkä isket nyrkin pöytään ja sanot suoraan, kuinka törkekästi hän vähättelee sinun väsymystä ja työntekoa ja viitsiikin valittaa. Jos hän päättää erota, ole onnellinen, että pääset eroon. Vaimosi ei ole tajunnut, että kun lapsi hankitaan, omaa aikaa ei ole."
Ratkaistaako teidän perheessä ongelmat lyömällä nyrkkiä pöytään ja uhkaamalla erolla?
Yleensä perheessä ongelmat voidaan ratkaista puhumalla ja hakemalla ammattilaisen apua. Nyrkit iskut eivät ole koskaan hyväksyttäviä, oli kohteena pöytä tai ihminen, sillä niistä nyrkin iskuista lapsi saa omalle käytökselleen esimerkin vanhemmiltaan, miten ongelmat ratkaistaan esim. päiväkodissa ja sitä esimerkkiä ikävä kyllä näkee päiväkodissa päivittäin, miten lapsen kotona vanhemmat toimivat.
Ap. perhe tarvitsee ammattilaisen apua, syynä äidin käytökseen voi olla esim. synnytyksen jälkeinen masennus, joka on melko yleinen, eikä yksistään tämän päivän äideillä, vaan tiedän sitä olleen jo 50-luvulla ja varmasti jo sitä ennen, mutta ennen äidit menivät vain mielisairaalaan, sillä synnyttäneellä äidillä hormoonien muutokset ovat valtavat, ihan samalla tavalla kuin joillakin vaihdevuosi-ikäisillä, eikä siihen asianomainen itse mahda mitään, oli kuin täydellinen ihminen tahansa. Sairaus on aina sairaus.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 14:48"]
Eihän tuo ihan normaalilta kuulosta. Millainen työ vaimollasi on? Mitä jos hän menisi töihin ja sinä jäisit vanhempainvapaalle?
[/quote]
Sama tuli mieleeni. Ehkä vaimosi tarvitsisi päästä töihin näkemään muita ihmisiä. Ja sitten jos rahat vaan riittää, niin ottakaa reilusti siivooja, hankkikaa ulkopuolista lastenhoitoapua jne. Ei kaikista ole olemaan lapsen kanssa kotona ja ehkä se teillä on vaimosi, jolle se ei sovi.
kylllä edelleen ap - olen sitä mieltä että olet liian kiltti. Voit tehdä asian eteen paljonkin jos vain viitsit ja lyöt nyrkki pöytään. Olet saanut paljon hyviä vinkkejä (ero, neuvolaan juttelemaan, terapeutille juttelemaan, lähteä itse jonnekin, huutaa hänelle, et anna rahaa jne jne), eli kaikki kiinni siitä että viitsitkö tehdä jotain aisalle. Anna hänen suuttua, huutaa ym mutta pidät puoliasi.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 14:50"]Itsestäni on tuntunut tuolta kun olen ollut masentunut synnytyksen jälkeen. Vaimosi ei voi hyvin.
[/quote]
Eiköhän se ole niin että vauva ei voi hyvin.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 21:44"][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 00:06"]
Viestittelyä talteen, jos erossa tulee huoltajuuskiistaa. Oletteko naimisissa, meneekö kaikki puoliksi? Voisit ohimennen ehdottaa vaimolle väliaikaista omaa asuntoa, jos asumuserosta olis hyötyä. Talous erilleen, ettet rahoita biletystä. Vaimo voi sitten aluksi tulla sun ja tytön kotiin töihin, eli hoitajaksi, ja kun löytää työpaikan, niin jäät itse kotiin. Ja vaimo käyttää ne illat työnhakuun. Hoitajan hommasta saa sen Kelan rahan, ja vaiko avustat vähän vuokrassa. Ihan selkeesti vaimo ei oo imettäny, tai on lopettanu liian aikaisin, joten kiintymyssuhde ei oo kehittyny kunnolla. Vaimo vois myös mennä vauvan kanssa ensikotiin arviointijaksolle.
[/quote]
Muuten ihan samaa mieltä, mutta imetyksellä ja kiintymyssuhteella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ei sitten mitään. Ruokkimisella ja kiintymyssuhteella on, mutta imetys on vain yksi tapa ruokkia. Meillä olisi aika paljon häiriintyneitä lapsia ja aikuisia, jos näin olisi.
[/quote]
Nimenomaan imetys vaikuttaa äidin ja vauvan väliseen vuorovaikutussuhteeseen!
Voin arvata että äiti ei tietenkään imetä.
Vauvalle ruoka on muutakin kuin ravintoa.
En haluaisi sanoa tätä, mutta sääliksi käy lapsen tulevaisuus, kun äiti on itsekäs minäminäminä tyyppinen paska.
Nyt jätkä isket nyrkin pöytään ja sanot suoraan, kuinka törkekästi hän vähättelee sinun väsymystä ja työntekoa ja viitsiikin valittaa. Jos hän päättää erota, ole onnellinen, että pääset eroon.
Vaimosi ei ole tajunnut, että kun lapsi hankitaan, omaa aikaa ei ole.