Lue keskustelun säännöt.
Vaimo vihaa vauvan kanssa oloa
23.06.2015 |
Pahoitteut provosoiva otsikko, mutta näin hän viimeksi ilmaisi asian. Meillä on 5kk ikäinen vauva, ihan perustapaus mielestäni, vaatii tietty huomiota ja hoivaa niinkuin kaikki vauvat muttei ole mitenkään poikkeuksellisen itkuinen tai huonouninen. Vaimoni ei ole enää alun jälkeen ollut kovin kiinnostunut vauvan hoidosta ja pääosin valittaa vauvasta. Suurin ongelma on kai vapauden puute, kun ei pääse menemään miten tykkää kun vauva rajoittaa. Vaimo oli ennen varsin menevää sorttia ja oma aika aina ollut tärkeää, mutta kuvittelin kai että vauva menisi omien menojen edelle. Vaimo itse siis kovasti vauvaa toivoi ja siksipä ajattelin että on ok sen kanssa ettei voi entiseen tapaan olla joka vkl menossa.
Ja kyllä, olen yrittänyt antaa hänelle omaa aikaa mutta mikään ei tunnu riittävän. Hän on ollut siitä asti kun vauva oli 1kk niin noin joka toinen viikonloppu omien kavereidensa kanssa viettämässä aikaa/bilettämässä tms. Lisäksi arkena vauva on täysin minun vastuulla tasan siitä asti kun astun kotiovesta sisään töistä tullessani. Tällöin vaimo viilettää omissa menoissa tai on vaan rauhassa, emme koskaan ole yhdessä perheenä.
Mietinkin onko muilla tämmöistä? Vaimo tekee usein (kohtuuttoman) suuren numeron omasta vauvan-ja kodinhoidostaan ja muistaa korostaa kuinka hän JOUTUU olemaan kotona. Tätä en kehtaa vaimolle sanoa, mutta itsestä tuntuu ettei hän hoida vauvaa muuta kun juuri ja juuri sen verran että vauvan tarpeet täyttyy, ei mitään ylimääräistä. Joskus jos vauva onkin ollut kitisevämpi päivällä ja vaatinut kanniskelua/huomiota niin vaimo laittelee vihaisia viestejä minulle töihin ja valittaa vauvasta ja siitä kuinka p*rseestä sen kanssa oleminen on. Kotihommia hän ei juuri tee ja joskus jos olen kysynyt viitsisikö pestä vaikka pyykkiä päivällä kun vauvallekaan ei ollut mitään puhdasta päälle, niin raivostui silmittömästi että kehtaan vaatia häneltä moista kun hän joutuu jo olemaan kotona vauvan kanssakin.
Peruspäivä menee niin että lähden aamulla töihin ja hyvin usein vaimolta alkaa jo aamupäivästä tulla viestejä vauvan rasittavuudesta. Tulen kotiin heti neljän jälkeen jolloin saan vauvan syliini heti eteisessä. Vaimo menee omiin menoihin ja minä lähden tytön kanssa yleensä ensin kauppaan, koska päivisin vaimo ei käy. Tullaan kaupasta ja teen ruokaa + siivoan keittiön ja kerään vauvan tuttipulloja ympäri kämppää. Sitten pyykin pesua tai muita kotihommia ja oleilen vauvan kanssa. Illalla pistän vauvan nukkumaan ja hoidan yöheräämiset ja syöttämiset. Vauva herää 2 kertaa syömään ja joskus huonompana yönä muuten vaan vielä kerran tai pari. Vaimo ei hoida yöheräilyjä koska ei kuulemma jaksa päivää vauvan kanssa mikäli ei saa edes nukkua. Itselläkin päivä alkaa usein aika tahmeasti mutta jos edes mainitsen omasta väsymyksestä niin vaimo yleensä reagoi raivostumalla koska hänellä on tuhat kertaa raskaampaa.
Tässäpä tämä avautuminen. Lähinnä haluaisin kuulla onko muilla tämmöistä ja meneekö helpommaksi kun lapsi kasvaa? Vaimon kanssa olen puhunut mahdollisesta masennuksesta mutta ei kuulemma ole masentunut vaan pelkästään vittuuntunut vauvan kanssa oloon ja oman ajan puutteeseen. Toisaalta myös kaikki muu jaksaa kiinnostaa paitsi vauvan- ja kodinhoito ja väsymystä valittaa vain vauvaan liittyen, esimerkiksi venähtänyt baari-ilta tuntuu vain piristävän eikä väsyttävän. Itselläni ei minkäänlaista vapaa-aikaa ole eikä tarvi haaveillakaan, tästäkin erehdyin kerran vaimolle sanomaan kun hän valitti omaa vapaa-ajan puutettaan. Raivarihan siitä seurasi. Sanomattakin selvää, että tämä vaikuttaa parisuhdeeseen aika hiton negatiivisesti!
Lisään vielä että emme ole enää erityisen nuoria (vaimo 35, itse muutaman vuoden vanhempi) eli jatkuvaa menemisen tarvetta ei voi selittää sillä ettei ehtinyt nuorena rellestää. Enpä olisi suostunut lapsentekoon ellei vaimo olisi sitä niin kovasti halunnut.
Kommentit (233)
Joo eipä tuo minustakaan ihan masentuneelta kuulosta. Ikävä kyllä ihan vaan vittumaiselta ja itsekkäältä ihmiseltä. Vaimosi kuulostaa jo ennen lasta olleen itsekäs ja lapsellinen, kiukutteli sinulle jos joutui olemaan viikonlopun kanssasi ilman jatkuvaa menemistä? Sinuna olisin eronnut jo kauan ennen lasta ja hankkinut sopivamman puolison. Miehet miksi suostutte tuommoisten eukkojen vaatimukseen hankkia lapsi?? ei se siitä puolisona parane, usein päin vastoin, kun se lapsi tulee. Ei kaikista naisista vaan ole äideiksi. Valitettavasti aloittaja on liian kiltti eikä tajua sanoa ämmälle että ei mennä joka ilta omissa menoissa eikä todellakaan riekuta missään baareissa monta kerta kuussa kun on pieni vauvakin hoidettavna. Joskus ihminen ei kykene vastuunottoon kuin äärimmäisen pakon edestä ja aloittajan vaimon ei tarvi ottaakaan vastuuta ja voi vinkua kuin teini-ikäinen konsanaan, koska aloittaja hoitaa sitten sen mitä vaimo ei viitsi. Lisäksi työssäkävän on annettava nukkua eikä töihin laiteta mitään paskaviestejä, kuka aikuinen ihminen niin edes tekee?? Tuntuu että ainut pointti on jakaa pahaa oloa tai korostaa omaa suurta kärsimystään kun "joutuu" oleman oman lapsensa kanssa jonka on varta vasten halunnut tehdä. Jos en tietäisi niin voisi ajatella ap:n vaimon olevan 15 vuotias.
En voi suositella tuohon tilanteeseen muuta kun että eroa ja äkkiä!!! ei todellakaan ole normaalia tuommoinen! se että vauva-aika on rankkaa ei tarkoita tuota todellakaan. Kyllä meilläkin oli rankkaa kun vauva nukku yöt puolen tunnin pätkissä ja kärsi koliikista ja allergioista. Silti en ikinä laitellut miehelle mitään viestejä töihin ja vauvan hoidin hyvin ja kotiakin sen minkä vauvan kanniskelulta ehti. Jotenkin sitä ajatteli että tämä on lyhyt vaihe elämässä ja sen kyllä kestää, niinkuin kestikin. Kertoo jokseenkin lyhytjänteisestä ajattelusta ja lapsellisuudesta tuo ap:n vaimon toiminta kun ei osata ajatella yhtään pidemmälle. Mutta kun tärkeintä on minä, minä ja minä ja tietty minun omat menoni, huoh... Eroa vetämään heti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi keino vain minulla mielessä koittaa pelastaa tilanne:
Mene YKSIN terapiaan. Ilmoitat siitä vaimolle etukäteen, mutta kerro varanneesi ajan itsellesi. Käy terapiassa ja keskustele tästä tilanteesta ja kysy ohjeita. Jos terapeutilta tulee mitään sen suuntaista kuin esim. täällä, kerro se vaimollesi ja kerro että terapeutti suositteli hänen tulevan seuraavalla kerralla mukaan, että saatte kummankin näkökannan puhuttua. Tämä saattaa olla ainoa keino saada vaimosi terapiaan ja joku ulkopuolinen ammattilainen takomaan järkeä hänen päähänsä. Saattaa siitä ymmärtää oman mielettömyytensä. Jos ei, niin sitten ollaan syvissä vesissä...
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 18:28"]
ihmetteln suuresti miksi ap ei saa muutosta aikaiseksi????
[/quote]
Siksi koska hän asuu Porvoossa.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 21:44"][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 00:06"] Viestittelyä talteen, jos erossa tulee huoltajuuskiistaa. Oletteko naimisissa, meneekö kaikki puoliksi? Voisit ohimennen ehdottaa vaimolle väliaikaista omaa asuntoa, jos asumuserosta olis hyötyä. Talous erilleen, ettet rahoita biletystä. Vaimo voi sitten aluksi tulla sun ja tytön kotiin töihin, eli hoitajaksi, ja kun löytää työpaikan, niin jäät itse kotiin. Ja vaimo käyttää ne illat työnhakuun. Hoitajan hommasta saa sen Kelan rahan, ja vaiko avustat vähän vuokrassa. Ihan selkeesti vaimo ei oo imettäny, tai on lopettanu liian aikaisin, joten kiintymyssuhde ei oo kehittyny kunnolla. Vaimo vois myös mennä vauvan kanssa ensikotiin arviointijaksolle. [/quote] Muuten ihan samaa mieltä, mutta imetyksellä ja kiintymyssuhteella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ei sitten mitään. Ruokkimisella ja kiintymyssuhteella on, mutta imetys on vain yksi tapa ruokkia. Meillä olisi aika paljon häiriintyneitä lapsia ja aikuisia, jos näin olisi. [/quote] Kyllä kaikkien tutkimusten mukaan on imetyksellä yhteys kiintymyssuhteeseen.
[/quote]
Imetys edistää kiintymyssuhdetta, mutta kiintymyssuhteen synty ei edellytä imetystä. Tutkimuksissa on myös se ongelma, ettei voida ratkaista muna-kana -ongelmaa, eli imettävätkö lapsen tarpeisiin vastaavat keskimäärin enemmän kuin tarpeisiin vastaamattomat?
Kiintymyssuhde syntyy äidin tai isän (voi tulla isäänkin) välisestä läheisyydestä ja lapsen tarpeisiin vastaamisesta. Kun lapsi itkee nälkää, niin saa ruokaa. Kun lapsi itkee huomioita, niin hän saa huomiota jne. Kiintymyssuhde siis syntyy, kun ensisijainen hoitaja jatkuvasti vastaa lapsen tarpeisiin ja antaa hänelle läheisyyttä, kosketusta, hellyyttä. Kaikkea mitä imetys antaa, mutta toisaalta kaikkea mitä lapselle voi antaa ilmankin imetystä. Imetys on hyvä asia, mutta kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuutta saada imetystä. Kaikilla äideillä ei tule maitoa, toisilla on taas kuvioissa vain isä, esim. Yhdysvalloissa pulloruokinta on "normi" ja imetys "epänormi". Ei todellakaan voi millään muotoa sanoa, että ilman imetystä kiintymyssuhdetta ei synny. Se ei ole totta. Mutta totta kai se varmasti vaikuttaa edistävästi - siinä missä lapsen hellittely, pussailu, sylittely, vaipanvaihto, itkun tyynnytys sylittelyllä, ruoan anto. Ei ole mitään järkeä syyllistää vanhempia, jotka eivät syystä tai toisesta tarjoa lapselleen imetystä, kiintymyssuhde syntyy hyvin monista asioista. Kiintymyssuhde ei kehity puolestaan esimerkiksi jos ensisijainen hoitaja välttelee lasta, ei anna vastetta hänelle (esimerkiksi hymyile takaisen, juttele lapselle jne.), suhtautuu vihamielisesti lapsen tarpeisiin, jättää lapsen tarpeet huomioitta. Eläessäni en ole lukenut yhdestäkään tutkimuksesta, josta väitettäisiin että pulloruokinta tuhoaa kiintymyssuhteen - tai edes vaikuttaisi siihen selvästi negatiivisesti.
Terkuin lastenpsykologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee lastensuojelu ilmoitus vaikka nimettömänä, ja toivo kotikäyntiä. Sanot vaikka olevasi huolissasi kun vaimosi on aina vknloput baareissa ym harrastuksissa eikä lapsi ole koskaan mukana, isän kanssa vain ja isäkin näyttää väsyneeltä. Voit sitten sanoa sossulle kotikäynnillä että hyvin menee, vaimo vain tarvitsisi enemmän vapaa-aikaa muttet itse, harmiksesi voi enempää hänelle tarjota. Sossu kyselee vaimon harrastukset ja kerrotte milloin nekin heräävät ja saatte ehkäpä perhetyöntekijän auttamaan. Tai vaihtoehtoisesti vaimo skarppaa lastenhoidossa kun tajuaa kuinka lapsellinen on ja hän on menoissaan jonkun silmätikkuna
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP oletko vielä holleilla jossain palstalla?Kerrotko miten nyt menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimosi pitäisi nyt ryhdistäytyä! Kun vauva on hankittu, niin sitä vaan täytyy hoitaa. Hänellä tuntuu kuitenkin olevan vapaa-aikaa yllin kyllin. Enemmän olisin huolissani että miten sinä jaksat?
Etpä tosiaankaan ymmärrä, mistä on kyse. Niin paljon vapaa-aikaa ei olekaan, että vanhemmuuteen pettynyt nainen alkaisi pitää lapsen hoitoa minään muuna kuin ahdistuksen aiheena.
Mitenköhän tällä perheellä menee nyt? Käviskö niin hyvä tuuri että ap sattuis bongaamaan aloituksen :)
Jos ovat eronneet niin toivon että lapsi on isällä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän miehet yleensä toimivat kun perheeseen tulee lapsi ja täällä haukutaan nyt naista hulluksi.. Jos itselleni joskus lapsia tulee niin vastuu on miehellä pääosin.
Kirjoita listalle omat suorittamasi asiat (vaipanvaihdosta lähtien), esim. viikon ajalta, näytä lista vaimollesi ja mikäli tulee riita (vaimo väittää tekevänsä yhtä paljon), pyydä vaimoa tekemään vastaava seuranta.
Itse olen puolivuotiaan vauvan äiti enkä kerta kaikkiaan ymmärrä vaimosi käytöstä. Uskallan väittää, että se vaimon valittama vauvan ärsyttävyyskin johtuu siitä, että vaimosi ei huomioi vauvaa riittävästi - pieni reppana yrittää sitten saada kitinällä äidiltä hoivaa, mutta äitiä vaan ärsyttää enemmäm, kun someilu tms. häiriintyy.