Pienin asia, mistä kumppanisi/eksäsi on hermostunut?
Itse eksä sai joskus raivarin kun leikkasin tiskirätti-rullasta niin, etten leikannut sen viivan mukaan. Heitti rätin roskikseen ja käski minun mennä johonkin kodinhoitokouluun :D rosimme myöhemmin muista syistä.
Kommentit (930)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex kilahti siitä, ettei veljeni puhelinnumero ollut tallennettuna muotoon "Veljeni Jesse" tai "Jesse-veli" tms. Pelkkä Jesse kun oli aivan liian epäilyttävää, eikä kuulema kukaan nimeä sisaruksiaan etunimellä omaan puhelimeensa..
Mies oli käymässä luonani. Aiemmin oli ollut puhetta, että menen samana iltana käymään veljeni luona. Laitoin veljelle whatsapissa ääniviestin, että tulen klo xx. Laitoin puhelimen pöydälle, menin vessaan, ja kohta mies alkaakin hakata täysillä vessan ovea, että kuka v*ttu on Jesse ja ootko menossa panemaan sitä?! Avasin vessan oven, ja samalla sekunnilla mies alkaa puhua puhelimeen, minun puhelimeeni. Tai oikeammin huutaa, että kuka v*ttu siellä on ja miks vokottelet mun muijaa jne. Veli oli siis vastannut viestiini yksinkertaisesti "Ok", mies oli nähnyt viestin, ja kun lähettäjänä totta tosiaan oli Jesse, eikä velipoika, se riitti räjäyttämään pankin. Vastaus viestiini oli tullut niin nopeasti, ettei puhelimen näyttö ollut ehtinyt mennä lukkoon, joten tämä riemuidioottihan toki päätti soittaa tälle "toiselle miehelle jota pyöritän."
Samana päivänä miehestä tuli ex. En edes halua ajatella miten pahaksi tilanne olisi voinut edetä. Epäonninen veljeni ei onneksi saanut pahemmin traumoja :D
Hyvä kuulla välillä näitä välittömiä valaistumisia, että älyää erota heti samana päivänä, kun kumppani näyttää hullunpiirteensä. Niin montaa väkivaltaista suhdetta sivusta seuranneena haluan nostaa sinulle hattua! On inhottavaa, kun läheinen ei älyä kumppaninsa myrkyllistä käytöstä, vaikka sitä miten yrittää hänelle näyttää.
Siinä on se ongelma, että useimmiten väkivaltainen käytös alkaa pikkuhiljaa ja salakavalasti, etenkin jos kumppanilla on narsistisia piirteitä. Tällöin menee pitkään ennen kuin uhri edes tajuaa kumppaninsa olevan väkivaltainen, ja siinä vaiheessa hän on yleensä niin henkisesti alistettu ja muserrettu ja traumasiteen suhteeseen sitoma, että poislähteminen on todella ison työn takana.
Vaikka uhri ymmärtäisi tilanteen ja haluaisi lähteä, hän ei välttämättä uskalla lähteä. Lisäksi häiriintynyt vagushermon toiminta tekee lähtemisen lähes mahdottomaksi ihan fysiologisesti, sillä se saa uhrin lamaantumaan normaalin taistele tai pakene -reaktion sijaan.
Ja jos lähipiiristä tai viralliselta taholta tai mistä lie tulee vielä painostusta eroon, se vain pitkittää ja vaikeuttaa uhrin lähtemistä, koska hän häpeää tilannetta jo muutenkin niin paljon, ja painostus vain pahentaa tätä häpeää.
Nimim. Been there, done that. Pääsin irti mutta pitkään se otti.
Kiitos tästä viestistä! Häiriintynyt vagushermo selittää niiin monta tilannetta. Voisitko kertoa keinoja, millä pääsit irti tilanteesta ja lamaantumisesta?
Pääsin tilanteesta irti läheisten avulla. Sain itse pyytämääni konkreettista apua muuttoon, jota en olisi kyennyt ikimaailmassa organisoimaan ja toteuttamaan siinä tilassa.
Lamaantuminen sen sijaan on ongelmana edelleen, sillä en osaa pitää puoliani ja menen helposti jumiin, kun kohtaan epäreilua kohtelua tai muuten vaikeita tilanteita. Yhteinen lapsi sitoo valitettavasti exään vielä vuosikausia, joten tätä kaikkea tulee riittämään myös tulevaisuudessa.
Työstän kuitenkin asioita traumaterapiassa ja olen aloittanut myös Rosen-terapian päästäkseni eroon menneisyyden haamuista.
Jos olet suhteessa etkä pysty lähtemään omin avuin, hanki ja pyydä apua, niin henkiseen jaksamiseen kuin tarvittaessa muuttoon ja sen valmisteluun.
Mene juttelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan tai psykologin tms. kanssa tai soita johonkin auttavaan puhelimeen ja ala vahvistaa itseäsi henkisesti lähtemiseen. Minulla ei ollut elämäntilanteen takia mahdollisuutta hakea tällaista tukea ennen lähtöä, mutta lähdön jälkeen olen hakenut aktiivisesti apua, jotta pystyn jättämään menneet taakseni ja elämään vielä joskus tasapainoista, hyvää elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidin kerrostalon alaovea auki rollaattorin kanssa kulkevalle naapurille kun satuttiin siihen samaan aikaan, ja ex-mies syytti tämän perusteella, että minulla on varmasti suhde tämän eläkeikäisen miehen kanssa.
Aspergerius kulkee myös näissä teidän kommenteissa toisinpäin. Ehkäpä mies vain heitti huulta hymy huulillaan ja vinkeä ilme silmissään kanssasi ja sinä otit kaiken kirjaimellisesti?
No, itsekin miehenä uskon ennemmin siihen että jotkut tosiaan kuvittelee että nainen harrastaa seksiä vaikka oravankin kanssa joka sattui hyppäämään olkapäälle.
Pippelin koko on pienin asia mistä suuttunut.
Olin reissussa poikaystäväni ja vanhempieni kanssa norjassa. Aiemmin lapin läpi tultaessa kävimme lahjatavara liikkeessä, mistä mieheni osti kuksan ja minä neuvoin ostamaan myös lusikan sille kaveriksi. Mies ei millään meinannut suostua ostamaan n. 5€ puulusikkaa, koska piti sitä turhana. Itselläni oli ollut kuksa ja lusikka jo kauan aiemminkin ja tiesin, että sille tulee käyttöä retkillä. Illalla norjan puolella mökille päästyä hän pyysi minua tuomaan välipalajugurtin mökin terassille, missä hän istui isäni kanssa tupakalla ja juomassa uudesta kuksastaan rommia. Toin jugurtin ja tämän puulusikan. Kun mies oli saanut jugurttinsa syötyä tokaisin että " no olihan sille lusikalle heti käyttöä! Eikö ollutkin hyvä ostos?". Mies yhtäkkiä rupesi kiukuttelemaan niin kuin pikkulapsi ja nakkasi lusikan nurmikolle terassin eteen ja väitti että nyt se on pilalla eikä hän sitä halua enää, ja että ei puista lusikkaa voi pestä. Ihmeellisellä kärsivällisyydellä poimin lusikan ja puhdistin sen seuraavaa käyttökertaa varten kahvinpuruilla. Vanhempani olivat vähän ihmeissään, ja sanoivat reissun jälkeen, että ei poikakaverini taida olla ihan täysjärkinen. Olemme kyllä edelleen yhdessä, ja aina välillä mies kiukuttelee, tuhahtelee ja pyörittelee silmiään jos pyydän häntä tekemään joitain hänen mielestään tylsiä kotihommia.
Oltiin exän kanssa isossa marketissa ruokaostoksilla. Yhtäkkiä hän oli hävinnyt lähettyviltä ja etsiskelin häntä jonkin aikaa. Vasta jälkikäteen tajusin tulleeni tahallaan eksytetyksi. Hän oli mennyt infoon ja pyysi kuluttamaan minua ja koko kauppa tietysti kuuli tuon kuulutuksen. Kun vihdoin taas löysin hänet, sain ripityksen siitä, että miksi hävisin tuolla lailla ja että hän joutui näkemään hirveästi vaivaa löytääkseen minut taas.
Ei tapailtu montaa kuukautta. Tuon jälkeen pistin kaikki yhteystietoni salaiseksi ja sitä ne ovat edelleen 24 vuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, kun pelasin videopelejä. Narsisti ei kestänyt sitä, kun minulla oli 1) harrastuksia 2) elämää muijan ulkopuolelta 3) naispuolisia ystäviä. Videopeleissä nämä kaikki kolme yhdistyi ja se ei sopinut narsistille akalle.
Kaiken muun ymmärrän, mutta en mäkään tykkäisi jos miehelläni olisi naispuolisia kavereita joiden kanssa pelaisi videopelejä. Onneksi mun mies pelaa vaan mies kavereittensa kanssa
Toinen mustasukkainen narsisti...
Olen kyllä terveessä pitkäaikaisessa suhteessa. Eri ihmisillä on parisuhteissaan eri rajat, ja tärkeä olla sellaiset rajat mitkä on kummallekin ok. Mulla ja mun miehellä ei ole kummallakaan läheisiä vastakkaista sukupuolta olevia kavereita, ja meistä molemmista se olisi outoa ja jotenkin seksuaalista jos olisi. Jotkut tykkää olla polyamorisissakin suhteissa, mutta kaikille se ei sovi. Joillekkin on ok että kumppani pettää seläntakana ja toisille ei. Joillekkin se on ok että kumppani halailee ja koskettelee vastakkaisen sukupuolen edustaja kavereita ja toiselle ei. Se että on uskollinen yhdelle kumppanille, ei ole mitenkään huonompaa, tärkeintä että molemmat kumppanit ovat tyytyväisiä ja molemmilla on samat arvot asiasta.
Kaipa sitten jonkun ajatusmaailmassa tietokonepelin pelaaminen on vähän niinku seksiä, silleen tavallaan.
Ei tietokone pelit tähän liity 😅 lähinnä me miehen kanssa ajatellaan silleen "kumpi on tärkeämpää meidän parisuhde, vai se että olisin kaveri tämän randomin naisen/miehen kanssa?" Ja valitaan aina että meidän parisuhde ja kumppanin hyvinvointi on tärkeämpi.
Mutta kummallakaan meistä ei ennenkään parisuhdetta ollut läheisiä kavereita jotka olisi vastakkaista sukupuolta, ollaan molemmat aina viihdytty paremmin omaa sukupuolta olevien kaverien kanssa, koska niihin samaistuu paremmin.
Ja tietty tää on meidän kahden tyyli toimia ja siksi sovitaan yhteen. Mutta jos sulle naiskaverit ovat tärkeitä, niin tietty kannattaa sitten löytää kumppani jolle mieskaverit ovat tärkeitä, niin olette samalla aaltopituudella asiasta.Jokaisessa parisuhteessa, kumppanit yhdessä päättävät parisuhteen rajat, ja meillä rajat menevät näin. Mutta tietty sun suhteissa rajat voi mennä toisella tavalla, kunhan löydät kumppanin joka on samaa mieltä sun kanssa rajoista. Eikä hänelle tule suhteesta oloa että tallot hänen rajojaan, koska silloin ette ole yhteensopivia.
Millä tavalla kaveruus poissulkee onnellisen parisuhteen? En vain ymmärrä teidän mustasukkaisuuteen taipuvaisten ihmisten ajatuksenjuoksua yhtään. Mun kumppanilla saa ola kavereita ihan kummasta sukupuolesta vain, kunhan eivät aja/yllytä häntä typeryyksiin ja vaikeuksiin.
Kumppanin pettämisiä ei voi ennaltaehkäistä minkään maailman mustasukkaisuudella tai kontrolloinnilla. Kontrollointi ei kuulu edes millään tavalla terveeseen suhteeseen, eikä se ole rakkautta. Jos kumppani on pettääkseen, niin hän kyllä pettää vaikka miten sitä yrität valvoa. Silloin laitetaan kumppani vaihtoon eikä selitellä "mutku mutku mutku". Riski tulla petetyksi on osa parisuhdetta ja tottakai se loukkaa, jos toinen tuhoaa luottamuksen kevein ottein, mutta silloin jätetään kumppani kasvamaan aikuiseksi tai yksinäiseksi ja siirrytään itse eteenpäin omassa elämässä.
En rajoita kumppanini elämää, eikä hän rajoita minun elämääni. En katselisi kontrollointiyrityksiä hetkeäkään. Jos jokin huolestuttaa, niin kumppanini on hyvä ja avaa suunsa ja sitten asiasta keskustellaan rakentavasti, että mikä siinä niin huolestuttaa. Kumppanillani ei ole minkäänlaista määräysvaltaa minuun, eikä minulla häneen. Olemme toisistamme itsenäisiä ihmisiä, jotka ovat päättäneet elää yhdessä toisiaan rakastaen ja kunnioittaen. Emme ole päättäneet elää toisillemme, vaan olemme päättäneet elää toistemme kanssa. SIllä on suuri ero.
Kasvakaa ensin itsenäiseksi ihmiseksi, ennenkuin harkitsettekaan parisuhteita. Jos kykenet seisomaan omillasi, on helpompaa pysyä turvassa hulluilta kumppaneilta.
Jotain kulttuuri- ja kasvuympäristöerojakin tässä varmasti on. Ikä ja muukin vaikuttaa. En minä halua miespuolisia kavereita jos olen parisuhteessa. Olisi minulle ihan outoa lähteä mökille jonkun miehen kanssa tai yöpyä toisen miehen luona. On ok että muut tekee niin enkä ajattele siinä olevan outoa, mutta se ei vain ole itselle luontevaa. En määrittele asiaa kontrolloinniksi tai mustasukkaisuudeksi, itselle se on se luonnollinen tapa olla. Toki voin jutella kenen kanssa vain ja töissä hengata tms, mutta jos miespuolinen työkaveri pyytäisi että mennään kahville (oikeasti siis kavereina, ei edes mikään selkeä iskuyritys) niin en usko että menisin.
Ja silloinkin kun olen ollut sinkku ei kaverisuhteet miesten kanssa ole oikein pysyneet... en varmaan ole sen tyylinen ihminen tai en ole tavannut sellaisia miehiä, jotka haluaisi olla vain kavereita. Muutenkin on vain muutama hyvä ystävä ja ne on nuoruudesta asti tuttuja naisia, näin se elämä vain on mennyt.
Kaikkea tälläistä ei voi niputtaa jonkin rajoittuneisuuden ja mustasukkaisuuden piikkiin. Luulen että meitä tähän tyyliin toimivia pareja on vaikka ja kuinka ja homma toimii ihan luonnollisesti. Asiasta ei riidellä, sovita tai oikeastaan edes jutella. Mutta joo, olisi outoa jos mieheni nyt sanoisi lähtevänsä salilla tapaamansa Ellun kanssa mökille.
Paistoin jauhelihaa ja ex tuli riehumaan että paistan lihaa väärin. Miten hel"""ssä sitä voi paistaa väärin? Repi kapustan kädestäni ja alkoi raivokkaasti sekoitella,totesin että paista sä sitten ja menin makkariin tietokoneelle. Kohta ex pamautti oven auki niin että seinään jäi lommo ja raivosi,että Ai hänenkö se ruoka pitää nyt tehdä?
Herätteli myös keskellä yötä että tuu tupakalle ja kun mutisin nukkuvani, laittoi valot makkariin päälle ja kolisteli sekä möykkäsi tarkoituksella parvekkeelle mennessään.
Raivosi keväällä että hänen talvitakkinsa tulee olla tietyssä kaapissa säilössä. Siirsin ne sinne. Raivosi syksyllä ettei löydä talvitakkejaan.
Narsisrivaimoni sai raivokohtauksia mistä vain. Jos en sanonut "heippa" kun lähdin töihin tai palasin sieltä. Katsoin väärällä katseella, puhuin väärällä äänensävyllä jne... mikä vain riitti räjäyttämään potin.
Ne jotka eovöt ole olleet narsistin kanssa tekemisissä, eivät voi koskaan ymmärtää mitä se on.
Hymystä.
Olin silloisen miesystäväni kanssa juuri laskeutunut Teneriffalle ja nousimme seisomaan. Hymyilin koska olin iloinen. Mies kysyi kenelle hymyilin, vastasin en kenellekään. Hän päätteli, että hymyilen toiselle miehelle, joka seisoi käytävällä. Tästä se riemu repesi - tosin vasta hotellihuoneessa, jossa sain kuulla kunniani.
Tuolloin minulla oli vielä ruusunpunaiset silmälasit enkä nähnyt miesystäväni narsistisuutta. Hän siis oli (ja varmasti on vieläkin) narsisti. Kauheeta kun tätäkin kirjoittaessa iho menee kananlihalle!! Tästä on aikaa jo yli 20 vuotta mutta suhde oli elämäni pahin virhe.
Vierailija kirjoitti:
Narsisrivaimoni sai raivokohtauksia mistä vain. Jos en sanonut "heippa" kun lähdin töihin tai palasin sieltä. Katsoin väärällä katseella, puhuin väärällä äänensävyllä jne... mikä vain riitti räjäyttämään potin.
Ne jotka eovöt ole olleet narsistin kanssa tekemisissä, eivät voi koskaan ymmärtää mitä se on.
Minä NIIN ymmärrän ja tunnen tuskasi. Mun kurimus kesti vain 9 kuukautta kun ymmärsin lähteä ensimmäisen lyönnin jälkeen. Miesystäväni oli siis myös erittäin mustasukkainen ja vahingossa oli sanonut 'varmaan puolen yön aikoihin olen kotona' (olin siis firman juhlissa). En ollut kotona puolilta öin vaan ehkä yhdeltä ja silloin tuli ensimmäinen lyönti, joka jäi myös viimeiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Suuttui kun ulkona kahvilassa silitin ihanaa koiranpentua, oli siis omistajille ok. Kuulemma olisi voinut purra emmekä olisi päässyt asuntonäyttöön jonka alkua odottelimme. Hämmennyin todella kun korotti ääntään minulle varsin törkeästi tossa tilanteessa kaikkien kuullen, ei ole siis eksä mutta erikoista kontrolloivaa ja negatiivissävytteistä käytöstä on alkanut ilmetä.
Juokse hyvä ihminen, juokse!
Raivostui siitä, että tykkäsin maustaa oman ruokani. Hän ei pitänyt mausteista yhtään, joten kun tein meille ruokaa, ennen mitään mausteita laitoin hänen osuutensa lautaselle ja sitten maustoin oman osuuteni mieleni mukaan. Sai raivokohtauksen tällaisesta asiasta voi jeesus oikeasti.
Eksä suuttui siitä kun en osannut hänen mielestään tehdä jäävettä oikein. Laitoin jääpalat lasiin ja laskin siihen hanasta mahdollisimman kylmää vettä. Väärin. Olisi pitänyt olla haaleaa vettä niin jäät olisivat sulaneet nopeammin ja näin vedestä olisi tullut kylmempää.
Vierailija kirjoitti:
Otin McDonaldsissa häneltä yhden ranskalaisen. Pauhasi pää punaisena.
Tämä on paras!
Miehellä (ex) oli pakkomielle kaverini mieheen. Oli varma että halusin tätä miestä ja suurinpiirtein joka riidan yhteydessä käski mennä panemaan tätä. Olin vilaukselta miehen nähnyt, mutta koskaan ei oltu edes sanaa vaihdettu.
Oli myös varma että käyn töissä lähinnä miesten takia (terveydenhoito ala) ja hermostui kun oli kotikäyntejä töissä (taas panemassa).
Suosikki oli myös raivota ettei koti/ keittiö ole siisti. Itse mies makasi kotona päivät pitkät kun minä olin töissä.
Vierailija kirjoitti:
Eksä suuttui siitä kun en osannut hänen mielestään tehdä jäävettä oikein. Laitoin jääpalat lasiin ja laskin siihen hanasta mahdollisimman kylmää vettä. Väärin. Olisi pitänyt olla haaleaa vettä niin jäät olisivat sulaneet nopeammin ja näin vedestä olisi tullut kylmempää.
Ei hlvetti mikä logiikka 😂
Vierailija kirjoitti:
Eksä suuttui siitä kun en osannut hänen mielestään tehdä jäävettä oikein. Laitoin jääpalat lasiin ja laskin siihen hanasta mahdollisimman kylmää vettä. Väärin. Olisi pitänyt olla haaleaa vettä niin jäät olisivat sulaneet nopeammin ja näin vedestä olisi tullut kylmempää.
Sun eksällä oli vissiin thermodynamiikan lait vähän hakusessa :D
Mies suuttui kun olin siivotessani unohtanut pöntön rinkulan ylös, raivosi että kuka mies meillä oli ollut vierailulla.
Pyysin että saisin nukkua edes yhden kokonaisen yön kun valvonut lapsen kanssa niin siitäkin raivarit ja ei kuulemma mun väsymys kiinnosta.
Suuttuu millon mistäkin ihme syystä, saa olla varpaillaan omista sanomisistaan.
Aspergerius kulkee myös näissä teidän kommenteissa toisinpäin. Ehkäpä mies vain heitti huulta hymy huulillaan ja vinkeä ilme silmissään kanssasi ja sinä otit kaiken kirjaimellisesti?