Iltavirkkuus, joka jatkunut koko aikuisiän = en välitä enää toisten mielipiteistä!
Olen yli 30 teknistä asti ollut iltavirkku ja yökyöpeli.
Yhteiskunta, perhe, ystävät, tutut, sukulaiset, opiskelu ja työkaverit AINA kuittailleet tästä.
Nyt opiskelen loppusuoralla alaa, jossa paljon ilta - ja yötöitä, en JAKSA enää tapella omaa luonnollista rytmiäni vastaan.
Vertaistukea muilta iltavirkuilta/yökyöpeiltä ketjua mietin..
Ja aamuvirkut, mikä ihmeen ongelma teillä on jos joku nukkuu eri aikaan kuin te???
Kommentit (324)
Vanhemmilla ihmisillä se oli vielä maatalousyhteiskunnan kirous, kun piti herätä ennen kuutta aamulla lypsylle. Lisäksi vanhan kansan uskomukset, että aamu-unisuus on pahasta ja tekee laiskaksi.
Noh nykyään ei tämmöisistä enää välitetä.
Täällä myös yksi ilmoittautuu. Parhaimmillani pääsin nukkumaan jokin aika sitten(vain vähän aikaa) n. Klo: 22. Nyt menee taas pitkälle puolen yön jälkeen. Yötä en ehkä enää pystyisi valmomaan kun ikää tullut, mutta olen ollut lapsesta asti tällainen enkä muuksi varmaan muutu. Ikää nyt reilu 40v.
Olin lapsena aamuvirkku mutta nyt aikuisiällä tunnun olevan useimmiten virkeämpi illalla. Ehkä tämä on osittain tottumiskysymyskin, mutta tuntuu että pitää jatkuvasti yrittää taistella että pääsee riittävän ajoissa nukkumaan ja riittävän ajoissa ylös.
Pakkovalvotusta on verrattu jopa kidutukseen. Iltavirkut elävät koko elämänsä jatkuvassa univajeessa, mieti miltä se sinusta tuntuisi? Ihan oikeasti kun asiaa ei voi muuttaa. Ja siihen päälle vielä haukkuminen ja yhteiskunnan painostus. Mutta ethän sinä sitä ymmärrä tai edes halua ymmärtää.