Lue keskustelun säännöt.
Miten sanoa kohteliaasti, että lapsivieraat eivät ole tervetulleita?
22.06.2015 |
Haluaisin tavata ystävääni kahden kesken ilman lapsia tai ainakin niin, ettei hän tule lasten kanssa meille. Miten ilmoitan kohteliaasti, että lapset eivät ole meille tervetulleita?
Kommentit (198)
Kyllä taas niin taattua av-laatua tämä keskustelu. :D Itselläni ei ole lapsia, tosin kohta on, joten olen parhaillaan siirtymässä "toiseen leiriin". Minäkin näen ystäviäni mielelläni myös ilman lapsia, mikä ei tarkoita sitä, etteikö myös lasten kanssa näkeminen onnistuisi. Syynä en ole se, että lapset sotkevat, vaan se, että keskustelunaiheet ja koko vierailun dynamiikka on aivan täysin erilainen, kun lapset pyörivät mukana. Jos joku on eri mieltä niin on todennäköisesti vaan elänyt niin kauan sitä lapsiperhe-elämää, että aika alkaa kullata muistoja.
Parhaassa tapauksessa muksut saa tosiaan istutettua youtube-videoiden tai piirustuspaperin eteen hetkeksi, mutta aika usein käy niin, että mielenkiinto herpaantuu, varsinkin jos ollaan kylässä eli on on uusi tilanne ja paikka kyseessä. Monella vanhemmalla on myös tiukkoja rajoituksia ruutuaikaan (sinänsä ymmärrettävää toki), minkä takia elektronisesta lapsenvahdista on iloa maksimissaan puolisen tuntia. Yleensä käytännön tilanteet menevät niin, että lapsi/lapset ovat vähän väliä roikkumassa äidin lahkeessa ja keskeyttämässä aikuisten puhetta, tai vähintään istuvat vieressä kuuntelemassa, jolloin keskustelu ei niin vapaata tietenkään voi olla. Kotiin on lähdettävä viimeistään klo 18.30, koska lasten nukkumaanmenoaika on jo lähellä, eikä toivoakaan esimerkiksi mistään rauhassa istutusta päivällisestä viinilasillisineen. Tämäkin siis sinänsä ok, mutta silloin tällöin on ihanaa istua iltaa kuten ennen vanhaan, keskustella aikuisten asioita ilman jatkuvia keskeytyksiä.
Ymmärrän hyvin että kun lapsia on, ei niitä voi jättää kotiin yksin ja aina ei puoliso tai lapsenvahti pysty hoitamaan. Näin se tulee varmasti meilläkin olemaan, ja on melko epärealistista ajatella, että voisi välttää ystävän lasten näkemisen täysin, jos siis kuitenkin haluaa pitää yhteyttä ja olla ystävän kanssa tekemisissä. Sen sijaan on täysin ok olettaa, että myös ilman lapsia näkeminen onnistuu. Varmasti on olemassa näitä poikkeuksen poikkeuksia, 100% yh-äitejä jolla ei ole yhtään sukua tai (muista) kavereita ja asuu 1000km päässä, joten lapset on aina otettava mukaan kun vierailulla käydään. Näitä nyt kuitenkaan todellisuudessa kovinkaan monen tuttavapiirissä ei ole, puhutaan 99% sellaisista ihmisistä joilla myös vaihtoehtoja olisi, jos vaan tahtoa löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:49"]
Huomaa, että tämä on yksielävän lapsettoman ongelma. Muilla on niin aika kortilla, ettei tuollaisiin säätämisiin ole edes aikaa jos todella haluaa ystäviään tavata.
[/quote]
En ole yksinelävä vaan parisuhteessa, mutta lapseton kyllä. Ei minulla ole mitään aikatauluongelmia. Unohdettiinko taas, että kaikki lapsettomat eivät ole sinkkuja? Lisäksi suurin osa lapsellisistakin on ihan normaalissa parisuhteessa, jolloin puoliso voi hoitaa lapsia sen aikaa kun toinen vierailee ystävillään. Kummasti täällä saa kuvan että lähes kaikki äidit ovat yksinhuoltajia tai vähintään mies on merillä vuoden ympäri tms. Ja kaikki lapsettomat yksineläviä sinkkuja. Normaaleja parisuhteita ei tunneta lapsellisissa eikä lapsettomissa perheissä...
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:49"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:17"]
Minulla on minun koti, ja kotini on sisustettu ja varustettu minulle miellyttäväksi. Ihan niinkuin sinullakin, uskoisin. Mutta koska minulla ei ole lapsia eikä ikinä käy lapsivieraita, ei kotini ole millään lailla lapsiystävällinen. Se ei tee kodistani tai maustani kummallista tai outoa. Ilman lapsiakin silti ymmärrän, että esim. matala lasikaide portaikkoon ja sohva sen edessä on melkoinen tappopaikka lapsille. Samoin lukuisat suojaamattomat pistorasiat ja jyrkät portaat. Tai laattalattia joka saattaa olla liukas jos siinä juoksentelee sukkasillaan. Monet pöydän kulmat ovat teräviä, koska minulla ei ole ollut mitään syytä valita ei-teräviä pöytiä. Kaikki astiani ovat "aikuisten" mallia, enkä usko että esim. isot Kartio -lasit pysyisivät lasten käsissä (ja ovat vielä lopetettua väriä, joten sinänsä korvaamattomia jos menee rikki).
Lisäksi, koska kodissani asuu ja käy vain aikuisia, esim. lattiamateriaali on sellainen että siitä ei saa vaikkapa mustekynää tai tussia oikein mitenkään pois. Samoin monet tekstiilit ovat pesukelvottomia - koska minulla ei ole mitään syytä sotkea niitä, ts. pesutarvettakaan ei ole. Siksi koko asunto pitäisi suojata jos haluaisi olla varma etteivät lapset näitä pintoja sotke.
Jos sinusta se, etten ole lasten kanssa kotonani missään tekemissä tekee minusta oudon, niin fine. Tuttavapiirissäni on kuitenkin paaaaljon kaltaisiani lapsettomia aikuisia, joten mitenkään marginaalinen ryhmä emme ole. Sitä ei varmaan vaan huomaa sieltä lapsiperhekuplasta, joissa kaikilla on ainakin ne pari rasavilliä kersaa ja lukuisia viikottain vierailevia lapsia päälle.
[/quote]
Tää on nyt vähän ohis, mutta mä olen aikuinen, enkä pärjäisi teillä. Sotkisin ja rikkoisin jotain aivan varmasti. Vietin juuri hermojaraastavan juhannuksen tällaisessa kodissa, jossa koko ajan saa pelätä, että käyttäytyy jollain tavalla väärin ja esimerkiksi istuu tuolille, jota ei ole tarkoitettu istumiseen.
Kotianne ei varsinaisesti vaaranna lapset, vaan elämä.
[/quote]
Ihan varmasti pärjäisit, jos olet edes suht koht normaali aikuinen. Kotini on hyvin minimaalisesti sisustettu, eikä siellä tosiaankaan ole esim. tuoleja joille ei voisi istua (wtf???). Mutta esim. pienellä pöydällä voi olla valaisin, joka menee herkästi rikki jos se putoaa - pöytä on kyllä sijoiteltu niin ettei siitä kuljeta ohi, eli ei aikuinen sitä voi pudottaa jos nyt ei satu olemaan esim. käkikännissä ja kaadu pöytää päin (kännisiäkään meillä ei suvaita, btw). Tuskin myöskään tunkisit käsiäsi pistorasioihin tai kiipeäisit sohvan selkänojalle pudotaksesi rappusiin. Koskaan ei kukaan ole esim. kaatanut viiniä sopimattomille pinnoille, tai sotkenut mitään muutakaan joten olen varma että ihan normaaleilla käytöstavoilla varustettu aikuinen voisi elää meillä ihan normaalisti.
Eli älä turhaan yritä leimata kotiani joksikin museoksi. Lapsiepäystävällisyys ei tarkoita sitä, vaan sitä että lasten käsien ulottuvilla on rikkoutuvia esineitä (mutta kuitenkin niin, ettei arkitoimessa niihin aikuiset osu) tai että sohvat ei ole tarkoitettu kiipeilyyn tai että pöytäpinta ei kestä piirtää sen päällä. Tai että ne astianpesukoneen tabletit on alimmalla hyllyllä kauniissa rasiassa.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:09"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:01"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:54"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:44"]
On ihan normaalia haluta joskus tavata ystäväänsä tarkoituksena jutellä syvällisiä ja todellakin aikuisten juttuja ilman lasten läsnäoloa. Lasten kanssa tapaamiset ovat luonteeltaan toisenlaisia.
[/quote]
Niin kuin mitä?
Anna lapsille vähän ajankulua, kynä ja paperia vaikka, hän keskittyy siihen ja viis veisaa aikuisten puheista.
[/quote]
Lähdetään vaikka siitä, että lapsettomassa kodissa EI ole paperia ja (väritys)kyniä olemassakaan. Eikä mitään muutakaan mitä lapsille voisi antaa ajankuluksi. Ja kun on melko monta kuvaa nähnyt fb:ssä joissa penskan väritykset jatkuu hetkessä seinille ja huonekaluihin kun aikuisen silmä välttää, niin ei hemmetti en kotonani antaisi yhdenkään lapsen koskea minkäänlaisiin piirustusvälineisiin!
Näin vieraantuneita lapsiperheelliset ovat lapsettomien elämästä, että kuvitellaan jokaisella olevan kattava lasten-viihdytys-pack olohuoneessa odottamassa...
[/quote]
Lähdetäänkö? Mulla taas oli lapsia varten esim. just värikyniä ja väh'n lelujakin, kun itsellä ei ollut lapsia.
[/quote]
Samoin esim. mun siskolla, joka on perheetön mutta meidän perheelle tosi läheinen ihminen.
[/quote]
Olen vela ja minulta löytyy lipaston laatikosta pari värityskirjaa, värikyniä, kolme lasten dvd:tä ja jopa muutama pikkuauto. Omat vanhat barbitkin löytyy vintiltä. Siltikin pidän ihan normaalina haluta tavata ystäviään myös ilman lapsia. En halua sen enempää omaa kuin ystävieni miehiäkään mukaan jokaiseen tapaamiseemme.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:49"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:00"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:53"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:14"]Hei, mä tässä just mietin, miten sanoa kohteliaasti, että vanhukset eivät ole meille tervetulleita. Ehkä saan tässä samassa ketjussa vinkkejä? [/quote] Kuka teille on vanhuksia tuomassa ja miksi? [/quote] En ole tuo edellinen, mutta meille on ainakin anoppi tuonut vanhempiaan, tätejään ja setiään sekä vanhoja sisaruksiaan. [/quote] Siis vastoin sinun ja miehesi toiveita??
[/quote]
Ei, vaan pyytämättä ja yllättäen.
Ei tulisi mieleenkään sanoa kenellekään sukulaiselle, että ettehän sitten ota lapsianne tai ketään eläkeikäistä tai parkinsonia potevaa mukaan, kun meillä on näitä herkästi rikki meneviä tavaroita eikä lattiaankaan saa piirrellä kuulakärkikynällä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä ymmärrän ap:tä, vaikka itselläni onkin 3 lasta. Onhan ne tapaamiset aivan erilaisia jos mukana on lapsia. Lasten aikana se huomio on kumminkin niissä lapsissa en ole ikinä nähnyt yhtään tenevaa joka jaksaa pari-kolme tuntia istua sohvalla hiljaa kun aikuiset puhelee ja kun ne puheetkaan ei aina sovellu lasten korville. Lapset kun on mukana niin kyllähän ne kyselee/höpöttää siinä omia juttujaa päälle ja milloin tarvii pyyhiä pyllyä milloin nenää
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:53"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:45"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:34"]
Musta olis ihan hirveän ankeaa, jos koti olisi sellainen paikka, että sinne ei voisi kutsua ihmisiä, vaan pitäisi koko ajan miettiä, meneekö joku asia rikki.
[/quote]
Kyllä meille voi ihmisiä kutsua. Lapsia sen sijaan ei. Lapset käyttäytyvät ihan eri lailla kuin aikuiset; tiedät sen itsekin, mutta yrität nyt vaan uhalla provoilla kuinka lapsista ei muka ole mitään lisävaivaa aikuisiin verrattuna.
[/quote]
Tuota noin... voisitko ihan ensin vähän kertoa tuosta erikoisesta maailmankuvastasi, joka poikkeaa aika paljon totutusta ja vaikkapa nyt tieteellisestä määrittelystä. Tieteellisen määrittelyn mukaan ihminen on eräs kädellislaji, latinankieliseltä nimeltään homo sapiens, ja toisin kuin tunnut kuvittelevan, lajiin kuulumisella ei ole mitään ikärajaa, vaan sen määrittelee ihan puhtaasti perimä. Jatketaan keskustelua sitten, kun olet hieman avannut tuota omaa... hmmm... käsitystäsi.
[/quote]
Kerro tuo luentosi ensin sille, jonka tekstiä kommentoin ja jonka mielestä ilmeisesti kaikki ihmiset ovat lapsia. Hänen mielestäänhän "en halua kutsua kotiini lapsia" on sama asia kuin "en halua kotiini ihmisiä". Kaikki ihmiset eivät ole lapsia, ja se mikä koskee lapsia, ei koske (kaikkia) ihmisiä.
Vrt: Minun kotiini saa tulla ihmisiä, mutta ei lapsia. Kala-allergikko voi syödä ruokaa, mutta ei voi syödä kalaa (vaikka sekin on ruokaa). Vai alatko saivartelemaan kala-allergikolle että hän ei voi syödä ruokaa, koska kalat ovat yksi ruoan alakäsite???
[/quote]
Kaikki ihmiset eivät ole lapsia, mutta lapset ovat ihmisiä, ja minusta on suoraan sanottuna outoa sulkea kotinsa tietyn ikäisiltä tietyn lajin edustajilta. Toki nykymaailmassa ihmiset tuntuvat olevan niin vieraantuineita kaikesta, myös ihmisistä, jotka eivät ole heidän kanssaan samaa ikäluokkaa.
[/quote]
Kyllä. Ihmiset ovat todella vieraantuneita todellisuudesta nykypäivänä. Eritoten nuorehkot naiset.
Onko tuijotettu liikaa elokuvia vai mitä?
Ihmeellisiä ylisuuria odotuksia jo ystäviäkin kohtaan. Tosin sivusta seuranneena näitä tekstejä, tuollainen touhu ei kyllä ole ystävyyttä nähnytkään. Miksi nekin asiat pitää sotkea keskenään, ystävyys ja kaveruus.
Muutenkin: Onko naisten ilkeydelle nykypäivänä enää mitään rajaa. Nämäkin ketjut täynnä katkeraa, ilkeää sappea ja lokaa.
Ei ihme, että tuolla kadulla kuljetaan sitten naamat näkkärillä, kun tuollaista paskaa kaiket päivät mietitään ja pyöritellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen lapseton sinkku ja asun isossa talossa. Talo on täynnä keräilyesineitä, viherkasveja, kirjahyllyjä, koirien leluja ym. ei-lapsiturvallista. Jos kaveri tuo lapsensa mukanaan, menee melkein koko aika lapsen komentamiseen pois milloin mistäkin ja paikkojen varjeluun. Keskustelulle ei tosiaankaan jää aikaa kun koko ajan saa olla mukulan perässä. Muutaman kerran on kaveri lapsensa kanssa käynyt ja seuraavan kerran lapsi on tervetullut kun täyttää vähintään kymmenen vuotta.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:42"]
Mielellään käyn missä tahansa ilman lastani, meillä vaan ei ole hoitavia isovanhempia ja mieheni tekee todella paljon töitä. Jätän paljon kutsuja välistä koska en koe sitä mukavana ajanviettotapana että joko juoksen koko ajan lapseni perässä, syötän häntä sylissä tai vien ei-lapsiystävällisessä kodissa lapseni kiskomia tavaroita paikoilleen. Lapsettomat "ystävät" tätä "anteeksi, en pääse" eivät tunnu hyväksyvän ja sanotaan että kyllä ehdottomasti saa lapsi tulla mukaan ja no sitten kun hän mukana onkin ja sattuu vaikka kiskomaan verhoa tms. niin voi sitä huokailun määrää ja kiertoteitä saa kuulla taas kuinka kauheaa oli kun lapseni jotain rikkoi/sotki. :( Lapseni on vähän reilun vuoden, villi kuin mikä ja korvat tuntuvat olevan koristeena.
Mutta joo, tätä tämä elämä tällä hetkellä on. Niin ja ei meidän asunto ole mikään läävä, vaikka meillä onkin lapsi, meillä saa aikuinenkin vahingossa kaataa kahvit lattialle tai rikkoa kahvikuppinsa. Saatan minäkin kyläpaikassa vahingossa sotkea, vaikka kaatua maton reunaan tai jopa rikkoa jotain huomaamattani, enkä myös kokisi viihdyttävänä vierailuna sellaista paikkaa missä pitäisi vaan istua liikkumatta paikallaan eikä saisi koskea mihinkään. Parempi pysyä kotona :)
[/quote]
Mä en ihan tosi ymmärrä teitä, jotka teette lapsia sellaisen miehen kanssa, jota ei kiinnosta viettää aikaa omien lastensa kanssa tai hoitaa niitä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:42"]
Mielellään käyn missä tahansa ilman lastani, meillä vaan ei ole hoitavia isovanhempia ja mieheni tekee todella paljon töitä. Jätän paljon kutsuja välistä koska en koe sitä mukavana ajanviettotapana että joko juoksen koko ajan lapseni perässä, syötän häntä sylissä tai vien ei-lapsiystävällisessä kodissa lapseni kiskomia tavaroita paikoilleen. Lapsettomat "ystävät" tätä "anteeksi, en pääse" eivät tunnu hyväksyvän ja sanotaan että kyllä ehdottomasti saa lapsi tulla mukaan ja no sitten kun hän mukana onkin ja sattuu vaikka kiskomaan verhoa tms. niin voi sitä huokailun määrää ja kiertoteitä saa kuulla taas kuinka kauheaa oli kun lapseni jotain rikkoi/sotki. :( Lapseni on vähän reilun vuoden, villi kuin mikä ja korvat tuntuvat olevan koristeena.
Mutta joo, tätä tämä elämä tällä hetkellä on. Niin ja ei meidän asunto ole mikään läävä, vaikka meillä onkin lapsi, meillä saa aikuinenkin vahingossa kaataa kahvit lattialle tai rikkoa kahvikuppinsa. Saatan minäkin kyläpaikassa vahingossa sotkea, vaikka kaatua maton reunaan tai jopa rikkoa jotain huomaamattani, enkä myös kokisi viihdyttävänä vierailuna sellaista paikkaa missä pitäisi vaan istua liikkumatta paikallaan eikä saisi koskea mihinkään. Parempi pysyä kotona :)
[/quote]
Mä en ihan tosi ymmärrä teitä, jotka teette lapsia sellaisen miehen kanssa, jota ei kiinnosta viettää aikaa omien lastensa kanssa tai hoitaa niitä ollenkaan.
[/quote]Ehkä se käy ilmi vasta kun lapset ovat jo maailmassa. Ihminen voi yllättää.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:47"]Ahaa. Esim. perintönä saatua huonekalua ei tarvitse varoa, koska se ei ole maksanut mitään? Tai Ikea-sohvaa ei tarvitse varoa, koska se on hinnaltaan halpa? Aika ankea asenne.
[/quote]
En tiedä sinusta, mutta rahallista arvoa enemmän minua ottaisi päähän aivan pimeästi jos joku tai jokin tärvelisi edesmenneeltä omaiselta lahjaksi saamani käsintehdyt puiset huonekalut. Tässä tapauksessa en saa uusia samanlaisia edes rahalla ja sitäkin enemmän vituttaisi se että niiden tunnearvo on minulle todellakin korvaamaton. Siksi ymmärrän hyvin sen että joku haluaa varjella esim. perintöhuonekaluja, taide-esineitä tai jotakin erityistä keräiltyä kokoelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:22"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:13"]
Mitä jos sanoisit että olisi mukavaa tavata pitkästä aikaa ihan kahdestaan aikuisten kesken, että voitte hengähtää ja keskittyä kumpikin välillä johonkin muuhunkin kun lapsiin :)
[/quote]
Ja sitten hän sanoo: "Se olisi mukavaa, mutta se ei valitettavasti onnistu. Kyllä mun täytyy ottaa tämä ipanat mukaan."
Mitä sitten? -ap
[/quote]
"No siirretään tapaaminen siihen, että lasten isä katsoo lasten perään, jotta voimme olla ihan vain kaksin."
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:41"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:34"]
Musta olis ihan hirveän ankeaa, jos koti olisi sellainen paikka, että sinne ei voisi kutsua ihmisiä, vaan pitäisi koko ajan miettiä, meneekö joku asia rikki.
[/quote]
No ei kai tuo paikkojen rikkoontuminen tässä pääasia ole? Miten sä juttelet luottamuksellisia, ja herkkiäkin asioita, vaikka tulevasta avioerosta, sairaudesta ym. kun rääkyvä kakaralauma ui mehulätäkössä, kusee housuun, vinkuu nälkäänsä ja kuuntelee vieressä? Kyllä se on sitä huomiohakuisuutta, äiti, äiti, äiti tuu tänne, äiti...
[/quote]
Jos ystäväsi soittaisi sinulle itku kurkussa, että tulisitko juttelemaan, Jami jätti ja tissistä löytyi patti, niin sanotko että joo, heti kun Jami on hakenut sun lapset?
[/quote]
En sano. Menen ystäväni tueksi, hoidamme lasten tarpeet ensin, ja vasta sitten kun ovat nukkumassa, voimme jutella ystäväni tilanteesta. Mutta tämä tilanne on aika kaukana normi kyläilystä, joka tapahtuu omassa kodissani, kuten ap:n tapaus.
Jos ystäväni mies vaikka syyllistyy väkivaltaan, eikä ole paikkaa mihin mennä, otan luokseni yöksi. Ennen kuin taksi kaartaa pihaan, olen kerännyt kaiken rikkoontuvan ylähyllyihin tai laittanut lukkojen taakse. Uunissa on ruoka lämpenemässä tulijoita varten ja pyyhkeet ja lakanat vierashuoneessa.
Muuten kysyn vielä, että otatteko lapsenne mukaan gynelle, hammaslääkäriin, virastoasioille (tuntien jonotus) salille, lenkkipolulle? Jos ette ihan kaikkialle, niin miten voi olle mahdollista, ettei ystäväänsä pääse kerran kuussa pariksi tunniksi tapaamaan ilman lapsia, jos se on YSTÄVÄNNE toive?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:52"]
Teillä on ilmeisen rauhallisia lapsia. Meillä tuollainen rauhassa telkan katselu tai piirtely kyläpaikassa alkoi onnistumaan vasta siinä viisivuotiaana.
[/quote]
Enpä tiedä. Mä kasvatin ne. Helpompaa hallita lapsiaan kun kasvattaa ne.
[/quote]
Kyllä lapsissa on suuria persoonallisuuseroja, joihin ei kasvatuksella kovin helposti vaikuteta. Erot ovat näkyvissä jo vauva-aikoina: osa lapsista on ensimmäisistä päivistä saakka rauhallisia tarkkailijoita, jotka myös pysyvät pitkään tyytyväisinä eivätkä itke juuri koskaan, osa vaatii paljon huomiota. Sen, että kysymys ei ole pelkästään vanhempien kasvattajantaidoista, voi hyvin huomata siitä, että saman perheen lapset voivat olla hyvinkin erilaisia - osa jaksaa keskittyä rauhallisesti jo hyvinkin nuorina, osalta se alkaa sujua vasta useamman vuoden kovan harjoittelun jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:19"]
Entä miten voisin torpata lihvojen tulon meille? Anyone?
[/quote]
Mitä ovat lihvot?
[/quote]
Lihva - lihvat - lihvojen.
Palstamuoto lihavasta (nyk. useammin muodossa läski)
[/quote]
Nevöhööd ;D
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:00"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:49"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:17"]
Minulla on minun koti, ja kotini on sisustettu ja varustettu minulle miellyttäväksi. Ihan niinkuin sinullakin, uskoisin. Mutta koska minulla ei ole lapsia eikä ikinä käy lapsivieraita, ei kotini ole millään lailla lapsiystävällinen. Se ei tee kodistani tai maustani kummallista tai outoa. Ilman lapsiakin silti ymmärrän, että esim. matala lasikaide portaikkoon ja sohva sen edessä on melkoinen tappopaikka lapsille. Samoin lukuisat suojaamattomat pistorasiat ja jyrkät portaat. Tai laattalattia joka saattaa olla liukas jos siinä juoksentelee sukkasillaan. Monet pöydän kulmat ovat teräviä, koska minulla ei ole ollut mitään syytä valita ei-teräviä pöytiä. Kaikki astiani ovat "aikuisten" mallia, enkä usko että esim. isot Kartio -lasit pysyisivät lasten käsissä (ja ovat vielä lopetettua väriä, joten sinänsä korvaamattomia jos menee rikki).
Lisäksi, koska kodissani asuu ja käy vain aikuisia, esim. lattiamateriaali on sellainen että siitä ei saa vaikkapa mustekynää tai tussia oikein mitenkään pois. Samoin monet tekstiilit ovat pesukelvottomia - koska minulla ei ole mitään syytä sotkea niitä, ts. pesutarvettakaan ei ole. Siksi koko asunto pitäisi suojata jos haluaisi olla varma etteivät lapset näitä pintoja sotke.
Jos sinusta se, etten ole lasten kanssa kotonani missään tekemissä tekee minusta oudon, niin fine. Tuttavapiirissäni on kuitenkin paaaaljon kaltaisiani lapsettomia aikuisia, joten mitenkään marginaalinen ryhmä emme ole. Sitä ei varmaan vaan huomaa sieltä lapsiperhekuplasta, joissa kaikilla on ainakin ne pari rasavilliä kersaa ja lukuisia viikottain vierailevia lapsia päälle.
[/quote]
Tää on nyt vähän ohis, mutta mä olen aikuinen, enkä pärjäisi teillä. Sotkisin ja rikkoisin jotain aivan varmasti. Vietin juuri hermojaraastavan juhannuksen tällaisessa kodissa, jossa koko ajan saa pelätä, että käyttäytyy jollain tavalla väärin ja esimerkiksi istuu tuolille, jota ei ole tarkoitettu istumiseen.
Kotianne ei varsinaisesti vaaranna lapset, vaan elämä.
[/quote]
Ihan varmasti pärjäisit, jos olet edes suht koht normaali aikuinen. Kotini on hyvin minimaalisesti sisustettu, eikä siellä tosiaankaan ole esim. tuoleja joille ei voisi istua (wtf???). Mutta esim. pienellä pöydällä voi olla valaisin, joka menee herkästi rikki jos se putoaa - pöytä on kyllä sijoiteltu niin ettei siitä kuljeta ohi, eli ei aikuinen sitä voi pudottaa jos nyt ei satu olemaan esim. käkikännissä ja kaadu pöytää päin (kännisiäkään meillä ei suvaita, btw). Tuskin myöskään tunkisit käsiäsi pistorasioihin tai kiipeäisit sohvan selkänojalle pudotaksesi rappusiin. Koskaan ei kukaan ole esim. kaatanut viiniä sopimattomille pinnoille, tai sotkenut mitään muutakaan joten olen varma että ihan normaaleilla käytöstavoilla varustettu aikuinen voisi elää meillä ihan normaalisti.
Eli älä turhaan yritä leimata kotiani joksikin museoksi. Lapsiepäystävällisyys ei tarkoita sitä, vaan sitä että lasten käsien ulottuvilla on rikkoutuvia esineitä (mutta kuitenkin niin, ettei arkitoimessa niihin aikuiset osu) tai että sohvat ei ole tarkoitettu kiipeilyyn tai että pöytäpinta ei kestä piirtää sen päällä. Tai että ne astianpesukoneen tabletit on alimmalla hyllyllä kauniissa rasiassa.
[/quote]
No tunnen itseni. Olen eloisa ja vähän kömpelö ja saatan helposti kaataa viinilasin tai törmätä pöytään ja tietoisuus siitä, että teillä ollaan tarkkoja kodista, tekstiilit eivät kestä pesua ja että jos sotken, sitä ei kuitata kommentilla "no se on elämää", vaan paheksutaan ja todennäköisesti valitetaan av:lla, on aivan liikaa. En voi rentoutua ja pelkään koko ajan ja luonnollisesti se ei ole tapa, jolla haluan viettää vapaa-aikaani.
Teidän koti on minulle ihan ok, eikä sisustusvalintanne kuulu minulle millään tavalla, en vain halua tulla teille kylään ahdistumaan.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:21"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:14"]
Hei, mä tässä just mietin, miten sanoa kohteliaasti, että vanhukset eivät ole meille tervetulleita. Ehkä saan tässä samassa ketjussa vinkkejä?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:14"]
Entä miten voisin torpata lihvojen tulon meille? Anyone?
[/quote]
Joku lisääntyjä veti herneen nenäänsä.
[/quote]
No ehkä joku pitää aloitusta niin typeränä, että heittää läppää.
Aloitus on typerä ja en viitsi lukea ekaa sivua eteen päin. Asiat selvää, kun sanoo suoraan, että tule yksin, älä ota lapsia matkaan.
Simppeliä, eikö vain
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:45"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:02"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:54"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:44"] On ihan normaalia haluta joskus tavata ystäväänsä tarkoituksena jutellä syvällisiä ja todellakin aikuisten juttuja ilman lasten läsnäoloa. Lasten kanssa tapaamiset ovat luonteeltaan toisenlaisia. [/quote] Niin kuin mitä? Anna lapsille vähän ajankulua, kynä ja paperia vaikka, hän keskittyy siihen ja viis veisaa aikuisten puheista. [/quote] Näin. Tai joku dvd pyörimään. Kyllä pystyy puhumaan ihan ne aikuisten asiat kaikessa rauhassa vaikka keittiössä kun tenavat tapittavat telkkua olohuoneessa. Mun paras lapsenvahtini oli just toi. Luotettava ja taattua laatua kun itse valitsi sopivan katsottavan. Tunti pari leppoisaa rauhaa tai mahdollisuus siivota rauhassa tms. Ja verraten halpa. [/quote] Teillä on ilmeisen rauhallisia lapsia. Meillä tuollainen rauhassa telkan katselu tai piirtely kyläpaikassa alkoi onnistumaan vasta siinä viisivuotiaana.
[/quote]
Enpä tiedä. Mä kasvatin ne. Helpompaa hallita lapsiaan kun kasvattaa ne.