Miten sanoa kohteliaasti, että lapsivieraat eivät ole tervetulleita?

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:10"]

Jos ystäväsi soittaisi sinulle itku kurkussa, että tulisitko juttelemaan, Jami jätti ja tissistä löytyi patti, niin sanotko että joo, heti kun Jami on hakenut sun lapset?

[/quote]

Tottakai, koska luonnollisesti se että ei halua kotiinsa lapsivieraita tarkoittaa myös sitä, että on kylmä paska joka ei voi missään tilanteessa olla samassa tilassa lasten kanssa. 

Vai mikä sun typerän kysymyksen pointti nyt olikaan? Että jos joskus hätätilanteessa voi kyläillä lasten kotona, niin ei ole mitään syytä kieltää normaalitilanteessa lapsia tulemasta omaan kotiinsa?

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:04"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:49"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:00"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:53"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:14"]Hei, mä tässä just mietin, miten sanoa kohteliaasti, että vanhukset eivät ole meille tervetulleita. Ehkä saan tässä samassa ketjussa vinkkejä? [/quote] Kuka teille on vanhuksia tuomassa ja miksi? [/quote] En ole tuo edellinen, mutta meille on ainakin anoppi tuonut vanhempiaan, tätejään ja setiään sekä vanhoja sisaruksiaan. [/quote] Siis vastoin sinun ja miehesi toiveita??

[/quote]

Ei, vaan pyytämättä ja yllättäen.

Ei tulisi mieleenkään sanoa kenellekään sukulaiselle, että ettehän sitten ota lapsianne tai ketään eläkeikäistä tai parkinsonia potevaa mukaan, kun meillä on näitä herkästi rikki meneviä tavaroita eikä lattiaankaan saa piirrellä kuulakärkikynällä...
[/quote]

Eli sua ei siis haittaa se, että anoppisi kutsuu teille omin luvin vanhoja sukulaisia kylään? Silti halusit osallistua keskusteluun, jossa ideana oli nimenomaan se, että joku ei vanhuksia kotiinsa halunnut?

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:20"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:49"]

Tää on nyt vähän ohis, mutta mä olen aikuinen, enkä pärjäisi teillä. Sotkisin ja rikkoisin jotain aivan varmasti. Vietin juuri hermojaraastavan juhannuksen tällaisessa kodissa, jossa koko ajan saa pelätä, että käyttäytyy jollain tavalla väärin ja esimerkiksi istuu tuolille, jota ei ole tarkoitettu istumiseen.

Kotianne ei varsinaisesti vaaranna lapset, vaan elämä. 

[/quote]

Ihan varmasti pärjäisit, jos olet edes suht koht normaali aikuinen. Kotini on hyvin minimaalisesti sisustettu, eikä siellä tosiaankaan ole esim. tuoleja joille ei voisi istua (wtf???). Mutta esim. pienellä pöydällä voi olla valaisin, joka menee herkästi rikki jos se putoaa - pöytä on kyllä sijoiteltu niin ettei siitä kuljeta ohi, eli ei aikuinen sitä voi pudottaa jos nyt ei satu olemaan esim. käkikännissä ja kaadu pöytää päin (kännisiäkään meillä ei suvaita, btw). Tuskin myöskään tunkisit käsiäsi pistorasioihin tai kiipeäisit sohvan selkänojalle pudotaksesi rappusiin. Koskaan ei kukaan ole esim. kaatanut viiniä sopimattomille pinnoille, tai sotkenut mitään muutakaan joten olen varma että ihan normaaleilla käytöstavoilla varustettu aikuinen voisi elää meillä ihan normaalisti. 

Eli älä turhaan yritä leimata kotiani joksikin museoksi. Lapsiepäystävällisyys ei tarkoita sitä, vaan sitä että lasten käsien ulottuvilla on rikkoutuvia esineitä (mutta kuitenkin niin, ettei arkitoimessa niihin aikuiset osu) tai että sohvat ei ole tarkoitettu kiipeilyyn tai että pöytäpinta ei kestä piirtää sen päällä. Tai että ne astianpesukoneen tabletit on alimmalla hyllyllä kauniissa rasiassa.

[/quote]

No tunnen itseni. Olen eloisa ja vähän kömpelö ja saatan helposti kaataa viinilasin tai törmätä pöytään ja tietoisuus siitä, että teillä ollaan tarkkoja kodista, tekstiilit eivät kestä pesua ja että jos sotken, sitä ei kuitata kommentilla "no se on elämää", vaan paheksutaan ja todennäköisesti valitetaan av:lla, on aivan liikaa. En voi rentoutua ja pelkään koko ajan ja luonnollisesti se ei ole tapa, jolla haluan viettää vapaa-aikaani.

Teidän koti on minulle ihan ok, eikä sisustusvalintanne kuulu minulle millään tavalla, en vain halua tulla teille kylään ahdistumaan. 

[/quote]

Niin, no kuten sanoin niin vastaukseni koski normaaleja aikuisia, joten jos koet olevasi motorisesti epänormaali ja stressaat normaaleista käytöstavoista kuten että laseja ei kaadella, niin sitten varmaan onkin parempi ettet käy siisteillä ihmisillä kylässä. Kyllä niitä muitakin sun sotkeminen harmittaa, peittävät sen vain paremmin kuin minä. En kuitenkaan allekirjoita väitettäsi siitä että "Kotianne ei varsinaisesti vaaranna lapset, vaan elämä." sillä ei tuollainen aikuisen höseltäminen ole minusta "elämää" tai ainakaan mitenkään tavallista sellaista. 

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:43"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:17"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:40"]

On toi nyt kyllä jo vähän hankalaa jos ei edes kavereita voi tavata lasten kanssa. Mä ymmärrän kyllä vielä jotenkin, että häitä ja hautajaisia varten lapsille joutuu hommaamaan lapsenvahdin mutta jos ei omia kavereitakaan voi tavata ilman lapsia niin on jo vaikeeksi mennyt. Mun kaveripiirissä meillä onneksi oli kaikilla samaan aikaan pieniä lapsia, joten tietysti me otettiin ne aina mukaan. Puhuttiin mitä pystyttiin, aika se tuli sitten sekin, että lapsilla on omat menot.

[/quote]

Ja lasten isät teki epäilemättä samoin, siis ottivat aina lapset mukaan tapaamisiinsa?

[/quote]

Itseasiassa joo. Voi tulla sulle järkytyksenä mutta isätkin osasivat tavata toisiaan lasten kanssa.

[/quote]

Huomaa kaksi sanaa: TIETYSTI ja AINA. En oikein usko.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:10"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:48"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:41"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:34"]

Musta olis ihan hirveän ankeaa, jos koti olisi sellainen paikka, että sinne ei voisi kutsua ihmisiä, vaan pitäisi koko ajan miettiä, meneekö joku asia rikki.

[/quote]

No ei kai tuo paikkojen rikkoontuminen tässä pääasia ole? Miten sä juttelet luottamuksellisia, ja herkkiäkin asioita, vaikka tulevasta avioerosta, sairaudesta ym. kun rääkyvä kakaralauma ui mehulätäkössä, kusee housuun, vinkuu nälkäänsä ja kuuntelee vieressä? Kyllä se on sitä huomiohakuisuutta, äiti, äiti, äiti tuu tänne, äiti...

[/quote]

Jos ystäväsi soittaisi sinulle itku kurkussa, että tulisitko juttelemaan, Jami jätti ja tissistä löytyi patti, niin sanotko että joo, heti kun Jami on hakenut sun lapset?

[/quote]

En sano. Menen ystäväni tueksi, hoidamme lasten tarpeet ensin, ja vasta sitten kun ovat nukkumassa, voimme jutella ystäväni tilanteesta. Mutta tämä tilanne on aika kaukana normi kyläilystä, joka tapahtuu omassa kodissani, kuten ap:n tapaus.

Jos ystäväni mies vaikka syyllistyy väkivaltaan, eikä ole paikkaa mihin mennä, otan luokseni yöksi. Ennen kuin taksi kaartaa pihaan, olen kerännyt kaiken rikkoontuvan ylähyllyihin tai laittanut lukkojen taakse. Uunissa on ruoka lämpenemässä tulijoita varten ja pyyhkeet ja lakanat vierashuoneessa.

Muuten kysyn vielä, että otatteko lapsenne mukaan gynelle, hammaslääkäriin, virastoasioille  (tuntien jonotus) salille, lenkkipolulle? Jos ette ihan kaikkialle, niin miten voi olle mahdollista, ettei ystäväänsä pääse kerran kuussa pariksi tunniksi tapaamaan ilman lapsia, jos se on YSTÄVÄNNE toive?

[/quote]

No esiintyihän tässä keskustelussa jo sellainenkin mamma, jolla on lähes ylitsepääsemättömiä vaikeuksia saada lapsensa hoitoon edes työpäivänsä ajaksi. En kyllä käsitä miten se on mahdollista tässä subjektiivisen päivähoito-oikeuden hyvinvointivaltiossa, mutta ilmeisesti joillekin vaan kaikki lähes-ilmainen (veronmaksajien kustantama) on sekin mahdotonta hyödyntää.

Huh, jotku lapselliset on lapsellisia kyl molemmissa merkityksissä.

Minusta on ihan ok ehdottaa nätisti, että jos nähtäisiin kahden kesken, tai että olisi mukavaa viettää pitkästä aikaa ilta päinsä ilman lapsia ja puolisoa. Jos se on vieraalle täysin mahdotonta, niin... no, sitten se ei sovi. Tietenkin - jos ottaa huomioon av:n tyypilliset ääritapaukset - on täysin mahdotonta sallia joskus lapsivieraatkin taloudessa tai hankkia joskus lapsenvahti, mutta uskon vahvasti, että valtaosa ihmisistä pystyy kyllä periaatteistaan joskus harvakseltaan jopa joustamaan, jos kohta toistensa näkemyksiä kunnioittamaankin.

Mutta sehän on totta, että kyllä lasten läsnäolo muuttaa sitä tapaamisten luonnetta. Minä pidän lapsista ja he ovat talouteen tervetulleita, mutta kyllä sekä minä että vanhemmat (yleensä äiti, mikä kyllä saa miettimään miesten roolia perhetapaamisissa!) saamme olla silmä tarkkana ja keskeyttää välillä juttumme, jos lapsi on keksinyt tehdä jotakin kyseenalaista. Ja harva lapsi jaksaa istua ihan tuntitolkulla rauhassa telkan tai piirustuspaperin ääressä, pienen lapsen keskittyminen ei todellakaan ole aikuisen luokkaa. Puhumattakaan väsyneestä lapsesta, joka todennäköisesti ei käyttäydy hyvin, vaikka olisi milloin tahansa muulloin mitä herttaisin napero.

Voi kun tulisivatkin kaverit kylään ilman lapsia niin vois vaikka jutellakin jostain muusta kuin Ella-Aadan nuhasta tai Eetuveetin muskarista. Mulla on itselläkin lapsia, mutta mieluiten tapaan ystäviäni ilman heitä ja pidän kyllä huolen, että en ystäviä tavatessani jauha vain lapsistani. Ketään ei oikeesti kiinnosta toisten lapset... Varsinkin vauvojen äidit ovat pääsääntöisesti puuduttavaa seuraa. Ei ne muuta tee kuin jauhavat vauvastaan, imetyksestä, väsymyksestä, koliikista jne jne. 

Jos haluat tavata ystävääsi kahden kesken, sun täytyy sanoo se sille, eikä itkee täällä. Valitettavan totta on kuitenkin se, ettei pieniä lapsia voi jättää yksin. Varaudu siihen, että näette silloin, kun ystävällesi sopii. Lapsiperheessä pitää tehdä kompromisseja ja ihan joka kerta ei pääse lähtemään ilman lapsia, jos on vaikka ollut puolison vuoro mennä itsekseen. Tuskin se ystävä kuitenkaan alkaa palkkaamaan lapsenvahtia teidän kahvittelun takia.

"Etkä tällä kertaa raahaa niitä kakaroita mukaan."

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:20"]

Eihän ne lapset opi käyttäytymään kylläpaikoissa, jos sitä ei opeta niille kyläilemällä.

[/quote]Tämä on varmasti ihan totta, mutta tämän harjoittelun täytyy tapahtua jossakin muualla kuin meillä. -ap

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:12"]

Mitä teet, kun aikuinen ystäväsi kilauttaa perintökahvikuppisi lattialle ja gunnelnymanisi sirpaleiksi?

[/quote]

Kumpi todennäköisemmin rikkoo kahvikupin, lapsi vai aikuinen? Tiedät itsekin, että todennäköisyys sille että lapsi rikkoo jotain on noin 1000-kertainen siihen nähden että aikuinen rikkoo jotain. 

[/quote]

Jos lapsi on villi ja hakee huomiota sillä että paiskoo ja yrittää rikkoa kaiken, niin sellaisesta voi sanoa ja pyytää jopa poistumaan kodistaan.

Mutta minusta nyt vähän haisee siltä että ap haluaa vain varmuuden vuoksi että lapsia ei tule hänen kotiinsa, koska hänestä se on mahdollista että ne rikkovat jotain.

Muistelisin että meillä on yksi lasi rikkoutunut ja sekin oli kyllä uhmakkaan äidin syytä. Meillä on arkikäytössä raskaita iittalan laseja ja tämä vieraileva äiti oli antamassa sellaisesta juotavaa lapselleen ja menin sanomaan että meillä on kevyempiä laseja lasten käytöön, mutta uhmallakin piti antaa se suuri painava lasi ja saman tien se oli lattialla säpäleinä kun ei pysynytkään pienen lapsen käsissä.

Muuten olen aina sanonut pikkulapsivieraille että katsokaa sitten itse lapsen perään koska meillä voi olla lapselle vaarallsia juttuja, koska ei enää omien melkeinaikuisten lasten vuoksi tarvi miettiä sellaisia asioita. Ei ole kyllä ollu ongelmia, omat tuttavat ovat sen verran fiksuja että katsovat myös lastensa perään.

Jos on kovin villiä kakaroita, niin tuskimpa tarvii tulla toista kertaa kylään.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:20"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:49"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:17"]

Minulla on minun koti, ja kotini on sisustettu ja varustettu minulle miellyttäväksi. Ihan niinkuin sinullakin, uskoisin. Mutta koska minulla ei ole lapsia eikä ikinä käy lapsivieraita, ei kotini ole millään lailla lapsiystävällinen. Se ei tee kodistani tai maustani kummallista tai outoa. Ilman lapsiakin silti ymmärrän, että esim. matala lasikaide portaikkoon ja sohva sen edessä on melkoinen tappopaikka lapsille. Samoin lukuisat suojaamattomat pistorasiat ja jyrkät portaat. Tai laattalattia joka saattaa olla liukas jos siinä juoksentelee sukkasillaan. Monet pöydän kulmat ovat teräviä, koska minulla ei ole ollut mitään syytä valita ei-teräviä pöytiä. Kaikki astiani ovat "aikuisten" mallia, enkä usko että esim. isot Kartio -lasit pysyisivät lasten käsissä (ja ovat vielä lopetettua väriä, joten sinänsä korvaamattomia jos menee rikki).

Lisäksi, koska kodissani asuu ja käy vain aikuisia, esim. lattiamateriaali on sellainen että siitä ei saa vaikkapa mustekynää tai tussia oikein mitenkään pois. Samoin monet tekstiilit ovat pesukelvottomia - koska minulla ei ole mitään syytä sotkea niitä, ts. pesutarvettakaan ei ole. Siksi koko asunto pitäisi suojata jos haluaisi olla varma etteivät lapset näitä pintoja sotke. 

Jos sinusta se, etten ole lasten kanssa kotonani missään tekemissä tekee minusta oudon, niin fine. Tuttavapiirissäni on kuitenkin paaaaljon kaltaisiani lapsettomia aikuisia, joten mitenkään marginaalinen ryhmä emme ole. Sitä ei varmaan vaan huomaa sieltä lapsiperhekuplasta, joissa kaikilla on ainakin ne pari rasavilliä kersaa ja lukuisia viikottain vierailevia lapsia päälle. 

[/quote]

Tää on nyt vähän ohis, mutta mä olen aikuinen, enkä pärjäisi teillä. Sotkisin ja rikkoisin jotain aivan varmasti. Vietin juuri hermojaraastavan juhannuksen tällaisessa kodissa, jossa koko ajan saa pelätä, että käyttäytyy jollain tavalla väärin ja esimerkiksi istuu tuolille, jota ei ole tarkoitettu istumiseen.

Kotianne ei varsinaisesti vaaranna lapset, vaan elämä. 

[/quote]

Ihan varmasti pärjäisit, jos olet edes suht koht normaali aikuinen. Kotini on hyvin minimaalisesti sisustettu, eikä siellä tosiaankaan ole esim. tuoleja joille ei voisi istua (wtf???). Mutta esim. pienellä pöydällä voi olla valaisin, joka menee herkästi rikki jos se putoaa - pöytä on kyllä sijoiteltu niin ettei siitä kuljeta ohi, eli ei aikuinen sitä voi pudottaa jos nyt ei satu olemaan esim. käkikännissä ja kaadu pöytää päin (kännisiäkään meillä ei suvaita, btw). Tuskin myöskään tunkisit käsiäsi pistorasioihin tai kiipeäisit sohvan selkänojalle pudotaksesi rappusiin. Koskaan ei kukaan ole esim. kaatanut viiniä sopimattomille pinnoille, tai sotkenut mitään muutakaan joten olen varma että ihan normaaleilla käytöstavoilla varustettu aikuinen voisi elää meillä ihan normaalisti. 

Eli älä turhaan yritä leimata kotiani joksikin museoksi. Lapsiepäystävällisyys ei tarkoita sitä, vaan sitä että lasten käsien ulottuvilla on rikkoutuvia esineitä (mutta kuitenkin niin, ettei arkitoimessa niihin aikuiset osu) tai että sohvat ei ole tarkoitettu kiipeilyyn tai että pöytäpinta ei kestä piirtää sen päällä. Tai että ne astianpesukoneen tabletit on alimmalla hyllyllä kauniissa rasiassa.

[/quote]

No tunnen itseni. Olen eloisa ja vähän kömpelö ja saatan helposti kaataa viinilasin tai törmätä pöytään ja tietoisuus siitä, että teillä ollaan tarkkoja kodista, tekstiilit eivät kestä pesua ja että jos sotken, sitä ei kuitata kommentilla "no se on elämää", vaan paheksutaan ja todennäköisesti valitetaan av:lla, on aivan liikaa. En voi rentoutua ja pelkään koko ajan ja luonnollisesti se ei ole tapa, jolla haluan viettää vapaa-aikaani.

Teidän koti on minulle ihan ok, eikä sisustusvalintanne kuulu minulle millään tavalla, en vain halua tulla teille kylään ahdistumaan.

[/quote]

Olen itsekin vähän hajamielinen ja sotkuinen. Silti menisin. Onhan vastuuvakuutukset olemassa. En riko tahallisesti mitään ja korvaan vahingot. Ja lasteni. Tosin meillä se siis minä, joka töpeksii.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:51"]

Jos haluat tavata ystävääsi kahden kesken, sun täytyy sanoo se sille, eikä itkee täällä. Valitettavan totta on kuitenkin se, ettei pieniä lapsia voi jättää yksin. Varaudu siihen, että näette silloin, kun ystävällesi sopii. Lapsiperheessä pitää tehdä kompromisseja ja ihan joka kerta ei pääse lähtemään ilman lapsia, jos on vaikka ollut puolison vuoro mennä itsekseen. Tuskin se ystävä kuitenkaan alkaa palkkaamaan lapsenvahtia teidän kahvittelun takia.

[/quote]

Ja toinen juttu on se että äidit on haltioissaan lapsistaan ja luulee että muutkin ovat. Voi loukkaantua jos sanot että lapset eivät ole tervetulleita. Eli ehkä vaan parempi olla tapaamatta jos ei keksi luontevaa keinoa saada tapaamista lapsettomaksi.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:11"]

Kyllä lapsissa on suuria persoonallisuuseroja, joihin ei kasvatuksella kovin helposti vaikuteta. Erot ovat näkyvissä jo vauva-aikoina: osa lapsista on ensimmäisistä päivistä saakka rauhallisia tarkkailijoita, jotka myös pysyvät pitkään tyytyväisinä eivätkä itke juuri koskaan, osa vaatii paljon huomiota. Sen, että kysymys ei ole pelkästään vanhempien kasvattajantaidoista, voi hyvin huomata siitä, että saman perheen lapset voivat olla hyvinkin erilaisia - osa jaksaa keskittyä rauhallisesti jo hyvinkin nuorina, osalta se alkaa sujua vasta useamman vuoden kovan harjoittelun jälkeen.

[/quote]

Kyllä se on enimmäkseen kasvatusasia miten lapset käyttäytyy.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:20"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:49"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:17"]

Minulla on minun koti, ja kotini on sisustettu ja varustettu minulle miellyttäväksi. Ihan niinkuin sinullakin, uskoisin. Mutta koska minulla ei ole lapsia eikä ikinä käy lapsivieraita, ei kotini ole millään lailla lapsiystävällinen. Se ei tee kodistani tai maustani kummallista tai outoa. Ilman lapsiakin silti ymmärrän, että esim. matala lasikaide portaikkoon ja sohva sen edessä on melkoinen tappopaikka lapsille. Samoin lukuisat suojaamattomat pistorasiat ja jyrkät portaat. Tai laattalattia joka saattaa olla liukas jos siinä juoksentelee sukkasillaan. Monet pöydän kulmat ovat teräviä, koska minulla ei ole ollut mitään syytä valita ei-teräviä pöytiä. Kaikki astiani ovat "aikuisten" mallia, enkä usko että esim. isot Kartio -lasit pysyisivät lasten käsissä (ja ovat vielä lopetettua väriä, joten sinänsä korvaamattomia jos menee rikki).

Lisäksi, koska kodissani asuu ja käy vain aikuisia, esim. lattiamateriaali on sellainen että siitä ei saa vaikkapa mustekynää tai tussia oikein mitenkään pois. Samoin monet tekstiilit ovat pesukelvottomia - koska minulla ei ole mitään syytä sotkea niitä, ts. pesutarvettakaan ei ole. Siksi koko asunto pitäisi suojata jos haluaisi olla varma etteivät lapset näitä pintoja sotke. 

Jos sinusta se, etten ole lasten kanssa kotonani missään tekemissä tekee minusta oudon, niin fine. Tuttavapiirissäni on kuitenkin paaaaljon kaltaisiani lapsettomia aikuisia, joten mitenkään marginaalinen ryhmä emme ole. Sitä ei varmaan vaan huomaa sieltä lapsiperhekuplasta, joissa kaikilla on ainakin ne pari rasavilliä kersaa ja lukuisia viikottain vierailevia lapsia päälle. 

[/quote]

Tää on nyt vähän ohis, mutta mä olen aikuinen, enkä pärjäisi teillä. Sotkisin ja rikkoisin jotain aivan varmasti. Vietin juuri hermojaraastavan juhannuksen tällaisessa kodissa, jossa koko ajan saa pelätä, että käyttäytyy jollain tavalla väärin ja esimerkiksi istuu tuolille, jota ei ole tarkoitettu istumiseen.

Kotianne ei varsinaisesti vaaranna lapset, vaan elämä. 

[/quote]

Ihan varmasti pärjäisit, jos olet edes suht koht normaali aikuinen. Kotini on hyvin minimaalisesti sisustettu, eikä siellä tosiaankaan ole esim. tuoleja joille ei voisi istua (wtf???). Mutta esim. pienellä pöydällä voi olla valaisin, joka menee herkästi rikki jos se putoaa - pöytä on kyllä sijoiteltu niin ettei siitä kuljeta ohi, eli ei aikuinen sitä voi pudottaa jos nyt ei satu olemaan esim. käkikännissä ja kaadu pöytää päin (kännisiäkään meillä ei suvaita, btw). Tuskin myöskään tunkisit käsiäsi pistorasioihin tai kiipeäisit sohvan selkänojalle pudotaksesi rappusiin. Koskaan ei kukaan ole esim. kaatanut viiniä sopimattomille pinnoille, tai sotkenut mitään muutakaan joten olen varma että ihan normaaleilla käytöstavoilla varustettu aikuinen voisi elää meillä ihan normaalisti. 

Eli älä turhaan yritä leimata kotiani joksikin museoksi. Lapsiepäystävällisyys ei tarkoita sitä, vaan sitä että lasten käsien ulottuvilla on rikkoutuvia esineitä (mutta kuitenkin niin, ettei arkitoimessa niihin aikuiset osu) tai että sohvat ei ole tarkoitettu kiipeilyyn tai että pöytäpinta ei kestä piirtää sen päällä. Tai että ne astianpesukoneen tabletit on alimmalla hyllyllä kauniissa rasiassa.

[/quote]

No tunnen itseni. Olen eloisa ja vähän kömpelö ja saatan helposti kaataa viinilasin tai törmätä pöytään ja tietoisuus siitä, että teillä ollaan tarkkoja kodista, tekstiilit eivät kestä pesua ja että jos sotken, sitä ei kuitata kommentilla "no se on elämää", vaan paheksutaan ja todennäköisesti valitetaan av:lla, on aivan liikaa. En voi rentoutua ja pelkään koko ajan ja luonnollisesti se ei ole tapa, jolla haluan viettää vapaa-aikaani.

Teidän koti on minulle ihan ok, eikä sisustusvalintanne kuulu minulle millään tavalla, en vain halua tulla teille kylään ahdistumaan.

 
[/quote]
No et sä kyllä sais meillekään kovin mielellään punkkulasin kanssa tulla heilumaan, vaikka meillä on muksuja ja elukoita ja sukkia lattialla. Punkku, mustikat jne nautitaan pöydän ääressä, koska niitä ei siivoo erkkikään.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:22"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:13"]

Mitä jos sanoisit että olisi mukavaa tavata pitkästä aikaa ihan kahdestaan aikuisten kesken, että voitte hengähtää ja keskittyä kumpikin välillä johonkin muuhunkin kun lapsiin :)

[/quote]

Ja sitten hän sanoo: "Se olisi mukavaa, mutta se ei valitettavasti onnistu. Kyllä mun täytyy ottaa tämä ipanat mukaan."

Mitä sitten? -ap

[/quote]

"Voi harmi, kun tähän ravintolaan on ikäraja esityksen vuoksi! Täytyy sitten mennä jonkun muun kanssa". Jos kotiisi kutsut, niin tämä tapaus tuo lapsensa kuitenkin, on parempi keksiä lapsilta "kielletty" tapaamispaikka.

Mulla on kaksi alle 5 v lasta mutta en silti enää kutsunut kaveriani kylään (ei ollut mikään iso menetys, siis läheinen kaveri) koska oma lapsensa kun tuli mukaan keskeytti juttelumme jatkuvasti ja äiti alkoi silloin höpöttämään lapselle eikä esim käskenyt odottaa/kieltänyt keskeyttämästä.

Itse kasvatan lapseni niin ettei aikuisten juttuja tulla keskeyttämään ellei ole oikeasti tärkeää asiaa kuten sattunut jotain. Saa siis toki avata suunsa lapsikin muttei tulla puhumaan päälle kun toisilla juttu kesken!

Kaverisi vetää varmaan herneen nenään eli joko tapaat kaveria lapsen kanssa tai sitten et enää ollenkaan koska suuttunee jos sanot jotain.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:35"]

No esiintyihän tässä keskustelussa jo sellainenkin mamma, jolla on lähes ylitsepääsemättömiä vaikeuksia saada lapsensa hoitoon edes työpäivänsä ajaksi. En kyllä käsitä miten se on mahdollista tässä subjektiivisen päivähoito-oikeuden hyvinvointivaltiossa, mutta ilmeisesti joillekin vaan kaikki lähes-ilmainen (veronmaksajien kustantama) on sekin mahdotonta hyödyntää.

[/quote]

Olet vähän myöhässä subjektiivisen päivähoitosi kanssa, sillä se on jo poistettu.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:46"]

Voi kun tulisivatkin kaverit kylään ilman lapsia niin vois vaikka jutellakin jostain muusta kuin Ella-Aadan nuhasta tai Eetuveetin muskarista. Mulla on itselläkin lapsia, mutta mieluiten tapaan ystäviäni ilman heitä ja pidän kyllä huolen, että en ystäviä tavatessani jauha vain lapsistani. Ketään ei oikeesti kiinnosta toisten lapset... Varsinkin vauvojen äidit ovat pääsääntöisesti puuduttavaa seuraa. Ei ne muuta tee kuin jauhavat vauvastaan, imetyksestä, väsymyksestä, koliikista jne jne. 

[/quote]

Siksi onkin parasta että tapaa enimmäkseen samassa elämäntilanteessa olevia, niin silloin saa vertaistukea. Ei vauvan äitiä kiinnosta ap:n baarijutut.