Miten sanoa kohteliaasti, että lapsivieraat eivät ole tervetulleita?

Tätä ketjua lukiessani ymmärrän kristallin kirkkaasti kuinka kajahtaneita ihmisiä onkaan olemassa....miten JAKSATTE vääntää tätä paskaa tunnista toiseen?

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 13:51"]Jos haluat tavata ystävääsi kahden kesken, sun täytyy sanoo se sille, eikä itkee täällä. Valitettavan totta on kuitenkin se, ettei pieniä lapsia voi jättää yksin. Varaudu siihen, että näette silloin, kun ystävällesi sopii. Lapsiperheessä pitää tehdä kompromisseja ja ihan joka kerta ei pääse lähtemään ilman lapsia, jos on vaikka ollut puolison vuoro mennä itsekseen. Tuskin se ystävä kuitenkaan alkaa palkkaamaan lapsenvahtia teidän kahvittelun takia.
[/quote] lapset voi viedä päiväkotiin hoitoon, eikä niitä tarvi raahata joka paikkasn matkasss

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 15:06"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:59"]

Tuttavapariskunnalla on poika, jolla on joku adhd tai vastaava. Emme ole pyytäneet heitä enää kylään, koska vierailut ovat painajaisia. Jos me käymme heillä, poika on ärsyttävä, mutta kuitenkin siedettävä, koska vanhemmat käskevät hänet yleensä omaan huoneeseensa leikkimään tms. Mutta kun he tulevat meille, eivät he jostain syystä kiellä pojalta mitään?! Viime vierailulla poika mm. löysi vasaran (meillä remontoidaan), ja ennenkuin ehdin huomata, löi sillä olohuoneen pöytään ison kolon. Tahallaan yrittää hajottaa taaperomme lelut, sotkee, huutaa aikuisten puheen päälle yms. En tiedä kuvittelevatko vanhemmat, että koska olemme meillä, meidän täytyisi asettaa säännöt ja kieltää poikaa. Jos he soittavat että tulisivat kylään (eivätkä sano pojan olevan mummolassa), sanomme aina että olemme jossain muualla.

[/quote]

Ymmärrän täydellisesti. En itse edes kehtaisi viedä kylään riiviötä joka rikkoisi paikkoja. 

Siinä teille erkkalasten vanhemmille tiedoksi. Se, että lapsenne on spesiaali, ei tarkoita että muiden tarvitsisi sietää häntä.

[/quote]

Tokihan näille erkkalasten vanhemmille voi lähettää laskun lapsen tekemistä vaurioista! 

168: kommentti ei ollut (lapsi)vihamielinen eikä änkyrä vaan asiallinen ja ihan hyvin perusteltu. Sinä tässä aggressiivisena seiinnyt.

Terv ulkopuolinen

Itse olen sikäli kiusallisessa asemassa, että itsellänikin on pieniä lapsia. Lapsivieraiden kieltäminen tuntuu siten kovin hankalalta. Ärsyttää vaan se, että ihmiset luulevat, että meillä voi elää niin kuin sikalassa, koska olemme lapsiperhe. Meillä ei juosta sisällä, seisota / pompita tuoleilla, sohvilla tai sängyillä, puhuta huutamalla, syödä keittiön ulkopuolella, lähmitä ikkunoita, lasiovia ja tv-ruutuja tai keskeytetä muiden puhetta. Meillä ei ole nostettu kaikkia tavaroita ylähyllylle, vaan lapsille on opetettu, ettei kaikkeen ei voi aina koskea. Harvat vanhemmat kuitenkaan kunnioittavat meidän sääntöjämme. Väliinpitämättömyys voi mennä vielä ajattelemattomuuden piikkiin, mutta muutamat tuttavaäidit suorastaan ärsyyntyvät ja provosoituvat elämäntavastamme. Oikein lyövät vettä myllyyn ja yrittävät yllyttää lapsiaan riehumaan, ylimielisesti "kouluttavat" meitä "oikeanlaiseen" lapsiperhe-elämään. Paljon saan kuulla vittuilua lasteni hyvästä käytöksestä ja siitä miten en muka anna lasteni olla lapsia. Ja kerran yksi mamma kehotti poikiaan pelaamaan eteisessämme mukanaan tuomaansa jalkapalloa sen aikaa kun muut söivät. Kaikki eivät näin räikeitä tapauksia ole, mutta ikävä kyllä suurin osa vaan pyörittelee silmiään, kun esim. kiellän heidän mukuloitaan juoksemasta sohvillamme, ja sama toistuu seuraavalla vierailukerralla.

Jos vaikka sanoisi ihan suoraan, ystävällisesti, että lapsivieraat eivät ole tervetulleita?

Että mielellään tapaat ystävääsi mutta (vain) ilman lapsia.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:50"]

Mä en edes tajua miksi ystäviä pitää tavata lasten kanssa? Mä otan lapset mukaan kavereille vain jos ystävällä on itselläänkin lapsia. Eli leikkiseuraa. Mitä mä saan vierailusta irti jos joudun koko ajan vahtimaan lapsia (yleensä ne kodit ei ole lapsiustävällisiä) rikkomasta tai loukkaamasta. Ei paljon kiinnosta tällaiset kyläilyt. Jätän lapset isälleen ja menen ihan rauhassa ystävän luo juomaan sitä harvinaista lämmintä kahvia :)

[/quote]

Vihdoinkin joku on ymmärtänyt asian! Juuri tuo että niitä lapsia pitää koko ajan vahtia häiritsee aikuisten keskustelua. Ja ei niillä lapsillakaan varmaan ole hauskaa tylsien aikuisten kotona. Lapset ovat ihan kivoja, mutta heillä on tapana vaatia paljon huomiota ja se on joskus häiritsevää.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:04"]

Itse olen sikäli kiusallisessa asemassa, että itsellänikin on pieniä lapsia. Lapsivieraiden kieltäminen tuntuu siten kovin hankalalta. Ärsyttää vaan se, että ihmiset luulevat, että meillä voi elää niin kuin sikalassa, koska olemme lapsiperhe. Meillä ei juosta sisällä, seisota / pompita tuoleilla, sohvilla tai sängyillä, puhuta huutamalla, syödä keittiön ulkopuolella, lähmitä ikkunoita, lasiovia ja tv-ruutuja tai keskeytetä muiden puhetta. Meillä ei ole nostettu kaikkia tavaroita ylähyllylle, vaan lapsille on opetettu, ettei kaikkeen ei voi aina koskea. Harvat vanhemmat kuitenkaan kunnioittavat meidän sääntöjämme. Väliinpitämättömyys voi mennä vielä ajattelemattomuuden piikkiin, mutta muutamat tuttavaäidit suorastaan ärsyyntyvät ja provosoituvat elämäntavastamme. Oikein lyövät vettä myllyyn ja yrittävät yllyttää lapsiaan riehumaan, ylimielisesti "kouluttavat" meitä "oikeanlaiseen" lapsiperhe-elämään. Paljon saan kuulla vittuilua lasteni hyvästä käytöksestä ja siitä miten en muka anna lasteni olla lapsia. Ja kerran yksi mamma kehotti poikiaan pelaamaan eteisessämme mukanaan tuomaansa jalkapalloa sen aikaa kun muut söivät. Kaikki eivät näin räikeitä tapauksia ole, mutta ikävä kyllä suurin osa vaan pyörittelee silmiään, kun esim. kiellän heidän mukuloitaan juoksemasta sohvillamme, ja sama toistuu seuraavalla vierailukerralla.

[/quote]"Kasvata" sinäkin sitten näitä ylimielisiä vanhempia. Sano että teillä ollaan teidän tavoilla ja jos se ei sovi niin villilapset eivät saa enää tulla. Jos joku vanhempi suuttuu saa sellainen ihmissuhde jäädäkin.

Mielellään käyn missä tahansa ilman lastani, meillä vaan ei ole hoitavia isovanhempia ja mieheni tekee todella paljon töitä. Jätän paljon kutsuja välistä koska en koe sitä mukavana ajanviettotapana että joko juoksen koko ajan lapseni perässä, syötän häntä sylissä tai vien ei-lapsiystävällisessä kodissa lapseni kiskomia tavaroita paikoilleen. Lapsettomat "ystävät" tätä "anteeksi, en pääse" eivät tunnu hyväksyvän ja sanotaan että kyllä ehdottomasti saa lapsi tulla mukaan ja no sitten kun hän mukana onkin ja sattuu vaikka kiskomaan verhoa tms. niin voi sitä huokailun määrää ja kiertoteitä saa kuulla taas kuinka kauheaa oli kun lapseni jotain rikkoi/sotki. :( Lapseni on vähän reilun vuoden, villi kuin mikä ja korvat tuntuvat olevan koristeena.

Mutta joo, tätä tämä elämä tällä hetkellä on. Niin ja ei meidän asunto ole mikään läävä, vaikka meillä onkin lapsi, meillä saa aikuinenkin vahingossa kaataa kahvit lattialle tai rikkoa kahvikuppinsa. Saatan minäkin kyläpaikassa vahingossa sotkea, vaikka kaatua maton reunaan tai jopa rikkoa jotain huomaamattani, enkä myös kokisi viihdyttävänä vierailuna sellaista paikkaa missä pitäisi vaan istua liikkumatta paikallaan eikä saisi koskea mihinkään. Parempi pysyä kotona :)

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 14:23"]

En jaksanu kaikkea lukea, mutta itsellä neljä lasta. Kyläillään lasten kanssa jos näin sovitaan. Lapsettomat yleensä mainitsevat, että ota lapset mukaan, jos eivät mainitse en ota :) Lapsellisille yleensä otan mukaan, kun tuota leikkiseuraa sitten on. Mieluummin itse kuitenkin menen yksin, niin ei tartte ketään vahtia. Lapsellisten kanssa vahtiminenkin yleensä helpompaa kun luonnostaan sujuu vieraiden lasten komentaminenkin, lapsettomien kanssa pitää olla enemmän varpaillaan. He ei välttämättä kehtaa sanoa vieraalle penskalle, että ÄLÄ vedä sitä kissaa hännästä tms. Kerran on mulle sanottu, ettei lapsi ole enää tervetullut heille. Lapsi oli paikassa sovitusti hoidossa. Kun hain häntä, mulle listattiin kaikki mitä oli tehny (myös omia lapsia oli) ja todettiin, et jos näin jatkuu ei tartte heille tulla. Pöllämystyneenä kysyin lapselta autossa päivästä ja kysyin, et kiellettiinkö tekemästä jotain niin vastaus oli "No ei, saatiin tehä ihan mitä vaan, vähänkö oli kivaa." Just, enää ei sit kyläillä lapsilla eikä ilman...

[/quote]

Jotkut äidit ei välitä vaikka selvästi sanotaan asioista. En nyt meinaa sinua tai lapsiasi, oma sukulainen tuo erittäin villit lapset mukanaan kaikkialle, eikä koskaan kiellä. Vaikka asunnon omistaja sanoisi että ei saa kiusata kissaa, juosta sisällä, huutaa tai mitä vain, nämä lapset ei usko ja äiti ei puutu asiaan mitenkään. Ja juuri tuollaisten välinpitämättömien vanhempien ja villilapsien takia on lapsikieltoja.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:42"]

enkä myös kokisi viihdyttävänä vierailuna sellaista paikkaa missä pitäisi vaan istua liikkumatta paikallaan eikä saisi koskea mihinkään. Parempi pysyä kotona :)

[/quote]

Tämä menee ohi aiheen (niin kuin jo koko ketjukin), mutta mitä sinun pitäisi sitten saada tehdä kyläpaikassa? Vaellella huoneesta toiseen ja kosketella isäntäväen tavaroita? -ap

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:22"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:13"]

Mitä jos sanoisit että olisi mukavaa tavata pitkästä aikaa ihan kahdestaan aikuisten kesken, että voitte hengähtää ja keskittyä kumpikin välillä johonkin muuhunkin kun lapsiin :)

[/quote]

Ja sitten hän sanoo: "Se olisi mukavaa, mutta se ei valitettavasti onnistu. Kyllä mun täytyy ottaa tämä ipanat mukaan."

Mitä sitten? -ap
[/quote]
No mitä sitten? Ei kuulosta, että olet hänelle niin tärkeä että haluaisi sun vuoksesi jättää lapsia hoitoon. Eli ei kuulosta todelliselta ystävältä (tietty erikseen tilanteet, joissa lapsenvahtia ei vaan oikeasti ole).

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:40"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:38"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:35"]

Ymmärrän, että jos kummallakin on lapsia, voi ihan hyvin ehdottaa tapaamista ilman lapsia, koska se on molemmille ansaittu virkistystauko. Mutta aloittaja on ilmeisesti lapseton. Eikö ole omituista, jos lapseton ehdottaa tapaamista ilman lapsia?

[/quote]

Öööö... EI.

[/quote]

Eli et loukkaantuisi, jos lapseton ehdottaisi sinulle, että tavataan ilman lapsia?

[/quote]

Öööö.... no en tietenkään. En loukkaannu siitäkään, että sinkku ehdottaa, että tavattaisko ilman puolisoasi? Ilmeisesti jotkut ovat vaan enempi herneennenuunvetämistyyppiä kuin minä.
[/quote]

Ot. Tuo öö-vokaalin viljely lauseen alussa häiritsee mua enemmän mutta jatkakaa...

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:32"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:27"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:25"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:22"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:19"]Entä miten voisin torpata lihvojen tulon meille? Anyone?   [/quote] Yritätkö tosiaan esittää pyhää teresaa ja väittää ettei lasten läsnäolo muka koskaan häiritse, kun näet pitkästä aikaa hyvän ystäväsi, jonka kanssa haluat jutella perusteellisesti vakavistakin asioista?

[/quote]

Joo, mustakin olisi kiva välillä nähdä ihmisiä ilman lapsia, mutta aika harvoin se vain onnistuu, koska niitä lapsia nyt ei vain voi jättää yksin kotiin.

[/quote]

Ja lapset on onnistuttu hankkimaan ilman isää - nii miten?

[/quote]

Ihanaa, kun tulee näitä kysymyksiä asenteella "tiedän kaiken sinun elämästäsi ja siksi voin esittää tyhmiä kysymyksiä". Lasten isä hoitaa lapsia paljon, mutta kun ne lapset ovat pieniä (toinen vauva) ja toisaalta suurin osa ystävistäni asuu satojen kilometrien päässä, en voi oikein kahdenkeskisiä tapaamisia järjestää. Yleensä ystävät tulee meille viikonloppuvierailulle tai sitten me lähdetään koko perhe tapaamaan ystäviä. Ja toisaalta lähden usein lasten kanssa kotoa pois jotain tuttua tapaamaan, jotta miehellä olisi aikaa tehdä jotain korjaushommaa tai muuta vastaavaa rauhassa. Ei vain tahdo oikein aika riittää kaikkeen, kun niin suuri osa päivästä menee ihan siinä lasten perushoidossa.

Mutta "hyvä" asenne sulla, pidä toi.

[/quote]

Kyllä miehetkin vauvoja hoitaa siinä missä naisetkin, ihan puppua selittää että miten ei voi jättää vauvaa hetkeksikään yksin (tällaista siis usein kuulee ja samaa tuossa lainaamassani viestissäkin).

Ja aloittajan kanssa olen samaa asiaa miettinyt... Meille on lapsivieraat kyllä muuten tervetulleita, mutta kyllä mieluusti juttelisin edes joskus ystäväni kanssa ilman että lapset vaativat tämän jatkuvan huomion niin ettei saa edes yhtä lausetta loppuun sanottua. Lapset vie kaiken huomion keskustelulta jatkuvasti ja niitä pitää koko ajan olla torumassa tai juttelemassa jotain, kun ei ole kasvatettu käyttäytymään siten etteivät ole aina ja kaikkialla pääosassa. Ei sitä mekkalaa ja riehumista aina vain jaksa katsella.

Joskus on vaan tympeää kun joku aikuinen tulee istumaan likaisilla housuillaan kangassohvalle niin ettei meinaa puhtaaksi saada tai tupakalta haisevassa takissaan, saati sitten kun lapset mukana ja vaippoja vaihdellaan sängyllä ja lasten ulkovaatteita puetaan olkkarissa sohvalla istuen, ja lapset tonkii jokapaikat ja lähmivät likaisilla käsillään jokapaikan ja jättävät ikkunoihin kädenjälkiä jne. Ja kun vielä usein saa jonkun taudin niistä lapsista kun aina kantavat niitä päiväkotiensa bakteereja... Ei vaan oikeasti jaksa jokaisen vierailun jälkeen siivota koko kämppää ja desinfioida paikkoja. Täytyy vaan jatkossa ehdottaa tosiaan sitä tapaamista ilman lapsia tai yrittää sopia sitten muuhun paikkaan.

N

Ei oo ihmisten itsekkyydellä ja itserakkaudella mitään rajaa. Minä minä minä ja mun täydellinen, ihmeellinen napa ja mun suloinen Jennica-Amalia.

Miten tää voi olla kenellekkään ongelma? SINÄ määrität kotisi säännöt Jos ystäväsi ei niitä suostu kunnioittamaan, ei hän ole ystävyyden arvoinen. Jos lapset eivät ole tervetulleita, eivät he ole tervetulleita. Pistem Jos tää ei mahdu ystäväsi kaaliin, sano että tavataan 18 vuoden päästä uudelleen.

Kuulostaa ihan samalta kuin lapsivapaat häät. MINÄ kutsun meille vain MINUNNÄKÖISENI vieraan, jonka tulee keskittyä kaikin voimin ja aistein vain siihen, mitä MINÄ sanon ja käyttäytyy niin kuin MINÄ sanelen. Muuten saattaa olla, että keskittyminen MINUUN kärsii ja MINUN wirkkalani saattaa pudota ja lattialle tipahtaa villakoira ja seinät kirjautua täyteen hieroglyfejä ja lapsi kiljaisee Stockan Herkussa, että Jonna-tädillä on hyppykuppa ja hän juo paljon kaljaa. 

Sitten jos äidillä on vaikeeta esim. saada järkättyä hoitaja kaikille lapsilleen, loukkaannutaan ja pannaan ystävyys näyttävästi poikki, kun toinen on niin rajoittunut, ettei pientä hetkeä voi olla ilman niitä ällöttäviä penskojaan. 

Onko lasten ja heidän vanhempiensa käyttäytymistavat ihan oikeasti romahtaneet niissä 20 vuodessa, jolloin mun lapset ovat kasvaneet aikuisiksi? Onko ihan oikeasti mahdotonta, että aikuiset juttelevat asioistaan kahvimukin samalla, kun lapset tekevät jotain muuta omalla tahollaan, ilman että kaikki sisäpinnat ja irtaimisto pitää uusia vakuutuksen piikkiin?  

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:32"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:27"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:25"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:22"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:19"]Entä miten voisin torpata lihvojen tulon meille? Anyone?   [/quote] Yritätkö tosiaan esittää pyhää teresaa ja väittää ettei lasten läsnäolo muka koskaan häiritse, kun näet pitkästä aikaa hyvän ystäväsi, jonka kanssa haluat jutella perusteellisesti vakavistakin asioista?

[/quote]

Joo, mustakin olisi kiva välillä nähdä ihmisiä ilman lapsia, mutta aika harvoin se vain onnistuu, koska niitä lapsia nyt ei vain voi jättää yksin kotiin.

[/quote]

Ja lapset on onnistuttu hankkimaan ilman isää - nii miten?

[/quote]

Ihanaa, kun tulee näitä kysymyksiä asenteella "tiedän kaiken sinun elämästäsi ja siksi voin esittää tyhmiä kysymyksiä". Lasten isä hoitaa lapsia paljon, mutta kun ne lapset ovat pieniä (toinen vauva) ja toisaalta suurin osa ystävistäni asuu satojen kilometrien päässä, en voi oikein kahdenkeskisiä tapaamisia järjestää. Yleensä ystävät tulee meille viikonloppuvierailulle tai sitten me lähdetään koko perhe tapaamaan ystäviä. Ja toisaalta lähden usein lasten kanssa kotoa pois jotain tuttua tapaamaan, jotta miehellä olisi aikaa tehdä jotain korjaushommaa tai muuta vastaavaa rauhassa. Ei vain tahdo oikein aika riittää kaikkeen, kun niin suuri osa päivästä menee ihan siinä lasten perushoidossa.

Mutta "hyvä" asenne sulla, pidä toi.
[/quote]

olet siis itsekin niitä jotka ei lähde tapaamaan kavereitaan ilman lapsia? Lapset on oltava mukana että mies saa rauhassa vaihtaa eteisen lampun.

Mites miehesi, meneekö hänkin aina kavereitaan tapaamaan lasten kanssa?

Onhan se ihan helvetin ärsyttävää kun yrittää jutella ja toinen on koko ajan poissaoleva kun touhuaa lastensa kanssa. Yleensä lapset saa ihan rauhassa tulla huutamaan aikuisten puheen väliin, sorkkimaan syötäviä kahvipöydästä ja äidin kuulumisia kysellessä saa luennon marko-ilarin pottaharjoittelusta. Naiset lakkaa olemasta erillisiä ihmisiä ja muuttuu vain lasten jatkeeksi.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:22"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:13"]

Mitä jos sanoisit että olisi mukavaa tavata pitkästä aikaa ihan kahdestaan aikuisten kesken, että voitte hengähtää ja keskittyä kumpikin välillä johonkin muuhunkin kun lapsiin :)

[/quote]

Ja sitten hän sanoo: "Se olisi mukavaa, mutta se ei valitettavasti onnistu. Kyllä mun täytyy ottaa tämä ipanat mukaan."

Mitä sitten? -ap

Ei oo sitten kovinkaan hyvä kaveri[/quote]

Itselläni on kaksi pientä lasta ( molemmat alle 2,5-vuotiaita).  Minä teen kolmivuorotyötä, mies tekee kahta vuoroa ja lapset ovat edelleen kotona, eivät ole päiväkodissa vaan hoidamme lapsemme itse. Minulle ilman lapsia kylään lähteminen on siis melkeinpä mahdotonta, ja ystäväni tämän tietävät. Tulevat sitten meille kylään, jossa heidän ei tartte pelätä tavaroidensa puolesta ja missä lapset viihtyy hetken omia asioita puuhastellen. Nauttisin kyllä ajasta ilman lapsia, mutta nautin myös noiden pikkulapsi-ajasta, koska se kestää niin vähän aikaa. Ja joku sanoi, että vauva-aikaan äidit vaan puhuu vauvastaan ja väsymyksestään yms. Hmmm.. voisko johtuu siitä, että se on meidän äitien työ 24/7? Itse keskustelen lapsettomien ystävien kanssa mm. heidän töistään ja vapaa-ajastaan. Minulle työ ja vapaa-aika lasten vauvavuotena oli se lapsi, jonka kanssa valvoin öisin ja hoidin päivät. En minä joussut töissä ja harrastuksissa joista oisin väkertäny mielekkäämpää keskusteltavaa
nimimerkillä äiti, jonka lapsi söi rinnasta vajaan kahden tunnin välein ensimmäiset puoli vuotta...

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 20:41"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:47"]Ahaa. Esim. perintönä saatua huonekalua ei tarvitse varoa, koska se ei ole maksanut mitään? Tai Ikea-sohvaa ei tarvitse varoa, koska se on hinnaltaan halpa? Aika ankea asenne.

[/quote]

En tiedä sinusta, mutta rahallista arvoa enemmän minua ottaisi päähän aivan pimeästi jos joku tai jokin tärvelisi edesmenneeltä omaiselta lahjaksi saamani käsintehdyt puiset huonekalut. Tässä tapauksessa en saa uusia samanlaisia edes rahalla ja sitäkin enemmän vituttaisi se että niiden tunnearvo on minulle todellakin korvaamaton. Siksi ymmärrän hyvin sen että joku haluaa varjella esim. perintöhuonekaluja, taide-esineitä tai jotakin erityistä keräiltyä kokoelmaa.
[/quote]

Eikä tarvitse olla edes mitään perintö- tai keräilyharvinaisuuksia. En minä ainakaan halua että mun kotona on tahroja tai jotain menee rikki jonkun kaverin lapsen takia. Ihan peruskasvatukseen kuuluu opettaa ettei kylässä sorkita mitään esineitä tai juosta joku jäätelö kourassa pitkin huushollia