Miten paljon omilta (vanhoilta) sukulaisilta pitää sietää kaikkea?

Mummi on ollut tuollainen aina. Käyttäytyy samalla tavalla kaikkia läheisiään kohtaan. Minun perheestäni hän on aina arvostellut eniten äitiäni ja siskoani. Hän on avoimesti sanonut että äiti ei ole oikea nainen isälleni. Ja isää hän arvostelee sitten siitä, että hän ei osaa muka tehdä oikeita päätöksiä. En oikein tiedä mitä kaikkea taustalla on. Mutta äiti ei siis suostu tapaamaan mummia enää ollenkaan.

Siskoni on joutunut kestämään mummilta vaikka mitä. Mummi on sanonut siskoani lapsesta lähtien lihavaksi, rillipääksi ja lesboksi. Sisko heittää nykyään kaiken takaisin. Heillä on todella huonot välit. Mummi on sanonut että siskoni oli vahinko ja siskoni takia isä ja äiti ei voineet enää erota (siskoni on siis vanhempieni ensimmäinen lapsi). Se on kamalaa kuunneltavaa. :(

Veljeäni mummi arvostelee mm. siitä, kun veli ei mennyt lukioon vaan valitsi amiksen, eikä ole ainakaan vielä mennyt korkeakouluun. En tajua mikä siinäkin on, kun veli on jo kuitenkin koulutusta vastaavassa työssä ja pärjää hyvin elämässä. Mutta yhä vaan jaksaa valittaa siitä...

Minä olen päässyt sinänsä helpolla, että mummi arvostelee lähinnä vain vaatteitani ja hiuksiani. Pukeudun hieman eri tavalla, kuin muut ikäiseni, ja mummi jaksaa aina jauhaa tästä. On puuduttavaa aina kuunnella juttua siitä, miten rumalta näytän. Lisäksi, kun kerroin haluavani luokanopettajaksi, mummini alkoi nauraa ja sanoi, että ne lapset kasvaa sitten kyllä helvetin kieroon jos minä olen opettajana. Tuon jälkeen viimeistään minusta on alkanut tuntua siltä, että en halua enää tavata koko ihmistä.

Toisaalta säälin häntä jostain syystä, sillä isäni on ainoa ihminen, kuka tulee hänen kanssaan edes jollain tasolla toimeen. Ja puhuminen ei auta, mummi ei nää omassa toiminnassaan mitään väärää. Eli vaihtoehdot ovat joko kaiken nieleminen, tai sitten sotapolulle lähteminen mummin kanssa. Jos häntä vastaan sanoo, siitä saa varmasti kuulla ihan helvetin pitkään.

Tulipas pitkä selostus, ei ollut tarkoitus kirjoittaa näin pitkästi. :o

Ap

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:50"]

Nykyään ei kukaan kestä enää mitään keltään. Pitää olla vain samanmieliset ja samanikäiset bestikset ympärillä hymisemässä.

Vanhoissa ihmisissä hallitsevat ominaisuudet tulevat ajan kanssa entistäkin näkyvämmiksi ja puheet muuttua kärkevämmiksi. Sairaudet lisäävät kielteisyyttä ja möläyttelyitä.  Pitäkää varanne kaikki te mammat, jotka kehuskelette "suoraan puhumisen" taidoillanne, te olette mummuina vaarassa tulla ihan samanlaisiksi.

Paras keino selvitä vanhusten kuittailuista on antaa niiden mennä korvasta korvaan kulkematta aivojen - ja etenkään oman suun! - kautta. 

[/quote]

Paras tapa on valita seuransa paremmin. Mitä iloa tuollaisista kuittailevista vanhuksista on? -13

Up

Eikö kukaan näe kuviossa vallankäyttöaspektia? Ilkeä vanhus tietää, että kynnys välien katkaisemiseen on täyspäisten lasten  kohdalla korkea. Yleensäkin on niin, että ihminen käyttäytyy niin huonosti kuin voi. Näissä sukulaisille ilkeilyjen tapauksissa vanhus voi olla seuraamuksitta paljon ilkeämpi kuin muuten. Tämä avaa ovet pitkäkestoiselle manipuloinnille ja silkalle pahantahtoiselle huvittelulle. Vanhus voi jopa nauttia huomatesseen että "osui ja upposi" tälläkin kerralla.

Ei kivaa

Olen vissiin kylmä ihminen, mutta en viettäisi minuuttiakaan tässä ketjussa kuvattujen ihmisperseiden kanssa. Tuntematon, tuttu, isoäiti, isä... aivan sama. Välit poikki ja hyvää jatkoa jossain muualla.

Alan olla siinä iässä, että ympärilläni on paljon vanhuksia: omat vanhempani, miehen vanhemmat jne. Olen myös miettinyt, milloin on niin vanha, että SAA käyttäytyä huonosti - ja muiden pitää se vain sietää.

Yleensä mummoikään ehtineillä, mutta henkisesti terveillä ihmisillä on paremmat valmiudet hyväksyä ihmiset sellaisinaan, koska on jo riittävästi elettyä elämää takana. Valittajat taas, niitä nyt vain on, ei voi mitään. Heillä on ehkä jotain pielessä terveyden suhteen tai katkeruutta ja yksinäisyyttä, pahimmat ovat olleet samanlaisia läpi elämänsä. Kaikkea ei tarvitse sietää, siihen on hyvä lopettaa missä tuntuu rajat tulevan vastaan. Joko harventaa tapaamiskertoja tai ei tapaa ollenkaan pahimmissa tapauksissa. Vanhemmalle ihmisellekin voi sanoa, jos hänen käytöksensä ja kommentointinsa on asiatonta tai loukkaavaa. Ihan kaikki asiat (lapsettomuus ym.) eivät ole sellaisia, joista kommentointia on pakko kuunnella.

Perhepiirissäni on vanhus (70 vuotta), joka ei millään hyväksy, että olen avoliitossa ja minulla on avopuolisoni kanssa lapsia. Minussa tai lapsissamme täytyy olla perustavanlaatuista vikaa, että mies ei mene kanssani naimisiin. Lapsemme kantavat minun sukunimeä ja tätä tämä vanhus ei tiedä. Hän kirjoittaa nykyään minun etunimeni perään avokkini sukunimen, ihan kuin vaan uhmataakseen. Nuorimman lapsemme nimijuhlassa hän alkoi arvostella muiden ihmisten kuulen kokoani ja painoani (olen kokoa 40-42) ja sanoi lopuksi, että näyttäisin paljon kauniimmalta mekossani, jos viitsisin laihduttaa.  

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:18"]Liityn ketjuun kuullakseni lisää mielipiteitä. Olen keski-ikäinen ja oma äitini puuttuu ilkeästi henkilökohtaisiin asioihini. Ennen tätä teki vain isäni, nyt myös äitini, ja loukkauksia saavat nykyään myös omat lapseni ja puolisoni. Mummo itse ei koe arvostelevansa loukkaavasti, vaan "ajattelee meidän parasta". Mistään pikkuilkeilystä ei ole kysr ja suoraan vastaansanominen saa hänet marttyyriksi. Huh! Ap, en siis tiedä!
[/quote]
Minulla on samanlainen äiti. Kaikki vittuilu ja ilkeily on vaan meidän parhaaksi. Kuulemma ymmärrän sitten vanhana.
Toisinaan, jos oikein tiukasti kysyn selitystä niin sanoo että 'jonkun on pakko sanoa että ymmärtäisit'. Sanomisen aihe saattaa olla vaikka kengät joista hän ei pidä. Joo-o, pakkohan semmoisesta on sanoa, että ymmärtäisin.
Lapseni sanovat että mummo on ilkeä. Pakko myöntää että olen samaa mieltä lasteni kanssa.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:04"]

Onneksi äitini oli niin veemäinen että katkaisin välit. Saan elää omaa elämääni...ensimmäiset 45 vuotta menikin perseeleen. Ei ole kyllä äitiä ikävä.

[/quote]

Ikävä tilanne sun kannalta.

Tilanne on kuitenkin aika paljon erilainen verrattuna mummoon, jonka veetuilua joutuu kuulemaan kerran vuodessa. Jos sitä ei kestä ilman näyttäviä ja kuuluvia välienkatkomisia, niin se on herkkää.

Miehen isä tuli meille viikoksi ja asiaan kuuluu tietysti oluen litkiminen aamusta iltaan. Kolmantena päivänä hän vaatii päästä kännissä lapsenvahdiksi ja haukkui minut idiootiksi, huoraksi ja käski pitää turvan kiinni kun hän on Vieraana.

Ne olivat viimeiset sanansa minulle. Hautajaisiin en mene.

Jos toinen on sairastunut, ja hänellä on vaikkapa Alzheimer, aivokasvain, psykoosi tai muu persoonallisuutta muuttava sairaus, niin eiköhän siinä tapauksessa pidä yrittää sietää. (Vaikka mielestäni silloinkin kyllä pieniä lapsia pitää suojella ja heille selittää, että iäkkään sukulaisen käytös johtuu jostain sairaudesta). (Ja pientä rajaa näidenkin kanssa!)

Mutta jos iäkäs sukulainen, tai keski-ikäinen, tai aika nuorikin sukulainen; jos hän on vaan vittupäinen luonne, niin ei tarvi sietää. Voi sanoa vastaan, voi olla käymättä, voi katkaista välit. Voi sanoa, että en käy luonasi kun sanot mulle niin pahasti.

Huom. omasta mielestäni ikäraja on noin 22. Jos nuori henkilö on hankala, niin yli 22-vuotiaan ei kyllä enää tartte olla eikä mene minkään murrosiän piikkiin enää sekään. Ja senkin kanssa voi välit katkaista jos se aina valittaa ja arvostelee.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:18"]Liityn ketjuun kuullakseni lisää mielipiteitä. Olen keski-ikäinen ja oma äitini puuttuu ilkeästi henkilökohtaisiin asioihini. Ennen tätä teki vain isäni, nyt myös äitini, ja loukkauksia saavat nykyään myös omat lapseni ja puolisoni. Mummo itse ei koe arvostelevansa loukkaavasti, vaan "ajattelee meidän parasta". Mistään pikkuilkeilystä ei ole kysr ja suoraan vastaansanominen saa hänet marttyyriksi. Huh! Ap, en siis tiedä!
[/quote]
Sama täällä. Äitini sanoo aina että tästä ei tarvitse loukkaantua mutta minä nyt kuitenkin sanon..Antaa muka elämänohjeita eikä tajua mistään mitään. Puuttuu ihan naurettaviin asioihin. Ärsyttävintä on että antaa ohjeita sellaisiin asioihin jotka itse on tehnyt aivan väärin esim että lasten kanssa pitää olla tasapuolinen. Meillä lapsuuden kodissa oli aivan päivän selvää että emme ole samanarvoisia ja täten meitä kohdellaan eri tavalla. Olemme ihan täyssisaruksia. Kun omat lapset syntyivät niin pidin kyllä huolen että omia kohdellaan todellakin tasapuolisesti. Niin ja ei äitini siksi sano että olla tasapuolinen että olisi itse tajunnut ettei itse aikanaan ollut.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:01"]Mulla on sama ongelma, mutta äitini kanssa, hän on yli 80-v ja ollut aina ärsyttävä, äärimmäisen utelias, kova arvostelemaan kaikkia ja ihan tahallaan aina piikitellyt ihmisiä. Hänellä ei ole enää kuin yksi ystävä ja hänenkin kanssaan tulee välillä riitaa. Ainoastaan me lapset käymme hänen luonaan, ikävä kyllä asun niin lähellä äitiä, että minusta on ikäänkuin puolivahingossa tullut äitini osa-aikainen hoitaja. Äitini myös odottaa, että käyn hänen luonaan joka päivä, ellen käy, hän soittaa ja itkee kun on niin yksin, eikä kukaan käy. Hän on jo senverran huonokuntoinen, ettei pääse kotipihaa kauemmaksi. Naapurit eivät käy, arvatenkin hänen tympeän luonteensa takia. Ikävät piirteet vain korostuvat iän myötä ja kun muisti on alkanut heikentyä, kaikki on entistä hankalampaa.

Ja sitten äidille ei myöskään kelpaa mikään ns. virike, mitä olen yrittänyt tarjota; ei päiväkeskus, ei seniorikerho, ei kyläily, ei mikään. Ainoastaan me lapset kelpaamme viihdykkeeksi. Juttelu on sitten sitä, että äiti moittii naapureita, sukulaisia, tuttavia tai sitten arvostelee kaikkia tekemääni ja sanomaani. Hän ei ymmärrä, että mitä enemmän hän on yksin, sitä ikävämpää hänellä on, pitäisi lähteä ihmisten pariin ja olla ystävällinen. Mutta ei kai sellaista taitoa enää tuossa iässä opi, jos ei sitä ole nuorempanakaan oppinut.

En tiedä ap, miten sinä tuon asian hoitaisit, yritä olla kohtelias, mutta ei kai villatakin haukkumista tarvitse puolta tuntia kuunnella. Sano mummillesi, että jaa, no mummi voi olla erimieltä, mutta sinä itse pidät villatakista, eikös se ole tärkeintä. Minä yritän aina keksiä äitini kanssa juttelemista jostain neutraalista, vaikka viherkasveista.
[/quote]
Aivan kuin minä olisin tuon kirjoittanut.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:00"]

Eihän tässä puhuta vanhoista ihmisistä, joilla on dementia tai muu muistisairaus, koska sen oireena saattaa olla juttujen muuttuminen ilkeiksi/härskeiksi ja kiroilu yms.? Oletan, että puhumme terveistä, "selväjärkisistä" ihmisistä.

Terveiltä ei tarvitse sietää mitä tahansa. Jonkun verran voi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta jatkuvaa solvaamista ei tarvitse sietää. Paras tapa on sanoa ystävällisen jämäkästi oma mielipide ja se, että toisen arvostelu on nyt asiatonta ja tarpeetonta.

[/quote]

Tässä on nyt vaan se juttu, että ette te nuoret ihmiset tunnista eteneviä muistisairauksia ennen kuin ne ovat jo todella pitkällä. Sanotte että ainahan se mummi on vähän hullu ollut. Ulkopuolinen näkee ja kuulee jo selvästi, että sairauden puolella on oltu vuosia, mutta läheiset eivät ole tulleet apuun ja järjestäneet hoitoa.

Useimmat ilkeästi käyttäytyvät ihmiset ovat tavalla tai toisella sairaita. Omalla isälläni ei ole muistisairautta, mutta hänellä on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, joka ilmenee niin, että hän riitautuu kaikkien kanssa, syyttelee muita ja kaivelee vanhoja. Oikea tosielämän mielensäpahoittaja. Sairas hänkin on, ei paha.

Kerroin ainoalle hengissä olevalle mummolleni 6 vuotta sitten menneeni kihloihin miesystäväni kanssa. Hänen vastauksensa oli "Saatanan huora, miks menit pilaamaan elämäsi noin? Nyt eroat HETI siitä miehestä ja keskityt työntekoon!"
Kiitin mielipiteestään ja sen jälkeen en ole hänen kanssaan sanaakaan vaihtanut. Olemme jopa olleet samoissa juhlissa kerran tämän tapauksen jälkeen, en käynyt edes tervehtimässä häntä.

Hautaan saakka!

Sukulaisuus ei ole mikään syy joutua kuuntelemaan alentavaa, arvostelevaa tai muutoin kritisoivaa käyttäytymistä.

Mieheni vanhemmat ja varsinkin isänsä on hankala vanha ukko. On vaan oltava tekemisissä sen mitä pakolla tarvitsee eli kartan tosi paljon. Tuskin tarvitsee kauan kärsiä enää.