Lue keskustelun säännöt.
Millaista on OIKEA psykoterapia?
10.02.2022 |
Kävin lähes vuoden psykoterapeutilla, osan maksoi kela, osan minä. Keskustilimme vastaanotolla (lähestulkoon viikottain, vähintään joka toinen viikko) milloin mistäkin elämääni liittyvästä. En tuntenut hyötyväni mitään eikä rahaakaan ollut liiemmälti, joten kerroin lopettavani terapian. Loppulausunossa sitten oli, ettei varsinaiseen terapiatyöskentelyyn päästy koko tänä aikana. Tästä ei ollut koko aikana puhetta, luulin että tuo keskustelu nimenomaan oli sitä psykoterapiaa. Maksoin siis vuoden, sekä kela osansa ihan turhasta. Eli mitä tai millaista on oikea psykoterapiatyöskentely?
Kommentit (81)
Itse terapiassa vuosia käyneenä koen että moni ei tajua että se terapeutti ei anna vastauksia vaan ne pitää avata omassa päässä. Itse kävin alussa 2 kertaa viikossa 1-2 vuotta. Kelakorvauksen jälkeen jotain 27e/kerta. Ei paha jos töissä käy. Koin nimenomaan että tuossa rytmissä pysyi asiat päässä eikö ollut liian pitkiä taukoja.
Sanoisin, että jos käy joskus silloin kun huvittaa tai kahden viikon välein minimissään, niin se on vähän kuin ottaisi antibioottikuurin pillerit vähän sinnepäin. Se kumulatiivinen efekti jää pois ja tauti alkaa jylläämään kun ei sitä kunnolla ole tapettu kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin hyvä aloitus ap:ltä. Itse olen seurannut sivusta järkyttyneenä, miten mielenterveyden ammattilaiset eivät ota mitään vastuuta työnsä jäljestä, vaan kaikki vastuu on asiakkaalla. Ja jos asiakas on oppinut selviämään välttelytaktiikalla elämässään, niin ammattilainen antaa hänen tehdä niin terapiassakin. Ja tuloksena on se, että siellä on juteltu kaksi vuotta harrastuksista ja töiden vaihtumisesta.
Aivan karmeaa. Luulisi, että terapeutin tehtävä olisi tosiaankin johdatella asiakas myös niiden aiheiden äärelle, jotka ovat niitä elämää vaikeuttavia kipukohtia. Mutta näin ei tapahdu ja siksi mitään edistystä ei tapahdu.
Ja näin lähimmäisenä se aiheuttaa minulle katkeruutta, kun minun pitää kotona opettaa toiselle miten siellä terapeutin vastaanotolla otetaan asioita puheeksi. Että ei pidä mennä siihen lankaan, kun terapeutti kysyy, että mitä kuuluu. Siihen kun ei pidä vastata kuulumisia, kuten tuttavien kanssa tehdään, vaan siihen vastataan se mitä sillä kerralla haluaa käsiteltävän. Nämäkin kuuluisivat terapeutin vastuulle, ei asiakkaan läheisten.
Vierailija kirjoitti:
Itse terapiassa vuosia käyneenä koen että moni ei tajua että se terapeutti ei anna vastauksia vaan ne pitää avata omassa päässä. Itse kävin alussa 2 kertaa viikossa 1-2 vuotta. Kelakorvauksen jälkeen jotain 27e/kerta. Ei paha jos töissä käy. Koin nimenomaan että tuossa rytmissä pysyi asiat päässä eikö ollut liian pitkiä taukoja.
Sanoisin, että jos käy joskus silloin kun huvittaa tai kahden viikon välein minimissään, niin se on vähän kuin ottaisi antibioottikuurin pillerit vähän sinnepäin. Se kumulatiivinen efekti jää pois ja tauti alkaa jylläämään kun ei sitä kunnolla ole tapettu kerralla.
Sinäkään et osannut vastata ap:n kysymykseen. Sitäpaitsi ap mainitsi, ettei rahaa ollut liiemmälti. Sinulla sitä oli, hyvä sinun kannaltasi.
Sekin vaikuttaa paljon miten kemiat käy terapeutin kanssa yhteen.
Kerran kävin eräällä terapeutilla joka ei yhtään vastannut odotuksiani. Olin siellä vaan jotenkin hämmentynyt ja vaivaantunut. En edes tiennyt mitä minun pitää nyt kertoa, mistä aloittaa ! Kaikki jäi minun harteille ! Jos tuo on oikeaa terapiaa , niin ei kiitos minulle. Hän vain kuunteli ja kuunteli ja kirjoitti. Ei niinku mitään suuntaa tai keskustelun "punaista lankaa". Yksi kerta riitti minulle hänen luonaan. Jäi ihan tyhmä olo .
Kävin sitten toisella terapeutilla, joka oli todella ihana , ainakin minusta.
Meillä "synkkasi" niin hyvin, ja hän osasi myös kysellä sekä kommentoida . Keskustelu johti toiseen ja asiasta toiseen ja hän osasi käydä niitä läpi mitkä hän "näki"oikeiksi. Kun ihminen vihdoin ja viimein menee terapeutille, niin kyllä siellä pitää myös teraputin saada suunsa auki.
Tarvitsin rohkaisua ja tukea. Ja sitä myös sain.
Vierailija kirjoitti:
Erittäin hyvä aloitus ap:ltä. Itse olen seurannut sivusta järkyttyneenä, miten mielenterveyden ammattilaiset eivät ota mitään vastuuta työnsä jäljestä, vaan kaikki vastuu on asiakkaalla. Ja jos asiakas on oppinut selviämään välttelytaktiikalla elämässään, niin ammattilainen antaa hänen tehdä niin terapiassakin. Ja tuloksena on se, että siellä on juteltu kaksi vuotta harrastuksista ja töiden vaihtumisesta.
Aivan karmeaa. Luulisi, että terapeutin tehtävä olisi tosiaankin johdatella asiakas myös niiden aiheiden äärelle, jotka ovat niitä elämää vaikeuttavia kipukohtia. Mutta näin ei tapahdu ja siksi mitään edistystä ei tapahdu.
Ja näin lähimmäisenä se aiheuttaa minulle katkeruutta, kun minun pitää kotona opettaa toiselle miten siellä terapeutin vastaanotolla otetaan asioita puheeksi. Että ei pidä mennä siihen lankaan, kun terapeutti kysyy, että mitä kuuluu. Siihen kun ei pidä vastata kuulumisia, kuten tuttavien kanssa tehdään, vaan siihen vastataan se mitä sillä kerralla haluaa käsiteltävän. Nämäkin kuuluisivat terapeutin vastuulle, ei asiakkaan läheisten.
Psykiatria ylipäätään ei voi ottaa vastuuta, koska on aivan lastenkengissään. Mitään kunnollista, parantavaa hoitoa ei ole. Mitään uutta ei kentälle ole ilmestynyt vuosikymmeniin. Ns arvaustiede.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapiasta saa juuri niin paljon kuin on itse siihen valmis antamaan. Pitää löytää myös oikea terapiamuoto. Minä kävin ensin parilla eri yksilöterapeutilla, mikään ei auttanut. Sitten löysin hyvän ryhmäterapian. Nyt tuloksia tulee pitkäaikaiseen masennukseen. Nyrkkisääntö: pitää mennä juuri sitä asiaa kohti, mikä on kaikkein tuskallisin.
Ja tämä pitäisi terapeutin kertoa asiakkaalle. Vaan monesti ei kerro.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse terapiassa vuosia käyneenä koen että moni ei tajua että se terapeutti ei anna vastauksia vaan ne pitää avata omassa päässä. Itse kävin alussa 2 kertaa viikossa 1-2 vuotta. Kelakorvauksen jälkeen jotain 27e/kerta. Ei paha jos töissä käy. Koin nimenomaan että tuossa rytmissä pysyi asiat päässä eikö ollut liian pitkiä taukoja.
Sanoisin, että jos käy joskus silloin kun huvittaa tai kahden viikon välein minimissään, niin se on vähän kuin ottaisi antibioottikuurin pillerit vähän sinnepäin. Se kumulatiivinen efekti jää pois ja tauti alkaa jylläämään kun ei sitä kunnolla ole tapettu kerralla.
Sinäkään et osannut vastata ap:n kysymykseen. Sitäpaitsi ap mainitsi, ettei rahaa ollut liiemmälti. Sinulla sitä oli, hyvä sinun kannaltasi.
Eipä siihen kukaan muukaan ole vastannut, joten turha syytellä yhtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkään ei ole vastattu mitä on aito oikea psykoterapia. Vastauksista voisi päätellä, että tärkein pointti on käydä usein, jopa 1-2x/vko pitkän aikaa. Kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta kenellä ajan, kenellä rahan vuoksi. Eli siis riittävän usein vaan kun käy lätisemässä niin se on oikeaa psykoterapiaa?? Ja kun terapeutti ei edes anna suuntaviivoja puheelle. Tässä yhtälössä on jotain vialla, kun uusille asiakkaille ei tahdo löytyä aikoja, mutta vanhat asiakkaat käyvät haastelemassa ja maksamassa riittävän tiheäasti. Ap:n lailla asia kiinnostaa minuakin. Itse myös asiakkaana "epäonnistuin" terapiassa. Ja kulutin rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse terapiassa vuosia käyneenä koen että moni ei tajua että se terapeutti ei anna vastauksia vaan ne pitää avata omassa päässä. Itse kävin alussa 2 kertaa viikossa 1-2 vuotta. Kelakorvauksen jälkeen jotain 27e/kerta. Ei paha jos töissä käy. Koin nimenomaan että tuossa rytmissä pysyi asiat päässä eikö ollut liian pitkiä taukoja.
Sanoisin, että jos käy joskus silloin kun huvittaa tai kahden viikon välein minimissään, niin se on vähän kuin ottaisi antibioottikuurin pillerit vähän sinnepäin. Se kumulatiivinen efekti jää pois ja tauti alkaa jylläämään kun ei sitä kunnolla ole tapettu kerralla.
Sinäkään et osannut vastata ap:n kysymykseen. Sitäpaitsi ap mainitsi, ettei rahaa ollut liiemmälti. Sinulla sitä oli, hyvä sinun kannaltasi.
Eipä siihen kukaan muukaan ole vastannut, joten turha syytellä yhtä.
SinäKÄÄN tarkoittaa monikkoa, joten se siitä vain yhden "syyttelystä". Eikä tässä käsittääkseni ketään syytetty, joten miksi otit tästä niin itseesi. Yhä samaa mieltä muiden kanssa, ap:n perimmäiseen kysymykseen ei ole vastattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vieläkään ei ole vastattu mitä on aito oikea psykoterapia. Vastauksista voisi päätellä, että tärkein pointti on käydä usein, jopa 1-2x/vko pitkän aikaa. Kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta kenellä ajan, kenellä rahan vuoksi. Eli siis riittävän usein vaan kun käy lätisemässä niin se on oikeaa psykoterapiaa?? Ja kun terapeutti ei edes anna suuntaviivoja puheelle. Tässä yhtälössä on jotain vialla, kun uusille asiakkaille ei tahdo löytyä aikoja, mutta vanhat asiakkaat käyvät haastelemassa ja maksamassa riittävän tiheäasti. Ap:n lailla asia kiinnostaa minuakin. Itse myös asiakkaana "epäonnistuin" terapiassa. Ja kulutin rahaa.
Jos yhtään seuraa maailman menoa, voi todeta, että rantautumassa on ns psykedeeliavusteinen psykoterapia. Minusta se kertoo aika paljon nykyisen lätinän ja lässytyksen tasosta. Tarvitaan totaalinen muutos, koko tietoisuuden tilan muutos.
https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/katsausartikkeli/mdma-avusteinen-…
Aito oikea psykoterapia on intensiivistä tunteiden tutkimista. Ei sitä että käydään silloin tällöin moikkaamassa. Sitten kun alkaa tulemaan niin paha olo että oksettaa, ollaan oikeassa psykoterapiassa. Kivaa sen ei pidä siis olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kerrottiin että asiakas vetää istunnot.
Eli terapeutilla ei mitään vastuuta, kaikki riippuu asiakkaasta.Jep. Nuokkuva terapentti tuolissa, tästä 100 €/45 min. Maksaa ken haluaa.
Nuokkuva terapentti tuolissa :D
Kaikkien eri alojen terapeutteja sekä psykoterapeutteja pitäisi valvoa paljon paremmin. Ammattitaito on todennäköisesti kirjavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy siltä terapeutilta.
Ap kertoi lopettaneensa jo, ja loppulausunto paljasti, ettei mihinkään psykoterapiaan oltu edes päästy. Tuskinpa sinne voi jälkikäteen soitella tai vastauksia edes saa. Ap kyselee täällä, mitä on oikea psykoterapia, mutta kaikki vastaavat järjestään otsikon vierestä. Eikö kukaan tiedä vai ei jostain syystä vain halua vastata?[/
Riippuu tavoitteista.
Tukea antava sopii persoonaltaan hauraammalle eli käytännössä tsemppaa, tukee ja rohkaisee.
Sitten se syvemmälle luotaava (en muista nimitystä, analyyttinen on yksi suuntaus) menee juurikin lapsuuteen, nuoruuteen, uniin ja asettuu myös haastamaan asiakasta näkemään syy-yhteyksiä ja tutkimaan vaikeita tunteita.Jälkimmäisessä pyritään selvästi persoonallisuuden rakenteiden muuttamiseen joustavimmiksi ja se vie aikaa helposti vuosia. Narsististen potilaiden kanssa hoito voi olla hyvin epäkiitollista ja jopa turhaa. Moni kuitenkin saa terapiasta eväitä jatkaa eheytymistyötä kun terapia päättyy. Emmehän me ihmisinä ole koskaan valmiita.
Tavoite on lisätä elämästä nauttimisen kykyä, sosiaalisuutta ja yleistä tyytyväisyttä elämäänsä, kolhuista huolimatta. Eräänlainen sovitustyö. Henkisen kypsyyden lisääminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiasta saa juuri niin paljon kuin on itse siihen valmis antamaan. Pitää löytää myös oikea terapiamuoto. Minä kävin ensin parilla eri yksilöterapeutilla, mikään ei auttanut. Sitten löysin hyvän ryhmäterapian. Nyt tuloksia tulee pitkäaikaiseen masennukseen. Nyrkkisääntö: pitää mennä juuri sitä asiaa kohti, mikä on kaikkein tuskallisin.
Kyllä myös terapeutin tehtävä on aktiivisesti viedä keskustelua kohti vaikeampia teemoja, auttaa tunnistamaan tunteita ja haastaa asiakasta pois omalta turvavyöhykkeeltään. Terapian idea on että kyse on tavoitteellisesta työskentelystä. Rupattelu ei ole tavoitteellista.[/
Vie kuitenkin oman aikansa (kuukausia?) ennen kuin terapeutti saa hyvän käsityksen asiakkaan elämästä ja ongelmista. Siksikin taajuus on usein jopa kolmesti viikossa mutta ainakin viikoittain.
Riippuu myös paljon terapiasuuntauksesta miten paljon t puhuu.Kognitiivinen terapia tutkii siis ajattelua, päähänpinttymiä, asenteita, ennakkoluuloja jne. Sanotaan että masennuksessa on iso osa kielteisellä ajattelulla.
Kognitiivis-analyyttinen sekoittaa sitten sekä menneisyyden luotaamista että nykyhetkessä tapahtuvia hankalia tilanteita. Monihan ottaa mallia vanhemmistaan ajattelussaan ja arviossaan tai menee toisee äärilaitaan.
Etsitään kohtuullisuutta ja realistista minäkäsitystä, johon kuuluu vaikkapa itsemyötätunto armottomuuden sijaan.
AP:han kysyi mitä "OIKEA psykoterapia" on, mutta terapeutti oli kirjoittanut "varsinaiseen terapiatyöskentelyyn ei päästy". Nämä eivät kyllä oikein korreloi.
Ketjun viesteistä tulee se käsitys, että moni kokee terapiaan menemisen kuin jonain lääkärikäyntinä ja tietyn ajan jälkeen diagnoosi valmistuu ja saa pillerit.
Totuus on että toisilla menee kauemmin ja toiset lopettaa hyvin nopeasti kun eivät usko terapiaan. Eivät siis ole motivoituneita. Jos terapiaan menee vaan kertomaan mitä on elämässä tapahtunut, niin se ei ole varsinaista terapiatyöskentelyä. Vasta sitten kun niitä aletaan oikeen syvältä ruotimaan ja tosiaan nopeassa tahdissa, ei kerran kahdessa viikossa. Kerran kahdessa viikossa tahdilla korkeintaan voidaan ehkä antaa tukea, mutta sen koen että varmaan saa halvemmallakin jostain muualta.
Psykoterapia antaa potilaalle keinoja tai ohjeita, joilla asiakas itse rakentaa mielensä työkalut, joilla varsinainen ongelma - psyykkeen itse aiheuttama - ratkeaa tai helpottuu. Kyse on siitä, ettei terapeutti anna sinulle mitään valmista "psyykevasaraa", vaan potilaan on kyettävä se itse mielessään rakentamaan. Muuten terapia jää kaverikeskusteluksi, josta on myös hyötyä, muttei välttämättä sellaista, jota potilas itse olisi toivonut.
Itse en ole käynyt koskaan terapiassa, mutta lääkäriksi opiskellessa lukenut jonkin verran psykologiaa. Itse olen kaikki mieleni ongelmat ratkaissut. Tässä esimerkki, miten muutin kateuden tunteen iloksi.
1. Aluksi introspekstioin, milloin tunnen kateutta ja mitä muita emootioita on näissä tilanteissa läsnä.
2. Menin mieleni "sisään" tarkastelemaan skeema eli ajatusrakennelmaa, joka käsitteli kateus-konseptia. Hahmotin kateusskeeman maalauksena, jossa on kateutta aiheuttavia tekstifragmentteja.
3. Liitin tähän kateustaulun nurkkaan pienen tekstin, jossa luki "iloitse toisten onnesta".
4. Tämä pieni tukilause on nyt liitetty osaksi kateutta aiheuttaviin aiheisiin ja vuorovaikutustilanteisiin, joten saatoin siirtyä kaikkein vaikeimpaan vaiheeseen.
5. Neuroplastisuudella eli aivojen hermoratojen muokkauksella ajatuksen avulla aloin vahvistamaan tätä ilon emootiota tilanteissa, joissa huomasin tuntevani kateutta. Vähitellen kateus väistyi pitkäjänteisen korvaamisprosessin avulla.
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapia antaa potilaalle keinoja tai ohjeita, joilla asiakas itse rakentaa mielensä työkalut, joilla varsinainen ongelma - psyykkeen itse aiheuttama - ratkeaa tai helpottuu. Kyse on siitä, ettei terapeutti anna sinulle mitään valmista "psyykevasaraa", vaan potilaan on kyettävä se itse mielessään rakentamaan. Muuten terapia jää kaverikeskusteluksi, josta on myös hyötyä, muttei välttämättä sellaista, jota potilas itse olisi toivonut.
Itse en ole käynyt koskaan terapiassa, mutta lääkäriksi opiskellessa lukenut jonkin verran psykologiaa. Itse olen kaikki mieleni ongelmat ratkaissut. Tässä esimerkki, miten muutin kateuden tunteen iloksi.
1. Aluksi introspekstioin, milloin tunnen kateutta ja mitä muita emootioita on näissä tilanteissa läsnä.
2. Menin mieleni "sisään" tarkastelemaan skeema eli ajatusrakennelmaa, joka käsitteli kateus-konseptia. Hahmotin kateusskeeman maalauksena, jossa on kateutta aiheuttavia tekstifragmentteja.
3. Liitin tähän kateustaulun nurkkaan pienen tekstin, jossa luki "iloitse toisten onnesta".
4. Tämä pieni tukilause on nyt liitetty osaksi kateutta aiheuttaviin aiheisiin ja vuorovaikutustilanteisiin, joten saatoin siirtyä kaikkein vaikeimpaan vaiheeseen.
5. Neuroplastisuudella eli aivojen hermoratojen muokkauksella ajatuksen avulla aloin vahvistamaan tätä ilon emootiota tilanteissa, joissa huomasin tuntevani kateutta. Vähitellen kateus väistyi pitkäjänteisen korvaamisprosessin avulla.
toisilla voi auttaa, toisilla ei.
jos yksittäinen tunneongelma, kateus, varmasti voi auttaa.
kateus ei salpaa henkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy siltä terapeutilta.
Ap kertoi lopettaneensa jo, ja loppulausunto paljasti, ettei mihinkään psykoterapiaan oltu edes päästy. Tuskinpa sinne voi jälkikäteen soitella tai vastauksia edes saa. Ap kyselee täällä, mitä on oikea psykoterapia, mutta kaikki vastaavat järjestään otsikon vierestä. Eikö kukaan tiedä vai ei jostain syystä vain halua vastata?
Ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa psykoterapiaa.
Kyllä myös terapeutin tehtävä on aktiivisesti viedä keskustelua kohti vaikeampia teemoja, auttaa tunnistamaan tunteita ja haastaa asiakasta pois omalta turvavyöhykkeeltään. Terapian idea on että kyse on tavoitteellisesta työskentelystä. Rupattelu ei ole tavoitteellista.