oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Mun miesystävä tulee meille aina tyhjentämään kaapit. On päivällä kotonaan saattanut syödä esim vain pari porkkanaa ja pannullisen kahvia, ja jos oon laittanut esim lasagnea, syö usein kaiken ja kokonaisen leivän juustoinern jne päälle. Ärsyttää kun vaikkapa se lasagne riittäisi minulle ja lapselleni tyyliin 3-4 päiväksi mutta jos mies on syömässä, pitää kokata taas uusi ruoka seuraavana päivänä. Tarjoutuu kyllä käymään kaupassa ja ostamaan ruokaa, mutta ei se poista sitä ärsytystä että jos oon suunnitellut ruokaa, käynyt kaupassa ja sit laittanut sitä ruokaa 1-2h, niin kaikki menee yhdellä istumalla. Jos pyydän häntä kokkaamaan niin hakee valmis pitsaa tai maksalaatikkoa. Ärsyttää mutta mikäs teet.

Ei suoranaisesti nälässä, mutta melko vajavaisella tarjoilulla on saanut olla välillä juhlissa. Erään tutun lapsen rippijuhlissa oli parillekymmenelle vieraalle säälittävän pieni ja sinnepäin koristeltu kakku (äiti tehnyt), vähän salaattia ja karjalanpiirakoita. Kovin paljon ei viitsinyt ottaa kun tiesi että vieraita on paljon ja kakun jätin mielelläni väliin. Ja kyllä, tiesin ettei kakkuja ole esim. toista varalla.

Eräällä kaverilla lapsen synttäreillä on ollut pakastekakku joka on otettu juhlien jo alettua pakasteesta. Sulatusaika useita tunteja ja vanhemmat sitten riitelevät kumman syytä se oli ettei asiaa huomattu. Onneksi oli Viennettaa, mutta sen päälle tökittiin kynttilät jotka lapsi puhalsi (olen aina inhonnut sitä, onneksi korona-aika on tuonut tähän muutoksen). En ottanut. Äiti vielä sytytti kynttilät uudelleen ja lapsi puhalsi ”että kaikki saa varmasti otettua kuvan”.

Samaiset henkilöt tulivat myös noina aikoina usein kylään ja pyysivät ruokaa tai leipää. Heitä oli odotettu jo pidemmän aikaa sovituille kahveille ja leivottu pientä makeaa kahvin kanssa. Asuivat siis ihan lähellä. Eipä siinä, annettiin sitten ruokaa jos oli tai leipää että päästiin sen jälkeen kahvittelemaan.

Pahimpia ovat ne luukasat, jotka luulevat, että jokaiselle riittää ruuaksi kaksi kauhallista kaninruokaa, ruokalusikallinen raejuustoa, yksi peruna ja puolikauhallista kastiketta, jossa voi olla pari pikku sattumaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun miesystävä tulee meille aina tyhjentämään kaapit. On päivällä kotonaan saattanut syödä esim vain pari porkkanaa ja pannullisen kahvia, ja jos oon laittanut esim lasagnea, syö usein kaiken ja kokonaisen leivän juustoinern jne päälle. Ärsyttää kun vaikkapa se lasagne riittäisi minulle ja lapselleni tyyliin 3-4 päiväksi mutta jos mies on syömässä, pitää kokata taas uusi ruoka seuraavana päivänä. Tarjoutuu kyllä käymään kaupassa ja ostamaan ruokaa, mutta ei se poista sitä ärsytystä että jos oon suunnitellut ruokaa, käynyt kaupassa ja sit laittanut sitä ruokaa 1-2h, niin kaikki menee yhdellä istumalla. Jos pyydän häntä kokkaamaan niin hakee valmis pitsaa tai maksalaatikkoa. Ärsyttää mutta mikäs teet.

Jatkanpa vielä kun ärsyttää niin. Mies saattaa syödä meillä illassa ruoan lisäksi lähes kokonaisen leivän ja 400g juuston jos kehtaa. Jos tarjoan mitä tahansa herkkuja, syö kaiken tai lopettaa vasta kun laitan herkut pois. Ahmiminen ärsyttää ja se, ettei voi itse pitää ruokailuistaan huolta vaan tulee meille ahmimaan. Jos on itsekseen, koko päivän, hakee mättöannoksensa mäkkäristä. Ja joo, ylipainoa on. Sekin ärsyttää kun itse yritän syödä terveellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Pahimpia ovat ne luukasat, jotka luulevat, että jokaiselle riittää ruuaksi kaksi kauhallista kaninruokaa, ruokalusikallinen raejuustoa, yksi peruna ja puolikauhallista kastiketta, jossa voi olla pari pikku sattumaa.

Varmaan näinkin, mutta yleensä oletuksena on, että ihminen syö useamman kerran päivässä jolloin sen yhden annoksen ei tarvitse olla niin valtava. T. Se jonka mies mättää kaiken ruoan.

Poikaystävän perheessä oli tapana syödä kunnon ruoka vain kerran päivässä. Koin kiljuvaa nälkää, koska olin tottunut siihen että on aamupala, lounas, päiväkahvit, päivällinen ja iltapala. Heillä oli sitten päivälliseksi jotain kiisseliä alkuillasta.

Eräässä perheessä oli tapana lipitellä vain kahvia pitkin päivää, siellä olin muutaman päivän remonttiapuna yöpyen myös heillä. Koin armotonta nälkää, joka johti siihen että iltaisin tarjosin heille ruuat läheisen huoltoaseman kahvilassa. Aloin myös syödä kaupasta aamulla ostamiani hedelmiä pitkin päivää, että olisin pysynyt tolkuissani. En ymmärrä vieläkään, miten heillä pärjättiin syömättä. Toki leipää oli kahvin kanssa..

Olen myös ollut juhlissa, jossa ei oltu huomioitu meitä laktoosi-intolerantikkoja mitenkään. Kaikki oli itse tehtyä, mutta käytetty tavallisia margariineja, maitoja ja kermoja. En syönyt siis mitään. Siihen aikaan ei tainnut olla vielä mitään laktoosinpilkkojia.

Vierailija kirjoitti:

Mun miesystävä tulee meille aina tyhjentämään kaapit. On päivällä kotonaan saattanut syödä esim vain pari porkkanaa ja pannullisen kahvia, ja jos oon laittanut esim lasagnea, syö usein kaiken ja kokonaisen leivän juustoinern jne päälle. Ärsyttää kun vaikkapa se lasagne riittäisi minulle ja lapselleni tyyliin 3-4 päiväksi mutta jos mies on syömässä, pitää kokata taas uusi ruoka seuraavana päivänä. Tarjoutuu kyllä käymään kaupassa ja ostamaan ruokaa, mutta ei se poista sitä ärsytystä että jos oon suunnitellut ruokaa, käynyt kaupassa ja sit laittanut sitä ruokaa 1-2h, niin kaikki menee yhdellä istumalla. Jos pyydän häntä kokkaamaan niin hakee valmis pitsaa tai maksalaatikkoa. Ärsyttää mutta mikäs teet.

Tämä EI ole okei käytöstä mieheltä.

Anoppilassa syödään myös lämmintä ruokaa kerran päivässä. Olen tähän onneksi jo tottunut, niin käyn monesti salitreenin tai vastaavan yhteydessä kaupassa/syömässä ulkona.

Itseäni ihmetyttää miten noin vähäisellä ravinnolla pärjää. Eihän yhdellä ruokailulla saa kuin ~700kcal ja siihen jos iltapalaksi syö leipää tai rahkaa niin nälkähän siinä jää.

Torttunaamaeinari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, kun isäntäväki mussutti itse suurimman osan tarjottavista ensimmäisenä iltana, tultiin kaupan kautta ruokakassien kanssa ja ajateltiin miehen kanssa että ne riittää neljälle hengelle koko viikonlopuksi ihan hyvin. Erikoisoluet isäntäpariskunta oli juonut kahdestaan sen jälkeen kun pitkän ajomatkan sisältäneen perjantain jälkeen mentiin jo heidän aikataululla varhain nukkumaan. Juustosiivut ja kinkut maistui suoraan paketista likaisilla käsillä kahmien. Sipsit eivät olleet oikeaa merkkiä ensin ja siitä tuli nurinaa, ne oli silti syöty myös sillä aikaa kun nukuttiin. Meille oli jäänyt aamupalaksi paahtoleipäpussin kantapalat ja yksi pikarijogurtti sekä banaani puoliksi. 

Ihan ilman sarvia ja hampaita - ei tullut mieleen, että ehkäpä ne teidän "ruokakassit" oli aivan alimittaiset, siis siihen nähden jos olitte muka suunnitelleet ko. ruokien riittävän neljälle hengelle ja koko viikonlopuksi. Sellaista pariskuntaa olekaan, joka olisi voinut oikeasti vetää yhdessä illassa koko viikonlopun ja neljän hengen satsin sapuskaa.

Haisee vahvasti nälässäpitäjältä ja tyypiltä, jolta voisi odottaa kommenttia: "hei mä söin kirsikkatomaatin ja puolikkaan grillimakkaraa, pötsi ihan piukassa ja ensi kerran syön viikon päästä" ja joka odottaa, että kaikki on samanlaisia.

Joo voin sanoa että on :D Niitä jogurtteja oli esimerkiksi kahdeksan pikaria, paahtoleipäpussi ei ollut mikään mini, banaaneja tuotiin tertullinen ja oluitakin 9 kpl. 1,5l appelsiinimehua, aamulla vain tyhjä tölkki pöydällä. Leivänpäällisistä jäljellä oikeasti rippeet, ehkä kolme siivua kalkkunaa? Tästä pariskunnasta varsinkin mies söi kirjaimellisesti ihan sikanaan ja oli my 600lb life-kokoluokkaa. Ideana oli että tuodaan omat aamupalat ja snäksit, varsinainen pääruokailu hoidettiin ulkona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miesystävä tulee meille aina tyhjentämään kaapit. On päivällä kotonaan saattanut syödä esim vain pari porkkanaa ja pannullisen kahvia, ja jos oon laittanut esim lasagnea, syö usein kaiken ja kokonaisen leivän juustoinern jne päälle. Ärsyttää kun vaikkapa se lasagne riittäisi minulle ja lapselleni tyyliin 3-4 päiväksi mutta jos mies on syömässä, pitää kokata taas uusi ruoka seuraavana päivänä. Tarjoutuu kyllä käymään kaupassa ja ostamaan ruokaa, mutta ei se poista sitä ärsytystä että jos oon suunnitellut ruokaa, käynyt kaupassa ja sit laittanut sitä ruokaa 1-2h, niin kaikki menee yhdellä istumalla. Jos pyydän häntä kokkaamaan niin hakee valmis pitsaa tai maksalaatikkoa. Ärsyttää mutta mikäs teet.

Jatkanpa vielä kun ärsyttää niin. Mies saattaa syödä meillä illassa ruoan lisäksi lähes kokonaisen leivän ja 400g juuston jos kehtaa. Jos tarjoan mitä tahansa herkkuja, syö kaiken tai lopettaa vasta kun laitan herkut pois. Ahmiminen ärsyttää ja se, ettei voi itse pitää ruokailuistaan huolta vaan tulee meille ahmimaan. Jos on itsekseen, koko päivän, hakee mättöannoksensa mäkkäristä. Ja joo, ylipainoa on. Sekin ärsyttää kun itse yritän syödä terveellisesti.

Ota manaatilta avain pois. Jokaisen on tarkotus syödä - ei pelkästään hänen.

Jos hän syö laittamasi ruoan, hän tietenkin kokkaa vastaaan ruoan tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Olen

Minä myös, miljönääri antoi sentään laihaa teetä.  Onneksi juon teen mustana ja sokeritta, näiden  pyytäminen olisi ollut varmaan sokki.

Eräs mies jallitti minua pitkään, mm lupasi että jos tulisin kylään, hän grillaisi minulle sellaiset sapuskat että varmasti häneen rakastuisin. No, menin sitten viimein hänen luokseen kylään, kysyin etukäteen mitä grillattavaa tuon. Pyyntö oli, että kalaa voi tuoda. Kävin ostamassa kokonaisen kirjolohen, josta tuli noin kilon verran filettä. Mies laittoi fileen suolautumaan ja menimme pihalle nauttimaan juomia. Olin jo nälkäinen, kun minut oli kutsuttu nimenomaan grillaamaan. Ilta joutui ja aloin kysellä että milloin se grilli laitetaan päälle. Hänen mielestään grilliä ei kannattaisi edes lämmittää pientä ruokamäärää varten. Hän halusi touhuta yksin keittiössä ja kutsui minut valmiiseen pöytään. Pöydässä oli neljä pientä keitettyä perunaa ja molemmille yksi pieni voidaan paistettu lohimedaljonki, paino varmasti alle 100 grammaa.

Lähdin kotiin nälkäisenä, ei tullut toisia treffejä, en rakastunut.

*voissa paistettu, ei voidaan

Kyläily, muista aina että viet itse myös tuliaiset kun menet kylään

Tapahtui nuorena: Kaveri pyysi muuttoavuksi.

Paikalle piti tulla muitakin, mutta olivatkin kaikki yllättäen "kipeinä", joten hoidimme muuton kahdestaan.

Koko päivä siinä meni, kun huhkittiin. Uudessa talossa ei ollut hissiä, joten jouduimme raahaamaan huonekalut portaiden kautta.

Kun vihdoinkin olimme saaneet kaikki tavarat asuntoon, kaveri haukotteli ja sanoi, että hän varmaan käykin nyt lepuuttamaan, ja minä voisin lähteä kotiin.

Kyllä mä jotakin evästä odotin saavani, olisi kelvannut vaikka pizza ja pari olutta.

Vettä sitten join janooni ja lähdin kotiin.

Hävetti jotenkin ihan kauheasti, vaikka se kaverihan siinä käyttäytyi tyhmästi, enkä minä. En kehdannut sanoa mitään.

Minulla on tukevasti ylipainoinen kaveri.

Jostain syystä aina kun hän on tulossa meille kylään hän on dieetillä.

Tiedän ettei hänellä ole ruokarajoitteita.

Kuitenkaan hän ei syö kunnolla, siirtelee ruokaa lautasella.

Yhteiselle kaverillemme hän oli sanonut että näki meillä nälkää, kun ei kehdannut syödä meidän ruokapöydässä.

Oli kuitenkin ennen meille tuloa syönyt 2 kääretorttua.

Tarjosin hyvää ruokaa, uuni broileria, riisiä ja kasviksia sekä salaattia.

Taitaa joillain olla itse aiheutettua nälkää.

22 vuotiaana menin 1. kerran käymään silloisen poikaystäväni vanhempien luona. Nälkää sen viikonlopun ajan näin, minua ei pyydetty kertaakaan ruokapöytään, (ja suoraan sanottuna se tehtiin hyvin selväksi, että vain perhe syö). Söin vain leipää ja katselin telkkaria kun muut söivät.  Siinä vaiheessa ymmärsin että ko. poikakaveri ei mahda olla se lopullinen puoliso. 

No, ko. poikakaverin vanhemmat olivat tulossa ihan jo seuraavana viikonloppuna käymään Oulussa (paikkakunta, missä minä ja tämä silloinen hellu opiskelimme), ja minä olisin kuulema saanut ihan oikeudekseni tehdä poronkäristystä näille Etelä-Pohjanmaan herkkusuille, koska minä Lapin lapsena sen osaan tehdä. 

Kosto oli suloinen! Minä valmistelin poronkäristystä ja perunamuusia, kun hellu ohjasi vanhempiaan puhelimitse minun asunnolle. Kun ko. sakki (oli oikein hellun 2 veljeäkin mukana) tuli minun kämppääni, niin laitoin vain yhden lautasen pöytään. 

Tietysti tiesin sen olevan loppu minun ja sen kurikkalaisen idiootin suhteelle, mutta kylläpä tuntui hyvältä antaa samalla mitalla! 

Tuosta on aikaa jo yli 20 vuotta, mutta vieläkin naurattaa heidän epäuskoiset ilmeensä, ja hellun typertynyt (ja suoraan sanottuna järkyttynyt) ilme! 

Joo anopillani, hän ei koskaan tarjoa kasvisruokaa.

Asuu kaukana joten pakko mennä pariksi pvksi lasten takia muutaman kerran vuodessa.

Eli siis tekee jtn jauheliha keittoa tai lasagnea ei koskaan erillisiä ruokalajeja kuten riisiä kanaa jne.

Ja aina juustokkakkua vaikka tietää etten syö

Terkkuja sinne Kurikkaan! :D kirjoitti:

22 vuotiaana menin 1. kerran käymään silloisen poikaystäväni vanhempien luona. Nälkää sen viikonlopun ajan näin, minua ei pyydetty kertaakaan ruokapöytään, (ja suoraan sanottuna se tehtiin hyvin selväksi, että vain perhe syö). Söin vain leipää ja katselin telkkaria kun muut söivät.  Siinä vaiheessa ymmärsin että ko. poikakaveri ei mahda olla se lopullinen puoliso. 

No, ko. poikakaverin vanhemmat olivat tulossa ihan jo seuraavana viikonloppuna käymään Oulussa (paikkakunta, missä minä ja tämä silloinen hellu opiskelimme), ja minä olisin kuulema saanut ihan oikeudekseni tehdä poronkäristystä näille Etelä-Pohjanmaan herkkusuille, koska minä Lapin lapsena sen osaan tehdä. 

Kosto oli suloinen! Minä valmistelin poronkäristystä ja perunamuusia, kun hellu ohjasi vanhempiaan puhelimitse minun asunnolle. Kun ko. sakki (oli oikein hellun 2 veljeäkin mukana) tuli minun kämppääni, niin laitoin vain yhden lautasen pöytään. 

Tietysti tiesin sen olevan loppu minun ja sen kurikkalaisen idiootin suhteelle, mutta kylläpä tuntui hyvältä antaa samalla mitalla! 

Tuosta on aikaa jo yli 20 vuotta, mutta vieläkin naurattaa heidän epäuskoiset ilmeensä, ja hellun typertynyt (ja suoraan sanottuna järkyttynyt) ilme! [/

🤦‍♀️ Kerro nimi niin vien terveiset perille 😂

Kun neljälle aikuiselle tehdään joku broilerkeitto, jossa noin 300 g broilerroippeita, kaksi porkkanaa siivuina, eikä yhtään perunaa, sillä "peruna lihottaa". Sopan kera 1 siivu vähähiilihydraattista leipää per ruokailija... Joillakin on syömisen perimmäinen tarkoitus pahemman kerran hukassa, jos ruoka pitää tehdä mahdollisimmaan vähäenergisistä aineksista ja niitäkin vielä annostella ruokailijoille laihialaisen pieninä annoksina.