oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Useinkin. Olen kala-allergikko ja jostakin syystä juhlissa ja vierailuilla sitä yleensä tarjotaan, lisäksi pelkät perunat ja vihersalaatti. Paras on serkkuni, jolla on joka ikinen kerta tarjolla pelkästään jokin lohiruoka, kertoo vielä usein hakeneensa sen varta vasten minulle Stockan herkusta. Olen yli viisikymppinen, eikä hän vieläkään allergiaani muista. Paras oli tuossa viime vuoden lopulla hautajaiset, jotka hän järjesti. Ruokana savulohi, katkarapusalaatti ja patonki. Söin pelkkää patonkia voin kanssa.

Köyhänä puoliksi työttömänä kerron rehellusesti kavereille mitä on tai ei ole tarjolla kun tulevat kylään - en syö leipää joten sitä ei ole, kahvia puolestaan on. Ruoka tehdään yhdessä tai erikseen mutta asiastq jutellaan ja tehdään kuten yhdessä sovitaan. Miten se on aikuisille niin vaikeaa kysyä fai sanoa että tarvitsen X määrän ruokaa tuonko itse, ostetaanko puoliksi vai tarjoatko sinä?

Kyllä. Aikoinaan menin ex-poikaystäväni kanssa viikonlopuksi hänen äitinsä luo, oli talvi ja oltiin jossain mäntyharjun lähellä maaseudulla. Kävi ilmi että anopilla oli alko-ongelma, lipitti vaan kaljaa ja poltti tupakkaa, ex keitti kahvit ja kaivoi jotain sitkeitä kaurakeksejä kyytipojaksi. Eihän se kahvi ja pari keksiä mahaa täyttänyt ja oli hirveää kun jäi päivällinen ja iltapala välistä, juoksin keskellä yötä oksentamaan kun oli niin huono olo.  Ex ja anoppi olivat kuin olisi ihan normaalia. Aamulla vaadin kyytiä lähimpään kauppaan ja hotkaisin  heti autossa roiskeläpän kylmänä. 

Aikoinaan tapailin miestä joka asui saaressa, siis oikeasti. Menin sinne viikonlopuksi ja vein vaan kahvipaketin kun äijä  lupasi että ruokaa on, no v""ut ollut!  Tai olihan siellä kaljaa ja paahtista. En päässyt sieltä mihinkään kun enhän mä osaa ohjata venettä. Ei kiinnostanut nälkäisenä edes antaa toosaa, siinähän oli pallit sinisinä sitten.

Nostan ketjua!

Olen, lapsena entisen ystäväni lapsuuden kodissa, olivat todella pihejä ja niiden äiti aikamoinen pirttihirmu

Sekä entisen narsisti kaverin opiskelija asunnossa, oli itse ylipainoinen, söi hyvällä ruokahalulla, minä sain yhden leivän, piti olla koko viikonloppu siellä, leipää söin siellä salaa jos kaveri esim oli vessassa yms, söi itse valtavasti ja valitti ettei ole varaa ruokaan...

Kuitenkin sen ex mies kustansi sen opinnot ja kaikki muut tarpeet,, huh huh miten sairas muija oli... Kyseessä yliopisto ihminen vieläpä...

Minä aikoinaan vedin ex-anopin kanssa kirjaimellisesti köyttä paahtoleipäpussista joka lopulta repesi ja anoppi huusi kuin päätä leikattaisin. Anopin mielestä kun miniä pärjäsi  yökyläilyn yhdellä palalla paahtoleipää ja suuttui, kun ahne miniä päätti omin päin paahtaa lisää. Kahvikin kaadettiin pieneen kuppiin eikä lisää saanut ottaa.

Ja tämä tarina on totta, valitettavasti. Poikakaveri vielä ihmetteli miksen halua toiste yökylään. Suhde kuivuikin aika äkkiä kokoon.

Kyllä olen joutunut.

Yleensä tuppaan kylään ilmoittamatta ja ellen yöksi jää, niin kyllä minä nyt sen kuusi tuntia vähintään olen paikalla ja odotan kyllä saavani paitsi pullakahvit, myös kunnollisen parin ruokalajin aterian.

Aina ei saa ja nälässä on joutunut kyyhöttämään sohvan nurkalla.

Joskus en viitsi turhaan lähteä yöksi kotiini, vaan jään muitta mutkitta sohvalle nukkumaan. Silloin olisi oikein kiva, jos isäntäväki viitsisi huomioita illallis- ja mahdolliset öiset välipalatarpeeni

Vierailija kirjoitti:

Useinkin. Olen kala-allergikko ja jostakin syystä juhlissa ja vierailuilla sitä yleensä tarjotaan, lisäksi pelkät perunat ja vihersalaatti. Paras on serkkuni, jolla on joka ikinen kerta tarjolla pelkästään jokin lohiruoka, kertoo vielä usein hakeneensa sen varta vasten minulle Stockan herkusta. Olen yli viisikymppinen, eikä hän vieläkään allergiaani muista. Paras oli tuossa viime vuoden lopulla hautajaiset, jotka hän järjesti. Ruokana savulohi, katkarapusalaatti ja patonki. Söin pelkkää patonkia voin kanssa.

Siinä on se, että jos itse ei ole mitenkään ruokavaliorajoitteinen, ei se usein käy mielessäkään, että muut voisi olla. Jos on itsekin jotenkin allerginen niin se asia on ylipäätään mielessä enemmän. Itsekään en meinaa näin 32 vuoden jälkeen muistaa, että siskoni on suklaalle (kaakaolle) allerginen.

Kävin yhden neidon luona yökylässä , hän oli juuri keittänyt mansikkasopaa ison kulhollisen ,ja nostanut sen sellaisen korkean pakastejääkaapin päälle , minulle se olisi maistunut , mutten viitsinyt mainita asiasta .Sitten tulin taas kyläilemään viikon tai puolentoista päästä ,illalla katsoin joka soppa olisi syöty , mutta ei mitään kulho oli samassa paikassa täynnä soppaa joka oli ihan vihreässä homeessa ,joten se siitä sopasta .

Muuan perhe otti oikein kunnolla ahnehtiakseen kyläillessään. Vanhus olisi jäänyt kokonaan ilman, jos en olisi täyttänyt hänen lautastaan ensin, sitten ottivat kyläilijät, kaapivat astiat lähes puhtaiksi, ja kun ruokaa oli jäljellä pari lusikallista kysyttiin jotta otatko sinä vai annetaanko X:lle. No, en ottanut, tarvitsihan kasvava lapsi senkin vähän. Ja ei, ruokaa ei ollut sarjassamme kitsaasti. Tämä toistui niin usein, että söin itse ensin.

Enkä ymmärrä toistakaan perhettä, heidän tullessaan kahvipöytä on aina katettuna, mutta ennen kuin ehdin edes henkäistä, he ovat jo tekemässä voileipää. Ja jos mitä hyvää jää yli, vihjaistaan, että kyllä se kotimatkan jälkeen maistuisi.

Monta kertaa. Kerrankin yksillä lapsen synttäreillä pöydässä oli viidelle aikuiselle kolme pullaa, 2 viineriä ja kaupan pieni keksipaketti. Pullat ja viinerit laitettiin keskeltä kahtia, että kaikille riitti, isäntäväen lapset söivät kaikki keksit ja sitten lopuksi juhlien emäntä ihmetteli että kuinka kaikki tarjottavat menivät. Hyvävarainen perhe kyseessä, rahasta ei tarjoilut ainakaan olleet kiinni.

Minä olen itse saanut sellaisen mallin, että aina kun tulee vieraita, pöydässä on tarjottavaa. Jos ei pakkasesta löydy, niin alle tunnissa pyöräyttää vaikka piirakan. Jos tulee vieraita pitkän matkan päästä, kysyn erikseen pysähtyvätkö matkalla syömään, vai laitetaanko ruoka valmiiksi. Yleensä vastaus on että kyllä kiitos.

Olen huomannut eron eri puolilta Suomea tulevien ihmisten välillä. Osa ei tarjoa mitään koskaan, osa aloituksen kaltaisen setin ja osa (yleensä sukulaiset ja lapsuudenkaverit) koko setin.

Vierailija kirjoitti:

Useinkin. Olen kala-allergikko ja jostakin syystä juhlissa ja vierailuilla sitä yleensä tarjotaan, lisäksi pelkät perunat ja vihersalaatti. Paras on serkkuni, jolla on joka ikinen kerta tarjolla pelkästään jokin lohiruoka, kertoo vielä usein hakeneensa sen varta vasten minulle Stockan herkusta. Olen yli viisikymppinen, eikä hän vieläkään allergiaani muista. Paras oli tuossa viime vuoden lopulla hautajaiset, jotka hän järjesti. Ruokana savulohi, katkarapusalaatti ja patonki. Söin pelkkää patonkia voin kanssa.

Etkö saa suutasi auki ja sanottua että olet allerginen, niin monta kertaa että varmasti muistaa?? Eikö emäntä ihmettele kun vieraalle ruoka ei maistu? 

Vierailija kirjoitti:

Monta kertaa. Kerrankin yksillä lapsen synttäreillä pöydässä oli viidelle aikuiselle kolme pullaa, 2 viineriä ja kaupan pieni keksipaketti. Pullat ja viinerit laitettiin keskeltä kahtia, että kaikille riitti, isäntäväen lapset söivät kaikki keksit ja sitten lopuksi juhlien emäntä ihmetteli että kuinka kaikki tarjottavat menivät. Hyvävarainen perhe kyseessä, rahasta ei tarjoilut ainakaan olleet kiinni.

Minä olen itse saanut sellaisen mallin, että aina kun tulee vieraita, pöydässä on tarjottavaa. Jos ei pakkasesta löydy, niin alle tunnissa pyöräyttää vaikka piirakan. Jos tulee vieraita pitkän matkan päästä, kysyn erikseen pysähtyvätkö matkalla syömään, vai laitetaanko ruoka valmiiksi. Yleensä vastaus on että kyllä kiitos.

Olen huomannut eron eri puolilta Suomea tulevien ihmisten välillä. Osa ei tarjoa mitään koskaan, osa aloituksen kaltaisen setin ja osa (yleensä sukulaiset ja lapsuudenkaverit) koko setin.

Jospa kuitenkaan ei ollut hyvätuloinen perhe vaan rahat oli loppu. Toiseksi kaupankassana olen usein nähnyt hyvin erilaisia vanhempia/aikuisia ostamassa vierasvaraa ja juhlaherkkuja. Eräs (anorektinen) äiti osti joulunavauspäivänä irtokarkkeja tarjouksesta lapsille ehkä noin 10 kpl, sillä karkit kolisivat pussin pohjalla (lapset alakouluikäisiä kaikki) ja ohje oli että vasta kotona saa pussin avata. Samaan aikaan muut samanikäiset lapset ostivat täyden paperipussillisen jokainen itselleen ja heti maksun jälkeen alkoi mässäys. Samoin kotona monet tarjoaa kaksi kylmää riisipiirakkaa ilman voita ja toinen leipoo ison piirakan, valmistaa aterian salaatteineen. Jokaisella meillä on erilainen suhde ruokaan ja itsekin olen huomannut usein tarjoavani liian vähän syötävää kun vieraat on kertoneet käyneensä kebabilla meiltä lähdön jälkeen. Minulla vain ei aina ole ollut varaa ruokkia kerralla suursyömäriperhettä.

Me käydään miehen siskolla ja he meillä. Jos kyläily on illalla niin siihen kuuluu ruokailu. Sisko ja miehensä ovat ilmeisesti erittäin pieniruokaisia. Kun he tarjoavat illallisen se on tyyliin pieni vuoka lasagnea ja pieni kulho vihersalaattia jaettuna neljälle ihmiselle. Tai 8 pientä perunaa ja 4 pientä kalanpalaa jaettuna neljälle. Ruokaa siis on ja se on hyvää mutta annokset ovat mikroskooppisia. Rahasta ei ole kysymys, ollaan molemmat perheet ihan hyvin toimeentulevia. Me ollaankin opittu varaamaan kotiin jotain helppoa ja nopeaa vierailujen jälkeen iltapalaksi.

Itse kokkaan vieraille suuria määriä niin että kaikki varmasti saavat tarpeeksi. Mitä jää jäljelle menee pakkaseen tai syödään seuraavana päivänä.

Olen itse ollut kumpikin osapuoli, eli nälässä pitäjä ja nälässä ollut. Aamupalani on usein kuppi kahvia, ja syön sitten joskus 10-11 aikaan. Kaveri oli käymässä enkä tajunnut edes tarjota aamupalaa. Vähänkö hävettää nyt, kun ajattelin että kyllähän se sanoo jos on nälkä.... Onneksi tuosta on aikaa jo useampi vuosi. Nykyään ostan aina aamupalatarvikkeet jos vieraita on tulossa. 

Joo, kun isäntäväki mussutti itse suurimman osan tarjottavista ensimmäisenä iltana, tultiin kaupan kautta ruokakassien kanssa ja ajateltiin miehen kanssa että ne riittää neljälle hengelle koko viikonlopuksi ihan hyvin. Erikoisoluet isäntäpariskunta oli juonut kahdestaan sen jälkeen kun pitkän ajomatkan sisältäneen perjantain jälkeen mentiin jo heidän aikataululla varhain nukkumaan. Juustosiivut ja kinkut maistui suoraan paketista likaisilla käsillä kahmien. Sipsit eivät olleet oikeaa merkkiä ensin ja siitä tuli nurinaa, ne oli silti syöty myös sillä aikaa kun nukuttiin. Meille oli jäänyt aamupalaksi paahtoleipäpussin kantapalat ja yksi pikarijogurtti sekä banaani puoliksi. 

Mies suuttui niin helkkaristi että isäntäpariskunta (miehen lapsuudenystävät) sitten lopulta maksoi nuo tuomiset pitkin hampain. 

Yksi ryhmä on myös ne vierailijat, jotka eivät ota mitään.

Kiva kun on sovittu kyläily, on kaikkia leivottu ja kukaan ei ota mitään.

Minulle on aina kiva, kun vieraille maistuu😀

Kun vielä tulee kaikkea tehtyä aina iso määrä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kun isäntäväki mussutti itse suurimman osan tarjottavista ensimmäisenä iltana, tultiin kaupan kautta ruokakassien kanssa ja ajateltiin miehen kanssa että ne riittää neljälle hengelle koko viikonlopuksi ihan hyvin. Erikoisoluet isäntäpariskunta oli juonut kahdestaan sen jälkeen kun pitkän ajomatkan sisältäneen perjantain jälkeen mentiin jo heidän aikataululla varhain nukkumaan. Juustosiivut ja kinkut maistui suoraan paketista likaisilla käsillä kahmien. Sipsit eivät olleet oikeaa merkkiä ensin ja siitä tuli nurinaa, ne oli silti syöty myös sillä aikaa kun nukuttiin. Meille oli jäänyt aamupalaksi paahtoleipäpussin kantapalat ja yksi pikarijogurtti sekä banaani puoliksi. 

Ihan ilman sarvia ja hampaita - ei tullut mieleen, että ehkäpä ne teidän "ruokakassit" oli aivan alimittaiset, siis siihen nähden jos olitte muka suunnitelleet ko. ruokien riittävän neljälle hengelle ja koko viikonlopuksi. Sellaista pariskuntaa olekaan, joka olisi voinut oikeasti vetää yhdessä illassa koko viikonlopun ja neljän hengen satsin sapuskaa.

Haisee vahvasti nälässäpitäjältä ja tyypiltä, jolta voisi odottaa kommenttia: "hei mä söin kirsikkatomaatin ja puolikkaan grillimakkaraa, pötsi ihan piukassa ja ensi kerran syön viikon päästä" ja joka odottaa, että kaikki on samanlaisia.

Meillä oli tapana istua iltaa tuttavapariskunnan kanssa hyvän ruuan äärellä pitkän kaavan mukaan vuoroin meillä ja vuoroin heillä. Yleensä ruokaa oli tarjolla ehkä jopa vähän liiankin paljon, paitsi silloin kerran, kun meille tarjottiin tasan yksi hotdog-sämpylä jokaiselle. Se oli kummallinen ilta.

Minä olen ollut se, jonka luona vieras jäi nälkäiseksi. Reilu 5-kymppinen tätini tuli meille vuosia sitten katsomaan vauvaa. Toi monta kassillista tuliaisia, mm.ruokaa mukanaan. Olin niin väsynyt ja sekaisin äitiydestä (1.lapsi) että en tajunnut tarjota mitään muuta kuin kupillisen teetä vaikka hän oli meillä ehkä 5-6 tuntia. Vieläkin hävettää,

Olen myös nuorempana jäänyt itse monesti nälkäiseksi kylässä, kun olin kasvissyöjä ja 90-luvun puolivälissä sitä ei oikein kaikissa kyläpaikoissa osattu huomioida. Itseäni se ei koskaan haitannut, pystyi hän syönään myöhemmin kotona, mutta tarjoajat olivat usein noloina (ihan turhaan, omapahan oli "vikani" kun ei ruoka kelvannut).