oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Kakkahattutäti kirjoitti:

En kyllä tajua ihmisiä, jotka kutsuu kylään eikä tarjoa mitään.

Eikö kyläilyn pointti ole nimenomaan se, että ruokaillaan yhdessä?

Törkeimpiä ovat kyllä nämä talkoo-hyväksikäyttäjät. Ihan vihaksi pistää. Teetetään työt muilla, eikä edes tarjota mitään!

Tämä onkin mielenkiintoinen pointti - onko monen mielestä vierailujen tarkoitus, että syödään yhdessä? Käsi ylös, kuinka moni mieluummin tekisi jotain jännittävää, esim. puuhaisi yhdessä jonkin harrastuksen parissa, kuin istuisi syömässä? Itse olen miettinyt sitä, miten kaikki tapaamiset ihmisten kanssa keskittyy sen ympärille, että istutaan syömään, on sitten kyse juhlista (buffetpöytä!), kaverin näkemisestä (kahvilaan!) tai deiteistä (päivälliselle!)...  

Muistan kun nuoruudessa olin yötä silloisen poikaystävän luona, eikä aamupalaksi tarjottu kuin pelkkää kahvia. Lounaalla oli jotain ranskalaisia ja nakkeja, ja talon oma väki rohmusi melkein kaikki ranut, eikä mulle jäänyt kuin kourallinen. Nakkeja ei muistaakseni edes riittänyt mulle. Ketään ei näyttänyt asia vaivaavan tai hävettävän.

Sen poikkiksen kans ei kauaa oltu, ja joku toinen hänen tyttöystävistään puhui ihan samaa, että nälässä siellä piti aina olla. Oltiin siihen aikaan jotain 16-17-vuotiaita, eikä tietenkään kehdannut ääneen sanoa, että saisko jotain syötävää.

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

En kyllä tajua ihmisiä, jotka kutsuu kylään eikä tarjoa mitään.

Eikö kyläilyn pointti ole nimenomaan se, että ruokaillaan yhdessä?

Törkeimpiä ovat kyllä nämä talkoo-hyväksikäyttäjät. Ihan vihaksi pistää. Teetetään työt muilla, eikä edes tarjota mitään!

Tämä onkin mielenkiintoinen pointti - onko monen mielestä vierailujen tarkoitus, että syödään yhdessä? Käsi ylös, kuinka moni mieluummin tekisi jotain jännittävää, esim. puuhaisi yhdessä jonkin harrastuksen parissa, kuin istuisi syömässä? Itse olen miettinyt sitä, miten kaikki tapaamiset ihmisten kanssa keskittyy sen ympärille, että istutaan syömään, on sitten kyse juhlista (buffetpöytä!), kaverin näkemisestä (kahvilaan!) tai deiteistä (päivälliselle!)...  

Syöminen yhdistää kaikkia ihmisiä, on vaikea keksiä toista aktiviteettiä, johon kaikki voisivat osallistua. Musiikki  ja tanssi tulee mieleen, niitä harmi kyllä on yhä harvemmin juhlissa ja kokoontumisissa. 

Meillä on joskus sukujuhlissa ollut alkuun esim. jalkapallopeli, mutta käytännössä korkeintaan puolet on aina osallistunut. Pöydän ääressä kaikki ovat tasa-arvoisia. 

Kerran mentiin yhden kaverin mökille viikonlopuksi, ja etukäteen oli puhetta että jokainen tuo omat kaljat ja eväät. Me oltiin varustauduttu korillisella olutta, syötäväksi oli jättipakkaus lihapiirakoita (joku 15 kpl pussi), makkaraa, perunasalaattia ja muuta sellasta känni/krapulamättöä. Isännällä oli joku kolmenvartin viinapullo ja mäyräkoira olutta.

Tiedettiin jo etukäteen, että sillä isännällä on tapana näpistellä muiden juomia kännissä, niin pidettiin oluet auton lukitussa peräkontissa ja haettiin itsellemme sitä mukaa kun juotiin.

Isäntä ryysti viinansa jo ekana iltana, ja kun aamulla herättiin nälkäisenä, huomattiin että se oli yksistään yön aikana syönyt kaikki ne lihapiirakat ja makkarat, mitä me oltiin itsellemme ostettu. Vitutti raakasti ja lähdettiin siltä istumalta kotiin, kun ajokunto sen salli.

Sama viiskymppinen äijä oli yksillä synttäreillä syönyt melkein yksistään ison voileipäkakun. Haki vaan koko ajan lisää ja kertoi miten hyvältä se maistui.

Sehän oli siis melko alkoholisoitunut yksineläjä, joka ei ruokaan rahojaan laittanut, vaan siihen viinaan.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kun isäntäväki mussutti itse suurimman osan tarjottavista ensimmäisenä iltana, tultiin kaupan kautta ruokakassien kanssa ja ajateltiin miehen kanssa että ne riittää neljälle hengelle koko viikonlopuksi ihan hyvin. Erikoisoluet isäntäpariskunta oli juonut kahdestaan sen jälkeen kun pitkän ajomatkan sisältäneen perjantain jälkeen mentiin jo heidän aikataululla varhain nukkumaan. Juustosiivut ja kinkut maistui suoraan paketista likaisilla käsillä kahmien. Sipsit eivät olleet oikeaa merkkiä ensin ja siitä tuli nurinaa, ne oli silti syöty myös sillä aikaa kun nukuttiin. Meille oli jäänyt aamupalaksi paahtoleipäpussin kantapalat ja yksi pikarijogurtti sekä banaani puoliksi. 

Mies suuttui niin helkkaristi että isäntäpariskunta (miehen lapsuudenystävät) sitten lopulta maksoi nuo tuomiset pitkin hampain. 

Hyvä mies, pisteet hänelle, rajansa röyhkeydellä!

Tapailin aikoinaan miestä, joka oli ollut sinkkuna monta vuotta. Eräskin viikonloppu oltiin yhdessä tyyliin koko lauantaipäivä, aamusta saakka. Käytiin veneilemässä, ajelulla, rannalla, kunhan vaan nautittiin kesäpäivässä ja kuherreltiin. Alkuillasta lähdettiin miehen kämpille, kun molemmilla alkoi olla vähän nälkä. Mies kokkaili keittiössä ja minä katselin telkkaria. Tuoksut sai mahan kurisemaan. Mies oli sitten sinkkuaikoihin tottuneena tehnyt lämpimän ruoan vain itselleen, ja toi mulle pelkän omenan.

Kerroin asiasta yhteiselle ystävälle, joka purskahti nauruun ja sanoi että ihan tyypillistä Mikaa, ei se vaan tajua.

Se tapailu päättyi aika lyhyeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi ilman tätä ketjua aiemmin ajatellut, että näemmä useimmilla ihmisillä on tarve syödä 2-3 tunnin välein. Itse syön 2-3 kertaa päivässä. Mikäli tällaiset parin tunnin välein syöpöttelytarvetta kokevat ihmiset lähtevät useamman päivän vierailuille, voisivatko he itse tuoda tarpeet mukanaan näihin aamu- väli- ja iltapaloihinsa?  

Entäs jos itse kutsujan ominaisuudessa ihan tarkastelee omaa toimintaansa kriittisesti ja miettii onko se ns. normaalia. Nimittäin ihan useammankin asiantuntija suositus on, että päivän aikana syödään 5 kertaa; aamupala, aamun välipala, lounas, päiväruoka, välipala ja iltapala. Se, että sulla on "tarve" leikkiä muita parempaa ihmistä syömällä 2-3 kertaa päivässä, on epänormaalia ja normaaleiden ihmisten "pakottaminen" omaan, pölvästiin, tapaasi on puhdasta junttiutta.

Ja jos tuntuu siltä, ettei lompakko anna myöden kutsua ja tarjota ruokia kutsutuille, niin jätä kutsumatta. Istu ennemmin yksin pimeässä, sähköä säästäen ja ryystä kerran päivässä (varastetulla) pillillä sitä kasviskeittoasi, josta olet perannut pois turhat palsternakat, porkkanat, sipulit ja perunat.

Ei ihme että suomalaiset ovat lihavia kun pitää koko ajan syödä. Että ihan aamun välipalakin pitää olla.

Syökää kunnon rasvaista ja puhdasta ruokaa niin ei tarvitse koko ajan puputtaa turhia. välipaloja.

Kaikki kevyt- light - vähärasvainen- rasvaton- teollinen moska pois. Riittää 3 ruokailua eikä tarvitse kärsiä nälkään.

Vierailija kirjoitti:

Saimme ystäväni kanssa yllättäen kutsun yhteisen ystävämme, jota emme olleet nähneet aikoihin, 30v synttäreille.  Tämä kutsun lähettäjä oli aina ollut innokas ja taitava  kokki/leipuri joka nuorempana ilmestyi usein bileisiin piirakka  kainalossa ja mietittiin jo vesi kielellä, mitä herkkuja saamme.

Kaveri oli muuttanut maalle ja asui keskellä metsää. Oli marraskuu. Käytiin huoltoasemalla kahvilla matkan varrella muttei syöty mitään kun ajateltiin, että "Mari" on taas pistänyt pöydän komeaksi. Meillä oli tuliaisena kukkia ja viinipullo. Kun päästiin perille ihmeteltiin kummitusmaisen synkkää taloa josta näkyi heikosti telkkarin valo, ihmeteltiin ollaanko oikeassa paikassa. Sitten ystävämme ilmestyi portaille. Halasi meitä vaisusti, ei kiittänyt tuliaisista ja ohjasi meidät kylmään taloon jossa ei ollut muita. Selvisi että olimme ainoat vieraat. Mistään juhlatunnelmasta ei ollut tietokaan. Keittiössä  "Mari" pisti kahvin tippumaan ja nosti pöytään  puoli pakettia sitkeitä kaurakeksejä,  oli selvää ettei mitään muuta tulisi. Meillä kurisi mahat ja minua palelsi joka paikasta, eniten varpaista. Kahvikin oli karmeaa. Vilkuiltiin epäuskoisina toisiamme ja tämä "Mari" jätti meidät juomaan kahvia ja  meni itse sohvalle katsomaan telkkaa. Suhisin että "Mä en jää tänne yöksi, varpaista läks tunto!"  Kaverini näytteli sitten migreeniä ja minä selitin pahoitellen että täytyy lähteä päivystykseen kun noin paha kohtaus hänellä päällä. Emäntäämme ei tuntunut kiinnostavan, että ainoat vieraat häipyivät. Kukkakimpunkin  viskasi ties minne.

Tapauksen muistelu hämmentää minua vieläkin, se ihminen siellä metsämökissä oli kuin varjo ihmisestä jonka muistin.

Ei sitten tullut mieleen kysellä, että mikä hänellä on? Vaikutti siltä, että menitte pelkkien tarjoilujen perässä, ettekä niinkään tapaamaan itse ihmistä?

Vierailija kirjoitti:

Tapailin aikoinaan miestä, joka oli ollut sinkkuna monta vuotta. Eräskin viikonloppu oltiin yhdessä tyyliin koko lauantaipäivä, aamusta saakka. Käytiin veneilemässä, ajelulla, rannalla, kunhan vaan nautittiin kesäpäivässä ja kuherreltiin. Alkuillasta lähdettiin miehen kämpille, kun molemmilla alkoi olla vähän nälkä. Mies kokkaili keittiössä ja minä katselin telkkaria. Tuoksut sai mahan kurisemaan. Mies oli sitten sinkkuaikoihin tottuneena tehnyt lämpimän ruoan vain itselleen, ja toi mulle pelkän omenan.

Kerroin asiasta yhteiselle ystävälle, joka purskahti nauruun ja sanoi että ihan tyypillistä Mikaa, ei se vaan tajua.

Se tapailu päättyi aika lyhyeen.

Ihmeelistä autismia tollainen on

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että suomalaiset ovat lihavia kun pitää koko ajan syödä. Että ihan aamun välipalakin pitää olla.

Syökää kunnon rasvaista ja puhdasta ruokaa niin ei tarvitse koko ajan puputtaa turhia. välipaloja.

Kaikki kevyt- light - vähärasvainen- rasvaton- teollinen moska pois. Riittää 3 ruokailua eikä tarvitse kärsiä nälkään.

Ennemmin uskotaan ravitsemuksesta jotain tietäviä, kuin mutu-vesipäitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saimme ystäväni kanssa yllättäen kutsun yhteisen ystävämme, jota emme olleet nähneet aikoihin, 30v synttäreille.  Tämä kutsun lähettäjä oli aina ollut innokas ja taitava  kokki/leipuri joka nuorempana ilmestyi usein bileisiin piirakka  kainalossa ja mietittiin jo vesi kielellä, mitä herkkuja saamme.

Kaveri oli muuttanut maalle ja asui keskellä metsää. Oli marraskuu. Käytiin huoltoasemalla kahvilla matkan varrella muttei syöty mitään kun ajateltiin, että "Mari" on taas pistänyt pöydän komeaksi. Meillä oli tuliaisena kukkia ja viinipullo. Kun päästiin perille ihmeteltiin kummitusmaisen synkkää taloa josta näkyi heikosti telkkarin valo, ihmeteltiin ollaanko oikeassa paikassa. Sitten ystävämme ilmestyi portaille. Halasi meitä vaisusti, ei kiittänyt tuliaisista ja ohjasi meidät kylmään taloon jossa ei ollut muita. Selvisi että olimme ainoat vieraat. Mistään juhlatunnelmasta ei ollut tietokaan. Keittiössä  "Mari" pisti kahvin tippumaan ja nosti pöytään  puoli pakettia sitkeitä kaurakeksejä,  oli selvää ettei mitään muuta tulisi. Meillä kurisi mahat ja minua palelsi joka paikasta, eniten varpaista. Kahvikin oli karmeaa. Vilkuiltiin epäuskoisina toisiamme ja tämä "Mari" jätti meidät juomaan kahvia ja  meni itse sohvalle katsomaan telkkaa. Suhisin että "Mä en jää tänne yöksi, varpaista läks tunto!"  Kaverini näytteli sitten migreeniä ja minä selitin pahoitellen että täytyy lähteä päivystykseen kun noin paha kohtaus hänellä päällä. Emäntäämme ei tuntunut kiinnostavan, että ainoat vieraat häipyivät. Kukkakimpunkin  viskasi ties minne.

Tapauksen muistelu hämmentää minua vieläkin, se ihminen siellä metsämökissä oli kuin varjo ihmisestä jonka muistin.

Eikö teillä oikeasti tullut mieleen kysyä: "Mikä hätänä? Miten voit?"

Me menimme niin lukkoon tilanteen kummallisuudesta! Välissä 10 vuotta ettei oltu edes puhelimessa puhuttu ja sitten  vastassa on pimeässä, kylmässä tönössä kahvia mykkänä keittelevä ihminen..  vaikka odotettiin synttäribileitä.  Ei niillä tarjoiluilla niin olisi ollut väliä, mutta kun tunsimme itsemme muutenkin epätoivotuiksi.. jo ne halit jotka saimme saapuessamme olivat niin  väkinäiset. 

Ei jotenkin osattu kuin tuijottaa toisiamme ja ihmetellä mikä on homman nimi.  

Vierailija kirjoitti:

Saimme ystäväni kanssa yllättäen kutsun yhteisen ystävämme, jota emme olleet nähneet aikoihin, 30v synttäreille.  Tämä kutsun lähettäjä oli aina ollut innokas ja taitava  kokki/leipuri joka nuorempana ilmestyi usein bileisiin piirakka  kainalossa ja mietittiin jo vesi kielellä, mitä herkkuja saamme.

Kaveri oli muuttanut maalle ja asui keskellä metsää. Oli marraskuu. Käytiin huoltoasemalla kahvilla matkan varrella muttei syöty mitään kun ajateltiin, että "Mari" on taas pistänyt pöydän komeaksi. Meillä oli tuliaisena kukkia ja viinipullo. Kun päästiin perille ihmeteltiin kummitusmaisen synkkää taloa josta näkyi heikosti telkkarin valo, ihmeteltiin ollaanko oikeassa paikassa. Sitten ystävämme ilmestyi portaille. Halasi meitä vaisusti, ei kiittänyt tuliaisista ja ohjasi meidät kylmään taloon jossa ei ollut muita. Selvisi että olimme ainoat vieraat. Mistään juhlatunnelmasta ei ollut tietokaan. Keittiössä  "Mari" pisti kahvin tippumaan ja nosti pöytään  puoli pakettia sitkeitä kaurakeksejä,  oli selvää ettei mitään muuta tulisi. Meillä kurisi mahat ja minua palelsi joka paikasta, eniten varpaista. Kahvikin oli karmeaa. Vilkuiltiin epäuskoisina toisiamme ja tämä "Mari" jätti meidät juomaan kahvia ja  meni itse sohvalle katsomaan telkkaa. Suhisin että "Mä en jää tänne yöksi, varpaista läks tunto!"  Kaverini näytteli sitten migreeniä ja minä selitin pahoitellen että täytyy lähteä päivystykseen kun noin paha kohtaus hänellä päällä. Emäntäämme ei tuntunut kiinnostavan, että ainoat vieraat häipyivät. Kukkakimpunkin  viskasi ties minne.

Tapauksen muistelu hämmentää minua vieläkin, se ihminen siellä metsämökissä oli kuin varjo ihmisestä jonka muistin.

Kuulostaa aina pirteänä touhuavan ja iloista naamaa näyttävän ihmisen hermoromahdukselta. Ehkä katui että kutsui teidät, muttei kehdannut perua ja pakeni toiseen huoneeseen toivoen että tajuaisitte häipyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi ilman tätä ketjua aiemmin ajatellut, että näemmä useimmilla ihmisillä on tarve syödä 2-3 tunnin välein. Itse syön 2-3 kertaa päivässä. Mikäli tällaiset parin tunnin välein syöpöttelytarvetta kokevat ihmiset lähtevät useamman päivän vierailuille, voisivatko he itse tuoda tarpeet mukanaan näihin aamu- väli- ja iltapaloihinsa?  

Entäs jos itse kutsujan ominaisuudessa ihan tarkastelee omaa toimintaansa kriittisesti ja miettii onko se ns. normaalia. Nimittäin ihan useammankin asiantuntija suositus on, että päivän aikana syödään 5 kertaa; aamupala, aamun välipala, lounas, päiväruoka, välipala ja iltapala. Se, että sulla on "tarve" leikkiä muita parempaa ihmistä syömällä 2-3 kertaa päivässä, on epänormaalia ja normaaleiden ihmisten "pakottaminen" omaan, pölvästiin, tapaasi on puhdasta junttiutta.

Ja jos tuntuu siltä, ettei lompakko anna myöden kutsua ja tarjota ruokia kutsutuille, niin jätä kutsumatta. Istu ennemmin yksin pimeässä, sähköä säästäen ja ryystä kerran päivässä (varastetulla) pillillä sitä kasviskeittoasi, josta olet perannut pois turhat palsternakat, porkkanat, sipulit ja perunat.

Syömiseen liittyen löytyy kyllä asiantuntijan mielipide puoltamaan ihan kaikkia mahdollisia näkemyksiä. Sillä on turha mitään perustella.

Minulla ei ole ikinä ollut vieraita jotka pitää syöttää 2 tunnin välein. Mutta jos joskus on, ei haittaa vaikka eivät viihdy. Jos syöminen kiinnostaa enemmän kuin minun seurani, pysykööt kotona syömässä.

Ketjussa on uskomattomia juttuja huonoista isännistä ja emännistä, mutta on kyllä myös uskomattomista suursyömäreistä.

Anoppilassa yksi joulu jäi nälän puolelle, tarjottavaa joulupöydässä toki oli runsain mitoin. Olin apuna kattamassa pöytää, hain lisukkeita jääkaapista, josta löytyi homepallo, ehkä entinen sipuli, yäk! Ei tehnyt mieli syödä mitään, mitä siellä homekaapissa oli säilytetty. Laatikot olivat onnekseni olleet parvekkeella, mutta ne eivät paljon nälkää pitäneet.

Voileipääkään ei tehnyt mieli, voitelu siitä tuntikausia pöydällä seisotetusta, pinnalta eltaantuneesta margariinipaketista...

Valitettavasti tuolloin mikään ruokapaikka ei ollut jouluna auki :-(

Myös heidän mökillään jääkaappi oli homekasvattamo, pakastelokero ja ovi kiinni talvet, kun sähköt pois päältä. Ei mennyt perille, että ne pitää jättää auki! Omia eväitä syötiin.

Ja sitä karjalaista ruuan tuputusta joka vierailulla... ei kiitos, ei maistu!

Vierailija kirjoitti:

Anoppilassa yksi joulu jäi nälän puolelle, tarjottavaa joulupöydässä toki oli runsain mitoin. Olin apuna kattamassa pöytää, hain lisukkeita jääkaapista, josta löytyi homepallo, ehkä entinen sipuli, yäk! Ei tehnyt mieli syödä mitään, mitä siellä homekaapissa oli säilytetty. Laatikot olivat onnekseni olleet parvekkeella, mutta ne eivät paljon nälkää pitäneet.

Voileipääkään ei tehnyt mieli, voitelu siitä tuntikausia pöydällä seisotetusta, pinnalta eltaantuneesta margariinipaketista...

Valitettavasti tuolloin mikään ruokapaikka ei ollut jouluna auki :-(

Myös heidän mökillään jääkaappi oli homekasvattamo, pakastelokero ja ovi kiinni talvet, kun sähköt pois päältä. Ei mennyt perille, että ne pitää jättää auki! Omia eväitä syötiin.

Ja sitä karjalaista ruuan tuputusta joka vierailulla... ei kiitos, ei maistu!

Lisään vielä, että anoppi oli tuolloin 60+, vielä nytkin 85 vuotiaana teräväpäinen, liikkuva ja toimiva ihminen. Tosin jo ex-anoppi, sitä tuputusta ei tarvitse enää sietää.

Olen. Mutta olempa ottanut opiksi ja koskaan omat eväät pienessä kylmälaukussa kesät talvet. Ennen vetosin lasten erityisruokiin. Nykyään en jaksa selitellä. Sanon vaan että bon omat eväät. En jaksa nälässä seurustella..

" voi näitä nälkähäitä" on sopiva kommentti tuolloin poislähdössä.

Olemme vierailleet yhden ystäväni luona kerran kahdesti vuodessa. Hän asuu maalla. Olemme jo oppineet, että siellä kun vierailee täytyy olla hyvin omatoiminen. Ruokatavaroita on syytä tuoda mukana, jos meinaa vatsansa täyttää. Pelkkää kahvia aamusta iltaan tarjotaan, ei pullaa tai keksiä ym. Isäntäväki (ei lapsia) syö jos sattuvat muistamaan alkoholin nauttimisen seassa. Paras oli, kun järjestivät lapsensa valmistujaisjuhlat. Päivällä sai keittoa, salaattia ja kakkua. Osa vieraista jäi yöksi, heille ei tarjottu enää mitään syötävää. Nälissään olivat, kukapa sitä juhliin eväät ottaa... Me olimme aiempien kokemusten pohjalta ottaneet omaat eväät kylmälaukkuun. Mutta oli meillä aamupvällä noloa grillata omia makkaroitamme, kun lauma nälkäisiä ja krapulaisia istuu grillin ympärillä suurinpiirtein kuolaten... Talonväki tarjosi vain kaljut kahvit. Itse olen todella vieraanvarainen ja tarjoan, jopa tyrkytän🙄, ruokaa ja juomaa.

Kyllä!

Toissakesänä eräs ystävä pyysi illanviettoon joku perjantai. Otin omat juomat mukaan ja lähdin heille. Siellä istuttiin takapihalla ja grillissä oli lihoja ja kasviksia, joita oletin meidän kaikkien illan mittaan nauttivan. Mutta ei. Sitä mukaa kun ruoat valmistuivat, ne nostettiin foliovuokiin ja vietiin sisälle, missä sitten perheenjäsenet vuorollaan kävivät syömässä. Mulle tarjottiin avokätisesti kyllä juomia, mutta ruoat oli tarkasti säännöstelty oman perheen vatsoihin. Hiukan outoa, kun siinä porukalla grillin vieressä istuskeltiin ja minut oli erikseen heille pyydetty istumaan iltaa.