oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Yökyläilemään mennessä kassissa vesipullo ( voi täyttää vessassa), banaani, suklaalevy ja suolapähkinöitä. Joskus myös ruisleipää.

Kokemuksesta oppinut...

Itse olen ollut joo, kun vieraat tulevat pitkästä matkasta se pitäisi huomioida. Monikaan ei asiaa ajattele. Nykyisin syön aina matkalla ennen kyläpaikkaan menoa.

Kaveri kertoi menneensä kutsuttuna grillailemaan toisen yh-äidin& lasten luo. Oli sanonut että hän tuo heille omat makkarat kyllä mukanaan.

No, kyläpaikassa ei sitten ollutkaan mitään muuta tarjolla. Heitä oli 3 ja hän vei 8 makkaraa. Kyläpaikan emäntä otti makkarat huostaansa, ja kun kaverini lapset pyysivät toista makkaraa, hän sanoi että yksi makkara kerralla riittää!

Kun sama porukka on grillaillut ystäväni luona, hän on tarjonnut lisäksi leipää, salaattia, juomia, grillattavaa juustoa ja kasviksia.

Siis kaverini+ 2 lasta. Kyläpaikassa myös äiti+ 2 lasta. Ei toimeentulovaikeuksia.

Emmä ny tiiä ihan nälässä,mut tuttuje yks! tulee mielee ruokaa on just annokset kaikille.Meillä katsoin salaa ko ne kävi,santsaavat kaikkee,laitan paljon erilaisia tarjottavia.Usein kyllä vieraatkin tuo tullessaan kaikkee,ja mekin viedään nykyään ruokasäkki millon mitäkin.Romu ja kukkatulijaisia enää harvoin.Kyllä tärkeet ihmiset kandee pitää tyytyväisinä.Tääkin veti erikoisruokavalioo vuosii,söin sit sieltä täältä pöydästä mitä pystyi.Emmä nälkää kyl sillonkaa nähny,monesti oikeesti jäi alle suositusten syömine,leipää ja perunaa kun muutenkaa voisi syödä,maha kipeytyy.Hiilareita välttelin vuosia,vähensin sanotaan niin.

Miehen siskon luo kun mennään kylään niin siellä sina juuri sillä hetkellä sletaan laittamaan ruokaa. Istumme hiljaa olohuoneessa ja he hääräävät loputtoman kauan keittiössä. Yksikin jouluaatto oltiin heillä ja se oli kamalaa!! Monta tuntia keittiössä ja me ei saatu mennä edes auttamaan. Oisin juopotellut mutta olin raskaana. Sitten jos on jokj juhla niin kahvi tarjoillaan tuntien odotuksen jälkeen. Itsellä on tapa kun vieraat tulee niin kahvi on porissut jo pannuun ja päästään suoraan asiaan. Sitten on kiva rupatella maha täynnä ja naukata liköörit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on äyriäisallergia, ja sukulaisperhe tietää sen. Kerran sitten rapuaikaan kyläillessämme oli tarjolla niitä rapuja. Minä sain tyytyä paahtoleipään. Siinä koko päivän ruoka. 

En syö mereneläviä enkä kalaa. Olen ammatiltani pappi. On ihan perseestä hautajaiset (ja kaikki kissanristiäiset), joissa on ruokatarjoilu kuten: kalakeitto. Oksettaa niin hajukin. Lisäksi leivänpäälle lohta, hyvällä tuurilla tonnikalasalaatti kylkeen ja kalavoileipäkakku.

Tämän vuoksi aina muistutan kavereitani, kun järjestävät juhlia ja illanviettoja: muistakaa tarjota liha- ja kasvisvaihtoehto. Monesti salaattipöytä, jossa saa itse koota on hyvä.

En mä niihin kissanristiäisiin ruoan takia mene. Se on vaan noloa sitten, kun pienellä paikkakunnalla pakotetaan pappi hakemaan ruokaa ensin. Sitten ainoa, mitä jää käteen on vesilasi.. joskus leipä voideltuna. Sitten yrität siinä pöydässä syödä ja jutella koko sen 45 min ja kaikki haluavat tietää, mikset syö enempää. Enkä halua nolata heitä sanomalla, että voisi oikeasti vähän miettiä. Vältän kertomasta myös sitä, että mulla on kala-allergia, kun sekin välittää viestin, etteivät osanneet huomioida.

Usein sitten vetoan, että mulla on juuri paastojakso menossa..

 Miten minusta tuntuu ettet ole kyllä pappi? Tai no ainakaan kristittyjen pappi. Onhan niitä tietysti kaikenlaisia seurakuntia ja uskonnollisia ryhmiä.

Kuule, kyllä ne papit, ihan kristitytkin, ovat vain tavallisia ihmisiä, eivätkä mitään pyhimyksiä. Omin silmin nähty ja muutenkin koettu perhepiirissä.

Vielä konservatiivisella 80-luvulla silloisen lapsuudenkunnan kuntapäivillä istuivat samassa pöydässä niin kylän pappi, kunnanjohtaja kuin lauma duunareitakin kaljatuopit kädessä. Ihmisiä ollaan tosiaan kaikki. 

Asuimme pienenä kaupungissa ja kesällä

Menimme äitin sukulaisiin useiksi päiviksi maalle. Monta kyläpaikkaa ja kaikissa

Piti olla nälissään ja peloissaan. Olivat tiukkoja vanhan kansan ihmisiä, uskovaisiakin. Maitoa suoraan tonkasta (hyi!!) sokeritonta punaviinimarjamahua yksi lasi, suolakalaa, tuppipottuja, kinnakkaista hirvenlihaa joskus. Vellejä ja kiisselejä. Ja kaikki piti syödä hiljaosuuden ja pelon vallassa. Kaikkien niiden perheiden lapset ovat mielenterveyspotilaita, alkoholisteja, työttömiä ja syrjäytyneitä. Meillä kotona annan lapsille pullaa ja kaakauta HETI ovella!!

Menimme kerran ystävän syntymäpäiville, ihan kutsuttuna ja lahjan kera. Kyse oli illanistujaisista, otimme omia juomia mukaan, mutta oletimme, että juhlissa tarjotaan jotain syötävää. Ei tarjottu. Kävi ilmi että pariskunnalla oli ollut riitaa juhlien ajankohdasta ja muustakin, eikä kumpikaan ollut hankkinut tarjottavaa. Oltiin "juhlissa" niin kauan kunnes nälkä pakotti lähtemään kotiin syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on äyriäisallergia, ja sukulaisperhe tietää sen. Kerran sitten rapuaikaan kyläillessämme oli tarjolla niitä rapuja. Minä sain tyytyä paahtoleipään. Siinä koko päivän ruoka. 

En syö mereneläviä enkä kalaa. Olen ammatiltani pappi. On ihan perseestä hautajaiset (ja kaikki kissanristiäiset), joissa on ruokatarjoilu kuten: kalakeitto. Oksettaa niin hajukin. Lisäksi leivänpäälle lohta, hyvällä tuurilla tonnikalasalaatti kylkeen ja kalavoileipäkakku.

Tämän vuoksi aina muistutan kavereitani, kun järjestävät juhlia ja illanviettoja: muistakaa tarjota liha- ja kasvisvaihtoehto. Monesti salaattipöytä, jossa saa itse koota on hyvä.

En mä niihin kissanristiäisiin ruoan takia mene. Se on vaan noloa sitten, kun pienellä paikkakunnalla pakotetaan pappi hakemaan ruokaa ensin. Sitten ainoa, mitä jää käteen on vesilasi.. joskus leipä voideltuna. Sitten yrität siinä pöydässä syödä ja jutella koko sen 45 min ja kaikki haluavat tietää, mikset syö enempää. Enkä halua nolata heitä sanomalla, että voisi oikeasti vähän miettiä. Vältän kertomasta myös sitä, että mulla on kala-allergia, kun sekin välittää viestin, etteivät osanneet huomioida.

Usein sitten vetoan, että mulla on juuri paastojakso menossa..

Ehkä siitä allergiasta ois hyvä mainita. Ei ihmiset mitään ennustajia ole.

Vierailija kirjoitti:

Syön 2-3 kertaa päivässä. Juon joo kahvia tai teetä välissä myös, mutten siinä samalla mitään syö. Näin oli meillä kasvaessa kotonakin, ja näin olen elänyt muidenkin kanssa ja näin syödään minun kyläpaikoissakin. Missä ja kenellä 5 ateriaa päivässä on normaalia? Ymmärrän että pienet lapset tarvitsevat välipaloja, mutta että terveet aikuiset ihmset? Yleensä lapsille laitetaan välipala ja aikuset ottavat kahvit vain, eikö?

Heh. Kaksi kertaa päivässä syöt? Se tarkoittaa, että syöt aamiaisen ehkä klo 8, seuraava eli päivän toinen ja viimeinen ateria on klo 17 mahdollisesti. Kyllä siinä saattaa joillekin tottumattomille "suursyömäreille" tullakin nälkä. Siitäkin huolimatta, että saa kahvia jossain välissä. Älä kutsu vieraita, on minun neuvoni.

Omat yökyläilyni, kutsuttuna vieraana, sujuvat yleensä näin: saavun  puolenpäivän jälkeen, ojennan tuomani  juomat isäntäväelle säilytettäväksi iltaa varten. Kahvit tarjotaan aina heti, lisänä jotain leivonnaisia. Runsas ateria, jälkiruokineen, n. klo 18. Vapaata seurustelua illalla, otetaan juomat esiin tarjottavaksi. Sitten myöhemmällä jotain suolaista iltapalaa. Seuraavana aamuna kunnon aamiainen. Yleensä lähden, hyvillä mielin ja kylläisenä, kotiin siinä puolenpäivän aikaan.

Tällainen on mielestäni aivan normaalia vieraanvaraisuutta ja vierailusta jää hyvä mieli..

Heh. Kaksi kertaa päivässä syöt? Se tarkoittaa, että syöt aamiaisen ehkä klo 8, seuraava eli päivän toinen ja viimeinen ateria on klo 17 mahdollisesti. Kyllä siinä saattaa joillekin tottumattomille "suursyömäreille" tullakin nälkä. Siitäkin huolimatta, että saa kahvia jossain välissä. Älä kutsu vieraita, on minun neuvoni.[/quote]

Ei tietenkään aamu 8 ja ilta 17? Olisi päivällä töissä käyvälle hullut ruokailuajat. Joko aamiainen ja lounas tai lounas ja illallinen.

Vieraille tarjotaan kolme ateriaa ja lapsille enemmän. Mutta vieraiden kanssa aterioilla istutaankin pari tuntia kerralla, koska vieraiden kanssa seurustellaan ruokapöydän ääressä. Missä ihmeen välissä sitä vielä neljännen tai viidennen aterian ehtisi?

Olen kokemuksesta viisastunut, enkä koskaan mene yökylään tai koko päivän kyläilyyn ilman omaa syötävää. Ja siis syötävät pidän omassa kassissa jotta voin sieltä tarvittaessa ottaa.

Vähän aiheen vierestä, mutta mä itse pidin kerran vieraita nälässä. Kutsuin siis noin kymmenen henkilöä kylään ja sanoin tarjoavani päivällisen. Arvioin ruoan määrän aika alakanttiin. Lopulta kaikki sai vain pienen annoksen (300-350 g). Jotkut olivat tyytyväisiä ja kylläisiä, mutta huomasin että joillain jäi vielä nälkä. Kyllä nolotti. Onneksi se oli lyhyt vierailu, niin he ehtivät vielä kotona syödä uudestaan jos kokivat sen tarpeelliseksi.

Up

Täällä on puhuttu niistä 90-luvun jutuista niin meillä isä oli sitä mieltä että kun ruoka-aika tulee, vieraiden ei tarvitse silloin olla norkoilemassa vaan pysyvät jossain muualla tai menevät omaan kotiinsa syömään. Samoin esim. kylässä käyminen piti ajoittaa niin että kylään mentiin vasta isäntäväen ruokailun jälkeen tai vaihtoehtoisesti kotiin lähdettiin ne. pois alta.

Jos joku oli yökylässä, niin ruokaa tietenkin tarjottiin samalla kun itse syötiin ja yleensä etenkin aamiainen oli parempi kuin "tosielämässä" mistä me lapset monesti huomautettiin että voisi olla tällaista oikeastikin, esim. Tomaattia ja kurkkua leivän päälle valmiiksi pilkottuna eikä vain pelkkää leipää ja metukkaa jääkaapista. Kotona ei siis nälässä koskaan tarvinnut olla mutta ruoan laadusta kertoo jotain se, että nykyäänkin (olen 30) pitää itse viedä salaatit porukoille jos meinaa nähdä ruoalla mitään vihreää. Jouluna vien itse tehdyt laatikot tai niiden jämät koska valmisruoka ei houkuta. Sitä sai syödä tarpeeksi niiden 19v aikana jotka vanhempien luona asuin.

Sukujuhlissa (rippijuhlat, ylioppilas juhlat, vuosipäivät) on aina tarjottavat olleet kunnossa, ei lämmintä ruokaa mutta pitkän matkalaisille suolaista riittävästi. Poikkeuksena täti joka tarjosi myös ihan ruokaa ja riittävästi. Vanhemmathan meinasi kurssilla että ei tarvita mutta jo lapsina veljen kanssa suu saatiin auki että kelpaa. Sama myös lähellä asuvan mummon luona käydessä, että vanhemmat meinasi kieltäytyä koska kotona on syöty/on ruokaa mutta se oli sitä valmisruokaa joten veljen kanssa syötiin hyvällä ruokahalulla. Varmaan vanhempia nolotti ja nykyään aikuisina muistetaan tarkoituksella nolata ja muistutella että koira syö paremmin kuin me lapsena.

Mummolle oli kunnia asia tarjota ruokaa, mutta mottona oli samaan aikaan myös "talo elää tavallaan, vieraat käyvöö ajallaan" eli heidän rytmissä mentiin eikä muuta odotettu. Söivät toki normaalisti eikä mitään 2 kertaa päivässä ja kahvitarjooilu oli aina. Häpeä olisi ollut jos ei olisi ollut, jopa vanhoilla päivillään vaati saada tarjota kahvia vaikka olisi kieltäydytty, siinä sitten autettiin laittamaan tarjolle.

Sitten varsinaisena vastauksena: olen ollut nälässä kylässä. Poikaystävä ei tarjonnut kotonaan ikinä välipaloja vaan tokaisi että mene kotiisi syömään. Ymmärrettävää koska asuin 200m päässä mutta yksi leipäpala (kun itse otti) ei olisi ollut paha.

Lapsuudessa olin kaverin luona, jossa vanhempia ei juuri näkynyt niin kavwrin tehtäväksi jäi loihtia meille ruokaa. Kerran kuitenkin isänsä grillasi ja kysyi mitä kukin syö, ujona tyttönä kieltäydyin lihasta koska siinä oli läskiä, jota en pysty syömään kakomatta, joten tarjouksiin syömään yhden perunan. Perunat olikin tosi pieniä ja kaverin isä sen verran fiksu että teki lihaa enemmän niin että minäkin sain, enkä jäänyt nälkäiseksi. Tästä olen kiitollinen, että otti huomioon että lapset voivat olla ujoja ja pelokkaita eivätkä uskalla sanoa totuutta.

Ex-appivanhempien luona. Heräsivät klo 7 ja joivat pelkän kahvin, leipää ei ollut eikä muroja tms. Ex joi tyynesti kupin teetä ja tuntui ihmettelevän kurnivaa mahaani. Klo 12 oli kahvi. Samoin klo 15.  Ja lopulta   ko 17 päivällinen , tässä vaiheessa olin niin nälissäni että vatsaan koski kun söin.

Menin sinne pe ja kotiin lähdin su, ennen  bussille menoa vedin kirkonkylän nakkikioskilla lihapiirakan aamupalaksi eikä ollut ikinä maistunut niin hyvältä! Hiton kellontarkat kitupiikit. Toiste en mennyt ja suhdekin sitten kuivui kokoon.

Vierailija kirjoitti:

Asuimme pienenä kaupungissa ja kesällä

Menimme äitin sukulaisiin useiksi päiviksi maalle. Monta kyläpaikkaa ja kaikissa

Piti olla nälissään ja peloissaan. Olivat tiukkoja vanhan kansan ihmisiä, uskovaisiakin. Maitoa suoraan tonkasta (hyi!!) sokeritonta punaviinimarjamahua yksi lasi, suolakalaa, tuppipottuja, kinnakkaista hirvenlihaa joskus. Vellejä ja kiisselejä. Ja kaikki piti syödä hiljaosuuden ja pelon vallassa. Kaikkien niiden perheiden lapset ovat mielenterveyspotilaita, alkoholisteja, työttömiä ja syrjäytyneitä. Meillä kotona annan lapsille pullaa ja kaakauta HETI ovella!!

Tämä oli kyllä hauska. Varsinkin tuo viimeinen lause. Uskottavuus meni, mutta mitäs siitä.

Parisuhteen alkuaikoina oli vähän totuttelemista appivanhempien tapoihin. He syövät aamiaisensa melko aikaisin, viimeistään 7 maissa, ja lounas on sitten jo tyyliin klo 10. Myös viikonloppuisin. Eipä tullut ihan heti mieleen, että se aamupäivällä syöty lounas onkin sitten päivän pääateria :D Alkuillasta syövät jotain pientä. Oli siis aika nälkäisiä iltapäiviä monesti heidän kanssaan, ja he olivat ihan sitä mieltä, että heidän tapansa on normaali ja kaikki muu kummallista. Nykyään toki osaan varautua tähän.

Itsehän olen tottunut siihen, että lounas on jotain suht kevyttä, jos ylipäänsä mitään varsinaista lounasta syödään, ja sitten päivällinen joskus esim. 18 aikaan, ja se on se päivän pääateria. Appivanhemmat ovat sitä mieltä, että kun lähdetään esim. ravintolaan syömään, niin sinne on mentävä viimeistään klo 12, sen verran pystyvät venymään (joskus - herranjumala - ollaan menty jopa klo 13). Ja sitten kun vähän viinittelevät ja jäävät istuskelemaan ruoan jälkeen, siinä ollaankin hyvässä humalassa jo klo 15 mennessä.

He eivät siis erota lounaan ja päivällisen/illallisen käsitteitä ollenkaan, ja illalla syöminen on omituista. Samalla kaavalla ovat menneet myös kaikki etelänlomat ja ihmetelleet, kun ruoka-aikaan ei ole monet ravintolat auki.

Yksi kaveri tarjoaa aina pelkästään oliiveja ja tosi aromikkaita juustoja, mikä on meille aikuisille tosi ok, vaikkakin tarjottu määrä on aina tosi pieni. Ongelmana on sitten nuo lapset, joille ei ole varattu mitään, vaikka kaverilla itselläänkin on lapsia, joille eivät oliivit ja juustot maistu. Olemme jo oppineet, että ennen kylään menoa syömme tuhdin aterian, että jaksamme istua läpi kuusituntisen kyläilyn + matkat päälle. Ja Mäkkärin kautta kotiin.