oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

en loisi kirjoitti:

En. Koska yökylään mennessä tietenkin vien ruokaa tms tarjottavaa. Kuuluu käytöstapoihin.  Tietämättömille vinkiksi, voi kysyä, että mitä hyvää kokataan, mä tuon tullessani. Yksinkertaista.

Heh, ei kyllä kuulu. Käytöstapohin kuuluu tarjota vieraalle ruokaa, jos on kerta jonkun kylään kutsunut. Jos ei halua kestittää vieraita, niin ei kutsu kylään - yksikertaista. Eri asia on yhteiset mökkireissut tms. Sinä tietenkin pyhänä ihmisenä otat omat vessapaperit ja kylpyvedetkin mukaasi, kun menet kyläilemään? 

Kasva hieman, niin ei tarvi ottaa niin itseensä :D Ja ei, jos sut kutsutaan kylään, niin et sä sinne voi vain persettäs levittämään mennä ja inisemään, että istuin tunnin bussissa :D Kyllä kakarat tekee joka asian vaikeaksi. Kyläilläkään osata!

Apua, minä en sitten yhtään ymmärrä näitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä vastavuoroisuutta. Jos ystäväni ajaa luokseni vaikka 3h suuntaansa viikonlopuksi ja maksaa bensat, niin en kyllä ikinä kehtaisi pyytää luokseni tullutta ihmistä vielä maksamaan oman ylläpitonsa luonani. Perusruoka ei kuitenkaan niin paljon maksa. Mistähän lie opittu tuollainen täydellinen vieraanvaraisuuden puutos? Köyhästä kodista?

Muistaakseni en. Mulla oli semi-kasvissyöntivaihe parikymppisenä, mutta tosiaan vain sellainen, että kun vanha sukulainen tarjosi kasvissosekeittoa nakeilla ”ai niin sä et syö lihaa, no voidaan poimia nakit pois” niin söin nakkeineen päivineen.

Sen sijaan ekalla kerralla, kun eka poikaystäväni oli meillä, se meni mäkkärin kautta kotiin kun en muistanut tarjota sille syötävää. Itse kun laihdutin vähän turhankin tehokkaasti. (Sittemmin olen tuplannut painoni, nyt painan taas alle 100 ja yritän päästä normaalipainoon n. 70 kg tän vuoden aikana).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten n.klo 17 - 18 päivällinen, joka on vieraiden vuoksi tavanomaista hiukan juhlavampi, vaikka. uunilohta

:D

hih, muakin nauratti tuo

mut onhan uunilohi kuitenkin sellainen  "hiukan parempi arkiruoka", siis verrattuna johonkin makaronilaatikkoon tai nakkisoppaan :)

Juhlavampi fiilis kai tuli viinitarjoilusta aterian ohella. Pois se minusta, että lohta minään juhlaruokana pitäisin, minäkään (heh). Kuvailin jutussani tavallisia sukulais- tai ystävävierailuja, en suinkaan mitään juhlaillallisia.

T. Tuon alkuperäisen jutun kirjoittaja

Tämä tapahtui yhtenä päivänä. Söin vain aamupalan kotona, kunkin menossa ystäväni luo kylään. Ajattelin, että jotakin varmaan tarjotaan. Ystäväni kysyi, juonko viiniä. En tietenkään, kun en juo alkoholia. Hän tarjosi minulle kraanavettä. Ei kahvia, ei mitään syötävää. Hän joi parissa tunnissa viinipullon tyhjäksi. Kun hän tuli humalaan, lähdin pois.

Olin teininä kuukauden vaihdossa Keski-Euroopassa. Asuin perhemajoituksessa maaseudulla, lähellä ei ollut kauppoja. Perhe tarjosi mulle aamulla haaleaa teetä ja ehkä omenan. Illallinen oli siitä noin 14 tunnin kuluttua, ja oli aina ihan hyvä ja riittävä illalliseksi, mutta muuta ei sitten tosiaan päivän mittaan ollutkaan tarjolla. Olisin aivan hyvin voinut käydä itsekin ostamassa ruokaa tai jossain syömässä, jos jossain lähistöllä olisi ollut paikka, jossa käydä. Olin hoikka jo mennessäni, mutta painoin varmaan alle 45 kiloa palatessani, mikä on 170-senttiselle aika hurja lukema. Kielitaito oli heikko ja olin kovin ujo ja nuori. En rohjennut / osannut kertoa että on koko ajan kauhea nälkä. Kotiin päästyäni söin viikon putkeen. Perheelle oli maksettu mun majoittamisestani ja ruokkimisestani. Olivat aika pihin oloisia, ilmeisesti pyrkivät nettoamaan mun majoittamisellani.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttäviä tarinoita täällä, varsinkin nuo lapsien nälässä pitämiset. Itselleni tulee näistä nälkiinnyttäjistä mieleen, etteivät vieraat ole heille kovin tervetulleita tai sitten suhde ruokaan ja säännöllinen ruokarytmi on heille ihan vääristynyttä ja vierasta. Olen itse kerran ollut yön yli vierailulla uudessa kyläpaikassa, jossa ei koko vierailun aikana tarjottu mitään. Kyseessä oli exmiehen kaveriperhe, eivät itse syöneet koko illan aikana, eivätkä tarjonneet meillekään mitään, saatikka kyselleet onko nälkä. Etukäteen kyseltiin tuodaanko jotain, no ei tarvii kun saunaoluet riittää. Onneksi oltiin syöty hyvin iltapäivällä ennen heille menoa. Seuraavana aamuna perheen äiti törötti sohvannurkassa lukemassa naistenlehteä, isä jumitti tietokoneella. Aamupalasta ei ollut puhettakaan ja kahvia saatiin kinuamisen jälkeen kun itse keitettiin. Lähdettiin aika nopsaan jatkamaan matkaa sitten.

Yleensä uskallan kyllä sanoa, jos nälättää, mutta useimmiten vierailenkin tuttujen luona eikä muutenkaan ole tarvinnut asiasta erikseen mainita. Uudessa tuntemattomassa kyläpaikassa en vaan kehdannut kinuta ruokaa ja olin varmaan muutenkin jotenkin niin pöyristynyt tilanteesta, etten saanut suutani auki. Vai onko tässä jotain kulttuurieroja sitten, kotona Savossa ruokaa tuputetaan jopa ärsyttävyyteen asti, tässä tapauksessa pirkanmaalainen perhe taas ei ollut vieraanvaraisuudesta kuullutkaan. Mielestäni kuuluisi jo hyviin tapoihin tarjota vieraille edes jotain.

Mun isän suku on Pirkanmaalta ja heillä käydessä kylässä oli muuten aina nälkä. Ruokaa oli jos oli, ja silloinkin ihan liian vähän. Muistan että monesti lähdettiin vähän "ajelulle" ja käytiin hakemassa hampurilaiset kun mummo ja täti eivät ihan hiffanneet säännöllisen syömisen perään. Ruokaan ei muutenkaan ollut mitenkään intohimoista suhdetta siellä päin kenelläkään, suolatonta ja mautonta pöperöä henkensä pitimiksi syötiin silloin kun oli ihan pakko. Meillä savossa olisi ihan kauhean noloa jos pöydät eivät notku kun vieraita tulee. Tietysti kulttuuriin kuuluu myös tuoda jotain tuliaisina ja tarjoutua auttamaan keittiössä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen! Olimme 2 yötä tuttavaperheen luona. Veimme tuliaisia noin satasella, mutta emme varsinaisesti ruokaa.  Kyselin etukäteen jos voisin tuoda jotain ruokaa, mutta siitä kieltäydyttiin, niinpä veimme kahvia, jotain herkkuja, sekä yhden hintavamman lahjan.

Eka päivä meni ok, koska olimme pysähtyneet syömään menomatkalla, kyläpaikkaan saavuimme pitkän ajomatkan jälkeen puolen päivän jälkeen.

Päivällisaikaan oli jokaisella hyvin pienin kalapala, sekä 1-2 perunaa + salaattia. Muuta ruokaa ei ollut. Iltapalaksi 2-7v lapset saivat  yhdet hedelmäsoseet. Aikuiset eivät syöneet.

Toisena päivänä aamiaisen leipäviipaleen ja aamupäivän ulkoilun jälkeen olin niin nääntynyt nälästä, että en oikein muista ruokia. Päivä lipui ohi ja yritin vaan miettiä miten saadaan ruokaa. Lapsille kehtasin pyytää lisää syötävää. Sen muistan, että toisena yönä en juuri saanut nukuttua nälän takia.

Molemmat perheet ovat tosi liikunnallisia ja meidän perhe syö hyvin paljon enemmän kuin tuttavaperhe.o

Lähdimme kotiin sovittua aikaisemmin ja suuntasimme suoraan läheiseen ruokapaikkaan :D

 

onneksi ette kuolleet lapsinenne nälkään, ehkä juuri sinä pelastit lapsesi kuolemalta vaatimalla lisää apetta lapsille. mikä esti teitä nälkäkuoleman vaarassa olevia esim käymästä läheisessä ravintolassa 

Vierailija kirjoitti:

Meidän suvussa ruokaa on aina tuputettu liikaakin olit nainen tai mies, pieni tai iso. Kerran lapsena olin yökylässä kaverin luona ja käskettiin odottamaan eteisessä sillä aikaa kun he syövät aamupalan ja sitten lähdettiin yhdessä kouluun. Ei mulla kyllä ollut erityisesti nälkä, mutta en kuitenkaan mennyt heille enää yöksi silloin, kun seuraavana päivänä oli koulua. Heillä oli rahasta oikeasti tiukkaa, et sinänsä ymmärrän, mutta olishan vanhempien pitänyt kieltää kyläily. Mut siis kutsuttiin kylään, en itse tuppautunut.

Tuli ihan paha mieli tätä lukiessa. Tuskin he niin köyhiä olivat, etteivät edes leipäpalaa olisi voineet antaa. Ja se että vielä käskettiin eteiseen odottamaan... Kuulostaa joltain oudolta periaatteelta enemmän kuin köyhyydeltä.

Joo, kerran miehen tuttavien luona (olimme ajaneet n tuhat km ja ONNEKSI syöneet kuppilassa välillä). Olin menossa suihkuun niin muija tarjosi mulle aivan kivikovaksi ja karheaksi kuivattua pyyheliinaa. Onneksi oli oma pehmeä mukana (ihoni on herkkä ja olisin luultavasti kuivannut itseni verille muuten). Iltakahvit saimme keksin kera.

Sitten aamulla emme saaneet kuin kahvit, edes mitään keksiä ei ollut. Teimme siinä lähtöä ja he seisoivat molemmat keittiössä laittamassa ruokaa, mutta meille ei tarjottu. Olisin pyytänyt keitettyä vettä termokseen kun meillä oli murukahvia purkissa, olisimme edes sitä saaneet kun piti vielä ajaa pari sataa kilsaa. Sillä pikkupaikkakunnalla ei mikään, siis ei yhtään mikään kuppila ollut pyhäpäivänä auki. (Tästä on parikyt vuotta aikaa.)

Mutta jostain syystä miehelläni oli kova kiire pois sieltä, ehkä hän tunsi myötähäpeää kun se hänen tuttavapariskuntansa oli niin epävieraanvarainen. Kun hän oli tätä paria kehunut aivan ihaniksi ihmisiksi ennen käyntiämme.

Oli pettymys, emme sitten enää koskaan yrittäneetkään pitää yhteyttä, näimme kerran miehen isän hautajaisissa, that's it.

Kaveriperhe kutsui kerran brunssille ja kun saavuin paikalle, odoteltiin koko ajan "Virtasia" myös syömään. Siinä sitten kokkailtiin yhdessä sitä brunssia varten joku ruokalajikin mutta vieraita ja ruoan valmistumista odotellessa minut istutettiinkin puutarhaan jossa emäntä kykki kasvimaalla tai vastaavaa. Ramppasi välillä sisälläkin ja yhtäkkiä toi tuota tekemäämme brunssia "maistiaiset sullekin" eli ihan joku ruokalusikallinen-pari. Virtasia ei koskaan ilmestynytkään syömään mutta eipä tuota brunssia sitten mullekaan tarjottu maistiaisia enempää vaikka itse olin joutunut ruoanlaittoonkin. Jotenkin kävi ilmi että sillä aikaa kun minut vieraana myöskin oli istutettu ulos odottamaan parempia vieraita, oli isäntäväki itse sisällä käynyt närppimässä ruokaa kuka mitenkin niin ettei sitten mulle tarvinnut tarjota. Vaikka olin osallistunut sen ruoan tekemiseen ja siitä brunssista etukäteenkin kovasti touhotettiin. Noiden maistiaisten jälkeen tajusin etteivät aio tarjotakaan mitään, niinpä lähdin sitten kutsuttuna vieraana brunssilta grillin kautta kotiin melko pian koska aikaa tuohon pihatyöhön, istuskeluun ja odotteluun oli kulunut jo pitkälle iltapäivään muutenkin. Lähtiessäni heidän lapsensa tajusivat kysellä missä se brunssi oli. No nimenomaan.

Mieheni anoppilassa syödään aamupala ja seuraavana kerran illallinen klo 18-20. Eli ei edes välipalakahveja. Eikä iltapalaa. Kerran oksensin nälästä kun heikotti, nolotti. Nyt osaan varautua ottamalla mukaan välipalapatukoita ja keksiä joita mussutan salaa mieheni nähden kylläkin! En ymmärrä miten ihmiset pärjäävät sillä ruokamäärällä.

Olen. Oltiin miehen isän luona kylässä.

Meille tarjottiin YKSI KEITETTY PERUNA per nenä. Ja tilliä. Ei ollut voita eikä mitään lisuketta. Olimme ajaneet 600 kilsaa ja emme käyneet matkan aikana syömässä, kun appiukko oli luvannut tarjota ruoan perillepäästyämme. 

Yöllä meidän molempien nälkä oli niin jäätävä, että menimme jääkaapille rakennukseen, jossa appiukko nukkui (jääkaapin kanssa samassa huoneessa vieläpä) ja kaivoimme sieltä juustoa ja meetvurstia, jota sitten nälkäämme pupelsimme. 

Juu on ollut nälkä kylässä ollessa. Olen vienyt mukana kyllä ruokatarpeet ja myös herkut (Yht. 100€ /2päivää), meitä vieraita siis kaksi henkilöä.

Mutta erikoista, että meille on tarjottu esim. punajuurista tehtyä laatikkoa ja leipapalasta, vaikka olisi ollut tarpeita tehdä paistia, lohta, kunnon salaattia yms.

Olisiko ne säästäneet parempiin suihin. Itse olen liikunnallinen ja tarvitsen useita aterioita päivittäin ja tasaisesti, mutta isäntäväki ei ole niin liikunnallinen ja syövät vain kaksi kertaa päivässä eikä mitään rytmiä.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni anoppilassa syödään aamupala ja seuraavana kerran illallinen klo 18-20. Eli ei edes välipalakahveja. Eikä iltapalaa. Kerran oksensin nälästä kun heikotti, nolotti. Nyt osaan varautua ottamalla mukaan välipalapatukoita ja keksiä joita mussutan salaa mieheni nähden kylläkin! En ymmärrä miten ihmiset pärjäävät sillä ruokamäärällä.

Miksi et sano vanhemmillesi asiasta? Itse menen lapsuudenkodissani jääkaapille jos tulee nälkä.

Vierailija kirjoitti:

Jopa häissä, jossa ruoka loppui kesken 😎

Sama täällä, ruokana vain keittoa ja leipää. Jälkiruuaksi kakku ja lapsille lisäksi karkkia. Koska hain ensin keittoa lapselle niin olin viimeisenä hakemassa itselle. Söin sitten lähes pelkkää lientä. Kakun riittävyydestäkin oli morsian huolissaan. Otti itse ison palan ja kuulutti, että jospa tämä sitten riittäisi kaikille. Otin sitten pelkän kahvin ja hain kakkua lapselle. Lapsen lautaselta sitten söin loput kakut. Boolia kyllä oli mutta ei muuta alkoholitonta kuin vesi. Yöksikin ois voinu jäädä, mutta onneksi ei jääty. Myöhemmin kuulin, että iltapala oli myös loppunut kesken. Juhlat vielä keskellä korpea eikä kauppaa lähimainkaan eli kaikki vieraat todennäköisesti olivat vain noiden tarjoilujen varassa

Vierailija kirjoitti:

Olen. Jostain syystä ne on aina sattuneet jossain mökillä eikä kauppaa ole lähimaillakaan.

Kerran oltiin lähdössä tuttavien mökiltä iltapäivällä ajamaan pitkää matkaa. Saatiin aamiainen. Keräiltiin kamat, uitiin ja puhuttiin, että lähdetään ruoan jälkeen. Aika kului, ei merkkiäkään lounaan valmistelusta. Sitten isäntäväki lupasi, että kyllä teille lähtökahvit keitetään. Vaikka sanottiin lopulta suoraan, että olisi mukava syödä, kun ei pikkuteiden varsilla ole ruokapaikkoja tarjolla. Mutta ei, heillä oli tapana syödä vasta myöhemmin!

Toinenkin tapaus oli tuttujen mökillä. Oltiin kerrottu, että ollaan varmaan nälissään, kun on ehditty syödä vain aamiainen, tullaan ip. Tämä porukka oli sitten syönyt lounaan klo 12, kuten heillä oli tapana. Ja taas tarjottiin kahvia ja illalla olisi luvassa ruokaa. Onneksi oli kylmälaukussa jotain, ettei tarvinnut olla maha kurnien iltaan.

Tämmösiin paikkoihin ei mielellään toiste mene.

Olisitte käyneet syömässä ennen mökille menoa. Ihme touhua, että automaattisesti odotetaan lounaan olevan valmiina odottamassa. Me ei koskaan oleteta mitään, mennään kavereitten mökille useamman tunnin ajomatkan jälkeen niin et viimeisellä kunnon huoltsikalla syödä ja ostetaan mukaan omat grillaus/iltapala/aamupala tarvikkeet. Mitä siitäkin tulis, et he maksaisivat kaikkien mökillä vierailevien ruuat? Meillä on mukana myös omat lakanat ja pyyhkeet, että mahdollisemman vähän vaivaa on. Yleensä miehet hoitaa grillauksen yhdessä ja me naiset tehdään muut pöperöt. Saunaa lämmitetään yhdessä ja itse sopiviamme makuhuoneemme ennen lähtöä.

Meidän yksi tuttavapari jemmasi tuomamme viinit ja ruokakassit johonkin. Puuhastelivat koko päivän kaikenlaista jutustelun lomassa, eikä ruoasta tietoakaan ja lopulta keittivät kahvit ilman muuta tarjottavaa. Olivat kutsuneet meidät yöksi kyläilemään tarkoitus, mutta lähdimmekin sitten yötä vasten ajamaan nälissämme kotiin. Olimme niin pöyristyneitä tästä että emme saaneet sanottua asiasta.

Seuraavalla kerralla, kun kutsu kuului taas yökyläilemään, otimme sen vastaan ja kerroimme samalla tuovamme omat ruoat. Veimme taas kassilliset ruokaa ja viiniä, mutta samantien perillä aloimme puuhata ruokaa ja kahveja. Isäntäväki oli hämmentyt, mutta tarjoomukset näyttivät heille maittavan. Oli mukava vierailu ilman nälkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset eivät oikeasti osaa pyytää syötävää tai edes kahvia. Olen pari kertaa elämäni aikana saanut kuulla jälkikäteen minun pitäneen vieraitani nälässä. Yhden kuulin haukkuneen minua tästä yhteiselle ystävällemme ja tämä kertoi minulle. Toinen tuli seuraavalla kerralla kylään omien eväidensä ja murukahvin kanssa, koska koki, ettei minun luona saanut syötävää ja kahvia!

Oikeasti tilanne siis on se, että minä en juo kahvia tai teetä ja syön vain kaksi kertaa päivässä. Useimmiten siis olen syönyt aamupalan ennen vieraiden tuloa ja seuraavan kerran syön aika tukevan aterian noin klo. 20. Minulla on kuitenkin ihan vieraita varten hankittu kahvinkeitin ja siihen tykötarpeet. Olen kaikille vierailleni aina sanonut monta kertaa, että senkus vaan pyytävät, milloin tahtovat kahvia tai nälättää. Minä kun en itse syö usein, niin en osaa edes ajatella, että milloin vierailleni maistuisi kahvi tai syötävä. Lisäksi moni tuntee kiusalliseksi syödä tai juoda kahvia, kun minä en emäntänä syö enkä juo. Tämä on harmillista ja nykyään koko vieraiden saaminen tämän takia tuntuu vaivaannuttavalta. Mitä ratkaisuksi?

Hyviin tapihin ei kuulu pyytää kahvia tai syötävää kyläpaikassa! Vieraanvarainen emäntä/isäntä (sorry nämä sukupuolisidonnaiset termit) tarjoaa vieraille syötävää ja juotavaa ihan oma-alotteisesti. Itseäni nolottaisi pyytää, vaikka kuinka kehotettaisi tekemään niin.

Tämä on ikävä suhtautuminen. Etenkin kun vielä ulkopuolisille haukutaan, ettäkö muka pidän vieraita nälässä vaikka olen suoraan kertonut kaikille vierailleni tuon, etten juo itse kahvia ja syön vaan kaksi kertaa päivässä. Mielestäni vieraani saa nimenomaan vapauden saada kahvia ja syötävää juuri silloin, kun he tahtovat eikä tarvitse mukautua isäntäväen tahtiin ja esim. juoda kahvia heti isäntäperheen kanssa vaikka olisi juuri ennen lähtöä juonut kahvit kotonaan. Harmi, ettei tämä vaan jostain syystä toimi oikeasti. Olisi eri asia jos vieraille ei olisi sanonut mitään tarjottavista tai kahvista. Minä olen sanonut moneen kertaan, että vieras sanoo vaan milloin tahtoo kahvia tai syötävää.

Johan olisi typerää käydä keittämään vaan kahvia tai laittamaan tarjottavia pöytään jos todennäköisesti niihin ei koske kukaan, en minä eikä vieraat, kun todennäköisesti kattaisin ne epäsopivaan aikaan.

No älä nyt heittäydy idiootiksi! Kahvitarjoilu laitetaan pöytään maksimissaan 30 minuutin päästä vieraiden tultua. Kaikkihan sen nyt tietää. Myös sinun vieraasi. Ja kahvitarjoilu tarkoittaa kahvia, kahvimaitoa, sokeria, suolainen piirakka tai pasteijoita, kuivakakku/muffinsseja/kääretorttu/pullaa ja jotain pipareita. Ja mehua tai vettä (kannussa).

Kyllä. Häissä jonne ei oltu varattu mitään tarjottavaa keliaakikolle.

Tai oli, pala kalaa, muttei mitään sen kanssa..

olin vielä kaasona ja tein helvetin pitkän päivän aamusta yöhön.

Yöllä oli tarjolla muille pizzaa, mutta mulle ei mitään. Vedin sit viiniä.

Ai saatana.

Noihin häihin olisi vielä lahja pitänyt viedä.

OPIKSENNE: Älkää antako niitä tuliaisruokakasseja isäntäväelle heti tultuanne. Antakaa vaikka kukkakimppu. Pitäkää ruoat autossa kylmälaukussa tai muuten itsellänne jemmassa. Kun sitten ruoanlaiton aika tulee, niin sanotte: "Herranjestas, mullahan on vielä ne tuliaisostokset tuolla odottamassa! Mites minä neunohdin!  Ruvetaanpas tekemaaän ruokaa!" Ja sitten oikeasti aukaisette ne paketit, ettei pihi isäntäväki tunge niitä kaappeihin piiloon. Viinipullon avaatte myös itse ja kysytte ottaako kaikki viiniä ruoan kanssa ja missä on viinilasit jne...