oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Olen joo kun en tiennyt että poikakaveri tykkää  tulisesta ruuasta ja mulla meni huulet ihan tunnottomiksi kun oli niin tulista, en saanut syötyä kahta haarukallista enempää.  Joku riisikanapata oli minkä oli tehnyt. Join sitten vaan kahvia ja lonkeroa.

Ruokaa saa halvalla. Kannattaa ostaa ja laittaa edes ainakin niitä halpoja ruokia tarjolle, jos ihmisiä kutsuu.

Ruisleipää ja levitettä, kahvia, kurkkua, puuroa, perunaa,

Piheimmät voi sanoa suoraan, että tuokaa omat proteiinit perunoiden seuraksi. Toki voisi myös vinkata etukäteen, että tulkaa kylään, mutta varautukaa omin eväin, sillä meillä ei syödä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kuuluuko tähän ketjuun, mutta mulla on ystävä joka on todella hoikka ja pieniruokainen, mutta kun ilmaiseksi saa niin vetää niin paljon ruokaa, etten ymmärrä mihin se edes mahtuu.

Hän on myös erittäin nirso ruuan suhteen, joten alkuaikoina kysyin mitä söisi ja tein ison vuoallisen haluamaansa ruokaa yhen yön kestävän vierailun ajaksi. Tähän lisäksi välipalat jne.

No hän veti illassa koko vuoan, mutta valitti mausteista.

Kun kävin hänen luonaan, ei tarjottu kuin kahvia. Onneksi oli kassillinen ruokaa mukana.

Juhlissa hän saattoi syödä isosta kakusta yksin yli puolet, 10 pasteijasta 9, lisäksi pullaa ja muuta. Katselin ällistyneenä tätä ahmimista ja tämä toistuu joka juhlissa tai muissa tilaisuuksissa missä ruokaa on tarjolla. En kehtaa huomauttaa asiasta kun kuitenkin muuten hyvä tyyppi.[/quot

ystäväsi on lokki, pihi ja ahne tai ihan vain selkeästi bulimiaa sairastava.

En varsinaisesti ole nälkää kokenut, tai no, tulihan siinä nälkäkin, kun odotettiin muutama tunti ruokaa. Mutta mun mielestä kyläily saisi kestää pari tuntia, pitempään en jaksa katsella vieraita enkä ainakaan halua olla kyläilemässä. Illanistujaiset erikseen.

Kaveriperhe pyysi syömään klo 15. Olimme ajoissa ja emäntä oli puistelemassa mattoja pihalla. Odottelimme ja kun pääsimme lopulta sisään, alkoi tämä kuoria sipulia KARJALANPAISTIA varten. Itse pidän karjalanpaistia uunissa vähintään 4 h, usein 7 h.  Tuli pitkä kyläily. Ja nälkäkin, mutta nälkää kestän hyvin ja vielä kun tiesin, että ruoka on kyllä tulossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kuuluuko tähän ketjuun, mutta mulla on ystävä joka on todella hoikka ja pieniruokainen, mutta kun ilmaiseksi saa niin vetää niin paljon ruokaa, etten ymmärrä mihin se edes mahtuu.

Hän on myös erittäin nirso ruuan suhteen, joten alkuaikoina kysyin mitä söisi ja tein ison vuoallisen haluamaansa ruokaa yhen yön kestävän vierailun ajaksi. Tähän lisäksi välipalat jne.

No hän veti illassa koko vuoan, mutta valitti mausteista.

Kun kävin hänen luonaan, ei tarjottu kuin kahvia. Onneksi oli kassillinen ruokaa mukana.

Juhlissa hän saattoi syödä isosta kakusta yksin yli puolet, 10 pasteijasta 9, lisäksi pullaa ja muuta. Katselin ällistyneenä tätä ahmimista ja tämä toistuu joka juhlissa tai muissa tilaisuuksissa missä ruokaa on tarjolla. En kehtaa huomauttaa asiasta kun kuitenkin muuten hyvä tyyppi.[/quot

ystäväsi on lokki, pihi ja ahne tai ihan vain selkeästi bulimiaa sairastava.

Bulimiaa en usko sairastavan. Hän syö kotonakin tosi vähän, saattaa olla päivänkin syömättä, juo vain kahvia. Kehuu usein kuinka on äidillään syönyt ja tyhjentänyt pakkasen ja vienyt ruuat lähtiessään kotiinsa. Hänellä on kyllä ongelmia rahankäytön kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset ovat sellaisia luukasoja, kuin kuivan kesän oravia, että saattavat syödä ruualla esim vain 1-2 perunaa ja hieman kastiketta.

Siiten he luulevat, että kun on vieraita kylässä ja vaikkapa neljä aikuista syömässä, niin kahdeksan perunaa kattilassa on hyvä kokonaismäärä. Itse syön ruualla aina noin kuusi perunaa jo yksikään.

Tämäpä se onkin aina se ongelma kun ihmiset syö niin erikokoisia annoksia. Toisen masu on pinkeenä yhdestä perunasta ja toiseen uppoaa kevyesti se 6 kappaletta. Koitapa sitten sekalaiselle sakille järjestää ruoat nenän alle, ei ihan helppo tehtävä Noloahan se on jos joku jää nälkäiseksi. Olin kerran todistamassa perheen ruokailua, tulivat mummolaan kolmelapsinen perhe. Mummo laittoi noin kymmenen lihapullaa tarjolle koko sakille!! Se esiteini urheilijapoika tyhjensi koko kipon omalle lautaselleen.  Ei mummo muistanut minkälaisia määriä ne lopulta kaksimetriseksi kasvavat pojat syö kerralla, vaikka kaksi oli kasvattanut aikanaan. Toinen mummo keitti kolmelle aikuiselle aamupalaksi yhden 2 dl annoksen kaurapuuroa ja suuttui kun tytär sanoi että hän syö yksinään tuollaisen annoksen, ei se riitä kolmelle. Mummo sanoi että riittää se! Nälkäisinä sitten menivät kauppaan lisää ostamaan.

Typerys poika olisi voinut ajatella muitakin tuossa tilanteessa, olkoon kuinka monta metriä pitkä tahansa.

Anoppilassa. Ovat molemmat hoikkia, ja kun kutsuvat minut, miehen ja 2 lasta syömään, niin syön itse aina tukevasti ennen heille lähtöä :D Siksi että mies ja lapset saa syödä edes jotenkin riittävästi. Minulle jää peukalon kokoinen peruna, pari pientä salaatinlehteä, muutama kurkkupala, ja 2 pientä lihapullaa, ja lusikallinen kastiketta. Sitä kyllä ihmettelen kun sanotaan että hakekaa lisää, kaikki saa syödä pois, kun ei siellä ole kuin neljälle ihmiselle kohtuu annokset, ja meitä kuitenkin siinä ruokailee 6 :D 

Sitten pitäisi syödä leipää viipaletolkulla. Itse en syö koskaan leipää ruuan kanssa, mutta mies ja lapset vetävät vielä parit leivätkin ruokansa kylkeen. 

Appiväki on hoikkaa, mitä en ollenkaan ihmettele!

Oon tähän ketjuun ehkä jos joskus männävuosina kirjoittanut, mutta mulla on yksi sukulaispariskunta jotka ovat kovin hoikkia ja pieniruokaisia. Tykkäävät kyllä ruoanlaitosta mutta annoskoot on kuin jostain dine dining-ravintolasta. Esim. lisäkkeenä puolikas tankoparsa henkilöä kohden ja pari pisaaa kastiketta. Ruokansa on sinänsä hyvää mutta sitä on ihan älyttömän vähän eikä siinä ole proteiinia nimeksikään. Nyt olen tottunut siihen, että kun käyn heillä illallisella, syön aina ihan kunnon ruoan tai vähintäänkin täytetyt voileivät ennen vierailua, ja lähes täydellä mahalla on sitten mukavampi maistella heidän pikkuruisia fine dining-annoksia. 

Anopilla ja appiukolla pari vuosikymmentä sitten. Opimme toki menemään kylään niin, että syömme ensin kotona emmekä ole yötä. Mukavia ovat muuten, mutta tosi säästäväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ruokaa saa halvalla. Kannattaa ostaa ja laittaa edes ainakin niitä halpoja ruokia tarjolle, jos ihmisiä kutsuu.

Ruisleipää ja levitettä, kahvia, kurkkua, puuroa, perunaa,

Piheimmät voi sanoa suoraan, että tuokaa omat proteiinit perunoiden seuraksi. Toki voisi myös vinkata etukäteen, että tulkaa kylään, mutta varautukaa omin eväin, sillä meillä ei syödä.

Tuo viestin viimeinen osuus olisikin hyvä vinkki kaikille saitureille. Mutta eipä ne taida ottaa vinkistä vaarin - kaikkihan on heillä niin viimeisen päälle, mitä nyt vieraat jää nälkään.

Vierailija kirjoitti:

Anoppilassa. Ovat molemmat hoikkia, ja kun kutsuvat minut, miehen ja 2 lasta syömään, niin syön itse aina tukevasti ennen heille lähtöä :D Siksi että mies ja lapset saa syödä edes jotenkin riittävästi. Minulle jää peukalon kokoinen peruna, pari pientä salaatinlehteä, muutama kurkkupala, ja 2 pientä lihapullaa, ja lusikallinen kastiketta. Sitä kyllä ihmettelen kun sanotaan että hakekaa lisää, kaikki saa syödä pois, kun ei siellä ole kuin neljälle ihmiselle kohtuu annokset, ja meitä kuitenkin siinä ruokailee 6 :D 

Sitten pitäisi syödä leipää viipaletolkulla. Itse en syö koskaan leipää ruuan kanssa, mutta mies ja lapset vetävät vielä parit leivätkin ruokansa kylkeen. 

Appiväki on hoikkaa, mitä en ollenkaan ihmettele!

😖

Luin muutaman sivun tästä lopusta. Tutulta kuulostaa, varsinkin tuo omituinen kohtelu -osasto.

Mulla on vielä sellainen rasite, että olen sinkku. Pari aikuista lasta, mies kuollut aikapäivää sitten.

Olen pitänyt itsestäni huolta, en ole variksenpelätin.

Vaimot liimaantuvat miestensä kylkeen, jos esim puhun miehen kanssa ilmoista tai vaikka remontoinnista. Tullaan ikäänkuin ilmoittamaan, että näpit irti! Enkä ole flirttaamassa näiden vanhempien herrojen kanssa.

Onko se niin, että vaimot pelkäävät vaihtuvansa? Pitääkö merkki sitten antaa tuttavanaiselle? Eikö voi puhua miehen kanssa asiasta eli mustasukkaisuudesta ja omistamisesta? Tuntuu todella hölmöltä, että kenenkään tutunkaan miehen kanssa et saa puhella edes. Ollaanko jotain eri porukoita, että vain naiset keskenään ja miehet samoin. Luuleeko vaimot että tässä hierotaan jotain vispilänkauppaa? Tuollainen loukkaa. Loukata siis halutaankin? Minä en ole tätä tajunnut aikaisempaan. Jos on tuttuja perheitä, joiden kanssa ennenkin seurusteltu niin yhtäkkiä minusta tuleekin joku puuma, joka on miesten kimpussa, olivatpa varattuja tai ei. Vaadinko liikaa? Pitääkö olla hiljaa, korkeintaan hieman ehkä nyökkäillä jos mieshenkilö puhuttelee. Outoa.

Sinikello kirjoitti:

Luin muutaman sivun tästä lopusta. Tutulta kuulostaa, varsinkin tuo omituinen kohtelu -osasto.

Mulla on vielä sellainen rasite, että olen sinkku. Pari aikuista lasta, mies kuollut aikapäivää sitten.

Olen pitänyt itsestäni huolta, en ole variksenpelätin.

Vaimot liimaantuvat miestensä kylkeen, jos esim puhun miehen kanssa ilmoista tai vaikka remontoinnista. Tullaan ikäänkuin ilmoittamaan, että näpit irti! Enkä ole flirttaamassa näiden vanhempien herrojen kanssa.

Onko se niin, että vaimot pelkäävät vaihtuvansa? Pitääkö merkki sitten antaa tuttavanaiselle? Eikö voi puhua miehen kanssa asiasta eli mustasukkaisuudesta ja omistamisesta? Tuntuu todella hölmöltä, että kenenkään tutunkaan miehen kanssa et saa puhella edes. Ollaanko jotain eri porukoita, että vain naiset keskenään ja miehet samoin. Luuleeko vaimot että tässä hierotaan jotain vispilänkauppaa? Tuollainen loukkaa. Loukata siis halutaankin? Minä en ole tätä tajunnut aikaisempaan. Jos on tuttuja perheitä, joiden kanssa ennenkin seurusteltu niin yhtäkkiä minusta tuleekin joku puuma, joka on miesten kimpussa, olivatpa varattuja tai ei. Vaadinko liikaa? Pitääkö olla hiljaa, korkeintaan hieman ehkä nyökkäillä jos mieshenkilö puhuttelee. Outoa.

Ja siten jäit nälkäiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erehdyin viettämään juhannuksen appivanhempien mökillä ja taisi jäädä minun osalta viimeiseksi vierailuksi. Ainakaan hetkeen en ole sinne menossa! (Olen kirjoittanut tänne myös joulusta anoppilassa, kun sai olla nälissään, tässä nyt sitten juhannuksen kertomus)

Olimme mökillä useamman yön ja lähes joka päivä oli tarjolla vain lounas. Muut syömiset piti itse ottaa, esim. aamupalaa tai iltapalaa  ei ollut kertaakaan tarjolla. Ei myöskään välissä mitään naposteltavia. Olimme ostaneet poikaystävän kanssa kyllä omia grillattavia, mutta ei niistä joka päivälle riittänyt. 

Heillä on kulttuuri sellainen, että tarjotaan vain yksi lämmin ateria päivässä, joka on kyllä hyvää ruokaa, mutta ei sillä iltaan asti pärjää. Usein illalla söimmekin poikaystävän kanssa edellisen päivän jämiä tai keksimme muuta syötävää. Mutta usein tuli mentyä pienessä nälässä jopa nukkumaan. 

Kävimme yhtenä päivänä pyöräilemässä n. 30km poikaystävän kanssa. Minua heikotti, eikä omia eväitä ollut otettu mukaan, vain vettä. (Aluksi ei ollut tarkoitus vetää niin pitkää lenkkiä, mutta innostuttiinkin sitten ja siksi eväitä ei tullut mukaan) Olin yllättynyt että pyöräretken jälkeen anoppi oli jopa päivällistä laittamassa! Tätä ei ole tapahtunut varmaan koskaan aiemmin. Ilman kyseistä päivällistä olisin saattanut jopa pyörtyä.

Kerran appiukko rupesi grillaamaan makkaraa ja muistin että meillähän oli kaksi makkaraa vielä jäljellä joten vein ne hänelle grillin luokse ja sanoin että nuo voisi laittaa samalla grilliin. Oli ilmeisesti liian suuri työ hänelle siinä, kun mutisi jotain mutta lähdettyäni siitä laittoi ne makkarat kuitenkin sinne. 

Poikaystäväni kuitenkin meni kääntämään ne kun appiukko meni sisälle omien makkaroidensa kanssa. Oli grillannut siis varmaan 2 pakettia makkaraa ja omalle lautaselleen otti suurimman osan! Mökillä oli myös poikaystävän sisko lapsiensa kanssa eikä heille jäänyt murustakaan. Anoppi yritti vieressä toppuutella appiukkoa: "jätähän kuule muillekin!"  Vaan eipä jättänyt. En ole varmaan koskaan tuntenut niin suurta myötähäpeää kuin silloin. 

Kun appiukko mussutti tyytyväisenä makkaroitaan, rupesivat sisko lapsineen etsimään kylmälaukuista syötävää mitä söivät sitten keskenään. 

Anoppi ei edes omille lapsenlapsilleen laittanut heidän siellä ollessaan iltapalaa tai muuta syötävää. Lapsilla oli suklaata ja karkkeja ja se oli heidän "iltapala". Eivät karkeista myöskään muille tarjonneet, mutta ilmeisesti ukkiinsa tulleet siinä asiassa. (Ei sillä että olisin niitä karkkeja himoinnutkaan, mutta mielestäni on epäkohteliasta olla tarjoamatta muille ja mussuttaa kovaan ääneen toisten vieressä)

Oli helpotus kun viimein pääsimme lähtemään. Poikaystävänikin muuttuu melkein eri ihmiseksi kun hänen porukkansa ovat läsnä ja suuttuu tai saa raivokohtauksen jos mainitsen vähänkään hänen porukoistaan. Meillä oli puhetta ruoasta ja ohimennen mainitsin, että "ei me mökilläkään tarpeeksi syöty" ja tästä poikaystävä raivostui, alkoi nimittelemään minua ja haistattelemaan. Joku ihme symbioosi hänellä on porukoihinsa, kun ei saa pienen pientä asiaa mainita, kun raivostuu. Sairasta, sanon minä.

Kun tuosta aikuistut, opit ottamaan niin paljon ruokaa mukaan, ettei riittävyydestä tule ongelmaa.

Miksi anopin pitäisi mökillä laittaa usempia aterioita? Jos muillakin on täydet jääkaappioikeudet, voi niitä muita aterioita kuka tahansa laittaa.

Karkkipussit on niiden lasten omat. Vie itse omat karkkisi.

En odota täysylläpitoa tai hyysäämistä, mutta jonkinlaista vieraanvaraisuutta voisi olla. Se että appiukko grillaa vain itselleen makkaraa, eikä jätä murustakaan muille, on mielestäni itsekästä. Poikaystäväkin on sellainen, että aina sanoo että "siellä kyllä on ruokaa" mutta vaikka on nälkä, ei poikaystäväkään ota kaapista mitään vaan istua nökötetään sohvalla kuin robotit konsanaan, joten olisi outoa minun vieraana mennä kaappeja penkomaan kun kukaan ei edes sano että saa ottaa itse kaapista ruokaa. 

Ja kuten aiemmin kirjoitin, en olisi lasten karkkeja halunnutkaan, mutta heidän kulttuurinsa on sellainen ettei toisille tarjota vaan mussutetaan vain yksinään. Itsellä ainakin sellainen periaate että kohteliaisuudesta tarjoan muillekin, vaikka muut eivät haluaisikaan. Ja se että lapset söivät karkkeja nälkäänsä eikä edes heille tarjottu iltapalaa, on todella outoa. Anoppi teki itselleen ja appiukolle marjapirtelöä iltapalaksi ja poikaystävän siskon nuorempi lapsi kysyi appiukolta "mitä siinä on?" Appiukko ei antanut lapsen maistaa pirtelöä vaan sanoi vain "ei tämä sinulle maistuisi".

Ei ehkä kehtaa nuukasta tarjoilusta paikan päällä valittaa mutta voisi olla ihan oikein tilata kyläilypaikan ostotteeseen pizza pelkästään itselle tai omalle porukalle. Syödä pizza kylässä ihan tyynesti ja sitten lähteä kotiin.

Minulla on aina eväät mukana jos talon tarjoilu ei riitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erehdyin viettämään juhannuksen appivanhempien mökillä ja taisi jäädä minun osalta viimeiseksi vierailuksi. Ainakaan hetkeen en ole sinne menossa! (Olen kirjoittanut tänne myös joulusta anoppilassa, kun sai olla nälissään, tässä nyt sitten juhannuksen kertomus)

Olimme mökillä useamman yön ja lähes joka päivä oli tarjolla vain lounas. Muut syömiset piti itse ottaa, esim. aamupalaa tai iltapalaa  ei ollut kertaakaan tarjolla. Ei myöskään välissä mitään naposteltavia. Olimme ostaneet poikaystävän kanssa kyllä omia grillattavia, mutta ei niistä joka päivälle riittänyt. 

Heillä on kulttuuri sellainen, että tarjotaan vain yksi lämmin ateria päivässä, joka on kyllä hyvää ruokaa, mutta ei sillä iltaan asti pärjää. Usein illalla söimmekin poikaystävän kanssa edellisen päivän jämiä tai keksimme muuta syötävää. Mutta usein tuli mentyä pienessä nälässä jopa nukkumaan. 

Kävimme yhtenä päivänä pyöräilemässä n. 30km poikaystävän kanssa. Minua heikotti, eikä omia eväitä ollut otettu mukaan, vain vettä. (Aluksi ei ollut tarkoitus vetää niin pitkää lenkkiä, mutta innostuttiinkin sitten ja siksi eväitä ei tullut mukaan) Olin yllättynyt että pyöräretken jälkeen anoppi oli jopa päivällistä laittamassa! Tätä ei ole tapahtunut varmaan koskaan aiemmin. Ilman kyseistä päivällistä olisin saattanut jopa pyörtyä.

Kerran appiukko rupesi grillaamaan makkaraa ja muistin että meillähän oli kaksi makkaraa vielä jäljellä joten vein ne hänelle grillin luokse ja sanoin että nuo voisi laittaa samalla grilliin. Oli ilmeisesti liian suuri työ hänelle siinä, kun mutisi jotain mutta lähdettyäni siitä laittoi ne makkarat kuitenkin sinne. 

Poikaystäväni kuitenkin meni kääntämään ne kun appiukko meni sisälle omien makkaroidensa kanssa. Oli grillannut siis varmaan 2 pakettia makkaraa ja omalle lautaselleen otti suurimman osan! Mökillä oli myös poikaystävän sisko lapsiensa kanssa eikä heille jäänyt murustakaan. Anoppi yritti vieressä toppuutella appiukkoa: "jätähän kuule muillekin!"  Vaan eipä jättänyt. En ole varmaan koskaan tuntenut niin suurta myötähäpeää kuin silloin. 

Kun appiukko mussutti tyytyväisenä makkaroitaan, rupesivat sisko lapsineen etsimään kylmälaukuista syötävää mitä söivät sitten keskenään. 

Anoppi ei edes omille lapsenlapsilleen laittanut heidän siellä ollessaan iltapalaa tai muuta syötävää. Lapsilla oli suklaata ja karkkeja ja se oli heidän "iltapala". Eivät karkeista myöskään muille tarjonneet, mutta ilmeisesti ukkiinsa tulleet siinä asiassa. (Ei sillä että olisin niitä karkkeja himoinnutkaan, mutta mielestäni on epäkohteliasta olla tarjoamatta muille ja mussuttaa kovaan ääneen toisten vieressä)

Oli helpotus kun viimein pääsimme lähtemään. Poikaystävänikin muuttuu melkein eri ihmiseksi kun hänen porukkansa ovat läsnä ja suuttuu tai saa raivokohtauksen jos mainitsen vähänkään hänen porukoistaan. Meillä oli puhetta ruoasta ja ohimennen mainitsin, että "ei me mökilläkään tarpeeksi syöty" ja tästä poikaystävä raivostui, alkoi nimittelemään minua ja haistattelemaan. Joku ihme symbioosi hänellä on porukoihinsa, kun ei saa pienen pientä asiaa mainita, kun raivostuu. Sairasta, sanon minä.

Kun tuosta aikuistut, opit ottamaan niin paljon ruokaa mukaan, ettei riittävyydestä tule ongelmaa.

Miksi anopin pitäisi mökillä laittaa usempia aterioita? Jos muillakin on täydet jääkaappioikeudet, voi niitä muita aterioita kuka tahansa laittaa.

Karkkipussit on niiden lasten omat. Vie itse omat karkkisi.

En odota täysylläpitoa tai hyysäämistä, mutta jonkinlaista vieraanvaraisuutta voisi olla. Se että appiukko grillaa vain itselleen makkaraa, eikä jätä murustakaan muille, on mielestäni itsekästä. Poikaystäväkin on sellainen, että aina sanoo että "siellä kyllä on ruokaa" mutta vaikka on nälkä, ei poikaystäväkään ota kaapista mitään vaan istua nökötetään sohvalla kuin robotit konsanaan, joten olisi outoa minun vieraana mennä kaappeja penkomaan kun kukaan ei edes sano että saa ottaa itse kaapista ruokaa. 

Ja kuten aiemmin kirjoitin, en olisi lasten karkkeja halunnutkaan, mutta heidän kulttuurinsa on sellainen ettei toisille tarjota vaan mussutetaan vain yksinään. Itsellä ainakin sellainen periaate että kohteliaisuudesta tarjoan muillekin, vaikka muut eivät haluaisikaan. Ja se että lapset söivät karkkeja nälkäänsä eikä edes heille tarjottu iltapalaa, on todella outoa. Anoppi teki itselleen ja appiukolle marjapirtelöä iltapalaksi ja poikaystävän siskon nuorempi lapsi kysyi appiukolta "mitä siinä on?" Appiukko ei antanut lapsen maistaa pirtelöä vaan sanoi vain "ei tämä sinulle maistuisi".

Seuraavan kerran menette ruokakassien kanssa ja alat reippaasti laittaa esim. sitä päivällistä koko porukalle. Riippuen siitä millaiset välit miehen siskon kans on, voitte etukäteen sopia kuka tuo mitäkin. Porukalla on kivempi kokata. Näin mä aina tern, miksi ihmeessä juuri anopin pitäisi porukalle kokata useampi ateria päivässä? Koskaan en tällaista ole ymmärtänyt. Jokainen osallistuu taitojensa ja voimiensa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erehdyin viettämään juhannuksen appivanhempien mökillä ja taisi jäädä minun osalta viimeiseksi vierailuksi. Ainakaan hetkeen en ole sinne menossa! (Olen kirjoittanut tänne myös joulusta anoppilassa, kun sai olla nälissään, tässä nyt sitten juhannuksen kertomus)

Olimme mökillä useamman yön ja lähes joka päivä oli tarjolla vain lounas. Muut syömiset piti itse ottaa, esim. aamupalaa tai iltapalaa  ei ollut kertaakaan tarjolla. Ei myöskään välissä mitään naposteltavia. Olimme ostaneet poikaystävän kanssa kyllä omia grillattavia, mutta ei niistä joka päivälle riittänyt. 

Heillä on kulttuuri sellainen, että tarjotaan vain yksi lämmin ateria päivässä, joka on kyllä hyvää ruokaa, mutta ei sillä iltaan asti pärjää. Usein illalla söimmekin poikaystävän kanssa edellisen päivän jämiä tai keksimme muuta syötävää. Mutta usein tuli mentyä pienessä nälässä jopa nukkumaan. 

Kävimme yhtenä päivänä pyöräilemässä n. 30km poikaystävän kanssa. Minua heikotti, eikä omia eväitä ollut otettu mukaan, vain vettä. (Aluksi ei ollut tarkoitus vetää niin pitkää lenkkiä, mutta innostuttiinkin sitten ja siksi eväitä ei tullut mukaan) Olin yllättynyt että pyöräretken jälkeen anoppi oli jopa päivällistä laittamassa! Tätä ei ole tapahtunut varmaan koskaan aiemmin. Ilman kyseistä päivällistä olisin saattanut jopa pyörtyä.

Kerran appiukko rupesi grillaamaan makkaraa ja muistin että meillähän oli kaksi makkaraa vielä jäljellä joten vein ne hänelle grillin luokse ja sanoin että nuo voisi laittaa samalla grilliin. Oli ilmeisesti liian suuri työ hänelle siinä, kun mutisi jotain mutta lähdettyäni siitä laittoi ne makkarat kuitenkin sinne. 

Poikaystäväni kuitenkin meni kääntämään ne kun appiukko meni sisälle omien makkaroidensa kanssa. Oli grillannut siis varmaan 2 pakettia makkaraa ja omalle lautaselleen otti suurimman osan! Mökillä oli myös poikaystävän sisko lapsiensa kanssa eikä heille jäänyt murustakaan. Anoppi yritti vieressä toppuutella appiukkoa: "jätähän kuule muillekin!"  Vaan eipä jättänyt. En ole varmaan koskaan tuntenut niin suurta myötähäpeää kuin silloin. 

Kun appiukko mussutti tyytyväisenä makkaroitaan, rupesivat sisko lapsineen etsimään kylmälaukuista syötävää mitä söivät sitten keskenään. 

Anoppi ei edes omille lapsenlapsilleen laittanut heidän siellä ollessaan iltapalaa tai muuta syötävää. Lapsilla oli suklaata ja karkkeja ja se oli heidän "iltapala". Eivät karkeista myöskään muille tarjonneet, mutta ilmeisesti ukkiinsa tulleet siinä asiassa. (Ei sillä että olisin niitä karkkeja himoinnutkaan, mutta mielestäni on epäkohteliasta olla tarjoamatta muille ja mussuttaa kovaan ääneen toisten vieressä)

Oli helpotus kun viimein pääsimme lähtemään. Poikaystävänikin muuttuu melkein eri ihmiseksi kun hänen porukkansa ovat läsnä ja suuttuu tai saa raivokohtauksen jos mainitsen vähänkään hänen porukoistaan. Meillä oli puhetta ruoasta ja ohimennen mainitsin, että "ei me mökilläkään tarpeeksi syöty" ja tästä poikaystävä raivostui, alkoi nimittelemään minua ja haistattelemaan. Joku ihme symbioosi hänellä on porukoihinsa, kun ei saa pienen pientä asiaa mainita, kun raivostuu. Sairasta, sanon minä.

Kun tuosta aikuistut, opit ottamaan niin paljon ruokaa mukaan, ettei riittävyydestä tule ongelmaa.

Miksi anopin pitäisi mökillä laittaa usempia aterioita? Jos muillakin on täydet jääkaappioikeudet, voi niitä muita aterioita kuka tahansa laittaa.

Karkkipussit on niiden lasten omat. Vie itse omat karkkisi.

En odota täysylläpitoa tai hyysäämistä, mutta jonkinlaista vieraanvaraisuutta voisi olla. Se että appiukko grillaa vain itselleen makkaraa, eikä jätä murustakaan muille, on mielestäni itsekästä. Poikaystäväkin on sellainen, että aina sanoo että "siellä kyllä on ruokaa" mutta vaikka on nälkä, ei poikaystäväkään ota kaapista mitään vaan istua nökötetään sohvalla kuin robotit konsanaan, joten olisi outoa minun vieraana mennä kaappeja penkomaan kun kukaan ei edes sano että saa ottaa itse kaapista ruokaa. 

Ja kuten aiemmin kirjoitin, en olisi lasten karkkeja halunnutkaan, mutta heidän kulttuurinsa on sellainen ettei toisille tarjota vaan mussutetaan vain yksinään. Itsellä ainakin sellainen periaate että kohteliaisuudesta tarjoan muillekin, vaikka muut eivät haluaisikaan. Ja se että lapset söivät karkkeja nälkäänsä eikä edes heille tarjottu iltapalaa, on todella outoa. Anoppi teki itselleen ja appiukolle marjapirtelöä iltapalaksi ja poikaystävän siskon nuorempi lapsi kysyi appiukolta "mitä siinä on?" Appiukko ei antanut lapsen maistaa pirtelöä vaan sanoi vain "ei tämä sinulle maistuisi".

Ottivat iltahömpsyt siinä samalla.

Sitten on näitä, jotka ovat venyttäneet mahalaukkunsa pilalle. Vaikka tarjoaisi ruokaa millaiset määrät tahansa, niin se on liian vähän.

Yhdessäkin perheessä sellainen 4-5v tyttö veti 6 grillimakkaraa lisukkeineen ja siihen vielä sama määrä lettuja päälle. Lapselle on aina kasattu lautaselle kasapäin ruokaa ja oli jo tuolloin ylipainoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erehdyin viettämään juhannuksen appivanhempien mökillä ja taisi jäädä minun osalta viimeiseksi vierailuksi. Ainakaan hetkeen en ole sinne menossa! (Olen kirjoittanut tänne myös joulusta anoppilassa, kun sai olla nälissään, tässä nyt sitten juhannuksen kertomus)

Olimme mökillä useamman yön ja lähes joka päivä oli tarjolla vain lounas. Muut syömiset piti itse ottaa, esim. aamupalaa tai iltapalaa  ei ollut kertaakaan tarjolla. Ei myöskään välissä mitään naposteltavia. Olimme ostaneet poikaystävän kanssa kyllä omia grillattavia, mutta ei niistä joka päivälle riittänyt. 

Heillä on kulttuuri sellainen, että tarjotaan vain yksi lämmin ateria päivässä, joka on kyllä hyvää ruokaa, mutta ei sillä iltaan asti pärjää. Usein illalla söimmekin poikaystävän kanssa edellisen päivän jämiä tai keksimme muuta syötävää. Mutta usein tuli mentyä pienessä nälässä jopa nukkumaan. 

Kävimme yhtenä päivänä pyöräilemässä n. 30km poikaystävän kanssa. Minua heikotti, eikä omia eväitä ollut otettu mukaan, vain vettä. (Aluksi ei ollut tarkoitus vetää niin pitkää lenkkiä, mutta innostuttiinkin sitten ja siksi eväitä ei tullut mukaan) Olin yllättynyt että pyöräretken jälkeen anoppi oli jopa päivällistä laittamassa! Tätä ei ole tapahtunut varmaan koskaan aiemmin. Ilman kyseistä päivällistä olisin saattanut jopa pyörtyä.

Kerran appiukko rupesi grillaamaan makkaraa ja muistin että meillähän oli kaksi makkaraa vielä jäljellä joten vein ne hänelle grillin luokse ja sanoin että nuo voisi laittaa samalla grilliin. Oli ilmeisesti liian suuri työ hänelle siinä, kun mutisi jotain mutta lähdettyäni siitä laittoi ne makkarat kuitenkin sinne. 

Poikaystäväni kuitenkin meni kääntämään ne kun appiukko meni sisälle omien makkaroidensa kanssa. Oli grillannut siis varmaan 2 pakettia makkaraa ja omalle lautaselleen otti suurimman osan! Mökillä oli myös poikaystävän sisko lapsiensa kanssa eikä heille jäänyt murustakaan. Anoppi yritti vieressä toppuutella appiukkoa: "jätähän kuule muillekin!"  Vaan eipä jättänyt. En ole varmaan koskaan tuntenut niin suurta myötähäpeää kuin silloin. 

Kun appiukko mussutti tyytyväisenä makkaroitaan, rupesivat sisko lapsineen etsimään kylmälaukuista syötävää mitä söivät sitten keskenään. 

Anoppi ei edes omille lapsenlapsilleen laittanut heidän siellä ollessaan iltapalaa tai muuta syötävää. Lapsilla oli suklaata ja karkkeja ja se oli heidän "iltapala". Eivät karkeista myöskään muille tarjonneet, mutta ilmeisesti ukkiinsa tulleet siinä asiassa. (Ei sillä että olisin niitä karkkeja himoinnutkaan, mutta mielestäni on epäkohteliasta olla tarjoamatta muille ja mussuttaa kovaan ääneen toisten vieressä)

Oli helpotus kun viimein pääsimme lähtemään. Poikaystävänikin muuttuu melkein eri ihmiseksi kun hänen porukkansa ovat läsnä ja suuttuu tai saa raivokohtauksen jos mainitsen vähänkään hänen porukoistaan. Meillä oli puhetta ruoasta ja ohimennen mainitsin, että "ei me mökilläkään tarpeeksi syöty" ja tästä poikaystävä raivostui, alkoi nimittelemään minua ja haistattelemaan. Joku ihme symbioosi hänellä on porukoihinsa, kun ei saa pienen pientä asiaa mainita, kun raivostuu. Sairasta, sanon minä.

Kun tuosta aikuistut, opit ottamaan niin paljon ruokaa mukaan, ettei riittävyydestä tule ongelmaa.

Miksi anopin pitäisi mökillä laittaa usempia aterioita? Jos muillakin on täydet jääkaappioikeudet, voi niitä muita aterioita kuka tahansa laittaa.

Karkkipussit on niiden lasten omat. Vie itse omat karkkisi.

En odota täysylläpitoa tai hyysäämistä, mutta jonkinlaista vieraanvaraisuutta voisi olla. Se että appiukko grillaa vain itselleen makkaraa, eikä jätä murustakaan muille, on mielestäni itsekästä. Poikaystäväkin on sellainen, että aina sanoo että "siellä kyllä on ruokaa" mutta vaikka on nälkä, ei poikaystäväkään ota kaapista mitään vaan istua nökötetään sohvalla kuin robotit konsanaan, joten olisi outoa minun vieraana mennä kaappeja penkomaan kun kukaan ei edes sano että saa ottaa itse kaapista ruokaa. 

Ja kuten aiemmin kirjoitin, en olisi lasten karkkeja halunnutkaan, mutta heidän kulttuurinsa on sellainen ettei toisille tarjota vaan mussutetaan vain yksinään. Itsellä ainakin sellainen periaate että kohteliaisuudesta tarjoan muillekin, vaikka muut eivät haluaisikaan. Ja se että lapset söivät karkkeja nälkäänsä eikä edes heille tarjottu iltapalaa, on todella outoa. Anoppi teki itselleen ja appiukolle marjapirtelöä iltapalaksi ja poikaystävän siskon nuorempi lapsi kysyi appiukolta "mitä siinä on?" Appiukko ei antanut lapsen maistaa pirtelöä vaan sanoi vain "ei tämä sinulle maistuisi".

Seuraavan kerran menette ruokakassien kanssa ja alat reippaasti laittaa esim. sitä päivällistä koko porukalle. Riippuen siitä millaiset välit miehen siskon kans on, voitte etukäteen sopia kuka tuo mitäkin. Porukalla on kivempi kokata. Näin mä aina tern, miksi ihmeessä juuri anopin pitäisi porukalle kokata useampi ateria päivässä? Koskaan en tällaista ole ymmärtänyt. Jokainen osallistuu taitojensa ja voimiensa mukaan.

Poikaystävä pitää siskoonsa tai muihinkaan sisaruksiinsa todella harvoin yhteyttä, on vain sattuman kauppaa jos he yhtäaikaa sattuvat lapsuudenkotiinsa yhtäaikaa. Ei siellä ole semmoista yhdessä puuhastelun meininkiä. Joskus olen auttanut esim. pöydän kattamisessa tai salaatin teossa, mutta muut istuvat tämän aikaa sohvalla tai tekevät omia juttujaan. Jos tarjoamme jotain tekemäämme ruokaa appivanhemmille, ottavat he ehkä pienen murusen jos sitäkään.

En halua rueta yksin kokkaamaan isolle porukalle ruokaa kun apua siihen en saisi eikä ruokaa söisi kuin minä ja poikaystäväni.

Mieluummin jätän menemättä seuraavalla kerralla, ei kaikki vaan tykkää appivanhemmistaan ja se on ihan ok.