oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti en ikinä saa kavereita jotka kuvittelevat tulevansa kylään osallistumatta kuluihin ja kuvittelevat saavansa täysylläpidon ilman mitään korvausta. Grilli sekä sauna kuumaksi ja kaikki tuo jotain varallisuuden mukaan, jos on varallisuus vähässä tekee vähästä maukkaampaa evästä. Ketään ei dissata mutta odotamme kaikkien osallistuvan jotenkin. Loiset on loisia ja rahanpuutteella ei ole mitään tekemistä asian kanssa? Me olemme itse köyhiä ja parhaat ystävät on todella yllättäneet meidät luonnon salaatilla illanvietossa.

Tämä se tästä ketjusta puuttuikin: hippikommuuni kaivamassa esiin horsmanjuuria.

Kyllä horsma on ihan kunnon apetta, mutta vaatii kylkeensä esim. kukkakaalin tai pari sekä kermaisen juustokastikkeen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekki pitäs olla sitä välipalaa,proteiinijuomaa ja muuta ruokaa jatkuvasti.

Ulkomuodosta tietää keitä he ovat.

Kun ihmetellään missä nämä tylyt isännät ja emännät on ja mitä ne ajattelee, niin tässä yksi. Yleisesti suositellun ateriarytmin ja annoskoon noudattaminen on "jatkuvaa puputtamista". Jotkut ehkä ymmärtämättömyyttään tarjoavat ei-oota, mutta sitten on näköjään näitä epäsosiaalisia ja/tai ilkeitä tyyppejä, jotka ilmeisesti nauttivat saadessaan kiduttaa ihmisiä janolla ja syömättömyydellä.

Ensiksi mainituille tiedoksi, että googlettamalla löytyy suositellut annoskoot, jonka verran pitäisi varata kalaa/kahvia/pottuja yms per henki.

Suosituksiahan on kymmeniä,  kerran päivässä syöminenkin on ihan ok  myös.

Jos vieraina on kasvavia lapsia/teinejä, aterioita on ainakin 3-5 ja välipalat päälle.

Jotkut ihmiset ovat sellaisia luukasoja, kuin kuivan kesän oravia, että saattavat syödä ruualla esim vain 1-2 perunaa ja hieman kastiketta.

Siiten he luulevat, että kun on vieraita kylässä ja vaikkapa neljä aikuista syömässä, niin kahdeksan perunaa kattilassa on hyvä kokonaismäärä. Itse syön ruualla aina noin kuusi perunaa jo yksikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tuokin, että jos joku sanoo että ei me juoda paljoa, niin mikä estää sanomasta että no me juodaan! Siis vettä, ja kuuma päivä. Ihmiset on omituisia.

Kun saaressa sitä juomavettä ei ollut.

Tarjouduin kyllä tuomaan, niinkuin viestissäni sanoin.

Kysyin juomavedestä suoraan, niinkuin viestissäni kirjoitin, ja he vastasivat ettei sitä juurikaan ole koska he eivät juo paljoa.

Siis juotavaa vettä ei yksinkertaisesti ollut.

Saaressa ? Ympärillä järvi,e ikö se ole vettä ?

No sinä varmaan hörppisit järvivettä. Ehkä se onnistuu jossain Lapissa tai Kainuussa, mutta ei ihan missä tahansa ilman ripulointia yms.

Voisi kai järvivettä hätätilassa juoda, jos sen keittää? Teepussilla ja sokerilla maustaen ei ehkä olisi niin nälkä, jos ruokaakaan ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo ihan käsittämätöntä jos kutsutaan kylään ja veloitetaan tarjotusta ruoasta! En melkein haluaisi uskoa todeksi, mutta tiedän vanhasta tuttavapiiristä erään moukan joka harrasti tuollaista. eikä heillä ollut rahasta kiinni, opetti vaimonsakin tuollaiseksi. Velottivat esim vieraiden juomista oluista sentilleen ja kuulemma vielä pantinkin ossuuden, vaikka itse sitten palauttivat pullot. On tietysti sanomattakin selvää ettei heidän ystäväpiirinsä ole nykyään kovin laaja.  Mutta pelottaa, kasvattavatko omista lapsistaan samanlaisia lokkeja, ei ole heidänkään tulevaisuutensa noilla käytöstavoilla kovin valoisa.

Me testataan aina uutta kaverikokelasta siten, että tarjotaan avokätisesti esim.kaljaa (jos siis ollaan jonkun luona kaljalla) tai pitsaa ym ja katsotaan tarjoaako tämä itse palkka/tuki/eläkepäivänään meille. On ihan ok, ettei tyyppi tarjoa itse mitään, emme muistuta tarjoiluistamme, mutta sellainen ihminen ei pääse lähipiiriin. Ja siis me ei mitenkään lasketa tarjotaanko meille samanverran, emme todellakaan, kyse on vaan siitä, ettei jakseta katsoa tyyppejä, jotka ei voi periaatteesta tarjota yhtään mitään ja joka muistuttaa puolen vuoden jälkeen siitä, kuinka kerran antoi yhden kaljan ja milloin olen ajatellut maksaa sen 1,23 e.

heebo_ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En, mutta vessahädässä. :D Nuorempana en aina kehdannut kysyä, että missäs olisi toiletti.

Jos itse emännöin, yritän olla huomaavainen ja huolehtia, että kaikki saavat syötävää ja juotavaa tarpeeksi. Kerron aina myös missä on vessa, ettei vieraiden tarvitse erikseen kysyä.

Tämä jotenkin kuvaa isoa osaa suomalaisia... ennemmin pidätellän, kuin kysytään missä on vessa :)

Tosi vaikea ymmärtää, miksi ihmiset itse tekee elämästään vaikeaa yksinkertaisissa asioisa, mitäkä ratkeaa kysymällä tai keskustelemalla.

Samaan kategoriaan kuuluu se, että monesti myös mielummin oletetaan asioita kuin kysytään ja varmistetaan...

Voi sitäkin ihmetellä, mutta aivan samoin hämmästyttää, ettei kylässä tarjota ruokaa, vaikka on kutsuttu.

Vierailija kirjoitti:

heebo_ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En, mutta vessahädässä. :D Nuorempana en aina kehdannut kysyä, että missäs olisi toiletti.

Jos itse emännöin, yritän olla huomaavainen ja huolehtia, että kaikki saavat syötävää ja juotavaa tarpeeksi. Kerron aina myös missä on vessa, ettei vieraiden tarvitse erikseen kysyä.

Tämä jotenkin kuvaa isoa osaa suomalaisia... ennemmin pidätellän, kuin kysytään missä on vessa :)

Tosi vaikea ymmärtää, miksi ihmiset itse tekee elämästään vaikeaa yksinkertaisissa asioisa, mitäkä ratkeaa kysymällä tai keskustelemalla.

Samaan kategoriaan kuuluu se, että monesti myös mielummin oletetaan asioita kuin kysytään ja varmistetaan...

Voi sitäkin ihmetellä, mutta aivan samoin hämmästyttää, ettei kylässä tarjota ruokaa, vaikka on kutsuttu.

Ja siis, onhan tuossa nyt kuitenkin se, että on töykeää arvostella toisten taloudenpitoa. Olin kerran Itä-Suomessa kylässä ja emäntä oli niin vieraanvarainen ja halusi antaa hyvän kuvan, että kun nousin pöydästä ottamaan salaatinkastikkeen tiskipöydältä emäntä hyvä ettei alkanut itkeä, kun kaukaa tullut vieras joutui nousemaan, kun hän ei ollut muistanut kattaa pöytää täydellisesti. Jos hänelle olisi sanonut olevansa nälkäinen hän olisi todennäköisesti hakeutunut terapiaan. Että ehkä siksi monet ovat mieluummin nälissään kun huomauttavat asiasta, sehän on kuitenkin kritiikki emäntää kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja tuokin, että jos joku sanoo että ei me juoda paljoa, niin mikä estää sanomasta että no me juodaan! Siis vettä, ja kuuma päivä. Ihmiset on omituisia.

Joo, mutta kun toisilla on ne tavat. Tuon sanominen on kuitenkin sama kuin sanoisi "olette käsittämättömän tyhmiä". Mikä toki olisi totta, mutta kaikki eivät halua alentaa itseään olemalla töykeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erehdyin viettämään juhannuksen appivanhempien mökillä ja taisi jäädä minun osalta viimeiseksi vierailuksi. Ainakaan hetkeen en ole sinne menossa! (Olen kirjoittanut tänne myös joulusta anoppilassa, kun sai olla nälissään, tässä nyt sitten juhannuksen kertomus)

Olimme mökillä useamman yön ja lähes joka päivä oli tarjolla vain lounas. Muut syömiset piti itse ottaa, esim. aamupalaa tai iltapalaa  ei ollut kertaakaan tarjolla. Ei myöskään välissä mitään naposteltavia. Olimme ostaneet poikaystävän kanssa kyllä omia grillattavia, mutta ei niistä joka päivälle riittänyt. 

Heillä on kulttuuri sellainen, että tarjotaan vain yksi lämmin ateria päivässä, joka on kyllä hyvää ruokaa, mutta ei sillä iltaan asti pärjää. Usein illalla söimmekin poikaystävän kanssa edellisen päivän jämiä tai keksimme muuta syötävää. Mutta usein tuli mentyä pienessä nälässä jopa nukkumaan. 

Kävimme yhtenä päivänä pyöräilemässä n. 30km poikaystävän kanssa. Minua heikotti, eikä omia eväitä ollut otettu mukaan, vain vettä. (Aluksi ei ollut tarkoitus vetää niin pitkää lenkkiä, mutta innostuttiinkin sitten ja siksi eväitä ei tullut mukaan) Olin yllättynyt että pyöräretken jälkeen anoppi oli jopa päivällistä laittamassa! Tätä ei ole tapahtunut varmaan koskaan aiemmin. Ilman kyseistä päivällistä olisin saattanut jopa pyörtyä.

Kerran appiukko rupesi grillaamaan makkaraa ja muistin että meillähän oli kaksi makkaraa vielä jäljellä joten vein ne hänelle grillin luokse ja sanoin että nuo voisi laittaa samalla grilliin. Oli ilmeisesti liian suuri työ hänelle siinä, kun mutisi jotain mutta lähdettyäni siitä laittoi ne makkarat kuitenkin sinne. 

Poikaystäväni kuitenkin meni kääntämään ne kun appiukko meni sisälle omien makkaroidensa kanssa. Oli grillannut siis varmaan 2 pakettia makkaraa ja omalle lautaselleen otti suurimman osan! Mökillä oli myös poikaystävän sisko lapsiensa kanssa eikä heille jäänyt murustakaan. Anoppi yritti vieressä toppuutella appiukkoa: "jätähän kuule muillekin!"  Vaan eipä jättänyt. En ole varmaan koskaan tuntenut niin suurta myötähäpeää kuin silloin. 

Kun appiukko mussutti tyytyväisenä makkaroitaan, rupesivat sisko lapsineen etsimään kylmälaukuista syötävää mitä söivät sitten keskenään. 

Anoppi ei edes omille lapsenlapsilleen laittanut heidän siellä ollessaan iltapalaa tai muuta syötävää. Lapsilla oli suklaata ja karkkeja ja se oli heidän "iltapala". Eivät karkeista myöskään muille tarjonneet, mutta ilmeisesti ukkiinsa tulleet siinä asiassa. (Ei sillä että olisin niitä karkkeja himoinnutkaan, mutta mielestäni on epäkohteliasta olla tarjoamatta muille ja mussuttaa kovaan ääneen toisten vieressä)

Oli helpotus kun viimein pääsimme lähtemään. Poikaystävänikin muuttuu melkein eri ihmiseksi kun hänen porukkansa ovat läsnä ja suuttuu tai saa raivokohtauksen jos mainitsen vähänkään hänen porukoistaan. Meillä oli puhetta ruoasta ja ohimennen mainitsin, että "ei me mökilläkään tarpeeksi syöty" ja tästä poikaystävä raivostui, alkoi nimittelemään minua ja haistattelemaan. Joku ihme symbioosi hänellä on porukoihinsa, kun ei saa pienen pientä asiaa mainita, kun raivostuu. Sairasta, sanon minä.

Mutta usein tuli mentyä pienessä nälässä jopa nukkumaan.  Onko kauheaa mennä nukkumaan, jos on pieni nälkä? Painonhallinnnan kannalta ei ainakaan ole yhtään paha asia.

Ehkä hyvin lihavalla noin voisi olla. Itse salilla käyvänä miehenä en oikein pysty nukkumaan nälissäni, koska reiteni alkavat energiavajeessa täristä. Lihakset myös kasvavat vain levossa, joten olisi ihan hyvä, että niille olisi jotain rakennusainetta yön ajaksi. Toiset haluavat nostaa kehonsa painoa, vaikka se kaltaisellesi ikilaihduttajalle voikin olla käsittämätön ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erehdyin viettämään juhannuksen appivanhempien mökillä ja taisi jäädä minun osalta viimeiseksi vierailuksi. Ainakaan hetkeen en ole sinne menossa! (Olen kirjoittanut tänne myös joulusta anoppilassa, kun sai olla nälissään, tässä nyt sitten juhannuksen kertomus)

Olimme mökillä useamman yön ja lähes joka päivä oli tarjolla vain lounas. Muut syömiset piti itse ottaa, esim. aamupalaa tai iltapalaa  ei ollut kertaakaan tarjolla. Ei myöskään välissä mitään naposteltavia. Olimme ostaneet poikaystävän kanssa kyllä omia grillattavia, mutta ei niistä joka päivälle riittänyt. 

Heillä on kulttuuri sellainen, että tarjotaan vain yksi lämmin ateria päivässä, joka on kyllä hyvää ruokaa, mutta ei sillä iltaan asti pärjää. Usein illalla söimmekin poikaystävän kanssa edellisen päivän jämiä tai keksimme muuta syötävää. Mutta usein tuli mentyä pienessä nälässä jopa nukkumaan. 

Kävimme yhtenä päivänä pyöräilemässä n. 30km poikaystävän kanssa. Minua heikotti, eikä omia eväitä ollut otettu mukaan, vain vettä. (Aluksi ei ollut tarkoitus vetää niin pitkää lenkkiä, mutta innostuttiinkin sitten ja siksi eväitä ei tullut mukaan) Olin yllättynyt että pyöräretken jälkeen anoppi oli jopa päivällistä laittamassa! Tätä ei ole tapahtunut varmaan koskaan aiemmin. Ilman kyseistä päivällistä olisin saattanut jopa pyörtyä.

Kerran appiukko rupesi grillaamaan makkaraa ja muistin että meillähän oli kaksi makkaraa vielä jäljellä joten vein ne hänelle grillin luokse ja sanoin että nuo voisi laittaa samalla grilliin. Oli ilmeisesti liian suuri työ hänelle siinä, kun mutisi jotain mutta lähdettyäni siitä laittoi ne makkarat kuitenkin sinne. 

Poikaystäväni kuitenkin meni kääntämään ne kun appiukko meni sisälle omien makkaroidensa kanssa. Oli grillannut siis varmaan 2 pakettia makkaraa ja omalle lautaselleen otti suurimman osan! Mökillä oli myös poikaystävän sisko lapsiensa kanssa eikä heille jäänyt murustakaan. Anoppi yritti vieressä toppuutella appiukkoa: "jätähän kuule muillekin!"  Vaan eipä jättänyt. En ole varmaan koskaan tuntenut niin suurta myötähäpeää kuin silloin. 

Kun appiukko mussutti tyytyväisenä makkaroitaan, rupesivat sisko lapsineen etsimään kylmälaukuista syötävää mitä söivät sitten keskenään. 

Anoppi ei edes omille lapsenlapsilleen laittanut heidän siellä ollessaan iltapalaa tai muuta syötävää. Lapsilla oli suklaata ja karkkeja ja se oli heidän "iltapala". Eivät karkeista myöskään muille tarjonneet, mutta ilmeisesti ukkiinsa tulleet siinä asiassa. (Ei sillä että olisin niitä karkkeja himoinnutkaan, mutta mielestäni on epäkohteliasta olla tarjoamatta muille ja mussuttaa kovaan ääneen toisten vieressä)

Oli helpotus kun viimein pääsimme lähtemään. Poikaystävänikin muuttuu melkein eri ihmiseksi kun hänen porukkansa ovat läsnä ja suuttuu tai saa raivokohtauksen jos mainitsen vähänkään hänen porukoistaan. Meillä oli puhetta ruoasta ja ohimennen mainitsin, että "ei me mökilläkään tarpeeksi syöty" ja tästä poikaystävä raivostui, alkoi nimittelemään minua ja haistattelemaan. Joku ihme symbioosi hänellä on porukoihinsa, kun ei saa pienen pientä asiaa mainita, kun raivostuu. Sairasta, sanon minä.

Mutta usein tuli mentyä pienessä nälässä jopa nukkumaan.  Onko kauheaa mennä nukkumaan, jos on pieni nälkä? Painonhallinnnan kannalta ei ainakaan ole yhtään paha asia.

Ehkä hyvin lihavalla noin voisi olla. Itse salilla käyvänä miehenä en oikein pysty nukkumaan nälissäni, koska reiteni alkavat energiavajeessa täristä. Lihakset myös kasvavat vain levossa, joten olisi ihan hyvä, että niille olisi jotain rakennusainetta yön ajaksi. Toiset haluavat nostaa kehonsa painoa, vaikka se kaltaisellesi ikilaihduttajalle voikin olla käsittämätön ajatus.

Kannattaisiko pitää välillä välipäiviä saleilusta? Kuulostaa olevan pipo kireällä

Vierailija kirjoitti:

Miksi anopin pitäisi mökillä laittaa usempia aterioita? Jos muillakin on täydet jääkaappioikeudet, voi niitä muita aterioita kuka tahansa laittaa.

Tämä juttu oli kyllä vähän erikoisen kuuloinen. Me ainakin viedään omat ruoat anoppilaan ja tarjotaan muillekin, jos huolivat. Anoppi kokkaa kyllä innoissaan ja appi käy kalassa tohkeissaan ja ihan meitä varten, kun tietää ettei täällä saa samanlaista ruokaa. Mutta kyllä se jää siihen yhteen ruokaan per päivä, välillä voi aamulla olla kahvit tippumassa ja leivät ym. pöydässä, josta saa itse ottaa. Muut ruoat tehdään yhdessä, tai itseksemme tai käydään kylällä syömässä tms.

Mä olen ainakin hurjan kiitollinen siitä, että ottavat meidät sinne ihanaan paikkaan, vaikka tietysti ovat itsekin mielissään kun niin harvoin nähdään. En silti odottaisi mitään täysylläpitoa. Heillä on oma elämänrytminsä, jossa me ollaan vieraina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erehdyin viettämään juhannuksen appivanhempien mökillä ja taisi jäädä minun osalta viimeiseksi vierailuksi. Ainakaan hetkeen en ole sinne menossa! (Olen kirjoittanut tänne myös joulusta anoppilassa, kun sai olla nälissään, tässä nyt sitten juhannuksen kertomus)

Olimme mökillä useamman yön ja lähes joka päivä oli tarjolla vain lounas. Muut syömiset piti itse ottaa, esim. aamupalaa tai iltapalaa  ei ollut kertaakaan tarjolla. Ei myöskään välissä mitään naposteltavia. Olimme ostaneet poikaystävän kanssa kyllä omia grillattavia, mutta ei niistä joka päivälle riittänyt. 

Heillä on kulttuuri sellainen, että tarjotaan vain yksi lämmin ateria päivässä, joka on kyllä hyvää ruokaa, mutta ei sillä iltaan asti pärjää. Usein illalla söimmekin poikaystävän kanssa edellisen päivän jämiä tai keksimme muuta syötävää. Mutta usein tuli mentyä pienessä nälässä jopa nukkumaan. 

Kävimme yhtenä päivänä pyöräilemässä n. 30km poikaystävän kanssa. Minua heikotti, eikä omia eväitä ollut otettu mukaan, vain vettä. (Aluksi ei ollut tarkoitus vetää niin pitkää lenkkiä, mutta innostuttiinkin sitten ja siksi eväitä ei tullut mukaan) Olin yllättynyt että pyöräretken jälkeen anoppi oli jopa päivällistä laittamassa! Tätä ei ole tapahtunut varmaan koskaan aiemmin. Ilman kyseistä päivällistä olisin saattanut jopa pyörtyä.

Kerran appiukko rupesi grillaamaan makkaraa ja muistin että meillähän oli kaksi makkaraa vielä jäljellä joten vein ne hänelle grillin luokse ja sanoin että nuo voisi laittaa samalla grilliin. Oli ilmeisesti liian suuri työ hänelle siinä, kun mutisi jotain mutta lähdettyäni siitä laittoi ne makkarat kuitenkin sinne. 

Poikaystäväni kuitenkin meni kääntämään ne kun appiukko meni sisälle omien makkaroidensa kanssa. Oli grillannut siis varmaan 2 pakettia makkaraa ja omalle lautaselleen otti suurimman osan! Mökillä oli myös poikaystävän sisko lapsiensa kanssa eikä heille jäänyt murustakaan. Anoppi yritti vieressä toppuutella appiukkoa: "jätähän kuule muillekin!"  Vaan eipä jättänyt. En ole varmaan koskaan tuntenut niin suurta myötähäpeää kuin silloin. 

Kun appiukko mussutti tyytyväisenä makkaroitaan, rupesivat sisko lapsineen etsimään kylmälaukuista syötävää mitä söivät sitten keskenään. 

Anoppi ei edes omille lapsenlapsilleen laittanut heidän siellä ollessaan iltapalaa tai muuta syötävää. Lapsilla oli suklaata ja karkkeja ja se oli heidän "iltapala". Eivät karkeista myöskään muille tarjonneet, mutta ilmeisesti ukkiinsa tulleet siinä asiassa. (Ei sillä että olisin niitä karkkeja himoinnutkaan, mutta mielestäni on epäkohteliasta olla tarjoamatta muille ja mussuttaa kovaan ääneen toisten vieressä)

Oli helpotus kun viimein pääsimme lähtemään. Poikaystävänikin muuttuu melkein eri ihmiseksi kun hänen porukkansa ovat läsnä ja suuttuu tai saa raivokohtauksen jos mainitsen vähänkään hänen porukoistaan. Meillä oli puhetta ruoasta ja ohimennen mainitsin, että "ei me mökilläkään tarpeeksi syöty" ja tästä poikaystävä raivostui, alkoi nimittelemään minua ja haistattelemaan. Joku ihme symbioosi hänellä on porukoihinsa, kun ei saa pienen pientä asiaa mainita, kun raivostuu. Sairasta, sanon minä.

Mutta usein tuli mentyä pienessä nälässä jopa nukkumaan.  Onko kauheaa mennä nukkumaan, jos on pieni nälkä? Painonhallinnnan kannalta ei ainakaan ole yhtään paha asia.

Ehkä hyvin lihavalla noin voisi olla. Itse salilla käyvänä miehenä en oikein pysty nukkumaan nälissäni, koska reiteni alkavat energiavajeessa täristä. Lihakset myös kasvavat vain levossa, joten olisi ihan hyvä, että niille olisi jotain rakennusainetta yön ajaksi. Toiset haluavat nostaa kehonsa painoa, vaikka se kaltaisellesi ikilaihduttajalle voikin olla käsittämätön ajatus.

Kannattaisiko pitää välillä välipäiviä saleilusta? Kuulostaa olevan pipo kireällä

Käyn salilla kaksi kertaa viikossa, kuten sanoin lihas kasvaa levossa. Lähinnä vaan ärsyttää nuo provot, jotka ei ymmärrä, ettei ole ok mennä nälässä nukkumaan, eikä varsinkaan pakottaa kutsuttua kylävierasta sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei olla sen kummemmin tuttuja, vain lasten kautta. Kakrut pyöri yhdessä vaiheessa keskenään. Joskus pari sanaa vanhempien kanssa, jos on törmätty jossain.

Kutsuin tämän isäntäparin kummankin poikamme ylppäreille ja tulivat. En erikseen nyt muista, mutta kaipa he rahalahjan kummallekin toivat.

Ei tuntunut kivalta. Vaikutti ihan kuin me olisimme olleet jotain jämäporukkaa. Talon rouva on vielä ravintola-ammattilainen. Silti saimme jotkut pohjat kai jonkun juomasta. Vai luulivatko että tultiin santsaamaan?

Tuokin että mulle ei sitten tarjottu enää viinilasillistakaan, miehelle kaljatölkki. Niinkuin rupusakille.

Mä kyllä loukkaannuin tuosta. Onneksi heillä ei ole enempiä lapsia eikä meillä. Ei kiinnosta enää heidän seuransa tai juhlansa.

Osaatko yhtään arvata syytä moiselle käytökselle? Kuten, että rouva arvelee miehensä pitävän sinua näppärän näköisenä tai muuten mukavana tyyppinä :) ?

Tämä kävi mielessä. Käy useinkin. Olen kivannäköinen, en rupsahtanut ja yleensä mua pidetään mukavana. Kävi aika usein niin, että mies oli heidän pihallaan ja pysähdyin sitten puhelemaan jotain kanssaan. Keski-ikäisillä miehillä ei kai paljoa juttuseuraa ole työn ulkopuolella. Vähän ajan kuluttua yleensä rouva pisti päänsä takaovesta pihalle kuin näyttääkseen että tsot-tsot - älä innostu.

Mulla ei ollut mitään tuonsuuntaista koskaan mielessä.

Aiemminkin huomasin, että jos jossain seurassa jäin juttelemaan jonkun miehen kanssa, hetken kuluttua tuli rouva liimaantumaan miehensä kylkeen. Ilmeisesti tästä mustasukkaisuudesta on kysymys. Minä en ole antanut aihetta, mutta ehkä nämä miehet sitten mainitsevat jotain minusta kotonaan.

Tuntuu typerältä. En ole mikään vamppi. Tylysti kohtelivat. Joskus juhlissa on käynyt niin, että vaimo ja mies vaihtavat paikkaa eli vaimo tulee mun viereen. En tiedä mitä juorua minusta sitten liikkuu, mutta loukkaavaa on.

Totta, ei jokainen hyvännäköinen ja kiva naisihminen ole muiden miehiä vokottelemassa, edes alitajuisesti.

Sepä se! Minä ainakin loukkaannuin tuosta. Tämä naapurinmies jos näkee mut lähdössä lenkille tms taitaakin tulla ihan issesseen siihen tyrkylle?

En osaa olla epäkohtelias ja viuhtoa vaan eteenpäin pysähtymättä. Kai se luetaan vamppaamiseksi sitten? Siis jota pitää vaimon tulla seuraamaan sivusta.

Mä sanon nyt ihan ilman omakehua, että pirullista on jos oot kaunis. Toisen pojan ex-tyttöystävän ylppäreissä pari vuotta sitten mua hävetti itseäni kun tytön isä kiinnittyi minuun, esitteli tarjottavat (mulla on kyllä silmät), oli tulossa höpisemään. Katseli liian pitkään. Kun oltiin poislähdössä niin rouvansa melkein alkoi työntää meitä ulos, tai siis minua. Isäpappa tuli vielä vilkuttelemaan, mikä oli minusta noloa.

Pitää kai vastaaviin kekkereihin tulla tukka likaisena ilman meikkejä ja ryppyisissä vaatteissa? Mutta kun on juhlat kyseessä ...

Vierailija kirjoitti:

Eikö se olekaan tapana, että kun vierailemaan mennään niin viedään sitten itse tarjottavia mukana? Ei käy niin nolosti että ruokaa ei sitten olisikaan riittävästi.

Omissa tutuissani pääosin itäsuomalaiset kattavat todella runsaat tarjottavat (ei aina kallista, mutta niin että varmasti riittää eikä jää nälkä), kun taas länsisuomalaiset vievät runsaasti tuliaisia.

On ollut kaveriporukassa pientä ”sopeutumista” ihmisillä, kun itäsuomalaisten mennessä länsisuomalaisille kylään ovat kaikki olleet hieman nälkäisiä. Ja länsisuomalaiseen mennessä itäsuomalaisille kylään kaikkea on jäänyt niin paljon, että on pitänyt laittaa osa vieraiden matkaan, etteivät pilaannu. Vähitellen ajan myötä tilanne on ”tasaantunut”.

Tunnen kyllä myös pari sellaista itsekästä ihmistä, jotka saattavat kutsua kylään ja syödä siinä itse samalla, kun jututtavat vierasta. ”Meillä sattuu olemaan ruoka-aika juuri nyt niin syödään nyt itse” -tyyliin, ja kattavat pöytään lautasia vain sen lukumäärän kuin omassa perheessä on väkeä. Enpä käy heillä usein kylässä.

Ja sitten tiedän sukulaisen, jolla ruokaväli on päivällä pitkä ja joka ahmii illalla itse herkkuja minkä napa vetää. Hänelle kun menee päivällä kylään, niin ei hän vain tajua, että toisella on nälkä. Liekö sekin itsekkyyttä vai ajattelemattomuutta vain.

Toki jollekulle on satunnaisesti käynyt myös niin, että on vain arvioinut menekin väärin. Mutta tällaiset yleensä osaavat korjata tilanteen ensikerralla.

Ja tiedän yhden perheen, jolla on oikeasti niin tiukkaa, että ei siellä juhlissakaan kehtaa ottaa kuin pienen palan kakkua ja yhden keksin. Syön siis runsaasti ennen sinne menoa. Harvalla silti köyhyydestä kysymys. Yleisempää on, että priorisoidaan niitä omia kalliita harrastuksia ja snobbailu-juttuja, eikä haluta kustantaa mitään vieraille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei olla sen kummemmin tuttuja, vain lasten kautta. Kakrut pyöri yhdessä vaiheessa keskenään. Joskus pari sanaa vanhempien kanssa, jos on törmätty jossain.

Kutsuin tämän isäntäparin kummankin poikamme ylppäreille ja tulivat. En erikseen nyt muista, mutta kaipa he rahalahjan kummallekin toivat.

Ei tuntunut kivalta. Vaikutti ihan kuin me olisimme olleet jotain jämäporukkaa. Talon rouva on vielä ravintola-ammattilainen. Silti saimme jotkut pohjat kai jonkun juomasta. Vai luulivatko että tultiin santsaamaan?

Tuokin että mulle ei sitten tarjottu enää viinilasillistakaan, miehelle kaljatölkki. Niinkuin rupusakille.

Mä kyllä loukkaannuin tuosta. Onneksi heillä ei ole enempiä lapsia eikä meillä. Ei kiinnosta enää heidän seuransa tai juhlansa.

Osaatko yhtään arvata syytä moiselle käytökselle? Kuten, että rouva arvelee miehensä pitävän sinua näppärän näköisenä tai muuten mukavana tyyppinä :) ?

Tämä kävi mielessä. Käy useinkin. Olen kivannäköinen, en rupsahtanut ja yleensä mua pidetään mukavana. Kävi aika usein niin, että mies oli heidän pihallaan ja pysähdyin sitten puhelemaan jotain kanssaan. Keski-ikäisillä miehillä ei kai paljoa juttuseuraa ole työn ulkopuolella. Vähän ajan kuluttua yleensä rouva pisti päänsä takaovesta pihalle kuin näyttääkseen että tsot-tsot - älä innostu.

Mulla ei ollut mitään tuonsuuntaista koskaan mielessä.

Aiemminkin huomasin, että jos jossain seurassa jäin juttelemaan jonkun miehen kanssa, hetken kuluttua tuli rouva liimaantumaan miehensä kylkeen. Ilmeisesti tästä mustasukkaisuudesta on kysymys. Minä en ole antanut aihetta, mutta ehkä nämä miehet sitten mainitsevat jotain minusta kotonaan.

Tuntuu typerältä. En ole mikään vamppi. Tylysti kohtelivat. Joskus juhlissa on käynyt niin, että vaimo ja mies vaihtavat paikkaa eli vaimo tulee mun viereen. En tiedä mitä juorua minusta sitten liikkuu, mutta loukkaavaa on.

Totta, ei jokainen hyvännäköinen ja kiva naisihminen ole muiden miehiä vokottelemassa, edes alitajuisesti.

No näinpä, huoh. Itsellenikin on käynyt tätä samaa varsinkin nuorempana.

Joo kyllä, olin kiinnostunut ja yritin iskeä sun miehesi. (joka ikänsä puolesta voisi olla isäni🙄😔)

Mutta onhan se selviää että aika huono itsetunto ja epävarmuus pitää olla että edes kuvittelee tuollaista., 🤷‍♀️🤦‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se olekaan tapana, että kun vierailemaan mennään niin viedään sitten itse tarjottavia mukana? Ei käy niin nolosti että ruokaa ei sitten olisikaan riittävästi.

Omissa tutuissani pääosin itäsuomalaiset kattavat todella runsaat tarjottavat (ei aina kallista, mutta niin että varmasti riittää eikä jää nälkä), kun taas länsisuomalaiset vievät runsaasti tuliaisia.

On ollut kaveriporukassa pientä ”sopeutumista” ihmisillä, kun itäsuomalaisten mennessä länsisuomalaisille kylään ovat kaikki olleet hieman nälkäisiä. Ja länsisuomalaiseen mennessä itäsuomalaisille kylään kaikkea on jäänyt niin paljon, että on pitänyt laittaa osa vieraiden matkaan, etteivät pilaannu. Vähitellen ajan myötä tilanne on ”tasaantunut”.

Tunnen kyllä myös pari sellaista itsekästä ihmistä, jotka saattavat kutsua kylään ja syödä siinä itse samalla, kun jututtavat vierasta. ”Meillä sattuu olemaan ruoka-aika juuri nyt niin syödään nyt itse” -tyyliin, ja kattavat pöytään lautasia vain sen lukumäärän kuin omassa perheessä on väkeä. Enpä käy heillä usein kylässä.

Ja sitten tiedän sukulaisen, jolla ruokaväli on päivällä pitkä ja joka ahmii illalla itse herkkuja minkä napa vetää. Hänelle kun menee päivällä kylään, niin ei hän vain tajua, että toisella on nälkä. Liekö sekin itsekkyyttä vai ajattelemattomuutta vain.

Toki jollekulle on satunnaisesti käynyt myös niin, että on vain arvioinut menekin väärin. Mutta tällaiset yleensä osaavat korjata tilanteen ensikerralla.

Ja tiedän yhden perheen, jolla on oikeasti niin tiukkaa, että ei siellä juhlissakaan kehtaa ottaa kuin pienen palan kakkua ja yhden keksin. Syön siis runsaasti ennen sinne menoa. Harvalla silti köyhyydestä kysymys. Yleisempää on, että priorisoidaan niitä omia kalliita harrastuksia ja snobbailu-juttuja, eikä haluta kustantaa mitään vieraille.

Minä en kävisi tällaisessa kyläpaikassa kuin yhden kerran, ja silloinkin lähtisin ja jättäisin pihin perheen mussuttamaan rauhassa omia ruokiaan.

Lapsena (ala-asteiässä) vierailin joka kesä tätini luona pari päivää (siellä oli kaksi minun ikäistä serkkuani) ja aina oli nälkä! En tajua miten he oikein elivät, ruokaa ei ollut koskaan tarpeeksi. Nälkäisenä piti mennä nukkumaan. 

Aikaa vieri, ja lopulta ollessani noin 30 v. serkkuni tuli raskaana olevan puolisonsa kanssa kylään. Olin laittanut pöydät koreaksi ja tarjolla oli kystä kyllä. Päivä oli oikein mukava, oli mahtavaa nähdä serkkua puolisoineen, kunnes kännykkä pirisi. Sieltä soittaa äitini, joka siskonsa (se täti jonka luona piti olla nälässä)  pyynnöstä kertoo minulle ja kertoo, että minun sitten "PITÄÄ TAJUTA LAITTAA RUOKAA TARJOLLE, XXX ODOTTAA LASTA". Tädin mielestä minä en sellaista voisi ymmärtää tehdä.  

Serkkupoika meni pihalla vähän sivummalle ja soitti äidilleen. Noh, se tätini käytöksen kehuminen kuului varmaan naapureille asti. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset ovat sellaisia luukasoja, kuin kuivan kesän oravia, että saattavat syödä ruualla esim vain 1-2 perunaa ja hieman kastiketta.

Siiten he luulevat, että kun on vieraita kylässä ja vaikkapa neljä aikuista syömässä, niin kahdeksan perunaa kattilassa on hyvä kokonaismäärä. Itse syön ruualla aina noin kuusi perunaa jo yksikään.

Tämäpä se onkin aina se ongelma kun ihmiset syö niin erikokoisia annoksia. Toisen masu on pinkeenä yhdestä perunasta ja toiseen uppoaa kevyesti se 6 kappaletta. Koitapa sitten sekalaiselle sakille järjestää ruoat nenän alle, ei ihan helppo tehtävä Noloahan se on jos joku jää nälkäiseksi. Olin kerran todistamassa perheen ruokailua, tulivat mummolaan kolmelapsinen perhe. Mummo laittoi noin kymmenen lihapullaa tarjolle koko sakille!! Se esiteini urheilijapoika tyhjensi koko kipon omalle lautaselleen.  Ei mummo muistanut minkälaisia määriä ne lopulta kaksimetriseksi kasvavat pojat syö kerralla, vaikka kaksi oli kasvattanut aikanaan. Toinen mummo keitti kolmelle aikuiselle aamupalaksi yhden 2 dl annoksen kaurapuuroa ja suuttui kun tytär sanoi että hän syö yksinään tuollaisen annoksen, ei se riitä kolmelle. Mummo sanoi että riittää se! Nälkäisinä sitten menivät kauppaan lisää ostamaan.

Olen vegaani, ja tarjolla oli tonnikala salaattia ja lämpimiä leipiä juustolla ja kinkulla, salaatti oli kuulemma tehty ihan minua varten. Kun pyysin leipää tms mitä voisin syödä, loukkaantui emäntä oli tehnyt kalliin salaatin... En saanut kuin vesilasin

En tiedä kuuluuko tähän ketjuun, mutta mulla on ystävä joka on todella hoikka ja pieniruokainen, mutta kun ilmaiseksi saa niin vetää niin paljon ruokaa, etten ymmärrä mihin se edes mahtuu.

Hän on myös erittäin nirso ruuan suhteen, joten alkuaikoina kysyin mitä söisi ja tein ison vuoallisen haluamaansa ruokaa yhen yön kestävän vierailun ajaksi. Tähän lisäksi välipalat jne.

No hän veti illassa koko vuoan, mutta valitti mausteista.

Kun kävin hänen luonaan, ei tarjottu kuin kahvia. Onneksi oli kassillinen ruokaa mukana.

Juhlissa hän saattoi syödä isosta kakusta yksin yli puolet, 10 pasteijasta 9, lisäksi pullaa ja muuta. Katselin ällistyneenä tätä ahmimista ja tämä toistuu joka juhlissa tai muissa tilaisuuksissa missä ruokaa on tarjolla. En kehtaa huomauttaa asiasta kun kuitenkin muuten hyvä tyyppi.