Lue keskustelun säännöt.
Rajattomat lapset, äh en jaksa!
Pian alkaa taas työpäiväni varhaiskasvatuksessa. Olen jo valmiiksi uupunut kun mietin miten raskas se tulee olemaan. Ja syy: rajattomat lapset. Lapset joille ei ole kotona opetettu mikä on oikein ja mikä väärin. Lapset, jotka tuodaan päiväkotiin kasvatettavaksi, vaikka vanhempi olisi kotona. Ongelmana on vaan se, että he eivät kunnioita aikuista auktoriteettina.
Ja tarkoitan muuten normaalisti kehittyneitä lapsia, joskin jo tuon ikäisenä täysin kieroon kasvaneita. Miksi vanhemmat haluatte, että lapsenne kasvaa kieroon? Voisiko joku tällainen vanhempi vastata tai kommentoida. Näitä on niin paljon.
Kommentit (727)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus on ollut niinkin että kuria tarvittaisiin siellä varhaiskasvatuksessa. Meillä kävi niin että lapsesta alkoi hoitajat puhumaan että on hankala ja uhmaa. Kotona tälläistä ei näkynyt. Tuokin loppui kun kerran sattui hoitaja joka suuttui sopivasti ja teki lapselle selväksi että tuo loppuu nyt. Sen jälkeen ei mitään ongelmia.
Saman huomasi kun lasta kiusattiin koulussa, eihän siellä muuta tehdä kuin puhuta. Ja se puhekkin on niin pehmeää että en ihmettele ettei lapset ota sinä minään.
Juurikin tätä on! Meille valitettiin ekalla, että poika ottaa väkisin tyttöjä kiinni ja puristaa. Olimme aivan pihalla, että mitä helv...
No, selvisi, että kyseessä oli talvinen ulkoleikki. Pojat ja tytöt keskenään. Hippa, jossa napattiin vyötäisiltä kiinni. Yksi tyttö oli sitten suuttunut, kun ei halunnut jäädä kiinni - no, poikani oli ollut kiinni
Yksi tyttö oli sitten suuttunut, kun ei halunnut jäädä kiinni - no, poikani oli ollut kiinniottajana juuri silloin. Eli: poikani ottaa väkisin tyttöjä kiinni ja puristaa. Tätä setvittiin miituu -hengessä pitkään (oli silloin juuri ekat miituut kuultu Suomessa). Tulos oli, että hippaleikit kiellettiin ja lapset laitettiin sukupuolien mukaan leikkimään omille puolilleen pihaa. Tästä on jo aikaa, mutta vieläkin naurattaa. Vähän vähemmällä olisi päässyt, jos joku olisi prinsessalle sanonut, että pysy pois leikistä, jos ei kiinnosta.
Ja siis opettaja oli kertonut, miten tyttöjä ei saa väkisin ottaa kiinni. Opettaja oli kertonut, että kaikki ei vain halua sitä. Siinä sitten lapsi pohtii kotona, että mistä hipassa voi tietää, kuka ei halua, että otetaan kiinni.
Kun opettaja vaihtui, vaihtui ongelmatkin. Prinsessa-polo ei saanut enää huomiota oikuillaan ja vaihtoi lopulta koulua.
Eli paljon on henkilökunnan napakkuudesta myös kiinni, mutta ihan liikaa on säännöttömyydessä kasvaneita lapsia. Itse en myöskään jaksaisi tuota työtä enää millään, vaikka 25 vuotta sitten alalla opiskelin.
-------------------------------------------
Noita tuon kaltaisia opettajia/hoitajia on aina ollut olemassa. Muistan kun oma poika oli 3- vuotias ja kerhossa, niin yksi kerhontäti tuli minulle selittämään, kuinka poikani jahtaa pihalla tyttöjä, ja tytöt juoksee kauhusta kirkuen pakoon... Siis oikeasti alkoi pitämään mulle puhuttelua siinä, ja tämä samainen 3-vuotias, maailman suloisin pallopää oli siinä vieressäni. No, onneksi siihen tuli kolme tyttöä viereen, ja kysyi pojaltani että " Eppu, haluatko taas leikkiä meidän kanssa mustekalaa? Ota meitä kiinni" Ja poikani lähti siitä sitten jahtaamaan näitä "kauhusta kirkuvia" tyttöjä. Oli vähän vaikeana se hoitaja sitten siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletko, että nuo vanhemmat tunnistaa edes mikä heillä on ongelmana saati että myöntäisivät sen täällä? Tuskin kukaan tahallaan kasvattaa huonosti käyttäytyviä lapsia, eiköhän se ole ihan kyvyttömyyttä ja kädettömyyttä. Ennen kyvytön vanhempi on kasvattanut selkäsaunalla ja sen pelolla, nyt se ei ole enää vaihtoehto joten ilmeisesti osa päätyy jättämään kasvattamatta. Jos on ollut aivan surkeat omat vanhemmat ja olemattomat tunnetaidot niin eihän se lapsen kasvatus helppoa ole. Jos ei ole mitään mallia siitä mikä olisi oikein ja normaalia, sitten jotkut vetää tähän ääripäähän...
99% vanhemmista ja opettajista kasvatti selkäsaunalla. Nykyään, kun pitäisi vaan kehittää tunnetaitoja niin ei se helppoa ole, ja useimmilta se jää tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Laitan tähän vain oman esimerkkini. En ole koskaan laittanut lapselleni mitään rajoja, en yhtikäs mitään. Enkä vaatinut mitään. Olen vain näyttänyt esimerkkiä, senkin tietämättäni.
Rahaa olen suorastaan tyrkyttänyt. Mutta hän ei huolinut. Olen myös passannut piloille.Mutta kuinkas hänelle kävikään? Vastuuntuntoisempaa ihmistä saa hakea. Ei tuhlaa rahaa mihinkään. On huippu eettinen, ei ole koskaan puhunut yhtä ainoaa pahaa sanaa kenestäkään. Valmistui opinnoista määrä ajassa. Uskaltaa ilmaista mielipiteensä. Ei ole pätkääkään laumasielu. Ja mitä kaikkea, en hoksaa tähän laittaakaan. Itsetuntemus on hyvä ym. Auttaa mielellään pyytämättä.
Tuo rajattomuus on mielenkiitoinen asia. Mistähän siinä lopulta on kysymys? Yritän ottaa selvää, jos onnistun.
Jännä että noin tyhmä ihminen on saanut noin fiksun lapsen. Kun ei tämä nyt rakettitiedettä ole.
Sinä olet saanut lapsen, jolla on lähtökohtaisesti lempeä ja hyvä luonne. Sellaisia on vaikka kuinka paljon. Mulla on myös kaksi lähtökohtaisesti tosi kilttiä ja empaattista lasta. Ja sitten on yksi, jonka perusluonne on todella itsekeskeinen. Hänen kanssaan on sitten opeteltu, opeteltu ja opeteltu ottamaan muita huomioon, kun se ei häneltä luonnostaan ole tullut.
Meillä myöskään ei ole ikinä ollut sääntöjä sääntöjen vuoksi. KOtiintuloajat on aina sovittu yhdessä lasten kanssa. Olen antanut heidän ehdottaa, ja hyvin tolkullisia ehdotuksia ovat aina antaneet. Myöskään mun lapset eivät ole koskaan olleet materian perään, mutta passannut en ole piloille.
Lapsista se itsekeskeinen on todella säästäväinen ja hyvä rahankäyttäjä. Kaksi muuta hövelimpiä. Laumasieluja ei ole kukaan. Nuorin esim. on aina käyttänyt pyöräilykypärää, silloinkin kun oli yläkoulussa ainoa joka teki niin.
Kuvittelin myös olevani tosi hyvä vanhempi, kunnes kolmas syntyi. Hänestä sanottiin jo alle 2-v iässä, että tämä lapsi ei pysty pysähtymään eikä rauhoittumaan. En ollut huolissani, hänhän oli vielä kovin pieni. No, hänestä kasvoi juuri sellainen, jonka tässä ketjussa moni olisi halunnut hakata ja työntää tarkkailuluokalle. Ei ilkeä millään tavalla, mutta tosi vilkas ja äänekäs, luokan mölyapina ja häirikkö.
jatkuu....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitan tähän vain oman esimerkkini. En ole koskaan laittanut lapselleni mitään rajoja, en yhtikäs mitään. Enkä vaatinut mitään. Olen vain näyttänyt esimerkkiä, senkin tietämättäni.
Rahaa olen suorastaan tyrkyttänyt. Mutta hän ei huolinut. Olen myös passannut piloille.Mutta kuinkas hänelle kävikään? Vastuuntuntoisempaa ihmistä saa hakea. Ei tuhlaa rahaa mihinkään. On huippu eettinen, ei ole koskaan puhunut yhtä ainoaa pahaa sanaa kenestäkään. Valmistui opinnoista määrä ajassa. Uskaltaa ilmaista mielipiteensä. Ei ole pätkääkään laumasielu. Ja mitä kaikkea, en hoksaa tähän laittaakaan. Itsetuntemus on hyvä ym. Auttaa mielellään pyytämättä.
Tuo rajattomuus on mielenkiitoinen asia. Mistähän siinä lopulta on kysymys? Yritän ottaa selvää, jos onnistun.Jännä että noin tyhmä ihminen on saanut noin fiksun lap
jatkoa edelliseen:
Onneksi hän sai ihanan opettajan alakoulussa, joka ymmärsi lasta ja näki hänessä kaiken sen ihanan ja hyvän mitä hänessä on. Koska vaikka koulutaival oli alkuun aika takkuinen, tämä sama lapsi alkoi kukoistaa yläkoulussa, lopetti yläkoulun 9,9 keskiarvolla, ja jatkoi huippulukioon. Siis se mölyapina, jonka te olisitte halunnut hakata ja työntää tarkkikselle. Siinä missä ne alakoulussa nätisti pulpetissa istuneet Neeat ja Veetit alkoi yläkoulussa vapettaa ringissä ja ryypätä viikonloppuisin, mun mölyapina opiskeli ja takasi itselleen tulevaisuuden. Ja kas kummaa muutenkin: vaikka hän oli myös yläkoulussa levoton, se ei opettajia haitannut, koska hän oli aina kohtelias ja avulias, aina tervehti opettajia ja aukoi ovet jne.
Ehkä tarinassa ei vielä käynyt selväksi, että tämä kyseinen lapsi sai ADHD-diagnoosin 6-vuotiaana. Itse en sitä lähtenyt hakemaan, vaan päiväkoti sitä ehdotti. Ja selkeähän se oli. Vaikka kuten neurologi sanoi, harvinaista nähdä tällainen " puhdas" ADHD, ilman oppimisen vaikeuksia tai käytöshäiriöitä tms. Ja ikinä en ole lapselleni lääkkeitä syöttänyt, vaikka koulu alkujaan siihen yritti kovasti painostaa. Kun se lääke ei ollut lapseni tarve, hänellä oli kaikki hyvin.
No joka tapauksessa tarinan opetus on moninainen: Jos sinulla on vain yksi lapsi, älä tee johtopäätöksiä kasvatustaidoistasi. Kaikki voi johtua vain lapsen perusluonteesta. Toinen on se, että vaikeampaakin lasta voi opettaa käyttäytymään hyvin ja muita huomioivasti. Ja kolmantena: pieni lapsi on vielä täysin tyhjä taulu. Vaikka hän olisi pienenä millainen, oikeanlaisella tuella ja kasvatuksella hänestä voi tulla ihan mitä vaan. Jämäkkä voi ja pitää olla, mutta kaikki hakkaaminen ja nöyryyttäminen on aina vain pahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tutun lapselle ei saanut sanoa: nyt olit tuhma, kun tämä oli äidin mielestä negatiivista leimaamista. Ko äiti on vielä päikyssä töissä. Nyt on sitten lastensuojelu mukana kuvioissa, kun lapsilla ongelma käytöstä ym.
Niin, ja ko äiti ei meinaa "uskoa", kun kerron jostain hyväkäytöksisestä lapsesta, joka käynyt kylässä. Selittää asiat itselleen niin, että lasten kuuluukin kiukutella jatkuvasti, silloin tuntevat olevansa turvassa ja miten hyvin käyttäytyvä lapsi ei vaan uskalla näyttää tunteitaan. Nyt jälkikäteen oikein oksettaa, miten joku voi kääntää asiat niin päälaelleen.
Tämä on nykypäivänä ihan peruslässytystä, varsinkin kaikissa ADHD- jne ryhmissä. Mitä surkeammin lapsi käyttäytyy, sitä onnistuneempi vanhempi tuntuu olevan. Parhaat mammat on sitä mieltä, että kun heidän teini-ikäisensä istuu yökaudet koneella ja kieltäytyy menemästä kouluun, niin missään nimessä sitä tietokonetta/puhelinta ei saa ottaa pois, koska silloin tuhoaisi lapsen sosiaaliset suhteet! Että oikea ratkaisu on se, että sossusta tulee joku aamuisin herättelemään ja suostuttelemaan tuota räkänokkaa menemään kouluun. Ja jos tällaista palvelua ei oikeasti tarjota, niin sitten yhteiskunta on jättänyt heitteille ja byhyy ja byääääääähhh!
Ja siis jos joku luuee, että tuollaista sossun palvelua ei oikeasti ole, niin kyllä on. Mutta ei tietenkään aina ja kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edistyksellinen humanisti kirjoitti:
Autoritäärinen kasvatus on niin passé. Lasten tulee saada rajoituksetta toteuttaa itseään ja olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Vain niin kasvaa lapsista luovia, yhteiskunnan jähmettyneet instituutiot kyseenalaistavia aikuisia.
Osaavat vain kyseenalaistaa, eivät rakentaa uutta. Osasit muuten sanoa passe oikein heittomerkin kera. Olet oikein käynyt Ranskassa. Ehkä juonut punaviiniä niiden eliittiä leikkivien Ylen kirjeenvaihtajien kanssa. Voi viddu tätä pimeää ja teennäistä naislasten maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen esimerkki myös kasvattaa. Miten itse elät, käyttäydyt, puhut kanssa ihmisille, vietät aikaa, mitkä arvot jne.
Lapset oppii paljon matkimalla
Hirvittää ajatellakin miten jotkut vanhemmat käyttäytyy. Täyttä retkuilua, sivistyksen vierasamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sanotaan varhaiskasvatus jos ei saa kasvattaa? Miksei sanota vanhemmalle kuka täällä kasvattaa, se vai koulutettu kasvattaja. Munattomuutta tuo on. Varhaiskasvattaja laittaa rajat eikä ihmettele sormi suussa mitähän tekisi.
Millä tavalla varhaiskasvattaja voi estää lasta ylittämästä rajaa? Viime kädessä ei yhtään mitenkään.
Kai sillä varhaiskasvattajalla on vähintäänkin samat valtuudet kuin vanhemmillakin? Eli eipä juuri mitään.
Niillä ei ole mitään valtuuksia. Paitsi hätävarjeluvaltuus joka on kaikilla ihmisillä. Eli jos lapsi vaikka juoksee lattialla ympyrää ja kiljuu niin ei varhaiskasvattaja saa ottaa lasta kiinni ja viedä rauhoittumaan, koska se ei ole hätävarjelutilanne. Varhaiskasvattajan pitää vaan yrittää sanoittaa ja anella, että voisitko lopettaa juoksemisen.
Jos lapsi käyttäytyy noin, tulee hänen itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen taitojaan tukea. Tukeminen voi tapahtua esim. liikennevalo-ohjauksen avulla, jolloin lapsi saa tilanteessa sekä sanallisen että visuaalisen ärsykkeen. Ja KYLLÄ, tähän kuuluu myös se, että aikuinen pysäyttää lapsen tarvittaessa myös fyysisesti ottamalla esim. kevyesti kiinni hartioista ja ohjaamalla lapsen sivuun rauhoittumistekemisen pariin ennen säätelytaitoja tukevaa ohjauskeskustelua. Myös koko ryhmää pitää ohjata ja tällaisessa tilanteessa ensimmäisenä auttaa usein jo ryhmän eli yleisön siirtäminen tilanteesta pois: ilman yleisöä loppuu ympyräjuoksemisesta mielenkiinto nopeaan.
Huoltajien kanssa kannattaa myös tehdä aidosti yhteistyötä. Heille ei usein valitettavasti kerrota näitä tilanteita päiväkotipäivistä ennen kuin tilanne on jo melkoisen 'irti'. Sitä ennen kuulee lähinnä 'hyvä päivä oli'-fraasia. Suurin osa huoltajista antaa taatusti luvan esimerkin kaltaisessa tilanteessa siirtää lapsi rauhoittumaan. Siirtämisessä keskeistä on aikuisen oma rauhallisuus: kyseessä ei ole valtataistelu ja ammattilaisen on oltava johdonmukainen ja tyyni. Eri asia toki sitten onkin jo se, paljonko siellä päiväkodeissa on ammattilaisia ylipään. Lienee olevan aika pitkälle tiedossa, että pula kelpoisista työntekijöistä on valtava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karjaise kunnon äänellä. Muista katse.
Kysyit kommentissasi, miten noin tyhmä ihminen, voi saada noin noin älykkään lapsen?
Siitä syystä sain, kun lapsellani on myös muualta tulleita geenejä. Ja onneksi näin hyvä tuuri kävi. Jos olisin nuorena ymmärtänyt, etten saisi tehdä lapsia, omien tyhmien geenieni vuoksi, en tietenkään olisi tehnyt lasta, tänne kärsimään. Nyt kuitenkin kävi tuuri ja minun tyhmyyteni ei onneksi periytynyt häneen. Tässä vaiheessa en voi enää tehdä tälle asialle mitään. Myöskään minua ei olisi saanut synnyttää, ja sen tosiasian olen joutunut kokemaan harva se päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Typerä kommentti ja typeriä vanhempia riittää loputtomiin. Räkänokat kuriin!
Helppohan niitä neurotyypillisiä on kasvattaa.
Ainoa lapseni on syntynyt keskosena. Hänellä on sekä ADHD että autismi. Aikuisena hänellä todettiin epävakaa persoonallisuushäiriö.
Ihan pienestä olemme ravanneet perheneuvolassa, psykologilla, psykiatrisella ja olen maksanut yksityiselle terapiasta valtavat määrät rahaa.
Meillä on aina ollut kuri, mitä järjettömämmäksi on mennyt, sitä kovempi kuri.
Nyt aikuisena hän nippanappa pärjää elämässään, mutta ystävyyssuhteet ovat rikkinäisiä ja opiskelu yliopistossa sujuu rimaa hipoen.
Naapurissa oli neurotyypillinen lapsi, jonka vanhemmat olivat täydellisiä curlingvanhempia. Ei hänelläkään ihan helppoa ole nyt aikuisena, koska on vaikea kestää pettymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi käyttäytyy noin, tulee hänen itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen taitojaan tukea. Tukeminen voi tapahtua esim. liikennevalo-ohjauksen avulla, jolloin lapsi saa tilanteessa sekä sanallisen että visuaalisen ärsykkeen. Ja KYLLÄ, tähän kuuluu myös se, että aikuinen pysäyttää lapsen tarvittaessa myös fyysisesti ottamalla esim. kevyesti kiinni hartioista ja ohjaamalla lapsen sivuun rauhoittumistekemisen pariin ennen säätelytaitoja tukevaa ohjauskeskustelua. Myös koko ryhmää pitää ohjata ja tällaisessa tilanteessa ensimmäisenä auttaa usein jo ryhmän eli yleisön siirtäminen tilanteesta pois: ilman yleisöä loppuu ympyräjuoksemisesta mielenkiinto nopeaan.
Huoltajien kanssa kannattaa myös tehdä aidosti yhteistyötä. Heille ei usein valitettavasti kerrota näitä tilanteita päiväkotipäivistä ennen kuin tilanne on jo melkoisen 'irti'. Sitä ennen kuulee lähinnä 'hyvä päivä oli'-fraasia. Suurin osa huoltajista antaa taatusti luvan esimerkin kaltaisessa tilanteessa siirtää lapsi rauhoittumaan. Siirtämisessä keskeistä on aikuisen oma rauhallisuus: kyseessä ei ole valtataistelu ja ammattilaisen on oltava johdonmukainen ja tyyni. Eri asia toki sitten onkin jo se, paljonko siellä päiväkodeissa on ammattilaisia ylipään. Lienee olevan aika pitkälle tiedossa, että pula kelpoisista työntekijöistä on valtava.
Ammattilainen on ongelmissa, jos lapsi ei reagoikaan itsesääntelyn ja toiminnanohjauksen taitojen tukemiseen tarkoitetulla tavalla. Lapsi saattaa pitää tilannetta valtataisteluna ja kieltäytyä ottamasta oppia säätelytaitoja tukevasta ohjauskeskustelusta.
Liikennevalo-ohjaus on myös keinona ongelmallinen. Varhaiskasvatuksena asiantuntijat ovat viime aikoina yhä laajemmin kritisoineet liikennevalo-ohjausta, koska se ei tue lapsen sosiiaalistumisprosessia ja sosioemotionaalisten taitojen kehitystä, vaan päinvastoin luo häpeää, heikentää minäkuvaa ja saattaa jopa herättää pelkoa. On myös tuotu esille sitä näkökulmaa, että tuskin aikuisenakaan reagoisit positiivisesti siihen, jos esimiehesi tai kollegasi näyttäisi sinulle pitkin päivää em. liikennevaloja.
Huoltajalla ei ole oikeutta valtuuttaa varhaiskasvattajaa fyysisen rajoittamisen käyttöön. Tämä on selkeästi todettu myös Opetushallituksen asiaa koskevissa ohjeissa. Taustalla on se, että julkisen vallan harjoittamisen on perustuslain mukaan aina perustuttava lakiin. Yksittäisen ihmisen lupa ei riitä antamaan valtuutusta siihen.
En usko milloinkaan, että kukaan ihminen tarvitsee kuria. Toki tekijä/ pahoinpitelijä, sitä tarvitsee, siksihän hän sitä käyttää. Sekä avuttomuuttaan.
ihmisillä on mahdollisuudet ihan muun laiseen vuorovaikutukseen, jos kykyä löytyy. Harvalta löytyy voimia tai kykyä ja väkivallan kierre vain jatkuu.
Kovin harva tätäkään ymmärtää. Surku juttu. Niin monelle.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen esimerkki myös kasvattaa. Miten itse elät, käyttäydyt, puhut kanssa ihmisille, vietät aikaa, mitkä arvot jne.
Lapset oppii paljon matkimalla
Hieno oivallus, kiitos tästä kommentista!
Vierailija kirjoitti:
En usko milloinkaan, että kukaan ihminen tarvitsee kuria. Toki tekijä/ pahoinpitelijä, sitä tarvitsee, siksihän hän sitä käyttää. Sekä avuttomuuttaan.
ihmisillä on mahdollisuudet ihan muun laiseen vuorovaikutukseen, jos kykyä löytyy. Harvalta löytyy voimia tai kykyä ja väkivallan kierre vain jatkuu.
Kovin harva tätäkään ymmärtää. Surku juttu. Niin monelle.
Yhteiskunta rakentuu kurin varaan. Ilman kuria on vain anarkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko milloinkaan, että kukaan ihminen tarvitsee kuria. Toki tekijä/ pahoinpitelijä, sitä tarvitsee, siksihän hän sitä käyttää. Sekä avuttomuuttaan.
ihmisillä on mahdollisuudet ihan muun laiseen vuorovaikutukseen, jos kykyä löytyy. Harvalta löytyy voimia tai kykyä ja väkivallan kierre vain jatkuu.
Kovin harva tätäkään ymmärtää. Surku juttu. Niin monelle.Yhteiskunta rakentuu kurin varaan. Ilman kuria on vain anarkia.
Sosiaalinen painekin näyttelee aika isoa roolia, vaikkakin lapsilla sen vaikutus on paljon pienempi kuin aikuisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistusten vaikutusta on tutkittu paljon. Rangaistus on helpoin tapa saada joku toimimaan halutulla tavalla jossain tilanteessa.
Se ei valitettavasti kuitenkaan johda arvomaailman muutokseen. Lyöjä lopettaa lyömisen rangaistuksen pelossa, mutta jatkaa lyömistä salaa eli hän oppii väkivaltaisuuden lisäksi myös ovelaksi.
Tämän takia myös kiusaaminen menee pinnan alle piiloon eikä sitä saada loppumaan.Ei kuulu ihan tähän, mutta koirakoulituksessa tehokkain keino on palkitseminen. Rangaistu koira oppii pelkäämään eikä luota isäntäänsä. Palkinto taas motivoi sitä yrittämään yhä uudelleen.
Palkitseminen on vaativampi keino toteuttaa kuin rankaiseminen. Siksi moni haluaisi vain rangaista.
Myöskään palkitseminen ei johda arvomaailman muutokseen, vaan pelkästään pyrkimykseen ma
En tiedä näkyykö lainaus oikein, mutta tuohon että koiran ja lapsen ero olisi se, että koira haluaa miellyttää, niin kyllä lapsikin haluaa miellyttää! Se on lapseen evolutionaalisesta näkökulmasta ohjelmoituna, sillä siten lapsella on parhaat hengissäsäilymisen edellytykset. Jos lapsi käyttäytyy niinkuin ei haluaisi miellyttää, niin hänellä on jokin hätä, joka pitää selvittää.
Aikuisen esimerkki myös kasvattaa. Miten itse elät, käyttäydyt, puhut kanssa ihmisille, vietät aikaa, mitkä arvot jne.
Lapset oppii paljon matkimalla