Lue keskustelun säännöt.
Rajattomat lapset, äh en jaksa!
Pian alkaa taas työpäiväni varhaiskasvatuksessa. Olen jo valmiiksi uupunut kun mietin miten raskas se tulee olemaan. Ja syy: rajattomat lapset. Lapset joille ei ole kotona opetettu mikä on oikein ja mikä väärin. Lapset, jotka tuodaan päiväkotiin kasvatettavaksi, vaikka vanhempi olisi kotona. Ongelmana on vaan se, että he eivät kunnioita aikuista auktoriteettina.
Ja tarkoitan muuten normaalisti kehittyneitä lapsia, joskin jo tuon ikäisenä täysin kieroon kasvaneita. Miksi vanhemmat haluatte, että lapsenne kasvaa kieroon? Voisiko joku tällainen vanhempi vastata tai kommentoida. Näitä on niin paljon.
Kommentit (727)
En minäkään! Tämän takia vaihdoin alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no, jos nämä "aikuiset" kolme-nelikymppiset ovat mielestään "nuoria" ja hieman yksinkertaisia netissä asujia, niin mikähän se lopputulos mahtanee olla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistusten vaikutusta on tutkittu paljon. Rangaistus on helpoin tapa saada joku toimimaan halutulla tavalla jossain tilanteessa.
Se ei valitettavasti kuitenkaan johda arvomaailman muutokseen. Lyöjä lopettaa lyömisen rangaistuksen pelossa, mutta jatkaa lyömistä salaa eli hän oppii väkivaltaisuuden lisäksi myös ovelaksi.
Tämän takia myös kiusaaminen menee pinnan alle piiloon eikä sitä saada loppumaan.Ei kuulu ihan tähän, mutta koirakoulituksessa tehokkain keino on palkitseminen. Rangaistu koira oppii pelkäämään eikä luota isäntäänsä. Palkinto taas motivoi sitä yrittämään yhä uudelleen.
Palkitseminen on vaativampi keino toteuttaa kuin rankaiseminen. Siksi moni haluaisi vain rangaista.
Myöskään palkitseminen ei johda arvomaailman muutokseen, vaan pelkästään pyrkimykseen maksimoida saadut palkinnot.
Tästä syystä behavioristista kasvatusajattelua ei ylipäätään ole suositeltu aikoihin, eikä sen käyttöä myöskään hyväksytä varhaiskasvatuksessa. Kasvatustieteellisissä tiedekunnissa behavioristinen ajattelu kumottiin pätemättömänä jo 1980-luvulla.
Mikä sen nykyisen kasvatustieteellisen suuntauksen nimi on? Tai mitkä, jos on useampia kilpailevia suuntauksia?
Vierailija kirjoitti:
Mie2023 kirjoitti:
Siis mitä? Kyllä minun lapsi käy kotona jäähyllä, jos tekee jotain väärin. Silloin istutan hänet johonkin huoneen tylsään reunaan, ja annan istua kunnes rauhoittuu. Olen itse samassa huoneessa, mutta en ota kontaktia lapseen, ennen kuin rauhoituttu. Sitten halataan ja jutellaan miksi oli jäähyllä. Ja tämä on nyt väkivaltaa?? Siis täh?
Tutkimusten mukaan lapsi kokee jäähyn traumaattisena hylkäämiskokemuksena ja jäähy aktivoi lapsen aivoissa samat alueet kuin tukistaminen tai muu fyysinen väkivalta. Jäähy tai muu kuritus ei myöskään opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä, toisin kuin lapsen kanssa keskustelu ja lapsen tunnetaitojen ja luottamussuhteen tukeminen.
Jäähyä isompi trauma tulee siitä jos vanhempi antaa lapsen riehua siihen asti kunnes aikuinen menettää malttinsa ja lyö.
Vierailija kirjoitti:
Ihan peruskäytöstapoja ei opeteta kotona eikä myöskään päiväkodissa/koulussa. Puhutaan paljon ettei saa kiusata ketään, mutta ei opeteta kohteliasta kanssakäymistä muiden kanssa.
Aivan! Oli asia mikä hyvänsä, on paljon hyödyllisempää sanoa, mitä pitäisi tehdä kuin mitä ei. Eikä pelkästään lapsille vaan myös aikuisille. Sekä vain kyllä tarkoittaa kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma muutoinkin menossa loppuaan kohti. En sääli ihmistä, mutta viattomia eläimiä ja muuta luontoa säälin.
Ai että miksikö nain negatiivinen asenne? Katsokaa mitä kaikkea maailmassa tapahtuu. Niin, luultavasti pitäisi kädestä pitäen vääntää rautalankaa, mutten viitsi. Ihan sama.
Pieni tukistus tilanteen mukaan voisi yhä edelleen olla paikoillaan. Seuratkaa vaikka kissaemoa, pieni, mutta tilanteeseen sopiva ojennus kasvattaa rakkaudella. Ilman kasvatusta tulee villipetoja myös omaa emoa kohtaan. Näin se on woket, vaikka kuinka muuta yritätte. Tulokset puhuvat puolestaan, valitettavasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailma muutoinkin menossa loppuaan kohti. En sääli ihmistä, mutta viattomia eläimiä ja muuta luontoa säälin.
Ai että miksikö nain negatiivinen asenne? Katsokaa mitä kaikkea maailmassa tapahtuu. Niin, luultavasti pitäisi kädestä pitäen vääntää rautalankaa, mutten viitsi. Ihan sama.
Afrikassa ja Intiassa homma skulaa, lapsia perheessä jopa kymmenen.
Meillä lasten kasvatus on annettu heti lapsen synnyttyä eri viranomaisten tehtäväksi, vanhemmat eivät osaa eivätkä älyä toimia enää oman jälkeläisensä kanssa. Uuvutaan lapseen parissa viikossa ja heitetään hanskat tiskiin. Järkyttävää, ei uskalleta enää sanoa onko tyttö vai poika kapaloissa.
Suomi on holhousyhteiskunta. Kaiken voi ulkoistaa yhteiskunnalle ottamatta vastuuta oikein mistään. Edes itsestään, saati sitten lapsistaan.
Tällainen yhteiskunta uhriuttaa yksilön, eikä voimaannuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin viime kesänä kaupungilla kävelemässä. Sattumalta tapasin entisen työkaverini joka oli liikenteessä 9-vuotiaan poikansa kanssa. Puhuimme hetken ja yhtäkkiä poika potkaisi minua reiteen sillä seurauksella että housuni menivät likaisiksi. Vaistomaisesti väistin ja sanoin napakasti lopeta. Pojan äiti ei tehnyt elettäkään komentaakseen poikaansa. Poika vaan naureskeli. Ehkä poikaa harmitti jäädä siihen seisomaan mutta eipä oikeuta tuollaiseen käytökseen. Jatkoin matkaani nopeasti.
Meidän naapurissa oli muinoin ns. rajaton lapsi. Oli saman ikäinen oman poikani kanssa. Äitinsä oli hoitoalalla ja isä kai koti-isä. Kyllä sain tarpeekseni tästä pojasta!
Pojat kasvoivat ja tästä rajattomasta tuli lihava gay. Sattumaa ehkä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joissakin perheissä 2v määrää mitä syödään, milloin lähdetään hoidosta, kaupasta, kyläpaikasta jne. Mitäköhän se on sit 10v päästä?
Moni perhe tosiaan elää lapsen ehdoilla ja omat tarpeensa/halunsa täysin uhraten. Kasarilla se meni toisin päin, aikuiset puuhas mitä tykkäs ja lapset menivät siinä sivussa. Joku välimallin ratkaisu olisi varmaan paras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joissakin perheissä 2v määrää mitä syödään, milloin lähdetään hoidosta, kaupasta, kyläpaikasta jne. Mitäköhän se on sit 10v päästä?
Moni perhe tosiaan elää lapsen ehdoilla ja omat tarpeensa/halunsa täysin uhraten. Kasarilla se meni toisin päin, aikuiset puuhas mitä tykkäs ja lapset menivät siinä sivussa. Joku välimallin ratkaisu olisi varmaan paras.
Nykyään ratkaisu on se, että lapset määräävät kotona ja sitten kun ei enää jakseta, viedään ne maksimitunneilla varhaiskasvatukseen, vaikka toinen vanhempi olisi kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan peruskäytöstapoja ei opeteta kotona eikä myöskään päiväkodissa/koulussa. Puhutaan paljon ettei saa kiusata ketään, mutta ei opeteta kohteliasta kanssakäymistä muiden kanssa. Sosiaaliset taidot ovat hataria vanhemmilla ja päiväkodissa trendiksi on tullut tunnetaitojen opettaminen. Tunnetaidot on tietysti todella tärkeä asia opetella, mutta mielestäni sosiaaliset taidot ja henkisen väkivallan tunnistaminen olisi ensisijaisen tärkeää.
Esimerkkejä henkisestä väkivallasta lapsilla: Mä en sitte leiki sun kanssa jos ei leikitä sitä leikkiä mitä minä haluan--> kiristäminen.
Leikitään tänään kahdestaan eikä oteta ketään muuta meidän leikkiin-->ulkopuolelle jättäminen.
Toiselle nauraminen, suoraan oman negatiivisen mielipiteensä sanominen vaikka toisen piirustuksesta tai vaatteesta. -->nolaamista, vähättelyä.
Kuuntelematta ja vastaamatta jättäminen ns mykkäkoulu--> huomioimatta jättäminen on henkistä väkivaltaa.
Jne jne, näihin ryhmässä tapahtuviin henkisiin väkivallan tekoihin emme voi kotona vaikuttaa jos me emme saa päiväkodista tietoa. Mä haluaisin ainakin kuulla jos lapseni on vaikka kiristänyt toista lasta. Asiasta puhuttaisiin kotona. Lapseni kertoo usein kuinka toinen lapsi teki sitä ja tätä. Ja kysyn aina kerroitko aikuiselle ja toivon että asia on selvitetty päiväkodissa. Mutta toivoisin myös että asiasta kerrotaan kyseisen lapsen vanhemmille. Miten sitä lastaan voi opettaa toimimaan ryhmässä jos ei koskaan kotiin kantaudu tieto siitä miten lapsi päiväkodissa käyttäytyy. Ymmärrän että ajatuksena on että tilanteet hoidetaan päiväkodissa eikä joka päivä ole kiva antaa palautetta, että taas se sinun lapsesi ei ottanut leikkiin muita mukaan. Mutta jos se käytös on toistuvaa niin olisi ihan suotavaa vanhemmalle sanoa että lapsesi tekee tällaista toistuvasti voisitteko vielä kotonakin asiasta jutella. Ihan normaalia palautetta mielestäni. Ja ehkä jossain päiväkodissa näin toimitaankin, mutta minun lapseni pväkodissa ikävä kyllä ei.
Edellä kuvaamasi tilanteet ovat juuri niitä asioita, joihin tunnekasvatuksella varhaiskasvatuksessa pyritään vaikuttamaan.
Täällä rajattomien lasten vanhemmat puolustaa näitä väkivaltaisia muksujaan sanomalla että Suomessa on lapsivihaa:D kun tietävät ehkä että eivät koskaan saa omia väkivaltaisia manipuloijiaan kuriin niin sitten käyttävät lapsivihakorttia.
Liian paljon näkee kylillä täysin hillittömiä ja holtittomia nuoria ei mitään tapoja, huudellaan tuntemattomille veetä, hmoa, hraa yms. Lisäksi kuvaavat ja yrittävät saada provosoitumaan. Tälläisistä sitten pitäisi tulla yhteiskuntakelpoisia veronmaksajia?
Yhä useampi jättää koulut kesken ja siirtyy nostamaan suoraan tukia,no ensi vuonna tulee muutos.
Huomaahan sen tästäkin ketjusta, että vallalla on ihan hitokseen vääriä käsityksiä ihmisyydestä ja elämästä. Kiihkeimmät kirjoittaa, että jos vanhempi korottaa ääntään, lopettaa lapsi kunnioittamasta. Ja jäähyistä ja muista rangaistuksista seuraa vaan uhmaa, ne ei poista ongelmakäytöstä. Ja niin edelleen.
Miten pihalla te tyypit oikein olette kaikesta?
Kukaan meistä ei ole yli-ihminen. Jos kakara perseilee kouluikäisenä, kun ollaan jo yli 7 vuotta opeteltu hyvää käytöstä, ei aikuisen tunteiden näyttäminen ole mikään traumaattinen asia tai peruuttamattomasti vanhemman ja lapsen välejä tuhoava seikka. Päin vastoin, se on yksi syy-seuraus -suhde, joka kouluttaa. Samalla tavalla pitää näyttää rakkauden ja välittämisen tunteita!
Miksi lapsille suuttuminen ja suuttumisen näyttäminen olisi paha asia? Tietenkään vauvalle tai taaperolle suuttuminen ei auta mitään, mutta perseilevälle alakoululaiselle on ihan paikallaan näyttää, ettei aikuinenkaan ole mikään kone, joka kestää mitä tahansa.
Seuratkaapa hetki kulttuureja, joissa tunteiden näyttäminen on arkipäivää, esim. Italia, Ranska ja Espanja. Menetetäänkö siellä kunnoitus, jos tunteita osoitetaan? Ei menetetä. Täällä tyhmässä pohjolassa vaan vannotaan viilipyttymäisen käytöksen nimiin, vaikka tunteiden näyttäminen on tosiasiassa iso osa ihmisyyttä.
No pitäähän se ymmärtää, että ei sitä äidin ja isän omaa pikku kultaa Keijoirmeliä saa kieltää tai estää mitenkään kun siitähän voi tulla vaikka traumoja. Vaikka hän hyppäisi katolta tai juoksisi auton alle, niin ei saa estää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistusten vaikutusta on tutkittu paljon. Rangaistus on helpoin tapa saada joku toimimaan halutulla tavalla jossain tilanteessa.
Se ei valitettavasti kuitenkaan johda arvomaailman muutokseen. Lyöjä lopettaa lyömisen rangaistuksen pelossa, mutta jatkaa lyömistä salaa eli hän oppii väkivaltaisuuden lisäksi myös ovelaksi.
Tämän takia myös kiusaaminen menee pinnan alle piiloon eikä sitä saada loppumaan.Ei kuulu ihan tähän, mutta koirakoulituksessa tehokkain keino on palkitseminen. Rangaistu koira oppii pelkäämään eikä luota isäntäänsä. Palkinto taas motivoi sitä yrittämään yhä uudelleen.
Palkitseminen on vaativampi keino toteuttaa kuin rankaiseminen. Siksi moni haluaisi vain rangaista.
Myöskään palkitseminen ei johda arvomaailman muutokseen, vaan pelkästään pyrkimykseen maksimoida saadut palkinnot.
Tästä syystä behavioristista kasvatusajattelua ei ylipäätään ole suositeltu aikoihin, eikä sen käyttöä myöskään hyväksytä varhaiskasvatuksessa. Kasvatustieteellisissä tiedekunnissa behavioristinen ajattelu kumottiin pätemättömänä jo 1980-luvulla.
Koiran rankaisemisesta. Koiran ja lapsen ero on se, että koira haluaa miellyttää. Koiralle tietyllä tavalla ns. rangaistus on jo tiukalla äänellä sanottu "EI". Koira lakkaa tekemästä kiellettyä asiaa ja odottaa käskyä, mitä voisi tehdä miellyttääkseen - istu, paikka, maahan, hae, jne. Silloin koira saa tehdä asioita oikein ja tietää miellyttävänsä.
Ihmislapselle on yks lysti, mitä vanhemmat tai aikuiset häneltä odottavat. Mielestäni olisi ihan oikein rangaista lasta tekemällä selväksi, että hän jää ilman lahjaa, lelua, herkkua tms. kivaa, odotettua asiaa. Syystä että lapsi ei toiminut toivotulla tavalla, joka oli lapsen ikätasoon nähden odotettavissa, lapsella tiedossa ja toteutettavissa (esimerkiksi että ei perseile koulussa, ei kiusaa luokkakavereita, ei rääkkää eläimiä, ei varasta kaupasta, ei tapa koulutoveria jne).
Nykylasten kasvatus on ulkoistettu somen tehtäväksi
Myöskään palkitseminen ei johda arvomaailman muutokseen, vaan pelkästään pyrkimykseen maksimoida saadut palkinnot.
Tästä syystä behavioristista kasvatusajattelua ei ylipäätään ole suositeltu aikoihin, eikä sen käyttöä myöskään hyväksytä varhaiskasvatuksessa. Kasvatustieteellisissä tiedekunnissa behavioristinen ajattelu kumottiin pätemättömänä jo 1980-luvulla.