Rajattomat lapset, äh en jaksa!

Vierailija kirjoitti:

Meitä vaivaa sekä perheellinen ja yhteiskunnallinen isättömyys. Perheitä, joissa nainen on ainoa huoltaja on paljon, päiväkodin henkilökunta on naisia ja peruskoulussa tilanne on kutakuinkin sama. Pienet lapset viettävät suurimman osan valveilla olo ajastaan naisten kanssa ja heiltä puuttuu auktoriteetti, jota kunnioittaa. Tämä on sitä itse keksinämme ideologiaa eli sitä saa mitä tilaa. Perhe ei ole enää siunaus vaan pikahuoltamista jaksamisen äärirajoilla. Tämä kansakuntamme lippulaiva, jossa sinäkin olet töissä on se joka sai lasten häiriökäyttäytymisen ja pahoinvoinnin lähtemään kasvuun, kun naisia alettiin arvostamaan samoilla mittareilla kuin miehiäkin arvostetaan. Et sinäkään varmaan halua kuulla, että lapset tulisi hoitaa kotona?

Ei niinkään auktoriteetti, vaan yhden vanhemman perheen jaksaminen. Kun täytyy koko ajan hoitaa kaikki yksin. Kokeilkaapa te, joilla on aina puoliso tai joku muu tukiverkko tukena, ettekä ole yksin vetovastuussa. Te, joilla on joku aikuinen kaverina esim hoitamassa iltatoimia. Kokeilkaapa ilman. Vuosi, kaksi, kolmas. Kuinka kauan sitä jaksaa olla jatkuvasti se auktoriteetti, ja missä kohtaa on pakko ottaa itselle löysää ja antaa lapsen vaan "olla". Pädit ja puhelimet käteen. 

Väsyminen on ihan tosijuttu mutta siitä puhutaan vähän. Myös ydinperheiden vanhemmat väsyvät, jatkuva työ ja lapsiarjen yhdistäminen on ... jatkuvaa. Ei taukoja arkisin ja viikonloppu menee mihin menee. Elämä on hektistä vanhemmille, enkä yhtään ihmettele että jostain tulee lipsuttua. 

Ja on kyllä niitäkin jotka ottaa löysin rantein ihan koko ajan, ei ole väsymisen syytä se lipsuminen. Mutta erottaako ulkopuolinen sitä yhdellä silmäyksellä, missä on syy? 

Autoritäärinen kasvatus on niin passé. Lasten tulee saada rajoituksetta toteuttaa itseään ja olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Vain niin kasvaa lapsista luovia, yhteiskunnan jähmettyneet instituutiot kyseenalaistavia aikuisia.

Aloituksen avautumiseen sen verran, että vaikka lapsella ei olisikaan rajoja kotona, niin normaali lapsi oppii kyllä, että toisessa paikassa käyttäydytään rajojen mukaan. 

Onhan siinä vähän hakemista että ryhmä menee päiväkodin rutiineihin, mutta tavalliset lapset siihen mukautuu, oli rajoja kotona tai ei. 

Jos ei lapsi kykene esim viikkojenkaan jälkeen rauhoittumaan ja kuuntelemaan ohjeita, vika voi olla muussakin kuin vanhemmissa. Teissä lastenhoitajissa, hälyisessä ympäristössä, lapsen omassa toiminnanohjauksessa, keskittymiskyvyssä. 

Ongelmaksi koitunut ekaluokkalaisen "kaveri", joka on täysin rajaton.aina komentamassa eikä ymmärrä kieltoja, yrittää kaikin tavoin "hallita" lastani.lapseni on saanut uuden kaverin, joka kohtelee lastani kauniisti.tekevät yhdessä juttuja, asioita mistä molemmat tykkäävät.

Tämä rajaton tapaus aiheuttaa lapselleni suurta stressiä mm. soittamalla jopa lähemmäksi 50puhelua iltapäivän aikana.lapseni on hieman ujo, mutta on saanut sanottua tälle rajattomalle esim. Ettei juuri tänään voi leikkiä.

Vastaukseksi on saanut kysymyksen "miksi", johon lapseni on myös vastannut vaikka ei tarvitsisi.

"Ei kelpaa syyksi"!?.

Kuulemma hänen äitinsä on sanonut että lapseni saa huonoja vaikutteita uudesta kaverista (kun ei tottele pikkupomoa :D)

Tämän käytöksen johdosta lapseni on sitten juossut karkuun. Ja minä hölmönä uskoin rajattoman

Tyypin äidin jutut kiusaamisesta, kävin vielä toisen lapsen vanhemmille asiasta puhumassa, samalla miettien miksi äiti The ymmärtäjä ei selvitä oman lapsensa asioita. Kiitosta ei edes osannut sanoa

Tämä äiti, eipä ole omena pudonnut kauas puusta?

Tämä lapsi on sitten nuoremman lapseni kanssa leikkinyt.ihan älytöntä jankkaamista jos sanon ettei voi tulla kylään ja kovasti yrittää neuvotella.

Meillä kyläillessä on hajottanut paikkoja ja kissankin kiusasi melkein hengiltä. kaiken vie käsistä ja päättää kaikesta.+on mun kaapit mistä oon erikseen sanonut ettei saa kaivella, käynyt niitä availemasssa ja tutkimassa. Ja en saa esimerkiksi omia opiskeluja hoidettua, vaikka oon sanonut että saa tulla, mutta tarviin työrauhan

Ihan tosi surullista että pojan vanhemmat eivät näe omassa kasvatuksessaan mitään korjaamista.

Minä katsoin peiliin ja päätin laittaa tälle pisteen:

Molemmilla lapsilla kielto leikkiä kyseisen pojan kanssa viikon verran, koska äiti niin sanoi.koska lapseni ovat ihania ja heidän rajojaan täytyy kunnioittaa.

Jos tämä herättää lisäkysymyksiä, minulle voi asiasta soittaa.

Käy niin sääliksi tämä poika.

Kyselee mun lapsilta neuvoja miten toimia sosiaalisissa tilanteissa, ei saa käsittääkseni mitään apuja näihin juttuihin.yrittää tartuttaa negatiivisen ajattelunsa muihin, se jos joku ei toimi sinun haluamallasi tavalla ei todellakaan ole kiusaamista.jos haluaa olla "kaikkien kaveri" olisi niitä taitoja syytä opetella sitten.

Vanhemmat tekevät pojalle karhunpalveluksen, joten minun on pakko pitää lapseni turvassa ja sanoa "kaveruus" irti.mun lapsi on "ollut kipeänä eikä oo voinu mennä kouluun",kun ois tätä rajatonta pitäny treffata. no,heräsinpä minäkin tähän päivään!

Omat lapseni ovat tosi kultaisia ja hyväkäytöksisiä, he saavat Sekä rakkautta että rajoja, ja molempia tarvitaan ! Tosi tosi usein joutuu kosin ulkopuolisilla lasten leikkipaikoilla ja leikkipuistoissa törmäämään tosi huonokäytöksisiin lapsiin, joita kukaan ei komenna eikä myöskään kehu. Näin lapsi oppii, että ainoa tapa saada vanhemman huomio on tehdä jotain pahaa.

Niiden rajattomien lasten on nimenomaan hyvä päästä päiväkotiin opettelemaan rajoja, jos vanhemmat eivät pysty siihen! Se on ikävää muille päiväkodissa, että nämä rasavillit riehuvat siellä, mutta siinä vaiheessa heitä voi vielä koulia yhteiskuntakelpoisiksi.

Nyt lapset lipovat kielellään Kääriän oppia apinoiden,  vanhempien siunaamana.

Varhaiskasvattajalla on aloittelevaa äitiä huomattavasti enemmän tietoa lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvistä asioista, kokemusta rajojen asettamisesta eikä samanlaista tunnesidettä lapseen kuin vanhemmalla on. 

Etenkin vanhemmat, jotka ovat kokemattomia, joilla ei ole samassa elämäntilanteessa olevia läheisiä, eivät yksinkertaisesti osaa pitää rajoja, he tekevät parhaansa niillä tiedoilla ja taidoilla mitä heillä siinä hetkessä on. 

Olen sitä mieltä, että varhaiskasvatuksen työntekijöiden on hyödyllistä opastaa vanhempia ystävälliseen ja kannustavaan sävyyn, sillä yksi varhaiskasvatuksen päätehtävistä on tukea vanhempia heidän kasvatustehtävässään. Jos kukaan ei ole kertonut vanhemmille että lapsi ei mene rikki tai vaurioidu siitä, että häntä kielletään ja pidetään kiellosta kiinni, he eivät tiedä sitä ja ehkä antavat periksi kun lapsi ilmaisee kiukkua tai itkee. 

Älkää viekö lapsianne toisten hoidettavaksi ja ratkokaa omat ongelmanne. Sitä on VASTUULLISUUS, myös vanhemmuudessa.

Kyllä se on niinpäin, että nämä kaikki tarhatätit ja sedät on niitä, jotka ei osaa tai saa kuria lapsille laittaa ja opettaa, joten sieltä päästä asia on myös alettava ratkoa. Mitäs äänestätte väärin ja puhutte Jumalan vastaisesti. Ei olisi kellään tuotakaan rajattomuus-ongelmaa, jos tekisitte niinkuin Raamattu käskee.

barbapapa kirjoitti:

Varhaiskasvattajalla on aloittelevaa äitiä huomattavasti enemmän tietoa lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvistä asioista, kokemusta rajojen asettamisesta eikä samanlaista tunnesidettä lapseen kuin vanhemmalla on. 

Etenkin vanhemmat, jotka ovat kokemattomia, joilla ei ole samassa elämäntilanteessa olevia läheisiä, eivät yksinkertaisesti osaa pitää rajoja, he tekevät parhaansa niillä tiedoilla ja taidoilla mitä heillä siinä hetkessä on. 

Olen sitä mieltä, että varhaiskasvatuksen työntekijöiden on hyödyllistä opastaa vanhempia ystävälliseen ja kannustavaan sävyyn, sillä yksi varhaiskasvatuksen päätehtävistä on tukea vanhempia heidän kasvatustehtävässään. Jos kukaan ei ole kertonut vanhemmille että lapsi ei mene rikki tai vaurioidu siitä, että häntä kielletään ja pidetään kiellosta kiinni, he eivät tiedä sitä ja ehkä antavat periksi kun lapsi ilmaisee kiukkua tai itkee. 

Varhaiskasvattajana näkee myös päinvastaista ongelmaa, eli erityisesti boomeri-ikäiset vanhemmat saattavat pitää lapsilleen kurin, ja siitä sitten joutuu tekemään lasuja.

Jordan Petersonin mukaan, jos lapsi on nelivuotiaana häirikkö, hän on toivoton tapaus ainakin 27 ikävuoteen asti. Vaikkei norskitaustaisesta Jorkasta pitäisikään, hänen asiantuntemustaan tuolla saralla ei liene mitään syytä epäillä?

Siis mitä? Kyllä minun lapsi käy kotona jäähyllä, jos tekee jotain väärin. Silloin istutan hänet johonkin huoneen tylsään reunaan, ja annan istua kunnes rauhoittuu. Olen itse samassa huoneessa, mutta en ota kontaktia lapseen, ennen kuin rauhoituttu. Sitten halataan ja jutellaan miksi oli jäähyllä. Ja tämä on nyt väkivaltaa?? Siis täh?

Mie2023 kirjoitti:

Siis mitä? Kyllä minun lapsi käy kotona jäähyllä, jos tekee jotain väärin. Silloin istutan hänet johonkin huoneen tylsään reunaan, ja annan istua kunnes rauhoittuu. Olen itse samassa huoneessa, mutta en ota kontaktia lapseen, ennen kuin rauhoituttu. Sitten halataan ja jutellaan miksi oli jäähyllä. Ja tämä on nyt väkivaltaa?? Siis täh?

Tutkimusten mukaan lapsi kokee jäähyn traumaattisena hylkäämiskokemuksena ja jäähy aktivoi lapsen aivoissa samat alueet kuin tukistaminen tai muu fyysinen väkivalta. Jäähy tai muu kuritus ei myöskään opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä, toisin kuin lapsen kanssa keskustelu ja lapsen tunnetaitojen ja luottamussuhteen tukeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaatko koskaan sitä aikaa, kun et vielä ollut varhaiskasvattaja vaan olit tarhatäti? Siihen aikaan lapsille saattoi pitää kuria jos eivät totelleet. Usein lapsia jopa rangaistiin tai pideltiin kiinni jos eivät muuten alkaneet olla ihmisiksi.

Miten lapsia rankaistiin? Eikö nykyään rankaista enää mitenkään? Enkä tietenkään tarkoita mitään fyysistä väkivaltaa, mutta muuten?

Esim. jäähytettiin. Nykyisin sekin lasketaan väkivallaksi, eli niin ei saa tehdä.

Ei kiesus! Tulee lapsukaiselle varmaan tästäkin trauma :D

Ei tilanne ole se, etteivät vanhemmat kasvata lapsiaan.

Kyllä he omalla esimerkillään kasvattavat lapsistaan samanlaisia kuin itse ovat.

Aikuiset voivat itse olla röyhkeitä, itsekkäitä, laiskoja, hyväksikäyttäviä, pinnallisia jne. Nykyään tällaiset ihmiset pärjäävät hyvin ja polkevat jalkoihinsa asialliset ihmiset tai pyrkivät käyttämään näitä hyväksi.

Yhteiskunta ja sen arvot ovat nykyään tällaiset. Surullista kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Mie2023 kirjoitti:

Siis mitä? Kyllä minun lapsi käy kotona jäähyllä, jos tekee jotain väärin. Silloin istutan hänet johonkin huoneen tylsään reunaan, ja annan istua kunnes rauhoittuu. Olen itse samassa huoneessa, mutta en ota kontaktia lapseen, ennen kuin rauhoituttu. Sitten halataan ja jutellaan miksi oli jäähyllä. Ja tämä on nyt väkivaltaa?? Siis täh?

Tutkimusten mukaan lapsi kokee jäähyn traumaattisena hylkäämiskokemuksena ja jäähy aktivoi lapsen aivoissa samat alueet kuin tukistaminen tai muu fyysinen väkivalta. Jäähy tai muu kuritus ei myöskään opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä, toisin kuin lapsen kanssa keskustelu ja lapsen tunnetaitojen ja luottamussuhteen tukeminen.

Juu, ei muutakun keskustelemaan sen 2- tai 3-vuotiaan uhmaikäisen kanssa. Hyvin hedelmällinen keskustelu.

Miksi tarhantädit haluavat että heitä kutsutaan varhaisKASVATTAJAKSI kun eivät kuitenkaan halua/osaa kasvattaa. Eikös kasvattaja nimenomaan kasvata? Joten turha kitistä, itse oikein korostavat tätä

Onneksi omat mukulani on saaneet olla jäähyllä ja onpa veille korotettu ääntäkin, on kannettu kaupasta ulos kun ovat alkaneet kiukuttelemaan jne. Yhtään varhaiskasvattajaa eivät kohdanneet, vaan ihan tarhantätejä ja eskariopen. Nyt teiniaikaan on huomattavasti helompaa, ovat päihteettömiä, koulunsa hoitavia nuoria.

Rangaistusten vaikutusta on tutkittu paljon. Rangaistus on helpoin tapa saada joku toimimaan halutulla tavalla jossain tilanteessa.

Se ei valitettavasti kuitenkaan johda arvomaailman muutokseen. Lyöjä lopettaa lyömisen rangaistuksen pelossa, mutta jatkaa lyömistä salaa eli hän oppii väkivaltaisuuden lisäksi myös ovelaksi.

Tämän takia myös kiusaaminen menee pinnan alle piiloon eikä sitä saada loppumaan.

Ei kuulu ihan tähän, mutta koirakoulituksessa tehokkain keino on palkitseminen. Rangaistu koira oppii pelkäämään eikä luota isäntäänsä. Palkinto taas motivoi sitä yrittämään yhä uudelleen.

Palkitseminen on vaativampi keino toteuttaa kuin rankaiseminen. Siksi moni haluaisi vain rangaista.

Onko tämä pääsääntö vai poikkeus. Toki yksikin rajaton lapsi voi pistää koko päiväkotiryhmän sekaisin. Ennen sanottiin, joka kuritta kasvaa kunniatta kuolee. Puhuttiin myös rajoista ja rakkaudesta kasvatuksessa.

On varmaan paljon vanhempia, jotka antavavat lapsen vain kasvaa suurin piirtein oman onnensa nojassa vaikka sitten kieroon ottamatta kasvatusvastuuta syystä tai toisesta. Surullista on lapsen kannalta.

Toki varmaan kuitenkin suurin osa vanhemmista yrittää toimia oikein ja vastuullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä tällainen lapatossuvanhemmuus johtuu?

Ei uskalleta olla tiukkoja, koska pelätään lastensuojelua.

Varhaiskasvatus on mukana lietsomassa tuota.

"Voi voi, laittoiko paha äiti sinut kotona nurkkaan seisomaan kun olit puhunut rumia ja vetänyt siskoa turpaan? Ei hätää, Pirjo-täti tekee äidistä lasun ja sitten äiti ei enää pääse tekemään sinulle pahaa."

Höpö höpö