Lue keskustelun säännöt.
Rajattomat lapset, äh en jaksa!
Pian alkaa taas työpäiväni varhaiskasvatuksessa. Olen jo valmiiksi uupunut kun mietin miten raskas se tulee olemaan. Ja syy: rajattomat lapset. Lapset joille ei ole kotona opetettu mikä on oikein ja mikä väärin. Lapset, jotka tuodaan päiväkotiin kasvatettavaksi, vaikka vanhempi olisi kotona. Ongelmana on vaan se, että he eivät kunnioita aikuista auktoriteettina.
Ja tarkoitan muuten normaalisti kehittyneitä lapsia, joskin jo tuon ikäisenä täysin kieroon kasvaneita. Miksi vanhemmat haluatte, että lapsenne kasvaa kieroon? Voisiko joku tällainen vanhempi vastata tai kommentoida. Näitä on niin paljon.
Kommentit (727)
Vierailija kirjoitti:
Millainenkohan maa on Suomi vuonna 2035?
Kiinassahan alkoi käydä niin yhden lapsen politiikan seurauksena, että alkoi olla valtavat määrät pullukoita pikku "keisareita", joita vanhemmat, isovanhemmat ja sukulaiset palvoo, palvelee ja voitelee. Sitten huomattiin, että oho, niille ei olekaan vaimoja, kun tyttövauvoja ei ollut "tehty". Politiikka muuttui. Silti sielläkin on tuotettu aika joukko niitä kultapossuja, jotka on kasvaneet käsitykseen itsestään VIP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaatko koskaan sitä aikaa, kun et vielä ollut varhaiskasvattaja vaan olit tarhatäti? Siihen aikaan lapsille saattoi pitää kuria jos eivät totelleet. Usein lapsia jopa rangaistiin tai pideltiin kiinni jos eivät muuten alkaneet olla ihmisiksi.
Miten lapsia rankaistiin? Eikö nykyään rankaista enää mitenkään? Enkä tietenkään tarkoita mitään fyysistä väkivaltaa, mutta muuten?
Esim. jäähytettiin. Nykyisin sekin lasketaan väkivallaksi, eli niin ei saa tehdä.
Tästä ei ole kuin muutama vuosi, kun oma nyt 11 -vuotias poikani oli päivähoidossa. Silloin ainakin jäähytettiin. Ei kai ole hedelmällistä, että pikkulapsia rangaistaan kuin sarjarikollisia konsanaan, mutta eiköhän vieläkin opeteta, että teoista tulee seuraamukset...?
Kasvatusala on muuttunut paljon 5 vuodessa. Vuonna 2017 oli jopa ammattikasvattajia jotka eivät tienneet tunnekasvatuksesta ja tosiaan jäähyttivät, uhkailivat ja rankaisivat.
Minulla myös ystävä jolla samanikäinen lapsi kuin itselläni. Kohta ei varmaan voi edes nähdä enää, kun lapsen käytös ja vanhemman siihen puuttuminen on aivan luokattoman huonoa. Lapselta ei kielletä oikeastaan mitään, saa käyttäytyä ihan miten haluaa. Lapsi suuttuu jos ei saa tahtoaan läpi ja äiti siihen lässyttämään ja antamaan periksi samantien kun lapsi on vääntänyt naaman nurinpäin ja mököttää. Maanittelee mm. ruokapöydästä karannutta lasta takaisin pöytään "jos saat ottaa tämän ja tämän lelun pöytään". Lapsi ei osaa jakaa lainkaan, ei minkäänlaisia ikätasoisia sosiaalisia tai leikkitaitoja. Haukkuu, heittelee muita tavaroilla ilman sanktiota. Lapsi hallitsee vanhempaansa täysin ja päiväkodista tulee heille vanhemman kertoman mukaan jatkuvasti jotain sanomista. En tiedä miten edes ottaisin tämän vanhemman kanssa asian puheeksi. Kauniisti olen yrittänyt sanoa useasti, että lapset tarvitsee rajoja ja hyötyy niistä, mutta tämä äiti ei ota kuuleviin korviinsa tai eikö käsitä että puhun hänelle. Säälittää ihan oikeasti heidän ja varsinkin sen lapsen tulevaisuus..
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä joskus vaan pitää olla periksiantamaton ja viedä se lapsi sänkyyn uudelleen ja uudelleen, ei voi antaa taaperon hillua ympäri kämppää puolta yötä. Riippuu taas lapsesta onko sänkyyn palauttaminen vai joku muu keino toimivampi.
"Wanhana julmana aikana" köytettiin taapero kiinni sänkyynsä muutamaksi illaksi jotta oppi, että karkailu ei kannata.
Vierailija kirjoitti:
Onko ns vapaa kasvatus todettu olevan hyvä kasvatuskeino?
No nämä nykyiset pikku itsekeskeiset apinat ovat juurikin näiden vapaan kasvattamattomuuden vanhempien tuotoksia. Vanhemmat itse eivät saaneet mitään järkevää kasvatusta, kaikkea sai tehdä erehdy ja opi-menetelmällä. Ja tässä on tulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa oikein hyvältä, jos lasta voi osallistaa siihen, mitä kotona syödään. Minun lapsuudessa 60-luvulla ei paljon kyselty. Se oli läskisoosia ja perunaa. Omien lasten ollessa pieniä 90-luvulla taas ei ollut rahaa kysyä, mitä kaupasta ostetaan, kun oli suurtyöttömyys ja lama Suomessa. Syötiin makaronilaatikkoa ja uunimakkaraa, kun muuhunkaan ei ollut varaa.
Joka sukupolvella on omat traumat. 60-luvulla eläneet muistanevat, että herran pelko oli viisauden alku ja se joka keppiä säästää, lastaan vihaa. Eihän me omille lapsille haluttu siirtää aivotonta kontrollia ja vihalla kasvattamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tarvitsivat tosi nopeasti nämä vanhemmatkin jotain kasvatusta!!
2000-luvun alussa kotiäitinä. Ei varaa mihinkään; edelleenkin makaronilaatikkoa, nakkikastiketta ja uuniseitä syötiin. Perunamuusi, porkkanaraaste ja itsetehty suklaakiisseli. Vieläkään en osaa ostaa ruokakaupasta sitä
mitä haluaisin, vaan sitä
mihin rahani riittävät,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä joskus vaan pitää olla periksiantamaton ja viedä se lapsi sänkyyn uudelleen ja uudelleen, ei voi antaa taaperon hillua ympäri kämppää puolta yötä. Riippuu taas lapsesta onko sänkyyn palauttaminen vai joku muu keino toimivampi.
"Wanhana julmana aikana" köytettiin taapero kiinni sänkyynsä muutamaksi illaksi jotta oppi, että karkailu ei kannata.
Niin ja nämä köytetyt eivät ole enää keskuudessamme, rauha heidän sielulleen.
Vierailija kirjoitti:
Välillä lähikaupassa kuuntelen, kun vanhemmat lässyttää pikkuisilleen kuin olisivat itse 2 vuotiaita. Ei mitään auktoriteettia, kysytään kaikessa ”mitä kulta pikku rakas haluaisit”, ja ollaan ihan lapsen ehdoilla- kaikessa. Tällaisrsta kasvatuksesta, tai sen puutteesta, ei seuraa mitää hyvää
Olen huomannut saman jutun. Eikä vain kaupoissa vaan ihan joka paikassa.
Sitten kun ne kaikki pienokaiset kannetaan päiväkoteihin, seuraa vimmaantunteita tai tuskaisia vanhempia, kun siellä onkin kasoittain vastaavia maailman tärkeimpiä tuotoksia ja niitä palvelijoita vain pari (nykyään usein yksi) väsynyttä ja pois hakeutuvaa ihmistä. Ei siellä voi mitään ruusunnuppusia ihastella ja olla kiitollinen, mikä onni, että saa viettää päivänsä näiden ihmeellisten olentojen parissa. Kutsumus! Ja elämän tarkoituksen täyttymys olla aikuisena ihmisenä kaikkien taaperoiden palvelija, vuosi vuoden jälkeen.
Ei siellä kukaan ole siksi, että niiden mielestä kiljuvat ja piloille paapotut uhmaikäiset olisivat ihmeellisiä aarteita (ja varsinkin juuri se yksi, sinun tuomasi, yli muiden!!). Se on kuntatyönantajan tuottama julkinen palvelu, joka on ajettu kertautuneilla säästötoimilla ja naurettavalla työnkuvalla kriisiin. Se on työpaikka, jossa yhä harvempi haluaa työskennellä. Miksi haluaisi?
Ne huonosti käyttäytyvät lapset ei näyttäydy kenellekään millään tavalla kiinnostavina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä joskus vaan pitää olla periksiantamaton ja viedä se lapsi sänkyyn uudelleen ja uudelleen, ei voi antaa taaperon hillua ympäri kämppää puolta yötä. Riippuu taas lapsesta onko sänkyyn palauttaminen vai joku muu keino toimivampi.
"Wanhana julmana aikana" köytettiin taapero kiinni sänkyynsä muutamaksi illaksi jotta oppi, että karkailu ei kannata.
Niin ja nämä köytetyt eivät ole enää keskuudessamme, rauha heidän sielulleen.
Miten niin? Esimerkiksi vaunuihin köyttäminen päiväunien ajaksi on täysin normaali toimenpide.
Vierailija kirjoitti:
Nyt tarvitsivat tosi nopeasti nämä vanhemmatkin jotain kasvatusta!!
Monet näistä vanhemmista eivät valitettavasti tiedosta sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tarvitsivat tosi nopeasti nämä vanhemmatkin jotain kasvatusta!!
Monet näistä vanhemmista eivät valitettavasti tiedosta sitä.
Luulisi ihmisten huomaavan, että jossain on joku vika, kun oma lapsi käyttäytyy kuin hirviö. Mutta ehkäpä tosiaan sitten ihmiset vaan nykymalliin ajattelevat, että huonosti käyttäytyvä lapsi on "erityislapsi" eikä suinkaan, että lapsen huono käytös olisi heidän omien kasvatusvalintojensa tuotosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vanhemmat perustelevat liikaa. Puolet selityksistä menee ohi korvien. Haluun karkkia. Vastaa, että lauantaina on karkkipäivä. Piste. Mitä siihen muuta tarvii sanoa?
Kun kattoo näitä supernanny ja muita ohjelmia, niin niissä pennut pyörittävät vanhempiaan mennen tullen. Mutta myös vanhemmat ovat itse hirveitä nipoja. Jos lapsi ei halua istua yhdessä ruokapöydässä, niin itse en ainakaan jahtaisi sitä ympäri keittiötä ja latelisi uhkauksia. Söisin oman ruokani rauhassa ja korjaisin astiat pöydästä. Jääköön ilman.
Lisäksi rankaiseminen eli jäähyt, takavarikot, uhkailut sun muut, ovat omasta mielestäni yleensä turhia. Lapsen täytyy haluta itse tehdä oikein. Jos yhtäkkiä kiroilee ja on alkanut käyttäytyä huonosti, selvittäisin, mistä käytös johtuu. Rankaiseminen saattaa olla jopa julmaa.
Lapsen kasvattaminen tapahtuu ihan itsestään, normaalin elämän sivussa. Lapsi katsoo mallia siitä, miten hänen omat vanhempansa elävät. Esimerkki vaikuttaa tosi paljon. Jos äiti kiroilee, lapsi kiroilee. Jos äiti vie lapsen 50 kertaa sänkyyn, kun se tulee sieltä pois, lapsi tulee 50 kertaa pois sängystä.
Itse en veisi.
Muuten samaa mieltä, mutta kyllä perustella pitää. Miten lapsi muuten oppisi miksi karkkia ei syödä joka päivä tai miksi sängyllä ei saa pomppia? Perustelu ei poista sitä, että ollaan tiukkoja rajoista. Ei tietenkään tarvitse alkaa joka kerta alkaa selittää että voi kulta kun karkit pilaa hampaat, mutta kun lapsella on perustelut selvillä niin hän todennäköisesti uskoo. Tai ainakin minun lapsiin toimii erittäin hyvin se, että jos he kiukuttelevat hampaan pesusta niin muistutan mitä seuraa jos ei pese hampaita. Paljon tehokkaammin kuin "hampaat vain pestään, piste". Ja kyllä joskus vaan pitää olla periksiantamaton ja viedä se lapsi sänkyyn uudelleen ja uudelleen, ei voi antaa taaperon hillua ympäri kämppää puolta yötä. Riippuu taas lapsesta onko sänkyyn palauttaminen vai joku muu keino toimivampi.
Itse ymmärsin tekstin niin, että lapsi oppii arjessa mallioppimisella. Ei kaikki ole piste. Mallioppiminen mielestäni tarkoittaa johdonmukaisuutta, itse kerroin aina mitä teen ja miksi teen. Se, että joihinkin asioihin sanotaan piste, teen niin myös itse. Yksikään neljästä pojasta eivät ole kärsineet epäjohdonmukaisuudesta. Se, että lapsi vaan poistuu sängystä kerta toisensa jälkeen....miksi?
Niin, miksi lapset ei halua mennä nukkumaan? Tämä on mysteeri jota olen itsekin pohtinut monta kertaa, kaikesta näkee että lasta väsyttää, mutta tämä väittää että ei nukuta yhtään. Varmaan ne haluaisi olla vanhempien kanssa, ja vanhemmat haluaa jo omaa aikaa. Tuota sänkyyn palauttamistahan tekee ne, jotka haluaa että lapsi nukahtaa itsekseen omaan sänkyyn ja itse voi mennä katselemaan telkkua tai tekemään rauhassa kotitöitä. Vaihtoehto on istua lapsen huoneessa kunnes se nukahtaa. Ja jotkut sitten on helppoja tässä asiassa ihan luonnostaan.
Ovela kasvattaja liittää nukkumaanmenoon jonkun kivan porkkanan: ”Käy iltapesulla sutjakkaasti, niin jatketaan sängyssä sen kivan kirjan lukemista!”
Olen aina lukenut lapsille iltasatua ja he ovat menneet hyvillä mielin nukkumaan. Siinä sängyssä makoillessa alkaa unikin painaa silmää.
Ai että naurattaa tämmöiset vinkit. Ihan niinkuin ei olisi tullut mieleen! Ainoa vaan, että sitä lasta ei tippaakaan kiinnostanut mitkään iltasadut silloin pienenä kun ongelma oli pahimmillaan. Siis siinä iässä kun tuota sänkyyn palautusta yleensä tehdään, jollekin 1-2-vuotiaalle. Toinen lapsi meillä on ollut helppo nukahtaja, toisen kanssa on kokeiltu ihan kaikkea vuosien varrella, lopulta ikä oli se mikä auttoi. Hänen unen tarpeensakin on ilmeisesti vaan pienempi kuin keskimäärin. Ja ei ole yritetty laittaa nukkumaan kuudelta tai seitsemältä tai yleensä edes kahdeksalta.
Vierailija kirjoitti:
Kuten joku jo kommentoi: vanhemmat ovat itse a)laiskoja b)rajattomia ja/tai c)eivät jaksa itse katsella kieroon kasvatettua kakaraansa. Selkärangatonta porukkaa noin yleisesti ottaen. Haluavat itse päästä helpolla. Tärkeintä on oma mukavuus ja lyhyen tähtäimen nautinto. Ei osata tai jakseta vaivautua ajattelemaan pidemmälle.
Ilmeisesti joku on mennyt pieleen kasvatuksessa, kun kasari-ysärilapsista on kasvanut noin kyvyttömiä aikuisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten joku jo kommentoi: vanhemmat ovat itse a)laiskoja b)rajattomia ja/tai c)eivät jaksa itse katsella kieroon kasvatettua kakaraansa. Selkärangatonta porukkaa noin yleisesti ottaen. Haluavat itse päästä helpolla. Tärkeintä on oma mukavuus ja lyhyen tähtäimen nautinto. Ei osata tai jakseta vaivautua ajattelemaan pidemmälle.
Ilmeisesti joku on mennyt pieleen kasvatuksessa, kun kasari-ysärilapsista on kasvanut noin kyvyttömiä aikuisia?
Eiköhän se ole lähinnä ideologista perua, että kasvatus on muuttunut sellaiseksi kuin se on muuttunut. Esim. tunneperspektiivi missä kaikki lapsen käytös ymmärretään tunteiden ilmaisuksi ja asioita lähestytään tunnenäkökulma edellä on aiheuttanut isoja muutoksia kasvatuskäytäntöihin. Esimerkiksi ajatus siitä, että lapsi on kuriton ei ole yhteensopiva tunneperspektiivin kanssa, ja niinpä tottelemattomuus sallitaan lapselle.
Sitten kun ne hemmotellut lapsukaiset tulevat työelämään, meneekin vaikeaksi. Nämä nuoret "asiantuntijat" vaativat henkilökohtaista erityiskohtelua, vaikka yhtiöllä olisi olemassa paikalliset työsäännöt ja sopimukset. Asioista neuvotellaan pitkään, ja tämä vie työnantajalta aikaa. Jos tämä hemmoteltu kokee saaneensa vähänkään vääryyttä jossain, sitä liioitellaan ja kiristetään hyvityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös ystävä jolla samanikäinen lapsi kuin itselläni. Kohta ei varmaan voi edes nähdä enää, kun lapsen käytös ja vanhemman siihen puuttuminen on aivan luokattoman huonoa. Lapselta ei kielletä oikeastaan mitään, saa käyttäytyä ihan miten haluaa. Lapsi suuttuu jos ei saa tahtoaan läpi ja äiti siihen lässyttämään ja antamaan periksi samantien kun lapsi on vääntänyt naaman nurinpäin ja mököttää. Maanittelee mm. ruokapöydästä karannutta lasta takaisin pöytään "jos saat ottaa tämän ja tämän lelun pöytään". Lapsi ei osaa jakaa lainkaan, ei minkäänlaisia ikätasoisia sosiaalisia tai leikkitaitoja. Haukkuu, heittelee muita tavaroilla ilman sanktiota. Lapsi hallitsee vanhempaansa täysin ja päiväkodista tulee heille vanhemman kertoman mukaan jatkuvasti jotain sanomista. En tiedä miten edes ottaisin tämän vanhemman kanssa asian puheeksi. Kauniisti olen yrittänyt sanoa useasti, että lapset tarvitsee rajoja ja hyötyy niistä, mutta tämä äiti ei ota kuuleviin korviinsa tai eikö käsitä että puhun hänelle. Säälittää ihan oikeasti heidän ja varsinkin sen lapsen tulevaisuus..
Tyypillisimmät nepsy-oireet:
- syömiseen liittyivät ongelmat
- ikätasoisten taitojen puuttuminen
- sosiaalinen kömpelyys
Ne johtuvat poikkeavasta aivojen rakenteesta, eivät rajattomuudesta.
On hyvin tyypillistä että perheen ulkopuoliset Ihmiset kuvittelevat pystyvänsä poistamaan oireilun oikeanlaisella kasvatuksella. Jos oikeasti pystyisivät, olisivat tehneet merkittävänä lääketieteellisen löydön.
Ei, nepsylapset eivät synny diagnoosin kainalossa. Diagnoosin saamisessa menee helposti teini-ikään asti (tai kauemminkin) vaikka oireilua olisi havaittavissa jo vauvana.
Yleensä vain vaikeimmin oireilevat saavat diagnoosin ennen kouluikää.
Jotkut vanhemmathan haluaisivat saada lapsen jo klo 18 viimeistään klo19 nukkumaan, jotta ei tarvitse olla lapsen kanssa illalla. Jotkut vanhemmat pyytävät herättämään jopa 1-vuotiaita hoidossa päiväunilta, jotta sitten kun hakevat heidät lähempänä klo 17 hoidosta, lapsi menisi jo siitä tunnin parin päästä yöunille!
Jotkut eivät ymmärrä että unen tarve vähenee mitä vanhemmaksi lapsi tulee. Jos vaikka 1-vuotiaana on nukkunut kellon ympäri yöllä ja lisäksi vähintään parin tunnin päiväunet, että 3-vuotiaana lapsi ei enää nuku niin paljon. Sitten revitään hiuksia päästä kun lapsi ei joskus menekään ajoissa nukkumaan tai nuku päiväunia.. Joskus tuntuu siltä, että ainoa lapsi jonka vanhemmat haluaisivat on nukkuva lapsi..😕