Lue keskustelun säännöt.
Rajattomat lapset, äh en jaksa!
Pian alkaa taas työpäiväni varhaiskasvatuksessa. Olen jo valmiiksi uupunut kun mietin miten raskas se tulee olemaan. Ja syy: rajattomat lapset. Lapset joille ei ole kotona opetettu mikä on oikein ja mikä väärin. Lapset, jotka tuodaan päiväkotiin kasvatettavaksi, vaikka vanhempi olisi kotona. Ongelmana on vaan se, että he eivät kunnioita aikuista auktoriteettina.
Ja tarkoitan muuten normaalisti kehittyneitä lapsia, joskin jo tuon ikäisenä täysin kieroon kasvaneita. Miksi vanhemmat haluatte, että lapsenne kasvaa kieroon? Voisiko joku tällainen vanhempi vastata tai kommentoida. Näitä on niin paljon.
Kommentit (727)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä tällainen lapatossuvanhemmuus johtuu?
Ei uskalleta olla tiukkoja, koska pelätään lastensuojelua.
En jaksa käsittää tätä nykytrendiä "pelätä lastensuojelua". Onhan sossutädeissäkin vanhempia ja joutuvat asettamaan rajat omille lapsille. On toki niitäkin, jotka ovat huippuluokkaa työssään, mutta oma lapsi huostaanotettu. Voi hyttyset hyvät.
Opettajana olen törmännyt tilanteeseen, että nuori oli toipunut ja olisi halunnut takaisin kotiin, samoin äiti. Ei onnistunut, suojelua ei niin vain pureta. Nuori sai elää täysi-ikäiseksi asti laitoksessa, vaikka olisi halunnut kotiin, jossa ei ollut esim. huoltajalla päihdeongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vanhemmat perustelevat liikaa. Puolet selityksistä menee ohi korvien. Haluun karkkia. Vastaa, että lauantaina on karkkipäivä. Piste. Mitä siihen muuta tarvii sanoa?
Kun kattoo näitä supernanny ja muita ohjelmia, niin niissä pennut pyörittävät vanhempiaan mennen tullen. Mutta myös vanhemmat ovat itse hirveitä nipoja. Jos lapsi ei halua istua yhdessä ruokapöydässä, niin itse en ainakaan jahtaisi sitä ympäri keittiötä ja latelisi uhkauksia. Söisin oman ruokani rauhassa ja korjaisin astiat pöydästä. Jääköön ilman.
Lisäksi rankaiseminen eli jäähyt, takavarikot, uhkailut sun muut, ovat omasta mielestäni yleensä turhia. Lapsen täytyy haluta itse tehdä oikein. Jos yhtäkkiä kiroilee ja on alkanut käyttäytyä huonosti, selvittäisin, mistä käytös johtuu. Rankaiseminen saattaa olla jopa julmaa.
Lapsen kasvattaminen tapahtuu ihan itsestään, normaalin elämän sivussa. Lapsi katsoo mallia siitä, miten hänen omat vanhempansa elävät. Esimerkki vaikuttaa tosi paljon. Jos äiti kiroilee, lapsi kiroilee. Jos äiti vie lapsen 50 kertaa sänkyyn, kun se tulee sieltä pois, lapsi tulee 50 kertaa pois sängystä.
Itse en veisi.
Muuten samaa mieltä, mutta kyllä perustella pitää. Miten lapsi muuten oppisi miksi karkkia ei syödä joka päivä tai miksi sängyllä ei saa pomppia? Perustelu ei poista sitä, että ollaan tiukkoja rajoista. Ei tietenkään tarvitse alkaa joka kerta alkaa selittää että voi kulta kun karkit pilaa hampaat, mutta kun lapsella on perustelut selvillä niin hän todennäköisesti uskoo. Tai ainakin minun lapsiin toimii erittäin hyvin se, että jos he kiukuttelevat hampaan pesusta niin muistutan mitä seuraa jos ei pese hampaita. Paljon tehokkaammin kuin "hampaat vain pestään, piste". Ja kyllä joskus vaan pitää olla periksiantamaton ja viedä se lapsi sänkyyn uudelleen ja uudelleen, ei voi antaa taaperon hillua ympäri kämppää puolta yötä. Riippuu taas lapsesta onko sänkyyn palauttaminen vai joku muu keino toimivampi.
Itse ymmärsin tekstin niin, että lapsi oppii arjessa mallioppimisella. Ei kaikki ole piste. Mallioppiminen mielestäni tarkoittaa johdonmukaisuutta, itse kerroin aina mitä teen ja miksi teen. Se, että joihinkin asioihin sanotaan piste, teen niin myös itse. Yksikään neljästä pojasta eivät ole kärsineet epäjohdonmukaisuudesta. Se, että lapsi vaan poistuu sängystä kerta toisensa jälkeen....miksi?
Vierailija kirjoitti:
Suomeen haluttiin subjektiivinen päiväkotioikeus. Nyt sitä puuhataan puoli vuotta täyttäneille. Lastentarhanopettajat ovat onnistuneesti lobanneet tätä. Tarkoituksena ilmeisesti tuoda arvostusta omalle työlle väittämällä, että lapsi ei voi kasvaa normaaliksi aikuiseksi ilman "laadukasta varhaiskasvatusta". Vanhemmat kuvittelevat, että päiväkodissa tarjotaan jotain ihmeellistä "virikettä", jota ilman lapsi ei kehity. Nyt kun tästä ajattelusta on tullut normi, on myöhäistä valittaa. Nyt vaan laitatte peliin sitä "laadukasta varhaiskasvatusta", että saadaan mukuloista kunnon kansalaisia.
Yksikään varhaiskasvatuksen opettaja ei tätä kannata.
Nimimerkillä: en halua olla töissä kenenkään vanhempi vaan ihan vaan opettaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isompi jo ymmärtää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vanhemm onat perustelevat liikaa. Puolet selityksistä menee ohi korvien. Haluun karkkia. Vastaa, että lauantaina on karkkipäivä. Piste. Mitä siihen muuta tarvii sanoa?
Kun kattoo näitä supernanny ja muita ohjelmia, niin niissä pennut pyörittävät vanhempiaan mennen tullen. Mutta myös vanhemmat ovat itse hirveitä nipoja. Jos lapsi ei halua istua yhdessä ruokapöydässä, niin itse en ainakaan jahtaisi sitä ympäri keittiötä ja latelisi uhkauksia. Söisin oman ruokani rauhassa ja korjaisin astiat pöydästä. Jääköön ilman.
Lisäksi rankaiseminen eli jäähyt, takavarikot, uhkailut sun muut, ovat omasta mielestäni yleensä turhia. Lapsen täytyy haluta itse tehdä oikein. Jos yhtäkkiä kiroilee ja on alkanut käyttäytyä huonosti, selvittäisin, mistä käytös johtuu. Rankaiseminen saattaa olla jopa julmaa.
Lapsen kasvattaminen tapahtuu ihan itsestään, normaalin elämän sivussa. Lapsi katsoo mallia siitä, miten hänen omat vanhempansa elävät. Esimerkki vaikuttaa tosi paljon. Jos äiti kiroilee, lapsi kiroilee. Jos äiti vie lapsen 50 kertaa sänkyyn, kun se tulee sieltä pois, lapsi tulee 50 kertaa pois sängystä.
Itse en veisi.
Kyllä lapselle voi sanoa,että karkit eivät ole terveydelle hyväksi ja hampaisiin voi tulla reikiä,siksi niitä ei saa syödä usein.
Mikä ongelma karkkipäivässä?
Ei karkkipäivässä sinänsä, mutta ei ole kyllä mitenkään kasvattavaa vain määrätä että karkkeja syödään vain tiettynä päivänä, ilman mitään perusteluja ja odottaa että lapsi jotenkin itse tajuaisi syyn joskus.
No elämänkertako tähän pitäisi kirjoittaa. Minulle jäi käsitys, että tämä karkkipäivä on sovittu perusteltuna. Siitä ei tarvi jakkara. Minulla oli lapsena karkkipäivä perjantaina, limukkaa sai torstaina saunan jälkeen, kesällä ekstraa. Jäätelöä saatiin useammin. Tämä tapa on kantanut omaan vanhemmuuteen, ei lapset kysele, koska ovat tähän oppineet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isompi jo ymmärtää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vanhemm onat perustelevat liikaa. Puolet selityksistä menee ohi korvien. Haluun karkkia. Vastaa, että lauantaina on karkkipäivä. Piste. Mitä siihen muuta tarvii sanoa?
Kun kattoo näitä supernanny ja muita ohjelmia, niin niissä pennut pyörittävät vanhempiaan mennen tullen. Mutta myös vanhemmat ovat itse hirveitä nipoja. Jos lapsi ei halua istua yhdessä ruokapöydässä, niin itse en ainakaan jahtaisi sitä ympäri keittiötä ja latelisi uhkauksia. Söisin oman ruokani rauhassa ja korjaisin astiat pöydästä. Jääköön ilman.
Lisäksi rankaiseminen eli jäähyt, takavarikot, uhkailut sun muut, ovat omasta mielestäni yleensä turhia. Lapsen täytyy haluta itse tehdä oikein. Jos yhtäkkiä kiroilee ja on alkanut käyttäytyä huonosti, selvittäisin, mistä käytös johtuu. Rankaiseminen saattaa olla jopa julmaa.
Lapsen kasvattaminen tapahtuu ihan itsestään, normaalin elämän sivussa. Lapsi katsoo mallia siitä, miten hänen omat vanhempansa elävät. Esimerkki vaikuttaa tosi paljon. Jos äiti kiroilee, lapsi kiroilee. Jos äiti vie lapsen 50 kertaa sänkyyn, kun se tulee sieltä pois, lapsi tulee 50 kertaa pois sängystä.
Itse en veisi.
Kyllä lapselle voi sanoa,että karkit eivät ole terveydelle hyväksi ja hampaisiin voi tulla reikiä,siksi niitä ei saa syödä usein.
Mikä ongelma karkkipäivässä?
Ei karkkipäivässä sinänsä, mutta ei ole kyllä mitenkään kasvattavaa vain määrätä että karkkeja syödään vain tiettynä päivänä, ilman mitään perusteluja ja odottaa että lapsi jotenkin itse tajuaisi syyn joskus.
Lapsi oppii ja elää vanhempien kautta. Miten itse olet opettanut lapsellesi viikonpäivät?
Meillä oli jotain mitä odottaa.
Maanantaina alkoi arki. Keskiviikkona käytiin uimassa. Laskettiin montako yötä maanantaista keskiviikkoon. Torstaina jumppa jne. No, montako yötä uimisesta tai jumpasta karkkipäivään. Vaikeaa?
Tämä karkea esimerkki siitä mitä arjessa tapahtuu ja lapsi kasvaa tähän. Tämän ohessa vanhemmat puhuvat ja keskustelevat ihan normaalisti lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaatko koskaan sitä aikaa, kun et vielä ollut varhaiskasvattaja vaan olit tarhatäti? Siihen aikaan lapsille saattoi pitää kuria jos eivät totelleet. Usein lapsia jopa rangaistiin tai pideltiin kiinni jos eivät muuten alkaneet olla ihmisiksi.
Miten lapsia rankaistiin? Eikö nykyään rankaista enää mitenkään? Enkä tietenkään tarkoita mitään fyysistä väkivaltaa, mutta muuten?
Esim. jäähytettiin. Nykyisin sekin lasketaan väkivallaksi, eli niin ei saa tehdä.
Tästä ei ole kuin muutama vuosi, kun oma nyt 11 -vuotias poikani oli päivähoidossa. Silloin ainakin jäähytettiin. Ei kai ole hedelmällistä, että pikkulapsia rangaistaan kuin sarjarikollisia konsanaan, mutta eiköhän vieläkin opeteta, että teoista tulee seuraamukset...?
Vierailija kirjoitti:
Joissakin perheissä 2v määrää mitä syödään, milloin lähdetään hoidosta, kaupasta, kyläpaikasta jne. Mitäköhän se on sit 10v päästä?
”Mä haluun Jordanin lenkkarit! Ja Hilfigerin hupparin! Ostat mulle kans Chanelin vyön!
Sit tuot mulle möyhyy 10 g. Me tullaa meille bilettää koko viikonlopux, lähe vttuu!!! Ei kiinnosta.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä tällainen lapatossuvanhemmuus johtuu?
Laiskat vanhemmat, itsekin rajattomia tai ei kiinnosta vaikeaa pentua katsella kotonakaan.
Osa luulee, että pelkällä kannustamisella kasvatetusta lapsesta tulee ns. Täysjärkinen ja voittaja. Pelätään tuottaa pahaa mieltä lapselle. Mitään pettymyksiä tai rajoituksia ei kotona ole, ettei se lapsukainen itke sitä psykiatrille 10 vuoden päästä.
Myöskään käytöstapoja ei vaadita, koska vanhemmat eivät itsekään taida niitä osata.
Näistä hankalista ja huonostikasvatetuista kakaroista tulee oikea maanvaiva, kun ehtivät päiväkoti-, koulu- ja työikään.
Vierailija kirjoitti:
Harrastaminen on mennyt myös ihan mahdottomuuksiin. Oma poikani valmentaa 7-10-vuotiaita lapsia ja meinininki on aivan älytöntä. Lapset ovat kurittomia eikä lapset kunnioita aikuisia samalla lailla mitä vaikka itse piti lapsena itsestään selvyytenä. Kukaan ei jaksa keskittyä ja suurin osa ajasta menee kaitsemiseen, että lopulta päästäisiin tekemään lajille ominaisia juttuja. Pahinta on se, että jos joku lapsi tekee jotain oikeasti ilkeää, satuttaa muita tms. ja häntä koittaa ojentaa esim. viidellä punnerruksella (tyyliin sääntö: jos kiroilet, punnerrat), saat seuraavissa treeneissä VANHEMMAT kimppuusi. Kun heidän lastaan ei saa eriarvoistaa, eikä hänellä saa teettää mitään muuta kuin mitä muutkin tekevät. Ja kun selität, että no kun se teidän lapsi on tällä kertaa ollut ainoa, joka haistattaa veetä ja potkii muita lapsia. Hänelle ei ole huudettu, eikä vihassa komennettu vaan rauhallisesti on selitetty, että näin ei voi toimia ja seuraus on tämä. Siihen vanhemmat jatkaa rääkymistä, että ei meidän Iita-Seppoa voi rangaista, vaan hänet tulee positiivisen kautta kannustamalla ja kehumalla houkutella pois pahanteosta :(
"Hienoa Iita-Seppo, olet todella taitava käyttämään v-sanaa, huippua! Ja noin hienosti osaat kampata kaverin kovalle lattialle, tosi hyvä! Tulepas, mennään katsomaan mitä nuo muut lapset on saaneet sillä välin keksittyä, kun minä olen täällä sinua viimeiset 10min maanitellut tulemaan puolapuiden huipulta alas."
Juuri näin. Tervetuloa alakouluun. Täällä on nykyään sama meno kuin yläkouluissa 90-luvulla. Ja yhtä vaikeat vanhemmat kuin lapsensakin kirsikkoina kakun päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, ainakin keskinkertaisen älykkäillä nuorilla on nyt paremmat mahdollisuudet pärjätä elämässä, kun suuri osa on taantunut niin paljon. Ainakin, jos lukutaito on jossain kunnossa.
Toi on totta, mutta pohjoismaalaisessa veroparatiisissa juuri ne pärjäävät joutuvat maksamaan myös sen taantuneen porukan elämän. Voittajat lienee ne ei taantuneet jotka keksii lähteä maasta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin koin tosi haastavaksi sen, että vauva-aikana kaikki puhui kuinka pitää olla vauvantahtinen ja vastata lapsen tarpeisiin jne. Se oli helppoa. Sitten se vauva kasvoi ja oikein muistan jossain vaiheessa tajunneeni, että ei hitsi, ei tämä vauvantahtisuus enää taida oikein toimia vaan pakko alkaa opetella kasvattamista. Se on varmaan se kohta, jossa moni menee metsään. Neuvolassa ym vanhemmille puhutaan vain siitä, miten vauvaa hoidetaan ja vauvan tarpeisiin vastataan, mutta ei sieltä tule ohjekirjaa siitä miten taaperolle pidetään rajat ja mikä on se oikea vaihe kun ei enää voikaan tehdä niinkuin se vauva haluaa.
Ja julkinen keskustelu lasten kasvatuksesta on tosi negatiivista: lehtiotsikot kertoo, mitä vanhemmat tekee väärin, älä koskaan sano näin lapsellesi, nämä ovat yleisimmät virheet mitä kasvattajat tekevät, älä tee näin. Tämäkin keskustelu on oiva esimerkki yleisnegatiivisesta, syyllistävästä asenteesta. Paljon vähemmän on otsikoita ja keskusteluja siitä, miten kasvatetaan hyvin.
Eikö ihan perusjärki riitä?
Siis kasvatus alkaa siitä saakka, kun lapsi alkaa kommunikoida ja toimia omatoimisesti. Pitää opettaa (koko ajan, toistaen 1000 kertaa!) hyvät, toisia ihmisiä huomioivat käytöstavat sekä pitää kiinni siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.
Jos tekee väärin, sillä on seuraukset: tiukka keskustelu asiasta ja/tai rangaistus (= lempilelu varastoon/viikkorahan menetys/peliaikarajoitus/tuhon korvaava tekeminen/poistumme paikasta heti/mukavan tekemisen evääminen). Pitää muistaa, että rangaistuksen täytyy olla sellainen, että sen voi oikeasti toteuttaa - ja heti. Pelkkä uhkailu kymmenen kertaa ei riitä.
Valehtelusta ja venkoilusta tulee taas tiukkaa keskustelua. (Kyllä, oma lapsikin voi valehdella! Ihminen ei ole tyhmä.) Pitää pysyä tiukkana eikä myöntyä kaikkeen, vaikka se vanhemman näkökulmasta olisikin mukavaa ja helpompaa. Säännöistä pitää itsekin pitää kiinni. Kun kasvatussäännöistä lipeät, lapsi oppii heti, että nehän onkin joustavat ja käyttää sitä hyväksi. Ihminen on sellainen.
Kaikista säännöistä ja niiden syistä keskustellaan, jotta lapsikin ne säännöt ymmärtää, miksi niitä on olemassa. Säännöt tulee yhteiskunnassa aika nopeasti vastaan. Onhan ne mukavampi omaksua jo kotoa kuin koulusta tai vankilasta.
Lapsi ei mene rikki, kun olet johdonmukainen ja jämäkkä. Päinvastoin; lapsi kaipaa sääntöjen tuomaa turvaa ja järjestystä. Elämä on näin kaikille helpompaa. Rajoja ja rakkautta, peace and love!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä tällainen lapatossuvanhemmuus johtuu?
Laiskat vanhemmat, itsekin rajattomia tai ei kiinnosta vaikeaa pentua katsella kotonakaan.
Osa luulee, että pelkällä kannustamisella kasvatetusta lapsesta tulee ns. Täysjärkinen ja voittaja. Pelätään tuottaa pahaa mieltä lapselle. Mitään pettymyksiä tai rajoituksia ei kotona ole, ettei se lapsukainen itke sitä psykiatrille 10 vuoden päästä.
Myöskään käytöstapoja ei vaadita, koska vanhemmat eivät itsekään taida niitä osata.
Näistä hankalista ja huonostikasvatetuista kakaroista tulee oikea maanvaiva, kun ehtivät päiväkoti-, koulu- ja työikään.
Pelkällä kannustamisella saa aikaan pahimmassa tapauksessa narsistin, mutta vähintään mt -ongelmia. Tästä on ihan tutkimuksia tehty, että yksi narsismiin johtava syy on, että lapsi saa osakseen vain ylistystä, ja sitähän se pelkkä kannustaminen on. Ei aseteta rajoja ja kerrota, mikä meni väärin, kun kullannupukka tekee kaiken aina oikein, vaikka olisi leikannut koiralta hännän poikki.
Lapsi tarvitsee rajoja ja ohjausta, kaikki ihmiset tarvitsevat rajoja iästä riippumatta. Katsokaa, miten kahjoja diktaattorit on, mitkä saa tehdä lystäävät, kun lain koura ei tavoita. Lapset on ihmisiä samalla tavalla, että kieroon ne kasvavat, jos aikuinen ei älyä ohjata käytöstä oikeaan suuntaan. Ei ne itsestään kunnon ihmisiksi kasva. Lapsethan voi olla todella julmia ennen kuin oppivat empatiaa myöhemmällä iällä.
Kun on ihmisiä, jotka ajattelevat, että rajat ja kasvatus on yhtä kuin henkinen väkivalta, mutta ei, vaan toisinpäin. Rajattomuus on henkistä väkivaltaa. Ei se ole julmuutta, että ohjaa lasta oikeaan käytökseen, ei siihen tarvita nyrkkejä. Pitää vaan olla läsnä ja puuttua käytökseen, mikä on huonoa.
Tärkein pointti on, että älkää pliis kasvattako enempää narsisteja, kun meillä on jo niitä niin paljon Suomessa. Terveet rajat vaan, niin se on siinä. Rajat ja rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Kasvattajan roolin on ottanut some ja Youtube. Yläkoulun opena ihmettelen, millaista henkistä ravintoa nämä tarjoavat lapsille ja nuorille. Kaikesta päätellen tosi huonoa, koska tytöt kiemurtelevat ulkonäkökoukussa ja pinta tuntuu monelle olevan kaikkein tärkeintä, myös pojille heidän tyttöjä arvioidessaan ja per seitä pisteyttäessään. Toiseksi tärkeintä on raha.
Joskus monilla nuorilla oli ajatuksia, he pohtivat asioita ja tiesivät monista asioista ja lukivat lehtiä ja kirjojakin. Miettivät elämän tarkoitusta jne. Nyt katsotaan kännykästä uutisotsikoista, jos niitäkään, ja pyöritään palstoilla kommunikoiden hymiöillä ja lyhyillä kommenteilla. Tieto on tosi pinnallista, ja näiden nuorten pitäisi ottaa maa haltuun ennen pitkää. Mitä tästä tulee?
No, ainakin keskinkertaisen älykkäillä nuorilla on nyt paremmat mahdollisuudet pärjätä elämässä, kun suuri osa on taantunut niin paljon. Ainakin, jos lukutaito on jossain kunnossa.
Minusta naiset ja tytöt ovat nykyään epätasa-arvoisempia kuin ennen, koska naisten tärkein ominaisuus somessa ja muussakin mediassa on nykyään seksikkyys, "hottius". Tämä on alkeellista aikaa.
Kukahan nuo paineet tytöille pääasiassa asettaa, no olisiko toiset tytöt ja naiset? Ei kukaan mies pakota naista asettamaan itseänsä koko ajan esille somessa. Muuten olen samaa mieltä, että elämme helvetin pinnallista aikaa jossa ei ole muuta kuin ulkonäkö, raha ja seksi jossain järjestyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä tällainen lapatossuvanhemmuus johtuu?
Jos korotat ääntä, kiellät, rajoita, annat seuraamuksen, joku tekee lastensuojeluilmoituksen.
Karrikoitu ja valitettavasti joillekin todellinen esimerkki: Jos rajoita karkin tai muiden herkkujen ostelua ja syöntiä, olet todennäköisesti vaarallinen ja lapselle haitallinen terveysintoilija, joka pilaa lapselta kaikki ihanat kokemukset ja elämän. Hampaat ja terveys vain pysyisivät hyvinä. Psyykelke on parempi, että saa sokeria ja suolaa mahdollisimman paljon. Tulehtunut elimistö, hampaat ja aivot, niillä pysyy onnellisena. Vai miten päin se nyt meni?
Meillä on lapsilla herkkupäivä kerran viikossa. Muuten ei makeilla ja/tai epäterveellisillä jutuilla herkutella kuin erityistapauksissa. Herkkupäivä saattaa myös jäädä joissain erityistapauksissa välistä ns. rangaistukseksi. Ikinä en ole pelännyt lasua eikä sellaista mitä ilmeisimmin kukaan ole tehnytkään. Jos joku tekisi, kutsuisin viranomaiset mielelläni kylään keskustelemaan asiasta. En usko hetkeäkään, että herkkujen syönnin rajoittaminen kerta viikkoon olisi lastensuojeluviranomaisten mielestä minkäänlainen huolenaihe.
Eiköhän joku muu huolen aihe keksitä, mikäli joku sossuille soittaisi.
Kaikista löytyy jotsin vikaa, kun oikein kaivetaan. Jos ei löydy, niin pistetään löytymään.
Mistä moinen sossupelko? Onko se sinuun jo lapsena kotonasi istutettu?
Vierailija kirjoitti:
Vaihda alaa, nykyinen ei selvästikään sovi sinulle.
Opeta itse kakarasi että niistä tulee kunnon kansalaisia jotka tottelee mitä niille sanotaan ja tottelee lakia.Hommaa pillerit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattajan roolin on ottanut some ja Youtube. Yläkoulun opena ihmettelen, millaista henkistä ravintoa nämä tarjoavat lapsille ja nuorille. Kaikesta päätellen tosi huonoa, koska tytöt kiemurtelevat ulkonäkökoukussa ja pinta tuntuu monelle olevan kaikkein tärkeintä, myös pojille heidän tyttöjä arvioidessaan ja per seitä pisteyttäessään. Toiseksi tärkeintä on raha.
Joskus monilla nuorilla oli ajatuksia, he pohtivat asioita ja tiesivät monista asioista ja lukivat lehtiä ja kirjojakin. Miettivät elämän tarkoitusta jne. Nyt katsotaan kännykästä uutisotsikoista, jos niitäkään, ja pyöritään palstoilla kommunikoiden hymiöillä ja lyhyillä kommenteilla. Tieto on tosi pinnallista, ja näiden nuorten pitäisi ottaa maa haltuun ennen pitkää. Mitä tästä tulee?
No, ainakin keskinkertaisen älykkäillä nuorilla on nyt paremmat mahdollisuudet pärjätä elämässä, kun suuri osa on taantunut niin paljon. Ainakin, jos lukutaito on jossain kunnossa.
Minusta naiset ja tytöt ovat nykyään epätasa-arvoisempia kuin ennen, koska naisten tärkein ominaisuus somessa ja muussakin mediassa on nykyään seksikkyys, "hottius". Tämä on alkeellista aikaa.
Kukahan nuo paineet tytöille pääasiassa asettaa, no olisiko toiset tytöt ja naiset? Ei kukaan mies pakota naista asettamaan itseänsä koko ajan esille somessa. Muuten olen samaa mieltä, että elämme helvetin pinnallista aikaa jossa ei ole muuta kuin ulkonäkö, raha ja seksi jossain järjestyksessä.
Mitä ideaa on syyttää tyttöjä siitä, että esineellistävät itse itsensä? Tytöistä kun puhutaan, niin nämähän ovat lapsia. Jos on koskaan lasta tavannut, niin tietää, että nehän ainoastaan mallioppivat aikuisilta. Ei ne itse päätä, että jaahas, rupeanpas tässä luomaan itselleni ja muille ulkonäköpaineita.
Kyllä tämä alamäki on alkanut aika päiviä sitten. Ihan helvet*llinen aika tämä on. Joka kerta, kun menee uutisia tai iltapäivälehtiä kattelemaan, niin onlyfänssiä, polyamoriaa, did.doja, tappeja, jne. pukkaa. Nyt se ja se on ollut seksikkäänä rannalla, ruokakaupassa, lääkärissä. Seksi, seksi, seksi. Naisissa ei ole muuta kuin seksi. Miehet on jotain ranta-ahoressukoita, ne saa huomion. Niistä tehdään ohjelmia nuorille pojille.
Mutta ei lapsia voi tästä syyttää, vaan aikuisia. Olen 35 -vuotias ja jo minun nuoruudessa oli tällaista, ei vaan ihan tässä mittakaavassa. Eli pannaanko syyttävä sormi meidän arvon 6 -kymppisiin vai mihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattajan roolin on ottanut some ja Youtube. Yläkoulun opena ihmettelen, millaista henkistä ravintoa nämä tarjoavat lapsille ja nuorille. Kaikesta päätellen tosi huonoa, koska tytöt kiemurtelevat ulkonäkökoukussa ja pinta tuntuu monelle olevan kaikkein tärkeintä, myös pojille heidän tyttöjä arvioidessaan ja per seitä pisteyttäessään. Toiseksi tärkeintä on raha.
Joskus monilla nuorilla oli ajatuksia, he pohtivat asioita ja tiesivät monista asioista ja lukivat lehtiä ja kirjojakin. Miettivät elämän tarkoitusta jne. Nyt katsotaan kännykästä uutisotsikoista, jos niitäkään, ja pyöritään palstoilla kommunikoiden hymiöillä ja lyhyillä kommenteilla. Tieto on tosi pinnallista, ja näiden nuorten pitäisi ottaa maa haltuun ennen pitkää. Mitä tästä tulee?
No, ainakin keskinkertaisen älykkäillä nuorilla on nyt paremmat mahdollisuudet pärjätä elämässä, kun suuri osa on taantunut niin paljon. Ainakin, jos lukutaito on jossain kunnossa.
Minusta naiset ja tytöt ovat nykyään epätasa-arvoisempia kuin ennen, koska naisten tärkein ominaisuus somessa ja muussakin mediassa on nykyään seksikkyys, "hottius". Tämä on alkeellista aikaa.
Kukahan nuo paineet tytöille pääasiassa asettaa, no olisiko toiset tytöt ja naiset? Ei kukaan mies pakota naista asettamaan itseänsä koko ajan esille somessa. Muuten olen samaa mieltä, että elämme helvetin pinnallista aikaa jossa ei ole muuta kuin ulkonäkö, raha ja seksi jossain järjestyksessä.
Mitä ideaa on syyttää tyttöjä siitä, että esineellistävät itse itsensä? Tytöistä kun puhutaan, niin nämähän ovat lapsia. Jos on koskaan lasta tavannut, niin tietää, että nehän ainoastaan mallioppivat aikuisilta. Ei ne itse päätä, että jaahas, rupeanpas tässä luomaan itselleni ja muille ulkonäköpaineita.
Kyllä tämä alamäki on alkanut aika päiviä sitten. Ihan helvet*llinen aika tämä on. Joka kerta, kun menee uutisia tai iltapäivälehtiä kattelemaan, niin onlyfänssiä, polyamoriaa, did.doja, tappeja, jne. pukkaa. Nyt se ja se on ollut seksikkäänä rannalla, ruokakaupassa, lääkärissä. Seksi, seksi, seksi. Naisissa ei ole muuta kuin seksi. Miehet on jotain ranta-ahoressukoita, ne saa huomion. Niistä tehdään ohjelmia nuorille pojille.
Mutta ei lapsia voi tästä syyttää, vaan aikuisia. Olen 35 -vuotias ja jo minun nuoruudessa oli tällaista, ei vaan ihan tässä mittakaavassa. Eli pannaanko syyttävä sormi meidän arvon 6 -kymppisiin vai mihin?
En mä syytä ketään, mutta kyllä naiset luovat pääasiassa itse omat ulkonäköpaineensa. Kasvattajille herätys, itse en toimi kasvattajana (mulle ei ole sellaisia valtuuksia annettu), mutta seuraan sivusta tyttölapsen kasvua ja kasvatusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vanhemmat perustelevat liikaa. Puolet selityksistä menee ohi korvien. Haluun karkkia. Vastaa, että lauantaina on karkkipäivä. Piste. Mitä siihen muuta tarvii sanoa?
Kun kattoo näitä supernanny ja muita ohjelmia, niin niissä pennut pyörittävät vanhempiaan mennen tullen. Mutta myös vanhemmat ovat itse hirveitä nipoja. Jos lapsi ei halua istua yhdessä ruokapöydässä, niin itse en ainakaan jahtaisi sitä ympäri keittiötä ja latelisi uhkauksia. Söisin oman ruokani rauhassa ja korjaisin astiat pöydästä. Jääköön ilman.
Lisäksi rankaiseminen eli jäähyt, takavarikot, uhkailut sun muut, ovat omasta mielestäni yleensä turhia. Lapsen täytyy haluta itse tehdä oikein. Jos yhtäkkiä kiroilee ja on alkanut käyttäytyä huonosti, selvittäisin, mistä käytös johtuu. Rankaiseminen saattaa olla jopa julmaa.
Lapsen kasvattaminen tapahtuu ihan itsestään, normaalin elämän sivussa. Lapsi katsoo mallia siitä, miten hänen omat vanhempansa elävät. Esimerkki vaikuttaa tosi paljon. Jos äiti kiroilee, lapsi kiroilee. Jos äiti vie lapsen 50 kertaa sänkyyn, kun se tulee sieltä pois, lapsi tulee 50 kertaa pois sängystä.
Itse en veisi.
Muuten samaa mieltä, mutta kyllä perustella pitää. Miten lapsi muuten oppisi miksi karkkia ei syödä joka päivä tai miksi sängyllä ei saa pomppia? Perustelu ei poista sitä, että ollaan tiukkoja rajoista. Ei tietenkään tarvitse alkaa joka kerta alkaa selittää että voi kulta kun karkit pilaa hampaat, mutta kun lapsella on perustelut selvillä niin hän todennäköisesti uskoo. Tai ainakin minun lapsiin toimii erittäin hyvin se, että jos he kiukuttelevat hampaan pesusta niin muistutan mitä seuraa jos ei pese hampaita. Paljon tehokkaammin kuin "hampaat vain pestään, piste". Ja kyllä joskus vaan pitää olla periksiantamaton ja viedä se lapsi sänkyyn uudelleen ja uudelleen, ei voi antaa taaperon hillua ympäri kämppää puolta yötä. Riippuu taas lapsesta onko sänkyyn palauttaminen vai joku muu keino toimivampi.
Itse ymmärsin tekstin niin, että lapsi oppii arjessa mallioppimisella. Ei kaikki ole piste. Mallioppiminen mielestäni tarkoittaa johdonmukaisuutta, itse kerroin aina mitä teen ja miksi teen. Se, että joihinkin asioihin sanotaan piste, teen niin myös itse. Yksikään neljästä pojasta eivät ole kärsineet epäjohdonmukaisuudesta. Se, että lapsi vaan poistuu sängystä kerta toisensa jälkeen....miksi?
Niin, miksi lapset ei halua mennä nukkumaan? Tämä on mysteeri jota olen itsekin pohtinut monta kertaa, kaikesta näkee että lasta väsyttää, mutta tämä väittää että ei nukuta yhtään. Varmaan ne haluaisi olla vanhempien kanssa, ja vanhemmat haluaa jo omaa aikaa. Tuota sänkyyn palauttamistahan tekee ne, jotka haluaa että lapsi nukahtaa itsekseen omaan sänkyyn ja itse voi mennä katselemaan telkkua tai tekemään rauhassa kotitöitä. Vaihtoehto on istua lapsen huoneessa kunnes se nukahtaa. Ja jotkut sitten on helppoja tässä asiassa ihan luonnostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattajan roolin on ottanut some ja Youtube. Yläkoulun opena ihmettelen, millaista henkistä ravintoa nämä tarjoavat lapsille ja nuorille. Kaikesta päätellen tosi huonoa, koska tytöt kiemurtelevat ulkonäkökoukussa ja pinta tuntuu monelle olevan kaikkein tärkeintä, myös pojille heidän tyttöjä arvioidessaan ja per seitä pisteyttäessään. Toiseksi tärkeintä on raha.
Joskus monilla nuorilla oli ajatuksia, he pohtivat asioita ja tiesivät monista asioista ja lukivat lehtiä ja kirjojakin. Miettivät elämän tarkoitusta jne. Nyt katsotaan kännykästä uutisotsikoista, jos niitäkään, ja pyöritään palstoilla kommunikoiden hymiöillä ja lyhyillä kommenteilla. Tieto on tosi pinnallista, ja näiden nuorten pitäisi ottaa maa haltuun ennen pitkää. Mitä tästä tulee?
No, ainakin keskinkertaisen älykkäillä nuorilla on nyt paremmat mahdollisuudet pärjätä elämässä, kun suuri osa on taantunut niin paljon. Ainakin, jos lukutaito on jossain kunnossa.
Minusta naiset ja tytöt ovat nykyään epätasa-arvoisempia kuin ennen, koska naisten tärkein ominaisuus somessa ja muussakin mediassa on nykyään seksikkyys, "hottius". Tämä on alkeellista aikaa.
Kukahan nuo paineet tytöille pääasiassa asettaa, no olisiko toiset tytöt ja naiset? Ei kukaan mies pakota naista asettamaan itseänsä koko ajan esille somessa. Muuten olen samaa mieltä, että elämme helvetin pinnallista aikaa jossa ei ole muuta kuin ulkonäkö, raha ja seksi jossain järjestyksessä.
Mitä ideaa on syyttää tyttöjä siitä, että esineellistävät itse itsensä? Tytöistä kun puhutaan, niin nämähän ovat lapsia. Jos on koskaan lasta tavannut, niin tietää, että nehän ainoastaan mallioppivat aikuisilta. Ei ne itse päätä, että jaahas, rupeanpas tässä luomaan itselleni ja muille ulkonäköpaineita.
Kyllä tämä alamäki on alkanut aika päiviä sitten. Ihan helvet*llinen aika tämä on. Joka kerta, kun menee uutisia tai iltapäivälehtiä kattelemaan, niin onlyfänssiä, polyamoriaa, did.doja, tappeja, jne. pukkaa. Nyt se ja se on ollut seksikkäänä rannalla, ruokakaupassa, lääkärissä. Seksi, seksi, seksi. Naisissa ei ole muuta kuin seksi. Miehet on jotain ranta-ahoressukoita, ne saa huomion. Niistä tehdään ohjelmia nuorille pojille.
Mutta ei lapsia voi tästä syyttää, vaan aikuisia. Olen 35 -vuotias ja jo minun nuoruudessa oli tällaista, ei vaan ihan tässä mittakaavassa. Eli pannaanko syyttävä sormi meidän arvon 6 -kymppisiin vai mihin?
En mä syytä ketään, mutta kyllä naiset luovat pääasiassa itse omat ulkonäköpaineensa. Kasvattajille herätys, itse en toimi kasvattajana (mulle ei ole sellaisia valtuuksia annettu), mutta seuraan sivusta tyttölapsen kasvua ja kasvatusta.
Joo no olen samaa mieltä, että naisilla tosiaan on peiliin katsomisen paikka (😉), mutta pääasiassahan ne on näitä alle 3 -kymppisiä naisia, eli nuoria vielä, ne itsensä paljastelijat ja pepan myyjät. Totuus kun on, että harvoin 2 -kymppisillä on kykyä valtakulttuurin haastavaan ajatteluun. Niin kyllä se kasvatus pitäisi lähteä kotoa, opettaa äitien ja isien, että naisissa on sitten muutakin kuin seksi ja ulkonäkö. Ohjata enemmän nuoria naisia saavutuksiin ja opiskeluun ja ammattiin tai muutoin johonkin hyödylliseen puuhaan.
Usein vaan noi p.rnomallit on huonoista oloista. Katoin jotain sarjaa äskettäin, missä suomalaiset onlyfans- ja muut seksin myyjänaiset tms. influensserit meni treffeille ilman meikkiä, ja heistä puolella oli epävakaa persoonallisuushäiriö, mikä kävi ilmi, kun keskustelivat diippejä juontajan kanssa ennen treffejä. Ja toisella puolella on varmasti diagnosoimattomia ongelmia.
Tän näkee myös armeijassa. Omalla pojallani on ollut aika `vanhanaikainen` kasvatus, kun itsekin olen kuuskytluvun tuotos, eli rajat on olleet aika tiukatkin- samoin pojallani. Nyt pärjää loistavasti armeijassa oli naureskellut, että kotona on ollut joskus vähän samanlainen meno. Tupa-kaveri ei tunnu sopeutuvan millään, ja on käynyt jo vinkumassa, että pitäisi päästä pois, kun on sitä ja tätä ja tuota, ei jaksaisi herätä, ei jaksaisi tehdä yhtään mitään kuulemma, ihan paskaa hommaa, inttää vastaan ym. Okei. Näitä curling-vanhemmoituja riittää. En vaan ymmärrä, miksi joku antaa esim 2-vuotiaan päättää kaikesta? Miksi teet lapsen, jotta siitä voi tulla sun pomo? Narsistihan siitä tulee pahimmassa tapauksessa.