Lue keskustelun säännöt.
Rajattomat lapset, äh en jaksa!
Pian alkaa taas työpäiväni varhaiskasvatuksessa. Olen jo valmiiksi uupunut kun mietin miten raskas se tulee olemaan. Ja syy: rajattomat lapset. Lapset joille ei ole kotona opetettu mikä on oikein ja mikä väärin. Lapset, jotka tuodaan päiväkotiin kasvatettavaksi, vaikka vanhempi olisi kotona. Ongelmana on vaan se, että he eivät kunnioita aikuista auktoriteettina.
Ja tarkoitan muuten normaalisti kehittyneitä lapsia, joskin jo tuon ikäisenä täysin kieroon kasvaneita. Miksi vanhemmat haluatte, että lapsenne kasvaa kieroon? Voisiko joku tällainen vanhempi vastata tai kommentoida. Näitä on niin paljon.
Kommentit (727)
Vierailija kirjoitti:
Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys.
Se on just näin. Kasvattaja, joka ei puutu lapsen väärintekoon tarvittavalla voimakkuudella, on välinpitämätön.
Tätä lepsuilua on sekä vanhempien että ammattikasvattajien keskuudessa. Ehkä laiskuuttaan tai varmuuden vuoksi, ettei vaan rikkoisi mitään "kasvatussuosituksia". Lapset sitten oppivat toimimaan mielensä mukaan näissä aikuisten asettamissa venyvän joustavissa raameissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeps44 kirjoitti:
S.B. kirjoitti:
Jeps44 kirjoitti:
S.B. kirjoitti:
Ei ankara kurinpito vaikuta minusta olevan kovinkaan tehokas hyvin käyttäytyvien ihmisten luomiskeino. Maailmassa on paljon valtioita, joissa lasten fyysisen koskemattomuuden ja muiden oikeuksien taso ei ole suomen tasolla. Esimerkiksi itänaapurimme Venäjä ei ole kuuluisa lasten oikeuksiin liittyvästä woketuksesta, mutta siellä tapahtuu yli viisi kertaa enemmän murhia kuin Suomessa. Yleensäkin väkivaltarikollisuudesta tunnetut maat eivät ole niitä, jotka tulevat mieleen lasten hellästä kohtelusta.
On myös epäselvää, halutaanko ihmisille iskostaa käsitystä auktoriteeteistä. Ehkä esimerkiksi "ideoiden markkinoita" kannattavat ihmiset olisivat sitä mieltä, että asiat pitää perustella, ja jos niiden perustelu ei ole riittävän hyvä, niin väkivallan sijaan tulisi ehkä kriittisesti tarkastella sitä, onko kyseinen asia välttämättä universaalisti mielekäs.
"Mä haluun lisää karkkia"
"Ei käy, koska se on epäterveellistä ja pilaa hampaat. Siksi pitää välillä syödä muutakin"
"Mut mä haluun silti"Ja niin ideoiden markkinat ovat päättäneet, että karkkia on universaalisti mielekästä syödä aina ja joka päivä.
Ongelma on se, että rationaaliset perustelut eivät aina toimi, jos niitä vastassa on kova nautinnonhalu. Halun vastustaminen vaatii auktoriteettia - sisäistä tai ulkoista.
Tuo on loistava esimerkki tilanteesta, jossa voisi kriittisesti pohtia sitä, että olivatko perustelusi sittenkään niin päteviä tai relevantteja, jos ne eivät vakuuta kohdettaan.
Vaihtoehtoisesti voit tietenkin ajatella, että esittämiesi perustelujen täytyy olla relevantteja ja päteviä, mutta koska kohde ei muuttanut käytöstään, täytyy kohteen olla epärationaalinen tai esimerkiksi älyllisesti epärehellinen. Voit varmaan kuvitella, mitä ongelmia voi syntyä, jos oletat itsesi olevan järkevyyden tuomari, ja oletat muut kykenemättömäksi rationaaliseen ajatteluun, jos he eivät päädy kanssasi samoihin lopputuloksiin. Tai ei sitä ehkä tarvitse kuvitellakaan, sillä tällaista ajattelua esiintyy historiassa ja nykypäivänäkin hyvin paljon.
Millä tavalla esimerkkiperustelut olivat epäpätevät? Onko tosiaan niin, että karkin syöminen jatkuvasti ja joka päivä on rationaalista? Lapsen kanssa aikuisen välillä täytyy olla "järkevyyden tuomari". Jotkut asiat ovat järkevämpiä kuin toiset, (tämän voisi kiistää vain radikaali relativisti) ja väittäisin kyllä varsin suurella varmuudella, että täysikasvuisen ja tasapainoisen vanhemman kyky toimia rationaalisesti on yleensä parempi kuin pikkulapsen. En ole missään vaiheessa väittänyt olevani poikkeuksellisen rationaalinen yksilö verrattuna keskivertoväestöön enkä etenkään olettanut muiden olevan kykenemättömiä rationaaliseen ajatteluun - siltä osin argumenttisi on karkea olkinukke. Olen vain väittänyt, että pikkulapset ja monet aikuisetkin seuraavat usein enemmän nautinnonhalua kuin järkiperusteluita, ja esittelemäsi kasvatusmalli ei vastaa tähän ongelmaan.
Niinpä ja yhteiskunta nyt ylipäätään toimisi huonosti jos koska tahansa voisi heittää kapulan rattaisiin vaatimalla vastapuolta perustelemaan arkielämän komennot universaaleista prinsiipeistä lähtien.
Kassa: "Se tekee 11,45 kiitos"
Asiakas: "Miksi juuri 11,45, voitko perustella laskutoimituksen matemaattisen teorian kautta? Entä mikä oikeutus sinulla on ylipäätään vaatia minulta mitään näiden tavaroiden vastineeksi? Voit varmaan kuvitella mitä ongelmia syntyy, jos yksipuolisesti nimität itsesi järkevyyden tuomariksi etkä pysty esittämään riittävän vakuuttavia perusteluja vaatimuksellesi"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä joskus vaan pitää olla periksiantamaton ja viedä se lapsi sänkyyn uudelleen ja uudelleen, ei voi antaa taaperon hillua ympäri kämppää puolta yötä. Riippuu taas lapsesta onko sänkyyn palauttaminen vai joku muu keino toimivampi.
"Wanhana julmana aikana" köytettiin taapero kiinni sänkyynsä muutamaksi illaksi jotta oppi, että karkailu ei kannata.
Niin ja nämä köytetyt eivät ole enää keskuudessamme, rauha heidän sielulleen.
Miten niin? Esimerkiksi vaunuihin köyttäminen päiväunien ajaksi on täysin normaali toimenpide.
Minä tulen köyttämään sinut sänkyyn yöksi, niin kerro sitten, onko normaalia. Et pääse liikkumaan. Kaikki köyttäminen on kiduttamista.
Mitä varten sitten niitä köyttämisvälineitä on monissa vaunuissa jopa valmiina? Ja jos ei ole, niin kaupassa niitä myydään erillisinä. Luulisi tällaisen lasten epänormaalin kiduttamisen missä lapselta viedään vapaus nukkumisajaksi olevan ankarasti kiellettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös ystävä jolla samanikäinen lapsi kuin itselläni. Kohta ei varmaan voi edes nähdä enää, kun lapsen käytös ja vanhemman siihen puuttuminen on aivan luokattoman huonoa. Lapselta ei kielletä oikeastaan mitään, saa käyttäytyä ihan miten haluaa. Lapsi suuttuu jos ei saa tahtoaan läpi ja äiti siihen lässyttämään ja antamaan periksi samantien kun lapsi on vääntänyt naaman nurinpäin ja mököttää. Maanittelee mm. ruokapöydästä karannutta lasta takaisin pöytään "jos saat ottaa tämän ja tämän lelun pöytään". Lapsi ei osaa jakaa lainkaan, ei minkäänlaisia ikätasoisia sosiaalisia tai leikkitaitoja. Haukkuu, heittelee muita tavaroilla ilman sanktiota. Lapsi hallitsee vanhempaansa täysin ja päiväkodista tulee heille vanhemman kertoman mukaan jatkuvasti jotain sanomista. En tiedä miten edes ottaisin tämän vanhemman kanssa asian puheeksi. Kauniisti olen yrittänyt sanoa useasti, että lapset tarvitsee rajoja ja hyötyy niistä, mutta tämä äiti ei ota kuuleviin korviinsa tai eikö käsitä että puhun hänelle. Säälittää ihan oikeasti heidän ja varsinkin sen lapsen tulevaisuus..
Tyypillisimmät nepsy-oireet:
- syömiseen liittyivät ongelmat
- ikätasoisten taitojen puuttuminen
- sosiaalinen kömpelyysNe johtuvat poikkeavasta aivojen rakenteesta, eivät rajattomuudesta.
On hyvin tyypillistä että perheen ulkopuoliset Ihmiset kuvittelevat pystyvänsä poistamaan oireilun oikeanlaisella kasvatuksella. Jos oikeasti pystyisivät, olisivat tehneet merkittävänä lääketieteellisen löydön.
Ei, nepsylapset eivät synny diagnoosin kainalossa. Diagnoosin saamisessa menee helposti teini-ikään asti (tai kauemminkin) vaikka oireilua olisi havaittavissa jo vauvana.
Yleensä vain vaikeimmin oireilevat saavat diagnoosin ennen kouluikää.Kyseiset luetellut oireet johtuvat useimmissa tapauksissa kurittomuudesta ja/tai vanhempien haluttomuudesta vaatia lapselta asioita.
On aivan järjetöntä, että tavallisiakin käytösongelmia on alettu ensisijaisesti selittää diagnooseille tyyliin, että jos lapsi on vilkas niin sanotaan, että se on "ADHD".
Vilkkaus on siis käytösongelma? Apatia ei? Näin Suomessa 🤣
Kuvittele miten vaikea on päästä hyväkäytöksisen ja peruskoulussa hyvin menestyneen lapsen kanssa ADHD tutkimuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Kuvittele miten vaikea on päästä hyväkäytöksisen ja peruskoulussa hyvin menestyneen lapsen kanssa ADHD tutkimuksiin.
Jos ei saa virallista diagnoosia niin kakkosvaihtoehto on maallikkodiagnoosi. Maallikkodiagnoosi ilmenee esimerkiksi lauseessa "meidän Jannica-Jessicalla on ihan varmana ADHD" jonka Jannica-Jessican äiti kertoo kaikille tutuille ja muillekin jotka suostuvat kuuntelemaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa hyviä kriittisiä arvioita nykyvanhemmuuteen ja -kasvatukseen.
Varhaiskasvattajana tahdon kuitenkin tarjota peiliä ap:lle ja hänen tiimilleen. Emme voi vaikuttaa siihen, mitä lapset saavat tai eivät saa kotona tehdä, mutta VOIMME vaikuttaa siihen, mikä on toimintakulttuuri ja hyväksyttyä meidän omassa päiväkotiryhmässä. Ilman lämmintä auktoriteettia ja LÄSNÄ OLEVIA aikuisia se ei kuitenkaan onnistu, mutta se on mahdollista.
On helppo syyttää vanhempia lapsen käytöksestä ja jättää ammatillinen itsekriittinen tarkastelu sikseen. Omaankin ryhmääni tulee toisinaan rajattomampia lapsia, mutta he oppivat ryhmämme toimintatavoille. Lapset voivat hyvin ja se luo heille turvaa, kun toimintaa johtaa lämpimät, mutta lujat aikuiset. Lasten ei silloin tarvitse pelätä silmittömiä puremisia tai lyömisiä eikä myöskään käyttää energiaa turhaan draamailuun tai itkupotkuraivareihin. Voi keskittyä olennaiseen: leikkiin, liikkumiseen, tutkimiseen, oppimiseen, kirjojen lukemiseen ja kuuntelemiseen, laulamiseen, piirtämiseen...
Mistä johtuu, että nämä nykyiset vo-kandit kuulostavat todella ärsyttävästi teflonilta, ylhäältäpäin tulevalta tuomaroinnilta ja sellaiselta kaikkitietävältä arvostelulta, jonka perään kerrotaan miten asiat OIKEASTI ovat? Tuleeko se sieltä koulutuksesta? Tuo isoilla kirjaimilla huutaminen myös. Tämä ilmiö on yleistynyt viime vuosina. Lukijana ainakin itse koen viestinnän tavan jo itsessään herättävän torjuntareaktion.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa hyviä kriittisiä arvioita nykyvanhemmuuteen ja -kasvatukseen.
Varhaiskasvattajana tahdon kuitenkin tarjota peiliä ap:lle ja hänen tiimilleen. Emme voi vaikuttaa siihen, mitä lapset saavat tai eivät saa kotona tehdä, mutta VOIMME vaikuttaa siihen, mikä on toimintakulttuuri ja hyväksyttyä meidän omassa päiväkotiryhmässä. Ilman lämmintä auktoriteettia ja LÄSNÄ OLEVIA aikuisia se ei kuitenkaan onnistu, mutta se on mahdollista.
On helppo syyttää vanhempia lapsen käytöksestä ja jättää ammatillinen itsekriittinen tarkastelu sikseen. Omaankin ryhmääni tulee toisinaan rajattomampia lapsia, mutta he oppivat ryhmämme toimintatavoille. Lapset voivat hyvin ja se luo heille turvaa, kun toimintaa johtaa lämpimät, mutta lujat aikuiset. Lasten ei silloin tarvitse pelätä silmittömiä puremisia tai lyömisiä eikä myöskään käyttää energiaa turhaan draamailuun tai itkupotkuraivareihin. Voi keskittyä olennaiseen: leikkiin, liikkumiseen, tutkimiseen, oppimiseen, kirjojen lukemiseen ja kuuntelemiseen, laulamiseen, piirtämiseen...
Mistä johtuu, että nämä nykyiset vo-kandit kuulostavat todella ärsyttävästi teflonilta, ylhäältäpäin tulevalta tuomaroinnilta ja sellaiselta kaikkitietävältä arvostelulta, jonka perään kerrotaan miten asiat OIKEASTI ovat? Tuleeko se sieltä koulutuksesta? Tuo isoilla kirjaimilla huutaminen myös. Tämä ilmiö on yleistynyt viime vuosina. Lukijana ainakin itse koen viestinnän tavan jo itsessään herättävän torjuntareaktion.
Näille "varhaiskasvattajille" on tuputtamalla tuputettu sitä katsantokantaa, että he eivät todellakaan ole mitään hoitotätejä vaan erityisasiantuntijoita jotka kykenevät tarjoamaan lapsille jotain sellaista erittäin tärkeää mitä kukaan muu ei voi tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kollega joka kysyy 3 vuotiaalta tyttäreltään mitä tämä haluaa syödä seuraavana päivänä. Ja tekee sitten sitä. Ei myöskään saanut lasta pottatreenattua, kun lapsi 'ei tykännyt'. Vei 3+v lapsen päiväkotiin jossa sitte opettivat potalle. Äiti oli huolissaan, kun lapsi oli 'välillä itkenyt'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös ystävä jolla samanikäinen lapsi kuin itselläni. Kohta ei varmaan voi edes nähdä enää, kun lapsen käytös ja vanhemman siihen puuttuminen on aivan luokattoman huonoa. Lapselta ei kielletä oikeastaan mitään, saa käyttäytyä ihan miten haluaa. Lapsi suuttuu jos ei saa tahtoaan läpi ja äiti siihen lässyttämään ja antamaan periksi samantien kun lapsi on vääntänyt naaman nurinpäin ja mököttää. Maanittelee mm. ruokapöydästä karannutta lasta takaisin pöytään "jos saat ottaa tämän ja tämän lelun pöytään". Lapsi ei osaa jakaa lainkaan, ei minkäänlaisia ikätasoisia sosiaalisia tai leikkitaitoja. Haukkuu, heittelee muita tavaroilla ilman sanktiota. Lapsi hallitsee vanhempaansa täysin ja päiväkodista tulee heille vanhemman kertoman mukaan jatkuvasti jotain sanomista. En tiedä miten edes ottaisin tämän vanhemman kanssa asian puheeksi. Kauniisti olen yrittänyt sanoa useasti, että lapset tarvitsee rajoja ja hyötyy niistä, mutta tämä äiti ei ota kuuleviin korviinsa tai eikö käsitä että puhun hänelle. Säälittää ihan oikeasti heidän ja varsinkin sen lapsen tulevaisuus..
Tyypillisimmät nepsy-oireet:
- syömiseen liittyivät ongelmat
- ikätasoisten taitojen puuttuminen
- sosiaalinen kömpelyysNe johtuvat poikkeavasta aivojen rakenteesta, eivät rajattomuudesta.
On hyvin tyypillistä että perheen ulkopuoliset Ihmiset kuvittelevat pystyvänsä poistamaan oireilun oikeanlaisella kasvatuksella. Jos oikeasti pystyisivät, olisivat tehneet merkittävänä lääketieteellisen löydön.
Ei, nepsylapset eivät synny diagnoosin kainalossa. Diagnoosin saamisessa menee helposti teini-ikään asti (tai kauemminkin) vaikka oireilua olisi havaittavissa jo vauvana.
Yleensä vain vaikeimmin oireilevat saavat diagnoosin ennen kouluikää.Kyseiset luetellut oireet johtuvat useimmissa tapauksissa kurittomuudesta ja/tai vanhempien haluttomuudesta vaatia lapselta asioita.
On aivan järjetöntä, että tavallisiakin käytösongelmia on alettu ensisijaisesti selittää diagnooseille tyyliin, että jos lapsi on vilkas niin sanotaan, että se on "ADHD".
Vilkkaus on siis käytösongelma? Apatia ei? Näin Suomessa 🤣
Kuvittele miten vaikea on päästä hyväkäytöksisen ja peruskoulussa hyvin menestyneen lapsen kanssa ADHD tutkimuksiin.
No mun lapsesta sanottiin jo alle 2-vuotiaana ensimmäisen kerran päiväkodista, että tämä lapsi ei pysty keskittymään ja rauhoittumaan. Itse olin silloin vaan, että se on alle 2-vuotias, eiköhän se siitä kasva ja kypsy.
No toki kasvoi ja kypsyi omaa tahtiaan, mutta päiväkodista alettiin 4-v iässä patistella tutkimuksiin. Sai ADHD- diagnoosin 6-vuotiaana. Ja mun lapsi ei siis koskaan ole ollut varsinaisesti aggressiivinen, vaan aina superiloinen, auttavainen, oikeudenmukainen jne. Mutta samalla hän on aistihäiriöinen, impulsiivinen ja ylivilkas. Mikään näistä ei ole varsinaisesti huonoa käytöstä, vaikka moni niin ajattelee. Lapsi esim. on aina ollut, ja on vielä teininäkin kovaääninen ja taipuvainen huutamaan puhumisen sijaan. Hän ei tunnista voimiaan, varsinkaan lapsena ei tunnistanut, ja kun hän meni halaamaan kavereita, hän puristi niin kovaa, että kaveri alkoi itkeä. Hän ei pysty istumaan pitkään paikoillaan, vaan tarvitsee mahdollisuuden liikkua tai muuten purkaa motorista levottomuutta.
Onneksi hän on alusta asti saanut kasvaa loistavien varhaiskasvattajien ja myöhemmin opettajien ( yhtä lukuunottamatta) kanssa. Hän on kasvanut ja kypsynyt omaa tahtiaan, ja saanut olla juuri sellainen kuin on, saanut sopivasti tehostettua tukea koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvittele miten vaikea on päästä hyväkäytöksisen ja peruskoulussa hyvin menestyneen lapsen kanssa ADHD tutkimuksiin.
Jos ei saa virallista diagnoosia niin kakkosvaihtoehto on maallikkodiagnoosi. Maallikkodiagnoosi ilmenee esimerkiksi lauseessa "meidän Jannica-Jessicalla on ihan varmana ADHD" jonka Jannica-Jessican äiti kertoo kaikille tutuille ja muillekin jotka suostuvat kuuntelemaan..
Virallisen diagnoosin sai kun varasi itse ajan psykologille ja lääkärille ja pääsi tätä kautta tutkimuksiin.
Muuten olisimme edelleen kouluterveydenhoitajan diagnosoimana "mikä on sun keskiarvo, ei sulla voi olla ADHD:ta tällaisella keskiarvolla". Käytösongelmia ei ollut.
Tämä on oikeasti tärkeä ja huomiota kaipaava aihe mutta edelleenkin sitä vain vähätellään. Kun minä aikoinaan kävin peruskoulua (vuosimallia 1983) niin mielestäni silloin noin joka kymmenes oli häirikköoppilas. Nykyään taitaa olla jo joka toinen. Katsokaa ja kuunnelkaa nykypäivän lapsia ja nuoria - iso osa heistä on todella huonokäytöksisiä ja iso osa on myös suorastaan vajaaälyisiä. Itsesuojeluvaistokin on kadonnut tyystin älyn myötä. Viimeksi eilen iltana pimeällä muutama arviolta 12-vuotias kakara pelleili ajoväylällä eivätkä he välittäneet yhtään siitä kun lähestyin heitä kohti autolla. He väistivät vasta sitten kun tööttäsin ja kaikesta päätellen alkoivat huutamaan v*ttua ja h*moa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihda alaa, nykyinen ei selvästikään sovi sinulle.
Ei se sovi nykyisellään kellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa hyviä kriittisiä arvioita nykyvanhemmuuteen ja -kasvatukseen.
Varhaiskasvattajana tahdon kuitenkin tarjota peiliä ap:lle ja hänen tiimilleen. Emme voi vaikuttaa siihen, mitä lapset saavat tai eivät saa kotona tehdä, mutta VOIMME vaikuttaa siihen, mikä on toimintakulttuuri ja hyväksyttyä meidän omassa päiväkotiryhmässä. Ilman lämmintä auktoriteettia ja LÄSNÄ OLEVIA aikuisia se ei kuitenkaan onnistu, mutta se on mahdollista.
On helppo syyttää vanhempia lapsen käytöksestä ja jättää ammatillinen itsekriittinen tarkastelu sikseen. Omaankin ryhmääni tulee toisinaan rajattomampia lapsia, mutta he oppivat ryhmämme toimintatavoille. Lapset voivat hyvin ja se luo heille turvaa, kun toimintaa johtaa lämpimät, mutta lujat aikuiset. Lasten ei silloin tarvitse pelätä silmittömiä puremisia tai lyömisiä eikä myöskään käyttää energiaa turhaan draamailuun tai itkupotkuraivareihin. Voi keskittyä olennaiseen: leikkiin, liikkumiseen, tutkimiseen, oppimiseen, kirjojen lukemiseen ja kuuntelemiseen, laulamiseen, piirtämiseen...
Mistä johtuu, että nämä nykyiset vo-kandit kuulostavat todella ärsyttävästi teflonilta, ylhäältäpäin tulevalta tuomaroinnilta ja sellaiselta kaikkitietävältä arvostelulta, jonka perään kerrotaan miten asiat OIKEASTI ovat? Tuleeko se sieltä koulutuksesta? Tuo isoilla kirjaimilla huutaminen myös. Tämä ilmiö on yleistynyt viime vuosina. Lukijana ainakin itse koen viestinnän tavan jo itsessään herättävän torjuntareaktion.
Minä olen vo kandi ja töissä varhaiskasvatuksen opettajana, ja olen kohdannut työuran aikana sellaisia rajattomia lapsia, joiden kanssa mikään ei ole auttanut. Vuorovaikutus on ollut niin häiriintynyttä, että tällainen lapsi tarvisi oikeasti jotain (psyko)terapiaa ja vanhemmat apua vanhemmuutensa. Varhaiskasvatuksessa ei voi paikata kaikkea.
Olen myös työuran aikana kohdannut ADHD, autismikirjo ja keva lapsia ja heidän kanssa kyllä pärjää kun resurssi ja ymmärrys on kohdillaan. Tällaisia lapsia on ilo auttaa ja tehdä yhteistyötä vanhempien kanssa, kunhan vanhemmat vain haluavat tehdä yhteistyötä. Parhaat onnistumisenkokemukset on tulleet diagnoosin omaavien lasten kanssa.
Sen sijaan, jos lapsen ja vanhemman vuorovaikutus on alun alkaen häiriintynyttä, niin ei siltä yhteistyöltä vanhempien kanssa voi luonnollisesti paljoa edes odottaa. Ymmärrän täysin mistä ap kirjoittaa, ja niin ymmärtää suurin osa alalla pitkään työskennelleistä koulutuksesta riippumatta. Kaikkea ei voi korjata hyvällä pedagogiikalla. Näin saattaa ehkä luulla opettaja, joka ei ole kohdannut lasta, jonka ongelmat ovat täysin puuttuvasta vanhemmuudesta tulleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sekin vielä, että riippuu aika paljon myös minkä ikäisten lasten kanssa työskentelee, että hyvä pedagogiikka puree. On helppoa auttaa turvattoman kiintymysuhteen omaavaa lasta kun hän on 2-vuotias. Sen sijaan 5-vuotiaan ongelmat voivat olla jo todella isoja ja hänen ongelmia ei voi paikata vain hyvällä pedagogiikalla varhaiskasvatuksessa.
-edellinen vo kandi
Pitäisi muistaa, että pedagogiikan lisäksi on olemassa myös käytännön elämä. Moni sellainen lapsi johon pedagogiikka ei pure pysyisi silti kurissa aivan perinteisellä kurinpidolla – jos sitä siis saisi käyttää. Keskittymällä pelkkään pedagogiikkaan on entisajan rauhallisista hoitopaikoista tehty levottomia ja turvattomia varhaiskasvatuslaitoksia.
Vierailija kirjoitti:
Meitä vaivaa sekä perheellinen ja yhteiskunnallinen isättömyys. Perheitä, joissa nainen on ainoa huoltaja on paljon, päiväkodin henkilökunta on naisia ja peruskoulussa tilanne on kutakuinkin sama. Pienet lapset viettävät suurimman osan valveilla olo ajastaan naisten kanssa ja heiltä puuttuu auktoriteetti, jota kunnioittaa. Tämä on sitä itse keksinämme ideologiaa eli sitä saa mitä tilaa. Perhe ei ole enää siunaus vaan pikahuoltamista jaksamisen äärirajoilla. Tämä kansakuntamme lippulaiva, jossa sinäkin olet töissä on se joka sai lasten häiriökäyttäytymisen ja pahoinvoinnin lähtemään kasvuun, kun naisia alettiin arvostamaan samoilla mittareilla kuin miehiäkin arvostetaan. Et sinäkään varmaan halua kuulla, että lapset tulisi hoitaa kotona?
Kyllä lapset koko Suomen historian ajan ovat olleet naisten kasvattamia. Isät loistivat poissaolollaan. Kansakoulun opettajat olivat pääasiassa naisia. Eli höpötystä vailla historian tuntemusta sinulla.
Eilen just eräs 2 luokkalainen kiroili niin että sylki vain roiskui:o näitä kiroilevia,huonosti käyttäytyviä riehujia on enimmäkseen pojissa,,jotkut ottaa noin vain tavaroita toisten kädestä jopa! Aikuisia ei kunnioiteta!
Miten lapset osaisivat käyttäytyä kun suurin osa nykyvanhemmista ei itsekään osaa käyttäytyä?
Nuo älypuhelimet pitäis olla kielletty alaikäisiltä, pääsevät sellaisiin sivustoihin mitkä ei todellakaan sovi alaikäisille!
Tää just kun kaverien kotona ollaan kuin omassa jossa ei ole mitään sääntöjä.