Lue keskustelun säännöt.
Rajattomat lapset, äh en jaksa!
Pian alkaa taas työpäiväni varhaiskasvatuksessa. Olen jo valmiiksi uupunut kun mietin miten raskas se tulee olemaan. Ja syy: rajattomat lapset. Lapset joille ei ole kotona opetettu mikä on oikein ja mikä väärin. Lapset, jotka tuodaan päiväkotiin kasvatettavaksi, vaikka vanhempi olisi kotona. Ongelmana on vaan se, että he eivät kunnioita aikuista auktoriteettina.
Ja tarkoitan muuten normaalisti kehittyneitä lapsia, joskin jo tuon ikäisenä täysin kieroon kasvaneita. Miksi vanhemmat haluatte, että lapsenne kasvaa kieroon? Voisiko joku tällainen vanhempi vastata tai kommentoida. Näitä on niin paljon.
Kommentit (727)
Olen samaa mieltä edellisen kanssa; nykyään käytösongelmatkin selitetään nepsy-oireiksi. Kyllä valtaosa huonosti käyttäytyvistä lapsista johtuu idioottien vanhempien kasvattamattomuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja isompana vasn hullummaksi menee. Omalla alakoululaisella on tällainen kaverina. Saa luuhata missä tykkää, syödä karkkia ja omien sanojensa mukaan ei jaksa tehdä läksyjä eikä vanhemmat pakota. Jos ovat jossain ulkona ja lapseni soittaa vaikka, että löysi taskustaan 2€, saako mennä ostamaan sillä jotain, kun muutkin menee, tämä lapsi huutelee taustalta, ”miksi sä kysyy sun äitiltä voidaan mennä vaan salaa”. En ota tätä lasta enää meille sisälle, koska vänkäsi meille vanhemmille mm. kotiin lähtemisestä, siitä ettei meidän karkkeja saa syödä ilman lupaa keskellä viikkoa ja oikeastaan kaikesta mitä sanoimme. Todella raskas ja rajaton lapsi. Tavallaan en ihmettele, että vanhemmat ovat työntämässä tätä ”kasvatuksensa” tuotosta aina ulos. En minäkään tuollaista kotonani jaksaisi.
Ovat kuitenkin jaksaneet nussia, että ovat pennun saaneet aikaiseksi. Parei olisi vaan runkata niin ei tulisi vahinkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä joskus vaan pitää olla periksiantamaton ja viedä se lapsi sänkyyn uudelleen ja uudelleen, ei voi antaa taaperon hillua ympäri kämppää puolta yötä. Riippuu taas lapsesta onko sänkyyn palauttaminen vai joku muu keino toimivampi.
"Wanhana julmana aikana" köytettiin taapero kiinni sänkyynsä muutamaksi illaksi jotta oppi, että karkailu ei kannata.
Niin ja nämä köytetyt eivät ole enää keskuudessamme, rauha heidän sielulleen.
Miten niin? Esimerkiksi vaunuihin köyttäminen päiväunien ajaksi on täysin normaali toimenpide.
Minä tulen köyttämään sinut sänkyyn yöksi, niin kerro sitten, onko normaalia. Et pääse liikkumaan. Kaikki köyttäminen on kiduttamista.
Vierailija kirjoitti:
Kuten joku jo kommentoi: vanhemmat ovat itse a)laiskoja b)rajattomia ja/tai c)eivät jaksa itse katsella kieroon kasvatettua kakaraansa. Selkärangatonta porukkaa noin yleisesti ottaen. Haluavat itse päästä helpolla. Tärkeintä on oma mukavuus ja lyhyen tähtäimen nautinto. Ei osata tai jakseta vaivautua ajattelemaan pidemmälle.
Tämäkin on totta. Usein vaikuttaa siltä, että lastenteko on joillekin joku suoritus, joka on hoidettu, kun se lapsi on siinä. Sitten ei enempiä jaksetakaan kasvatella tms., kun se vanhemman oma mukavuus, harrastukset ja laiskuus vetää puoleensa. Tai sitten ei edes tajuta, että sitä lasta pitäisi jotenkin kasvattaakin, että se pärjäisi täällä.
Jos jostain sitten tulee negatiivista palautetta lapsen käytöksestä, niin heti vanhempi kokee syyllisyyttä (kasvatuslaiskuudestaan) ja vetää herneen nokkaan. Alkaa kova puolustelu, ettei meidän Pirkko-Pekkaa saa moittia. Sehän tavallaan on myös isku päin narsistista vanhempaa ja hänen laiskuuttaan, sillä lapsi koetaan minän jatkeena.
Ihmettelen opettajana samaa. Moni vanhempi hoitaa hienosti kasvatustyönsä ja koulussa käy iloinen ja yhteistyökykyinen lapsi. 80% koulussa pidettävistä vanhempien tapaamisista pyörii 3-5 oppilaan asioissa vuodesta toiseen. Lapsi on koulussa täysin rajaton ja mahdoton eikä mitään muutosta saada aikaan. Vanhempia ei kiinnosta ja yleensä vain syyllistävät koulua. Eikä haittaa, jos lapsen arvosanat ovat 5-6 luokkaa, koska "ei koulutuksella mitään tee". Joudumme tekemään koulussa lasuja jatkuvalla syötöllä - turhaan. Erityisluokalle ei voi siirtää, koska psykologin tutkimuksissa ei ilmennyt oppimisvaikeuksia ja erityisluokalle siirtämisestä päättää erityisen tuen suunnittelija, joka haluaa, että diagnostiset kriteerit täyttyvät ennen kuin suostuu siirtämään ketään erityisluokalle. Numerot ovat huonoja, koska ei kuulemma kiinnosta opiskella ja on kivempi käydä koulussa vain riehumassa ja häiriköimässä. Yksi tällainen lapsi saa koko luokan sekaisin ja kuormittaa luokanopettajaa/luokanvalvojaa kohtuuttoman paljon. Tällaiset lapset kipataan laaja-alaisen erityisopettajan vastuulle, joka tekee mitä pystyy muidenkin töidensä (samanaikaisopetuksen, pienryhmien vetämisen, konsultoinnin, oppilastapaamisten, oppilashuoltoryhmän töiden yms.) ohella. Näitä tapauksia on jokaisessa koulussa, on ollut aina ja tulee varmaan olemaan. Ongelmat ovat isolla todennäköisyydellä alkaneet jo taaperoiässä vanhempien kyvyttömyyden takia. Osalla näistä oppilaista on kyllä vanhemmat, jotka yrittävät kaikkensa, mutta lasta ei saada kuriin siitä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kasvatuslaitokset ja erityiskoulut pitäisi keksiä uudelleen. Sinne vaan kaikki ongelmatapaukset häiritsemästä normioppilaita, niin ne fiksummat oppilaat pääsisivät käyttämään täyttä potentiaaliaan. Sillä on oikeasti merkitystä uusien asioiden innovoinnissa, teknisessä kehityksessä ja Suomen viennin parantamisessa. Myös opiskelumukavuudessa.
Mikä tässä on niin vaikeaa? Ettei ketään syrjitä erityisyyden vuoksi? Mutta jos se hankalakäytöksinen ei vaan osaa käytöksen perusasioita, niin onko oikein, että vähemmistö pilaa enemmistön mahdollisuudet opiskella? Ja kaikki tyhmistyy.
Tämä koulumaailman inkluusio on pilannut koko peruskoulun. Entiseen aikaan rajattomat lapset oppivat rajat viimeistään pienryhmässä tarkkiksilla. Nykyään ihmisoikeuskysymys: ei saa aiheuttaa leimautumista tarkkiskaiseksi. Mutta yhtä leimautunut siitä luokan superhäiriköstä tulee tavallisessa luokassa. Suomen peruskoulu on murrettu unohtaen valtaosa oppilaista-häiriköitten ja oppimisvaikeusten ehdoilla mennään. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä tällainen lapatossuvanhemmuus johtuu?
Ei uskalleta olla tiukkoja, koska pelätään lastensuojelua.
Eihän tuo nyt pidä paikkaansa. Ei VIITSITÄ pitää rajoja. Ei JAKSETA olla aikuisia. Halutaan jollain tietyllä hetkellä päästä helpolla (lapsi huutaa karkkipussia kaupassa, niin annetaan se sille), mutta ei nähdä että pitkässä juoksussa elämästä tulee paaaaaljon vaikeampaa.
Kyllä se nyt vaan pitää.
Pelkäsin kaikki 18 vuotta lasua, vaikka olin kunnollinen vanhempi. En todellakaan uskaltanut pitää normaalia kuria. Onneksi lapseni oli sentään ns. helppo lapsi ja oppi rajat vähäisellä ohjeistuksella.
S.B. kirjoitti:
Jeps44 kirjoitti:
S.B. kirjoitti:
Ei ankara kurinpito vaikuta minusta olevan kovinkaan tehokas hyvin käyttäytyvien ihmisten luomiskeino. Maailmassa on paljon valtioita, joissa lasten fyysisen koskemattomuuden ja muiden oikeuksien taso ei ole suomen tasolla. Esimerkiksi itänaapurimme Venäjä ei ole kuuluisa lasten oikeuksiin liittyvästä woketuksesta, mutta siellä tapahtuu yli viisi kertaa enemmän murhia kuin Suomessa. Yleensäkin väkivaltarikollisuudesta tunnetut maat eivät ole niitä, jotka tulevat mieleen lasten hellästä kohtelusta.
On myös epäselvää, halutaanko ihmisille iskostaa käsitystä auktoriteeteistä. Ehkä esimerkiksi "ideoiden markkinoita" kannattavat ihmiset olisivat sitä mieltä, että asiat pitää perustella, ja jos niiden perustelu ei ole riittävän hyvä, niin väkivallan sijaan tulisi ehkä kriittisesti tarkastella sitä, onko kyseinen asia välttämättä universaalisti mielekäs.
"Mä haluun lisää karkkia"
"Ei käy, koska se on epäterveellistä ja pilaa hampaat. Siksi pitää välillä syödä muutakin"
"Mut mä haluun silti"Ja niin ideoiden markkinat ovat päättäneet, että karkkia on universaalisti mielekästä syödä aina ja joka päivä.
Ongelma on se, että rationaaliset perustelut eivät aina toimi, jos niitä vastassa on kova nautinnonhalu. Halun vastustaminen vaatii auktoriteettia - sisäistä tai ulkoista.
Tuo on loistava esimerkki tilanteesta, jossa voisi kriittisesti pohtia sitä, että olivatko perustelusi sittenkään niin päteviä tai relevantteja, jos ne eivät vakuuta kohdettaan.
Vaihtoehtoisesti voit tietenkin ajatella, että esittämiesi perustelujen täytyy olla relevantteja ja päteviä, mutta koska kohde ei muuttanut käytöstään, täytyy kohteen olla epärationaalinen tai esimerkiksi älyllisesti epärehellinen. Voit varmaan kuvitella, mitä ongelmia voi syntyä, jos oletat itsesi olevan järkevyyden tuomari, ja oletat muut kykenemättömäksi rationaaliseen ajatteluun, jos he eivät päädy kanssasi samoihin lopputuloksiin. Tai ei sitä ehkä tarvitse kuvitellakaan, sillä tällaista ajattelua esiintyy historiassa ja nykypäivänäkin hyvin paljon.
Millä tavalla esimerkkiperustelut olivat epäpätevät? Onko tosiaan niin, että karkin syöminen jatkuvasti ja joka päivä on rationaalista? Lapsen kanssa aikuisen välillä täytyy olla "järkevyyden tuomari". Jotkut asiat ovat järkevämpiä kuin toiset, (tämän voisi kiistää vain radikaali relativisti) ja väittäisin kyllä varsin suurella varmuudella, että täysikasvuisen ja tasapainoisen vanhemman kyky toimia rationaalisesti on yleensä parempi kuin pikkulapsen. En ole missään vaiheessa väittänyt olevani poikkeuksellisen rationaalinen yksilö verrattuna keskivertoväestöön enkä etenkään olettanut muiden olevan kykenemättömiä rationaaliseen ajatteluun - siltä osin argumenttisi on karkea olkinukke. Olen vain väittänyt, että pikkulapset ja monet aikuisetkin seuraavat usein enemmän nautinnonhalua kuin järkiperusteluita, ja esittelemäsi kasvatusmalli ei vastaa tähän ongelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä tällainen lapatossuvanhemmuus johtuu?
Laiskat vanhemmat, itsekin rajattomia tai ei kiinnosta vaikeaa pentua katsella kotonakaan.
Osa luulee, että pelkällä kannustamisella kasvatetusta lapsesta tulee ns. Täysjärkinen ja voittaja. Pelätään tuottaa pahaa mieltä lapselle. Mitään pettymyksiä tai rajoituksia ei kotona ole, ettei se lapsukainen itke sitä psykiatrille 10 vuoden päästä.
Myöskään käytöstapoja ei vaadita, koska vanhemmat eivät itsekään taida niitä osata.
Näistä hankalista ja huonostikasvatetuista kakaroista tulee oikea maanvaiva, kun ehtivät päiväkoti-, koulu- ja työikään.
Pelkällä kannustamisella saa aikaan pahimmassa tapauksessa narsistin, mutta vähintään mt -ongelmia. Tästä on ihan tutkimuksia tehty, että yksi narsismiin johtava syy on, että lapsi saa osakseen vain ylistystä, ja sitähän se pelkkä kannustaminen on. Ei aseteta rajoja ja kerrota, mikä meni väärin, kun kullannupukka tekee kaiken aina oikein, vaikka olisi leikannut koiralta hännän poikki.
Lapsi tarvitsee rajoja ja ohjausta, kaikki ihmiset tarvitsevat rajoja iästä riippumatta. Katsokaa, miten kahjoja diktaattorit on, mitkä saa tehdä lystäävät, kun lain koura ei tavoita. Lapset on ihmisiä samalla tavalla, että kieroon ne kasvavat, jos aikuinen ei älyä ohjata käytöstä oikeaan suuntaan. Ei ne itsestään kunnon ihmisiksi kasva. Lapsethan voi olla todella julmia ennen kuin oppivat empatiaa myöhemmällä iällä.
Kun on ihmisiä, jotka ajattelevat, että rajat ja kasvatus on yhtä kuin henkinen väkivalta, mutta ei, vaan toisinpäin. Rajattomuus on henkistä väkivaltaa. Ei se ole julmuutta, että ohjaa lasta oikeaan käytökseen, ei siihen tarvita nyrkkejä. Pitää vaan olla läsnä ja puuttua käytökseen, mikä on huonoa.
Tärkein pointti on, että älkää pliis kasvattako enempää narsisteja, kun meillä on jo niitä niin paljon Suomessa. Terveet rajat vaan, niin se on siinä. Rajat ja rakkaus.
ei vaan narsismiin vaikuttaa *ulkokohtainen * ylistys ilman aitoa yhteyttä ja henkistä läheisyyttä ja lämpöä. Ei aito ylistys, lapsen kehuminen niistä asioista mitkäovat lapsen omia juttuja. Täällä keskustelussa on monella ihan ydinasiat hukassa, se ydin, se sydän koko hommasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös ystävä jolla samanikäinen lapsi kuin itselläni. Kohta ei varmaan voi edes nähdä enää, kun lapsen käytös ja vanhemman siihen puuttuminen on aivan luokattoman huonoa. Lapselta ei kielletä oikeastaan mitään, saa käyttäytyä ihan miten haluaa. Lapsi suuttuu jos ei saa tahtoaan läpi ja äiti siihen lässyttämään ja antamaan periksi samantien kun lapsi on vääntänyt naaman nurinpäin ja mököttää. Maanittelee mm. ruokapöydästä karannutta lasta takaisin pöytään "jos saat ottaa tämän ja tämän lelun pöytään". Lapsi ei osaa jakaa lainkaan, ei minkäänlaisia ikätasoisia sosiaalisia tai leikkitaitoja. Haukkuu, heittelee muita tavaroilla ilman sanktiota. Lapsi hallitsee vanhempaansa täysin ja päiväkodista tulee heille vanhemman kertoman mukaan jatkuvasti jotain sanomista. En tiedä miten edes ottaisin tämän vanhemman kanssa asian puheeksi. Kauniisti olen yrittänyt sanoa useasti, että lapset tarvitsee rajoja ja hyötyy niistä, mutta tämä äiti ei ota kuuleviin korviinsa tai eikö käsitä että puhun hänelle. Säälittää ihan oikeasti heidän ja varsinkin sen lapsen tulevaisuus..
Tyypillisimmät nepsy-oireet:
- syömiseen liittyivät ongelmat
- ikätasoisten taitojen puuttuminen
- sosiaalinen kömpelyysNe johtuvat poikkeavasta aivojen rakenteesta, eivät rajattomuudesta.
On hyvin tyypillistä että perheen ulkopuoliset Ihmiset kuvittelevat pystyvänsä poistamaan oireilun oikeanlaisella kasvatuksella. Jos oikeasti pystyisivät, olisivat tehneet merkittävänä lääketieteellisen löydön.
Ei, nepsylapset eivät synny diagnoosin kainalossa. Diagnoosin saamisessa menee helposti teini-ikään asti (tai kauemminkin) vaikka oireilua olisi havaittavissa jo vauvana.
Yleensä vain vaikeimmin oireilevat saavat diagnoosin ennen kouluikää.
Myös kasvatus voi aiheuttaa kyseisiä ongelmia tai ihan synnynnäiset luonteenpiirteet. Helpointa on huomata lapsessa nepsy-oireet, jos eroaa käytökseltään toisista sisaruksista. Myös huono näkö, huono kuulo ja kömpelyys voivat viitata erityispiirteisyyteen. Lisäksi ahdistuneisuus ja aggressio viittaavaat nepsyongelmaan. Meillä esim. nepsylapsella on ruokailun kanssa ongelmia, mutta niin on toisellakin. Kummatkin ovat aika ujoja ja ovat olleet vastahakoisia opettelemaan uusia taitoja. Nepsy eroaa selkeästi sisarestaan kuitenkin niin, että hän ei hymyile juuri koskaan. Hänellä on tic-oireita ja selkeää ahdistusta ja äänen vapisemista sosiaalisissa tilanteissa. Hän säikähtää helposti ja saa itkukohtauksen. Hänellä on myös epäkorrektia käytöstä, kuten itsensä tyydyttämistä ihmisten seurassa ja tekee sitä ihan huomaamattaan. Hänellä on syntymästä asti ollut huono näkö ja onkin saanut vahvat lasit. Hän ei ole kiinnostunut urheilusta tai kavereiden hankkimisesta vaan tekee aina jotain yhtä asiaa pakkomielteisesti kuten pelaa kännykällä yhtä peliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä tällainen lapatossuvanhemmuus johtuu?
Laiskat vanhemmat, itsekin rajattomia tai ei kiinnosta vaikeaa pentua katsella kotonakaan.
Osa luulee, että pelkällä kannustamisella kasvatetusta lapsesta tulee ns. Täysjärkinen ja voittaja. Pelätään tuottaa pahaa mieltä lapselle. Mitään pettymyksiä tai rajoituksia ei kotona ole, ettei se lapsukainen itke sitä psykiatrille 10 vuoden päästä.
Myöskään käytöstapoja ei vaadita, koska vanhemmat eivät itsekään taida niitä osata.
Näistä hankalista ja huonostikasvatetuista kakaroista tulee oikea maanvaiva, kun ehtivät päiväkoti-, koulu- ja työikään.
Pelkällä kannustamisella saa aikaan pahimmassa tapauksessa narsistin, mutta vähintään mt -ongelmia. Tästä on ihan tutkimuksia tehty, että yksi narsismiin johtava syy on, että lapsi saa osakseen vain ylistystä, ja sitähän se pelkkä kannustaminen on. Ei aseteta rajoja ja kerrota, mikä meni väärin, kun kullannupukka tekee kaiken aina oikein, vaikka olisi leikannut koiralta hännän poikki.
Lapsi tarvitsee rajoja ja ohjausta, kaikki ihmiset tarvitsevat rajoja iästä riippumatta. Katsokaa, miten kahjoja diktaattorit on, mitkä saa tehdä lystäävät, kun lain koura ei tavoita. Lapset on ihmisiä samalla tavalla, että kieroon ne kasvavat, jos aikuinen ei älyä ohjata käytöstä oikeaan suuntaan. Ei ne itsestään kunnon ihmisiksi kasva. Lapsethan voi olla todella julmia ennen kuin oppivat empatiaa myöhemmällä iällä.
Kun on ihmisiä, jotka ajattelevat, että rajat ja kasvatus on yhtä kuin henkinen väkivalta, mutta ei, vaan toisinpäin. Rajattomuus on henkistä väkivaltaa. Ei se ole julmuutta, että ohjaa lasta oikeaan käytökseen, ei siihen tarvita nyrkkejä. Pitää vaan olla läsnä ja puuttua käytökseen, mikä on huonoa.
Tärkein pointti on, että älkää pliis kasvattako enempää narsisteja, kun meillä on jo niitä niin paljon Suomessa. Terveet rajat vaan, niin se on siinä. Rajat ja rakkaus.
ei vaan narsismiin vaikuttaa *ulkokohtainen * ylistys ilman aitoa yhteyttä ja henkistä läheisyyttä ja lämpöä. Ei aito ylistys, lapsen kehuminen niistä asioista mitkäovat lapsen omia juttuja. Täällä keskustelussa on monella ihan ydinasiat hukassa, se ydin, se sydän koko hommasta.
Minusta tuo jolle vastasit tarkoitti juuri samaa kuin sinäkin. Jaksoi vain perustella ja selittää hyvin asioita ja niiden syy-seuraussuhteita. Luehan uudestaan kaikessa rauhassa ko kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu oikeasti todella uskomattomalle että tuollaisia vanhempia ja lapsia olisi. Minulla on alakouluikäiset lapset itsellä ja ystävillä on päiväkoti-ikäisiäkin. Ei koskaan tullut tuollaisia lapsia vastaan kun itse työskentelin varhaiskasvatuksessa 2000-luvun alussa useamman vuoden kesätöissä, ei silloin kun omat lapseni olivat päiväkodissa eikä ole tullut vieläkään. Yksikään tuntemani varhaiskasvattaja ei ole koskaan puhunut tuollaisten lasten olemassaolostakaan, vaikkakin esim nepsylasten ja resurssipulan rankkuudesta on monesti keskusteltu. Tapaan lasteni ystäviä paljon ja yksikään heistä ei ole epäkohtelias tai mitenkään muuten rajattomia. Onko tuo joku tiettyjen alueiden ongelma vai näkevätkö ihmiset sen että lapseni sanoo ettei halua laittaa lapasia nyt ja sanon että ok, laita taskuun ja päälle kun tarvitset - rajattomuutena?
Tietyt alueet, no ainakin Westendistä on tällaisia tavattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin leikkipuistossa töissä, jossa oli kirjoilla noin 70 koululaista. Muistan heistä alle viisi hyväkäytöksistä, fiksua lasta. Yksi lapsi oli aivan ihana, niin kohtelias ja hyväkäytöksinen aina, kiitti, eikä näsäviisastellut. Lopetti leikkipuistossa käynnin kun ei sietänyt sitä meteliä ja huonosti käyttäytyviä lapsia. Eli harvinaisuuksia ovat..
Onpa negatiivinen ketju. Yritin lukea n. 5 sivua, mutta ei tätä lynkkausta jaksa. Raskasta. Ei ihme, että ihmiset voivat huonosti, kun kaikessa ja kaikissa nähdään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
On kasvatettu narsistinen erityslapsijoukko. Päihde- ja narkkarivanhemmat ehkäsykuurille ja lapsentekokieltoon. Ja ne jotka elää jo tuettuina, oma arki ei suju, ei saa tehdä lapsia yhteiskunnan kasvatettavaksi.
Olet väärässä. Osa näistä kauhukakaroista on todella varakkaiden perheiden lapsia.
Ketjussa hyviä kriittisiä arvioita nykyvanhemmuuteen ja -kasvatukseen.
Varhaiskasvattajana tahdon kuitenkin tarjota peiliä ap:lle ja hänen tiimilleen. Emme voi vaikuttaa siihen, mitä lapset saavat tai eivät saa kotona tehdä, mutta VOIMME vaikuttaa siihen, mikä on toimintakulttuuri ja hyväksyttyä meidän omassa päiväkotiryhmässä. Ilman lämmintä auktoriteettia ja LÄSNÄ OLEVIA aikuisia se ei kuitenkaan onnistu, mutta se on mahdollista.
On helppo syyttää vanhempia lapsen käytöksestä ja jättää ammatillinen itsekriittinen tarkastelu sikseen. Omaankin ryhmääni tulee toisinaan rajattomampia lapsia, mutta he oppivat ryhmämme toimintatavoille. Lapset voivat hyvin ja se luo heille turvaa, kun toimintaa johtaa lämpimät, mutta lujat aikuiset. Lasten ei silloin tarvitse pelätä silmittömiä puremisia tai lyömisiä eikä myöskään käyttää energiaa turhaan draamailuun tai itkupotkuraivareihin. Voi keskittyä olennaiseen: leikkiin, liikkumiseen, tutkimiseen, oppimiseen, kirjojen lukemiseen ja kuuntelemiseen, laulamiseen, piirtämiseen...
Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys.
Vierailija kirjoitti:
Ja isompana vasn hullummaksi menee. Omalla alakoululaisella on tällainen kaverina. Saa luuhata missä tykkää, syödä karkkia ja omien sanojensa mukaan ei jaksa tehdä läksyjä eikä vanhemmat pakota. Jos ovat jossain ulkona ja lapseni soittaa vaikka, että löysi taskustaan 2€, saako mennä ostamaan sillä jotain, kun muutkin menee, tämä lapsi huutelee taustalta, ”miksi sä kysyy sun äitiltä voidaan mennä vaan salaa”. En ota tätä lasta enää meille sisälle, koska vänkäsi meille vanhemmille mm. kotiin lähtemisestä, siitä ettei meidän karkkeja saa syödä ilman lupaa keskellä viikkoa ja oikeastaan kaikesta mitä sanoimme. Todella raskas ja rajaton lapsi. Tavallaan en ihmettele, että vanhemmat ovat työntämässä tätä ”kasvatuksensa” tuotosta aina ulos. En minäkään tuollaista kotonani jaksaisi.
Meidän luokalla oli oppilas joka soitti koulukaverin kotoa ilman lupaa puhelimella. Kun asiasta moitittiin lähti rääkyen kotio.
Kyseiset luetellut oireet johtuvat useimmissa tapauksissa kurittomuudesta ja/tai vanhempien haluttomuudesta vaatia lapselta asioita.
On aivan järjetöntä, että tavallisiakin käytösongelmia on alettu ensisijaisesti selittää diagnooseille tyyliin, että jos lapsi on vilkas niin sanotaan, että se on "ADHD".